keskiviikko 24. kesäkuuta 2020

Korona päiväkirja - osa 7 (joko kohta lukko päälle?)

Vielä ei uskalla sulkea ajatusta koronasta ja sen aiheuttamista ongelmista. Suomi on selvinnyt lopulta ihmeen vähällä, tottakai jokainen sairastuminen, saati kuolema, on tregedia.
Kirjoitan ja ajattelen nyt edelleen tässä yksinyrittäjän näkökulmasta, en kansanterveyden tms. 

Minä selvisin. Ilmeisesti selvisi ainakin suurinosa muistakin agilityn parissa työtään tekevistä yrittäjistä. Monen kanssa olen jutellut ja viestitellyt, osalla ahdistus oli oikeasti todella suuri ja aiheellinen. Konkurssi on ollut lähellä ja ei kai ihan mahdoton vieläkään. Yksi kertoi käteen jääneen koronan suljettua hallit ja asiakkaiden kadottua pari sataa euroa. Tulevaisuus oli yhtä mustaa tyhjää ja joutui miettimään mistä ruokaa, bensaa, rahat vuokraan. Entäs jos hän sairastuu, mitä sitten. 

Hain itse sitä yksinyrittäjän tukea, 2000€. Josta toki verot menisi. En saanut, en pystynyt todistamaan tarpeeksi vakuuttavasti etteikö tulot olisi pudonneet viime vuodesta sen 30%. Siinä ei auttanut mustaa valkoisella, että maaliskuussa lopulta menoja ja tuloja oli yhtä paljon, huhtikuu meni pahasti miinukselle ja koko kesän tulot ovat paljon pienemmän kuin normaalisti monestakin syystä. 
Rehellisesti sanottuna tähän kyllä vaikutti heidän tapansa laskea tämä erotus. Olin lähes lomalla viime kesänä 2kk ja ei pahemmin tuloja. Se vaikutti vuoden tulokseen ja siispä kun laskivat keskiansiot, yhden kuukauden miinus merkkinen tulos ei hetkauta siinä kun oletusarvo oli, että teen sitten koko kesän töitä normaalisti tai ainakin lähes.
Mikä on normaalisti? Kesällä asiakaskunta vähenee jne. Myös koronan vaikutus näkyi, ja näkyy, nyt ryhmissä. Olen pitänyt kaikki treenit enemmän yksäreinä kuin ryhminä, menee enemmän aikaa, aika on rahaa kun olen vuokralla hallissa, myös minuutteja tulee enemmän työpäivään. 
Niin sanottua ilmaista työaikaa on mennyt tuhottomasti kaikkien säätämisien takia eli paikat vaihtuu, ryhmät vaihtuu, ajat vaihtuu. Teet, kokoat, viestittelet, korjaat, viestittelet ja taas mennään. Jossain on virhe kuitenkin. 
Myös maksuliikenne on ihan sekaisin ja kirjanpitäjältä tulee isompaa laskua kokoajan koska joutuu tarkastamaan kuka maksoi, mitä maksoi, minne maksoi vai pitääkö maksaa ollenkaan. Asiakkaat ovat sekaisin, minä olen sekaisin, kirjanpitäjällä menee hermot jos ei ole mennyt jo.

Syksylle olisi ollut taloudellisesti korotuspaineita hinnoissa, mutten tehnyt sitä. Itseasiassa pienensin ryhmiä, koska koronan uhka, ja teen siis pidempää päivää saadakseni asiakkaat mahtumaan. 
Taloudellisesti moni asiakas ehkä on kärsinyt myös ja siispä en vaan pysty nostamaan hintoja, agility on jo kallista muutenkin ja ei me mitään aivokirurgeja olla.... agilitykouluttajia, opetetaan ja valmennetaan koiria ja ohjaajia hypähtelemään esteitä mahdollisemman nopeasti, tehokkaasti ja turvallisesti. Noin kärjistettynä. 


