maanantai 30. joulukuuta 2013

Vuotta pakettiin

Ensiksi ajattelin ettei nyt koirarintamalla ole oikein tapahtunut mitään. Mutta onhan sitä lopulta enemmän kuin tarpeeksi!

Voltti nousi lopultakin 3-luokkaan agilityssa, nappasi kesällä kaksi sertiä niin agilitysta kuin hyppiksiltä. Aina on mennyt kovaa, mutta nykyään menee aina vaan kovempaa. Siihen opetellessa.
Tokossa se saavutti sen TK4 aika helpostikkin. Osallistui SM-kisoihin kummoista menestystä saamatta, mutta 2-tulos kuitenkin. Sitten ollaankin taukoiltu siitä enempi vähempi näihin päiviin saakka.
Aloitti uutena hakuilemaan ja puolueettomasti sanottuna taitaisi olla aika lahjakas jos jaksaisi ja ehtisi treenata. Sääli ettei ole enemmän vuorokausia kuukaudessa. Jälkeä teki myös muutaman kerran ja tarkkahan se sielläkin on.
BH tuli suoritettua myös.
Kävi paimentamassa ja kyllähän se jotain tekee, tasapainottaa ja hakee. Mutta ei se vahvin ole, silti kai siitä jonkin asteen paimenenkin saisi.
Näyttelykäynti jäi tekemättä.

Viuhkalle syntyikin se toinen pentua, 3 prinsessaa. Kysyjiä oli todella runsaasti, paljon potentiaalisia koteja. No sitten kuitenkin kävi niin, että haimme yhden nopeasti takaisin eikä sitä siten voinutkaan enää myydä. Ei pystynyt, ei kyennyt, se oli kohtalo. Onnekseni näin, Prim on ollut aika mahtava pentu. Sosiaalinen, aina iloinen, todella tekevä ja koskaan ei vedä herneitä nokkaan. Vilkas se on ja vähän vallaton, mutta niin rakastettava.
Prim on vähitellen opetellut hiukan tokoa ihan rauhaksiin ja samoin agilitya. Aika näyttää millainen tästä tuulitukasta sitten kisakentille kehkeytyy!

Muuten lauma on ollut terveenä ja saaneet tehdä kaikenlaista. Viuhka pääsi kisaamaankin. Riepu voi mainiosti kesän jälkeen. Maliina nyt on niin lellitty kuin voi olla.

Kasvatit ovat olleet terveitä ja omistajat pääosin tyytyväisiä. Pirkko on nyt valloittanut tuntuvasti agilitykenttiä, ihan huippua!

Ensi vuosi. Jaa'a. Voltin kanssa toivottaisi pääsevämme SM-kisoihin agilityssa (ne tuplat…) ja ehkä tokossakin. Karsinnat, en tiedä vielä. Enempi kokonaisia suorituksia. Tokossa motivaatiota molemmille, iloisuutta ja jee-meininkiä.
Prim tokossa kesällä starttaamaan. Agilityssa lopputalvesta tai sitten vasta seuraavana vuonna.
Oikeasti haluaisin oppi Voltin kanssa edes jonkinlaiseen rytmiin ja pitämään harrastuksen iloisena. Primin kanssa rauhaksiin ja ajatuksella. Jos kokeilisi tehdä heti jotain oikein eikä sitten paikkailisi paikan päälle.

Hyvää loppu vuotta ja aina vaan parempaa uutta vuotta 2014!



sunnuntai 29. joulukuuta 2013

tokoa ja agilitya

Aika märkää oli eilen kentällä. Mutta ihan antoisaa.
Suski tuli seuraksi malikan ja sakun kanssa. He tekevät enempi PK-tottista ja on se vähän eri juttu ehkä kai sittenkin. Ainakin käskyt ovat "sotilaallisempia" ;) Tai Patu treenaili avoimeen tokossa.

Voltilla muutamia liikkeitä ihan paikkaillen ja palkaten. Seuraamista niin että Suski sanoi kun oli suorassa. Paljon käännöksiä ja askeleita sivuun, taakse jne. Pääsi palkkaamaan hyvin.
Luoksetulo läpijuoksuna ja pysähdyksellä takapalkan kanssa. Ei ongelmaa paitsi nykii nykii odottaessa kun toinen käskyttää.
Ruutua ja paikkaa siinä. Löytyi hyvin, sai tehdä korjauksia, asenne merkkiä ja kokonaisena.
Tunnari. Meinaa taas olla aika korkeilla leveleillä… mutta malttoi ja teki töitä nenän kanssa, toi hyvin.
Ohjattu nouto ja oli ihan bueno. Merkit on nyt vähän vinoja, olen varmaan sallinut.

Prim. Voi mun primpula :) Sen kanssa vaan on niin hassua. Se on tohkeissaan, yrittää ehkä vähän liikaakin jne. Taas paikka liian edessä. Ja vinoistakin sitten palkkasin, hyi. Hyvää kommenttia, hyvää palautetta ja selkeästi apusilmiä tarttee. Muutamia askeleita ja siirtymiä onnistuneesti.
Hyppyä. Hyppää, seisahtuukin. Mutta kun menen viereen, takajalat steppaa. Erikseen siis seisomisesta omaa liikkumista kohti ja ympäri yms. Ei ongelmaa. Outoa kun tulee esiin hypyllä.
Ruutua, nyt ei tarjonnut kulmatötsiä merkkeinä. Jee. Ehkä se ajattalee. Merkki merkkinä, ihan kevollinen.
Noutoa Timon ohjeilla. Se siis osti sen ehkä! Alkoi tarjota sivulle tuloa. Mutta sitten alkoi tulla ääntä kun oli vaan niin jännää. Mutta huomautus ja korrekteja noutoja sitten. Lopuksi vauhtinoutona pari.

Tokoa kuulemma pitäisi treenata oikeasti päivittäin. Mielummin jopa pari kertaa ainakin. Huoh.

Vompatti agilitykisoissa. Heräsin 4.30! Olin ajoissa. Olin pirteä. Voltti meni kovaa. Minä en.
Hyl.- 5vp. (plääh keinu, ois voitettu, pakko jollain retostella)-hyl.
Hyppis ok, en vaan tiedä mitä tein tyhmä kun olen. Tai siis miksi. Agilityradalla keinu… ja kuulemma toinen puomi, oli tuomari kysellyt yleisöltä ;) Mutta hidastin videon ja takajalat täppää reunaan! Meni aika kovaa…. Toka rata huips kun vähän läks.

Että sellaista. Pakko opettaa koiraa vielä taitavammaksi ja mennä ehkä juoksukouluun…

Mutta Pirkko ja pasi luukuttivat tyylikästä, upeaa, hallitun kaunista agilitya. Tuloksena 2x0 ja molemmilla 2. tosi kovassa porukassa. Mihin nuo oikein pääsevätkään, vau.

videot, kiitos Laura!  KISAT

lauantai 28. joulukuuta 2013

Kasvattipäivä




Eilen kaikki Little Step's bordercolliet koolla. Olin vuokrannut Ojakkalan hallista 5h ja Rannikon Timo tuli opastamaan tokossa ensiksi ja sitten päälle agilitya.
Tokoa, tai sen tapaista, teki Voltti, Prim, Vip ja Di. Sääli etten tajunnut ketään pyytää kuvaamaan Voltin tokoa.
Katsottiin seuraamista. Sillä tosiaan on nyt intoa ja aktiivisuutta, jee! Mutta unohtaa takapäänsä. Hallinta muutenkin kehno siinä. Saatiin oikein hyviä neuvoja siihen. Ruutua ja ei siinä tainnut sitten ollakaan mitään ongelmaa ;) Täytyy ottaa kuurina nyt joitakin juttuja vaan. Merkkiä ja siinähän asento on aika matalahko. Haittaako? No en tiedä. Leikittiin sitten sen kanssa ja nousi ehkä vähän. Paljon juttelua, paljon asiaa ja paljon hyviä juttuja.
Primin kanssa se seuraaminen… no ensiksi asento alussa on oikein hyvä. Mutta kappas, se on liian edessä ja siitä se lähtee rynnimään. Asentoa hiukan taemmaksi ja hyviä ohjeita jatkoon. Imutusta hetken ehkä vielä. Takapään vahvistamista. Peruuttaminen oikeasti eikä istuen taaksepäin hyppien.
Nouto. No lähtee kyllä ja kovaa. Tuleekin kovaa. Kunnes unohti, että mun sivulle. Eikun sittenkin joo. Voihan virtapiikki. Tehtiin sitten erilailla ja palkkausta ja koitettiin laittaa Prim ajattelemaan kun halu sinne kapulalle on nyt kasvatettu liiankin suureksi. Maltti puuttuu. Myös hyviä maltin kasvattamis treenivinkkejä. Aloitetaan heti tänään.
Voltti oli siis iloinen pikkuproffa ja Prim melkoinen hulivili huoleton.

Agilityssa Primin kanssa ekaksi ajatuksella, että vähemmällä ohjauksella. Sitä mitä siis on yritetty tehdäkin. Mutta kun… se ei ole se minun juttu ja epäluonnollista, joudun ajattelemaan liikaa ja en osaa. Ja se meni jo. Prim oli todella yli-innokas, vauhdikas ja suorastaan kuritonkin. Ja se muuten irtosi… auts.
Kun sitten hermostuin ja tein vaan omalla tavalla, niin alkoihan se jotenkin onnistua. Prim on jotenkin saanut vauhtia yht'äkkiä paljon lisää tai sitten kuvittelen. Tai ehken kuvittele kun Laura taisi olla samaa mieltä.
Aika alkoi loppua ja Voltti teki vain yhden session. No yksi hyppy levis, ei voi mitään :( Tosin se levis ehkä kaikilla, ei nämä kokoa ilmaisin eikä pakollakaan joka kerta. Muuten ei hullummin. Yhdessä kohtaa olin aika edessä, mutta teki silti oikein.

Jotain videotakin on, ei koko treeneistä mutta sieltä täältä. Sain jonkun koonnin.

Ihana oli nähdä kaikkien tekevän ja etenkin noiden W-pupsien. Kun niitä on tietysti nähnyt vähemmän. Omat kotkotukset kaikilla ja ongelmansa. Mutta ne tekee ja menee, on sossuja ja iloisia. Siis kaikki kasvatit. Terveen oloisia myös, tietenkään W-pentuja ei ole vielä kuvattu.
Mikä parasta ja ihaninta, kaikki tuntuvat koiriaan kovin rakastavan. Niiden enemmän ja vähemmän hyvistä ja huonoista ominaisuuksista huolimatta.

Video koko lauman treeneistä.

Video Primistä ja Voltista.

perjantai 27. joulukuuta 2013

Yötä myöten

Aksailtiin taas torstaina. Mikäs siinä mukavassa seurassa, omien loisto rekkujen kanssa ja ihastellen muiden koiria. Ja mikä ehkä parasta, niin kaikista 4/5 oli omia kasvatteja ja 1/5 yhteisprojekti.
Projekti versio meni kyllä hienosti. Pätmän kyllä suorastaan loisti. Se menee jotenkin niin eleettömän hienosti. Toki voi olla osuutensa myös aika taitavalla ohjaajalla, pieni kehu myös sinne ;)

Voltti oli aikasen hyvä. Melkein tosi hyvä. Tai oikeastaan olihan se tosi hyvä. Jotain kohtia kokeiltiin ja fiksailtiin sitten. Osa meni ajatuksen voimalla, osassa saa olla tosi tarkkana pään kanssa. Kun paljonhan ne menee ihan tarkoituksella selän takaa, niin se pään kääntäminen oikeaan suuntaan on vaan tosi tärkeää.
Prim yllätti alussa, sehän meni ja teki. Lukittuu hyvin esteisiin ja hyvin myöskin ohjautuu. Vaikeuksia oli päällejuoksussa, paljon. Se ei vaan kestä sitä liikettä. Laura autteli ja muutama siiveke tukkeeksi myös. Kyllä se sitten siitä.
Keinu on sen mielestä epäilyttävä. Puomi taas ei.

Tänään olisikin kasvattitreffauspäivä. Kiva :o)


torstai 26. joulukuuta 2013

tokoillen ja ulkoillen

Eilen Sarin kanssa kentällä kerta koirien. Olin ajoissa ja raahasin 3 hyppyä sinne. Ajatuksena Primin kanssa serpentiiniä, sillä tiedän sen ottavan liikkeestä helposti sen keskimmäisen ohitusta. Ja niinhän siinä kävikin. Ohi meni ellen ohjannut tosi voimakkaasti. Saatiin kuitenkin oikein hyviä suorituksia ja palkkauksia. Hiki tuli molemmille.
Myös sivuirroituksia ja ne toimi kyllä. Ja vähän pyörittelyä.

