sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Paimentyttö

Prim pääsi corgien paimennuspäivään kuokkimaan. Pienessä aitauksessa tutustumaan kesyihin lampaisiin. Söpöjä tyyppejä.
Eipä se niitä pelännyt, aluksi vähän ihmetteli ja sitten alkoi kiertämään aitoja pitkin ympäri. Uskalsi mennä myös väliin jne.
Kauheasti tuosta nyt ei muuta nähnyt kuin että ei niitä pelkää, käyttäytyy kohtuullisen korrektisti yms. sellaista pientä. Ehkäpä siitä jonkun sortin paimen kuoriutuisi jos vaan olisi mahdollisuus.
Täytyy nyt harkita jos vaikka saisi sen kanssa käytyä uudestaankin :o) Hauskaahan se oli, Prim tuntui ihan tykkäävän kyllä.

Kiitos Sarille ja Ninjalle matkaseurasta ja muustakin! Ninja oli oikein kiltisti ja ymmärsi myös lampaiden päälle, Sari turhaa pelkäsi.

Videopätkää eiliseltä.

lauantai 28. syyskuuta 2013

Kisat Purinalla

Jipi jipi, eka radalta nolla, sillä 2. Pirtun ja Timon perään, plussana 2. Agi-Serti. Nyt sitten odotellaan ensi kesään viimeisiä hyppy- kuin agilitysertejä.
Eka rata olikin varsin kelvokas (- se yksi paniikki karjaisu "tänne" kun Voltti läksi lukemaan mun aavistuksen irtoavasta kädestä väärää hyppyä, siinä pieni lenkki).
Hyppis vakuutti minut ikäväkyllä boikotoimaan jonkun tuomarin ratoja. Ei päätä ei häntää, edes naisen logiikalla ei saanut siinä otetta mistään. Hyllytettiin komeasti, mutta niin hyllytti 99% nopeista koirista ja  todennäköisesti yli puolet muistakin. Ei siitä enempää.
Toka agilityrata oli ihan kiva taas. Puomin jälkeinen elämähän on meillä vähän jännä jos jään jälkeen. Ja jälkeen jäin, otti ihan oikein muurin, jonka jälkeen luulin sen käyttäneen nenänsä putkessa... voihan luulo, ei ollut ainakaan tuomari sitä nähnyt. No seliseli, mutta löysäilin ehkä vähän ja yhden takaakierron sitten jätin vajaaksi. Muuten rata ihan ok tuntuinen jne. Kovaa kulkee, hyvin hyppää ja asenne kohallaan. Kääntyä tietysti voisi ehkä vähän helpommalla ja paremmin. Toisaaltaan esim. niistot on kyllä ihan huiput.
Kokeilin kisan jälkeen sen hylly kohdan -> ei niin mitään ongelmaa!

Tuntui taas kivalta. Tietty nolla aina tuntuu, mutta tekeminen muutenkin. Voltti tuntui nauttivan myös ja tehtiin melko paljon ihan samalla radalla juttuja koko ajan. Paitsi hyppiksellä. Tai tehtiinhän me sielläkin, sekoiltiin urakalla ;)


perjantai 27. syyskuuta 2013

Torstai

Syksy tosiaan alkoi. Treenimäärät huipussaan!
Torstaina alkoi myös meidän yöryhmä, hiukan muuttuneella kokoonpanolla. Laura&Pasi ja Raisa minun lisäksi. Mukavaa treeniseuraa, varmasti saa taas irtikin treeneistä jotain ja koska myös kaikki koirat ovat minusta huippuja, ohjaajista puhumattakaan ;),  (enkä lainkaan ole puolueellinen), niin jaksaa, jaksaa yökukkua!
Pätmän oli mennyt loikkauksin eteenpäin, siis niin hieno. Todella! Pirkko meni Pasin kanssa, siinä riittää vauhtia enemmän kuin tarpeeksi. Näin myös Raisan Bessin ekan kerran, Repoahan on saanut ihailla jo kauemmin. Siistii, pupsi! 
Vähän itse olin nuupahtanut torstaina ja tarkoitus oli tehdä vain vähän Voltilla ja Primillä pyörittelyjä. 
Voltin ne jarrut tietyissä kohtaa on olemattomat eikä niihin tainnut tulla perustavan laatuista parannusta nytkään. Täytyy miettiä. Se myös tietää niin hyvin omasta mielestään minne ollaan menossa ja miten. Radanlukutaito alkaa olla huipussaan ja tämähän ei todellakaan aina ole se paras ja halutuin taito. Meni jo, ei edes korvaa lotkauttanut. Ei se karkaile väärille esteille tms., mutta jos kerta tonne, niin sitten kanssa sinne. Nih. 
Miten olinkaan unohtanut täysin nuo haltuunotot pyörityksin? Raisalta heti nappasin ne treenivalikoimaan! Minä olen pyöritellyt vain hypyillä, en aikoihin "tyhjässä". Nyt molemmilla koirilla ne tulevat treenilistalle ainakin hetkeksi. 
Plus taas se, että mun maailman suloisin koira ei ole maailman kiltein ja nöyrin siellä agilityssa. Riepu asennetta edes hippunen mukaan. Nyt.