Positiivista on, että syksyn ryhmiin oli hienosti hakijoita! Paljon jää pois, paljon tulee uusia tilalle. 
Osan kanssa katson asiaa niin, että olen ns. työni tehnyt ja heidän onkin aika siirtyä eteenpäin. Tai miten sen nyt sanoo, paketista on alkanut tulla varsin valmis paketti ja on ilo ja ylpeys seurata heidän matkaa siitä eteenpäin. 
Tottakai on myös heitä, jotka menevät ja tulevat. Tuulien ja mielen mukaan. Tämäkin on täysin normaalia vaihtuvuutta. 
Osalla on mennyt motivaatio pakkaselle ja ehkeivät lopeta, mutta hakevat sitä sitten esim. seuran treeneistä.
Tottakai on myös heitä, jotka varmasti kokevat saavansa paremman ja tehokkaamman koulutuksen muualta. Tämäkin on normaalia, osalle täysin totta ja siitäkään ei tule paha mieli.
Paha mieli siis, osa asiakkasta ajattelee, että minulle tulee paha mieli elleivät he ilmoittaudu vakkaripaikoille. Ei tule. Tottakai on aina ilo kouluttaa kaikkia, tai ainakin melkein kaikkia (en viitsi valehdelle, sillä tottakai on ihmistyyppejä, joiden kanssa on vaikeampaa eikä se ole heidän vika), mutta ei minulle tule paha mieli enkä murehdi miksei joku tule tai lopettaa. 
Paha mieli ja huoli tulisi, jos ei olisi asiakkaita. Se tilanne ei onneksi ole nyt.

Motivaatio kouluttaa, viedä asioita eteenpäin, koittaa keksiä uusia juttuja on korkealla. Toisaaltaan samaan aikaan on myös hiukan väsymys, ehkä huoli tulevaisuudesta alkaa hellittää ja pää sanoo, että pitäisi relata. 
Nythän en teekään kuin n.13h viikko töitä nämä muutamat viikot. Välissä on viikon loma ja sitten taas 3 viikkoa ennen syksyn puristusta.

Syyskaudella Lägi Areenalla on viikkoryhmät joka toinen viikko maanantaisin, joka viikko tiistai aamu ja ilta, keskiviikko ja torstai illat. Käyn noin kerran kuussa Mikkelissä muutaman tunnin perjantaina ja lauantaina. Lisäksi Lägi Areenalla ison radan treenit n. kerran kuussa.
Ilokseni nämä kaikki ovat tupaten täynnä. Kiitos <3 


Treenaaminen on ollut super kivaa kyllä, Vinkin kanssa on niin hienoa treenata. Vänkä kehittyy myös, kyllä se siitä. Ehkä se pääsee kisaamaankin kohta. Tai molemmat.
Olen ollut superlaiska Vänkän kontaktien kanssa.... en siis ole treenannut juoksareita oikeastaan lainkaan viikkoihin. Ehkä tänään. Ehkä. 






sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Korona päiväkirja - 0sa 6

#pysykotona

Torstaina satoi eteläänkin niin paljon lunta, että treenit oli peruttava. Lähes koko talvi onkin mennyt ilman lunta ja sitten.... #pysykotona

Perjantaina Mikkelissä isolla kentällä pari ihmistä kerrallaan ja turvaväliä todellakin oli. Sää oli, noh se oli. Tuuli todellakin, onneksi vain pieniä kuuroja räntää, plussan puolella oltiin. Paleltanut ei, koska osaan pukeutua. Siis kaiken muun vaatetuksen päälle vedin toppahaalarin, pipo syvälle päähän ja tumppujen alle hanskat.
No hevonen otti ja pudotti satulasta sillä aikaa hoitajan pienen unohduksen takia (satulavyö unohtui kiristää). Se oli sitten kateissa tovin ja palasi tallille jalat naarmuilla, ohjat katki ja matkalla katosi myös jalustinremmit ja jalustimet. Että #pysykotona, olisi tullut halvemmaksi ja ei olisi tarvinnut hevosen olla puolisaikulla hetken taas.

Perjantaina aukesi Vihdissä yksinyrittäjien tuen haku. Lauantai aamuna sitten vietin muutaman tunnin hakiessa haluttuja tietoja ja laittaessa hakemusta eteenpäin. Kaksi tonniakin on kaksi tonnia. Meneeköhän siitä verot? Onko se alvillista tuloa?
Voi olla ettei tarvitse murehtia moista, katsotaan millä perusteilla ja kuinka monelle sitä jaetaan. Pelastaisihan se yhden kuukauden.

Agilityn arvokisat ovat tältä vuodelta peruttu. Kuinka kaikki tämä vaikuttaa asiakasmääriin ja motivaatioon? Kuitenkin lopulta aika pieni osa on siellä huipulla. Täytyy ajatella positiivisesti ja koittaa vaan porskuttaa eteenpäin!

Treenailin eilen omia koiria meidän pihalla neljän hypyn voimin. Plus jotain muita juttuja. Meneehän se aika näinkin. Tosin tarvitsisin puomin...

