maanantai 31. joulukuuta 2012

Viimeistä päivää

Vuoden viimeinen aamu käynnistyi Sporttiksella treenaamalla. Vähän tokoa, vähän agilitya.
Sitten töitä ja nyt loppuilta taitaa mennä siinä missä muutkin vapaa illat. Netissä roikkuen, telkkaria katsoen, herkkuja syöden, kirjaa lukien, koiria rapsutellen, saunassa käyden.

Vuosi meni taas iloineen ja suruineen. Ikävintä on ollut ehkä Riepun sairastaminen.Kuitenkin loppu melkeimpä hyvin, se on hengissä ja varsin reipas & elinvoimainen. Iloja on ollut paljon, ärsytyksiä hiukan. Oman krompan krempat meinasi alkaa ottamaan päähän rankemminkin. Nivelsiteet, pinnallinen veritulppa, polvi, akillesjänteen kiinnityskohdan revähdys. Kaikki samassa jalassa peräkkäin.
Voltin kanssa tokossa ollaankin pitemmällä kuin oisin uskonut. Agilityssa osaa paljon jne., mutta 2-lk killutaan. Tottakai se on lievä pettymys tavallaan, mutta nyt jo olen päässyt siitä yli.
Paljon iloa on tuoneet koirien lisäksi ystävät. Vanhat ja uudet. Kaukaa ja läheltä.


Pentuesuunnitelmia on, mutta mille vuodelle? Sitä en varmaksi tiedä. Mielenkiintoisia vaihtoehtoja kyllä tuntuu alkavan löytyä...

Ensi vuosi mennään niinkuin se sitten meneekin. Ilman kauheita suunnitteluja saati lupauksia.


sunnuntai 30. joulukuuta 2012

kotikutoista tokoa

Lenkkeilyä, tokoilua, löhöämistä ja ystäviä. Sekä ripaus työntekoa. Viikonlopun ihan onnistunut coctail.

Tokokoe lähestyy ja treenit olleet aika minimissä. Vähän kotosalla herätelty ja muistuteltu. Perjantaina kävin tuohon lähelle tekemässä ruudun pitkästä aikaa.
Ruutu oli oikein loistavasti muistissa. Merkki kanssa. Mutta se merkille meno ei ole yhtä riemukasta kuin se alunperin oli. Syytä mietin ja sitä, millon se menetti merkityksen superhuippujuttuna. Kun alettiin tehdä niitä vaikeita häiriöitä. Teki oikein, mutta mietti kovasti. Vähensikö miettiminen ja se lievä epävarmuus sen vauhdin ja ajatuksen?
Mutta ruutu oli siisti. Myös sivulle tulot sieltä hyvät aavistuksen autettuna.
Ohjattu oli hyvä sekin, molemmin puolin.
Luoksetuloissa ne stopit vaan saisi olla parempia, paljon parempia. Mutta oli liukasta.

Sisällä kaukoja, hiukan joutui läheltä muistuttamaan liikeratoja. Muuten ihan ok sinnepäin edes.

Tänään Sarin kanssa ohjattua liikkuroituna. Otti häiriötä ylimääräisistä merkeistä, mutta teki ihan ok. Oikea oli vähän hukassa, mutta pysähtyi ja haki oikean sitten kuitenkin. Muutama helpotettu toisto.
Tunnari oli yöks. Maisteli :/ Toi toki oman, mutta piti natustaa jokaista. Huomautin siitä ja herkkis sano, että tee ite paremmin. Kohta teki oikein hyvin nuuskuttaen ilman suullista apua. Hassu koira.
Z ok, eka istuminen seis. Tarttee aavistuksen vielä edes katsetta.
Kaukot kaukaa, Sari katto. Ei kuulemma edennyt yhtään, vaihdot puhtaita. Hyvä Vomps.
Illalla vielä olkkarissa tunnari. Ei mustustelua, hyvin nousi oma ja toi.
Sitten keksin ehdä keinon saada maahan menosta vauhdissa hienon ;) Katsotaan... hauskaa meillä oli ainakin!

