lauantai 31. elokuuta 2013

Syysskabat 1.pvä

Henkka Luomalan rata. Juokse, pysähdy, kalasta, juokse. Aalta kontakti virhe, yksi pitemmän puoleinen lenkki ja ohjausvalinta. 5vp. ja plääh aika.
MUTTA rimat pysyi, puomi oli ok (keinu ei todellakaan) jne.
Ritvan rata. Haastavampi ja alussa hui hai Voltti halusi mennä omia polkujaan sen tietyn etäisyyden minusta ja meni kanssa. Siinä vähän sählättiin, mutta kun hyllyn jälkeen päästiin jatkamaan matkaa, niin aikasen hyvin melkeimpä.
Ja Esan rata. Kiva! Tosin ohjaussuunnitelma muuttui katsottuani Tuulian kanssa muiden räpistelyä yhdessä kohtaa. Valitsin nössömmän ja hitaamman, mutta varmemman. Oli kamalan hyvä fiilis, Voltti meni ja teki hienosti! Mutta se mutta.... lopussa se yksi saamarin askel. Joka alkoi en vaan pystynyt-saksalaisesta ja päättyi putken jälkeisen hypyn väärinpäin hyppäämiseen. Oi ja voi, olipa muuten niin siisti fiilis ja melkein ehkä parasta meitä yhdessä. No loppu oli pala kakkua sitten, tietenkin. Plääh! Ja jee. Mutta enempi plääh. Harmi ettei sitä rataa ole videolla. Tietty voi olla hyväkin kun fiilis on hyvä ettei romutu ;o)

Kun nyt on silleen pakko pakotettuna ajatella positiivisesti ja listailla vain hyviä asioita...
- rimat!
- puomit
- kaikki paitsi eka A
- ohjautui (paitsi se keskimmäinen rata se yksi kohta)
- ohjausvalinnat pääosin ok
- melkein aina ehdin sinne minne piti (ja kun ehtinyt niin hyllytettiin)
- pujottelut!

Ja sitten päivän iso plääh-pläjäys. Yksi naishenkilö peruutti mun auton takakulmaan. Säästyttiin ihmis- ja koiravahingoilta, mutta mun autorukan maali sai aikalailla osumaa. Onneksi tunnusti ilman sen kummempaa lopulta. Ja todistajia on useampi. Odottelemme maanantaille puhelua.

Ja hienompia juttuja. Voltin siskopuoli Tuffy vetäs triplat ja parit sertit. Tip tuli yhdellä radalla 3. Tuulia tais tehdä 5 nollaa kuudesta. Jotkut osaa ja pystyy, toiset tulee perässä ;)

Ja muuten, Sari oli käynyt Pyryn kanssa kisaamassa myös. Voi elämä kuin ne menee kovaa...


Voltti- Tip - Tuffy - Miio


perjantai 30. elokuuta 2013

tokotusta

Primin kanssa Christan opissa. Katsottiin nouto ja se vingahdus. Ei erota lelua ja kapulaa eli asennettiin erottelua milloin tehdään töitä ja milloin leikitään. Tämä tosin oli vasta sellainen alkuasetus, sitä tarvitsee päivittää usein ja paljon toimiakseen loppuelämän hyvin. Mutta viisas pentu oppi nopeasti ja tätä vahvistetaan.
Perusasento ok, lisätään kestoja ja häiriöitä (tosin Prim kyllä oli aika mallipupsi tekemisessä ja keskittymisessä). Seuraamista vauhdista jne.
Jatketaan aloitetulla tiellä, ilmeisen onnistunut se mitä nyt tehtykin. Hitaasti hyvä tulee, jos kokeilisi kerrankin tätä viisautta.
Pupsi sai kehuja potentiaalisena pentuna jne. Onhan se, mun Primpula.

Nuuksiossa lenkkiä Zeljkon ja koirien kanssa. Tai Voltin ja Viuhkan. Hienot oli maisemat ja hiki tuli.


torstai 29. elokuuta 2013

Torstaina aamupäivällä Mian ja Vipin kanssa pikaiset agilitytreenit. Voltilla vain muutamia juttuja, enempi ohjauskokeiluja pariin kohtaan ja ne kepit tyhjään. Ei niin mitään ongelmaa.
A:ata ja ihan ok, varmuus ja luottohan minulta siitä puuttuu kyllä.
Vip meni Mian kanssa varsin hienosti ja onnistuneet treenit. Ongelmahan on, että se roiskii rimoja ja oikeastaan vain siksi, koska katse on Miassa liikaa, ei keskity itse tehtävään. Upeat jarrut sille löytyi!
Prim oli aika taitava melkein. Alun keskustelun jälkeen, ollakko paikalla vai ei, pysyi. Melko mukavasti teki ja opetteli, tykkään kyllä sen asenteesta todella paljon.
Primpula ei ole mikään pehmotyttö, mutta selkeästi kuuntelee ja haluaa tehdä ihmisen kanssa. Ja hui, se menee jo kovaa. Tosin onhan se isokin, melkein Voltin kokoinen.