Mikkelissä juteltiin, että on vähän omituinen fiilis. Korona siellä ja korona täällä. Kellään meistä ei ole siitä kuitenkaan heko kokemusta edes lähipiirissä. Se on olemassa, maailmanlopun meininki, pelko persiissä, huoli muista vahvana. Mutta kuitenkin me luemme siitä vain lehdistä.
Onneksi, todettiin. Ollaan hyvässä asemassa ja toistaiseksi erinomaisella tuurilla varustettuja. Joko ei ole tarttunut tai olemme sairastaneet sen oireettomasti tai ainakin melkein.

Minulla oli eilen pää todella kipeä. Ei migreeni kipeä vaan vain kipeä. Hetken mietin, että iskikö korona. Ei, niska- ja hartiajumi. Huomaan sen vieläkin.

Mies kävi eilen kotikonnuilla ja mökillä. Olin vähän kade vaikka en ollutkaan, sillä jos jaksaa ajaa sinne saakka ilman pysähdyksiä (kylmäasema tankkaus), vilkuttaa vanhemmilleen ikkunan läpi vaihtaessa heidän autoonsa kesärenkaat, käydä mökillä nukkumassa ja ajaa sitten takaisin kotiin...
Siinä mietittiin, että meilläkin on monta vanhempaa sukulaista. Nyt nämä aktiiviset vanhukset istuvat neljän seinän sisällä.
He eivät ole aktiivisia somettajia. Osa hyvä kun käyttää kännykkää. Käyvät kerran viikossa kaupassa tai ei edes sitä. Pää höpertyy, mieli mustuu ja kunto rapistuu. On tämä....
Yksi jo totesi, että selvisi sodasta ja sen jälkeisestä elämästä. Kivisistä pelloista ja umpeen menneestä ainoasta lehmästä, tuhkarokosta ja poliosta. Kesti muuton maalta kaupunkiin. Nyt hän viruksen takia tuijottaa ulos ikkunasta tai telkkaria, hakee kauppaostokset rapulta. Ei saa mennä pihaansa (vanhaan kotiinsa) kevät kuntoon laittamaan, ei kuoroon, ei jumppaan, ei kahville sukulaisiin.
Uhkasi kyllä lumien sulettua mennä pihaansa (kotiinsa) ja olla siellä loppuelämänsä. Sama kuoleeko sinne saunaan, mielummin onnellisena ja vapaana kuin tuijottaen kaupungissa kiviseinää.









tiistai 14. huhtikuuta 2020

Korona päiväkirja - osa 5

Reilu kuukausi ollut nyt poikkeusaikaa. Tähän alkaa tottua, mutta stressitila ottaa välillä vallan yöunista edelleen. Uutisia tulee edelleen luettua ahkerasti ja oikeastaan olen toistaiseksi positiivisesti yllättynyt Suomen tilanteesta. Taudin etenemisen ja rajuuden suhteen. Tosin voihan olla, että Suomessa vaan ollaan niin paljon jäljessä muuta maailmaa.

Taloudelliset huolet maailmasta tottakai huolestuttaa, ketäpä ei. Lisäksi eristäytymisen vaikutukset ihmisten mieleen. Yhteisön paine "pysy kotona" on valtava. Hetkellisesti ajaessaan tallille miettii, että pitäisi olla kotona, siellä neljän seinän sisällä. Mutta kun... hevonen on hoidettava, minut on ehkä pitänyt kohtuullisen järjissäni mahdollisuus poistua kotoa sinne tallille ja saada hetki turpaterapiaa ja liikuntaa.
Minähän muuten viihdyn kotona. Alkuun aika tuli pitkäksi, tuli tehtyä tylsiä hommia kuten kirjanpitoa alta pois (ja samalla stressitaso nousi mm. ALV'ien maksusta...). Nettikurssien sisältöön videointeja yms., nämä tuossa omalla pihalla veikin aika paljon aikaa. Lisäksi kun jotenkin järkevään muotoon niitä yritti vääntää ja samalla koki olevansa ihan täydellinen huijari. Ei minun nettivideot vie mihinkään, kurssitkin nyt ovat "minä teen näin, kokeile sinäkin" versioita. Ei jatkoon minun osalta.
Nettikurssien tuottohan ei varsinaisesti ollut mitään tuottoa, useimmilla oli rahaa sisällä keskeytyneistä treeneistä ja tottakai saivat käyttää ne niihin.
Mutta siis muuten viihdyn kotona. Olen tehnyt ruokaa, leiponut. Katsonut telkkaria ja vaan ollut. Siivoamaan vaatekaappia en ole vielä ehtinyt.

