sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

SM tokot ja muuta höpinää

Pe iltana oltiin helteisessä Mikkelissä joskus lähempänä klo 23. Äidin asunto oli sauna... Ikkunat ja parvekkeen ovi auki, kauhea meteli ulkoa ja lämpötila sisällä lähempänä 40 astetta. Nukkumisesta, minun tai Voltinkaan, ei meinannut tulla mitään. Lopulta koitin torkkua 2 istuttavalla sohvalla parvekkeen oven edessä.
Aamulla ylös 5.30. Pirteenä ihme kyllä, ainakin melkein. Ja kohti Pieksämäkeä.
Onneksi sain auton aika lähelle. Pakkasin parit kevythäkit, tuolin ja kylmälaukun pieniin vetokärryihin, Voltti ja Prim hihnojen päähän ja etsimään telttojen keskeltä Hi-Han telttaa. Onneksi molemmat koirat käyttäytyivät nätisti ja fiksusti hihnassa kaiken keskellä... Tartti muutaman puhelinsoiton, sillä kukaan muu ei ollut vielä tullut ja niitä vihreitä & harmaita telttoja oli vierekkäin useampia.
Heti aamusta helle, me ekassa erässä heti. Voltti tuntui todella väsyneeltä ja nihkeältä. Hanna oli onneksi auttamassa koko ajan, iso kiitos!
Listan mukaan paikalla makuu oli ekana. Valmistelin Voltin siihen. Liikkuri sanoi että istuminen. Kuulinko oikein? Sitten jo liike alkoi ja siis istuminen. Hämmennyksissä kävelin ohi piilonkin ja jouduin palaamaan takaisin pari askelta. Mutta Vomps istui täydellisesti, 10!
Maahan meni nopeasti, mutta tassu alla. Oli painanut pään maahan heti. Siis ikinä opetettu siihen! Sitten nostellut päätä jokusen kerran. Nousi onneksi tosi hyvin. 8,5p.
Sitten ohjattu ja luoksetulo. Hyvällä vireellä kehään. Mutta sitten ei mentykään, korjasivat jotain. Vähän lopahti. Mutta kohtalainen merkki, hyvin läksi oikealle, ok palautus. Oisko ollut 8?
Luokaetulossa napakasti maahan, ihan hieno stoppi. Mutta sitten alkoi ennakoida maahanmenoa... Sivulle ok. 7.
Suoraan seuraamaan ja Voltti käveli jo mun perässä kehään. Saman tien perusasento ja menoksi. Ällö kaavio, käännös ja käännös ja käännös. Tuhottoman pitkä hidas ja muutenkin. Voltin huonoin seuruu ikinä :( 7,5p.
Nyt vauhdilla seuraava, ruutu. Ok merkki, pienellä kaarteella ruutuun keskelle, hyvä stoppi ja ekalla maahan. Kutsuessa käännyin ihan liika sitä kohden. Tyhmä minä. 5,5p. Huoh. Oli vaikea ruutu kuulemma, paljon punaista korttia.
Z vire, mikä vire? Ei istunut, ei seurannut. En muista, 5?
Hyppynouto sentään normaali, 8.
Ihan yöks ololla tunnariin ja kaukoihin. Tunnari ok, reippaammin olisi saanut tuoda. 8.
Kaukoissa ei noussut ekalla. Liikkui 5cm. 5,5.
Siis II- tulos, 45./yli 120 koiraa.
Joukkue 18./70.
Voltti raukka. Mietin jälkeenpäin miksi oi miksi oli niin vetämätön ja nihkeä. Kiire kehästä toiseen, jännitys, väsymys, juoksun jälkeinen olotila. Mikä lie, kaikki.
No, ei ne huonoimpia oltu. Ei yhtään nollaa, kyläkisoissa olis saatu 1-tulos. Riittääkö se? Entäs jos vaan en saa ilia ja intoa kokeeseen? Seuraaminen on se isoin murhe ehkä nyt. Apua. Kuka osaa auttaa tuossa vireen nostattamisessa? Aiemmin itsellä kokemusta vain rauhoittamisesta muilla koirilla.
Prim turisteli mukana reippaana. Paljon tuli kyselyjä miksi se on palautunut ja yhtä paljon kehoituksia pitää itse. Ehkä se on vaan uskottava :) sielläkin keskittyi tekemiseen hienosti, iloisena tervehti ihmiset, ei välittänyt koirista. Yhtä kelpie pentua yritti hiukan pomotella, mutta hyvinhän sitten meni.

Onnea menestyjille :) erittäin iloisia oltiin tietysti tutumpien hienoista tuloksista. Kyllä ne hyvät on hyviä oli sitten helle tai ei.

