lauantai 22. joulukuuta 2018

Hyvää Joulua!

Eilen työrupeama päättyi jo klo 20 jälkeen ja omat koirat saivat hiukan rillutella ennen lomaa.
Voltti on niin tuttu ja ihana, mutta huomana kuinka Vinkille on joitakin asioita opettanut jo paljon paremmin kuin sille. Esimerkiksi takaakiertoihin lähtee helpommin ja kauempaa.
Vänkä vielä vähän humputtelee ja opettelee seuraamaan ohjausta, siinä nyt ei välttämättä edes esteitä tarvita. Tietää se mikä on hyppy (rima 5cm maasta) ja mikä on putki.

Nyt kohta rauhoitutaan Joulun viettoon. Kunhan ensiksi on siivottu, siivottu ehkä uudestaankin, tehty muutamat jouluruoat, käyty kyläilemässä, hoidettu hevonen, lenkitetty koirat ja aloitetaan koko rumba taas uudestaan. Oma valinta, kukaan ei käske pitämään montaa koiraa, tehdä useampaa lasta saati omistaa hevosta. Mutta siitä minun elämäni rikkaus ja rakkaus tulee.


maanantai 17. joulukuuta 2018

Ensimmäiset Veet 8 vuotta!

Aika rientää.... vastahan he syntyivät! Viuhkan ja Tip'in pupsit, neljä kovasti odotettua bordercollien pentua.
Pennuista kehittyi tekeviä harrastuskoiria, mutta valitettavasti jo 3/4 ovat onnettomuuksien myötä jääneet vähän sairaseläkkeelle agilitysta. Onneksi kuitenkin on olemassa muutakin tekemistä kuin aksa, sillä ei ikä vielä tassuissa tunnu.

Volttihan on edelleen täysin terve ja tekevä, ehkei enää niin nopea kuin joskus. Muttei tarvitsekaan. Voltti on uurastanut kolmen pentueen verran lisää LS pentuja, yhteensä 18 pentua ja se on melkein liian paljon se. Ellei se olisi niin hyvä emo ja palautunut nopeasti, niin en tietenkään olisi teettänyt kolmatta pentuetta.
Voltti on ollut enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitellakaan sen olevan! TVA, agility- ja hyppyvalio, BH suoritettu. Se paimentaa vaikkei kovin vahva siinä olekaan. Treenannut hakua ja jälkeä, niissäkin olisi ollut oiva kisakoira jos olisin ehtinyt hiukan enemmän panostamaan. Pienestä koostaan huolimatta PK-esteet eivät olleet sille ongelma.
Luonnetestissä se hylättiin, mutta oikeassa elämässä se ei reagoi ääniin, ilotulitteisiin, ukkoseen tms. Eikä sen jälkeläisetkään.

Toivottavasti tämä pieni kultakimpale pysyykin terveenä ja ilonani vielä pitkään <3





lauantai 1. joulukuuta 2018

Ensimmäiset kilpailut

Sitä joutuu joskus miettimään mitä vastaa kun kysytään milloin koira on kisavalmis. Karkeasti ehkä silloin kun se osaa kaikki esteet useamman esteen kokonaisuuksissa. Ei haitanne jos pysyy lähdössä ja viretila suunilleen kohillaan. Toisaaltaan kisoissa voi löytyä koirasta aivan uusia puolia, joita ei ole onnistunut huomaamaan treeneissä.
Osa voi johtua ohjaajan erilaisesta käytöksestä (jännitys?), siitä ettei ole perussääntöjä yleistänyt koiralle erilaisissa tilanteissa tai ihan vaan koska meno ja meininki muuttaakin koiran virettä enemmän kuin odottaakaan. Joskus niistä tulee ihan villejä ja jotkut alkavat sijaistoimintana esim. haistella mattoa kesken homman.
Toisaaltaan kisaamaan oppii vain kisaamalla, niin ohjaaja kuin koira. Saati yhdessä koirakkona.

