maanantai 25. maaliskuuta 2019

Maaliskuun loppua viedään

Ei niin kiva kuukausi ja ihan ok sellainen samaan aikaan.
Viimeisistä kasvateista kaksi kävi välikuvissa puhtain paperein eli Vänkä ja Ledi. Poju taas oli ontunut jo jonkin aikaa sitten, mutta meni ohi. Nyt uudestaan ja kuvissa löytyikin se pahamainen ja ikävästi odotettu OCD. Syvä huokaisu ja niin isot pahoittelut omistajalle.
Koira operoidaan tällä viikolla ja tulee meille toipumaan alkuunsa arkipäiviksi.

Ensi reaktio on ollut syvä harmitus omistajan ja koiran puolesta. Sitten itsesyyttely yhdistelmästä, vaikka tiedän ettei riskitöntä yhdistelmää ole olemassakaan, niin silti. Miksi itsekkäästi halusin itselleni Voltti x Roy pennun ja sitten muut kärsii.
Samaan syssyyn päätin kasvattamisen loppuvan. Minulla on vain Vinkki ja sillähän ei ole yhtään juoksua ollut. Myöskään lonkkatilastot eivät ole sitä mitä toivoisi vaikka tuskin koskaan koiria haittaavat.
Ihania viestejä olen saanut ja kasvattieni luonnetta & käyttöomnaisuuksia kiitelty, kiitos <3 tsemppejä ja jatkoon vaan, kommentteja. Katsotaan.... ainahan on mahdollisuus, että mielipide muuttuu jos haluan itselleni pennun jossain vaiheessa. Ja Vinkki ikinä saa juoksua.
Mutta Vänkän kiveksien kohtalo sinetöityi, se pääsee niistä eroon kun ikää on tarpeeksi. Vaikka se nyt terveeltä vaikuttikin ja on kyllä mainio tyyppi niin luonteeltaan kuin tekemisiltään, niin ei ole jalostusuros mielestäni täysiveljen OCD:n takia.

Kisattiin eilen Lägillä Vinkin kanssa Asko Jokisen varsin mielenkiintoisilla radoilla. Hyppyrata oli sellainen, että heti oli 4 kohtaa missä en oikein tiennt miten ja kuinka, missä olen ja miten jatkaa. Kamalalla räpellyksellä päästiin 4. vikalle esteelle ja sitten irtosi putkesta edellä olevalle hypylle, joka ei siis ollut suoritusvuorossa. Tällä radalla tehtiin hyvin 4 ekaa estettä, sitten en vaan ehtinyt ja siinä se jatko menikin ihan jotenkin muuten kuin suunnitellusti.
Toka rata oli jo täysin tehtävissä. Ja teimmekin, ihan ok rataa mielestäni! Lopussa oli putki - pituus - keinu yhdistelmä ja vaikka Vinkki yritti pysähtyä, niin se vaan liukui läpi. Otin sen kohdan uudestaan vauhdin kanssa (Askolle pisteet, että antaa treenata!) ja onnistui. Maaliin siis periaatteessa 5vp, mutta käytännössä hylyllä. Tietty palkintojen takia olisi kannattanut jatkaa, vitskalla ois voitettu ;) Mutta koulutuksellisesti nou nou.
Kolmas rata oli, noh mielenkiintoinen. Kaikesta pitää selvitä ja jos ei selviä, niin treenataan. Aika hyvin selvittiinkin, mutta yhdessä kohtaa meni ohi hypyn ja otin sen kuvion uudestaan kokonaisuudessaan eli koulutuksellinen hyl. Taas. Ois kai taas kannattanut korjata ja jatkaa. Tämä rata ei ollut niin hyvä kuin edellinen, ei vaan osaaminen ja tekeminen isossa tilassa ollut riittävällä tasolla.

Milloinhan sitä taas pääsisi kisaamaan.... ehtisi jne. Joskus.


lauantai 2. helmikuuta 2019

Se onkin jo helmikuu

Siinä se vuoden ensimmäinen kuukausi meni, hups vaan. Kokoajan on valoisampaa ja päivä jatkuu vauhdilla.
Luntakin on saatu tännekin, aivan mielettömän ihanaa! Minä nautin valoisuudesta, hangista ja talvesta, joka on talvi. Koirat kuntoilevat hangessa.

