perjantai 7. syyskuuta 2018

Pennut viittä vailla luovutusikäisiä

On hyvin tasainen pentua sekä koon että luonteiden puolesta. Kaikki ovat reippaita, leikkisiä ja vilkkaita pentuja. Uteliaita, ahneita ja vallan riiviöitä jo. Sotkevat, riekkuvat ja ovat mielettömän ihania.
Kaikille on hyvät kodit tiedossa ja olen niin tyytyväinen jälleen kerran tähän asiaan. Volttikin voi mainiosti ja on ollut hyvä emo niinkuin aina. Edelleen antaa pentujen imeä hetkittäin, mutta muuten ei juurikaan viihdy niiden kanssa enää, mikä on täysin ymmärrettävää.

Ettei kaikki menisi kuin elokuvissa.... pennut olivat pentutarkastuksessa ja samalla Päivi Vanhapelto tarkasti silmät ja sirutti pennut. Kaikki käyttäytyivät 10+ arvoisesti ja saivat ansaitut kehut tästä. Mutta silmätarkki. Kolmella on crd pisteet. Asia, minkä pitäisi olla täysin mahdotonta jo pelkästään Voltin geenitestin perusteella. Oli melkoinen järkytys ja epäuskoinen olo. Löydökset olivat todella pienet ja todennäköisesti ei enää nähtävissä myöhemmin. Mutta ne ovat.
Eläinlääkäri kertoi, ettei tämä ole tavatonta. Ettei varmaksi tiedetä kuinka monesta geenivirheestä tämäkin silmäsairaus oikeasti tulee ja voi olla harvinaisemman aiheuttama. Tai jotain. Mutta löydös ei ole vakava, ei koiria haittaava ja mm. collieilla&shelteillä löydös on hyvin tavallinen eikä sulje yksilöitä pois jalostuksesta.
Tämän jälkeen, kerrottuani asiasta kohtuullisen monelle taholle, alkoi tulla tietoa ja viestejä kuinka monessa eri rodussa geenitesti sanoo yhtä ja pentueen tuloksen toista. Eli mikään testi ei ole 100%, voi olla useampi geeni, joka laukaiseekin sairauden tai ihan vain virhe geenitestissä.
Nämä pennut nyt myydään kuitenkin jalostukseen kelpaamattomina ja koko pentue tullaan geenitestaamaan vähän myöhemmin.
Nyt just epäilen etten enää tee yhtään pentuetta. Monestakaan syystä. Tottakai tämä voi muuttua joskus, mutta nyt tunne on vahva.

Nyt tässä näpytellessäni tätä talossa on kamala rieha. Pennut ovat päässeet ulos tunti sitten, saaneet  ruokaa, käyneet uudelleen pihalla ja nyt ne riehuvat koko huushollissa. Meteliä piisaa ja kaikki irtain saa kyytiä.
Pieniä eroavaisuuksia näissä on jo hetken alkanut nähdä. Joku on vähän räyhäkkäämpi, toinen enemmän oman tiensä kulkija ja kolmas niin hirveästi rakastaa ihmisiä.
Kaksi lähtee jo maanantaina. Onneksi.

keskiviikko 15. elokuuta 2018

aina ei mene niin kuin suunnittelee

Pennut kasvavat hyvin, ovat eläväisiä, tapaavat jo leikin alkeita, haukkuvat, murisevat ja hännät heiluvat. Mielettömän valloittavia!


