lauantai 22. lokakuuta 2016

Flunssaa, jatkuu

Omien koirien treenit ovat olleet vähissä, kiitos sitkeän flunssan.
Kävin Jaakolla Voltin kanssa. Oli niin hienoa, upeaa ja kerrankin onnistumista. Kaikki, paitsi jenkkikäännös, pelitti ja kaikki oli vaan niin helppoa. Radan profiili oli meille sopiva ja olipa kerrankin kiva onnistua.
Jenkkikäännöstä vähän hiottiin, Voltti kääntyy helposti poispäin lukien sen poispäin etenkin jos ja kun toisella puolella (ohjaajan) ei ole mitään kiinnostavaa. Kotiläksyksi sen vahvistaminen.

Notte ei tehnyt mitään pariin viikkoon... ja tällä viikolla oli niin super, että melkein alkaa uskoa siitäkin agilitykoira tulevan.
Kaikki on vielä kesken, niin kuin tuon ikäisen kanssa pitääkin, mutta ajoittain liikkuu kyllä jo ripeämmin ja mukavasti alkaa muotoutua.
Saa nähdä miten juoksareiden kanssa käy, nyt näyttää hyvältä. Pujottelee muutaman ohjurin kanssa ja este on mieluisa.

Voltin kanssa kisasin pari starttia, jo rataan tutustuessa pulssi veteli toista sataa...
Hyvä eka rata, valitettavasti A oli liian vauhdikas, kahdella laukalla (tai 2,5) ei oikein osu kun lentää harjan yli.
Tokalla todella hyvä alku, lopussa pieni tuhma koira unohti kuinka keinu suoritetaan ja päästiin pois ennenkuin ohjaajan hapenottokyky loppui kokonaan.

Ensi viikolla vain maanantaina kouluttamista ja sitten vähän lomaa.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Flunssaa

Kummallisen sitkeää flunssaa liikkeellä. Sairastan aika harvoin, mutta nyt on ollut jo yli kaksi viikkoa flunssaa muuttuvinen muotoineen. Kun yrittäjähän ei töistä pois jää ellei ole ihan pakko, niin koulutuksia olen pitänyt normaalisti ja vielä vähän päälle. Melkein jo peruin Jyväskylän keikan, mutta en sitten kehannut. Oli hiljainen sunnuntai kun lauantaina ajelin 6 plus puhuin 8h köhien.

Tällä viikolla on ollut neljä päivää vapaata, kiitos Katin. Hän veti minun torstain viikkotreenit ja normisti perjantai kurssit. Minä sain heppailla Mikon valmennuksissa.
Eihän se järkevää tietysti ollut, hiki virtasi ja Buranaa meni. Mutta hyvä valmennus, hyvä hevonen ja parempi mieli.

Viikolla kokeilin myös hiukan agilitya Voltin kanssa, selvisin. Mutta keuhkot meinasivat sanoa itsensä irti, happi ei kulkenut ja kamala pistos lapaluiden välissä. Kun tämä olotila ei kohentunut viikonloppuna, luovutin jo toiset agilitykilpailut... turha edes yrittää juosta kun ei vaan pysty.

Jospa ensi viikolla jo olisi parempi olo, alkaa kyllästyttää. Kaikkia, niin koiria kuin itseäni.