sunnuntai 31. elokuuta 2014

Viikko vierähtänyt

Kaikenlaista mahtunut taas viikkoon, koiramaista ja ei koiriin liittyviä juttuja.

Kävimme paimentamassa, tällä kertaa poispäinajo ei tuntunut niin vaikealta. Ei se mitään kymmenien metrien kuljetusta ole, mutta askel ja metri kerrallaan oikeaan suuntaan edes.
Kaariin tarvitsee sitä pulleutta, välillä on ja välillä ei. Ne kriteerit... Prim haluaa myös pysähtyä aina samaan paikkaan suhteessa minuun ja väittää tietävänsä oikean paikan täysin. Nyt ei sitten saanut pysähtyä kun haluaa. Ja huomio, oikeaan suuntaan ne flänkit ja lähteminen on siistimpää. Vasemmalle paljon vaikeampaa ja yrittää myös mennä oikealle aina kun silmä välttää.
Voltille sitä paineen luomista oikein. Kun hän niin häntää heiluttaen menisi sataa ja tuhatta siellä. Toki lampaille kohteliaasti, ettei ne vaan suutu tai pahoita mieltään. Sellaiset kivat villakasat.

Agilitya Purina Centerissä, katselemassa Turun jaoston maajoukkueen menoa. Vähän siinä Voltilla samalla... alku aina hankala, joku sellainen sanonta on kaiketi olemassa. Voin allekirjoittaa sen täysin.
Onneksi sitten loppu ei ollut niin hankala. Melkein sain ihan vautsi vau-fiiliksiä.
Lenkkeilyä, siellä taas porhalsi 7 bordercollieta sulassa sovussa. Tämä on edelleen ihan hassua ja hienoa, en ole oikeastaan törmännyt yhteenkään bortsuun kaveripiirissä, joiden kanssa ei omat voisi olla vapaana.

Voltti ja Prim pääsi molemmat tekemään agilitya vielä seuraavanakin päivänä, kiitos Tiina ja Pete.
Sitä sun tätä. Kivaa tehdä välillä pyörittelyjä ja menemistä. Primillä oli vaikeuksia pujottelussa, sen rytmin pitämisessä. Osaksi ehkä voisin hiukan auttaa ja helpottaa uudessa paikassa asiaa. A:lla tulee liian kovaa ja pysähtyy maahan. Tuo on nyt toistunut muutamia kertoja eli ehkä siihen tarttee puuttua.

Tokoilua Lauran kanssa. Voltti oli yli-iloinen melkeimpä ja Prim sellainen kun se nyt on. Kivaa oli, aikaa kului myös höpöttelyyn :o) Eino on kyllä komea nuori mies.

Perjantaina vielä Mikkeliin. Lauantaina MAHin hallilla kouluttelua. Jälleen oli kyllä mukavaa! Hiukan aina jännittää uudet ihmiset ja koirat, osaako niille nyt sanoa mitään ja osaako sanoa oikein. Mutta mukavia, ja moni myös tuttuja, tyyppejä ja niinkuin aina, hienoja koiria.

Sitten hurautettiin katsomaan Imatralle tammaa. Kiva, kiltti heppa. Peruspolle, jolla hypätty kilpaa aina 110cm saakka, ponnu ei riitä isompiin ja omistajalla halu päästä eteenpäin. Mietitään...
Olimme kotona vasta puolenyön jälkeen ja aamulla nyt olisi ollut tokokoe Forssassa, ajamaan olisi pitänyt lähteä seitsemän jälkeen heti. Katsoin kelloa vähän ennen kuutta, päätin torkahtaa hetkeksi vielä. Heräsin ysiltä. Ei ollutkaan kännykkä herättämässä.

Tämä mun sekoilu näiden menojen kanssa alkaa olla jo ihan surullisen hupaisaa. Minun piti olla eilen myös ExtremeRunissa isolla kaveriporukalla. Mutta työ ennen hupia, eli kouluttamassa Mikkelissä (tosin se oli kyllä kivaa :o) ). Tänään tuo tokokoe ja myös kouluttamaan Siuntioon. Olisin ehtinyt kyllä, mutta tulipa nukuttua.
Ens viikonloppuna on töitä, kisoja, juhlia ja pitäisi olla kanakurssi. Jälkimmäinen jäi nyt pois.
Ja on mulla nyt kalenteri ja kännykässä ehkä kaikki menot. Kalenteri on kylläkin kateissa...