Kuinkahan paljon muut lukee blogeja? Minä luen säännöllisesti muutamaa, oikein odotan joko on lisää tekstiä. Yleensä ne ovat treenejä, mutta myös arkipäivän kuulumisia. Sellaisia koiramaisia.
Jotkut taas on listalla vähän "pakosta". Luen jos on aikaa. Osa on sellaisia etten tajua niitä, osasta alkaa melkein aina iskeä pieni ihmetys tai ahdistus. Selkeästi jotkut ovat vain itselle kerrottuja tai jollekin sisäpiirille.
On myös superasiallisia ja jämptejä blogeja. Asiaa, mutta joskus vähän tylsää.
Ja ei koirablogit. Ne on asia erikseen ja niissä ei juuri tule käytyä. Joskus vahingossa. Yhtä ruokablogia lueskelen joskus ja olen tainnut jokusen reseptin sieltä napata.
Useimmiten siis agilityaiheisia kaikki, jokunen kasvattajan, välillä tsekkailen pentublogeja.
No entäs oma? Se nyt ehkä on tylsyyden huipentuma usein. Lähinnä treenit sitä sun tätä. Joskus jotain muuta. Ja kelle kirjoitettu? Jaa'a, oisko lähinnä itselle. Joskus käyn tarkastamassa mitä teinkään sen ja sen koiran kanssa silloin tai tällöin.
Ehkä tämä blogi on osaksi myös kasvattaja-blogi. Koitan noiden bc kasvattien kuulumisia kirjoitella myös jossain määrin. Sari nyt pitääkin blogia Pyryn kanssa tekemisistä ja Laurakin Pirkon (kirjoittaa vaan tylsän harvoin, vink vink).

Kasvateista tuli mieleen, että pikkulikat Di ja Whoopy olivat käyneet Piiralla. Kati rukka on saanut maanantai kappaleen... Mun hermorakenne ei kestä käydä siellä lainkaan. Iskisi masennut ja epätoivo, syyllisyys ja paha olo.
Meidän koirat hoitaa loistavasti Hyytiäisen Mari. Olen suositellut kaikille, tykkään. Ja niin tuntuu tykkäävän moni muukin!


keskiviikko 28. elokuuta 2013

Matalalentoa

Maanantaina huristeltiin Kouvolan kautta Mikkeliin. Jossa huomattiin monestikin, että se on talviaika alkanut. Ilma oli erittäin kesäinen, mutta monien paikkojen aukioloajat olivat jo talviajassa.
Mutta tiistaina tuli kävellytettyä Zeljkoa pitkin kesäistä Mikkeliä, näkipä nyt sen mitä Mikkelissä oli nähtävää. Eipä juuri mitään. Parasta antia oli ehkä Kalevankankaan maastot koirien kanssa.
Z koulutteli, minä ja Juha käytiin asioilla ja kyläilemässä. Yötä myöten kotiin, haukotus.

Eilen Janitalla treenaamassa. Viuhkakin pääsi, kylläkin Timpan kanssa. Oli kuulemma mennyt ihan ok. Vahva ja nopea.
Voltin kanssa meni ihan kivasti. Ei sitten yhtään rimaa, huippu puomi (kisoihin tuollaiset, kiitos!), pähevää muutenkin. Kun muistaisi ne linjat, ne linjat. Ja tiukoissa leikkauksissa puskea päälle vaan.
Mun mussukka muutenkin, ällöä lällyttelyä nyt, mutta kuinka voikaan koira olla ihana. Rytmi tuntuu olevan nyt kohtuullisesti yksissä, vielä on paljon hiomista, mutta parempaan päin. Joitakin valintoja vois tehdä toisin, mutta pääosin kaikki toimii ja on hyvät.
Prim. Voi että kuinka vaikeaa on ohjata pentua hyvin! Se kun ei anna mitään anteeksi, kun ei vaan vielä osaa. Mutta kun teki asiat oikein, niin se meni vaan oikein.
Hullu pupsi teki keinunkin... lentämällä ja häntä ei edes laskenut. Tämä siis täysin ilman lupaa ja kontrollia.