Työt pyörivät, koulutukset jatkuvat ja kisattukin hiukan ollaan.
Vinkin kanssa kävimme 5.1. KATin kisoissa Ojangossa Ritva Herralan radoilla. Kaksi hyllyä hiukan kaoottisella menolla hyppiksellä sitten nolla ja voitto kohtuullisela 5,99 etenemällä. Tessa ja Bou olivat yhdellä aksaradalla 0/1. ja hypiksellä 5./3.
6.1. KKK kisat, Sari Mikkilän radat. Vauhtia riitti rataprofiilissa ja ei Vinkin maltti ja taito riittänyt ensimmäisellä radalla jarruttamaan pujotteluun, johon tultiin melko kovaa, kaatui sinne tokaan väliin. Uusiksi muutaman esteen takaa, että saadaan sama tilanne uudestaan ja nyt malttoi hyvin.
Toisella radalla keinulle tultiin kovaa, siis oikeasti. Ei sitten pysähtynyt ei. Yritti, mutta kun vauhti ja jarrut eivät kohdanneet.... otimme uusiksi taas.
Hyppiksellä ikäväkyllä yksi rima alas, muuten oikein hyvä rata! Olin kovin ylpeä siitä. Bou voitti hyppyradan 0 ja siis sai toisen luvan! Meidän luvat sitten olivat tasan 2/2 😁



Seuraavaksi Lägin kisat, jossa Tessan kanssa vitsailtiin ottavamme ekalta sen tarvittavan nollan. Puomi oli kaksi kertaa ja sikäli jännä, että olin muuttanut juoksarin pysäriksi siinä reilussa viikossa. Muuten pysähtyi! 
Ensimmäiseltä teimme pelastelu nollan, tätä rataa ei kannata muuten muistella, mutta koskaan ei kannata luovuttaa! Lisäksi voitimme sen ja siispä se 3. nolla, siirryimme Vinkin kanssa 2-lk. 
Iltapäivällä kävimme sitten 2-luokan korkkaamassa ja hyppiksellä en vaan ehtinyt... siis hylly.
Agilityradalla voitto nolla ja siispä eka luva sieltä! 
Tessa ja Bou voittivat nollalla hyppiksen, mutta valitettavasti (?) heillä oli jo hyppyradalta nolla eli yhden metsästys jatkuu.

Nyt taukoilua kisoista ihan jo aikataulujen takia plus eipä noita kisoja paljoa lähistöllä ole. Ehtiihän tuota, mikäs tässä on kiire.

Treenailu Vinkin kanssa on niin mielettömän mukavaa! Suunilleen kerran viikossa teen pieniä, teknisiä juttuja ja kerran viikossa hiukan rataa. Tai paljon rataa, kokonaista siis.
Yritän saada yhä paremmin kuuntelemaan ja ennakoimaan, lukittamaan kaukaa ja kestämään liikkeen. Esteosaamista vahvaksi jne. Ei ne treenit kauaa kerrallaan kestä.
Voltti tekee parin viikon välein noin, tai vähän jotain. Aika laiska ollut sen kanssa.

Vänkä on aika hauska tapaus. Meillä nartut ovat selkeästi ohjaajapehmeämpiä kuin tämä pojannulikka. Mutta sekin rakastaa tehdä ja oppii kyllä nopeasti.
Vähän perusjuttuja, pyörittelyjä ja etenemistä. Rauhoittumista, temppuja ja odottamista. Lelusta luopumista, lelulle menemistä, palkan vaihtamista. Mitä nyt noin nuori vielä pystyykään. Rimat siinä 5cm, joku voinut olla 10cm. Keinua aloitettiin paukuttelemaan.


lauantai 22. joulukuuta 2018

Hyvää Joulua!

Eilen työrupeama päättyi jo klo 20 jälkeen ja omat koirat saivat hiukan rillutella ennen lomaa.
Voltti on niin tuttu ja ihana, mutta huomana kuinka Vinkille on joitakin asioita opettanut jo paljon paremmin kuin sille. Esimerkiksi takaakiertoihin lähtee helpommin ja kauempaa.
Vänkä vielä vähän humputtelee ja opettelee seuraamaan ohjausta, siinä nyt ei välttämättä edes esteitä tarvita. Tietää se mikä on hyppy (rima 5cm maasta) ja mikä on putki.