Hiukan turhautuneena, edelleen, vertailen agilitya ja ratsastusta. Ratsastuksessa kaikki jatkuu lähes ennellaan. Ei toki ole kisoja, mutta valmennukset pyörivät ja suurinosa talleista on ihan normaalisti auki. Joillakin isoilla talleilla on kävijämäärä rajoituksia ja ajastettuja käyntejä, suosituksia ettei kuin yksi tai kaksi yhtä aikaa satulahuoneessa jne.
Agilityssa suunilleen kaikki on seis. Siis totaalisesti seis. Osa yksityisyrittäjistä pitää hallit auki ja treenit pyörivät ilmeisen normaalisti. Tiedän ainakin muutamalla toki olevan rajoituksia. Moni seura on sulkenut myös ulkokentät, tai siis eivät ole avanneet niitä talven jäljiltä. Monella ei ole mahdollisuutta treenata lainkaan. Useat omakotitaloissa asuvat ovat nikkaroineet esteitä. Tai ostaneet.

Koirat kyllä kestävät tauot ja hyvä niitä onkin pitää. Kuitenkin täytyy toivoa, että treenaamaan pääsee normaalisti ennen kuin kisat alkavat pyöriä. Se hyvä peruskunto vrt agilitykunto on kuitenkin hiukan eri asia. Omat koirathan ovat aina vuoden sisällä normaalisti kaiken kaikkiaan pari kolmekin kuukautta treenaamatta, mutta liikkuvat paljon. Hyppääminen ja kropan käyttö kärsii jonkun verran taukojen aikana, hyväkuntoisella nyt ei kauaa mene hankkia se takaisin. Silti jos tyyliin kentät ja hallit aukeaa 15.6. ja ekat kisat ovat 1.7. Voi olla ettei kaikki ole valmiita kisaamaan, mutta hinku päästä radalle ja ihmisten ilmoille on jo suuri.
Toki osa on saanut treenata kokoajan, eli tavallaan epäreiluahan se on. Mutta elämä harvoin tasapuolisesti menee, on valintoja ja osaan asioista itse ei voi vaikuttaa lainkaan.
Monelle se treenaaminen on myös sosiaalista kanssa käymistä, irtiotto arjesta, sporttinen suoritus, yhteistä kivaa tekemistä koiran kanssa. Tottakai sitä tekemistä löytyy jos haluaa, siis yhteistä koiran kanssa. Vaikka metsissä samoilu, jos sinne pääsee. Koska pysy kotona.

Mutta hei. Ilon ja onnen viikko. Ehkä vähän vahvasti ilmaistuna, mutta a) pääsin tekemään edes pari tuntia töitä b) koirat pääsi treenaamaan c) mun tilillä on vieläkin rahaa
Edelleenkään paljon rahaa ei treeneistä tipu, edelleen sitä rahaa on niin monella sisällä ja tottakai kenttä pitää maksaa. Mutta olipa niin kropalle kuin päälle hienoa päästä vähän hommiin. Vaikka tuli rakeita, lunta, aurinkoa ja tuulta. Ihanaa!
Toki tällä määrällä koulutuksia ei elä (n.11h/vko), mutta saa edes jotain.
Toteutan treenit nyt niin että kaikki koulutukset ovat "yksäreitä" eli jokaisella on 20-30min aika. Tutustuvat rataan, treenaavat ja lähtevät. Seuraava tulee. Minä rakennan radat, korjaan esteet jne. eli esteisiin kosken vain minä. Hanskat kädessä. Lopuksi sumutin desinfiointiaineella pinnat.
Eli kontaktia muihin ei ole, etäisyyttä pystyy pitämään vaikka 20 metriä ja tuolla on myös tilaa alku- ja loppuverkata koirat kulkematta vierekkäin. Riskiryhmään kuuluvia ei tule treeneihin.

Tiedän osan paheksuvat minua ja treenaajia "koska pysy kotona", "vältä turhaa liikkumista". Kuitenkin suurinosa näistä saa ja pystyy tekemään töitä, käy kaupassa, käy lenkillä...
Edelleen olen sitä mieltä, että tuollaiset treenit eivät ole mitenkään riskaabelit viruksen tarttumisen kannalta ja voi olla osalle viikon pelastus, pään nollaus kaiken tämän keskellä. Mielenterveys on myös iso juttu.

Yksinyrittäjät saavat hakea kunnilta 2000€ tukea. Saa nähdä saako... miten sitä riittää kaikille. En väheksy "ilmaista" rahaa, mutta onhan se yksi kärpäsen pieru. No, saa maksettua kuukauden alvit, verot ja ehkä yelinkin.





sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Korona päiväkirja - osa 4

Alkaa jo oikeasti hymyilyttää. Ehkä se tästä! Alan jo tottua rauhallisempaan elämän rytmiin, onneksi voin käydä tallilla joka päivä.
Takapihan nurmikko ei kiitä pikkutreeneistä, joita olen lähinnä tehnyt verkkokursseille. Osaksi tunnen itseni jopa huijariksi kursseineni. Tunne vahvasti, että onhan nämä jo nähty ja kaikkihan näitä tekee, osaa ja tietää.

