keskiviikko 23. elokuuta 2017

syksy saapuu

Ihana syksy on saapunut. Tai loppukesä, kuinka vain. Pimenevät illat ja harmaa lämpö, voimakkaat tuoksut. Toki tulee ne tasaisen harmaat, tuuliset ja sateiset päivät, mutta sellaistahan se elämäkin on. Olisi kauhean tylsää jos kaikki olisi kokoajan tasaisen jotain.

Kalenteri on täyttynyt aikalailla kaikesta kivasta, töitä, valmennuksia ja toivottavasti nyt jokunen kisakin mahtuisi sinne. Vapaapäiviä unohtamatta, niitäkin tarvitaan.
Päivät alkavat rutinoitumaan tyyliin koirat pihalle - aamukahvi ja samalla koneella - koirat lenkille - hevostelu - kotijuttuja - koirat lenkille/jotain puuhailua - töihin - nukkumaan.  Vähän vaihtelevassa järkässä. Kotijutut valitettavasti (?) saavat vähiten huomiota.... siltä meillä ikäväkyllä usein näyttääkin.


Viikkoryhmät agilityssa pyörähtivät käyntiin ja ainakin itselläni fiilis on aika mahtava. Kroppa pistää vähän hanttiin, onhan se saanut levätä ja laiskotella kaksi kuukautta. Jaloillaan oleminen monta tuntia peräkkäin tuntuu illalla nukkumaan mennessä, mutta tähän tottuu taas nopeasti.

Volttikin pääsi aksaamaan monenko lie kuukauden jälkeen! Se on kyllä hyvässä kunnossa, kiitos maalla olemisen ja aikalailla jatkuvan liikkeen & mäkisen maaston. Ja ehkä uimisenkin. Ohjaajasta ei voi sanoa ihan samaa.
Vauhtia oli ja hallintaa ei joka hetki. Mentiin vaan vähän fiilistelemään ja käymään läpi rataa.
Vinkki tutustui halliin, ensiksi piti vähän pöhkiä ja sitten olikin ihania ihmisiä. Ja vaikka mitä, lapsi pääsi hoplopiin, mutta hiukan liian nuorena sai enempi vain katsella.

Vinkin sisaruksista saa päivittäin uutisia, videoita jne. Itseasiassa myös Voltin ekasta pentueesta. Ihan huippua kun on niin aktiiviset kasvattien omistajat! Ja uutiset kun ovat pääosin pentuja ylistäviä, niin mikäs tässä on henkseleitä paukutellessa.
Voltista on kysytty vieläkin pentuja ja ihan minimaalinen ajatus takoo takaraivossa. Vieläkö ne kolmannet vai annetaanko jo olla...
Kolme pentua, Vola, Bou ja Rane, kävivätkin meitä jo moikkaamassa. Hauskoja pupseja tietenkin! Vinkki opetti niille putken ja selkeitä agilitykoirien alkuja.


keskiviikko 9. elokuuta 2017

Jos metsään haluat....

Jos metsään haluat mennä nyt, näät sammalet myllätyt....


Pari päivää sitten ei oltu myllätty, nyt sitten oli kai nallelle iskenyt nälkä ja muurahaiset saivat kyytiä. Vieläkin sinkoilivat edes takaisin eli milloinhan karhu olikaan suolla vieraillut. Voltti vaan nuuskutteli tarkkaan, Vinkki ei ymmärtänyt mitään. 


Siellä suon reunassa se rämpi pentu rukkakin....


Äiti onneksi välillä odotteli ja opasti. Tai jotain.


Kai oli sitten pirun tylsää välillä.... ei saanut syödä lakkoja, ei saanut uida suo-ojassa eikä saanut edes pyöriä hirven pa**assa.



Hyvin alkaa oppia tuon poseeramisen taidon.


Toiset menevät siltaa pitkin, toiset jaksavat hypätä ojan yli (Voltti).





Päivän korvamuoti. Tai oikeastaan viikon. Saa nähdä onko loppuiän. 



Ja helppoa liikkumista, kova tie tassujen alla.

Mökillä iski armoton jano ja ihanimpien aarteiden kanssa päivätorkut (vanha sukka ja aamutossu).





ps. Vinkki kulki osan matkaa sylissä, ei suinkaan tarponut kilometri kaupalla tiellä, metsässä ja suolla. Vaikka kannatan pennun omaehtoista liikuttamista vaihtelevassa maastossa, niin tämä pentu ei väsy. Tai ehkä väsyy muttei pysähdy. Siis kulkee sylissä, halusi tai ei. 







tiistai 8. elokuuta 2017

Vinkki kuulumisia

Pennun kanssa puuhailu on kyllä kovin hauskaa. Ruoan ja leikin kanssa puuhaillaan ihan vain jotain, jolla ehkä on tai sitten ei tulevaisuuden harrastuksissa hyötyä. Ainakin Vinkki oppii tekemään yhdessä ihmisen kanssa ja tottuu erilaisiin juttuihin.
Puuhailuun ei tarvitse erikoisia välineitä, meidän "treeneihin" riittää sanko, lankku, vanha pyyhe jne. Taskut täynnä nappuloita ja revittävä lelu.

Vinkki on kyllä tavattoman energinen pentu, en muista Voltin olleen noin puuhakas. Meillä oli pari todella sateista päivää eikä ihan niin oltu ulkona ja puuhailtu jotain. Alkoi keksiä omiaa ja en meinannut saada sisälle en sitten millään. "Ota kiinni jos saa". En ottanut, sai jäädä yksin ulos. Otti ja kaivoi rappusten eteen kiitettävän kokoisen kuopan, levitti tyhjiä pulloja pitkin pihaa ja vispasi häntäänsä varsin iloisen näköisenä kun kysyin joko tulisi sisään. Miksi tulisi kun ulkona on niin paljon enemmän kaikkea!