Kovasti jännitin myös Lauran ja Pirkon puolesta (ja vähän Katjan ja Miion!) Next Levelin ekalla leirillä. Toki tiedän heidän olevan kauhean hyviä jo, mutta silti. Turhaa jännitin, taisivat molemmat olla melkoisen päteviä :)




perjantai 28. joulukuuta 2012

treenii, jee

Eilen pääsi aksaamaan, jee :o) Teimme Sepon jättämää rataa, jonka piti olla ihan helppo. Lukuunottamatta loppua. No ei se ollutkaan, helppo. Paitsi se loppu.
Me olimme Voltin kanssa ajoittain ihan eri radalla. Tai ainakin ihan eri ohjauksissa. Nyt syystä tai toisesta väisti minua todella voimakkaasti haluten pitää etäisyyttä enemmän kuin oli tarpeen. Täytyy taas ottaa kuuri lähelle tulemista, kädestä palkkaamista.
Halusin ehtiä yhteen kohtaan tekemään muurin jälkeen valssin, koska silloin ehti paremmin jatkoon. Muurille tultiin kovaa ja vinosti eikä siihen oikein ehtinyt tekemään pyöristystä. Minun valssi valahti ensin, peruutin ihan turhaa ja liikaa. Tosin koska Voltti on aika elastinen niin se onnistui silti muttei kauniisti. Lopulta sain onnistumaan yhden siihen kohtaan ihan hyvän valssin. Vaati kyllä toisten sanomista, nopeaa liikkumista ja rytmittämistä & heti ympäri. Vaikeaa.
Vekkaukseen ei imenyt mukaan, läksi ihan mihin sattu. Tarkkaa on, Riepu kun tulee vain, tuon kanssa kaikki katseesta rintamasuuntaan on oltava todella tarkkaa. Ei saa edes ajatella väärin ;)
Siinä lopussa oli ehkä hiukan vaativa pujottelun hakeminen. Mutta Voltti imee hyvin ja kuuntelee sanoja, niin haki sen olin kummalla puolella tahansa.

Päänvaivaa ehkä aiheuttaa edelleen ne kontaktit. Laura katsoi ja ei se kyllä virhettä juostessa ota puomilla. A vaatii käskytyksen, jos vain juoksen niin loikkaa korkealta. Täytyy taas herätä tähän ja pyytää Juhaa rakentamaan se kehikko.
Haluaisin pitää juoksukontaktit sekä pysäytykset. Nyt vaan ei ole selkeää pysäytys sanaa. Se täytyy siis ajaa sisään ja vahvistaa. Ettei turhaan tekeminen loppuisi kesken.
Keinu oli pääosin ihan hyvä, kerran meni läpi ihan hui hai kovaa... muttei toista kertaa.


Muuten eilen tuli lenkkeiltyä enemmän kuin yleensä. Aamulla Sarin lauman kanssa ja iltapäivällä lumikenkäilin ekaa kertaa. Vähän mietitytti kuinka Voltti jaksaa aksailla illalla, mutta eipä näyttänyt olevan ongelmaa.


Kielitään



tiistai 25. joulukuuta 2012

R&R

Kuinka ihmeellistä onkaan kun on yksi päivä ettei ole oikeasti mitään tekemistä? Olin melkoisen tylsistynyt vaikka luulisi, että juuri tuollaisia päiviä kaipaa elämään enemmänkin.
Jouluruoat oli jo valmistettu eikä tarvinnut kuin lämmitellä ja laitella pöytään. Kohtuullisen siistiäkin oli kotosalla. Ei ollut treenejä. Ei kyläilyjä, ei vieraita. Lapset puuhaili pääosin omiaan. Juha työvuorosta väsyneenä taas omiaan.
Lenkkeilin, tein lumitöitä, söin suklaata, lenkkeilin, vähän tokoilin ja lenkkeilin. Otin päiväunet. Päivä ei tuntunut kuluvan millään, ihan outoa.