Mutta tänään pitäisi käydä katsomassa taas yhtä heppaa... voi olla kyllä liian suuri ja ehkä myös vaikea. Kun se mun ratsastustaito on kummasti kateissa :o(

sunnuntai 24. elokuuta 2014

paimenessa ja höpinää

Tänään Primin kanssa paimentamassa, Virpi koulutti ja lampailla 3 kertaa. Siis me oikeasti opeteltiin jotain, ajatuksen ja piirroksien kera. Tarvitsee miettiä etukäteen eikä vaan mennä ja tehdä. Ja kun minä oikein mietin, niin onnistumisia tuli ihan paljonkin. Tosin ei minun yksin tarvinnut miettiä, Virpi ihan kertoi mitä tehdä, miksi ja milloin. Prim tekee kyllä kun sille kerrotaan mikä on toivottua, sallittua jne.
Hermostua ei saa. Ei saa kiljua. Ei huitoa. Ja mitä kaikkea...

Pienessä aitauksessa, siis tosi pienessä, numeroa isompi häkistä, lampaiden väliin menoa. Koira käteen ja siitä. Vähän oli Primille jännä paikka kun ei lampaat mahtuneet niin väistämään, meinasi suu aueta (ja silloin aukesi myös ohjaajan suu... mitä ei saanut tehdä ainakaan pahalla äänellä). Mutta parilla toistolla itsevarmuus nousi ja sehän meni jo niin sukkelaan. Uusi käsky: väli.
Sieltä aitauksesta lampaat pois. Kerran ne läksi vähän sitten kauemmaksi kun ohjaaja oli vähän pois kartalta. Sinne meni pellon toiseen päähän. Kaksi kertaa tosin taas saatiin ne ihan kivassa järjestyksessä ulos ja pysymään siellä missä haluttiinkin (ainakin suunilleen).
Pellolla flänkkejä, peruskuljetusta. Peruskuljetuksessa temmon säätelyä. Oli se kuulkaa tyylikäs siinä hiipiessä (täydellinen paimennussanaston käyttö: koira kun siinä hiipii). Ei voi mitään, mutta oli. Uusi sana: steady.
Flänkeissä vähän haettiin pulleutta kaariin. Ja sitä pään kääntämistä. Uusi sana: now. Uusi sana: get.
Kuulkaa toimi kikat, ei vaan saa liikaa käyttää. Mutta tulipa välimatkaa ja pyöreyttä (ehkei ihan termistöt ole hallussa, sorry).
Poispäinajoa (=perässä juoksua). Voihan lampaat ja niiden veto. Oli _vaikeaa_. Kuinka se muka olikin niin helppoa aiemmin. Nyt ei ollut, ei yhtään. Minä en osaa kulkea suoraan.  Prim haluaa pysäyttää lampaat. Minä olen väärässä paikassa. Toisen ja kolmannenkin kerran. Lampaat menee huitsin nevadaan ja takaisin. 2 askelta ja vau. Lopuksi ehkä jo ainakin 5m ja vau. Voihan poispäinajo. Siitä tulee uusi kirosana. Tosin täytyy huomenna tehdä sitä taas.

Virpin tapa neuvoa, kouluttaa ja selittää on kyllä hyvä. Selkeää ja sopivaa, ei mitään kaunisteluja vaan miten asiat on ja miten ne tehdään.
Prim taisi saada ihan positiivista arvostelua. Hyvä se on ja paremmaksi tulee. Onhan se. Ja vaikkei olisi, niin ei kerrota minulle.

Tassut on selkeästi kipeät, siellä mudassa ja pehmeällä nurmella ei mitään näkynyt, mutta sepelillä heti kulki vaivalloisesti. Sama kotona, nurtsilla ok ja muuten ei mitään.

Kohta alkaakin työrumba, odotan oikeasti innolla :o)
Tosin samalla omat treenikuviot on ihan auki, ei niitä taida edes olla. Kaikki tuntuu treenaavan jossain ja ryhmissä ja valmennuksissa ja missä lie. Minä ehkä sitten päivisin hallilla yksikseni. Saanko säälipisteitä? Vähän nyyh olo.