Huolta tuotti Voltti, joka alkoi viikko sitten sunnuntaina oksentaa. Kerran vain ja en huolestunut edes. Koska koirat nyt välillä oksentaa ja muuten Voltti näytti aivan normaalilta itseltään. Ruokakin maistui ja näytti pysyvän sisällä.
Kunnes yöllä oksensi uudestaan sulamatonta ruokaa. Ja oli niin kipeän näköinen kuin voi olla, kuolasi ja oli pahoin voiva. Limakalvot olivat vaaleat. Oksensi vielä kolmannenkin kerran ja lääkäriinhän sitä lähdettiin pika pikaa. Onneksi VihtiVetissä Päivi otti meidän siihen väliin, koska kuitenkin imettävä narttu.
Voltista otettiin kolme kertaa verikokeita, ultrattiin ja tutkittiin kaikki mahdollinen. Verikokeissa maksa- ja verihiutalearvot olivat poikkeavia. Voltti myös vuosi tavallista enemmän ihan verta.
Pois suljettiin punkkien aiheuttamat sairaudet, autoimmuunisairauksia, tukos, kohtutulehdus. Hetken mietinnässä leikataanko kohtu pois, mutta siihen ei ollut selkeää syytä ja olisi voinut olla riski mahdollisen verenvuodon takia.

Voltti sai pahoinvointilääkettä, kaliumia ja n.12h imettämiskiellon, nestettä niskaan tiputettiin reilusti ja kotiin vielä satsi tarvittaessa.




Pennut olivat kaksi viikkoisia ja saivat siis aloittaa lisäruoan etuajassa. Eläinlääkäristä mukaan Royal Canin maitovastiketta ja kotona jääkaapista sika-nautajauhelihaa & laktoositon kermaviili.

Pullostahan ei suostunut kukaan juomaan, ei tullut kuuloonkaan. Mutta jokaiselle maistui hyvin sormesta tarjoiltu vastike-kermaviili-raaka liha puuro. Tietenkään kaksi viikkoiset eivät osanneet syödä suoraan astiasta eli jokainen oli ruokittava käsin. Siinä sitten muutaman tunnin välein suoritin tämän toimenpiteen ja koitin yöllä silmät ristissä miettiä kuka olikaan syönyt ja kuka ei... osa näistä pennuista ovat aikalailla toistensa näköisiä.
Voltti oli paremman näköinen, muttei suostunut
syömään. Maailman ahnein koira. Ei millään, ei mitään, ei herkkuja eikä ruokaa. Se onneksi joi ihan hyvin vettä, mutta korviketta ei. Aiemmin emot ovat rakastaneet korviketta....


Voltti pääsi hoitamaan pentuja ja teki sen huolellisesti, sitten poistui nukkumaan kerälle muualle. Joi paljon ja pissasi sängyn, peitot, kaiken tekstiilin mitä huoneessa oli. Muttei oksentanut, ei sillä kyllä varmaan mitä oksennettavaa ollutkaan. Enkä usko paljoa maitoakaan tulleen, jatkoin pentujen lisäruokkimista.


Keskiviikkona uudestaan lääkäriin, Volttihan näytti jo hyvältä ja käyttäytyi normaalisti. Muttei syönyt kuin kädestä palan sitä ja palan tätä. Uudet verikokeet otettiin ja lähdimme kotiin toivoen, että ruokahalu nyt palaisi ja arvot vähitellen normalisoituisi.
Keskiviikkona illalla se alkoi vähitellen syömään. Vähän kerrallaan, mutta söi! Torstaina näytti maitoa riittävän hyvin ja Voltti söi jo ihan normaalisti! Viihtyi pentujen luona ja näytti omalta itseltään.






On todella iso kysymysmerkki mitä oli tapahtunut. Isoin epäilys jostain myrkytyksestä, mutta mitä se olisi syönyt ja mistä? Jos olisi saanut insuliinishokin, niin olisi voinut olla xylitolmyrkytys. Jos olisi löytynyt edes purkkapussia jostain, mutta ei. Rotanmyrkkyä, mutta mistä? Sitä ei ole mökillä eikä kotona eikä Voltti ole käynyt missään.
Todennäköisesti jää arvoitukseksi ja nyt tottakai vain toivomme, että Voltti kuntoutuu ja veriarvot normalisoituvat. Mitään ei voida nyt tehdä, käydään kontrollissa toki tässä jossain vaiheessa.