Riepun ja Ruutin suhde on jotain erityistä. Riepu rakastaa tuota muita kiusaavaa pikkurakkia selkeästi. Ruuti seuraa Riepua mihin vain. Sisällä Riepu pääosin haluaa olla rauhassa ja nukkuu takkahuoneessa. Ruuti enemmän touhuilee ja osallistuu, mutta kun tulee uni, niin se on ainut joka sallitaan Riepun viereen boxiin (Riepu siis haluaa nukkua boxissa, ovi on toki auki ja saa mennä miten haluaa).
Ulkona Ruuti menee Riepun perässä kokoajan. Onneton pienillä tappijaloillaan koittaa pysyä lumessa koipeliinin perässä. Kun Riepu hyppää, Ruuti hyppää. Kun Riepu pysähtyy, Ruuti pysähtyy. Ja pomppii Riepua päin ja Riepu sallii sen. Ainut koira meillä joka saa tehdä niin.
Riepu antaa Ruutille luunsa. Syödä kupistaan. Nuolee sen korvat. Antaa Ruutin nuolla omansa.
Jos ja kun Ruutille ja Viuhkalle tulee sanomista, niin Riepu on salamana siinä välissä.
Joskus Riepu joutuu sanomaan Ruutille tiukemmin ja se uskoo heti. Siis sillä silmän räpäyksellä. Muut kun sanoo, niin yleensä se vaan aiheuttaa yleisen kilpaa huutamis kuoron, johon joudun sitten osallistumaan.

Ymmärränn Viuhka-Voltti tiiviin suhteen. Mutta kuinka nuo perheen nuorimmainen ja vanhin koira ovat luoneet tuollaisen keskenään? Tässä on ehkä se ikävä puoli, että Maliina jätetään aikalailla yksin. Lenkillä ja pihalla Riepu&Ruuti riehuvat keskenään, samoin Viuhka ja Voltti. Maliina vähän hengailee. Onneksi sillä on Juha ;)










perjantai 21. joulukuuta 2012

Joulun toivotuksia


Jouluun saakka painetaan töitä ja touhotetaan muuta. Mutta jospa niin ihmis- kuin koiraväki rauhoittuu sitten Aattona iltapäivästä joulun viettoon. Tai no mies on töissä 24h aattona just.
Taas on vuosi takana ja kaikenlaista on tapahtunut. Mutta onneksi loppujen lopuksi ei järisyttäviä juttuja kuitenkaan, kyllä kuitenkin kaikkea iloa ja kivaa on enemmän kuin negatiivisempia asioita.


Kiitos lista olisi todella pitkä eli lyhyemmin
Valtava kiitos ihanille kasvattieni omistajille!
Ystävät, ihanaa kun olette olemassa!
Perheelle se valtavin kiitos <3 

Nyt blogi hiljenee ja palailee henkiin joulun jälkeen taas.

treenipvä

Torstaina päivällä Janitan opissa.
Voltti meni melkoisen kivasti, suorastaan hyvin. Joka hetki ei tietty ohjaajasta voi ihan samaa sanoa. Mutta en nyt ihan huono ollut minäkään.
Kotiläksyt olivat tuottaneet tulosta ja nyt mm. pakkovalssi onnistui tosi kivasti. Valssit vaan pitäisi pyörähtää nopeammin ympäri. Pitäisi myös oppia käyttämään hyväksi rytmitystä enemmän hyväksi, se vaan toimii Voltin kanssa. Puhuttiin siitä(kin), että hankala vielä aina tietää milloin, miten ja missä kun ihan varma en ole monta askelta ottaa mihinkin jne. Ja kun Riepu ei ole koskaan reagoinut rytmin muutoskiin oikeastaan mitenkään ja sen ohjaaminen on luissa ja ytimissä, nyt joudun vähän taas opettelemaan uutta.
Takaa ohjaaminen on haasteellista. Voltti oli superhyperkiltti ja otti jopa kieltoja pari kun jarrutin! Nyt vaan täytyi olla iloinen, sillä sillä on hiukan tapana ryysiä läpi. Pitää oppia myös pitämään suunsa kiinni.
Ihanaa oli, että Riepu pääsi rallattelemaan! Medirimoilla, mutta mun maailman paras malinois teki nollalla 26 estettä noin vain. Vähän juu lenteli, mutta mm. kontaktit olivat niin hienot. Sen kanssa takaaohjaaminen meni ihan luonnostaan, sylkkäriä sylkkärin perään ei tuottanut ongelmia.
Kauhean hyvä mieli jäi treeneistä ja muutenkin. Ihanaa kun on upeat koirat, ihania ystäviä jne.