Voltin kanssa toko oli oikeasti todella hulvatonta! Tein ilman palkkaa seuraamisen, Z, ruutua ja tunnarit. Seuraamisessa pomppi ja keuli, mutta häntä heilui ja oli niin kivaa! Z asennot oikeat, tosin taas vähän pompottelua, ihan sama. Ruutu, se meidän varmin liike. Siis mitä mitä, haksahti lähellä olevalle tötsälle. Jäin oikeasti suu auki tuijottamaan. Voltti?
Tunnarissa ekassa aivan liikaa virettä ja ei malttia. Toinen hyvin.
Tuota olen hakenut, nyt saa sitten vähitellen laittaa ruotuun. Kun kyse on Voltista, asia ei tule todennäköisesti olemaan mitenkään vaikea.

Riepukin teki. Tai sai vähän seurata yms. Oli mennyt mummolla istu, maahan ja seiso sekaisin, mutta haittaakos tuo. Itsekkään en muista mikä olikaan sen luoksetulo käsky.

Lenkillä meiltä Viuhka, Riepu, Prim ja Voltti, Sarilta Cheena ja Ninja. Sopuisasti kaikki lenkkeili irti lentokentällä. Hauskaa.

Tänään lentokentällä pikaiset tokot Voltilla ja Primillä. Volttikin muisti ruudun eikä haksahtanut enää hämyihin. Jäävät oikein. Tunnari hyvä. Kaukot pelasi hienosti. Olisi pitänyt tehdä luoksetulo, unohdin.
Primillä oli vähän keskittymis vaikeuksia kun kentällä suhasi paljon koiria ulkoiluttajineen. Ja minulla loppuu usko seuraamisen opettamiseen :( En osaa, en kykene. Paikallaan ja siirtymiset eteen, sivuille, taakse ok. Käännökset ok. Mutta liikkeessä sitten… ei vaan tuu mitään.
Jäävät muisti aina oikein. Täysin liikahtamatta odottaminen on vaikeaa, todella vaikeaa. Hankalaa. Mahdotonta. Melkein ainakin. Luoksetulo oli vauhdikas.
Ruutuun lätkä ja nyt ei sekoittanut merkkiä ja ruutua, jee. Ruutuun siis vain lähetys, juoksee sinne ja palkkaus. Merkillä jo hetken odottaakin.
Nouto oli aika hieno. Primiksi. Joudutaan kyllä treenaamaan sitä luopumista.

Lopuksi lenkkeilyä tai paremminkin beeceet kirmaili ja minä löntystelin. Tulipa haukattua happea ja jaksaa taas maata sohvalla, syödä suklaata ja katsoa telkkaria ;)

tiistai 24. joulukuuta 2013

Hou hou hou, Hyvää Joulua

Hyvä ettei tämä jostain syystä oikein toiminut toissapäivänä kun yritin jotain kirjoitella. Olin ihan puhki, masensi tuo alkutalven sää ja pimeys (vaikka ei minua itse pimeys haittaa, mutta se märkä pimeys kun pitäisi olla lunta ja pakkasta), työputkea oli takana kolmatta viikkoa, koirat eivät olleet kuin pihalla ja pienillä lenkeillä.
Pesinkin omani neljä (Juha pesi Maliinan) ja niistä oikeasti valui likainen kuravesi. Ja kun ilma on mitä on, niin jos ne nyt pesisi uudestaan, olisi ne yhtä likaisia varmaan taas. Tai ainakin melkein. Meillä kun ne saa olla paljon pihalla ja rypevät siellä. Tosin bortsujen valkoiset kaulukset ovat taas valkeita!

Se siitä. Kummasti sitten kuitenkin alkoi piristyä, rakastan joulua. En tiedä mikä siinä on, ehkä se melkein ainakin kiirrettömyys ja rauha. Lapsetkin vielä suostuvat pysymään kotona ja puuhailemaan jotain meidän kanssa. Ruoka on hyvää ja kaikista ennakkopäätöksistä huolimatta sitä on liikaa.
Minulle joulu on myös sitä ruoan laittoa. En ole mennyt valmiiseen joulupöytään ehkä noin 22 vuoteen. Ihan itse on tehty, tosin monesti äiti on auttanut. Tänäkin vuonna teki piirakat pakkaseen vaikkei meille tullutkaan.

Eilen pääsi ehti valoisalla lenkille koirien kanssa. Oletin ettei lentokentällä olisi ketään enää iltapäivästä ja melkein oikeassa olinkin. Sarille & Jaksille koirineen sain vilkutella kun juuri läksivät kotiin :)
Koiria ei haittanut sade. Eikä sitten minuakaan. (Maliina oli omalla lenkillään Juhan kanssa, keskittyivät todennäköisesti pallon heittelyyn)



Lahjoja annettiin ja lahjoja saatiin. Kilttejä selkeästi olivat olleet kaikki. Koiratkin, jotka tosin pääosin saivat syötäviä lahjoja. Maliina nyt sai uuden lelun, se on vähän erikoisasemassa ja pitäähän lapsen saada lelu.

Yllätys, yllätys, Maliina oli myös meidän perheen piparihaasteen ihan paras lenkki. Syystä kai ettei voi sietää piparia. Eli ei halua syödä sitä, tosin kuin muut. Voltti nyt tietysti piti kun kerta käskettiin. Prim oli jo nielaissut ennenkuin edes ehdin päästää irti siitä. Viuhkalla oli sen verran ronski ote, että pipariksi meni hento Annas piparkaakku (en leiponut itse lainakaan pipareita tänäkään vuonna). Riepu mielestä ihan höpö juttu, veti koko purkin ettei tartte sitten pelleillä enää.

 


Tänään voisi pienet tokotreenit tehdä. Sari taisi lupautua ainakin lenkille mukaan ;) 
Huomenna olisikin normit agilityt ja perjantaina joululahjaksi ihanille kasvateille perheineen kimppatreenejä kouluttajalla Ojakkalan hallilla. Vähän tokoa ja hiukan enemmän aksaa. 
Sunnuntaina kisat, onkin ehkä isoimmat missä olen Voltin kanssa ollut. Ainakin jos osallistujamäärä lasketaan, makseja taisi olla jossain luokassa yli 90! Ja ne aloittaakin… pitäisi muka olla virkeänä Lahdessa 7.30 aamulla. Haukotus jo etukäteen. 

Ja hah, tässä eräänä päivä haasteen myötä (jota ei olla siis vielä selätetty) yritin Primin kanssa tehdä hyppyä. Sen kolmannen kerran. Hyppää jo… mutta. Katsokaa ;)



Syystä tai toisesta on tullut aika monta pentutiedustelua niin Pirkon kuin Voltin pennuista. Mahdollisista pennuista siis. Mukavahan niihin on vastailla, paljon potentiaalisia koteja. Mutta ihan varmaa ei ole mikään. Pirkko ehkä ensi kesänä ja nehän ovat Lauran & Pasin pennut, Voltti todennäköisesti vasta vuonna 2015. Primistäkin jo kysyttiin, no siitä ei tiedä yhtään mitään! Kunhan kasvaa ja saa terveystulokset ja näkee millaiseksi kehittyy ja lähisukulaiset & niiden kaikki terveysjutut ja muut asiaan liittyvät asiat.  Mutta hyvähän se on olla ajoissa ;) 


ps. Mutta ehkä jo ensi talvena toteutetaan unelma mummolan joulusta. Eli siitä mökille menosta (eli minun vanhaan mummolaan) ja oikeasta joulusta. Ahdasta on, mutta niin oli ennenkin. 




keskiviikko 18. joulukuuta 2013

säpäleitä ja onnistumisia

Primin oli aika oppia tunnari. Päätin minä. Prim päättä näyttää kuinka tunnarikapuloista saa moniosaisia muutamalla rouskaisulla. Mitä, joudunko ensin opettamaan tunnarin pidon? Joudunko pilkkomaan tätäkin liikettä? Eikö voikaan vaan lähettää hakemaan sinne kasalle omaa ja odottaa sen korrektisti nuuskuttelevan ja nostavan oman, ripeällä laukalla palauttavan sivulle. Oliko odotukset liian korkealla?

No ei se nyt ihan noin mennyt, mutta melkein. Yhden kapulan piilottelu on jo läpikäyty. Jos on liikaa virtaa ja liian kiihkeässä mielentilassa, lähtee herne poukkoilemaan ihan flipperinä siellä pääkopassa. Oikea mielentila, niin tunnarikapula palautuu pienellä pyörittelyllä.
No hätähousuna tein kasan hajustumattomia ja oma sivuun. Näitä joku ilta ja lisää harmaita hiuksia. Käytiin läpi vaiheet
- otan niin monta kuin kykenen
- puren palasiksi niin monta kuin ehdin
- otan ekan ja tuon sen siististi
- maistelen kaikki ja tuon sen oman säpäleinä
- maistelen pari ja jään syömään omaa
- nuuskutan kunnolla, otan oman ja tuon kohtuu siististi sen

Onneksi ollaan tuossa viimeisessä vaiheessa…. tosin palkkaan myös pelkästä nostosta. Naksu on hyvä. Päätin olla hermostumatta maisteluista. Mutta äänetely ja kapulan suoranainen pahoinpitely on kielletty. Prim on kyllä siitä varsin ihana ettei se sitten lopeta tai paineistu vaikka vähän joutuu huomauttamaan.
Tehdään siis nyt vaihtelevalla menestyksellä kotona sisällä rauhassa tätä siihen saakka kunnes onnistuu edes jotenkin. Siirrettään sitten vaikka omalle pihalle.
Kaikki muut tokojutut onkin olleet ihan seis kun ei vaan ehdi. Niin agilitytkin Primin osalta. Tai pääsi se äsken juoksemaan kujakeppejä pihalle, oli kyllä vähän liukas.

Voltti treenasi eilen agilitya ja siinä odotellessa tokoa. Vire oli ylivireinen :oD Mutta todellakin iloinen. Siis vain kaukoja ja luoksetulo & muutamia seuraamisia pienessä tilassa.
Agilityt meninkin varsin mallikkaasti. Alku ok, jäin vähän eteen ja pudotti 5. esteen riman. Aloitettiin alusta. Saatiin ihan mukavasti rataa läpi ja kokeiltiin vähän sitä sun tätä. Hienosti kääntyi! Ihan ihmeteltiin Tuulian kanssa yhdessä. teki myös ihan superpuomin pysähdyksillä ja juoksu Aan. Saan nyt lähtemään takaakiertoihin kauempaa jnejne. Pätevää ja ei taidettu taaskaan koko aikaamme kuluttaa. Aika hienoa jos alkaisi kisoissa oikeasti tämä joskus näkyä.

Nyt työnpäivään nro 10. Sitten enää 6.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Hyvää Syntymäpäivää 3 vuotiaat Veet!

Hurjasti onnea hienolle nelikolle Vip, Pyry, Pirkko ja tietenkin Voltti!
Aika kuluu kyllä nopeasti, vastahan ne syntyivät.
Täydellinen emo sai aikaan melkoisen mukavia ja tasapainoisia pupseja. Ehkä pientä merkitystä on myös geeneillä, kiitetään isä Tipiä myös.

Tämä pentue on terve niin virallisesti kuin muutenkin, ei allergioita eikä muutakaan epämääräistä kellään koskaan. Uskaltaisiko sanoa myös, että ovat aika toimivia. Siis niillä ei ole mitään ihme metkuja eikä kotkotuksia, ovat pääosin sosiaalisia ja tekeviä. Moottori ei taida keneltäkään hevin hyytyä. Ei ne helpompia ole, mm. vauhtia piisaa välillä yli oman tarpeen. Mutta helppoja taas arjessa, elämässä, missä vain muuten.
Ne kaikki palkkautuvat niin lelulla kuin namilla, taitaisi kaikista olla moneen.
Täydellisiä ne eivät ole, mutta aivan varsin mallikkaita bordercollieita. Kokoerot pentueessa ovat aikamoiset, Voltti pienimpänä n.46cm ja 13,5kg, Pirkko olisiko n.49cm, Pyry 57cm ja Vip lähes 60cm.

Kukin harrastaa omistajiensa mieltymysten mukaan. Jokaisen perhe on se paras juuri niille.
Vip ja Mia treenaavat agilitya ja tokoa, pk-lajeista jälkeä. Hötkyilemättä, omaan tahtiin. Muutama agilitystartti takana. Vip on iso ja leppoisa, nopea ja vahva uros.
Pyry ja Sari kisaavat 1-luokassa, sieltä hienoja ratoja ja nollakin. Ei ole suoraviivaiset radat todella nopealle ja pitkälaukkaiselle Pyrylle, tai Sarille, se helpoin juttu. Tokoilevat myöskin, hienosti alokasluokasta 3x1-tulos ja siis TK1! Ovat myös käyneet paimentamassa, ilmeisesti Pyry ihan jotain ymmärtääkin lampaiden päälle.
Pirkko pääasiassa aksailee. Lauran kanssa melkoista tahtia nousivat 3-luokkaan ja keräsivät sieltä myös kesän aikana muutaman sertin. Nyt siirtyi Pasi ohjaksiin Lauran mammaloman ajaksi ja hienosti jo useamman 0-radan ovat taituroineet. Pirkko on aika kiihkeä ja nopea narttu radoilla, kotosalla & reissuissa taas leppoisan helppo. Välillä ehkä vähän nihkeä vieraille koirille, olematta koskaan kuitenkaan salakavala.
Voltti taas. Pieni ja täydellinen ;o) Helpompaa koiraa ei ehkä ole olemassa, lunki missä vaan. Tokossa TK4, oppi nopeasti kaikki temput. Agilityssa 3-luokassa, 2xsert sekä agility- että hyppyradoilta. BH suoritettu, hakua ja jälkeä treenaillut hiukan. Molemmissa ymmärtääkseni aika lahjakas olisi jos ehtisi treenata tarpeeksi. Pystyy pienestä koostaan huolimatta hyppäämään PK-hypyt noutoineen. Paimentaa, ei vahvin kylläkään.