Käytiin vielä lenkillä Elinan ja lauman kanssa. Mukavaa pitkästä aikaa höpistä naamatusten. Prim joutui hihnaan, sen irtoamissäde oli turhan iso minun makuuni vieraassa paikassa. Ei auta lapsen selittää, että kun noi muutkin.

Illalla Zeljko sanoi, ettei hänellä ole edes sanoja Pirkolle (jota koulutti iltapäivällä) ja Voltille. Ne on niin hienoja ja nopeita. Tietysti eihän se voi minulle Voltista muuta sanoa ;o) Mutta onhan ne hienoja juu. Yritetään olla mukana.
Pätmän sai kehuja myös. Paljon potentiaalia, hassu ja höpsö. Mutta lupaava ja nopea, kääntyy hyvin. Treeniä vaan.

Kauhian monella koiralla on omat laulut. Minä en ole oikein löytänyt Voltille, mutta nyt taisin vahingossa bongata sopivan.

Gimmel

Sä oot aina ensimmäinen
mukaan tahdo ehtiä en
etkä aio viikkoa oottaa
sata näyttää mittaris sun
minä vasta kun innostun
et mua vauhdissa huomaa

kun pitää kiitää
liitää ajoissa pois

liian nopea mulle
hidastetulle radalle jään
taidat olla liian vaikea pakkaus
näin nopea rakkaus sekoittaa pään

liian nopea mulle

mä en aina otetta saa
mut sulla riittää virtaa
tuut jälleen ekana maaliin
vähän voisit jarruttaa näin
muuten kääntyy tää väärin päin
mä lähden hitaammin käyntiin

sä voit rajoittaa
koittaa ettet vaan ois

liian nopea mulle
hidastetulle radalle jään
taidat olla liian vaikea pakkaus
näin nopea rakkaus sekoittaa pään

enemmän aikaa
muuten tää taika katoaa

Liian nopea mulla
hidastetulle radalle jään
liian vaikea pakkaus
näin nopea rakkaus sekoittaa pään

Liian nopea mulle... 

sunnuntai 25. elokuuta 2013

taas vierähti viikko

Huh huijaa, koko ajan kiire ja mitään en ole tehnyt.
Tiistaina vähän agilitya Voltilla ja Primillä. Voltin kanssa ei niin loistavaa settiä, Primin kanssa babyaksa tuntui kivalta.

Sitten vaan sitä sun tätä eikä oikein mitään omalla pihalla. Voltin kanssa vähän jumppaa ja ei käänny oikealle yhtä hyvin kuin vasemmalle. Primpula vähän ohjauskuvioita ja takaaleikkauksia.

Tokoa ei olla tehty lainkaan ja onneksi Sari läksi Cheenan kanssa meidän tilalle Piirimestiksiin! Hienosti Hi-Han joukkue hopeaa! Mukana myös Voltin velipoika Pyry Sarin kanssa ja 1-tulos. Onnea!!
Tai lainkaan on ehkä liioiteltu sana. Tai vähättelyä. Ollaan me Voltin kanssa tehty jotain pikkujuttuja ilolla ja tekemisen meiningillä. Jihaa ja antaa palaa-olotilalla.
Prim keskittynyt perusasentoon, parin askeleen seuraamisiin yms. Voi kuinka pieni yrittää keskittyä niin hyvin. Tai se mitään yritä, se keskittyy!

Zeljko koirineen laskeutui maahan keskiviikkona yöllä. Hän nyt kouluttelee siellä sun täällä, asuen pääosin meillä.

Tänään kisattiin sitten neljän startin verran agilitya Viitasen Annen melko haastavilla ja nopeilla radoilla. Pääosin ihan kivasti, muutaman kerran niin myöhässä että huh huh. Sitä sun tätä joka radalla... mutta yksi hyppis sinne päin ilman virheitä ja nollalla voittoon. Toinen hyppy-serti, nyt täytyy odottaa ajan kulumista sen puolesta.
Kauhian tyytyväinen olen A:an kontakteista! Ja rimoista (yksi alas, mutta minun syy). Ja suunnitelmissa pysymisistä ekan radan jälkeen (joka aiheutti hylyn.... siis suunnitelman vaihtaminen). Ja Voltin olotila ja vire, se on aina vaan niin positiivista ja plussaa!
Voltti meni isänsä Tipin jälkeen joka radalla. Tällä kertaa me voitettiin 2-1 ;) (meillä 2 tulosta, niistä toinen voitto-nolla ja Tipillä 3xhyl ja yksi 0, jolla 2.)