Pirkko Pasin kanssa on taas nollatellut kaiketi urakalla. Onnea! Siellä alkaa myös pentuesuunnitelmat olla aika hyvällä mallilla eli super kiitureita tulossa (toivottavasti). Pirkko on yhtään liioittelematta varmasti yksin nopeimmista koirista Suomessa tällä hetkellä (ellei nopein). Silti se on ohjattavissa, kiitos huolellisen koulutuksen. Plus muutenkin aika kiva rekku :o)




lauantai 23. elokuuta 2014

Voihan tassut

Voltilla on kerran aiemmin rikkoontuneet anturat, ilmeisesti tokossa kovasta jarrutuksesta. Paranivat kyllä hyvin ja nopeasti.
Nyt on tuo lähikentän pohja ollut vähän kehno ainakin meille. Kuuma, kuiva kesä niin meni ihan kovaksi ja irtosoraa päällä -> taasut "hioituivat" etenkin Voltilla, joka sliidaa kurveissa jne. Se lanattiin, satoi vettä ja selkeästi oli parempi tovin.
Tällä viikolla ollaan käyty siellä useampana päivänä tekemässä vähän ja eilen Prim näytti aika kankealta ja jopa hitaalta. Ajattelin sen olevan jumissa hiukan. Iltalenkillä meni harjulla kyllä ihan normaalisti, mietin jo, että olenko nähnyt omiani.
Tänään Sarin kanssa ensiksi tokoilemassa ja sitten vähän aksaamassa. Prim ei liikkunut kunnolla ja koitin katsoa ontuuko se. Lopulta tarkastelin tassuja ja voi toista, jokaisessa tassussa sellainen palaneen näköinen, kulunut kohta :o( Voltillakin kahdessa tassussa.
Niin paha mieli niiden puolesta, minä vaan pyydän tekemään paremmin ja nopeammin ja kaikkea, toisiin sattuu joka askel. Nyt loppu, me ollaan mielummin treenaamatta kuin hajotetaan toisten tassu raukat kokonaan.
Eihän se yksin mikään treenaus vaan myös lelun perässä juokseminen, tiukan jarrutukset ja nopeat käännökset. Se irtosora ja -kivet tietty liukuvat tassun alla kovin.

Mutta itse treenit meni eilen ihan kivasti, kiitos Katille seurasta! Voltti on taas voltti, kaikki onnistuu-teemalla me treenataan. Palataan maanpinnalle sitten joskus kun taas päästään kisaamaan.
Prim parempi ja parempi, aika ailahtelevaistahan sen kanssa meno on.

Tokossa Voltilla jotain pientä häröilyä, mutta on sillä vaan nykyään tuota virtaa ja iloisuutta siinä! Prim nyt meni aika laiskana, ajatus aikalailla kokoajan lelussa, joka odotti kentän laidalla. Mutta tekihän tuo.

Huomenna Prim paimentamaan koko päiväksi, onneksi pehmeälle niitylle niin ei tassut kiusaa.

Pinnan mikä lie-pinta (kivituhka?). Alla aika kova maa. Tosin ei se tuollaista ole joka paikasta, osassa ei tuota pienempää soraa ole niin paljoa. Mun silkkitassujen pohjat eivät näytä tuota kestävän.

Primin tassuissa tälläiset, osassa vereslihalla.

Voltilla tuollaiset punaiset "täplät", joista ihoa kuoriutunut hiukan pois ja muutenkin pohjat kuin hiotut.





keskiviikko 20. elokuuta 2014

Ei pitäisi olla hoppu

Missään asiassa, mutta kummasti vaan aika usein on. Joko oikeasti paljon asioita tai sitten vaan pään sisällä kiire. Myös varhaisdementtia vaivannee, en oikein aina muista mitä milloinkin ja miksi, tai paremminkin meni jo. Esimerkiksi kisa-ilmot, meni jo. Pitäisi olla joku lakisääteinen juttu, että viimeinen ilmoittautumispäivä on aina esim. torstai. Eikä miten sattuu keskiviikko, torstai, perjantai, joskus jopa lauantai tai sunnuntai edellisellä viikolla.
Eli Voltti ja minä emme kisaa hetkeen.

Menin uusimaan passin, sen edes muistin ja ihan varasin ajan ja muistin mennä paikalle oikeaan aikaan. Mutta en löytänyt vanhaa sieltä missä sen piti olla. Eikä ollut siis missään, kateissa ja kadoksissa. Onneksi se ei siihen tyssännyt, ystävällinen virkailija kyseli väestätietorekisteristä hymyssä suin kiperiä kysymyksiä selvittääkseen olenko se joka väitän olevani. Nimi meni vielä ihan helposti, myös se toinen etunimi. Kotikunnat alkoivat sitten eipäs kun-linjalla. Kuinka nyt voin muistaa olenko nyt Joensuun jälkeen asunut Mikkelissä vai Mikkelin maalaiskunnassa. Isän syntymäaika, ööh... kuolleena jo niin kauan ettei ole tarvinnut synttäreitä muistaa, tammikuussa ja päiväkin meni väärin, vuotta en viitsinyt edes tarkistaa. Äidin tyttönimen sentään tiesin. Ja olenko naimisissa vai en. Ja montako lasta minulla on.
Passi tulee Nummelan R-kioskiin jos katsoivat tunnistuksen onnistuneen. Jännittävät 2 viikkoa.