Illalla vielä Sporttikselle. Sarilla tontturata ja siinä haasteena pujottelun kulmat. Laitettiin sitten myös ympäri hallia ympyrä eri esteillä.
Ekaksi liukui liian kovaa avokulmaan, mutta sitten oikein hyvin ja kesti siitä vielä leikkauksenkin. Myös päällejuoksun toisinpäin. Eteni hyvin ja haki esteet. Mitäs siinä, kivat treenit juuri ennen joulua!

Pääsin vielä rallattelamaan Pirkon kanssa. Hui kuin se on nopea. Ja reagoi asioihin paremmin kuin Voltti. Eli minä olen tehnyt omastani jyrämäisemmän, huoh. Toisaaltaan tietty siitä on hyötyäkin välillä, toisaaltaan ei.

Loppukevennykseksi kauko-ohjaus aksaa. Laitan videoklipin myöhemmin.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

2 vuotta

Vanhoja ovat nämä V-pennut. Uskomatonta kuinka aika meneekään vauhdilla.

Olen jo hetken miettinyt tätä pentuetta monella tapaa. Puntaroinut Viuhkan mahdollista uudelleen astuttamista ees taas. Voltin astuttamista. Poikien mahdollista jalostukseen käyttämistä. Ja tietysti myös Pirkkoa!

Volttihan on paljon enemmän kuin odotinkaan. Ei se ole täydellistä nähnytkään, mutta itse kyllä tykkään siitä ihan hurjana.
Sen työmotivaatiota voi vain ihailla. Se on aika järkevä, ohjaajapehmeä ja kiltti. Kuitenkin sieltä löytyy se hurrrja Voltti, jonka olen antanut nyt tarkoituksella hiukan nostaa päätään. Välillä sitten alkaa keulia, mutta ei se haittaa!
Se on melkoisen nopsa, osaa käyttää kroppaa erinomaisesti eikä ole koskaan vielä ollut edes jumissa.
Voltti on ehkä vielä helpompi kuin Viuhka normiarjessa, mikäli se nyt on mahdollista. Se on niin mutkaton, rauhallinen ja kotonaan missä vain ja kenen kanssa tahansa. Tämä tuli todistettua jo pelkästään Slovenian reissulla, jonne matkusti lentokoneen ruumassa parilla välistopilla. Asui vieraan koiran kanssa hotellissa ja mentiin isoissa laumoissa lenkillä. Se oli täydellinen matkakumppani!
Se on todella perusterve, ei ole tainnut ikinä ontua askeltakaan, en muista edes ripulia. Syö mitä vain (ja milloin vain, esim. irtokarkit pöydältä maistuu erinomaisen hyvin). Virallisestikin Voltti on terve, niinkuin koko pentue!
Kisaura aksassa aloitettiin ilman mainittavaa menestystä kesällä. Nollat ovat tiukassa, mutta sen kanssa meneminen on suurimmaksi osaksi niin kivaa ja hienoa. Paljon on läheltä piti-ratoja nollien kannalta, runsaasti vautsi vau-ratoja, mutta myös niitä katastrofeja mahtuu joukkoon. Voltti on kohtuu osaava, erinomaisesti etenevä koira, joka meni jo ellei kerrota selkeästi mihin mennään. Toisaaltaan nyt kun on enempi otettu hallintaa mukaan, niin kysyvä koirakin aiheuttaa virheitä :) Eli yhtä nollaa vaille 3-lk.
Kyllähän se, ettei olla noustu 3-lk hiukan kärvisteli. Mutta nyt sitten olen miettinyt, että toisaaltaan meillä toivottavasti on paljon agivuosia edessä ja mahdollisuus ihan minne tahansa kunhan asiat loksahtaa paikalleen. Loksahtaako ne, en tiedä! Aika näyttää, mutta kyllä tämä koira on parhaimpia treeni- ja kisakavereita mitä minulla on koskaan ollut.
Tokossa eka koe oli n.vuosi sitten. Nyt mennään EVL-luokassa jo ja sieltä on se yksi 1-tuloskin. Ihan hurjaa minulle, mutta Voltti on aika pätevä tokokoira! Etenkin sillä treenimäärällä.
Jäljen alkeita tehtiin muutama kerta kesällä. Sillä on tosi tarkka nenä ja keskittyy erinomaisesti. Mutta aika ei taida tähän lajiin riittää. Plus että on ne PK puolen esteet niin isoja pienelle koiralle.