Onneksi olin vielä lomalla tuon viikon, muuten en tiedä miten olisin jaksanut. Meni tosin viimeisen viikon menot uusiksi, sillä niitä ei niin enää ollut. Pentujen ja emon hoitaminen vei paljon tunteja päivästä, muu aika meni torkkuessa ja kotihommissa.









Pennut muuttivat isoon aitaukseen olkkariin tottumaan elämän menoon ja ääniin. Ensimmäiset vieraatkin kävivät jo. Ulkoilemaan ovat päässeet nyt päivittäin, hullut ampiaiset vain pelottelevat minua! Kamala ajatus, että ne tyhmänä pörräävät tökkäävät piikkinsä pentuun!



















Syöminen on jo omatoimista ja "hiukan" siistipää kuin alkuun. Nyt vaan voi vielä ruokalautasen aitaukseen ja pennut hoitavat oman osansa ihan itse. Välillä kyllä seisten lautasella, mutta ihan sama. En muuten syö jauhelihaa ehkä enää ikinä.





















torstai 2. elokuuta 2018

Pentuja

Kuin kello Voltti synnyttää jälleen kuusi pentua justiinsa laskettuna aikana, helposti ja kohtuullisen nopeasti. Pennut olivat kaikki virkeitä heti ja tississä kiinni, pienikokoisia kuten Voltin pennut ovat joka kerta aiemminkin olleet.
Myös jatko seuraa samaa tuttua kaavaa, pennut syövät, nukkuvat ja syövät. Voltti hoitaa ja huolehtii, ei ylitse vuotavasti vaan sopivan tarkasti. Malttaa käydä ulkona ja syödä.

Kaikki ovat musta-valkoisia just niin kuin pitikin, 4 urosta ja 2 narttua. Nyt pennut ovat 10 vrk, tapaavat hiukan jo jaloilleen ja silmät ovat viirut eli on vain hetkestä kiinni kun ne aukeavat.

Alustavasti kaikki ovat varattuja, sukupuolijakauma meni vähän pyllylleen eli mahdollisesti yksi urospentu olisi vapaana. Tosin itseäni kiehtoisi uros ja todella haluaisin tästä yhdistelmästä pennun! Mutta kun Vinkki yksi vee.... narttulauma.... ei niin mitään järkeä. Toisaaltaan onko näissä koira asioissa järkeä?

Sukutaulu on kohtuullisen mukava noin harrastuskoiria, etenkin kai agility, ajatellen. LINKKI
Nämähän linjaa FETCH GRANTING PLEASURE'en ja saa nähdä kuinka linjaus on onnistunut kaikin puolin. Euroopassa vastaavia löytyy ja kuulemani perusteella ovat tyytyväisiä.
Terveys on aina iso geenilotto.... siellä on riskinsä ei priimaan lonkkaan, ocd vapaata sukua ei varmastikaan oikeastaan enää löydy jne. Epilepsiaa, autoimmuunisairauksia yms. ei ainakaan tiettävästi lähisuvussa ole.


Aika näyttää mitä tulee, on tämä taas kamalan jännää!

Vinkki on nauttinut Notten ja Maliinan kanssa lomailusta, aktiviteetit ovat lähinnä olleet rantaan juokseminen, uiminen ja takaisin mökille. Vinkki on myös talleillut ahkerasti ja totutellut hevosiin.