Oli kisapäivä muutenkin. Mukavaa seuraa, kiva ilma, hauska tunnelma. Paljon ihania ystäviä kerralla paikalla.

Mari kävi vielä tsekkaamassa Voltin. Pientä huomiota vielä edellisen tärskyn jäljiltä, ei mitään isompaa tai vakavaa. Tip hoidettiin myös. On ne vaan leppoisia ja hienoja hoidettavia, molemmat.

Hyppiksen video.



maanantai 19. elokuuta 2013

videolinkki

Lägin kisat. Ei niin huikeaa onnistumista joka hetki, mutta paljon hyviä kohti.

VIDEO

sunnuntai 18. elokuuta 2013

yhtä liitoa loppuviikko

Torstaina Iriksen kanssa Elinalla. Voltti oli aika superhyper. Pikkasen sitä sun tätä, mutta loisto fiilis, maitohapoilla olevat jalat ja täydellinen A.

Perjantaina ei mitään.

Lauantaina piirimestikset Lohjalla. Ikävästi molemmilla radoilla yksi rima. Radat olivat vauhdikkaita, etenkin hyppiksellä juostiin ja juostiin. Ja kun en ehtinyt monestakin syystä, niin Voltti läksi siksakkaamaan ja rima & aikaa paloi.
Voltti oli kyllä melkoisen ihana, upea ja taitavakin. Ohjaaja ei joka hetki yllä samalle tasolle.
Mutta muutama ihan kunnon ohjauskuviokin onnistui jne. Pääosin siis oikein mukava olotila. Agilityradalta nopein aika eikä hyppikselläkään paljoa hävinnyt hiukan haparoivasta menosta huolimatta.
Vähän vaan oli ei aina niin hereillä-oleva ratahenkilökunta. Lopulta hyppiksellä yksi putki oli varmaan metrin pari siirtynyt siitä missä se ekalla koiralla oli (katsottu ihan videolta) ja muutenkin yleisön osaksi piti huolen huutelemalla esteiden korjaamisesta. Kai siellä muutakin oli...  Mutta ajallaan kisat olivat, tunnelma hyvä ja mukava. Ilma maxien kisatessa loistava ja paikkahan on hyvä.
Hurjasti onnea Hannalle ja Fidzille Piirimestaruudesta! Siistejä ratoja ja taisivat olla ainoa mestaruudesta kisaavista, jotka tekivät kaksi nollaa.

Tänän sunnuntaina Janitan koulutuksessa ensiksi aamulla Prim ja iltapäivällä Voltti.
Prim joutui (tai pääsi) tekemään ratapätkiä. Aika vaikeaa, paljon tuli kotiläksyjä. Tosin toisaaltaan meni kyllä ihan hienostikin. Ja lopuksi kolme putkea peräjälkeen, tuli muuten kiire! Ihan Janitakin taisi jotain ohoh-sanaa käyttää ;o)
Primin siskotkin olivat, hienoja pentuja kyllä! Ihan tällein puolueettomasti. Tosin näistä kyllä lähtee ääntä paljon enemmän kuin V-pennuista. Prim sanoi räyh putkeen mennessä ja lelua tappaessa. Di haukkui aikalailla radalla, Whoopy taisi sanoa jonkun sanan sekin.

Voltti oli aikasen hieno. Minä vähän jotain pientä (kröhöm) muistuttelua tarvitsin, mutta siistii se niin liikkuu ja ohjautuu. Lopuksi nollana ne oisko 32 estettä. Happi loppui ja tuli hiki. Mutta hei, me tehtiin se! Eikä ehkei edes huonosti. Janitan sanat lopuksi lämmittä paljon, vaikkei ne ihan realistisia olekaan. Mutta silti :o)
(nyt ei puhuta sitten puomista, jota ei pysähdy... mutta ainakin menee kovaa)
Pyry oli Sarin kanssa. He olivat _hyviä_. Sari ohjasi hyvin ja Pyry meni heinosti. Saavat olla tyytyväisiä. Tai Pyry nyt varmasti onkin, mutta Sari kanssa!




keskiviikko 14. elokuuta 2013

Ei olla tehty oikein kunnolla mitään, sitä sun tätä sinnepäin. Oiskohan tuo sinnepäin-mun tapa ja motto. Aika noloa ehkä tunnustaa edes sellaista.