Primpula pampula räyhi lelulle ja teki hommia. Uusi halli - mitäs siitä! Veto putkiin oli kova, pussi toisen kerran koskaan ja ei ongelmia. Vähän pyörittelyjä tosiaan ja ekan hypyn takana odottelua. Paljon palkkailin siitä, en halua enää koskaan lähtöongelmallista koiraa! 

Pihalla Prim on tehnyt kujakeppejä. Hyvin se menee ne suorilta, aina ei kulmat muistu mieleen. Avokulma on helpompi, varmasti myös taittaminen sinne kropalle helpompaa. Saas nähdä miten käy kun joskus niitä alkaa kaventamaan. Onneksi asialla ei taida olla kiire lainkaan.
Myös vähän tokoilua. Perusjuttuja. Ei kai se mitään oikeasti osaa, mutta välillä tekee. 

Nyt jos alkaisi ryystää nuo viimeiset kahvitipat kupin pohjalta ja suuntaisi Purinalle. Olo kisaamiseen ei ole varma ja tyyni, mutta jospa pikkasen asennetta löytyisi. Ripaus edes. Ja onhan se Voltin kanssa meneminen hauskaa. Sellaista veitsenterällä taiteilua paljolti. Siistiä siis.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

jarruja prkle!

Voltti Vallaton jatkaa vallottomuuksia. Tai ehkä paremminkin sloganinsa hiomista "jarruttelu on nynnyille!". Kai sitä on tässä ylikiltiksi mussukaksi, etupulpetin tytöksi liikaa sanottu. Nyt se on jostain hankkinut kulahtaneen nahkarotsin ja virittänyt mopoaan salaa muilta. Nyt keulii ja kovaa!
Kuitenkin kotona se sitten vie mopon kiltisti talliin ja siistii kuraroiskeet & vahaa sen kerran viikossa, pyyhkii tassut ennen sisälle tulemista ja asettelee rotsin kauniisti henkariin. Istuu sohvan nurkkaa ja katsoo vain alle 16v. tarkoitettuja ohjelmia.

Sporttiksen tiistain treeneissä pääosin ihan ok, mutta tosiaan läpi tulee jarruista todella helposti. Tai oikeammin vain yhdestä, mutta se oli tarpeeksi ärsyttävää.
Muuten joo ihan ok. Vauhtia riitti jne. Puomi oli niin nopea ettei mitään jakoja ehtiä ennen koiraa alasmenolle. Sitä saa mitä tilaa.

Tänään Janitalla. Nolla treeniä ja voihan ketutus käyrä. Se jarru... ja vaikka tehtiin nolla treeniä, niin silti jumahdin siihen ajatukseen. Tehtiin joo sitten lopulta pätkissä kun meinasi kuolo korjata. Tai siis väsy.
Lopuksi nollalla koko rata, jee.
Ne linjat. Katso koiran silmiä. Lukitus. Mene jo. Osaatte kyllä. Sairaan nopea. Käsi alhaalla _koko ajan_. Vautsi vau ja voi ei!
Siis sain mitä halusin, konkreettista apua ja ajatusta juurikin niihin jarruihin. Nyt hempeilyt romakoppaan, kunnon käskyä silloin kun tarvitaan. Suu kiinni muuten ja ohjaan vaan. Meneehän se, ihan silleen vautsi vau-luontoisesti. Pakko myöntää.

Timppa treenasi Viuhkalla ja ne meni aikasen hienosti! Se kohta, missä minä menetin hermoni kun ei jarruta, ei käänny, niin Timppa&Viuhka teki sen niin hyvin. Oho.

Minä olen puhki poikki väsynyt ja kipeä. Myös tyytyväinen, iloinen, onpas taas treenaaminen hauskaa. Ehkä tämä taas uuteen nousuun jne.
Kivaa!

Tietty tylsempiäkin juttuja. Harmitus ystävän puolesta. Sille, tai millekään, ei vaan aina voi mitään, odottelua ja myötäelämistä.
Ja Pätmänin lonkat oli arvioinut Liman C/C. Pöh, kerta oli arponut B:en ja C:en välistä ja koiralla ei mitään kummempaa vaivaa ole (kuin aavistuksen matalat maljat ja hiukan löysyyttä), niin miksei sitten B? Voi kuvata myöhemmin ja löysyyskin todennäköisestä hävinnyt sitten ja kirjainyhdistelmä kivempi.
Pääasia on kuitenkin, että koiraa ne eivät tule vaivaamaan. Voi jatkaa harrastuskoira uraansa oikein hyvillä mielin. Kyynäret 0/0 ja muutenkin luusto priimaa!