Olen oikein tyytyväinen pentueeseen. Kuinkas muutenkaan voisi :o)

PS. Minua ihan herkistää lapsosten omistajat.  Vaikka todellakaan ei aina kaikki ole ruusuilla tanssimista näidenkään kanssa, niin vilpittömästi he tuntuvat koiriaan rakastavan. Se on niin tärkeää ja ihanaa!


Pirkko (kuva Iris Kieme)

Voltti (Kuva Hanna Toivola)

Pyry

Vip






perjantai 13. joulukuuta 2013

Tauko, onko se jotain syötävää?

Ajattelin, että Voltti jäisi pariksi viikoksi tauolle agilitysta. No miksi niin, ei mitään mielikuvaa. Koira voi hyvin jne. Kaipa se, että itsellä on aikamoista hei hulinaa ja kiirettä. Mutta milloin olisi niin kiire ettei ehtisia agilitya treenata? Kyllä sitä jaksaa pienemmilläkin yöunilla, nukutaan joulun pyhinä!

Torstaina normivuoro Sporttiksella. Nyt omien bortsujen seuraksi läksi Lasse The Kelpie.
Raisa oli tehnyt pari pätkää, jossa välistävetoja pitemmillä väleillä ja sulkukulmat pujotteluun & siitä päällejuoksu ja ehkä vähän vauhtia ja kiireen tunnetta parissa kohtaan.
Voltti nyt meni ihan ok. Vaikeaa on kääntyä putken jälkeiseltä hypyltä pienemmin. Pujottelussa se oli taas aika pro. Eikä nyt hullumpaa muutenkaan. Vaikkei ehkä ihan superhyperiä. Aika lyhyt treeni.
Lasse taas on niin nopea. Se ei tunnu tutulta käteen, mutta on kyllä tosi hauska vietävä. Pitäisi vaan treenata enemmän, että sitä ymmärtäisi ja etenkin se ymmärtäisi minua. Sen vahvuudet on minun koirieni heikkouksia ja toisinpäin. Toisaaltaan taas teki tosi kivoja pätkiä ja alkoi tuntua agilitylta.
Prim teki vähän pyörittelyjä ja olipa vaikea ohittaa putki ihan vierestä takaisin päin. Vaikea, siis melkein mahdoton. Muuten reagoi kyllä nopeasti ja toistaiseksi helposti jarruihin yms. Puomi ei nyt enää pelottanut.

Perjantaina Elinan treenin Pirjon ja Iriksen kanssa. Itseasiassa Anukin tuli, kivaa.
Kamala juoksurata. Piti juosta paljon ja ohjatakkin samalla. Hetken kaduin, että otin Voltin enkä Primiä.
Mutta, kappas. Kun läksi, oli ajoissa, antoi Voltin tehdä hommat, niin sehän onnistui. Eikä edes huonosti. Melkein ehkä hyvin. Kun oppisi olemaan noin rohkea kisoissa. Oppisi luottamaan koiraan. Kyllä se osaa, menee ja tekee kun antaa sen tehdä.
Oli taas kauhean kivaa. Oikeastaan koko viikon aksat ovat olleet tosi mukavat. Ihania ihmisiä, loistavia koiria (siis muutkin kuin omat ;o). Jaksaa taas hetken vähemmilläkin unilla!


tiistai 10. joulukuuta 2013

tiistai treenit

Eilen oli Timalla aikalailla minun inhokki juttuja radalla. Ja niitä, mitä todellakin tarvitsee treenata. Kääntymisiä vauhdista 90°. Kuulostaa helpolta, meille ei aina ole. Tai koskaan.
Ratatreeni, kisanomaisesti 28 estettä. Päästiin nollalla juurikin se 20, sen jälkeen törkkäsi Voltin pujottelun vikasta välistä pois. Oli vähän ahdas paikka, tuli vähän kiire ja vähän hutiloin. Loppu sitten nollilla. Jee!
Treenattiin sitten käänöstä ja sain siihen aika hyvän otteen. Yksi käännös pussin jälkeen oli haastava, tai ei se käännös vaan sen jälkeen läksi kaartamaan kun en osannut kääntää rintamasuuntaa heti.
Lisäksi vähän extremeä, vähänkö oli kivaa ja kappas se toimi. Vaikkei siinä mitään etua saanut, mutta mielettömän hienoa kuinka osaa ja tekee. Hyvä mieli. Hyvät treenit.

Primin kanssa haaste ollut kaukot maahan-istu-jne. vaihdoilla. Taidettiin saada jujusta kiinni.
Video.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

lahjoja ja lahjoja

Jouluko pehmittää pään vai mikä. Inhoan ostoskeskuksia, shoppailua yms. Nyt parin viikon sisällä olen ollut jo 3 kertaa ostoksilla. Tuhlaamassa rahaa. Sujuvasti surfailen muiden joukossa eikä edes ahdista. Joululahjoja ostettu jokunen, melkein kaikki kai. Plus lasten vaatevarastot päivitetty ajantasalle. Kannattaa miettiä sitten montako niitäkin haluaa ja tekee. Ihan vink vink joillekin, että pelkästään 3 talvitakkeihin upposi melkein 600€.
Mutta Jumbon kuusi on sitten komeampi kuin Ison Omenan. Ja niiden kaakao paljon parempaa. Parkkipaikatkin kätevämmät.
(Sain Isossa Omenassa vahingossa lämmitettyä maitoa kermavaahdolla. Se suklaakastike hämäsi hetken, mutta karu totuus paljastui hetken kuluttua, hyvä etten oksentanut)

Luulin ostavani Juhan ja minun yhteiseksi lahjaksi tuollaisen kapselikeittimen, vai mikä lie se on. No se onkin koko perheen lahja, sen verran ahkeraan on lapset kaakaota, lattea ja capuccinoa tehneet. Vähän pieniä kuppeja näin suomalaiseen makuun sieltä saa eli aina kaiken joutuu ottamaan tuplana. Kai siihen pienempäänkin tottuisi?

Meillä oli koirien kanssa eilen ehkä kauhean hauskaa. Ihana pakkanen ja lunta, lenkkeiltiin kaikki (paitsi Maliina, joka ei nyt halua luopua Juhasta, sohvapaikasta eikä ehkä muutamasta muustakaan asiasta). Koirat juoksivat hupsuina ja teimme metsätokoa kaikilla vuorotellen ja yhtäaikaa.
Pihalal jokaisella vuorotelle myös muka oikeaa. Kuka olikaan illan tähtioppilas? Kenen asenne oli kohillaan? Riepun. Tai sanotaan, että tähtenä loisti kyllä Voltti. Mutta asennetta ja iloa oli eniten Riepulla. Olkoot, että kaikki ehkei olisi ollut tokomaisen korrektia, niin iloa eikä vauhtia puuttunut. Sääli ettei saa osallistua enää avoimeen. EVL on liian hankala pala vanhalle rouvalle, VOI ehkä menisi vanhasta muistista. Onneksi ei ole pakko kisata, sillä oli vaan niin hauskaa ja oli tyytyväisen oloinen rouva sitten loppuillan. Tuli jopa hetkeksi olohuoneeseen muiden kanssa eikä vaan pötkötellyt takkahuoneessa pedillään. Mun tarttee kyllä ottaa se ennen joulua pikkujoulu aksaamaan hallille vielä <3
Ja Voltti. Silläkin oli asennetta. Ja se teki ja meni ja osasi ja loisti. Hip hei, maailman paras tokokoira omalla tiellä. Oli jopa aavistuksen vallaton, oho ;o)
Viuhka... Tekeehän se. Ilmeettömästi, omalla tavallaan. Ja niin kauan kuin namia tippuu, on se vaan tyytyväinen. Iloisin se kyllä taisi olla saadessaan vaan noutaa palloa ja etsiä sitä hangesta.
Prim sitten. Mopo keulii välillä, mutta ei se haittaa! Se ei lannistu. Aika perusjuttuja, jääviä ja niiden erottelua. Hankala on iältään pienen muistaa aina ettei saa hievahtaa kun ohjaaja palaa takaisin. Seuraamista työstetään, minulla on melkein ajatus millaisen haluaisin. En sellaista kenokaulaista maliseuraamista, minusta se on bortsulle luonnoton. Mutten myöskään maansa myyneen näköistä matkalaukkua. Siitä väliltä, vähän kuonoa ylöspäin olevaa.
Haastehan on taas. Kaukot avoimen tyyliin. Muttei ihan tartte 5m onneksi. Alettiin asentaa niitä nyt sitten. Siinäkin on jonkun tyypin visio, mutten ehkä saa sitä valmiiksi ainakaan videoon vielä. Mutta ehkä joskus? Tai sitten ei.

Kauheasti olisi kaikkea tekemistä siis, mutta mutta... mulla on ollut ja alkaa kiireisin työaika. Ei pelkästään kaupan auki pitäminen, ikävästi yrittäjällä on paljon muutakin siinä. Hitsi. Ja just joulun alla. No kukas käski.

Ehkä kiitäviä, nopsia, huippis pentuja kesällä

Ehkä siis jos Laura ja Pasi lopulta niin päättää. Ja löytyy Pirkon mukainen uros jostain päin maailmaan.
Eli mahdollisesti kesän juoksusta Little Step's Vault eli Super-Pirkko, nopeimmista nopein, astutetaan.
Uros tosiaan hakusessa, sellainen vakaa, nopea ja mukava. Terve ja komea.

Mahdolliset kysymykset, tiedustelut yms. ehkä järkevin ohjata Lauralle suoraan :o)

Ja JOS oisi millään tapaa järkevää ottaa pentua ensi kesänä, niin olisi ehkä niin pakko. Ikäväkyllä ei voi.


ps. Voltti astutetaan, jos astutetaan, vasta vuonna 2015.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Prim

Voltti sai pitää taukoa agilityssa ja Prim vain pääsi treenaamaan torstaina. Meillä oli kato käynyt ryhmässä, mutta Sari läksi Ninjan kanssa mukaan. Kiitos!
Facebookista bongasin kivan oloisen, simppelin treenikuvion, jota pysty tekemään monella tapaa. Tosin tehtiin vain kahdella ettei tulisi liikaa. 
Prim kyllä meni mukavasti, mitäs sitä kieltämään. Paljon olisi tekemistä, mutta onhan tuota aikaa tehdä. 
Sai mennä nyt puomia, se hirvitti aluksi kovin. Mutta sitten jo tarjosi sitä itse :)
Janita käski treenata useampia esteitä peräkkäin, oppii lukemaan rataa. Minusta jo aika kivasti lukittuu esteisiin, mutta on kohtuu nöyrä ohjauksille, 
Pitäisi ehkä ottaa erikoisesteitä enempi, mutta rengasta vasta kun on vähän vanhempi, haluan tehdä maxina kun Prim on sen verran kookas. Pujottelua voisi ehkä vinokepeillä ottaa, kujaa osaa mennä.

Tokoiltiinkin vähän, haasteet taas kuvattu. Ei ne vielä mitään kisasuorituksia ole, mutta treenataan. Siinäkin sen asenne, keskittyminen ikäisekseen ja jaksaminen on kyllä enemmän kuin kivaa! 
Tykkään tehdä sen kanssa kovasti vaikka varmasti ei päästä minua niin helpolla kuin Voltti. Siinä on enempi röyhkeyttä, onneksi. 
Mutta sosiaalisuudessa se on tullut emon ja siskoon. Tulee juttuun aina kaikkien kanssa ja osaa kyllä nöyristellä tarpeen tullen. Vaikka joku rähähtää, se ei kuitenkaan jää miettimään asiaa liikaa. Toistaiseksi ainakaan ei ole kelleen myöskään vastannut. 
Tosin ruoasta ja herkuista on tiukka. Sen huonon puolen on perinyt emoltaan. On myös tajuttoman ahne! Kaikki kelpaa, kaikki käy ja teräsvatsaisena voi syödä mitä vain.
Kookas se on, nyt reilu 8-kuisena Viuhkan kokoinen eli ehkä noin 52cm. Mutta vielä kovin kevyt. 