Tästä päästiinkin siihen, että Vinkki ja sen veli Bou starttasivat tänään agility uransa 18kk ja 5 vrk:tta vanhoina. Tarkoitus ei ollut startata heti vaan sitten kun siltä tuntuu. No tuntui, Tessan kanssa vähän silleen puolisalaa lähdettiin katsomaan miten teinit baanattaisi.
Minuahan ei jännitä. Paitsi kun uusi koira aloittaa kisaamisen, sillä ei voi tietää mitä tapahtuu. Jos nyt yleensäkään voi varmaksi. Mutta kun on uusi paikka, Vinkki on luvattoman vähän tehnyt missään muualla kuin Lägi Areenalla, kisatilanne ja kaikkea. Plus se puomi.... joka oli jo vautsi vau ja kivaa, mutta sitten kun muuttui erilaiseksi puomiksi, niin eipä ollutkaan.
Koko viikon olen sairastanut enemmän ja vähemmän flunssaa. En ollut treenannut kuin edellisenä päivänä muutaman kerran kontaktit läpi ja siitä nousi lähinnä ärsytys, koska se puomi. Mutta nyt mentäisi ja katsottaisi missä mennään.

Kisoissa oli heti kivaa. Oli tuttuja ihmisiä runsaasti ja paljon heitäkin, joiden nimiä en tiedä, mutta tunnistan. Oli leppoisaa, kannustavaa ja suorastaan hauskaa. Koska Sari Mikkilä oli tuomarina, niin senkään puolesta ei tarvinnut jännittää. Radat olisivat sujuvia ja oikeasti 1-luokan tasoa ilman kommenvinkkejä, kuitenkin jotain piti osatakin. Vaikka edes ne esteet.
Ainakin pikku-makseissa ja makseissa tuli aika paljon pujottelusta virheitä. Koirat tulivat ehkä liian kovaa eivät osanneet jarruttaa ajoissa sisään, usein sitten jäi toinen keppiväli pujottelematta tai meni rytmi sekaisin jossain muussa välissä.
Toisella agilityradalla tultiin keinulle muurin takaa, useimmat ohjaajat hiukan jäljessä. Useampi meni ohi keinun kuin keinulle. Toisaaltaan hyppyradalla oli yhdistelmä pujottelusta suunilleen suoraan hyppy-muuri-rengas-putkeen ja sitä koirat kyllä tekivät yllättävän hyvin.
Jonkun verran ihan perus kieltoja esteiden ohituksen merkeissä, osalla kun vauhti kasvoi ja kaarrokset pitenivät. Toisilla sitten jäi ohjaus vähän vajaaksi tai oltiin myöhässä. Osaksi ehkä koska varmisteltiin nuoren koiran kanssa, varmistelusta tulikin virheitä jatkoon. Ja rimoja & kontaktivirheitä nyt taitaa tulla aina.

Vinkki käyttäytyi kisapaikalla erinomaisesti. Kyllähän se katseli kun joku meni ja vähän siinä meinasi jonkun piipin päästää, mutta lopetti heti kun pyysi. Oli lunki ja normaali, huippukisakaveri.
Lähdöissä pysyi niin kuin pitikin ja ohjauksiin tuli jos niitä tein ajoissa. Hyppyradalla lennätin sen kunnolla ja irtosi extrana ylimääräisen hypyn, mutta voi vain katsoa peiliin. Koira oli ihan huippu.
Ensimmäisellä oli ehkä hiukan varovaistakin menoa, nolla ja voitto sellainen. Keinu oli turhan nopea.... mutta sitähän on nyt haettu. Muuten Vinkki teki just eikä melkein, kiltti tyttö.
Hyppiksellä tosiaan oikein hienoa menoa, mutta oma moka.
Toisella agilityradalla oli vähän enemmän jo tekemistä. Vinkki hoiti tonttinsa tokavikalle asti ja hyvin löysi suoraan myös keinulle. Puomilla ei sitten enää malttia ollut ja teki loikan lopussa, vitonen. Olisi voinut myös ottaa sen yhden laukan enemmän. No, kelpo tyttö silti ja 3. sijalle.

Kisapäivä oli siis antoisa ja hauska. Puomitreenit jatkukoon ja täytyy nyt saada treeniä erilaisilla puomeilla! Galican oli meille ihan uusi tuttavuus.

LINKKI





keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Treenejä

Se arki iskenyt päälle oikein toden teolla! Onni on oma, aidattu piha ja koirat, jotka myös viihtyvät siellä ilmojen salliessa. Helpottaa paljon aamuja ja iltoja kun voi vain laskea heidät ulos tarpeilleen.