Prim on treenannut olemaan kiltti pupsi ja siinä sivussa vähän tokotus temppuja ja agilityakin. Sen tekeminen on vaan aika ihailtavaakin välillä tuolaliseksi pikkupupsiksi. Mitään se ei osaa, mutta tekee kyllä. Joissakin asioissa sen ja mun hermot ei kestä, sellaiset on nyt jätetty suosiolla myöhemmäksi.
Noutoa saalisleikillä. Suu pysyy nyt kiinni ja vauhti on hyvä. Luokse ei todellakaan tuo sitä vielä, tosin en ole koskaan kokeillutkaan. Pitäiskö?
Perusasentoa, kaukojen liikeratoja, parin askeleen seuraamisia. Istuen ja maaten paikalla pysymistä. Siinähän se, mutta eiköhän se riitä.
Niin ja tekee samalla tavalla missä vaan. Ainakin nyt vielä.

Voltti kävi kokeilemassa hyppäämistä hoidon jälkeen ja kyllä se jalka taas nousi kepeästi.
Tehtiin vähän tokoakin, vähän melkein ahdistaa ne pm-kisat. Onko pakko kun ei halua. Ehkä se taas tästä.
On se vaan muru. Ihan paras. Ihan huono omatunto, tuleeko Primistä koskaan noin tärkeä? Jos ei, nii haittaako se?

Viupiu nyt on ollut vähän rasittava kun on ollut vähän levolla. Varvas nyrjähtänyt tms., todennäköisesti rantakivissa mökillä puljatessa. Ei se murtunut ole, onneksi. Ei nyt onnu normisti, mutta keventää helposti eikä nyt hypi aksaa hetkeen. Tuijottaa sitten kissoja sisällä ja varjoja pihalla.

Maliina lomailee Juhan kanssa mökillä. Käynyt vähän pupu jahdissa, päässyt veneilemään ja uimaan, mikä onkin sen lempihommaa nykyään!

maanantai 12. elokuuta 2013

hoitoa

Tänään Hyytiäisen Mari kävi Voltin läpi. Löytyi hyvin syy miksei jalat nousseet vikalla radalla. Selkeästi saanut tällin, joka on jossain määrin vienyt keuhkoista ilmat pihalle ja vanne puristanut rintakehää. Plus molemmat kyynäret täysin lukossa ja joku kylkiluu lukko tms. Ei isompaa, mutta selkeää. Sai onneksi helposti koiran auki ja hoidettua. Muutama päivä ilman agilitya ja menoksi. Huokaus ja onni, ei mitään suurta. Ja muuten olikin oikein hyvässä kunnossa eikä tarvitse uusia hoitoa nyt ellen näe jotain tarvetta. Ja kuulemma näen kyllä jos on näkemistä, sen verran hyvin tunnen koirani kai. Onneksi.
Mutta turhaa silti :( Ehkä jatkossa vaan on uskottava ja luovutettava tuollaiset kohdat ettei vaan satu enempää. Joensuussa samantyyppisessä kohdassa luovutin, onneksi.

Ohjaajan polvi on saanut hiukan väriä... melko tummalta näyttää. Mutta onni onnettomuudessa, ei mennyt paikoiltaan!


sunnuntai 11. elokuuta 2013

kisaamista

Marja Lahikaista urakalla. En muista milloin olisin hänen radoillaan ollutkaan, ehkä joskus vuonna 2002 Nannin kanssa? Tämä on jäänyt mieleen siksi, että se oli meidän eka nolla 3-lk ja vielä voitettiinkin.
Mutta eiliseen ekaksi. Radoissa oli tekemistä. Huippua! Inhoan kilpajuoksuratoja, nämä teknisemmät ovat vaan paremmin meille sopivia.
Tulostaso oli surkea, kolme hyllyä. Mutta iloisena ajelin kotiin. Ne oli hyviä hyllyjä ne :o) Minun mielestä.
Ekalla pysyin suunnitelmissa, koira meni ja teki loistavasti. Aalta sai ansaitun virheen, nyt vaan totuus on ettei se toimi. Sen jälkeen olin alunperin ajatellut tekeväni vastakäännöksen. Mutta muuri vaihtui pituuteen ja jotenkin ajattelin ettei ehkei tarttekaan kun kuitenkin hiukan kiire ois sitten jatkoon. No ois tarvinnut.
Tokalla oi voi kuin se melkein meni hienosti. Yhteen en ehtinyt valssaamaan ja meni pikkuisen tökerösti. aan kontaktinkin otti, mutta mulla iski aivosulku ja se aiheutti yhden ylimääräisen hypyn. Siitä viis, hieno rata. Ja jeps, videolta katsoin että hullu pieni kiituri vetää todellakin innareina välillä... ihmekös tuo, että on vähän kiire joskus.
Hyppis oli mukava ja siinä vaan yksi hyppy hyppäs mun eteen. Samalla polvi naksahti lukkoon. Eli hylly taas, mutta ilman sitä aikamoista kiitämistä. Ihan siistiä!