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Kaipa se arkeen palaaminen herätti myös treenihalut. Tai sitten syksyinen aurinko ja siivouksen laistaminen...
Prim pihalla vähän uutta eli merkille menemistä. Ensiksi palloa sinne taakse ja sitten vain lähetyksellä. Hetken mietti mistä se palkka tulikaan ja tarjosi oikeaa tapaa melkein heti. Siitähän se palkka tuli eli menemällä merkin taakse. Riittää kun menee ja palkka lentää.
Perusasentoa ja muutaman askeleen seuraamisia. Yrittäminen on kova, aamuruoalla tekeminen on näppärää superahneen pennun kanssa.
Vähän kujakeppejä. Vieläkin on aika väljät, ei olla tehtykään nyt juuri ollenkaan ja sehän tietysti harvoin eteenpäin vie mitään. Hyvin se suoralta ne juoksee läpi. Avokulmankin nappaa hyvin, sulkukulmaa ei mitenkään. Joskos laittaisi ohjurit hetkeksi.

Käväistiin myös kentällä. Voltin kanssa Aata ja sen jälkeistä elämää neliöllä. Pumpperit Aalla ja myös hyppäyttämistä vaan siihen alas. En vaan nyt keksi tuohon mitään. Täytyy kysyä viisaammilta ja pohtia hetki asiaa.
Siis meni ihan ok ja hyvin oli kuulolla jnejne. Mutta A ei ole rentoa rullausta vaan tarttee käskytystä eikä taida silloinkaan olla 100% varma.
Prim sai tehdä neliöllä vähän sitä sun tätä ja hienosti tekikin.

Pieni lenkki kaikkien kanssa, hiukan talon siistimistä ja mukavia vieraita. Vielä kun heitti Juulin Tuusulaan, niin siinähän se sunnuntai menikin lupsakasti.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Baila baila

Viikko on mennyt aikalailla töitä tehdessä. Rästejä löytyisi vielä...
Flunssa myös hiukan salakavalasti hiipi talouteen, onneksi ei nyt kipeyttänyt kovasti ketään. Mutta sen verran ettei mihinkään hikiliikuntaan jaksanut itseään puskea.

Tiistaina kävin Hi-Halla vetämässä vielä yhden tekniikkatreenin. Hauskaahan se on, mutta toisaaltaan oppiiko kukaan mitään siinä tunnissa? Toisaaltaan on vain 1-3 tekniikkaa ja parilla esteellä kaikki pääsevät sitä kokeilemaan ja treenaamaan pienryhmissä. Koitan katsoa päältä.
Ennen sitä Voltti teki hiukan keinua pääosin. Ei ihme ettei tykkään siellä aikaa viettää. Täysiä päähän ja täydellinen pysähtyminen = keinu lyö takaisin niin kovaa, että pieni koira lentää melkein ympäri :(
Pari toistoa ja siihen sai loppua meidän treenaamiset sillä puukeinulla. Vaarallinen vehje, joka varmasti opettaa koirat hiipimään tai loikkaamaan!


Eilen olikin Omien ja Hitin kultamitallipartyt. Näissä pippaloissa ei panostettukaan korkkareihin, kampaukseen ja fiiniin pukeutumiseen. Rubikiin kuutio-teemalla mentiin. Kivaa oli, hauska idea ja kaupankäynti näytti sujuvan useimmilta mainiosti! Läksi sinne keltaisessa hameessa, oransseissa legginsissä, valkoisissa kengissä, punaisessa t-paidassa, sinisessä rusetissa. Loppuillasta olikin punaiset tennarit (2 kokoa liian suuret), punainen lasten 7-9v. hame (ja se mahtu päälle, kiitos kuminauharesorin), se t-paita, punainen villatakki ja punaiset legginsit sekä punainen pellennenä. Tyylikästä? Not.
Mutta oli todella mukavaa, rentoa, tekemistä, höpisemistä, parit silmänurkkaa kostuttavat puheet, mukavat lahjukset (ja kaiketi myös mieluista), paljon ystäviä ja tuttuja, hyvää ruokaa, paljon juomaa ja ihania pikkuleivoksia! Hieno bändi, tanssittavaa musiikkia jne.
Värikkäimmät juhlat koskaan :D


Kotiudun ihan hyvissä ajoin tänään Tuorlassa nukutun yön jälkeen. Päikkärit ja treenaamaan. Pitkästä aikaa.. Tehtiin Sarin ja Mian kanssa 19 esteen rata kontakteilla. Päällejuoksua jokunen, koirille tilaisuuksia olla vallattomia ja karkailla putkiin, kovasta vauhdista tekemistä.
Pojat omistajineen olivat kyllä aika taitavia. Vip on kovasti kehittynyt ihan selkeästi. Pyry nyt on jo melkoisen pätevä ja se vauhti, huh!
Voltin kanssa pääpaino oli kontakteista. Päätin vahvistaa niitä juoksuversioita ja pysytään nyt siinä. Tehtiin ensiksi se rata nollalla läpi ja ei huonosti minusta lainkaan. Hioin sitten kontakteja ja sain keinultakin sen lähtemään ennen aikojaa eli ennenkuin se laskeutui.
Puomi oli kyllä taas aika hieno, olen tyytyväinen. Kunhan vaan pysyisi ja radatkin olisivat sellaisia, että pärjään sillä.
A tuottaa ongelmia. Käytin nyt 1 pumpperia ja sen paikan kanssa saa olla tarkka. Tosi helposti loikkaa liian aikaisin alas.
Lopuksi myös vasen/oikein kääntymisiä kontakteilta kun olen takana. Apuna käytin pituuden merkkitolppaa.