Nyt kohta rauhoitutaan Joulun viettoon. Kunhan ensiksi on siivottu, siivottu ehkä uudestaankin, tehty muutamat jouluruoat, käyty kyläilemässä, hoidettu hevonen, lenkitetty koirat ja aloitetaan koko rumba taas uudestaan. Oma valinta, kukaan ei käske pitämään montaa koiraa, tehdä useampaa lasta saati omistaa hevosta. Mutta siitä minun elämäni rikkaus ja rakkaus tulee.


maanantai 17. joulukuuta 2018

Ensimmäiset Veet 8 vuotta!

Aika rientää.... vastahan he syntyivät! Viuhkan ja Tip'in pupsit, neljä kovasti odotettua bordercollien pentua.
Pennuista kehittyi tekeviä harrastuskoiria, mutta valitettavasti jo 3/4 ovat onnettomuuksien myötä jääneet vähän sairaseläkkeelle agilitysta. Onneksi kuitenkin on olemassa muutakin tekemistä kuin aksa, sillä ei ikä vielä tassuissa tunnu.

Volttihan on edelleen täysin terve ja tekevä, ehkei enää niin nopea kuin joskus. Muttei tarvitsekaan. Voltti on uurastanut kolmen pentueen verran lisää LS pentuja, yhteensä 18 pentua ja se on melkein liian paljon se. Ellei se olisi niin hyvä emo ja palautunut nopeasti, niin en tietenkään olisi teettänyt kolmatta pentuetta.
Voltti on ollut enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitellakaan sen olevan! TVA, agility- ja hyppyvalio, BH suoritettu. Se paimentaa vaikkei kovin vahva siinä olekaan. Treenannut hakua ja jälkeä, niissäkin olisi ollut oiva kisakoira jos olisin ehtinyt hiukan enemmän panostamaan. Pienestä koostaan huolimatta PK-esteet eivät olleet sille ongelma.
Luonnetestissä se hylättiin, mutta oikeassa elämässä se ei reagoi ääniin, ilotulitteisiin, ukkoseen tms. Eikä sen jälkeläisetkään.

Toivottavasti tämä pieni kultakimpale pysyykin terveenä ja ilonani vielä pitkään <3





lauantai 1. joulukuuta 2018

Ensimmäiset kilpailut

Sitä joutuu joskus miettimään mitä vastaa kun kysytään milloin koira on kisavalmis. Karkeasti ehkä silloin kun se osaa kaikki esteet useamman esteen kokonaisuuksissa. Ei haitanne jos pysyy lähdössä ja viretila suunilleen kohillaan. Toisaaltaan kisoissa voi löytyä koirasta aivan uusia puolia, joita ei ole onnistunut huomaamaan treeneissä.
Osa voi johtua ohjaajan erilaisesta käytöksestä (jännitys?), siitä ettei ole perussääntöjä yleistänyt koiralle erilaisissa tilanteissa tai ihan vaan koska meno ja meininki muuttaakin koiran virettä enemmän kuin odottaakaan. Joskus niistä tulee ihan villejä ja jotkut alkavat sijaistoimintana esim. haistella mattoa kesken homman.
Toisaaltaan kisaamaan oppii vain kisaamalla, niin ohjaaja kuin koira. Saati yhdessä koirakkona.

Tästä päästiinkin siihen, että Vinkki ja sen veli Bou starttasivat tänään agility uransa 18kk ja 5 vrk:tta vanhoina. Tarkoitus ei ollut startata heti vaan sitten kun siltä tuntuu. No tuntui, Tessan kanssa vähän silleen puolisalaa lähdettiin katsomaan miten teinit baanattaisi.
Minuahan ei jännitä. Paitsi kun uusi koira aloittaa kisaamisen, sillä ei voi tietää mitä tapahtuu. Jos nyt yleensäkään voi varmaksi. Mutta kun on uusi paikka, Vinkki on luvattoman vähän tehnyt missään muualla kuin Lägi Areenalla, kisatilanne ja kaikkea. Plus se puomi.... joka oli jo vautsi vau ja kivaa, mutta sitten kun muuttui erilaiseksi puomiksi, niin eipä ollutkaan.
Koko viikon olen sairastanut enemmän ja vähemmän flunssaa. En ollut treenannut kuin edellisenä päivänä muutaman kerran kontaktit läpi ja siitä nousi lähinnä ärsytys, koska se puomi. Mutta nyt mentäisi ja katsottaisi missä mennään.