10 viikkoisena painoa oli kertynyt noin viisi kiloa, suunilleen samaa tahtia menee melkein koko pentue. Pentueen kuulumisia ja kuvia tulee oikeastaan päivittäin, todella hieno juttu. Pennut ovat päässeet puuhailemaan, tutustumaan uusiin paikkoihin ja ihmisiin. Kaikki ovat melkoisen puuhakkaita ja nokkeliakin. Hyvässä ja pahassa.

Pentueen isä Ässä osallistui vielä ihan kunnioitettavassa iässä pk:n SM-kisoihin! Huimaa. Emä Voltti on lähinnä juossut pitkin metsiä ja uinut. Eli kuntouttanut itseään agilitykentille.

Ensi viikolla auton nokka kääntyykin jo kohti Nummelaa ja alkaa armoton arki. Syyskausi vedetään aika tiukalla ohjelmalla, kuinkas tässä näin kävikään taas. 20.8. aloitan ja 23.12. alkaa joulutauko. Siinä välissä on 16 kokonaista vapaapäivää!


torstai 3. elokuuta 2017

hämäkinseittejä

Loppukesän aamut ovat ihania. Kosteita, sumuisia ja leppoisia. Ei ole lentäviä ötököitä, on voimakas hiljaisuus. Tuoksuu vahvalle, kypsälle ja hiukan jo syksylle, mullalle.
Tiedättekö paljonko metsässä on hämähäkin seittejä? Satoja taas satoja, koivu näyttää olevan täynnä verkkoja ja korkeassa heinikossa niitä riittää. Näitä ei havaitse ellei satu olemaan kovin sumuinen aamu kuten tänään. Jokainen seitti oli täynnä pieniä vesipisaroita ja ne näkyivät harmaina kudoksina. Samalla se oli todella kaunista kuin myös hiukan karmivaa.

Otin pienen pätkän videota pennusta aamulla meidän mennessä rantaan polkua pitkin. Miten se touhottaakaan ja kuinka meillä on vaan kaunista. Videoklipille tulikin pituutta silmänräpäyksessä minuutti eli oikeasti melko pitkä sekuntti. Minuutissa voi tapahtua paljon ja olla tapahtumatta yhtään mitään. Kuka jaksaa katsoa pennun pyörimistä metsäpolulla minuutin?


Minuutissa agilitykisoissa olet ottanut koiralta pannan pois ja sitten oletkin jo maalissa.
Minuutissa olet ehtinyt sanoa monia sanoja, välillä myös niitä, joita olisi kannattanut miettiä kaksi kertaa.
Minuutti paikallaoloa tokokokeessa voi tuntua ikuisuudelta ja vielä pitäisi jaksaa toinen jos kolmaskin. Jos edes riittää.
Et tarvitse minuuttiakaan vahvistaakseni koiralle asioita, niin oikeita kuin vääriä. Se sekuntti riittää.
Minuutin halaus on jo pitkä, joskus hyvinkin tarpeellinen.
Minuutin kun silittää kissaa, on jo paljon levollisempi olo.
Minuutissa syö helposti 10 irtokarkkia.
Minuutti unta ja sitä ei ole edes tapahtunut.
Minuutissa voi elämä romahtaa, siihen ei tarvitse sitäkään.
Minuutissa ehdit sanoa monta mukavaa asiaa, hymyillä monta hymyä ja miettiä ystävällisen ajatuksen.



Harmittelin eilen kun täällä oloaikaa on enää vajaa kaksi viikkoa. Se ei ole enää pelkkää leppoisaa lomailua, "pakko" alkaa antamaan yhä enemmän minuutteja työlle. Silti, se on täällä olemista, leppoisaa ja tavallaan helppoa. Aikalailla oman aikataulun mukaan menemistä ja tekemistä.
Samalla ymmärsin, että minulla on paljon noita minuutteja käytettävänä ja niitä on turha hukata harmitteluun. Nauttisin jokaisesta ajasta ja ajatuksesta, että kohta pääsen kuitenkin mielekkääseen työhän ihanien ihmisten & koirien pariin. Kotiin ja näen koko perheen.


Noista minuuteista vielä. Sain viestiä, jossa hiukan ihmettelevään sävyyn kommentoitiin kuinka paljon jo Vinkki osaakaan, kuinka paljon sitä "treenaan". Todettiin sen olevan "ihana pentu" ja minun olevan "aktiivinen kouluttaja". Hah.
Vinkin "kouluttamiseen" on uhrattu muutama minuutti kerran kaksi päivässä ruoka-aikaan. Leikitty, ei edes joka päivä. Välillä se vaan juoksentelee pihalla muiden kanssa ja keksii omiaan. Kuten kuinka pääsee hyppäämään ulkona penkille ja siitä pöydälle.
Eilen otin se yksin mukaan kaupunki reissulle. Rauhallisena ja hiljaa oli autossa, onhan se Voltin kanssa oppinut jo ettei siinä ole mitään kummallista. Kaupungilla käveli ihan iloisena häntä heiluen, tätä hiukan jännitin kuinka reagoi kun maalaistollo ei pahemmin liikennettä täällä näe. Ei hätää senkään suhteen. Paitsi ettei se osaa oikeasti kävellä hihnassa. Aktivointia oli ehkä kolme minuuttia, muun ajan se kuorsasi autossa.
Pidän mielelläni Voltin mukana uusissa ja jännittävissä tilanteissa mallina, mutta vähitellen pitäisi ottaa yksinkin mukaan ettei tulisi koiran koiraa.