Vielä olisi parit treenit ennen Joulua. Sitten ehkä yhdet kisat ennen vuoden vaihtumista.




Tuloksia ei siis pentue vielä tänä vuonna hurjasti ole tahkonneet, mutta ne ovat kuitenkin vasta 2v. ja aikaa siis riittää!
Pyry ja Vip aloittivat Voltin lisäksi viralliset agilitykisat, mutta jäivät vielä kisatauolle treenaamaan hiukan lisää. Pirkkokin kuitenkin osallistui Kuopiossa Agirodussa meidän hurjan hienoon V-Lyylit joukkuekisaan. Joka me tietysti voitettiin ihan ylivoimaisesti ;o)
Vip suoritti BH-kokeen, loistavaa! Kokeili myös toko-koetta, vielä oli vaativa halliympäristö silloin hiukan liikaa häiriötä antavaa. 
Kaikki treenaavat ahkerasti agilitya ja myös tokoa! Eli odottakaapas ensi vuoteen, koko V-jengi tulee ja valloittavat tavalla tai toisella kentät :o) 
Pyry starttaa Sarin elämänsä ekassa toko-kokeessa tammikuussa ja Pirkko agilityssa Lauran kanssa. Hienoa ja jännää! 

lauantai 15. joulukuuta 2012

Hopoti hopoti hoi

Vähän sillä asenteella eka rata Hyvinkäällä. Luomalan Henkalla oli helppo, nopea rata. Ei mitään ihmeellistä, sinne, tänne ja tonne ympyrää. Käänty lopussa leikkauksella todellakin enemmän kuin 90 astetta, oli superhyperhieno käännös -> väärään päähän putkea. Oho. Muuten hiukan rallatellen sinne tänne ja tonne, käännökset veny yms. Kun en ohjannut rivakasti vaan mentiin vähän sillen hopsansaa kun on helppoo kunhan mennään este kerrallaan. Tyhmä asenne, tyhmää ohjausta, ihan hieno koira.
Tokalla oli jo tekemistä hiukan enemmän, me like. Ja Voltti kanssa. Niin onnistu hyvä käännös putkesta, vastakäden tiukempi käännös, kontaktit pysähty (jolloin ne todellakaan ei olleet supernopeat), rytmittämällä nättejä käännöksiä, pujotteluun meinasi livetä avokulmaan vähän kovaa, mutta jarrut löyty viimetipassa. Tokavikalla hihkaisin turhaan (ettei menis väärälle esteelle minne ei ollut edes menossa) ja siispä kääntyi katsomaan ja hyppäs päin rimaa plus sitten vikan ohi, pöh ja höh.
Mutta 18 estettä meni hyvin, oli se yksi enemmän kuin edellisellä ja Joensuussa. Pari lisää hyvin ja mehän saadaan nolla!