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

ei sitten mitään

Kaikenlaista eikä oikeen minkäänlaista.
Vähän tokoilua Primillä ja Voltilla. Voltin asenne on aika jees, voisikohan ajatella ehkä kokeilla kokeessa käymistä.
Primin asenne nyt vasta jees onkin. Mutta tämä höyry ei ole 10-kuisena koevalmista nähnytkään.

Voltti kaahaili eilen Timpan treeneissä. Hyppistä pukkasi ja alku oli Mattsonin joltain radalta. 2. este okseri ja siihen ihmisnuoli. Kun minun ajatus oli heti, että prkle pysähdyt, niin Voltti hipsi sieltä silleen varovasti. Ja todellakin jarrutti. Vähän oli jo ylilyönnin makua :)
Mutta itse treeni meni ihan kelvollisesti. Mun surkeat valssit vaativat huomiota ja kahville ei kannata jäädä. Mutta sanoisin silti, että ei huono.

Vip oli Mian kanssa ja aika siistejä pätkiä tekivät! Ja Mia on vilpittömän iloisen oloinen :)
Sarille haluaisin antaa positiivista energiaa. Ei ole helppoo olla supertykin ohjaaja!

Koitan itsekin ajatella valoisasti vaikka tänään sainkin suoraan tietää miten jotkut ainakin ajattelevat minun ja Voltin menemisestä. Sääli ettei minun nopea koira pääse esille kun hyllytellään kun minä olen niin hidas ja tahmaan monesti. Voi voi. Rukka parka koira. Vaikka itse niin joskus ajatteleekin, niin.... no tottahan se on.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Viikko katsaus

Treenailtu agilitya ja vähän tokoa. Vaihtelevalla menestyksellä ja fiiliksellä. 
Tiistaina Voltti oli ihan willi ja hiukan läksi käsistä, lensi enemmän kuin olisi ollut tarve. Toisaaltaan se taas teki hienostikin, aika ristiriitaista suorastaan.
Janitalla Voltti oli taas melkoisen taitava! Tai kai se aina on jos ohjaus on ajoissa ja oikein. Ja kovaa se menee. Janitan kanssa oli taas puhetta, että kannattaisi luottaa siihen takaaohjaukseenkin kun se vaan toimii. Ei hidasta, mutta ohjautuu kyllä. 
Primin kanssa täytyy ihan ohjata. Kuin minun koirat ikinä ovat oppineet mitään? 
Torstaina oli vähän plääh treenit ilman isompaa ajatusta. Oma vika, saisihan sitä ajatella. Primin kanssa vähän ohjauksia ja osa meni hyvin, osa ei niinkään. Pitäisi alkaa tekemään radan pätkiä ja kohta niitä kontakteja. Keinua tehtiinkin ylös tuettuna sekä ihan vaan alasmenoja erikseen. 

Tokoiltiinkin hiukan. Tänään ekan kerran Prim pääsi Veikkolan hallille Hi-Han treenivuorolla. Ei ole ennen siellä ollut ja siellähän kaikki suhaa miten sattuu. 
Paikallaolo ensin, Primin eka kerta ryhmässä. Aika onnistunut treeni.
Muutenkin keskittyi hyvin ja jaksoi tehdä. Lähinnä keskittymistä ja hiukan jääviä. Ei ne vielä mitään vau-juttuja ole, mutta maahan menee kyllä asenteella. 
Noutaja ja on hiljaa, jee. Pureksii kyllä hiukan siinä sivulla, seuruuta kapula suussa ja unohti mälvää. 
Hyppy tokan kerran ikinä. Ja meni niin hyvin! Epäröimättä hyppäsi. 
Kaiken kaikkiaan kivaa treeni :)

Loppuvuosi onkin kisaton, aloitellaan taas tammikuussa. 

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

kolminkertainen hylly

Ja neljättä ei jääty tehtailemaan.
Tosin tässä nyt ei mitenkään epätoivon suohon olla hukkumassa, ehkä aavistuksen vain harmittaa. Ehkä harmituskin sellaista melkein positiivista, hitto, mehän saadaan ne radat läpi vielä joskus.
Eka hyppäri oli ihan kohtuu helppo, mutta sinnehän me jäätiin silti ihmettelemään. Alku meni ihan mainiosti, ei siinä mitään. Jossain puolenvälin paremmalla puolella sitten jalat vaan liimautui pohjaan ja eivät liikkuneet sinne minne piti ja Voltti hyppäsi yhden hypyn väärään suuntaan, kalastelin sieltä ja myöhästyin jatkosta, juoksi yhden hypyn ohi enkä korjannut. Loppu meni sitten ihan kelvollisesti.
Tokalla radalla siis niin tyhmä hylly kuin olla ja voi... En edes ajatellut, että niin voi käydä. Juoksi puomin alle ja kiersi siellä tukena olleen siivekkeen. Tultiin suorasta putkesta jnejne. Loppurata ihan hyvin, yksi rima kun käänsin päätä kuunnellakseni ohjeita ;) Pysäytin puomin ja se oli varsin kelvollinen se. Ja nollalla tietysti maaliin.
Kolmas rata ja alku jo tuotti ajattelua, mutta se toimi. Sitten hups vaan taas ei jalka halunnut siirtyä taaksepäin ja Voltti hyppäsi taas ristiin ja takas vielä sen hypyn. Radan kruunasi lentokeinu, joka sitten suoritettiin kelvollisena uudestaan ja jatkettiin suoraan maaliin.
Luovutin, en lähtenyt enää vikalle hyppikselle. Pyörrytti ja tuntui ettei saa happea.

Pasi ja Pirkko kiisivät nollat molemmilta hyppäreiltä ja vieläpä menivät ja voittivat toisen aika hurjassa sakissa :o) ONNEA!!!


ps. Laura, ei minua oikeasti ahdista. Todella hyvä kirjoitus ja osuva.


J

perjantai 22. marraskuuta 2013

Torstai touhua täynnä

Töistä karkailin Sipooseen Jessican silmien alle tokoilemaan. Ei olisi minun hermorakenteen hommaa ajella joka päivä ruuhkassa.
Jessica on kiva ja pätevä. Kauhean kiltti, mutta tarkka ja osaa neuvoa ymmärrettävästi. Huomio loistavasti etenkin Primin juttuja. Itse sokeutuu eikä tietysti osaakaan katsoa samalla tavalla.
Katsottiin noutoa ja saimme hyviä neuvoja jatkoon. Vauhtia ei tartte kauheasti vahvistella ;)
Sitten se yöks liike eli seuraaminen. Kappas, sehän melkein osasi. Perusasennot ja kääntymisen on ihan hyvällä mallilla, seuraamista suoraan treenattava paljon.
Seisomista ja maahan menoa. Siinä pysymistä vaikka liikun taakse yms. Saatiin vaihtelevaa onnistumista. Mutta en ole ihan pöllisti tehnyt ja jatketaan. 
Luoksetulo, se oli viimeksi vähän haastavahko. Nyt meni maihin kun käännyin. Palautus ja istui. Malttoi ja tuli kovaa törmäten hiukan. Toisen kerran liikkuroituna ja heilutteli Jessicalle häntää, mutta pysyi ja teki hyvin. Pitää niin noudoissa kuin näissäkin auttaa vähän kädellä sivulle niin ei törmää. 
Asennettiin hyppy. Ei sitten tajunnut yhtään eka. Laitoin sitten vaan hyppäämään. Ja sen jälkeen hyppäs kyllä. 

Voltin otin vähän varauksella mitähän siitäkin tulee... Tulihan siitä. Asenne pysyi ja kivaa oli. Z istuminen oli unohtunut, mutta korjaussarjaa peliin. Teki loistavan ohjatun ja hyppynoudot. Seurasi jopa yli-innokkaana.

Sieltä melkein suoraan agilitya treenaamaan. Ei mitään kovin järkevää, pääasiassa vähän kontakteja. Nyt pysäytyksillä. Luin tänään Lauran hienon blogi kirjoituksen ja koin syvän piston jossain siellä, missä kontaktiahdistus välillä lymyilee. 
Prim sitä sun tätä. 

Haaste osuus noudon osalta kai hyväksytysti läpi.
Ei vielä kisaversio, mutta askel oikeaan (?) suuntaan. 




tiistai 19. marraskuuta 2013

Tylsiä päiviä

Periaatteessa minun piti olla sairauslomalla viime viikko, mutta eihän se ole mahdollista. Olin töissä to-la ja olipa myös hoppu. Huh, lauantaina olin jo ihan kuitti ja ilta meni makoilleen sohvalla.
Koira rukat joutuvat taas olemaan vähemmällä :o( Onneksi taaskaan ne eivät näyttäneet laittavan pahaksi sitä.
Prim ja Voltti on tehnyt pääosin sisällä vähän tokotuksia. Minnan kanssa vähän sellaista haaste juttuu pupsien kanssa. Joskos saisi vaikka treenailtua!
Ekana oli paikalla käännöksen. Reippaana tekee kyllä, ehkei niin säntillistä vielä ainakaan.
Noutoakin ollaan treenailtu ja kappas se kapulahan jo tuodaan sivulle. Pitämistä ja nostoa erikseen.
Seurata ei osaa, paikka ei vaan pysy. Seis ja maahan alkaa erottua. Myös asennoissa olemista vaikka kävelen ohi ja ympäri. Vaihtelevalla menestyksellä.
Voltin sisällä tehdyt kaukot ovat niin siistit. Ja muuten perusasentoja ja kääntymisiä. Eli samaa kuin pikkusiskonsa.

Prim- haaste 1


Sunnuntaina olin Pauliinan kanssa WAOn karsinnoissa. No ei tarttenut karsia, pikku makseja lopulta oli niin vähän. Katsotaan suuntaako matka Italiaan toukokuussa, paikka olisi.
Sain tehtyä myös metsälenkin valoisan aikaan ja olipa kivaa vaikka tuuli vähän puita heiluttelikin. Vähän laittoi puuskuttamaan.

Ja tiistaina pääsinkin agilitytreeneihin! Voltti ja Prim molemmat, hauskaa.
Voltin kanssa meinasi oikeasti happi loppua ja puuskututti. Lopussa näkyi selvästi, ei vaan jaksanut. Mutta itse treeni meni melkeimpä oikein hyvin, on se vaan niin paras.
Prim meni myös pätkiä ja kappas vaan, ponilaukkainen monsteripupsi teki taas varsin hienoa osaamista. Sinne meni alun 5 estettä pimeine putken kulmineen, takaakierrot, twistit kuin tyhjää vaan. Hyvin luki ohjauksia.
Saksalainen vinolla hypyllä aiheutti hiukan vaivaa, meinasi oma osaamistaso pennun osaamistasoon loppua. Mutta kappas, menihän se!
Persjätön luki, vassithan se jostain syystä lukee tosi hyvin. Ja lähtee esteelle, mutta kääntyy.
Vaativaa on päällejuoksut yms., jää liikkeeseen.

Ja aika super uutisia: Pirkko oli Pasin ohjaamana mennyt ja voittanut ison luokan Janakkalassa ansaiten samalla 2. H-Sertin! Hienoa, onnea, upeaa. Ja oli kuulemma muutkin radat olleet hienoja, vain 1 rima. Varokaapa vaan, sieltä ne tulee ja kirmaa kaikkien ohi!
Mun on pakko linkittää voittorata

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

perusjuttuja

Primin kanssa. Agilityssa on keksinyt leikkiä peiliä lähdöissä, selkeästi emonsa verta kohisee suonissa...
Treenailtiin pihalla perus juttuja. Mutta kun siellä oli se pujottelu (leveähkönä kujana). Meinasi pienen borderskollien pää mennä ihan sekaisin. Kun ne kepit on vaan niin siisti juttu. Tarkoittaahan tämä, että ne on myös sitten isona koirana, muuallakin kuin kotona?
No pystyi olemaan perusasennossa, pystyi odottamaan istuen ja maaten. Ilman hiipimisiä. Muttei ollutkaan niitä agilityesteitä. On se vaan hassua kuinka pienestä voi koira syttyä?
Yritin lähettää merkille, karkasi kepeille. Olihan ne kyllä melkein vierekkäin. Ainakin Primin mielestä.
Pystyin tekemään ohi juoksuja ja edessä valsseja/persjättöjä eikä karannut.

Tänään tehtiin perusasentoja, vähän seuraamista. Haluaisin sen pääasennon pysymään vakaana. Myös poikittaa helposti. Tosin meidän olkkarissa montaa askelta oteta.
Jääviä, hyvin kuunteli seis ja maahan. Aika hyvin malttaa.
Noutokapulan nostamista ja luopumista siitä. Nostaa hyvin ja tuo jo sivullekin heittäen sen suunilleen ilmaan, että ota. En aina ehdi, putos varpaalle. Sattui. Täytyy varmaan kohta alkaa vaatimaan pitoa pidempään.
Vähän istu-maahan-istu vaihtoja.
Olipa Primillä asenne kohallaan :)

Tiistaina ei taas päästy treenaamaan :o( Alan todella kyllästyä tähän sairastamiseen. Nyt vuorostaan jonkun lievän puoleisen keuhkotulehduksen lisäksi veriarvot on pyllyllään. Löytyi syy hengästymiseen, väsymykseen yms.