Kisoissa oli heti kivaa. Oli tuttuja ihmisiä runsaasti ja paljon heitäkin, joiden nimiä en tiedä, mutta tunnistan. Oli leppoisaa, kannustavaa ja suorastaan hauskaa. Koska Sari Mikkilä oli tuomarina, niin senkään puolesta ei tarvinnut jännittää. Radat olisivat sujuvia ja oikeasti 1-luokan tasoa ilman kommenvinkkejä, kuitenkin jotain piti osatakin. Vaikka edes ne esteet.
Ainakin pikku-makseissa ja makseissa tuli aika paljon pujottelusta virheitä. Koirat tulivat ehkä liian kovaa eivät osanneet jarruttaa ajoissa sisään, usein sitten jäi toinen keppiväli pujottelematta tai meni rytmi sekaisin jossain muussa välissä.
Toisella agilityradalla tultiin keinulle muurin takaa, useimmat ohjaajat hiukan jäljessä. Useampi meni ohi keinun kuin keinulle. Toisaaltaan hyppyradalla oli yhdistelmä pujottelusta suunilleen suoraan hyppy-muuri-rengas-putkeen ja sitä koirat kyllä tekivät yllättävän hyvin.
Jonkun verran ihan perus kieltoja esteiden ohituksen merkeissä, osalla kun vauhti kasvoi ja kaarrokset pitenivät. Toisilla sitten jäi ohjaus vähän vajaaksi tai oltiin myöhässä. Osaksi ehkä koska varmisteltiin nuoren koiran kanssa, varmistelusta tulikin virheitä jatkoon. Ja rimoja & kontaktivirheitä nyt taitaa tulla aina.

Vinkki käyttäytyi kisapaikalla erinomaisesti. Kyllähän se katseli kun joku meni ja vähän siinä meinasi jonkun piipin päästää, mutta lopetti heti kun pyysi. Oli lunki ja normaali, huippukisakaveri.
Lähdöissä pysyi niin kuin pitikin ja ohjauksiin tuli jos niitä tein ajoissa. Hyppyradalla lennätin sen kunnolla ja irtosi extrana ylimääräisen hypyn, mutta voi vain katsoa peiliin. Koira oli ihan huippu.
Ensimmäisellä oli ehkä hiukan varovaistakin menoa, nolla ja voitto sellainen. Keinu oli turhan nopea.... mutta sitähän on nyt haettu. Muuten Vinkki teki just eikä melkein, kiltti tyttö.
Hyppiksellä tosiaan oikein hienoa menoa, mutta oma moka.
Toisella agilityradalla oli vähän enemmän jo tekemistä. Vinkki hoiti tonttinsa tokavikalle asti ja hyvin löysi suoraan myös keinulle. Puomilla ei sitten enää malttia ollut ja teki loikan lopussa, vitonen. Olisi voinut myös ottaa sen yhden laukan enemmän. No, kelpo tyttö silti ja 3. sijalle.

Kisapäivä oli siis antoisa ja hauska. Puomitreenit jatkukoon ja täytyy nyt saada treeniä erilaisilla puomeilla! Galican oli meille ihan uusi tuttavuus.

LINKKI





keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Treenejä

Se arki iskenyt päälle oikein toden teolla! Onni on oma, aidattu piha ja koirat, jotka myös viihtyvät siellä ilmojen salliessa. Helpottaa paljon aamuja ja iltoja kun voi vain laskea heidät ulos tarpeilleen.

Treenimotivaatiota on ja nyt Volttikin on jo päässyt vähitellen vähän mukaan hommiin. Vinkin aika-ajoin hiukan kaoottisenkin tekemisen jälkeen tuntuu Voltti niin helpolta ja jopa hitaalta. Ei se hidas ole, mutta varmempi. Toisaaltaan sillä ei ole mm. niin hyvät takaakierrot ja joudun saattamaan pidemmälle. Kontaktit ovat kamalat. Hitaat tai läpijuoksut eli panen silmät kiinni enkä treenaa niitä. Niillähän ne paranee, eikös.
Vinkki on aika vauhdikas ja nyt olen nostanut rimoja ylemmäs. Ei ole oikein sinut niiden kanssa ja osa hypyistä on melkoisia. Yrittää olla pudottamatta, mutta tipluja tulee kun vauhti vie ja järki &jalat eivät aina pysy mukana. Toisaaltaan se on kyllä järkevä ja hyvin yritteliäs, kokoajan haluaa tehdä oikein.
Isommilla rimoilla ei osaa koota ja käännökset siis leviää eli tähän täytyy nyt ottaa täsmä kuuri.
Kontaktit. A on hyvä, uskallanko edes ääneen sanoa! Keinu paranee kokoajan, muutama ihan vautsi vau suoritusta tullut! Puomi. No. Se on vähän sixty-fifty juoksarin kanssa. Paljon on kiinni millainen puomi ja mistä tullaan ja mikä on mielentila. Puomin jälkeiset elämät toistaiseksi ok, mutta eipä sitä oikein Lägillä saa vaikeeta sen jälkeen kun kenttä loppuu.