Treenailtu on aika vähän kun toi mun tyhmä äxidentti vähän on haitannut liikkumista. Mutta jotain ja kokoajan enemmän.
Prim on ihan kamala (no ei oikeasti ole, päinvastoin). 0-koirailtiin Hi-Han kisoissa ja se vaan roikkui kädessä kiinni eikä lukenut hyppyjä lainkaan jne. Voihan ihmeiden aika. Samaa oli näkyvissä Rannikon treeneissä (pääsin kuokkimaan Hi-Halle, kiitos). Mun ohi ei voi mennä hyppyä.
Käytiin vähän Sarin kanssa tekemässä ja palkkailtiin eteenpäin yms. Eilen kävin ennen koulutusta tekemässä vähän ja nyt _irtosi_, ihan liikaa taas eikä tullut niinkään ohjauksiin. Voisinko saada sellaisen välimuodon, kiitos.
Meinasin jo sanoa, että pujottelu on kyllä aika makee... mutten sanokaan, nollina kun mentiin niin ei osannutkaan putkesta kepit ja putkeen. Jätti vikat välistä possu.
Mutta A on nopea, ihan liian nopea. Pysähtyy vasta maahan kun eilen ei vaan pystynyt ja kyennyt. Puomi saisi olla nopeampi, mutta en nyt valita.
Me ei kisata lokakuussa. Tuskin vielä marraskuussakaan. Ehkä ensi vuonna?

Voltti sitten. Puomi alkaa olla parempi suurella 2 treenikerran otannalla. Muutenhan se menee kyllä, kivasti. Kun en nillitä joka kurvista ja käännöksestä. On se taitava aika monessa asiassa.
Ihana treenikaveri ja varmasti kisakin kun saisin kisoihin saman moodin. Jälleen taas se vaan on joka asiassa niin täydellisyyttä hipova pieni bordercollie, että sääli ettei kaikilla ole ihania, suloisia ja maailman sympaattisimpia voltteja. (No ei tosissaan, useimmista ehkä siinä ei ole mitään sellaista, joka pistäisi toivomaan itselleen samanlaista.) Koska sen heikkouksistaan huolimatta on ehkä minun The Bordercollie, niin ehkä sen tarvitsee tehdä minulle versio II. Vaikka tykkään kyllä Primistäkin ihan kamalasti. Voihan elämä, montako koiraa voi pitää?

Tokot Voltin kanssa on aika minimissä ollut, vähän jotain ja asenteella se edelleen tekee. Seuraamisen paikkaa jonkun verran ja vähän kaikkea. Koekin olisi kohta ja en edelleen tiedä osaako se istua paikallaan.
Primin kanssa jotain myös, alkaisi kaiketi avoimen liikkeet olla kasassa. Välillä paremmassa kuin välillä. Luoksetulon stoppi on aika villi. Mutta kaukot alkanut sisäistää minusta hyvin. Hiljaa hyvä tulee vai miten se nyt oli.

Olin alkuviikosta pari päivää OneMind Dogs Campillä auttelemassa. Oli kiva tunnelma, iloisia ihmisiä, hienoja koiria, vautsi vau meininkiä ja ahaa-elämyksiä täynnä koko halli. Eikä edes mikään pieni halli vaan ATT-halli :) Ajattelin mennä vielä perjantaina vaikkei minun enää pitänytkään. Ehkä myös lauantaina kun en kisaakaan piirimestiksissä.

Joko olen kehunut, että Sari ja Pyry lensivät 2-luokkaan agilityssa. Olen tai en, ONNEA ONNEA!
Tai että Pirkko ja Pasi tehtailevat 0-voittoja? ONNEA myös sinne!
Kasvattajatäti voi vaan myhäillen ylpeillä hienoista kasvateistaan ja niiden ihanista perheistä.
Ja huom!, ei ole mikään pakko kisata, pääasia on edelleen, että tekevät jotain.

Kopsattu täysin ilman lupaa Sarin Facebook sivulta. En edes pyydä anteeksi, sorry.





keskiviikko 13. elokuuta 2014

paimenessa

Olimme toissapäivänä vähän agilitya tekemässä (mä pystyin jo melkein juoksemaan!) ja eilen paimentamassa. Sisarukset, vaikka toistensa parhaat kaverit ovatkin, niin myös osaavat kyllä olla vähän ilkeitä toisilleen.
Matkalla eilen kotiin...