VIDEOT


Sunnuntaina rataprofiilit olivat ehkä kiireisempiä. Eka jopa helpohko, mutta joo... onnistuin tyrimään. Aan kontakti taas, sitten en tiedä miksi ei jalat liikkuneet, Voltti pysähtyi melkein, ponkkasi päin rimaa ja lennätti sen mun sääriluuhun. Eksyi kepeillä ja oli saanut vielä lentokeinun. Joka ei kyllä ihan satavarmasti ollut. Nih. Loppu ok.
Tokalla voi apua... kohta, missä mietin kuinka ehdin putken edestä juoksemaan ja vielä ohjaamaan seuraavan tiukasti taakse. Ei ole kuulemma kiire, menee putkessa aikaa. No ei näyttänyt muilla olevan, mutta mulla oli. Ja oikeasti _luulin_ meneväni nopeasti ja en varmistellut edellistä vaan annoin mennä vaan. Voltti tuli päin jalkoja suoraan, rukka.
Sitten jotain iik ja apua sähläämistä, Aalla käskytin pysähtymään ja meni läpi ja me juostiinkin suoraan maaliin.
Hyppis ihan ok oloinen, taas vähän huh kuin ehdin, kohtia. Etenkin kun katsoin muutamaa, joilla koira tuli kintuille. Heti toka rima alas, 3. rima alas, 4. rima kai myös ja kun se putken jälkeinenkin tuli niin me mentiin pois. Joku on vialla, se ei todellakaan pudota noin. Liike on puhdas, mutta ei antanut venyttää tosita etujalkaa kunnolla. Oli kuulemma ihan etusilla pudottanut kaikki. :o(
Pikasoitto Hyytiäisen Marille, onneksi tulee katsomaan heti huomenna!

Tulipa kökkö olo, huono mieli ja kaikkea. Lauantaina osattiin, tänään ei. Aalle on pakko keksiä jotain, se askellus on vaan huono. Menee ihan liian kovaa yli harjan.
Muutenkin tänään (taas) tuli olo, että vähemmänkin nopsa koira riittäisi tälläiselle kehnolle ohjaajalle. Voltta raukka. Rukka.


perjantai 9. elokuuta 2013

tokoa ja höpinää

Kimppatreenit ja oi voi, olihan se lähdettävä kerta joukkueessa puolipakolla on mukana. Kritisoin kyllä siellä olemista, seurasta on EVLssä paljonkin parempia samassa kokeessa.

Täytyisi kai vähän koittaa nyt 2 viikon sisällä treenata... pikkaisen on toivomisen varaa siinä, tässä ja tuossa.
Paikalla makuu - meni hyvin, pysyi hyvin, mutta siirtyessäni taakse meni lonkalle. Että niinpä, millois muka on tuollaista tehnyt?
Istuminen oli vahva. Ilme vaan ikävä kun tulen kohti.
Tunnari, ihan kelpo.
Ruutuja oli kaksi vastakkain. Merkki ihan ok. Kovaa meni ja taakse hyvin. Otti sen ruudun minkä näytinkin. Toinen puoli sama. Sitten iso MUTTA. Kun menin kohti, niin alkoi vilkuilla taakse ihan kuin palkkaa kiitos lentää nyt ja heti, jopa nousi. Tämä vielä toistui useita kertoja. Palkkailin sitten makupalalla maassa olosta siellä. En ymmärrä. Sitten vielä kerran lähetys ja jäi hiukan eteen, käskytin uudestaan ja meni taakse kunnolla. Ja pysyi myös. Voiko olla, että ajatteli etten ole tyytyväinen paikkaan kun se ei ehkä ollut Voltin mielestä just se oikea? Ruutu on ollut melko vahva liike eli nyt tälläinen hassu juttu. Täytyy yrittää jaksaa ja ehtiä tehdä paljon ruutuja. Ainakin kaksi kertaa ennen koetta ;)
Seuraamista vain asenteella. Edistää joo, mutta ihan sama. Kun on kivaa niin se on pääasia!
Kerran Z ja kaikki oikein. Ei ne ehkä ole mitenkään vautsi vau jne., mutta teki.
Ohjattu ja eka ruutuun päin. Ei mennyt halpaa, tämä oli hyvä. Molemmat puolet bueno. Ei valittamista. Ehkä joo kerran pyöräyttää kapulaa suussa, mutta en saa sitä siltä pois.
Luoksetulo läpijuoksuna, kovaa tuli ja perusasento vino. Sitten stopeilla, vieläkin vauhtia oli ja stoppikin ok sekä ei edes ennakoinut maahan menoa. Lopuksi yksi läpijuoksu.
Kaukot ja ne tais olla ihan kelvolliset! Kuulemma peruutti sentin. Hyvä hyvä.
Taisi tulla kaikki liikkeet tehtyä lukuunottamatta hyppynoutoa.
Jos nyt melkein joka päivä jotain kivaa tekisi tokon kanssa. Hauskaahan Voltilla tuntui olevan, kukas kertoo millä se sama saadaan kokeeseen?