Koirat juoksevat onneksi omassa pihassa ja niillä on isohko alue aidattuna. Voltilla on juoksu ja niinpä Vänkä ja Vinkki puuhailevat etupihalla ja meidän vanhat rouvat Maliina 14+v. ja Voltti 9+v. saavat käydä aidatulla takapihalla. Onneksi nuori mies on fiksusti eikä ole ulvonnut, merkkaillut eikä ollut syömättäkään vaikka emolla juoksu. Vinkin juoksua odotellessa... Kai se juoksu nro 2 joka päivä tulee? Täyttäähän se toukokuun lopussa jo 3 vuotta.
Lenkkeilty ollaan pääsääntöisesti niin että koirat autoon ja metsään suoraan. Ei ole vastaan tulijoita ja rauhassa on saanut olla.

Viikon päästä olisi ensimmäinen fyysistä läsnäoloa vaativa työilta, tosin vain 1,5h. Mutta seuraavana aamuna jo 3h ja pari iltaa 4h. Siitä nyt x-aikaa oltaisiin ulkona ellei tule uusia rajoituksia tms. Parempi vähän kun ei ollenkaan.

Ehkä tämä valoisuus ja jopa muutama lämpimämpi päivä nostaa myös fiilistä. Huoli on monesta kaverista ja taloudellisesta selviämisestä. Uutisia luen edelleen paljon, suunilleen kokoajan melkein vahingossa. Yksinyrittäjille lupaillaan paria tonnia. Onhan se tyhjää parempi, mutta ei sillä kyllä pelasteta kuin kuukausi. Jos sitäkään. Alvit yms. on edelleen maksettava ja nehän tulee aina jälkijunassa. Onneksi olen aina tallettanut riittävän summan niihin, mutta moni ei ole pystynyt vaan laskenut aina tulojen kuittaavan alv velan. Ilmeisesti niiden maksua saisi nyt siirtää, mutta jossain vaiheessahan ne on silti maksettava. Laastaria laastarin päälle.
(Huom! Toki huoli kaikesta terveydestä yms., mutten nyt käsittele niitä asioita tässä.)



ps. Ruotsissa on jo halliyrityksiä mennyt konkkaan, huhua kuuluu saman tapahtuneen Suomessakin mutten tiedä onko totta vai ei

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Korona päiväkirja - osa 3

Iski ahdistus nettikursseista tai niiden teosta. Enhän ole koskaan tehnyt, en osaa, laatu ei todellakaan ole sellaista mitä "kaikilla muilla"... kuvasin useita monena päivänä. Robottikameralla toimi hyvin, mutta se vei todella, todella paljon aikaa ennen kuin video oli ensiksi ladattu puhelimelle, puhelimesta ohjelmaan, ohjelmasta käsittelyn kautta takaisin puhelimeen ja siitä sitten eteenpäin. Lisäksi kaikki kun tilttasi muutaman kerran, meinasi iskeä epätoivo.
Sitten kuvasin ihan vain kännykällä. Helpompaa. Nopeampaa. Laatu?

Olin tehnyt itselleni listaa, näin ja noin, nyt tätä tälle viikolle ja tuota seuraavalle. Onko tämä edes yhtään sellaista mitä asiakkaat haluavat? Ymmärtääkö noista mitään kukaan ja miksi ihmeessä kukaan maksaisi näistä hauskoista kotivideoista yhtään mitään???

No eka setti on nyt jaettu. Toisia ei vielä edes kuvattu. Onneksi jonkinlainen runko on olemassa. Lopulta, näissä videoissa ja ohjeissa on asiat niin kuin itse olen omille koirilleni niitä tehnyt!

Sitten tuli tosiaan valonpilkahdus, pääsisin vuokraamaan kenttää! Tosin vuokraa pitää maksaa toisaalle, monella asiakkaalla on minulla rahaa sisällä ja minulla taas Lägi Areenalla. Eli maksan siitä, että pääsen kouluttamaan. Tavallaan. Mutta koska kentän vuokra olisi kohtuullinen, pystyisin tekemään sen.
Tietenkään en oleta kaikkien asiakkaiden tulevan, eikä etenkään riskiryhmäläisten kannata! Vaikka koulutukset pidetäänkin pääosin 20min yksäreinä, vain minä kosken esteisiin jne.