Treenimotivaatiota on ja nyt Volttikin on jo päässyt vähitellen vähän mukaan hommiin. Vinkin aika-ajoin hiukan kaoottisenkin tekemisen jälkeen tuntuu Voltti niin helpolta ja jopa hitaalta. Ei se hidas ole, mutta varmempi. Toisaaltaan sillä ei ole mm. niin hyvät takaakierrot ja joudun saattamaan pidemmälle. Kontaktit ovat kamalat. Hitaat tai läpijuoksut eli panen silmät kiinni enkä treenaa niitä. Niillähän ne paranee, eikös.
Vinkki on aika vauhdikas ja nyt olen nostanut rimoja ylemmäs. Ei ole oikein sinut niiden kanssa ja osa hypyistä on melkoisia. Yrittää olla pudottamatta, mutta tipluja tulee kun vauhti vie ja järki &jalat eivät aina pysy mukana. Toisaaltaan se on kyllä järkevä ja hyvin yritteliäs, kokoajan haluaa tehdä oikein.
Isommilla rimoilla ei osaa koota ja käännökset siis leviää eli tähän täytyy nyt ottaa täsmä kuuri.
Kontaktit. A on hyvä, uskallanko edes ääneen sanoa! Keinu paranee kokoajan, muutama ihan vautsi vau suoritusta tullut! Puomi. No. Se on vähän sixty-fifty juoksarin kanssa. Paljon on kiinni millainen puomi ja mistä tullaan ja mikä on mielentila. Puomin jälkeiset elämät toistaiseksi ok, mutta eipä sitä oikein Lägillä saa vaikeeta sen jälkeen kun kenttä loppuu.

Olimme Jaakolla joku viikko sitten ja ihan selvisimme tehtävistä pätkissä toki. Sitten Games-treeneissä Jaakko & Janita ja eikä sielläkään menoa tarvinnut häveta, Gamblers on päivän sana. Tosin vauhti puomilla oli jotain.... huh ja osuiko, tuskin. Snookerissa tuli esille koiran osaamattomuuksia esteillä vielä, mutta sain kuin sainkin sen kuljetettua kovin monen esteen ohi kerätäkseni paljon pisteitä.

Tuossa joitain erotteluja.


Ja siksak-treeniä.

Vänkä on vänkä, kamalan reipas ja rohkea pentu! Iloinen, ystävällinen ja avoin kaikelle. Liikkuu reippaasti kaikkialla ja kaikilla alustoilla, ei haittaa ritilät eikä liukkaudet.
Leikkii ja syö. Siinähän ne tärkeimmät just nyt.
                                     


perjantai 7. syyskuuta 2018

Pennut viittä vailla luovutusikäisiä

On hyvin tasainen pentua sekä koon että luonteiden puolesta. Kaikki ovat reippaita, leikkisiä ja vilkkaita pentuja. Uteliaita, ahneita ja vallan riiviöitä jo. Sotkevat, riekkuvat ja ovat mielettömän ihania.
Kaikille on hyvät kodit tiedossa ja olen niin tyytyväinen jälleen kerran tähän asiaan. Volttikin voi mainiosti ja on ollut hyvä emo niinkuin aina. Edelleen antaa pentujen imeä hetkittäin, mutta muuten ei juurikaan viihdy niiden kanssa enää, mikä on täysin ymmärrettävää.

Ettei kaikki menisi kuin elokuvissa.... pennut olivat pentutarkastuksessa ja samalla Päivi Vanhapelto tarkasti silmät ja sirutti pennut. Kaikki käyttäytyivät 10+ arvoisesti ja saivat ansaitut kehut tästä. Mutta silmätarkki. Kolmella on crd pisteet. Asia, minkä pitäisi olla täysin mahdotonta jo pelkästään Voltin geenitestin perusteella. Oli melkoinen järkytys ja epäuskoinen olo. Löydökset olivat todella pienet ja todennäköisesti ei enää nähtävissä myöhemmin. Mutta ne ovat.
Eläinlääkäri kertoi, ettei tämä ole tavatonta. Ettei varmaksi tiedetä kuinka monesta geenivirheestä tämäkin silmäsairaus oikeasti tulee ja voi olla harvinaisemman aiheuttama. Tai jotain. Mutta löydös ei ole vakava, ei koiria haittaava ja mm. collieilla&shelteillä löydös on hyvin tavallinen eikä sulje yksilöitä pois jalostuksesta.
Tämän jälkeen, kerrottuani asiasta kohtuullisen monelle taholle, alkoi tulla tietoa ja viestejä kuinka monessa eri rodussa geenitesti sanoo yhtä ja pentueen tuloksen toista. Eli mikään testi ei ole 100%, voi olla useampi geeni, joka laukaiseekin sairauden tai ihan vain virhe geenitestissä.
Nämä pennut nyt myydään kuitenkin jalostukseen kelpaamattomina ja koko pentue tullaan geenitestaamaan vähän myöhemmin.
Nyt just epäilen etten enää tee yhtään pentuetta. Monestakaan syystä. Tottakai tämä voi muuttua joskus, mutta nyt tunne on vahva.