Parin päivän päästä karavaani suuntaa kohti Nummelaa takaisin ja viikko aika saada arkea kasaan ennen kuin syksy ja työt alkavat. Oikeastaan sitäkin jo odottaa.




torstai 14. kesäkuuta 2018

kuulumiset, päivitykset, pohdintaa ja avointa mieltä

Kun on kivaa, niin aika rientää!
Vauhdikkaat Veet siis jo vuoden ja pari viikkoa päälle, onnea onnea. Aikamoisia tehopakkauksia tuntuvat olevan, omistajat ovat tyytyväisen oloisia porukkaan tai eivät ainakaan uskalla muuta sanoa. Hah hah.
Tanja ja Vola kipaisivat jo tokokokeessa tehden huiman suorituksen ja kasvattaja pystyi vain suu auki ihailemaan videota. Vautsi vau ja onnea. Tästä riemastuneena Vinkkikin treenasi ainakin kaksi kertaa tokoa. Tai siivekkeen kiertoa. Melkein tokoa.

5/6 on ehtinyt jo virallisiin kuviinkin, osan mielestä aivan liian nuorina. No niin tai näin, kuvattu on ja treeniluvat niitä myöten saatu eli ei tarvitse varoa luuston puolesta. Tosin lonkkien osalta en ole mitenkään super ilahtunut kirjainyhdistelmistä, sillä vaikka kahdella tuli B/B (Vinkki ja Rane) niin muilla toinen lonkka C. Löysyyttä ja matalaa maljaa eli ei koiria haittaa. Silti. Rumalta näyttää tilastoissa.
Toisaaltaan taas, jokaisella 0/0 kyynäret, olat puhtaat (harmillista ettei niitä nyt sitten lausutakkaan Kennelliitossa!), ei LTV muutoksia. Eikä ole allergioita tms. Toki epilepsia voi puhjeta ja joku autoimmuunitauti. Toki voivat myös juosta auton alle tai kyy purra. Elämä on.

Erät tuttavani oli jo huolissaan kasvattieni, tai Voltin pentujen, lonkka tuloksista ja heitti esimerkkinä erään toisen kasvattajan bc nartun jälkeläisten %, kuinka vain A/A ja yksi B/B. Koska ihminen on utelias, kävin vakoilemassa Jalostusnetistä. Totta toki. MUTTA sen koiran 11 jälkeläisestä oli kuvattu n.1/4 ainakin sillä hetkellä. Toki koira on terve kunnes toisin todistetaan. Voltin pennuista on kuvattu jo 11/12 ja vikakin menee just ihan kohta.
Samainen ihminen ei kuitenkaan maininnut, että vautsi vau, ei yhtään ocd kasvattia. Ihminen on jännä, helposti huomataan ja muistetaan ei ne niin hyvät asiat. Ihan minä itsekin!

Kysymys kuuluu olisinko astuttanut Voltin nyt jos olisin etukäteen tiennyt tulokset. Olisin. Koska asia ei vaikuta koiriin, koska minun mielestä jälkeläiset ovat oivia harrastuskoiria ja olleet hyvin terveitä muuten. Koskaan en ole salaillut terveystuloksia tms., luonteista ja tekemisestä voidaan aina olla montaa mieltä.
Ja jokainen pentua harkitseva tietää tulokset, riskit ja vähän vielä lisää.

Harkitsen tässä, että ultrata vai eikö ultrata.... nyt olisi 3 viikkoa + astutuksesta. Kohtahan sen nyt näkeekin onko vai eikö pentuja tulossa. Toisaaltaan miksei olisi, ei se ennenkään ole tyhjäksi jäänyt ja Royllakin on jo pennut. Astutukset meni hyvin ja Voltti on laiska & ahne.


Vinkki on noin kerran viikossa treenaillut agilitya, joskus kaksikin eli samaa tahtia. Radan pätkiä, ohjauksia ja esteitä. Se on todella nopea oppimaan ja haluaa tehdä kokoajan parhaansa. Sillä on aivot mukana kokoajan eli ei yhtään paahda täysiä vain jonnekin, vauhti tulee aina varmuuden kautta.
Kuuntelee todella hyvin ja koska olen kova höpöttämään enkä oikein osaa olla radalla(kaan) hiljaa, niin olen jonkun verran opettanut sille vihje sanojakin tukemaan ohjausta.
Viime viikolla tein sillä rataa parissa pätkässä ja olin itsekin yllättynyt kuinka hienosti se kulkee! Nyt tämän viikon jälkeen jäädäänkin lomalle ja menee melkein kaksi kuukautta ilman säännöllistä agilitya, jos vaikka leirillä jokusen esteen ottaisi. Jos ehtii ja jaksaa.