Syyskuun puolessavälin olisi Hi-Han hakukoe, mutta ei taideta ihan vielä olla valmiita kokeilemaan. Muutama juttu vielä, ihan silleen kiintorulla, varmat näytöt, umppari, esineet kuntoon jne.
Esineitä tehtiin kerran mökillä, ne kyllä tuli ihan hyvin!

Mutta se on hauskaa se, että joukkueessa on myös Pyry Sarin kanssa! Ja se, että Laura oli Pirkon kanssa Englannissa tehnyt hyppiksellä nollan, on vasta super hienoa!
Ihan ilman lupien pyytelyä, tässä olisi linkki heidän hienoon rataan:
Pirkko ja Laura Englannissa

Vielä linkki Kareksen Juhan blogiin, jossa kertoo koiransa menettämisestä epilepsian takia. Niin kamala sairaus, johon olen chihuissa myös omakohtaisesti törmännyt. Ja bordercollieissakin tuntuu olevan enemmän ja enemmän. Vai onko ollut aina, mutta jonkun asteen avoimuuden ja internetin ihmeellisen maailman avautumisen myötä tietoa jaetaan enemmän.
Törmäsin nyt myös bordercollie collapse'en. En tiedä kuinka en ollut koskaan kuulutkaan asiasta :( Mutta näitäkin löytyi tuttavapiiristä jopa.
Kun vielä nämä "perinteiset" sairaudet, viat ja kaikkia, niin huoh. OCD, lonkat, kyynäret, silmät, selkä, luonteet. Kai tuon viimeisenkin voi tuohon lisätä. Ja paljon muuta. Kompromissejähän se kasvattaminen pakosti on, mutta voi apua, mistä kaikesta joutuu tinkimään tai valitsemaan. Kaikkea ei kuitenkaan ikinä tiedä. Syvä huokaus.

torstai 8. elokuuta 2013

aamutreeniä ja iltapäivä kelpietä

Sain itseni jo ysiksi kentälle, ihmeiden aika ei ole ohi. Ehkä loman melko aikaiset aamuheräämiset jäi päälle. Toivotaan, että kantaisivat koko talven yli.
Tein radan, jossa oli meille muutama treenin paikka ja kontaktit. Takaakiertoja rimat 65cm, jarruja ja myös menemistä. Mikkelistä kohta, missä hyllytin. Nyt en hyllyttänyt.
22 estettä onnistuin sinne lykkäämään. Voltti teki heti nollana läpi eikä edes huonona. Yksi hyppy meni ristiin hiukan liikaa, mutta treenaisin sitä sitten muutaman kerran ja onnistui ihan ok kun vaan ohjasi huolellisemmin. Puomi oli hyvä, keinukin ok vaikka nopsahan se on ellei muista käskyttää kunnolla. Aalle yksi pumpperi ja sen paikkaa hiukan arvoin, Sari auttoi katsomaan kun itse se on jotenkin vaan niin vaikeaa.
Prim pyöri muutamalla esteellä hiukan, ei erikoista. Ja sitten töihin.