Niin Hyytiäisen Mari kävi katsomassa Voltin ja Primin. Olihan sitä. Kaikenlaista. Muttei mitään mahdotonta.
Todettiin ettei Voltin pari taannoista kamikaze Aata ollut tehnyt hyvää ja Primillä löytyi sen toisen kanssa törmäyksen merkit kropassa.
Yllättävän hyvin antoi ja jaksoi Pimpulakin itseään hoidattaa. On se Mari taikanäppi!

lauantai 9. marraskuuta 2013

Loppuviikon turinat

Kappas vain, taas vierähti viikko. Tai ainakin melkein.
Treenattu on koirien kanssa melkein joka päivä jotain. Voltin kanssa koimme olevamme vähemmän hyviä torstaina. Sikäli että treeni oli kyllä hauska hyödyllinen. Toi oikein loistavasti esiin oman kyvyttömyyden olla tarpeeksi nopea. Myös jotain oho-juttuja. Puoleen jos toiseen. Kouluttajana siis Ruokosen Juha. Syy ei ollut hänen, neuvoja tuli ja ei antanut päälle päin näkyä sen vellovan epätoivon tunteen, joka todennäköisesti hänen sisällään kuohui. No mutta ehdin minä johonkin joskus. Vaikka sitten vähän huijaamalla.
Perjantaina Iriksen mukana loisimassa Elinan treeneissä Prim kanssa. Teemana olikin okserit ja käännökset niiltä yms. yms. Primin hyppykorkeus oli huimat 25cm. Muuri matalimmalla palikalla.
Näistä treeneistä jäi kyllä varsin hyvä mieli. Prim tuntuu jo lukevan esteitä aika hyvin ja se tulee mukavasti ohjauksiin. Myös sellaisiin, joita ei erikseen vieläkään ole opetettu. Super pupsi!
Rengaskin matalana, siivekkeet estämässä sivusta menoa. Ei niin minkaalaista ongelmaa.

Lauantaina Hyvinkäällä kisaamassa Voltin kanssa.
Hyppis oli ihan kohtuullisen tyylikas nolla (jos ei lasketa melkein kepeille karkaamista lopussa..) ja aika riitti voittoon siitä oho-kohdasta huolimatta. Muutenhan en mitään olisi muuttanut, se vaan rullasi loistavasti.
Agilityradat hyllytettiin sitten. Mutta hyvällä asenteella ja loistavilla kontakteilla ja iloisella mielellä. Kaikki onnistuu paitsi jos mun tarttee olla tuulen nopea.
Kotimatkalla huomasin, että Voltille oli merkitty H-Serti. No soitto paikanpäälle, ei me sitä saada ottaa vastaan. Kun eivät maininneet mitään palkintojen jaossa niin enhän minä tajunnut.

Kisoissa oli todella mukavaa, ihana porukka, kivaa, rentoa ja leppoisaa. Miten niin pipo kireällä kisoissa?
Vilpittömästi iloitsin kavereiden hienoista radoista, myös vähemmän hienoista. (Anteeksi Minna kun meitä niin nauratti sun spiraali-hurrikaani)
Minulla on melkein aina oikeasti mukavaa kisoissa. Ja isoa osaa siitä saa kiittää super ihania kisakumppaneita. Vaikka pääosin aina lähden yksin, ei kisoissa koskaan tartte olla yksin jos ei halua.

Mitäs muut koirat. Käyneet lenkeillä. Viuhka on käynyt läpi temppujaan, pitäisi keksiä jotain uutta. Tokoilla ei ole ehtinyt/jaksanut. Töissä on vähän kiirettä, monta asiaa kesken ja vaiheessa, tämä saamarin sairastaminen ei tunnut loppuvan. Yskä vaan jatkuu ja keuhkoihin sattuu.
(Joo, treenaaminen ja kisaaminen ei ehkä ole se paras juttu...)

tiistai 5. marraskuuta 2013

10 min treenit * lisäys 7.11.

Molemmilla, Voltilla ja Primillä, Sporttiksella Tuulian treeneissä. Olisi saanut mennä kauemminkin, mutta kun ne meni aika kivasti ja minun kunto on vielä hiukan vajavainen yskineen, niin mitä turhaa.

Prim yllätti taas. Jos sitä ohjasi huolella, niin se teki kaiken. Jos oletti ja oli huolimaton, niin tottakai se kostautui. Rimat olivat 25cm, hui! Mutta Prim ei allekirjoittanut huita, ei haitannut.
Olen melkein vähän salaa ylpeä siitä. Primpula meni ja teki hienoja pätkiä, melko haastaviakin. Meni saksalaiset, backlap, päällejuoksu, irroitus eteen vinohypylle ja sieltä kääntyi takaisin kauniisti (jenkkihyppy?), flippi, niistot normisti ja persjätöllä. Puolivalssi ja sivuhypyn haki hyvin siitä, takaakierto-valssikin oli ihan kuin olisi aina tehnyt, haki mustan putken pimeän pään jne. Siis niin pätevä. ***
(ja kerronnallinen totuus on myös se, että hyppäsi hyppyjä väärinpäin, meni ohi, jäi pyörimään yms.)

Voltin kanssa isommitta ongelmitta rataa läpi. Se oli niin kilttinä taas. Mutta aina täytyy muistaa ettei rintamasuunta saa yhtään aueta, silloin nappaa se hypyn jossa laser edes käväisi. Sporttiksella hypyt on vielä aika lähekkäin tietysti.
Koska keuhkoihin pisti, kontaktit palkkailtiin ja ei ollut enää kokeiltavaa, niin lopetettiin.

Oli tietenkin taas kiva mieli. Voisikohan ton kaiken jollain lailla pystyä siirtämään kisoihinkin?

***
Eli siis Prim, kuten ei minun muutakaan koirat, opettele tekniikoita tekniikoiden vuoksi. Tai tavallaan joo, sillä minä en ole heko kauhean nopea ohjaaja ja itseäni, samalla toivottavasti koiraanikin, helpottaa kun koira osaa useampia asioita ja pystymme selviytymään vaikken aina ehdi paikkaan A, B tai välillä C. Haluaisin ajatella, että kun meillä on tarpeeksi työkaluja pakissa, voimme sitten ottaa sieltä sopivimmat käyttöön. Nimillä ei ole väliä, pääasia että ne toimii just minun koiralla ja minulla.
Siinä missä joku juoksee nopsilla kintuillaan viemään koiraansa esteille enemmän, ehtii ohjaamaan edestä melkein aina, niin minun on ainakin pystyttävä myös lähettämään, vastaanottamaan ja haluan oppia pystymään kertomaan koiralle minne suunta jatkuu. Ja haluan koiran sen ymmärtävän. Onneksi suurinosa ohjauksista on koiralle ihan luonnollisia, sen todistaa jo pelkästää se, että Prim pystyy niitä tekemään ilman isompia ongelmia kouluttamatta sitä niihin sen kummemmin. Asiat ja ohjaukset täytyy vaan vahvistaa ajan kanssa, etsiä sieltä ne meille sopivat sitten.
Voltin kanssa tämä alkaa olla aika ihanaa, melkein aina jo tiedän mikä se sille sopivin on & minne ehdin tai en ehdi. Se on vaan niin nopsa kaikessa tekemisessään, että oma pää ja kroppa ei aina pysy mukana.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Treeniviikon aloitus

Katselin eilen illalla Janitan lähettämää rataa ja keuhkoihin alkoi pistää ajatus sen menemisestä. Sen verran oli juoksemista. Mutta, koska siellä treenit ovat aina antoisat vaikkei aina (hah) loistaisikaan.

Rata oli jonkun Italialaisen WAO tuomari väännös. Muutamaa kohtaa mietin ja keskustelin kuinka ja miksi.
Alun sivuirrotus ei ollut mikään ongelma kaukaakaan, en edes ajatellut sen olevan (oli monella kuulemma). Tökkäs leikkaukseen alussa, mun ajatus kun karkasi jo jatkoon ja ensiksi pitäisi se ohjata hyvin. Kun ohjasi, niin meni. Hyvin pystyi leieröimään putken ja ehti loistavasti suoren putken jälkeen valssaamaan ja kääntämään koiraa. Kunhan muisti tehdä myös sen jarrun sieltä kaukaakin niin Voltti myös kääntyi todella kivasti.
Kepeiltä ennakoi tyhmyri ensiksi putkeen kääntymistä takaisin päin. Kerran palkka ja muisti kuinka se suoritetaan.
Itse pitää muistaa, että niihin takaakiertoihin ei tarvitse huiskaista hulluna etenkään Voltin tapaisella. Ja kovasta vauhdista kun tullaan ja pitää kääntyä&jarruttaa, niin se oma liike _seis_ ajoissa.
Mutta tattaraa, me mentiin koko rata ilman isompia ongelmia sitten kuitenkin ja aikaakin meni vain ehkä 10min? Kokeilin sitten vaihtoehdot ja aika siistiä, kaikki toimi.
Rimat pysyi, Voltti tuli ohjauksiin, kontaktit toimi, vaihtoehdot oli ok, ei mitään kummempaa. Plus paljon positiivisia sanoja ja ajatuksia ja voi kuinka olikaan siistii :o)

Hyvillä mielin kotia. Muutenkin oli kivaa, paljon höpöttelyä ystävien kanssa. On ne vaan tärkeitä.


Prim ei päässyt kuin lenkille. Pöllö pulahti likaiseen lampeen... ja Voltti kanssa myös. Tyhmyrit. Muuten ne nauttivat juoksemisesta kavereiden kanssa. Ja Voltti frittaili minkä kerkisi Omien kanssa :oO Oho, kaipa se juoksua tekee.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Lauantain ratoksi

Kentällä Helin ja Lassen kanssa. Siinä on muuten kelpie, joka todella reagoi rytmityksiin ja suhinoihin! Kateesta vihreänä kokoilin sitä hiukan... Ne käännökset.

Voltin kanssa pääosin vain vähän palkkailuja jarruihin ja käännöksiin. Lyhyet ja ytimekkäät treenit, varsin onnistuneet siinä pienessä mittakaavassaan.
Niin ja kerran juoksupuomi, toisen kerran pysäytys. Jaksoi ja malttoi kuunnella oikein.

Prim pääsi rallattaa pienen radan pätkän. Oli se vaan hyvä <3 Tällä kertaa.
Toki aluksi taas lähdössä pysymisiä, palkkausta siitä. Ja päällejuoksussa laitoi verkon, otti liikaa liikkeestä ja edessä olevasta putkesta häiriötä. Verkko on niin kätevä, ei satu koiraan jos törmäisi ja kuitenkin estää väärän linjan ja itse voi keskittyä vaan ohjaamiseen. Pari toistoa sillä, sen jälkeen tuli hienosti.

Molemmilla myös hiukan tokoa. Primillä ensin jo ennen agilitya.
Perusasentoa, siirtymisiä. Hiukan seuraamista. Jääviä, lapsen kengissä vielä. "Seis" voi olla myös maahan. Ja toisinpäinkin. Lopulta pääosin oikein. Luoksetuloa, meinasi vähän ennakoida. Palkkailin sitten vaan pysymisestä. Yksi hyvä ja vauhdikas luoksari suoraan sivulle.
Ruutu ihan uutena. Yritti tarjota merkkiä ensiksi. Lelu ruutuun ja sinne meni. Pari toistoa.

Tokoa uudestaan agilityn jälkeen. Ruutua uudestaan, Heli ja Sari palkkasi lelulla sitten. Alkoi raksuttaa pienellä koiralla (aivoitoiminnallisesti pienellä). Hyvin ja suoraan kyllä lähtee!
Perusasentoa häiriöllä. Tsemppasi tajuttoman hyvin, enemmän vain puski kuonolla kun tajusi homman idean.
Voltti sai tehdä todella pitkästä aikaa merkkiä ja ruutua. Hyvin muisti. Mutta on sillä vaan se ajatus sinne ruutuun... Kaukoja niin että ruutu on edessä, tahmaa. Mutta tekee ja takajalat kyllä pysyi hyvin. Läheltä vielä parit asenne vaihdot.