Ja Roy. Marihan sen kanssa kerran viikossa treenailee ja minä teen noin kerran/3kk. Että tykkään siitä. Voi kun olisi enemmän vapaita viikonloppuja, sen kanssa olisi nyt kyllä päästävä kisaamaan!

Ja voihan pitää pennun, eikös?








perjantai 11. toukokuuta 2018

Se olisi juoksua nyt

Varmaan ensimmäisen kerran sain kiinni, puolivahingossa, Voltin juoksun heti. Eli jos nyt kaikki menee niin kuin kohtuullisen laadukkaassa elokuvassa, Roy ja Voltti tapaavat toisensa niissä merkeissä kohta puoleen.

Uroksen valinta oli olevinaan ensin niin haastavaa, mutta lopulta hyvä ystäväni kysyi että miksi ihmeessä en käytä Royta? Niin miksi ihmeessä en???
Roy on Sloveniasta Mirja Lapanjalta tuotu pitkäkarvainen uros. Olen tavannut sen emon ja emon linjaa useampia koiria, ne vaan ovat minun makuuni niin hienoja. Sellaisia simppeleitä, sosiaalisia ja ns. helppoja koiria. Nopeita ja elastisia, menestyneitäkin. Löytyy jokunen Suomestakin!
Royn isä on Kanadalainen "Summit", vahva lyhytkarvainen uros. Edustanut maata useampaan otteeseen MM-kisoissa (agility).
Royn sisarukset niittävät mainetta agilitykentillä Euroopassa ja Kanadassa, meillä itse Roy on jäänyt harrastuskoiran asemaan kun ei sijoituskodilla eikä minulle ole nyt oikein kisavirettä.
Roy on simppelu, miellyttämishaluinen uros. Sille ei jää asiat ns. "päälle", kestää painetta ja yrittää kokoajan parhaansa. Oppii nopeasti, hyppää luontaisesti todella hyvin ja kokoaa. Vauhtia riittää ilman, että menee ylivireiseksi. Varovainen koira positiivisessa mielessä, ei juokse läpi aitojen tai rysäyttele itseään mihinkään.
Roy on todella sosiaalinen niin ihmisille kuin koirille, ihan kaikkien kaveri! Ja ollut todella perusterve tyyppi. Silmissä on pari ylimääräistä ripseä.

Voltti on Voltti. Sen pentujen terveystulokset näkyy KoiraNetissä ja julkisesti kerrottu mm. yhden pennun LTV3, siksi en käyttänyt samanlinjaista urosta tähän pentueeseen. Ikäväkyllä näitä nuorempia pentuja ei ehdi kuvaamaan ennen astutusta.
Voltin silmät on pelattu viime viikolla ja terveet, ei näy vielä KoiraNetissä.

Tulevan pentueen sukutaulu. 
Siitä näkeekin, että linjautuu Fetchiin. Kyselin Euroopasta näitä linjoja käyttäviltä ja tuntevilta, että uskaltaako yhdistelmän tehdä. Kyllä vain, oli vastaus. Ovat tehneet ja tiukempiakin onnistuneesti niin terveyden kuin harrastus ominaisuuksien puolesta.

Tavoite ja odotus on saada näistä melko helppoja, ohjaaja nöyriä, tekeviä harrastuskoiria. Koiria, jotka osaavat olla vaan ja rauhoittua kun ei ole tekemistä, mutta syttyvät heti kun sellaista luvallista toimintaa tarjotaan. Toivottavasti myös terveitä!