torstai 13. joulukuuta 2012

sporttis

Mikä siinä lie, että vaikka ois kuinka väsynyt, niin treeneihin on mukava lähteä ja mukava treenata. Ja sitten ei enää väsytä. Aamulla vasta. Haukotus.
Voltti oli ihan pätevä. Kontaktit nyt aiheuttaa ehkä vähän päänvaivaa, koska pysähdyskäsky nyt ei oikein toimi. Kelles se nyt sitten onkaan yllätys.... vahvistelin sitä lopulta, ainakin luulen niin.
Paljon positiivista (ostin heti Lauran ruotsalaisen asenteen ;o). Eipä kauheasti mitään negatiivista.

Olen itse liikkunut hiukan enemmän. Aamulenkit malien kanssa ja töihin kävellen bortsujen kanssa. Plus treenit tai illalla lenkki vielä. Jos tämä kunto tästä nousis vähitellen. Flunssa vähän haittaa, mutta ei pahasti onneksi.


keskiviikko 12. joulukuuta 2012

etenemät

Sain haasteen, jossa piti etsiä koiriensa parhaimmat etenemät agility- ja hyppyradoilla. Eihän ne mitenkään vertailukelposia mihinkään ole, mutta kun niiden etsiminen ei kauhean hankalaa ollut, niin... Tosin kaikista radoista ei ole etenemää merkitty ja en jaksanut etsiä (tai löytyykö) muuta kuin x määrä startteja/koira. Ja eri luokista nuo. Mutta silti, siinäpä ne miten koviten menevät. Hassu sattuma, R ja molemmat Veet menneet samoissa lukemissa hyppikset. Tosin eivät todellakaan samoja.

Riepu     agi 5,6m/s.        hyp. 5,05m/s.
Maliina  agi 4,43m/s .     hyp. 4,67m/s
Viuhka  agi 5,02m/s       hyp. 5,05m/s
Voltti     agi 5,03m/s       hyp. 5,05m/s

Jos joku haluaa haasteen napata eteenpäin, niin siinäpä se :)

Janitalla

Ei aamun vastoinkäymiset, ei flunssa tai muukaan estänyt hyviä treenejä Janitan opissa.
Voltti oli oikeasti aika mukava elli todella mukava ja saatiin jopa paljon kehuja. Kehujen vastapainoksi tietenkin lisää treenilistalle. Putkijarrut myös tosi kovasta vauhdista ja lyhyillä putkilla. Olipa vaikea saada Voltti kääntymään kun meni vauhdinhurma päälle & mun liike ja väärin sijoittuminen ja ja ja... Toisaaltaan kun onnistu, niin oli aika pähee.
Twistissä vähän hiomista, tein ne liian hätäseen ja vähän valahti. Mutta sitten kun vaan teki ajoissa ja kunnolla, niin ero oli huomattava. Rimat pysyivät (miksiköhän joka kerta tästä jaksaa niin iloita kun ei ole mikään riman roiskija?), tuli ohjauksiin kun ne teki vaan oikein, posotti kontaktit liiankin kovaa jne.
Olinpa hyvällä tuulella, väsynyt ja hikinen treenin päätteeksi. Ja vaikka Volttikin teki hurjasti enemmän kuin normisti, niin se jaksoi niin hyvin ja yritti parhaansa väsystä huolimatta.