Pieni videoklippi Prim agilitysta.


perjantai 1. marraskuuta 2013

Toimintaa torstaina

On hassua kuinka piristyy kun pääsee treenaamaan kivojen kanssa. Ja omien, ihanien koirien. Vaikkei aina olisi niin superhyper vautsivau-menoa.
Eilenkin oli aika kiire työpäivä, olin kotona vasta puoli kahdeksan jälkeen illalla. Koirat lenkille ja kappas kello olikin jo reilusti yli kahdeksan. Kiireellä Voltti ja Prim kyytiin, juoksukengät eteisestä ja menoksi.
Kunto ei kestä ihan kauheaa rääkkiä vieläkään. Voltti sai treenata hiukan lyhyemmän session, mutta kerta meni kohtuullisen hienosti, niin mitäs sitä hinkkaamaan. Alussa kyllä hups vaan meni väärälle hypylle kun rintamasuunta aukesi sinne. Ja jos ei edes katso oikeaan suuntaan niin pelkkä esteen nimen sanomisen ei auttanut edes pikku älykköä. Kolmannella kerralla kuitenkin saimme radan läpi nollalla ei edes huonolla. Ne löysät sylkkärit isoilla esteväleillä vaatii hiomista ja ajattelua selkeästi.
Prim oli aikasen vallaton. Sehän ei ole koskaan tehnyt puomia, pelkkää alastulon paikkaa. Tykkää tarjota sitä. Hi-Han kentällä aika hyvin kestää häiriöt yms. Puomi oli alhaalla niin päätin hyödyntää sen. Nostin ylemmäs ja juoksi oikeaan paikkaan. Minkäänlaista häiriötä ei sitten just nyt sillä hetkellä kestänytkään. Häntä ylös, räyh ja väy. Hoh hoijaa.
Lähtötilanteita sitten. Leikkii peiliä. Viuhka geeni iski. Iik. Hassu. Ihan kuin ei muka tajuaisi mitä nyt ja miksi palauttelin ryömimisestä. Lopulta rima tassujen eteen. Taisi auttaa.
Pieni pätkä ohjauksia ja hyvin osasi putkelta kääntymisen. Tuli valssiin, meni nurkka hypyn ja niistonkin muka hiffasi ja se löysä sylkkäri oli hiukan liikaa, mutta onnistu sekin sitten. Ohoh.
Tein sen kanssa vielä toisen kerran lähinnä pysymistä paikallaan ja kerran suutahdin ja snaoin vähän rumemmin. Mitä tapahtuukaan? (toim huom. tässä tapauksessa Voltti laittaisi korvat luimuun, nuolisi suupieliään, katselisi seinille ja kyynel valuisi pitkin poskea). Prim tottelee, korvat höröllä odottaa lupaa, tassukaan ei liikahda. Palkkaus taakse ja rallattaa iloisena pitkin hallia. Uudestaan ja sama. Kolmas kerta ja hups, taas ryömi. Tiukempi "kröhöm, _nyt_". Ei ryömi muttei myöskään luimistele tai näytä pahoittaneen lainkaan mieltään.
Vähän 2o2o, tekee töitä että saa palkkaa ja kesti häiriöitä. Siihen olikin hyvä lopettaa, loppukevennykseksi parit putket ja putkijarrut (jotka toimi).

Minä jatkan kröh kröh-linjaa ja ajoittaista kähisemistä. Ehkä se tästä.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Kyllä se tästä.

Vielä terveeksi muuttuu.
Köh köh edelleen, mutta sunnuntaina ulkoilin ekaa kertaa koirien kanssa. Mihinkään lenkille lähtenyt, mutta pääsivät kirmailemaan metsässä ja Prim & Voltti hiukan tokoa. Ja Primillä kontaktien paikkaa.
Prim on ollut varsinainen rämäpää, poikatyttö. Joka ei välitä vaikka letit irtoaisivat, polvet olisivat likaiset ja paidassa palkeenkieli. Ensimmäisenä se on heittämässä kävyllä toista ja rallattaa tuhatta ja sataa pitkin maita ja mantuja. Sisälläkin luulee sohvien, pöytien, seinien olevan sen ikioma parkour-rata.
Tokihan meillä se ei ole sallittua, mutta ihan joka hetki ei muista ettei sohvan yli saa leiskauttaa pöydälle ja siitä kimmokkeena seinän kautta toiselle.
Nyt siitä onkin kehittynyt hiukan tuumaileva runosielu. Se nätisti käy sisällä maaten, huokailee ja katselee ripsien välistä toisten touhuja. Ensimmäisenä on kilttinä menossa nukkumaan. Uskoo toisia ensimmäisestä mulkaisusta, ei edes pahemmin tarvitse toisten sille enää sanoakaan. Viihtyy jopa vieressä rapsutettavana, aiemmin oli aina vähän liian kiire.
Joku herkkyyskausi mitä ilmeisemmin, täytyy muistaa nyt että tekee mukavia asioita, vahvistaa sopivasti ja koittaa olla järkevä.
Primhän pamautti keinun, ilman lupaa, läpi joku aika sitten. Sen jälkeen se päätti pelätä sitä liikettä. (Ei siis treenata pennulla kokonaista keinua vaan tarkoitus oli hyppäyttää alastulolle, joka oli hiukan ilmassa.) Että niin. Pikkuisena oli pari kertaa kävellyt päähän saakka niin että toinen pää oli tuettu ylös, siitä siitä nostin alas. Ei mitään ongelmaa.
Nyt päätin kokeilla samaa ja hui kuinka pelottikaan. Kyllä sitä sitten kuitenkin, kun vähän ensiksi tuumaili. Uskalsi myös pamauttaa nyt hiukan ilmassa olemaa alastuloa reippaasti maahan. Hyvä hyvä, tuosta voi jatkaa sitten joskus ehkä.

Maanantaina olinkin jo töissä ja loppu ilta meni kohiessä sohvalla. Vähän temputtelua kaikille.

Ja tiistaina me oltiinkin Timpan treeneissä Voltin kanssa. Päätin ottaa ihan silleen pikkuisen, kevyesti. Onneksi rata ei ollut mikään juoksurata, sopi meille.
Sitä sun tätä muttei mitään isoa. 23 estettä tehtiin nollalla ja lopuksi vielä koko rata. Kokeiltiin jotain eri ohjauksia. Olipa kivaa!

lauantai 26. lokakuuta 2013

viikkosuunnitelma uusiksi

Sunnuntain pieni kipeys muuttui sitten vähän isommaksi. Ääni jäi aikalailla Turku-Nummela välille. Kuka lie tarvinnut. Illalla kipeytyi kurkku niin ettei tiennyt lopulta miten hengittäisi edes ettei sattuisi. Siihen auttoi kyllä kipulääke. Kuumettakin vähän näytti olevan.
Kun ei heti usko vaan vasta kun 3 yötä valvonut ja yskinyt keuhkoja pihalle, niin voi mennä lääkäriin. Keuhkokuumeen poikanen siellä keuhkoissa aloitteli kasvamistaan, mutta onneksi sain tujut läkkeet eli ehkä tämä tästä nyt. Yhden yön sain jo nukuttua, seuraava tuli valvottua. Mutta olo alkaa paranemaan.
Eli ei aksaa tiistaina. Ei Jaakon valmennusta keskiviikkona eikä torstain kimppatreenejä saati tänään kisoja. Koirat ovat saaneet todellakin lomaa ja minulla on stressi tekemättömistä töistä & asioista ja koirien puolestakin. Perhe on kyllä ollut ihana, hoitanut ja auttanut.

No katsotaan miten tässä kuntoutuu, toiveissa on edes vähän päästä tiistaina aksaamaan... vaikka vain kontakteja.


sunnuntai 20. lokakuuta 2013

kiirusta pitänyt

Vähän oli kiirus viikko & pientä kipeyttä ilmassa. Eikä siis treenin treeniä. 
Lauantaina nenää niistäen kuitenkin kisaamaan, Esan radat ovat aina kivoja. Niin oli nytkin. Mutta.
Ekalla pari rimaa :/ ja puomin meni oikein hienon juoksuversion ja painui nenän edessä olevaan putkeen. Tarkoitus oli mennä kauempana olevalle hypylle. Mutta joo, ei kai muuten kamalaa tai hirveää, tosin A oli aika vauhdikas, lensi harjan yli. Ja keinu oli hyvä.
Toka rata ja pieni musta läksi käsistä. En edes tiedä mitä kaikkea siellä oikein tapahtui... Sen jälkeen kun Voltti veti melkein voltin Aalla ja lensi jonnekkin hevon kukkuun. Keskeytettiin. Kuuluttaja kuuluttu jotain, että oliko tämä se etenemä ennen kaikkea rata.
Päätin lähteä kuitenkin hyppikselle, paljon käännöksiä ;o) Se menikin jo kelvollisesti, ikäväkyllä yksi rima alas. Ois voitettu, mutta "onneksi" ei tarvita hyppisnollia. Plääh silti.

Tänään Janitan treenit oikein mukavassa porukassa. Aiheena nolla treeni.
No ei tehty ei. En osannut sylkkäriä. En ollut huolellinen. Jotain vielä, en edes muista mitä kaikkea. Ei vaan onnistunut. Päästiin sitten rata läpi kahdessa osassa.
Jokunen rimakin, nyt vaan on pakko niihin puuttua. Positiivinen pläjäys tulee keinusta.

Prim teki myös ja sen kanssahan tuli ihan hyvä mieli. Hups, sehän osasi vaikka mitä. Ja vaikka mun valssit ei käänny (babysittaan pupsia turhaan), niin se tulee tosi hienosti. Lukee kuulemma ohjausta hienosti. Ja osasi kääntyä putkesta oikein jnejne. Tosin pikkasen iski putkisokeus Primiin... täytyy treenaa putkijarrua.

No ei se nyt ehkä noin epätoivoista Voltin kanssa ollut. Se vaan on tylsää ettei vaan onnistu niin ei onnistu. 

tiistai 15. lokakuuta 2013

Ei me nyt ihan pellossa...

Eletty mökilläkään. Vähän tokoilua kaikilla pihalla.
Prim alkaa tuomaan noutokapulaa ihan hienosti, melkein käteen saakka monesti. Pari kertaa melkein sivulle. Eikä ääntelyä mennessä eikä nostaessa. Jos pudottaa liian aikaisin (enkä siis ole halunnut palkata "jes" kiljasulla ja lelulla vauhtia) ja käy nostamassa uudestaan, niin silloin voi muutama harmistuksen kiljahdus päästä.
Tunnari hyppäsi reippaasti eteenpäin. Onhan sitä jo kaksi kertaa treenattukin. Hyvin haistelee, hyvin nostaa ja tuokin samalla mallilla kuin noutokapulan. Aika paljon vauhtipalkkaan vain.
Sitten paljon kapuloita ja vähän sivummalle oma. Hienoa työtä edelleen.
Ihan viereen (kuin niin ahne...), ilmestyi maistelua muttei kertaakaan yrittänyt tuoda väärää! Pari toistoa ja loppui maistelukin.
Perusasento ok, seuraamisessa se pää vaan laskee. Ja vinottaa koko koira. Seinää vasten sitten ja autoa ympäri. Mutta alkaa hyvin tehdä töitä käännöksissä!
Luoksetulo ihan hyvä tähän koulutusasteeseen. Ei minkaanlaista metelöintiä.
Jäävistä maahan lakoaa tosi hyvin. Seisominen on aika fifty-sixty...
Ja merkki. Hei se muisti sen! Jessicalla tehtiin viimeksi. Sillonhan päätettiin, että ei vielä lelua taakse. Nyt en edes käynyt taputtamassa ja silti ampui sinne taakse kovaa. Superii!

Voltti teki vähän kaikkea paitsi ei ruutua eikä ohjattua. Missään kai mitään isompaa. Täytyisi varmaan joku koe katsoa että missä nyt oikeasti mennään.

Tytöt teki myös tuplamerkkiä. Ei jaksanut enää Voltti odottaa kun pikkusisko vaan sai mennä sinne ;)


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Kun metsään haluat mennä nyt...

Ajan kanssa, rauhaksiin. Metsäilyä yli vaaran, pitkin metsän reunaa, poiketen sinne syvälle vihreään. Korkealta näkee kauas. Siellä siintää järvi, metsät eri sävyissä. On tummaa vihreää, kirkasta keltaista, ruskean sävyt, kaukana taittaa jo harmahtavaan siniseen. Kesällä ei näe niin pitkälle, syksyllä on riisutumpaa.
Yli puron, suon reunaan. On aikaa katsella. Ihmetellä ja ihastella. Syksyn tuoksu, tuulen suhina melkein alastomissa koivuissa. Kuuset eivät taivu vaikka vieressä taimikko kumartaa välillä melkein maahan. 
Aurinko tekee omia taideteoksia, valoshowta, pilkistäessä puiden oksien välistä. 
Ei ne kilsat vaan se matka. Ei me montaa kuljettu vaikka aikaa menikin. Hetken olimme jo hiukan eksyksissä, mutta vain hetken. 


Jos lähtee seuraamaan vihreää polkua...


Ja sukeltaa kannon kolosta...


Voi löytää pikkuväen lounaan...


Ihailla täydellistä joulukuusta



Ylittää esteitä



Miettiä minne tie vie vai onko se edes tie

Seisoa isolla kivellä ja Suunnitella reittiä tuon yli ja kohti aurinkoa, yli metsäisen kukkulan ja läpi suon.

Miettiä onko joku esi-äiti raapustanut marjareissulla kiven kylkeen tikku-ukon vai onko sattumalta kuvio sitä muistuttavaa


Sammalikkokin voi näyttää hobittien valtakunnalta.