Riskinä on toki bordercollie vitsaus OCD, mutta luotan vieläkin vahvaan emälinjaan ja mahottoman hyvään tuuriini! Epilepsia riski pitäisi olla mitätön, mutta tokihan sekin siellä jossain ehkä on vaikken yhtään tiedäkään taustoissa. Samaan syssyyn luetellaan luuston ongelmat, voi tulla huonoa lonkkaa ja selkäongelmia. Oikeastaan voi tulla ihan mitä vaan, autoimmuunisairauksista johonkin harvinaisempaan tautiin.
Kristallipalloa en edelleen omista, isoimmat terveysriskit pyritty nytkin karsimaan niin ettei ainakaan molemmilta puolilta kertautuisi.


Kysyntää on jo varsin mukavasti eli uusia varauksia en ota vastaan ennen kuin näkee onko pentuja edes tullakseen ja mitä syntyy.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Kun se vaan menee

Harvinaista herkkua, kouluttautumassa Jaakolla Voltin ja Vinkin kanssa. Radan vaikeus oli pujottelussa, jossa putket molemmissa päissä tyrkyllä. "No ykdi onnistui...." ja haaste otettu vastaan.
Vompatin kanssa on niin helpon tuntuista, se lukee minua ja minä luen sitä. Pujottelu ei ollut mikään haaste, Voltti osaa ja tekee. Iso sydän. Vaikkakaan ei lainkaan yllättävä.
Jaakko jotenkin sanoi, että se vaan liikkuu siellä radalla ja täydellisessä ohjauksessa vaikkei siltä yhtään näytä kun ei todellakaan vilkuile minua missä ja miten. Synkronoitu hyvin yhteen. Eli rata läpi ja muutama kokeilu kohta, kaikki onnistuu.
Kilpailen tyyliin kerran kuussa (Lägillä) ja nyt lhinnä menen vain nautiskelemaan Voltin kanssa menemisestä. Totuus on, että meidän kontaktit ovat todella levällän ja ihan 1X2 meiningillä. Silti voisihan niitä hyviä tuloksia odottaa ja yrittääkin.
Voltin kanssa treenaan niin vähän nykyään, ei oikein tarvitse. Ylläpitoa agilitykunnossa. Tai tarvitsisi kontakteja, mutta kun... muuttuuko ne 7 vuotiaalla, itse olen ne pilannut.

Vinkkikin oli pätevä pieni. Vähän keskustelua Jaakon kanssa miten ja kuinka, koirahan tulee jopa liian hyvin ohjaukseen ajoittain. Mikä ei minun koiralla haittaa lainkaan, koska tunnetusti ne kyllä irtoavat ja lukevat rataa.
Jonkun verran olen yrittnyt ja kokeillut erilaisia ohjauksia Vinkin kanssa, mutta ei ne kyllä ole minun juttu. Uskon vahvistaviin sanoihin ja rytmityksiin yms., mutta miksi en auttaisi koiraa katsomalla ja ohjaamalla kun kerta voin eikä se ole minulta pois mitenkän mistään. Eikä koiralta.
Kontaktien kanssa olen edelleen kahden vaiheilla. Juoksarin alkua tehty, mutta mutta.... pysäytys puomilla minun tasolla pärjää ja olisi helpompi opettaa & pitää kriteereistä kiinni. Minä olen hiukan huolimaton ja lepsu niissä omien koirien kanssa.

Aikakin rientää, Voltti x Ässä pennut jo 9kk. Omistajat vaikuttavat enemmän kuin tyytyväisiltä, pennnut ihan hienoilta ja tekeviltä. Ja nopeilta.

Voltin mahdollisten pentujen ajankohta olisi nyt kevät. Kysyntääkin on jo eli ei ne käsiin varmaan jäisi. Kyllä vielä ehkä tekisi mieli... junnaan tätä varmaan jokaisessa blogikirjoituksessa!