Primillä myös vähän jotain. Päällejuoksu on hiukan vaativa vielä, joutuu olemaan tarkkana ettei vaan mene ohi. Tekniikoita ilman kovaa vauhtia ja meni ihan ok. Tykittelee putkiin aikamoista vauhtia ja tykkää leikkiä 2on-2off peliä. Vielä en tiedä millaiset kontaktit sille yrittää rakentaa isona. Katsotaan.
Harjoiteltiin myös pussi. Eipä siinä ollut mitään kummallista. Rohkea pentu <3

Ehkä se tästä taas alkaa, treenitkin :) Luvassa on kuitenkin huippis treenejä ja mukavimmassa porukassa. Vielä kun pääsisi mukaan myös. Sitä toivoessa.

Nooran ottamia ja kokoomia kuvia OneMind Dogs-päivityksestä.




maanantai 16. syyskuuta 2013

Paluu arkeen

Mökkeily on kivaa, mutta toi matka... kun ajamiseen menee melkein väkisin se 7h, niin tympii. Työpäivän pituus melkein. Mutta kaikkeen tottuu. Ei sitä mökkiä vaihtaisi. Vaikka välillä mieleen hiipii ajatus etsiä paikka lähempää. Mutta ei se olisi sama. Siellä on mun lapsuuden metsät ja paikat. Tunneasioita.
Onneksi koirat matkustavat loistavasti. Yhden pysähdyksen taktiikalla ne jaksaa kuorsata koko matkan, myös Prim. Riepu oli vaan kotimatkalla niin ärtyisä, että jouduin vaihtamaan koirien paikkoja ja laittamaan sen häkkiin. Jossa se ei pysty jostain syystä nukkumaan :( En ymmärrä, tilaa on ihan samalla tavalla eikä tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Niin se istuu ja mulkoilee.
Maliina oli saanut nauttia melkein ainoan koiran päivistä kotosalla (appivanhemmat olivat sopivasti käväiseet tässä välillä 2 koiransa kanssa). Ja olikin sitten täysi idiootti, mun hermot eivät kestä. Sitä ahdisti kun tultiin, illan ravailu pitkin taloa aiheutti melkein raviurat... Primille tiuski ja pölläytteli ilman mitään syytä. Muille ei uskalla. Toivottovasti taas tasaantuu muutamassa päivässä.

Ei me mökillä ihan vaan oltu metsässä, saunassa tai nukuttu. Pihahommia, sisähommia, remonttihommia. Remontti-Jussi käväisi kyläilemässä ja hirsien vaihto on viikon päästä, lattiat yms. sitten vähän myöhemmin. Mukava tyyppi. Ihmiset siellä ovat vaan, miten sen sanoisi, mutkattomia. Hymyileviä. Elämäntavastaan kiinni pitäviä. Osa, ei tietenkään kaikki.
Rahasta ja ylellisyydestä tingitään pystyäkseen asumaan ja olemaan siellä missä haluaa. Elämälaatu, kiireettömyys, luonto, happi, vapaus ja tila.
Minua hymyilyttää vieläkin keskustelut. "Kun hetken asuin kerrostalossa ja siellä ei ollut mitään omaa tilaa. Siinä talven väkersin perhoja. Sitten niitä olikin niin paljon, ettei ikinä tarvii tehdä enää. Mitä sitä sitten tekee? Istuu lähikuppilassa kaljatuoppi edessä? Mies tarttee omaa tilaa ja omaa tekemistä." Tämän jälkeen hetken keskustelu naisen ja miehen tarpeista ja tekemisistä ;o)
Meidän tien alussa on talo, johon on muuttanut uusi perhe jostain päin Suomea. Lapsia x-määrä, vaimo kotona vielä ja mies töissä Tuupovaarassa & tekee jotain pieniä remonttihommia. Heillä on piha täynnä elukoita! Hevosia. Lampaita jokunen. Mulli, jonka laittavat lihoiksi nyt syksyllä. Lehmä, joka tulee antamaan heille maidon. Vihanneksia omasta takaa. Mielenkiintoista seurata kuinka heidän projekti mahdollisemman omatoimisesta elämästä etenee.

Pienesti ajatus karkaa siihen tosiasiaan, että viihdyn liiankin hyvin siellä.