Lopuksi totaalisen tylsä ja pakollinen koirakuva ;) 

Lindan kamerassa on hienoja kuvia, jos joskus saisi laitettua koneelle. 










torstai 10. lokakuuta 2013

Pysäyttävää

Viikolla tuli säikäyttävä uutinen, ystävä oli ajanut kolarin. Onneksi nopeasti sai tiedon, ettei hengenhätää eikä loppuelämän vammoja. Mutta kipeä ja pitkään. Sitten iski huoli, että miten muu perhe eläimineen ja yrityksineen pärjää. Ehdin jo kysyäkin avun tarvetta, mutta eihän kai kukaan heti ainakaan sitä osaa haluta/ilkeä sanoa, että joo.
Melkein yhtä nopeasti Facebookissa olikin jo ryhmä heidän ystäviään ja tuttaviaan organisoimassa apua monessa muodossa. Pääpiruna Janita, kuinka hän keksikin heti perustaa tälläisen! Mutta tosiaan se näyttäisi toimivan.
Minullekin tuli kovasti hyvä olo huomatessa kuinka paljon ihmiset ovat valmiita auttamaan, kuinka paljon välittävät. Jos edes osan perheen huolista saisi siirrettyä tärkeimpään eli koko perheen jaksamiseen ja toimeen tulemiseen.
Ja sitten puhutaan koiraihmisistä ja agilityn lieveilmiöistä vaikka mitä... Minut ainakin pysäytti ensin ikävä uutinen kolarista, sitten positiivinen ilmiö kuinka valmiita ystävät ovat tukemaan tarvittaessa.

Muutenkin on alkysyksy ollut aikalailla ikäviä uutisia ja fiiliksiä jakeleva. Onneksi kaikki näyttäisi lopulta kääntyvän parempaan ja kohta ehkä pystyy huokaisemaan helpotuksesta muiden puolesta.
Meillä nyt ei elämää kummempaa, onneksi. Kaiken keskellä omat jutut ovat kovin vähäpätöisiä.

Ja kuinka syksy voikaan olla kaunis tällä hetkellä!

tiistai 8. lokakuuta 2013

Tiistaita

Voi Volttia, se treenaa enemmän kuin ehkä ikinä. Onneksi kohta on taas lepoa mökkeilyssä.
Tosin ei se näytä valittavan! Jaksaa, jaksaa kun on niin supersiistii hommaa.
Otin eilen sekä Primin että Voltin mukaan treeneihin, ajattelin jos menenkin Primillä. Mutta Tuulian rata oli sen verran kivan oloinen ja tekemistä sopivasti, että otinkin Voltin.
Onneksi ehkä, sillä hitsi sehän meni melkein tosi hienosti! Suorastaan hyvän mielen treenit. Vautsi vau-olotila.
Keinulta yritin saada virhettä. No en onnistunut. Puomi pysähdyksellä, onnistui. Hyppäsi hyvin ja ohjautui loistavasti. Onnistuin ohjaamaankin oikein, ainakin melkein aina.

Taas virkeänä yökyöpelinä. Onneksi aamulla ei tarvinnut herätä mihinkään seiskaan töihin...


maanantai 7. lokakuuta 2013

Plääni

Sain eilen Jaakolta talven ajatuksen treeneihin. Sen lisäksi, että aika paljon muutakin.
Edelleen, miksi muka monesti luulen äänen käytön korvaavan järkevän ohjaamisen? No entäs jos luonnostaan vaan tulee sitä ääntä mukaan ohjaamiseen? Luento siitäkin, että ihminen voi muuttaa itseään. Koira ei. Lyhyesti ja tiivistetysti siis.
Mutta kun... on myrkkyä. Ai Voltti muka kiltti? Milloin muka agilityssa? On se, se vaan aina joskus haluaa mennä vähän kovempaa kuin on tarkoitus ja näyttää kuinka pitkälle pieni koira voi ponnistaa.
Jaa ei vastakättä jarruihin. Selvä. Muistanko kuinka kauan? Noin ehkä kaksi toistoa.

Talven mittaan paljon nolla treeniä. Kun kuulemma kaikki muu osataan (paitsi se käännös ei vastakädellä). Päästiin ihan hyvinkin (positiivinen ajattelu on pop) ja ne hyllyt tuli täysin samanlaisessa ohajuskuviossa kahdessa eri kohdassa rataa. Mielenkiintoista ja hyvä huomio. Vomppis nappaa estehakuisena ja radanlukutaitoisena silmänurkasta sen hypyn, jonka ohi pitäisi mennä takaakiertoon vippauksella. Siis heti kun vähän meinaankin pysähtyä ja päästää. Normaali koira tulisi ohjaukseen (esim. Zen) ja nämä ehkei ihan niin normaalit (kuin Chi) nappaa sen ellei liiku reilusti ohi. Tähän ohjaukseen tarvitaan paljon vahvistusta ja se on todellakin totta.
Jouduin ohjaaman myös ääneti, melkein ainakin. Minusta koirasta tuli heti paljon hitaampi. Väärä oletus, siitä tuli järkevämpi. Ok. Itseasiassa väitän, että siitä tuli epävarmempi monessa kohtaa ja toisella yrityksellä se näkyi selvemmin ja sain taas ottaa äänen mukaan, hillitymmin oli kylläkin toiveena.
Ikävää oli ehkä se, että minä _keskityin_ olemaan rauhallinen ja huutamatta. Ehkä Jaakko vaan on tottunut liikaa minun ääneen ja oletti sitä tulevan enemmän kuin oikeasti ;o)

Päätinpä, että tänään Voltti pysähtyy sen puomin. Ekan kerran meni läpi täysiä ja putkeen. Sen jälkeen valo syttyi pienen beeceen pään yläpuolella ja muistin syvereistä löytyi se sanan "kiipee" merkitys. Lievähkö ahdistus iski ohjaajaan, sillä se puomi oli sen jälkeen hidas. Olkoot, sanoi järki. Voi ei, sanoi joku muu ja melkein antoi koiralle run run run-luvan. Ja keinu oli ihan hyvä.
Käsi, koiran puoleinen (toim. huom.), käy siellä koiran nenän edessä maassa melkein käännöksissä. jep. En meinaa päästä ylös sieltä takas liikkumaan sulavasti ja hienosti valssiin.

No oikeasti Voltti meni yhtä käännöstä ja niitä vippauskohtia (jotka toimi kyllä kun muistin liikkua) lukuunottamatta todellakin ihan taitavasti, kovaa ja hyvin. Enkä minäkään ihan joka hetki ollut ihan pa**a. Ja ekalla kierroksella taidettiin päästä 17 estettä. Toisella 22 ja sitten iik ja apua iski oikosulku (samalla radanpohjalla pe treenit ja siitä kohdasta lähdettiin muualle). Kolmannella 27. Neljännellä 31 eli vika hyppy väärinpäin. Lopetettiin siihen.
Tunti meni nopeasti ja Voltti nyt ehkä just ja just vähän läähätti. Mun henkinen minä läähätti ja oli varmasti väsyneempi kuin se.





kuva Iris Kieme

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

pihatreeniä

Jos nyt oikeasti saisi ylläpidettyä juokse-pysähdy puomia? Eikös treeni pidä aloittaa helposti eli kotosalla. Koska meillä ei ole kontakteja, niin tuollainen rikki mennyt kapistus käyttöön sitten. Otin jopa videota ja pätkin sitä nyt hiukan kun en edes minä jaksanut katsoa 6 min juoksee-pysähtyy-pysähtyy-juoksee videoklippiä.
Oiskos kellään mitään mielipiteitä?

Primin kontaktien maailma pitäisi jossain välissä myös päättää.

Run'n'stop

lauantai 5. lokakuuta 2013

Eilen Elinan treeneissä kuokkimassa Pirjon ja Iriksen vuorolla. Aikamoista juoksemista ja samalla olisi pitänyt hyvinkin ohjata.
Ei ne nyt huonosti menneet treenin, melkein ehkä hyvinkin. Hiottiin sitä sun tätä kun mun valssi ei oikein liiku oikeaan suuntaan etenkin jos pitää "kokeile tuota"-vaihtoehtoa tehdä. Loppu oli ihan painajainen, ei vaan ehdi/pysty/uskalla. Lopulta se valssi oli ok vaihtoehto. Valssi, inhoan niitä...
Voltti paineli taas kiitettävää vauhtia ja olipa melkoisen hyvin kuulollakin. Vähän lenteli silloin tällöin, muttei nyt mitään maata kaatavan kauheaa.
Puomi oli taas liiankin nopea eli alkaa näyttää vaaralliselta... jos ja kun oli putki edessä, ajatus ei ollut alas vaan ylös lopussa ja siispä tähän tarvitsee ajatusta. Länget? Lelullahan menee tietysti alas ja kovaa.
A oli kelvollinen. Molemmilla toimi jotenkin myös suunta käskyt. Olkootkin, että tarvitsee kyllä treenata paljon niitä.
Pujotteluista olin kovin iloinen, kesti vahvan päälle juoksunkin hidastamatta tai empimättä. Hakee ne myös mistä vaan.
Noottia tuli kun lähettelin sitä putkiin silleen huis vaan. Onko ihme, että lentää? Myös jarruissa tarvitsee olla _ajatus_ mukana eikä vaan mennä.
Mulla oli vaan tolla radalla aikalailla kiireen tuntu kokoajan ja se kostautuu heti.


Prim pääsi aksailemaan myös. Oikeastaan mun älypääpiö meni ihan hienosti. Pussin meni kuin vanha tekijä ja lukee selvästi esteitä ja ohjauksiakin. Niin taipui pääpiöltä välistäveto, irrotus, valssit, takaakierto, päällejuoksu kuin saksalainen. Oho. Myös jaksoi keskittyä hienosti. Kyllä siitä koira tulee.

Tänään Kirkkiksellä kisat, Allan Mattson tuomarina. Eka oli ihan kiva agilityrata. Alun otin vähän eritavalla kuin suurinosa, ihan oman liikkumisen takia. Takaaleikkaus-valssikin toimi. Puomi taisi olla aika hieno, sitä ihan tultiin kehumaan ;o) Pujottelun jälkeen oli takaakierto ja siinä edessä lähellä tyrkyllä putki. Mietin otanko lällärikautta vai riskillä. Riskillä, kyllä meidän tollaisen pitäisi osata. Ja osattiin, ei edes vilkaissut putkea. Ikäväkyllä se keinu taas aiheutti 5vp. :/ Muuten ok nolla, ei ehkä kelpaisi oppikirjaan, mutta ei se huonoinkaan meidän rata ollut. Nopsin aikahan siinä oli, mutta ei me oltais haluttukaan voittaa.
Toka rata ja ikäväkyllä puomille oli vähän kökkö lähestyminen. Ja seuraava hyppy takaa. Jäin vekkaamaan puomia edeltävälle hypylle ettei lähestyminen olisi niin vino ja Voltti olikin sitten hypännyt jo sen seuraavan hypyn väärin päin kun minä olin noin puolessa välissä puomia.
Tässä kohdin aloin miettimään, että täytyisi varmasti ne pysäytyksetkin ottaa taas valikoimaan.
Keinulta porsasteli jälleen ja kiitettiin tuomaria ja poistuttiin radalta.
Hyppikselle en enää jäänyt, mun jalat halusivat irtisanoa itsensä juoksutehtävistä. Ja kun ei me hyppistuloksella mitään tehdä, niin päätin kuunella kehoa.
Ärsyttää kun taas nivelet kipeytyy kovin, mikä lie nyt riivaa.

tiistai 1. lokakuuta 2013

6kk

Päivän myöhässä, mutta onnea onnea W-pennut! 6kk ja päivän vanhoille Dille, Whoopylle ja tietysti omalla rakkaalle Primille.
Kati ja Anu ovat vaikuttaneet varsin tyytyväisiltä pentuihinsa ja ovat puuhailleet niiden kanssa vaikka mitä. Mikäs se kivempaa kasvattajalle on :o)
Myös minä olen niin tyytyväinen omaani. Ihan kauhistuksessa ajattelen ettei olisikaan tullut takaisin. Mitäs sitten? Nyt minulla on mukava, tekevä poikatyttö. Jonka asenne on loistava, vauhtia piisaa ja halua tehdä on erittäin paljon.

Prim sai lahjaksi hiukan yllätyksenä lisää paimennusta ja toko yksärin. Kumpaahan arvosti enemmän ;o)
Iskän ja pikkuveikan näytettyä ensin mallia, pääsi Prim Anjan kanssa aitaukseen näyttämään miten häneltä paimennus sujui. Sujuihan se, minusta aikasen hienosti! Taisi Anjakin tykätä :o) Olihan siellä jotain pitäisi vahvistaa tätä ja tuota, ja tämä on hieno ja tuo on niin jne. Aika paljon hepreaa, mutta ymmärtääkseni oli varsin kehityskelpoinen yksilö.
Eli taisi myös Rhy tunnustaa tyttäräkseen.