maanantai 10. joulukuuta 2012

viikko vierähti

Viikko taas vierähtänyt.
Ollaan ehditty käydä Voltin kanssa Joensuussa kisoissa. Ekalla hylly kun en vaan ehtinyt, toisella 5vp. kun vika hypyn ohi. Vieläkin harmittaa täysin oma idioottimaisuus... miksi oi miksi. Mutta eipä siiträ enempää. Paitsi että hitto kun olen tyhmä!
Joensuussa Voltti meni kovaa, kääntyi etenkin tokalla radalla oikein hyvin ja oli kuuliainen pikku bc. Kontaktit ovat liian nopeita, todennäköisesti sai ekalla keinusta ansaitun virheen. Puomin meni kovempaa kuin ikinä koskaan milloinkaan ennen. Tokalla hiukan otti raviaskeleita lopussa. A tais olla ok molemmilla radoilla. Rimat pysyivät jnejne. Paljon hyvää ellei jopa hyvin paljon. Mutta silti... voi itku.
Mökkeiltiin muutama päivä ja koirat tietty nauttivat saadessaan kirmailla monta kertaa päivässä puhalla ja pitkin metsiä.
Tokoiltu ollaan ihan vain kotona, mukavaahan sekin on.
Maanantai aamuna Sari, Cheenan ja Ninjan kanssa Sporttikselle. Voltilla kontakteja, putkella leikkaamista (ei ongelmaa), pujottelua vaikka mistä kulmista ja vaikeuttaen. Hyvät täsmätreenit!
Huomenna on Hi-Han junnuryhmällä valmennus. Siihen oli paikka myynnissä kauan, mutta eipä kelleen kelvannut. Oisin voinut ostaa sen (kun jos paikat eivät mene, niin ne saa mennä ulkopuolisillekin), mutta kappas kuinka sitten se kelpasinkin ;o) Hyvä kun meni, ei minulla siihen oikeutta ollutkaan. Hassua vaan ettei se kelvannut ennenkuin joku olis halunnut sen. Nooh. Eipä se minuun koske.
Ke oiskin Janita, to omat treenit ja la vuoden vikat kisat.

maanantai 3. joulukuuta 2012

aikainen lintu madon nappaa tai jotain

Juulin vienti reissulla Sporttiksella treenit. Mukana Viuhka ja Voltti.
Voltilla alkuun hiukan tokoa. Lähinnä merkkiä ja sivulle tulemista vauhdista. Kun ruudusta tullessa tahtoo hiukan kovaa mennä ohi helposti. Jäävät ja ne kun meni hyvin, niin päästiin agilityn pariin.
Ajatuksena oli kontaktit ja sitten ne kääntymiset, etenkin putkesta.
Viuhka pääsi ensin ja kontaktit on sen taattua menoa. Ei se nyt niitä hulluna tykitä, himmailee alastuloja, muttei pahasti Viuhkaksi. Pysähtyy varmasti. Käännökset oli ekaksi ihan vaan minun ajatus, jota en saanut siirrettyä Viuhkalle. Meni nimittäin oikein tyylikkäästi 3 hyppyä suoraan ennen kääntymistä. Sillä ekalla olisi pitänyt kääntyä.
Sain lopulta ihan kivoja ja näppäriä käännöksiä, jarruja ja vähän rytmiä.
Voltilla aluksi keinun vahvistamista vaikka jään jälkeen. Meni turhankin rivakasti, ei mitään merkkiä himmailusta.
Niitä käännöksiä ja merkkauksia. Voltti joutuu ajattelemaan niin paljon noissa, että vauhti hidastuu. Tuo on tuttua enkä suostu siitä nyt ahdistumaan. Kun se tietää varmaksi miten asiat hoidetaan, vauhti palaa kyllä. Sain siis oikein mukavia käännöksiä, sain ehkä hiukan rytmistä kiinni paremmin.
Puomi on nyt vähän vaiheessa... se juoksee sen aika näppärästi, ei siis silleen kuin noi oikeat juoksupuomikoirat, mutta silleen kipittäen. Otin kännykällä videota, että olisi todistuskappaletta itselle miten sen suorittaa, osuuko vai ei, meneekö hilkulle vai sinnepäin.