Tein jo taas kyselyn, rungon jne. Saman tien kun sain sen ulos, tulikin tietoa ettei ehkä onnistukkaan kentän vuokraus ainakaan siinä mittakaavassa kuin haluaisin! Äkkiä pois nettisivulta ilmoittautumiset ja isot pahoittelut.

Mä en kohta jaksa.... teen ja yritän. Laittelen kymmeniä viestejä ja suunnittelen tuntikaupalla asioita. Tottakai kaikki on epävarmaa ja epävarmaa elämää elää kaikki tällä hetkellä. Silti.
Musta tuntuu ettei edes kannata yrittää. Ehkä vaan odotan hallituksen päätöstä saako jotain tukea vai ei. Tai menen oikeisiin töihin, josta saa palkkaa, lomaa, sairauslomaa ja lomautuksen. Siitäkin saa sitten edes jotain rahaa. Kai minä vanhana hoitajana johonkin kelpaisin.... jos kerta pula tulee.
Tallitöitäkin olisi tarjolla osa-aikaisesti. Ehkä tartun siihen, olisi ainakin jotain tekemistä.

Poika on  linnoittautunut omaan huoneeseen, käy vain pakollisesti vessa ja suihkussa ja hakee ruokansakin omaan huoneeseen. Haluaa tehdä näin ettei tartuta ainakaan niin helposti jos on saanut viruksen.
Minä elän kotona normaalisti, mies elää melko normaalisti. Töiden jälkeen desinfioi kyllä auton rattia, oven ripoja, kenkiä yms.

Sellaista valitusta nyt. Oikeasti on iloinen asia, että ollaan tiettävästi terveitä, samoin lähipiiri! Tai oikeammin en tunne kuin yhden sairastaneen.




tiistai 24. maaliskuuta 2020

Korona päiväkirja - osa 2

Nyt 24.3., viikko sitten lopettelin koulutuksia ja suljin kiinni Lägi Areenan oven tietämättä milloin sen saa taas avata. Nyt päivitän kaikkia mahdollisia uutis sivuja tiuhaan, alan huolestua yhtä enemmän ja enemmän. Tein veroilmoituksen, lasken tilillä olevia rahoja ja mietin kauanko niillä kattaa kulut ellei pääse jatkamaan töitä. Helmi- ja maaliskuun alvit ovat vielä ilmoittamatta ja maksamatta. Ehkä teen sen viime tipassa toivoen, että verottaja ei haluaisi niitä koronan takia.
Onneksi on hiukan säästöjä, mutta samaan aikaan harmittaa paljon niiden käyttäminen. Toisaaltaan, se on vain rahaa kuitenkin.

Suunnittelin lähteväni maalle ja olevani siellä siihen saakka kunnes tilanne hiukan normalisoituisi. No nyt Uusimaa pannaan kiinni ja katsotaan muutenkin pahalla jos vaihtaa paikka kuntaa. Etenkin täältä etelästä muualle. Mikä on ymmärrettävää, sillä täällähän ne virukset nyt eniten jylläävät.
Että pysytään siis kotona.

Minun pitäisi videoida nettikurssia ja tein jo pohjatkin. Aloitin videoinnin. Tuli ihan soopaa ja sekalaista, monta asiaa yhteen. Väsyin ja turhauduin. Harmittaa liikaa kaikki. Uusi yritys huomenna.

Pieni mahdollisuus on, että pääsisin kouluttamaan huhtikuun puolessa välissä ulkokentälle. Jos edes pari asiakasta tulisi.... toisaaltaan tässä on se, että monella on rahaa sisällä ja tottakai saavat käyttää ne noihin! Samaan aikaan minun on toki maksettava vuokraa kentän vuokraajalle. Lägi Areenalla on minun vuokrarahoja sisällä n.2,5 viikkoa. Ehkä ne saisi sieltä pois hätätilassa.

Vielä huolettaa moni tuttu ja kaveri, joilla kanssa tmi yritys. Miten tässä käy?
Kun alkaa huolehtimaan kunnolla, niin voi sitten miettiä onko enää asiakkaita edes jatkossa? Kun maa menee kiinni, talous kaatuu, puolet ovat työttömiä...


Ja tottakai isoin huoli on edelleen kaikki ihmiset.... miten mies jaksaa ambulanssissa, tuoko poika viruksen kaupasta, selviävätkö meidän vanhemmat. Tai yleensä, millainen maailma meillä onkaan tulevaisuudessa. Miten joku virus saa ihmiskunnan polvilleen näinä aikoina?