Koirien kanssa tuli tokoiltua hiukan mökkipihalla. Sellaista pikaista, vähän ja tunteella.
Voltti oli kadottanut tunnarit! Ekalla juoksi ja nappas vaan jonkun. Oho. Tokalla jo haisteli, maisteli yhtä väärää ja sitten toi oikean. Tämän jälkeen muisti palasi, nenä aukesi ja kaikki vaikeatkin selvitti ongelmitta. Ehkei melkein 3kk tauko asiasta tehnytkään hyvää? Oli myös pitkä nurmi ja pikahajustettu kapula. Millä ei pitäisi olla minkään sortin väliä.
Luoksetuloissa oli hienot stopit, ne oli löytyneet tauolla takaisin. Seuraaminen oli jonkinlaista, jäävät aina oikein. Kaukoissa ei edistänyt. Tunnelma pysyi ja hauskaa oli.
Prim teki perusasentoja taas. Se on suorastaan liikuttava yrittäessään kovasti olla. Seuraamista muutaman askeleen verran ja myös lennossa vauhdikkaita seuraamisia. Ehkei ihan seuraamisesta pysty puhumaan... jotain sinnepäin juttua enempikin.
Kiertämällä seis ja maahan. Lakoaa siististi! Mutta seis tarkoittaa sille nyt hyppään ilmassa ympäri nenä takaisinpäin = nami/lelu lentää, missä se on??? Auts. Menikö joku vähän pieleen, ehkä.
Paikalla olemista istuen ja maaten. Ja seisten. Niin että pystyisi kiertämään koiran, onnistumis% ei ollut 100. Jos edes 50. Mutta siitä se lähtee.

Agility, mitä se on. Ei olla treenattu ja ei taideta treenatakkaan ennen ensi viikkoa. Sitten pyörähtääkin treenit hyvin käyntiin!
Josta tuli mieleen, että taidan olla tosi huono kilpailija. Tykkään treenata, treenit menee kohtuu hyvinkin jne. Mutta kisat ei. Pääsääntöisesti siis. Treenaanko väärin vai enkö vaan osaa kisata. Juuri nyt ei ole edes mitään kamalaa kisavimmaa. Ehkä taas treenataan hetki ja sitten vimma iskee päälle. Ja onnistuminenkin ehkä. Toivottavaahaan se olisi.


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Jos jäisi tänne... & iltaturinoita

Houkuttaisi. Jos pystyisi. Vai kyllästyisikö? Tuskin.

Iltaturinoita.
Se tunne, kun on saanut kävellä rauhassa metsässä koirien kanssa, ilman polkuja. Vaaran rinnettä, samettista sammalta. Päässä lastenlaulu "Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt". Nalleja ei tavattu, onneksi.
Aurinko siivilöityy oksien välistä, ihailen sammaleen peittämää oksankäppyrää ja tallon savupommeja (mitä lie sieniä, siksi me niitä kutsuttiin lapsena).
Vaaralta laskeutuu suolle. Voimakas syksyn tuoksu. Hirven jäljet. Myllättyjä sammalia.
Koirien tahti muuttuu enempi tutkivaksi alun hullun rallin jälkeen. Miten erilaisia ne ovatkaan, metsässäkin. Riepu palaa aina nopeasti luokse, kulkee lähellä, liki. Kuinka onkaan vuodet tuoneet askeleessa enemmän harkintaa, enemmän läheisyyden kaipuuta.
Viuhka menee omia polkujaan. Ei koskaan karkaa, ei eksy. Unohtuu jonnekin tutkimaan heinien liikettä ja varjojen symboliikkaa. Vihellyksestä ilmestyy aina jostain, joskus myös ihan vierestä puskan takaa. 
Voltilla näkyy nuoruuden riemu. Juoksee, menee, hyppii ja tutkii. Mieluiten jonkun kanssa, kovaa, kilpaa! Mutta kokoajan pitää huolen ettei vaan ole liian kaukana, käy kuittaamassa vähän väliä.
Ja Prim. Miljoona tuonne, satatuhatta tänne. Yli, loikkien, poukkoillen, kuperkeikkaa. Ei satu, ei haittaa, jatketaan matkaa! Menee kauskin, katoaa polun mutkaan. Mutta käy vähän väliä moikkaamassa. 

Ilta on pimeä, muutama tähti taivaalla ja puolikas kuu alhaalla taivaalla. Järvestä nousee usvaa, ulkotulet heijastuu pinnasta. Jossain haukkuu koirat, jossain huutaa joku lintu. Tuoksut ovat voimakkaita, kirpeitä ja maanläheisiä.
Sauna on lämmin ja kutsuu kylpijöitä. Kirpakkaa jäähdytellä hetki verannalla. 

Huomenna takaisin ihmisten ilmoille, arkeen. 














lauantai 14. syyskuuta 2013

Syyskuun ihanuus

Parasta syksyä. Raikasta vaikkakin melko lämmintä. Metsä täynnä värejä ja tuoksuja. 
Aamun usva, illan pimeys ja yöllinen tähtitaivas. Savun tuoksu ja kiireettömyys. Loputtomat metsäpolut ja vapaudesta nauttivat koirat. Ilmeisesti vesi ei ole liian kylmää, uimaan pulahtavat joka välissä. 
Saunan leppoisista löylyistä verannalla vilvoittelu katsellen rannassa loimuavaa nuotiota. Ehkä parasta. 