Tehtiin molempien koirien kanssa myös välistävetoja (mun yöks), päällejuoksua, taaksetyrkkäsyjä. Lopuksi Voltilla esteen ohittamista ja poispäinkäännös. Se on sille tosi vaikeaa etenkin kun ensiksi sai sen hypyn mennä, sitten olisikin pitänyt tulla ohi. Palkaten onnistuttiin kyllä.

Hallissa oli tosi lämmin. Ja minulla paljon päällä. Tuli hiki ja sitten tulikin kylmä jäähdytellessä koiria. Tosin annoin niiden huolehtia itse hallissa jäähdyttelyjä n.10min... Ihan vaan siksi ettei ne vaan palelluta selkälihaksiaan ;)

Kontaktit...

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

motivaation keräilyä

Onko se aika vuodesta, että ei oikein jaksa, ei nappaa? Vai onko joku paikallaan junnaamis kausi kyseessä. Tai ehkä elämään mahtuu aina tähän aikaan niin paljon kaikkea, että itsestä ei vaan riitä kaikkeen.
Jaakon kanssa keskustelu auttoi kyllä, täytynee laittaa kiitokset sinne.
Lapset kasvaa, teinejä aikuisuuden kynnyksellä. Olisi ehkä helppo antaa heidän olla vain, kukaanhan heistä ei kauheasti vaatimalla vaadi mitään ylimääräistä paneutumista heidän elämään samalla tavalla kuin joku vuosi sitten vielä. Mutta selvästi tarvitsevat vielä vanhempaa huolehtimaan, kyselemään, juttelemaan ja jakamaan elämän pieniä ja isoja asioita. Toki jokaisella on ne omat juttunsa vahvasti, mutta kyllä koti on koti, vanhemmat niitä isoja apuja vielä melkein joka asiassa. Sitten lopulta kuitenkin.
Töissä alkaa olla kiirettä. Jotenkin sekin on nyt syksyn mittaan mennyt vähän omalla painollaan ja kostautuu tietenkin nyt hiukan isompana työmääränä ja paneutumisella siihen. Ne työt eivät itsestään katoa, paperipinot kasvaa ja minua ahdistaa.
Joulu tulee ja minä rakastan joulua. Vaikka sen alusaika on itselleni kiireisintä aikaa, niin on paljon "pakkoa" mikä täytyy vaan tehdä ja saada oikean tunnelman saavuttamiseksi. Lahjat ovat toisarvoisia, se kaikki muu on niin tärkeää. Ainut pyhä, jota meidän perheessä vietetään. Ja sitä juhlitaan sitten kunnolla vanhojen perinteiden mukaan.

Motivaatio treenata ja kisata on nyt miinuksella. Ei oikein jaksaisi, ehtisi. Kuitenkin kauheasti haluan. Skitsofreenista ehkä. Mutta pakko jostain on hellittää ja antaa periksi ettei kaikkeen ehdi eikä kykene. Kohta sitten taas.
Vielä olisi yhdet kisat ja se on kyllä ihan hauskaa mennä Joensuuhun. Sieltä muutamaksi päiväksi mökille tyttöjen ja äidin kanssa. Katsomaan pimeyttä, laittamaan kynttilöitä ja saunomaan maailman parhaassa saunassa. Sitten taas jaksaa.
Olisi myös Jessican tokotreenit, olin ne jo unohtanut. Sekin on ihan mukavaa, mutta minulla ei ole hajuakaan mitkä liikkeet ottaisin. Christalta tuli niitä kotiläksyjä ja niitä ollaan kotosalla tehtykin.
Janitan parit treenit, se on aina huippua!

Mutta pitäisi kai jaksaa ajatella omia tavoitteita ja asennetta, mitä ja milloin. Kun Voltin kanssa on junnausvaihe menossa. Viupiu treenailee vaihtelevasti ja kaiketi kohta voisi kisata.
Malit viettää leppoisia kotikoiran päiviä oikein tyytyväisen oloisina onneksi. Ja Ruuti. Räkyttää, riekkuu ja näyttää katupiskiltä ;o)