Ja edelleen elän melko normaalia elämää, vain illan agilitykoulutukset puuttuvat. Käyn tallilla, näen samat ihmiset siellä. Käyn pikku kaupassa ja harmittelen kun se ja tämä on loppu. Ainut, että käytän käsidesiä, en uskalla aivastaa ja tuijotan tietokoneen/kännykän/tabletin ruutua enemmän kuin se on järkevää.





sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Agility työnä - yrittäjän korona päiväkirja

Koko alkuvuosi on luettu uutisista maailmalla leviävästä korona viruksesta. Tottakai tajusin, että Suomeenkin se tulee, kuitenkaan hetkeäkään en ajatellut sen pysäyttävän työnteon ja mullistavan suomalaistenkin arkea parissa päivässä niin voimakkaasti.

Tämä päiväkirjamainen bloggaus on nyt ihan vain yhden agility yrittäjän näkökulma ja ajatusten virtaa. Moni voi pitää ajatuksia itsekkäinä, siksi heti alkuunsa totean etten aio tässä voivotella ja kirjoitella kuinka huolissani olen kaikista ja kaikesta. Sen pitäisi olla itsestään selvyys, onhan minullakin ikääntyvä äiti ja appivanhemmat, riskiryhmässä olevia sukulaisia ja ystäviä, mies ambulanssissa... Ymmärrän hoitohenkilöstön paineet, riskit ja väsymyksen vaikka omista hoitaja ajoista on jo reilusti yli 20 vuotta.
En aio isommin niihin näissä jutuissani puuttua, en kirjoittaa.

***

Alkuun VALTAVAN PALJON KIITOKSIA IHANAT, YMMÄRTÄVÄISET ASIAKKAAT & KAIKKI TUTUT JA YSTÄVÄT KAIKESTA!

Vielä viikko sitten olin vielä melko normaalisti töissä, niin Lägi Areenalla viikkotunteja pitämässä kuin Mikkelissä vierailevana kouluttajana. Meille oli tullut ihan omasta aloitteestani sääntöjä ja toivomuksia, pyysin ulkomaalla olleiden pitävän karenssia vapaaehtoisesti ennen kuin siitä tuli ensiksi suositus ja sitten pakkokin. Flunssaisena ei treeneihin jne. Käsidesiä hallilla ja taskussa, turvaväli jne.

16.3. maanantaina tuli hiukan yllätyksenä, että Lägillä on kokous ja suunnittelevat laittavansa hallin kiinni 18.3.-13.4.. Tuntui hullulta.... Hallitus oli kieltänyt yli 10 hengen kokoontumiset ja suositellut laittamaan kiinni mm. urheiluhallit. Lajiliitto oli suositellut samaa. Agilityssa kentällä on kerrallaan yksi koirakko ja kouluttaja, välimatkaa voi pitää metrejä. Kentälle voi tulla yksi harrastaja kerrallaan, paikkoja voi desinfioida, vain minä koskea esteisiin (tätä tehtiin jo maanantaina ja tiistaina).
Rehellisesti sanottuna en ymmärtänyt kuinka yrittäjältä pystyttiin estämään työnteko sulkemalla halli myös heiltä, alivuokralaisilta. Vaikka olisi pystynyt tekemään kaikki varotoimet paremmin kuin suositukset ja säännöt. Samaan aikaan kuitenkin baarit, kahvilat, kampaajat yms. saivat olla auki ihan normaalisti ja samoin monen yksityisen omistamat hallit, kuntosalit, keilapaikat yms. olivat auki ja käytössä.
Tuntui myös olevan yleinen tunnelma, että suurinosa asiakkaista olisi halunnut jatkaa sillä hetkellä.


18.3. keskiviikkona oli aika epätodellinen olo. Tottakai luin uutisia, olin huolissani, sain vertaistukea ja toivottavasti myös annoin sitä. Ihan avoimesti kerroin harmituksesta ja edelleen en ymmärtänyt miten ja miksi noin?
Ymmärsin, ja ymmärrän, että ihmisten liikkumista pitää vähentää samoin kuin kanssa käymistä. Samaan aikaan joka paikassa on minusta ihan normaalisti ihmisiä liikkeellä. Kävin ystävän kanssa ulkona syömässä, kahvilassa kahvilla. Vastuutontako? Enemmän ajattelin tukea pienyrittäjiä.

Kartoitin mahdollisuuksia tehdä töitä, pari hallia oli auki lähistöllä. Toiseen sovin jo Lägiltä peruuntuneen treenipäivänkin ja se täyttyi hetkessä. Toisessa kävin tutustumassa ja miettimässä jos...
Kyselin Lägiltä mahdollisuutta kouluttaa hedidän ulkokentällään. Kaverin vinkistä pari nettikurssia ja niihin tulikin mukavasti ilmoittautumisia nopeasti.