Prim "Mitä sä teit? Mä muistin flänkätä tarpeeksi ja tasapainotin ihan itse. Osasin muuten heti mennä myös selän taakse, muka vaikeeta.... hah. Se edellinen koira yritti ja mä päätin heti, että tuohan me osataan!"
Voltti "En tiedä, minä juoksin niiden taakse ja Saija taakse ja sitten pysyinkin siellä aluksi kun en oikein ymmärtänyt mitä ne tahtoi niin parempi varalta olla tekemättä mitään ettei kellekkään vaan tule paha mieli"
P "Täh, tyhmä! Ne piti laittaa liikkeelle pois siitä jaloista."
V "no ei ne halunnut niin ajattelin jos ne ei jaksa kun on niin kuumakin"
P "Noloo, nössöö!"
V "Muistas kelle taas..."
P "Ei niitä tarttenut kun katsoa ja vähän ottaa asentoa niin sinne menivät"
V "Mä katsoin niitä nätisti silmiin ja nostin päätä ja heilutin häntääkin"
P "Sä oot nolo..."
V "Kukahan on nolo? Ei pysy lähdöissä esimerkiksi"
P "Sä nyt oletkin sellainen nössöjen kuningatar, että teet aina niinkuin sanotaan"
V "Mä olen _koulutettu_ harrastekoira, sä oot joku likainen karvakasa, joka vaan haaveilee pääsystä tälle tasolle!"
P "Ite oot karvaton idiootti!"
V "ihan miten vaan, mä rupean nyt nukkuu. Laske sä vaikka niitä lampaita"


Voltti meni agilityssa helpolla radalla hyvin. Puomi on niin hyvä, pliis kisoissa kanssa. Toki oma tekeminen voi tähän vaikuttaa kovasti.
Prim ei ollut huono sekään. Vähän vielä erilainen ja osaksi toivottavasti pysyykin. Kääntyy pienemmällä, mutta toisaaltaan ei myös ota hyppyjä vielä yhtä helposti.

Paimenessa (tulee tosi pro selostus...) piti lähettää koira sinne taakse kaarelle ja seis. Sitten takasin selän taakse ja seis. Sitten piti ajaa ne lampaat pois minun jaloista. Prim osti tämänkin heti, poispäinajosta sillä on nyt kai joku ajatus! Tosin sitten se myös alkaa toistaa kaavaa ja tietää itse mitä tapahtuu... eli jouduin myös pyörittämään sitä täysiä ympyröitä kun se jo taittoi ja läksi ajamaan omin luvin (oikeasta paikasta kaiketi kylläkin). Kiltisti lampaat sillä liikkuivat ja kaaret taisivat olla riittävän hyviä. Pientä vaikeutta saada sitä pois niihin sisäflänkkeihin aluksi (olikohan oikea sana...).
Voltti yritti samaa. Yritti siis. Hyvin meni taakse. Hyvin tuli minun taakse. Huonosti läksi pois ajamaan. Eikä ne lampaat sitä edes uskoneet ;o) Toisella kierroksella fiilisteltiin ja yritettiin saada se ihan itse tajuamaan ja viemään niitä aitaa vasten & sitten saada pois. Silmän kaivamista? Kyllähän se sitten jo innostuikin, melkein oli ihan vallaton. Melkein. Iso ongelma saada ne pahukset villakasat liikkumaan aidasta etenkin alkuun. Lammasuskottavuus aikalailla 0. Tai no löytyi sitä sitten vähän, mutta edelleen lampaat ehkä nauroivat hiukan villaansa.
Että niin. Prim menee matalana, katse tiukasti lampaissa jne. Voltti taas... no laskee se vähän päätä ;) Mutta on se kiltti eikä rötväile ja kyllä se jotain tajuaa. Ehkä me paimennetaan edelleen vaihtelun vuoksi.


perjantai 8. elokuuta 2014

Harrastelua

Tämä minunkin tekeminen :o) Vähän sitä sun tätä, kun on monipuoliset koirat niin se on mahdollista. Kaipa ne voisi tehdä vielä enemmän sitä sun tätä harrastusta, mutta se oma aika jo pistää hanttiin. Osaksi myös laiskuus, myönnetään.

Mutta onhan noita lajeja olemassa lukematon määrä mistä valita... kaikki PK-lajit (no ehkei suojelu kuitenkaan), toko, agility, paimennus, rally-toko, vepe, koiratanssi, flyball, mejä. Unohtuiko jotain? Pitäisi kyllä joka sesselle halutessa löytyä tekemistä.