Sitten Jessicalle tokoilemaan, kiitos Hanna. Perusjuttuja, näytettiin mitä ollaan tehty. Taisi saada kehuja sielläkin. Ja esitti myös hassutuksiaan sekä leluilla räyhäämistä.
Perusasento hieno, jee! Seuraaminen ok, nyt aletaan ottaa muutamia askelia perusasennosta niin että ne nokka pysyy ylhäällä.
Maahanmeno hyvällä tekniikalla ja tarpeeksi nopsa. Seisomisessa hassutti, hyppäsi taas taaksepäin nakin toivossa. Tätä hiottiin ja lelupalkalla paljon parempi.
Luoksetuloa kerrankin kun joku oli pitämässä. Kyllähän se pysyykin, mutta saadaan vauhtia. Tai no en kyllä oisko sitä edes tarvinnut enempää. Palkkaus lelun kanssa muuten ok, mutta samperi räyhä pitää ääntä lelulle.
Tämä sama merkillä. Tosin teki hienoja merkkejä lelulle ja sitten myös ilman. Jatketaan ehkä ilman, palkka minulta.

Olipas kivaa. Ja jotain taas jäi korvan taaksekin, jos vaikka tekis! Primin asenne oli kiva ja jaksoi tehdä vaikka hiukan epäilin paimennuksen päälle.

Ylihuomenna sitten agilityt, samaa taisi olla luvassa perjantaina.

Ja ne tärkeät mitat, noin 47cm ja 12kg.


sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Paimentyttö

Prim pääsi corgien paimennuspäivään kuokkimaan. Pienessä aitauksessa tutustumaan kesyihin lampaisiin. Söpöjä tyyppejä.
Eipä se niitä pelännyt, aluksi vähän ihmetteli ja sitten alkoi kiertämään aitoja pitkin ympäri. Uskalsi mennä myös väliin jne.
Kauheasti tuosta nyt ei muuta nähnyt kuin että ei niitä pelkää, käyttäytyy kohtuullisen korrektisti yms. sellaista pientä. Ehkäpä siitä jonkun sortin paimen kuoriutuisi jos vaan olisi mahdollisuus.
Täytyy nyt harkita jos vaikka saisi sen kanssa käytyä uudestaankin :o) Hauskaahan se oli, Prim tuntui ihan tykkäävän kyllä.

Kiitos Sarille ja Ninjalle matkaseurasta ja muustakin! Ninja oli oikein kiltisti ja ymmärsi myös lampaiden päälle, Sari turhaa pelkäsi.

Videopätkää eiliseltä.

lauantai 28. syyskuuta 2013

Kisat Purinalla

Jipi jipi, eka radalta nolla, sillä 2. Pirtun ja Timon perään, plussana 2. Agi-Serti. Nyt sitten odotellaan ensi kesään viimeisiä hyppy- kuin agilitysertejä.
Eka rata olikin varsin kelvokas (- se yksi paniikki karjaisu "tänne" kun Voltti läksi lukemaan mun aavistuksen irtoavasta kädestä väärää hyppyä, siinä pieni lenkki).
Hyppis vakuutti minut ikäväkyllä boikotoimaan jonkun tuomarin ratoja. Ei päätä ei häntää, edes naisen logiikalla ei saanut siinä otetta mistään. Hyllytettiin komeasti, mutta niin hyllytti 99% nopeista koirista ja  todennäköisesti yli puolet muistakin. Ei siitä enempää.
Toka agilityrata oli ihan kiva taas. Puomin jälkeinen elämähän on meillä vähän jännä jos jään jälkeen. Ja jälkeen jäin, otti ihan oikein muurin, jonka jälkeen luulin sen käyttäneen nenänsä putkessa... voihan luulo, ei ollut ainakaan tuomari sitä nähnyt. No seliseli, mutta löysäilin ehkä vähän ja yhden takaakierron sitten jätin vajaaksi. Muuten rata ihan ok tuntuinen jne. Kovaa kulkee, hyvin hyppää ja asenne kohallaan. Kääntyä tietysti voisi ehkä vähän helpommalla ja paremmin. Toisaaltaan esim. niistot on kyllä ihan huiput.
Kokeilin kisan jälkeen sen hylly kohdan -> ei niin mitään ongelmaa!

Tuntui taas kivalta. Tietty nolla aina tuntuu, mutta tekeminen muutenkin. Voltti tuntui nauttivan myös ja tehtiin melko paljon ihan samalla radalla juttuja koko ajan. Paitsi hyppiksellä. Tai tehtiinhän me sielläkin, sekoiltiin urakalla ;)


perjantai 27. syyskuuta 2013

Torstai

Syksy tosiaan alkoi. Treenimäärät huipussaan!
Torstaina alkoi myös meidän yöryhmä, hiukan muuttuneella kokoonpanolla. Laura&Pasi ja Raisa minun lisäksi. Mukavaa treeniseuraa, varmasti saa taas irtikin treeneistä jotain ja koska myös kaikki koirat ovat minusta huippuja, ohjaajista puhumattakaan ;),  (enkä lainkaan ole puolueellinen), niin jaksaa, jaksaa yökukkua!
Pätmän oli mennyt loikkauksin eteenpäin, siis niin hieno. Todella! Pirkko meni Pasin kanssa, siinä riittää vauhtia enemmän kuin tarpeeksi. Näin myös Raisan Bessin ekan kerran, Repoahan on saanut ihailla jo kauemmin. Siistii, pupsi! 
Vähän itse olin nuupahtanut torstaina ja tarkoitus oli tehdä vain vähän Voltilla ja Primillä pyörittelyjä. 
Voltin ne jarrut tietyissä kohtaa on olemattomat eikä niihin tainnut tulla perustavan laatuista parannusta nytkään. Täytyy miettiä. Se myös tietää niin hyvin omasta mielestään minne ollaan menossa ja miten. Radanlukutaito alkaa olla huipussaan ja tämähän ei todellakaan aina ole se paras ja halutuin taito. Meni jo, ei edes korvaa lotkauttanut. Ei se karkaile väärille esteille tms., mutta jos kerta tonne, niin sitten kanssa sinne. Nih. 
Miten olinkaan unohtanut täysin nuo haltuunotot pyörityksin? Raisalta heti nappasin ne treenivalikoimaan! Minä olen pyöritellyt vain hypyillä, en aikoihin "tyhjässä". Nyt molemmilla koirilla ne tulevat treenilistalle ainakin hetkeksi. 
Plus taas se, että mun maailman suloisin koira ei ole maailman kiltein ja nöyrin siellä agilityssa. Riepu asennetta edes hippunen mukaan. Nyt.

Primpula pampula räyhi lelulle ja teki hommia. Uusi halli - mitäs siitä! Veto putkiin oli kova, pussi toisen kerran koskaan ja ei ongelmia. Vähän pyörittelyjä tosiaan ja ekan hypyn takana odottelua. Paljon palkkailin siitä, en halua enää koskaan lähtöongelmallista koiraa! 

Pihalla Prim on tehnyt kujakeppejä. Hyvin se menee ne suorilta, aina ei kulmat muistu mieleen. Avokulma on helpompi, varmasti myös taittaminen sinne kropalle helpompaa. Saas nähdä miten käy kun joskus niitä alkaa kaventamaan. Onneksi asialla ei taida olla kiire lainkaan.
Myös vähän tokoilua. Perusjuttuja. Ei kai se mitään oikeasti osaa, mutta välillä tekee. 

Nyt jos alkaisi ryystää nuo viimeiset kahvitipat kupin pohjalta ja suuntaisi Purinalle. Olo kisaamiseen ei ole varma ja tyyni, mutta jospa pikkasen asennetta löytyisi. Ripaus edes. Ja onhan se Voltin kanssa meneminen hauskaa. Sellaista veitsenterällä taiteilua paljolti. Siistiä siis.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

jarruja prkle!

Voltti Vallaton jatkaa vallottomuuksia. Tai ehkä paremminkin sloganinsa hiomista "jarruttelu on nynnyille!". Kai sitä on tässä ylikiltiksi mussukaksi, etupulpetin tytöksi liikaa sanottu. Nyt se on jostain hankkinut kulahtaneen nahkarotsin ja virittänyt mopoaan salaa muilta. Nyt keulii ja kovaa!
Kuitenkin kotona se sitten vie mopon kiltisti talliin ja siistii kuraroiskeet & vahaa sen kerran viikossa, pyyhkii tassut ennen sisälle tulemista ja asettelee rotsin kauniisti henkariin. Istuu sohvan nurkkaa ja katsoo vain alle 16v. tarkoitettuja ohjelmia.

Sporttiksen tiistain treeneissä pääosin ihan ok, mutta tosiaan läpi tulee jarruista todella helposti. Tai oikeammin vain yhdestä, mutta se oli tarpeeksi ärsyttävää.
Muuten joo ihan ok. Vauhtia riitti jne. Puomi oli niin nopea ettei mitään jakoja ehtiä ennen koiraa alasmenolle. Sitä saa mitä tilaa.

Tänään Janitalla. Nolla treeniä ja voihan ketutus käyrä. Se jarru... ja vaikka tehtiin nolla treeniä, niin silti jumahdin siihen ajatukseen. Tehtiin joo sitten lopulta pätkissä kun meinasi kuolo korjata. Tai siis väsy.
Lopuksi nollalla koko rata, jee.
Ne linjat. Katso koiran silmiä. Lukitus. Mene jo. Osaatte kyllä. Sairaan nopea. Käsi alhaalla _koko ajan_. Vautsi vau ja voi ei!
Siis sain mitä halusin, konkreettista apua ja ajatusta juurikin niihin jarruihin. Nyt hempeilyt romakoppaan, kunnon käskyä silloin kun tarvitaan. Suu kiinni muuten ja ohjaan vaan. Meneehän se, ihan silleen vautsi vau-luontoisesti. Pakko myöntää.

Timppa treenasi Viuhkalla ja ne meni aikasen hienosti! Se kohta, missä minä menetin hermoni kun ei jarruta, ei käänny, niin Timppa&Viuhka teki sen niin hyvin. Oho.

Minä olen puhki poikki väsynyt ja kipeä. Myös tyytyväinen, iloinen, onpas taas treenaaminen hauskaa. Ehkä tämä taas uuteen nousuun jne.
Kivaa!

Tietty tylsempiäkin juttuja. Harmitus ystävän puolesta. Sille, tai millekään, ei vaan aina voi mitään, odottelua ja myötäelämistä.
Ja Pätmänin lonkat oli arvioinut Liman C/C. Pöh, kerta oli arponut B:en ja C:en välistä ja koiralla ei mitään kummempaa vaivaa ole (kuin aavistuksen matalat maljat ja hiukan löysyyttä), niin miksei sitten B? Voi kuvata myöhemmin ja löysyyskin todennäköisestä hävinnyt sitten ja kirjainyhdistelmä kivempi.
Pääasia on kuitenkin, että koiraa ne eivät tule vaivaamaan. Voi jatkaa harrastuskoira uraansa oikein hyvillä mielin. Kyynäret 0/0 ja muutenkin luusto priimaa!

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Kaipa se arkeen palaaminen herätti myös treenihalut. Tai sitten syksyinen aurinko ja siivouksen laistaminen...
Prim pihalla vähän uutta eli merkille menemistä. Ensiksi palloa sinne taakse ja sitten vain lähetyksellä. Hetken mietti mistä se palkka tulikaan ja tarjosi oikeaa tapaa melkein heti. Siitähän se palkka tuli eli menemällä merkin taakse. Riittää kun menee ja palkka lentää.
Perusasentoa ja muutaman askeleen seuraamisia. Yrittäminen on kova, aamuruoalla tekeminen on näppärää superahneen pennun kanssa.
Vähän kujakeppejä. Vieläkin on aika väljät, ei olla tehtykään nyt juuri ollenkaan ja sehän tietysti harvoin eteenpäin vie mitään. Hyvin se suoralta ne juoksee läpi. Avokulmankin nappaa hyvin, sulkukulmaa ei mitenkään. Joskos laittaisi ohjurit hetkeksi.

Käväistiin myös kentällä. Voltin kanssa Aata ja sen jälkeistä elämää neliöllä. Pumpperit Aalla ja myös hyppäyttämistä vaan siihen alas. En vaan nyt keksi tuohon mitään. Täytyy kysyä viisaammilta ja pohtia hetki asiaa.
Siis meni ihan ok ja hyvin oli kuulolla jnejne. Mutta A ei ole rentoa rullausta vaan tarttee käskytystä eikä taida silloinkaan olla 100% varma.
Prim sai tehdä neliöllä vähän sitä sun tätä ja hienosti tekikin.

Pieni lenkki kaikkien kanssa, hiukan talon siistimistä ja mukavia vieraita. Vielä kun heitti Juulin Tuusulaan, niin siinähän se sunnuntai menikin lupsakasti.