En ymmärtänyt, enkä ymmärrä vieläkään, miten agilityn treenaaminen ja kouluttaminen on niin vaarallista, että se täytyi kieltää? Tai ei kieltää, mutta tehdä siitä lähes mahdotonta. Tosin osa tekee sitä yhä. Työkseen ja kimpoissa, yksin jossain missä vielä saa varata aikaa. Mutta vahva suositus, yhteisön paine... 
Ymmärrän, että ihmisten halutaan pysyvän kotona. Mutta pääosin hallille ajetaan autolla, yksin. Koira verkataan yksin. Hallissa voi pitää vaikka 10m etäisyyden toiseen ihmiseen. Pintoja voi desinfioida. Toisiin ei tarvitse koskea lainkaan. 
Koirat täytyy joka tapauksessa liikuttaa ja ulkoiluttaa. Miksi juuri tästä tuli nyt niin vaarallista?

Kuitenkin paine lopettaa kaikki koulutukset oli suuri. Koska tuntui, että kaikki vastuulliset ja ajattelevat eivät tee töitä! Muut ovat hiljaa....

Päätin perua kaikki toistaiseksi ja luin lisää uutisia. Joiden perusteella en tee töitä hetkeen. Olen siis nolla tuloilla x-aikaa... niin kuin moni muukin!
Hallitus kaavailee helpotuksia ja lupaa apua. Useimmat näistä ovat vain maksujen lykkäämistä hamaan tulevaisuuten ja useimmiten myös koron kera. Entäs jos ei ole varaa maksaa niitä myöhemminkään? Velka valtiolle vaan kasvaa.
Mahdollista, että yrittäjät saavat työttömyystukea. Onko näin oikeasti ja paljonko? Kauanko? Jos on pari nettikurssia, joista tienaa pari sataa (miinus alv 24% ja muut kulut), niin saako?
Paljon on kysymyksiä ilmassa....

Varovaisesti arvioiden tuskin pääsee töihin ensi kuussa, tuskin seuraavassakaan. Jos edes koko kesänä.
Seuraavaksi, onko tämän jälkeen asiakkaita. Miten pahasti lama ja kaikki iskeekään.
 Eli se on lomaa nyt. Loma, joka on pakkoloma, koronaloma, loma suljetuin ovin. Loma, jolle ei näy loppua. Loma, jolloin päivitetään uutisia tiheään. Loma, jolloin pelätään uutisia enemmän kuin minun elinikänäni ehkä ikinä. Uutisia, joissa kerrotaan kaiken räjähtävän käsiin ja tällä en tarkoita omaa taloudellista tilaa.

On itsekästä olla huolissaan itsestään. Tai itsestään ja perheestään, toimeentulosta ja miten elämä jatkuu jos ja kun tämä kaikki on ohi. Minä voin ihan julkisesti myöntää olevani itsekäs.
Lisäksi suurinosa näistä arvostelijoista ovat normaalissa palkkatyössä, pystyvät tekemään etätöitä. He, joilla on myös hätä myös taloudellisesti tuntuvat ymmärtävän paremmin.

En todellakaan ole yksin asian kanssa. Monella alalla, lukuisilla pienyrittäjillä on sama hätä. Paljon isompikin. Minä selviän, perheemme selviää.  Tietenkään en olisi ikinä uskonut, että säästetyt rahat menevät tälläisessä. Mutta onneksi on säästöjä. Tietenkään nekään eivät kovin kauaa riitä. Kun ne perusmenot ovat olemassa silti.
Ja juu, hevosen myyminen näinä aikoina ei ole vaihtoehto. Vaihtoehto on rajoittaa ja lopettaa valmennukset, säästää tallipaikassa jne.

Tässä suunnittelen mitä tekisi. Kun mahdollisuus on siirtyä maalle, mies jäisi ambulanssiin töihin tänne. Maalla olo kauanko? Lisäpaineita, minnekään ei saisi mennä kotoa... mutta maalla olisi mahdollisuus tehdä jonkin verran hommia, säästää elinkustannuksissa ja tuulettaa päätä. Plus jos, iso JOS, pääsisi jo kesällä töihin, niin niitä on sitten tehtävä. Lomailu silloin ei ole vaihtoehto.

Jatketaan päiväkirjaa....


PS. Tallilla kaikki jatkuu kuten ennenkin.... valmennukset pyörivät, porukkaa lappaa ees taas jne. Joillakin talleilla on kai jonkinlaisia varotoimenpiteitä tehty, ehkä enemmänkin noilla isommilla?