Meillä se nyt painottuu agilityyn, tokoiluun ja paimentamassakin käydään taas. Jälkeä Voltin kanssa, kai Prim voisi tehdä myös.
Agility on se aina vaan kaiken voittava, mutta joudunko ajattelemaan asiaa varalta uusiksi. Nyt pakollisella tauolla kun tuo varvas murtui ja polvi on kovin kipeänä. (Täysin tauolla ei tietenkään, kävelyaksaa ;o). Olen miettinyt tuota lakoamista kenttään, että mihin Voltti osui kun en tuntenut mitään. Osuiko edes? Vai tekikö mun jalat stopin niinkuin joskus aiemminkin ja silloinkin olen löytänyt itseni maasta. Tähän saakka onneksi keinonurmelta niin enempi sattunut henkisesti. Tai kerran kisoissa hiekallakin, mutta silloin oli talvivarusteet niin ei niin paljoa tullut vammoja.
Eli tahtooko mun kroppa ja jalat vaan viestiä, että turha edes yrittää kirmailla? Vai kirmailenko vain ja kärsin sitten jos (ja kun) sattuu? Melkein heti voin sanoa, että joo'o, näin teen.
Onko se sitten epäreilua mun koirille, etten pysty olemaan niin nopea kuin useimmat muut? Kestääkö mun oma psyyke sen, että tulen hidastamaan koiriani yhä enemmän ja enemmän ajan kanssa?
Se varmaan jää nähtäväksi, koska tykkään agilitysta niin paljon etten vaan pysty päästämään irti. Tehdään sillä mitä on annettu :o)

Tokoa olen tehnyt nyt hiukan. Motivaatiota haettu sieltä Riitta Korrin koulutuksesta. Mietitty miksi ja kuinka.
Nyt tehty jotain vähän joka päivä, kummasti treenaaminen näköjään auttaa moneen asiaan. Voltilla tehokuuri seuraamista ja kaikkea vähän. Primillä enempi avoimen liikkeitä kun pitäisi kokeeseen mennä.
Prim oli ensimmäinen koira, jonka kohdalla olin varma ettei se opi ikinä a) tunnaria b) kaukoja. Mutta vähän jouduin miettimään ja laittamaan palasia eri asentoihin, niin sehän oppi!
Paljon on töitä edessä ja paljon jo saatu kasaan. Sen kanssa niitä mielentiloja joutuu miettimään ja kuinka hallitaan. Mutta samapa on Voltilla.

Eilen kentällä, sillä kamalan upottavalla hiekkakuoppamonttujuoksuhiekkapohjalla.
Ruutua nyt lätkällä. Voi kuinka hienosti! Poistinkin ja uudestaan: täydellinen paikka. Voiko vastata noin nopeasti? Kokeillaan tänään. Merkki myös hyvä. Huonoa mieletön kaarratus ruutuun... No merkki ei ollut linjassa, ok. Ja joo, matkalla oli juoksulinjalla iso roska. Mutta hei, pitäisi pystyä menemään suoraan!
Sarin Ninja teki ihan samaa... pakko olla siinä kentässä joku vika, oltiin ihan sitä mieltä. Olihan se vähän alamäkeen ja kuopassa.
Prim kokeili myös. Suoraan ruutuun ilman minkaanlaista kaarretta ;o) Eli se vika oli noissa meidän koirissa. Tai ainakin osaksi.
Voltilla seuraamista nyt myös ja käännöksiä. Se käyttää niin huonosti takapäätä :o/ Vahvistellaan naksulla tai jotain. Z ja ok kaikki jäävät, mutta kulmissa saisi todellakin tehdä paremmin töitä!

Prim teki seuraamista myös ja edistää ihan kamalasti! Mun tarttee keksiä jotain. Hitsi.
Hyppy ja se teki sen hienosti &oikein. Vaikkei ollutkaan muistaakseni koskaan tehnyt avo-luokan hyppyä. Luoksetulon pysäytystä. Se on mielenkiintoinen takapalkkoineen. Katsotaan mitä siitä tulee.