Iltapäivällä takas Helin kanssa. Heli meni Voltilla saman radan ja taisipa sen melkein ainakin nollalla heti mennä. Ekalla kokoilulla ei tajunnut sen menevän keinun niin vauhdikkaasti ja tais tökätä, mutta toisella hieno nolla. Hauska, Aan jälkeen minä tein sylivekki-jaakotuksen, Heli teki vippauksella hienosti. Kuulemma se oli vaan sellainen "en ehdi-pelastan", mutta ihan sama, hyvältä näytti. Hauska oli myös nähdä Voltin menevän vieraan kanssa. Hiukan oli kilttinä ja varovaisempi, mutta hyvin se lähtee kenen mukaan vaan näköjään!
Minä sain annoksen kelpie-agilitya. Olen mennyt Lassella joskus ennenkin, mutta nyt oli aikalailla erilainen koira käsissä. Heti minulle pienellä jarrulla se löi tassut hiekkaan ja stoppas. Noin vain, täydestä vauhdista. Oho.
Hieno se oli, en muista koskaan ohjanneeni nopeaa maksi-koiraa, joka reagoi niin voimakkaasti rytmin muutokseen ja jarruihin. Supersiistiä, mutta myös aavistuksen hankalaa kun helpommin ottaa kieltoja.
Takaakierrot ovat kuulemma hiukan hankalia, mutta hyvin ne meni. Hiukan kättä riman yli ja Lasse jarrutti itse ja pystyi kokoamaan hypäten puhtaasti yli. Hieno.
Tässä on taas koira, jonka huolisin. Nopea, kääntyy, ylikilttikin välillä. Mutta uskoisin siinä olevan aikalailla myös dominanssia ja menoa, hiukan lisää koulutusta ja aika pitelemätön sanoisin :o)

Lassen kuva joskus viime kesänä kentältä otettu.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Primin mittoja & muuta

Hauskahan näitä on aina vertailla ;o) Prim kun tuntuu jotenkin kookkaalta, ehkä kun vertaa Volttiin.
Mutta nyt melkein 19 viikkoa, painoa 9,2kg ja korkeutta noin 43-33cm. On kyllä turhankin kuivassa kunnossa viikon mökillä juoksentelun jälkeen.
Vertauksena Voltti noin viikon vanhempana painavampi! Oli ollut 9,6kg ja noin 41,5cm.

Prim on nyt pelkkää jalkaa kyllä! Aika tukevaa jalkaa, luustoa ei puutu. Kuulon ymmärtämistä kyllä puuttuu välillä, etenkin kun olisi vaan niin siistii juosta sataa ja tuhatta sinne sun tänne ja siinä samalla vähän paimentaa muita.
Toisaaltaan se tarjoaa sivulle tulemista ja hienoa asentoa hyvin helposti. Muutaman askeleen imutusseuraamisia. Paikalla olemista maaten ja istuen. Maahan, sivulle. Stoppeja leikkinä. Luoksetuloa. Sellaista perusjuttua ja superahneena kaikki on kivaa.

Uimaan sitä ei vapaaehtoisesti saa. Ui kyllä hienolla tekniikalla ja hyvin, mutta ei vielä ymmärrä sen ihanuutta. Mielummin paimentaa muita rannalla.

On ne kolme vaan erilaisia. Mökillä huomasi jo lauma käyttäytymisessä eroja. Viuhka painelee horsmikossa ja viihtyisi siellä tuijotellen myyriä, lintuja, varjoja ja heiluvia heiniä vaikka koko päivän. Veteen painuu kyselemättä, polskii omaa hupia ja metsästää pisaroita. Ui lenkkiä, hakee leluakin jos ei unohdu polskimaan. Lenkillä irtoaa rauhaksiin tuijottelemaan metsän menoa, mutta pitää huolen ettei me kadota näkyvistä.
Voltti taas nyhjää kyljessä pihassa. Ei lähde omille retkille, korkeintaan menee penkin alle varjoon nukkumaan. Lenkillä painelee vauhdilla ees taas, mutta koko ajan tarkistaa missä olen. Veteen menee kun anta aluvan. Ui lenkin ja tulee taas kysymään lupaa. Lelua hakee mielellään.
Prim taas on noiden välimuoto. Retkeilee, muttei kauas eikä jää mihinkään. Pysyy hyvin pihassa ja katsoo missä mennään. Uskaltaa kyllä läväistä omin päin jossain palatakseen heti takaisin. Makoilee mieluiten itsekseen paikassa, jossa saa tarkkailla muiden tekemisiä. Lenkillä menisi mielellään kaukana, mutta näköetäisyydellä ja myös tarkistaa, että missä ollaan. Paimentaa hurjana muita. Veteen ei mene, korkeintaan polskimaan rantaan.

Rakkaita kaikki silti tai juuri sen takia.


perjantai 2. elokuuta 2013