Nyt tässä näpytellessäni tätä talossa on kamala rieha. Pennut ovat päässeet ulos tunti sitten, saaneet  ruokaa, käyneet uudelleen pihalla ja nyt ne riehuvat koko huushollissa. Meteliä piisaa ja kaikki irtain saa kyytiä.
Pieniä eroavaisuuksia näissä on jo hetken alkanut nähdä. Joku on vähän räyhäkkäämpi, toinen enemmän oman tiensä kulkija ja kolmas niin hirveästi rakastaa ihmisiä.
Kaksi lähtee jo maanantaina. Onneksi.

keskiviikko 15. elokuuta 2018

aina ei mene niin kuin suunnittelee

Pennut kasvavat hyvin, ovat eläväisiä, tapaavat jo leikin alkeita, haukkuvat, murisevat ja hännät heiluvat. Mielettömän valloittavia!


Huolta tuotti Voltti, joka alkoi viikko sitten sunnuntaina oksentaa. Kerran vain ja en huolestunut edes. Koska koirat nyt välillä oksentaa ja muuten Voltti näytti aivan normaalilta itseltään. Ruokakin maistui ja näytti pysyvän sisällä.
Kunnes yöllä oksensi uudestaan sulamatonta ruokaa. Ja oli niin kipeän näköinen kuin voi olla, kuolasi ja oli pahoin voiva. Limakalvot olivat vaaleat. Oksensi vielä kolmannenkin kerran ja lääkäriinhän sitä lähdettiin pika pikaa. Onneksi VihtiVetissä Päivi otti meidän siihen väliin, koska kuitenkin imettävä narttu.
Voltista otettiin kolme kertaa verikokeita, ultrattiin ja tutkittiin kaikki mahdollinen. Verikokeissa maksa- ja verihiutalearvot olivat poikkeavia. Voltti myös vuosi tavallista enemmän ihan verta.
Pois suljettiin punkkien aiheuttamat sairaudet, autoimmuunisairauksia, tukos, kohtutulehdus. Hetken mietinnässä leikataanko kohtu pois, mutta siihen ei ollut selkeää syytä ja olisi voinut olla riski mahdollisen verenvuodon takia.

Voltti sai pahoinvointilääkettä, kaliumia ja n.12h imettämiskiellon, nestettä niskaan tiputettiin reilusti ja kotiin vielä satsi tarvittaessa.




Pennut olivat kaksi viikkoisia ja saivat siis aloittaa lisäruoan etuajassa. Eläinlääkäristä mukaan Royal Canin maitovastiketta ja kotona jääkaapista sika-nautajauhelihaa & laktoositon kermaviili.

Pullostahan ei suostunut kukaan juomaan, ei tullut kuuloonkaan. Mutta jokaiselle maistui hyvin sormesta tarjoiltu vastike-kermaviili-raaka liha puuro. Tietenkään kaksi viikkoiset eivät osanneet syödä suoraan astiasta eli jokainen oli ruokittava käsin. Siinä sitten muutaman tunnin välein suoritin tämän toimenpiteen ja koitin yöllä silmät ristissä miettiä kuka olikaan syönyt ja kuka ei... osa näistä pennuista ovat aikalailla toistensa näköisiä.
Voltti oli paremman näköinen, muttei suostunut
syömään. Maailman ahnein koira. Ei millään, ei mitään, ei herkkuja eikä ruokaa. Se onneksi joi ihan hyvin vettä, mutta korviketta ei. Aiemmin emot ovat rakastaneet korviketta....


Voltti pääsi hoitamaan pentuja ja teki sen huolellisesti, sitten poistui nukkumaan kerälle muualle. Joi paljon ja pissasi sängyn, peitot, kaiken tekstiilin mitä huoneessa oli. Muttei oksentanut, ei sillä kyllä varmaan mitä oksennettavaa ollutkaan. Enkä usko paljoa maitoakaan tulleen, jatkoin pentujen lisäruokkimista.


Keskiviikkona uudestaan lääkäriin, Volttihan näytti jo hyvältä ja käyttäytyi normaalisti. Muttei syönyt kuin kädestä palan sitä ja palan tätä. Uudet verikokeet otettiin ja lähdimme kotiin toivoen, että ruokahalu nyt palaisi ja arvot vähitellen normalisoituisi.
Keskiviikkona illalla se alkoi vähitellen syömään. Vähän kerrallaan, mutta söi! Torstaina näytti maitoa riittävän hyvin ja Voltti söi jo ihan normaalisti! Viihtyi pentujen luona ja näytti omalta itseltään.