Menin katselemaan Tanjan ja Sarin aksailua. Sain lenkkarin kyllä jalkaan, mutta juoksuaskeleet oli vielä vähän liikaa vaadittu. Mutta en malttanut olla täysin tekemättä... Voltin kanssa rata läpi 2 osassa ilman montaakaan askelta. On se vaan kiltti ja taitava. Vähän ehkä hitaanpuoleinen noin. Mutta hei, tarttis varmaan kokeilla joskus kisoissakin!
Primin kanssa ei niin onnistunut enkä edes yrittänyt. Se ei irtoa esteille mun seistessä, onneksi. Mutta tosiaan toimii rytmityksellä paljon, niin sitten ei meinannut ottaa esteitä lainkaan. Paitsi pujottelua, sen se voi tehdä vaikka seisoisin kuin tatti paikoillani. Sulkukulma on vaikea. Muuten alkaa hyvin hahmottamaan ja tekemään enkä voi moittia vauhtiakaan.

Tuokin tekeminen kyllä muistutti illalla epämielyttävästi. Polvea särki julmetusti ja varpaaseen oli varmaan ilmestynyt uusi tykyttävä suoni. Plääh. Ei kisoja sunnuntaina, en ilmoittanut Lägin kisoihinkaan. Ehtiihän tuota, eikös.

Ja vautsi vau tokon MM-kisoja. Livestream ollut kovassa käytössä. Upeaa Hanna & Fidzi, mielettömät onnittelut :o)
Olen kovasti iloinen heidän loistavasta menestyksestä ja mahdollisuudesta päästä sinne sisäpiiriin. Ovat sen ansainneet ja sieltä saa lisää tukea ja oppia ja kaikkea mitä nyt varmasti tuolla tasolla haluaa ja tarvitsee. Oli upeaa katsoa heidän yhteishenkeä ja tsemppausta, mikä välittyi jo pelkästään videon kautta. Toivottavasti se on totta, miksei olisi.

Ja kohta alkaakin enemmän ja enemmän koulutuksia. Nyt on hommia jo varsin mukavasti! Viikonloppukoulutuksia en paljoa enempää voi ottaa tälle vuodelle. Pitäisi itsekin kisata joskus :o)

kuva Iris Kieme

tiistai 5. elokuuta 2014

Kaikenlaista

Olin Riitta Korrin tokokoulutuksessa AST:n kentällä kuokkimassa. En ollutkana koskaan hänen koulutuksessa ollutkaan, en edes nähnyt.

Kuumahan oli, mutta ei se meitä haitannut. Ainakaan paljoa. Piti päättää muutama liike ja otin aluksi ruudun. Yleensä kiva liike, mutta halusin näkemystä merkistä ja mahdollisesta kaarrattamisesta.
Kappas, Voltti ei löytänyt merkkiä vaan meinasi oikaista ruutuun. Siis Voltti? Merkki oli matala ja emme niillä treenaa koskaan koska olen ollut luulossa ettei niitä saa enää käyttää merkkeinäkään. Löytyihän se ja ihan kelvollisesti se sinne sitten meni. Ei ongelmaa. Vähän kyttäys meininkin lähtiessä, asiaan voi puuttua, siitä taas sain vinkin Pekkaa kuuntelemalla.
Ruutu sitten, jäi ihan eteen. Korjasi iloisena taaksemmaksi. Elikkä siis temppuversio tuli näkyviin. Kokeiltiin läheltä taputtamalla, meni keskelle ja korjasi oikeaan paikkaan taas käskyllä. Hitsi. Lätkäkuuria siis. Vaikka onhan se selkeästi ruudussa jne., mutta kun haluan sen olevan tietyllä paikalla niin ei noin vaan voi tehdä.
Se menikin siis nopeasti ja seuraavaksi ne kaukot. Ei huono, ei lainkaan. Teputti seiso-istu vaihdossa takajalkoja hiukan muttei kuulemma edennyt. Hiukan ponnettomat vaihdot, mutta pitäisi tyytyä niihin kunhan tekniikka on oikea. Olen tehnyt juttuja oikein, vahvistetaan nyt niitä edelleen. Siinä meni taas vaan hetki. Tauolle.
Toisessa setissä tunnari kun menee helposti takki auki helpoille. Ne monimutkaiset on Voltin mielestä niin siistejä ja ratkoo niitä huolellisesti. Nämä kisaversiot taas.... annoin mennä aika vireisenä, meni suu auki mutta täysin korrekti muuten. Mielentilan hallintaa eli tässä tarvitsee siis antaa taas olla matalamassa vireessä, tekniikka ennen vauhtia.
Ja kun sitä aikaa vaan oli, niin seuraaminen. Se oli Riitankin mielestä jännä juttu. Edistää vai ei. Ei mutta jotain vähän pielessä. Takapään käyttö huonoa, se vaan on ja siihen pitäisi taas ottaa tehokuuri. Kokeiltiin imuttamisella vähän taemmaksi ja näytti paljon paremmalta!
Kiltti, tekevä ja oppiva kiva narttu. Sitähän se on :o)

Kuuntelin aikalailla Pekan juttuja ja tuli ihan uusia oivalluksia & vanhalle vahvistusta.