Nautin myös tulevista pikkupakkasista, jalan alla rapsahtelevista lehdistä ja leijailevista lumihiutaleita. 
Syksy. Ominta vuodenaikaa. 








tiistai 10. syyskuuta 2013

tottistelua

Tokoilua omalla pihalla omaan tahtiin.
Prim teki perusasentoja ja sivulle tulemista eri kulmista. Hyvin alkaa muistaa tökätä sen kuonon reiteen. Muutamia askelsiirtymisiä ja sitten aitaa vasten reipasta seuraamista. Tässä ei haeta niinkään valmista paikkaa tai asentoa, enempi vain olotilaa ja reippautta seuraamiseen.
Maahan lakoaa niin siististi! Voi kun se pysyisi. Täydestä vauhdista tai paikaltaan humps vaan alas. Ilman mitään jalkojen asetteluja tai himmaamisia.
Noutoa ja nyt ei kuulunut mitään wuh hau räyh äänetlyä kapulalle. Kovaa tuo ja palkkaan siitä. Sivulle saakka en ole edes yrittänyt.
Merkin asentamista. Pallo taakse ja lähetys muutaman kerran.
Odottelua istuen ja maaten. Siinähän sitä saikin jo pussillisen nameja syötettyä ja hampaan jäljen käteen hankittua (ei ihan osunut pelkästään leluun).

Volttikin oikeastaan pitkästä aikaa. Sillä oli niin kivaa. Viis pikku vinotuksista tai muusta pilkun piipityksestä. Iloa ja riemua!
Seuraaminen makuuni vautsi vau ja liiankin pomppivaa. Ihan sama, sillä oli kivaa!
Merkki. Jos tuollaisia merkkejä saisi kokeissa, niin kaikkien olisi pakko vain huokailla ihastuksesta. Täysiä taakse suoraan ja suorastaan liukava stoppi ilmassa. Vau. Kaksi sellaista ja paljon palkkaa.
Jäävät aina oikein ja ilme oli hyvä palatessa.
Kaukot. Toinen vau. Siinä ei aseteltu tassuja eikä mietitty liikoja vaan tehtiin tasan niinkuin piti. Ilman sentkään siirtymia mihinkään suuntaan.
Ettei nyt kaikki olisi ihan vau, niin noudossa se vaan pyöräyttää sen kapulan suussa pari metriä ennen perusasentoa.
Lyhyet treenit, paljon iloa ja tekemisen riemua. Tykättiin molemmat!
Pitäskö sittenkin... treenata hiukan ja käydä jossain kokeessa vielä. Kukas pakottaisi minut treenaamaan?

Viuhka sai temputella. Se on aika pätevä siinä ja tykkää kovin.

Harmittaa kun ei ole ehtinyt hakuilemaan yli kuukauteen kait :( Aina jotain. Ja nyt ne siirtyy sunnuntaille ja aina enemmän aina jotain.

Mittailin tänään Primiä, oisko jotain 46cm ja painoa 11,2kg. Voltti painoi 13,2kg ja Viuhka 17,1kg. Vähän hoikassa kunnossa kaikki.

Ihan Iriksen kuvia Primistä ja Voltista!



Ja mun lempikuva!



sunnuntai 8. syyskuuta 2013

viikonloppu

Tämä viikonloppu kisojen osalta oli kyllä yhtä tyhjän kanssa... mikä lie, mutta ei vaan kulkenut. Tai kulki, muttei virheittä. Huokaus.
Kirkkiksellä ihan simppelit Heinon Marjon radat. Ekalla yritin pysäyttää puomin -> loikkasi ja sitä miettiessäni sitten myöhästyin jatkosta ja nappas yhden väärän hypyn. Vielä jotain muutakin, yksi hyppy meni nurinpäin. Syvä huokaus. No A oli hyvä. Ja keinukin.
Toka oli sama rata toisinpäin. Nyt paremmin ja ohjaukset toimi. A hyvä, keinulta saatiin virhe (mutta en ollut huolissani, vielä siis silloin), puomin juoksi tosi hienosti! Mutta joopa juupa, kepeiltä unohtui pujotella yksi väli jne. Että se siitä.
Hyppis ihan hauska. Ihan meidän osaamista väittäisin. Alku olikin ok, sitten ponkkas pituuden sivusta ja ehti jo jatkaa seuraavalle. Lopussa vielä jäin kiinni vastakäännökseen ja valitsi väärän putken pään.
Hylkyä kerrakseen.

Prim teki hiukan ulkona. Hyvin keskittyi ja hyvin teki parilla esteellä pyörittämiset. Oppi myös kiljumaan autossa...