On todella iso kysymysmerkki mitä oli tapahtunut. Isoin epäilys jostain myrkytyksestä, mutta mitä se olisi syönyt ja mistä? Jos olisi saanut insuliinishokin, niin olisi voinut olla xylitolmyrkytys. Jos olisi löytynyt edes purkkapussia jostain, mutta ei. Rotanmyrkkyä, mutta mistä? Sitä ei ole mökillä eikä kotona eikä Voltti ole käynyt missään.
Todennäköisesti jää arvoitukseksi ja nyt tottakai vain toivomme, että Voltti kuntoutuu ja veriarvot normalisoituvat. Mitään ei voida nyt tehdä, käydään kontrollissa toki tässä jossain vaiheessa.







Onneksi olin vielä lomalla tuon viikon, muuten en tiedä miten olisin jaksanut. Meni tosin viimeisen viikon menot uusiksi, sillä niitä ei niin enää ollut. Pentujen ja emon hoitaminen vei paljon tunteja päivästä, muu aika meni torkkuessa ja kotihommissa.









Pennut muuttivat isoon aitaukseen olkkariin tottumaan elämän menoon ja ääniin. Ensimmäiset vieraatkin kävivät jo. Ulkoilemaan ovat päässeet nyt päivittäin, hullut ampiaiset vain pelottelevat minua! Kamala ajatus, että ne tyhmänä pörräävät tökkäävät piikkinsä pentuun!



















Syöminen on jo omatoimista ja "hiukan" siistipää kuin alkuun. Nyt vaan voi vielä ruokalautasen aitaukseen ja pennut hoitavat oman osansa ihan itse. Välillä kyllä seisten lautasella, mutta ihan sama. En muuten syö jauhelihaa ehkä enää ikinä.





















torstai 2. elokuuta 2018

Pentuja

Kuin kello Voltti synnyttää jälleen kuusi pentua justiinsa laskettuna aikana, helposti ja kohtuullisen nopeasti. Pennut olivat kaikki virkeitä heti ja tississä kiinni, pienikokoisia kuten Voltin pennut ovat joka kerta aiemminkin olleet.
Myös jatko seuraa samaa tuttua kaavaa, pennut syövät, nukkuvat ja syövät. Voltti hoitaa ja huolehtii, ei ylitse vuotavasti vaan sopivan tarkasti. Malttaa käydä ulkona ja syödä.

Kaikki ovat musta-valkoisia just niin kuin pitikin, 4 urosta ja 2 narttua. Nyt pennut ovat 10 vrk, tapaavat hiukan jo jaloilleen ja silmät ovat viirut eli on vain hetkestä kiinni kun ne aukeavat.

Alustavasti kaikki ovat varattuja, sukupuolijakauma meni vähän pyllylleen eli mahdollisesti yksi urospentu olisi vapaana. Tosin itseäni kiehtoisi uros ja todella haluaisin tästä yhdistelmästä pennun! Mutta kun Vinkki yksi vee.... narttulauma.... ei niin mitään järkeä. Toisaaltaan onko näissä koira asioissa järkeä?

Sukutaulu on kohtuullisen mukava noin harrastuskoiria, etenkin kai agility, ajatellen. LINKKI
Nämähän linjaa FETCH GRANTING PLEASURE'en ja saa nähdä kuinka linjaus on onnistunut kaikin puolin. Euroopassa vastaavia löytyy ja kuulemani perusteella ovat tyytyväisiä.
Terveys on aina iso geenilotto.... siellä on riskinsä ei priimaan lonkkaan, ocd vapaata sukua ei varmastikaan oikeastaan enää löydy jne. Epilepsiaa, autoimmuunisairauksia yms. ei ainakaan tiettävästi lähisuvussa ole.


Aika näyttää mitä tulee, on tämä taas kamalan jännää!

Vinkki on nauttinut Notten ja Maliinan kanssa lomailusta, aktiviteetit ovat lähinnä olleet rantaan juokseminen, uiminen ja takaisin mökille. Vinkki on myös talleillut ahkerasti ja totutellut hevosiin.


Parin päivän päästä karavaani suuntaa kohti Nummelaa takaisin ja viikko aika saada arkea kasaan ennen kuin syksy ja työt alkavat. Oikeastaan sitäkin jo odottaa.