Tiia oli ottanut kivoja kuvia! Kiitos.




Käytiin me sitä ennen Sarin & Cheenan ja Ninjan kanssa tokoilemassa myös. Meni pari tuntia kevyesti! Voltti oli ihan ok, ohjaaja sekoili käskyjen kanssa... Prim on vielä niin kesken. 
Mutta molemmat ilmoitettu kokeeseen!

Eilen aamusella agilitya harrastamaan. Olin vähän huono ja Voltti keilasi minun hiekkaan putken jälkeen. En tiedä mihin se osui, mutta maasta löysin itseni. Hetken mietin menikö polvi paikoiltaan, ei mennyt. Mutta sitten huomasinkin, että näytin 5v. joka opetteli ajamaan ilman appareita. Molemmat polvet auki ja kyynärpää kanssa. Onneksi toisessa polvessa oli sidos, ei mennyt niin pahasti. Varpaassakin vähän tuntui. 
Treenasin Voltin kuitenkin, hyvin ehdin sitten kun en ajautunut liian lähelle edellistä. Paremmin vielä toiselta puolelta. 
Ajattelin treenata Priminkin, mutta alkoikin sattua vähän enemmän ja varvas oli kynnen alta ihan musta ja ei sille voinut astua lainkaan. Kati oli kiva ja meni Primillä. Prim ei ollut koskaan mennyt vieraan kanssa, mutta eipä näyttänyt haittaavan! Sehän näytti kivalta :o) Kiitos Kati!

Muutama Iriksen ottama kuva Vain Agiliyelämää-leiriltä:











sunnuntai 3. elokuuta 2014

hei me treenataan!!

Sarit, Jaksi ja Heli koirineen treeniseurana, kiitos :)
Olipa mukava päästä treenaamaan. Mutta olipa Hi-Han kenttä kova ja päällä rullaavaa irtosoraa tai mitä lie sellainen pikkukivi. Helteet kai vaikuttaneet. Voltin tassut oli ihan sileät treenin jälkeen, vähän hioituneet. Katsokaa ettei tassut aukea siellä! Meillä laitettiin kovasti rasvaa treenin jälkeen kotona. Juosta oli myös hiukan hankala juurikin irtohiekan takia.

Prim nousi isojen tyttöjen kastiin ja pomppi 60cm hyppyjä kuin vanha tekijä. Olisiko lopussa yhden riman pudottanut. Muutenkin hän kovasti alkaa vaikuttaa ihan agilitykoiralta enemmän ja enemmän.
Vaikeaa oli sylkkäriin tuleminen, tosi vaikeaa. Mutta onnistuihan se kun vähän pompittiin tasajalkaa ja väännettiin rautalangasta. Muuten kaikki meni silleen plip plop, kaikki onnistuu-moodilla.
Tosin puomilla teki jonkun omistajan sydänkohtaukseen tappamis yrityksen. Meni kovaa, hiukan vinosta (ei siis osaa korjata...) ja meni tasapaino. Sellaista räpellystä läpi ja kovaa vielä koko puomi, lopuksi täydelliseen 2o2o. Ohops. Tarkistin koiran, ei näkynyt ruhjeita. Ihme. Ja eipä arkonut puomia lainkaan toistolla, ei se niin herkkis ole. Mutta nyt puomin asento jää vajaaksi, pysähtyy siihen alasmenolle eikä tassut maahan. Hmm. A ok.

Voltti meni hienosti :) Täydellinen kaikki onnistuu-moodi. Puomi oli kyllä liian hidas, mutta vähän palkkailtiin lopuksi ja nopeutui selkeästi. Kokeiltiin vähän vaihtoehtoja ja edelleen kaikki onnistuu-jatkuu.
Kumma juttu, treeneissä ollaan melkein hyviä. Kisoissa ei. Mikä lie.

Nyt tarvitsisi ottaa Voltilla käännökset työn alle. Ja tehdä yksi haastevideo.
Primillä vahvistaa ihan kaikkea, parin kuukauden päästä se olisi kaiketi kisaikäinen. Saa nähdä onko kisakuntoinen silloin vielä.

Koulutuksia alkaa tipahdella nyt elokuussa hiljalleen ja syyskuussa sitten jo "oikeasti" töitä enemmän. Kivaa :o)