Sunnuntaina mietin jaksaako vai ei lähteä Turkuun. Läksin.
Eka rata Kokkosen Tuijan todella nopea agilityrata. Taas hieno puomi (sydän!) ja hyvin meni ja teki kunnes... keinu. Ihan läpi porsas, mutta jatkoin silti. Aan jälkeen vähän jotenkin rannetta heilautin ja meni väärälle esteelle.
Toka Salosen Martin rata ja taas alku oli ihan toimiva. Kaksi hyvää juoksu-Aata. Keinulla sikapossu meni taas lentoversion. Otin uudestaan ja sama toistui. What?
Kisaradan ulkopuolella en saanut keinulta Volttia tekemään virhettä mitenkään, en siis mitenkään. Syvä huokaus.
Kolmas rata KV Tuijan. No kun positiivisuus pitäisi olla pääosassa, niin mainitaan se hieno puomi taas.
Sitten oletin, en ohjannut ja kielto. Jotenkin mentiin esteet oikeassa järkässä, mutta Aalta saatiin virhe, yksi rima ja tokavika keinu ja nyt jos se ehti laskeutua 5cm niin hyvä on.
Melkein suututti. Ärsytti.
Hyppis oli niin nopea etten edes lähtenyt. Polvi oli niin kipeä ja ärsytystila kohonnut.

Mutta lenkki ystävien kanssa ja 11 bordercollien & treenit Primin kanssa Elinan silmien alla oli loistava lopetus vähemmän loistavalle kisaviikonlopulle.
Prim teki ja oppi ja yllätti. Se pysyi lähdöissä, tuli ohjauksiin, osasi asioita mitä en voinut kuvitellakaan! Ikinä ei ollut tehnyt noin paljoa esteitä. Hurjan hieno pupsi! Ei kertaakaan eksynyt väärälle puolelle, luki persjätöt, valssit, niiston, pakkovalssin vauhdista, pimeät putket, pyörityksen, leikkaukset! Pituus oli uusi este, ei tajunnut yhtään ensiksi sen olevan joku suoritettava juttu.
Voi voi, Priminkin kanssa tekeminen on vaan niin siistii!

Lisäys. Unohtui ihan melkein. Lenkillä nämä 11 bordercollieta juoksivat kohtuullisen irtonaisesti. Prim joutui aluksi hihnaan, en tykkää kun se vaan lähtee laumassa muiden mukana eikä kuule sitten yhtään mitään. Pääsi kuitenkin irti metsälammella ja pellolla. Pellolla paimensi muita ihan hulluna. Pakko oli pysäyttää kaikki ja maahan vahtimaan ettei kukaan pääse ohi. Silloin ei sitten toiminut mitkään luoksetulokäskyt... Ainuthan paimentaja se ei ollut, eikä edes ainut vähemmän tottelevainen koira. Mutta silti argh, niin ärsyttävää. Sain sen luokse ja kumma kyllä vähän myöhemmin maahan käskyllä myös kauempana maahan. Ja kiinni.
Lampaat, here we come. 3 viikkoa ja nähdään onko Primistä muuhun kuin koirien paimentamiseen.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Pupsi video

Kati ja Anu eivät ehkä suutu?
Jos, niin laittakaa viesti niin poistan linkin.

VIDEO Primin, Din ja Whoopyn rallatteluista Zeljkon opissa. Putkesta putkeen valsseilla, persjätöillä ja takaaleikkauksilla. Vähän välillä penskat eivät olleet ihan tietoisia mihin ja kuinka ;o)
Anu ei ollut nukkunut yövuoron jälkeen kai olleenkaan ja me Katin kanssa ei kai keksitä äkkiä mitään syytä miksi ollaan vähän hukassa ajoittain :D


torstai 5. syyskuuta 2013

Haaste

Haastetehtävänä  Minnalta oli ladata 7 kesäkuvaa ja kommentoida niitä yhdellä sanalla. Ja haastaa 7 blogiystävää tekemään samoin. 
Haasteet:
Sari Thil
Sari Sailas
Laura 
Hanna 
Tanja 
Milla
Karoliina



Tutustuminen

Molskis


Usva


Mustikoita


beeceet


Pusipusi

Nuoret





keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Primpula

Di ja Whoopy kävivät vielä pentutunnilla Zeljkolla. Me ei osallistuttu kun olen samat kuullut muutaman kerran aikaisemminkin ;)
Prim teki sitten hiukan tokoa, hiukan agilitya siinä sivussa. Varsin mainiosti keskittyy kyllä vaikka ympärillä oli niin aksaavia kuin tokottavia koirakoita. Leikkii hienosti, palkkautuu namilla ja vaihtaa palkan toiseen ongelmitta.
Voltti teki muutaman asennepuomin pysäytyksillä. Muistaako/muistanko minä ne viikonloppuna, saa nähdä.