Olimme Jaakolla joku viikko sitten ja ihan selvisimme tehtävistä pätkissä toki. Sitten Games-treeneissä Jaakko & Janita ja eikä sielläkään menoa tarvinnut häveta, Gamblers on päivän sana. Tosin vauhti puomilla oli jotain.... huh ja osuiko, tuskin. Snookerissa tuli esille koiran osaamattomuuksia esteillä vielä, mutta sain kuin sainkin sen kuljetettua kovin monen esteen ohi kerätäkseni paljon pisteitä.

Tuossa joitain erotteluja.


Ja siksak-treeniä.

Vänkä on vänkä, kamalan reipas ja rohkea pentu! Iloinen, ystävällinen ja avoin kaikelle. Liikkuu reippaasti kaikkialla ja kaikilla alustoilla, ei haittaa ritilät eikä liukkaudet.
Leikkii ja syö. Siinähän ne tärkeimmät just nyt.
                                     


perjantai 7. syyskuuta 2018

Pennut viittä vailla luovutusikäisiä

On hyvin tasainen pentua sekä koon että luonteiden puolesta. Kaikki ovat reippaita, leikkisiä ja vilkkaita pentuja. Uteliaita, ahneita ja vallan riiviöitä jo. Sotkevat, riekkuvat ja ovat mielettömän ihania.
Kaikille on hyvät kodit tiedossa ja olen niin tyytyväinen jälleen kerran tähän asiaan. Volttikin voi mainiosti ja on ollut hyvä emo niinkuin aina. Edelleen antaa pentujen imeä hetkittäin, mutta muuten ei juurikaan viihdy niiden kanssa enää, mikä on täysin ymmärrettävää.

Ettei kaikki menisi kuin elokuvissa.... pennut olivat pentutarkastuksessa ja samalla Päivi Vanhapelto tarkasti silmät ja sirutti pennut. Kaikki käyttäytyivät 10+ arvoisesti ja saivat ansaitut kehut tästä. Mutta silmätarkki. Kolmella on crd pisteet. Asia, minkä pitäisi olla täysin mahdotonta jo pelkästään Voltin geenitestin perusteella. Oli melkoinen järkytys ja epäuskoinen olo. Löydökset olivat todella pienet ja todennäköisesti ei enää nähtävissä myöhemmin. Mutta ne ovat.
Eläinlääkäri kertoi, ettei tämä ole tavatonta. Ettei varmaksi tiedetä kuinka monesta geenivirheestä tämäkin silmäsairaus oikeasti tulee ja voi olla harvinaisemman aiheuttama. Tai jotain. Mutta löydös ei ole vakava, ei koiria haittaava ja mm. collieilla&shelteillä löydös on hyvin tavallinen eikä sulje yksilöitä pois jalostuksesta.
Tämän jälkeen, kerrottuani asiasta kohtuullisen monelle taholle, alkoi tulla tietoa ja viestejä kuinka monessa eri rodussa geenitesti sanoo yhtä ja pentueen tuloksen toista. Eli mikään testi ei ole 100%, voi olla useampi geeni, joka laukaiseekin sairauden tai ihan vain virhe geenitestissä.
Nämä pennut nyt myydään kuitenkin jalostukseen kelpaamattomina ja koko pentue tullaan geenitestaamaan vähän myöhemmin.
Nyt just epäilen etten enää tee yhtään pentuetta. Monestakaan syystä. Tottakai tämä voi muuttua joskus, mutta nyt tunne on vahva.

Nyt tässä näpytellessäni tätä talossa on kamala rieha. Pennut ovat päässeet ulos tunti sitten, saaneet  ruokaa, käyneet uudelleen pihalla ja nyt ne riehuvat koko huushollissa. Meteliä piisaa ja kaikki irtain saa kyytiä.
Pieniä eroavaisuuksia näissä on jo hetken alkanut nähdä. Joku on vähän räyhäkkäämpi, toinen enemmän oman tiensä kulkija ja kolmas niin hirveästi rakastaa ihmisiä.
Kaksi lähtee jo maanantaina. Onneksi.