Lenkillä arvaus oli, että isoin on Prim, siten Whoopy ja Di pienin. No vierekkäin laitettuna olimmekin väärässä. Prim ja Whoopy saman korkuisia ja Di korkein. Primillä on raskain luusto ja vaalein väritys, on ehkä myös pisin selkä. Silmä valehtelee.


tiistai 3. syyskuuta 2013

Zeljkon treenit

Olin Katjan&Miion, Marianne&Pixien sekä Sonjan kelpieineen kanssa Zeljko treeneissä. Rata, jota olisin halunnut tehdäkin nähtyäni sen Mikkelissä.
Voltti teki sen 23 estettä nollalla heti ellei lasketa yhtä pientä putkesta eksymistä (josta nyt ei virhettä oikeasti tullutkaan). Sitten kelloteltiin vaihtoehtoja jne.
Parasta ehkä, että mun vaihtoehdot olivat myös nopeimmat. Tai yhtä lukuunottamatta, mutta siinäkin ero oli todella pieni. Eli luotan vaan jatkossakin omiin valintoihin :o)

Olipa hauskaa, perus kivaa treeniä!

Mä olin taas melkoisen pätevänä.

maanantai 2. syyskuuta 2013

pentuagilitya

á la Zeljko. Prim, Di ja Whoopy.
Putkesta putkeen valsseilla, persjätöillä ja leikkauksilla. Hauskoja video pätkiä ;o) 
Siis yksinkertainen asia ja monta ihmeellistä asiaa ehti tapahtua. Mutta Prim suoriutui erinomaisesti tästä, ohjaajan persjätöt vaativat liikaa ajattelemista etenkin valssejen perään heti.
Vähän 1-2 hypyllä kääntymisiä. Ei ihmeellistä siinäkään Primin kanssa.
Lopuksi 2 on-2 off pelkällä maassa makaavalla puomin osalla. Hyvin ja ei niin hyvin vielä, mutta mielestäni Primillä on hieno asenne siihen tekemiseen. Niin puomin kuin kaiken muunkin. 

Siskot tekivät hienosti tietysti kanssa. Keskiviikkona uusiksi :)

Katsoin myös Pyryn treenaamista. Pojalla oli vähän taas vallatonta menoa hetkittäin, on siinä Sari kovilla pitkäkoipisen ja hurjan vauhdikkaan koiran kanssa. Toisaaltaan taas välillä oli niin sairaan hienoa menoa, että huh huh.
Ja voi kuinka melkein hävettääkään... en osannut olla puuttumatta muutamaan asiaan. Noloa. Ja ehkä jopa aavistuksen tylsää.

Aamupäivällä käytiin lenkkeilemässä vajaat 7km. Ensiksi Prim mukana muutama kilometri, se autoon ja jatkettiin matkaa. Minun koirat viuhtoivat ihan hurjana Gungan perässä. Tai edellä. Tai sivulla. Tai jossain. Tip askelsi isäntänsä edellä paljoakaan irtaantumatta. 


sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Syysskabat osa 2

Ennen ensimmäistä rataa vettä alkoi tulla kuin Esterin p*****stä... siis paljon. Siellä seisoimme toimitsijateltan alla odottelemassa joskos se vähän hellittäisi. Kai se vähän hellitti, päästiin tutustumaan kohtuu simppeliin Siimeksen hyppikseen.
Voltin kanssa ihan kohtuullinen nolla. Tuntui hiukan tahmealta liikkumaan ja lisäksi yksi hui hai kaarre & loppu improvisointi, sillä tajusin etten ehdi persjättöön. Ei siinä mitään, toimihan se poispäinkäännös/vippaus/mikä lie ihan hyvin. 

Ritvalla sisällä rata, jossa tekemistä ja vauhtia. Nyt koirakin liikkui paljon paremmin ja rata meni ihan oivasti. Paitsi että ohjaaja ei malttanut puomin kontaktia (ja edessä putki), siispä 5vp. Niinpä. Ei me oltais sitä tuplaa haluttukaan. Tosin ehtiihän sitä! 

Ajoissa hävittiin 1-2s. ja tavallaan se tuntuu paljolta. Toisaaltaan taas se on yksi kaarre tai hitaampi kontakti. Kyllä se siitä ja kunhan nyt vaan saisi kokonaisia ratoja ja mieluiten virheettömiä. 
Kontakteja on nyt pakko miettiä, ei voi mitään.

Mutta siis radat sujuivat ja tuntuivat kaikki tehtäviltä. Paitsi vika. 
(Jossa lopettiin alkuunsa kun Voltti hyppäsi yhden hypyn väärään suuntaan ja kalastelun jälkeen vähän alkoi liitää ja mun jalatkin alkoivat sanoa itsensä irti.)

Muuten viikonloppu meni kovasti seurustella ja höpistessä kavereiden ja ystävien kanssa. Niin suomalaisten kuin ulkomaan elävien. Paljon hienoja koiria ja suorituksia. 

Tip on jättänyt kohtuullisen vahvaa leimaa pentuihinsa. Alarin vaimo yritti kovasti komentaa Volttia mukaansa. Piakvilkaisulla onhan nämä pienehköt, mustavalkoiset lyhytkarvat samanlaisia.
Se Tuffy menee muuten kovaa. Ja hyvin. Helpon näköisesti.