Ajoin Mikkelin kautta vielä mökille. Voltti saa uida ja henkäistä muutaman hetken rauhassa.
Prim on leikkinyt, harjoitellut hiukan noudon alkeita ja jahtaamisen katkaisua.
Se on superahne, mutta leikkii hyvin ja vaihtaa lelun namiin ja namin leluun.
Kamala se on paimentamaan... Luulisi saavan supernopean maahanmenon kun nyt jo latasee täysiä maahan!



tiistai 25. kesäkuuta 2013

tokon SM lähestyy

Ja mitä me tehdään? Ei niin oikeastaan yhtään mitään.
Eilen oltiin tosin kimppatreeneissä meille ihan uudella paikalla ja tehtiin jotain. Voltilla oli ekaksi liiankin kivaa ja vähän vauhtisokeus iski ;) Tosin se on vaan positiivista se Vompan kanssa, en jaksa uskoa koepaikalla sellaista niin helposti tapahtuvan.
Luoksetulo suoraan ja ekaksi odotti pysäytyksiä. Tosin vauhti oli kohtuullisen reipas siitä huolimatta, juuri sellainen joista vielä olisi kyennyt pysähtymään. Mutta kun stoppia ei tullutkaan, niin vauhti kiihtyi niin että meni vähän pitkäksi sivulle tulo...
Ruutu oli vähän hankalahko, mutta Voltti selvitti sen ongelmitta ja painui vielä suoraan sisään. Kutsuttaessa sivulle veti täysiä ohi, ohops. Uudestaan ja löytyi ne jarrutkin ja siisti sivulle tulo. Tässä pätee meillä agilityssä käytetty "katso koiraan".
Z:ssa keuli ekan välin, mutta oikeat jäävät.
Ohjattu ok.
Tunnarissa tapahtui jotain mitä ei mielestäni ikinä koskaan milloinkaan. Voltti toi väärän! Uskomatonta. Tosin taas en ollut ihan sata varma oliko kapulat minun viimeksi käyttämiä. Mutta ihan sama, vahvempi haju olisi pitänyt olla oikeassa. Uudestaan ja toi oman. Tosin maisteli väärään. Voihan... Täytyy nyt tehdä muutamia tunnareita joka päivä.
Kaukoja kun muut teki jotain muuta. Otti häiriötä, joka näkyi pään kääntelynä. Mutta jokainen vaihto ok silti.
Paikallaolot. Maahan tassu alla. Mutta pysyi asennossa kokoajan ongelmitta. Oli vaan laittanut silmiä kiinni kun häiritsi takana koirien haukkuminen ja Marikan häiriöinti. Nousi loistavasti ylös.
Istuminen ja oli vahva, hyvä istuminen.

Eli sellaiset. Jos koittaisi vähän tehdä nyt jotain kivaa vaan. Ja hyppynouto me tehtiinkin pihalla muistaakseni toissapäivänä.

Meidän starttinumero taisi olla 5! Heti alussa, ekassa ryhmässä, aamutuimaan. Ou jee, ei ole vielä hiki, ei ehdi jännittää itseään kipeäksi (no milloinhan jännitän niin paljon, mutta kerta se olisi ekakin). Tiinan Jaime menee just ennen meitä ja uskoisin Voltin tykkäävän katsella vauhdikasta poikaa.
Kaikki on mahdollista tuossa kokeessa. Rutiini ei vielä riitä, yllätyksiä voi tulla. Voltti voi ottaa häiriötä turhaan tai paineistua suorittajaksi. Unohtaa osan liikkeistä. Jumittaa kaukoissa. Tuoda näköjään väärän tunnarin. Ei osaakaan hypätä kapula suussa. Vetää ohi tuhatta ja sataa ruudusta tullessa. Seurata kuin laamannin lehmä. Z tehdä kaikki jäävät väärin. Istuessa mennä maahan. Maassa paikalla olossa mennä lonkalle, ottaa häiriötä.
Pieni juoksun jälkeinen plääh-olotila näkyy myös.

Mutta tänään käydään kokeilemassa agilityn kisaamista :o) Ens viikolla superporukassa viettämään aikaa agilityn ja muun kivan parissa. Siinä välissä ehtiikin olla pari päivää mökillä.

Prim tuntuu kokoajan enemmän ja enemmän omalta. Sen kanssa tekeminen on niin kivaa. Keskittyy niin kivasti tarvittaessa. Mitäänhän se ei osaa, mutta ei vielä tarvitsekkaan!

Sisko ja sen pikkusisko

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Juhannus

Ei sitten tehty oikeastaan yhtään mitään. Voltin varpaiden välissä ollut pieni känsä irtosi/repesi ja vaikkei se ontunut, niin jätettiin kisat väliin. Siitä vuosi verta helposti ja yritin nyt pitää reiän puhtaana. Rupihan siihen tuli ja jo pelkästä nurtsilla riekkumisesta alkoi vuotaa. Mutta tosiaan kipeä ei näytä olleen.
Nyt aamulla päällä oli jo sileä, kylläkin ohut, vaaleanpunainen iho. Nopeaa paranemista.

Prim teki muutamia hypyn tarjoamisia yms. pentujuttuja. Hauskahan sen kanssa on puuhata kun tykkää tehdä ja oppii nopeasti. Sulavaksi sitä ei voi kyllä vielä sanoa, sellainen karhunpoika :)

Prim siskot Di ja Whoopy kävivät kylässä sunnuntai aamuna. Pennut olivat yhtä jalkaa ja reippaita & tekeviä pikkuisia. Jotain pientä tekivät, mutta pääasiassa vain leikkivät ja hengailivat.








perjantai 21. kesäkuuta 2013

tokoa ja primiä

Tokoa Lilun, Sarin ja Satun kanssa. Nurtsi oli kaamean pitkää, mutta hyvät treenit saatiin.
Voltilla oli seuraamisessa niin asennetta ja tekemisen riemua, voi kuin saisin sen saman viikon päähän!
Tunnari ok.
Luoksetulo ei niinkään... stoppi oli löysä.
Ohjattu oli haastavahko. Kapuloita ei nähnyt lainkaan heinikosta! Mutta Voltti teki töitä paremmin kuin hyvin ja molemmat puolet löytyivät.
Paikallaolot oli hyvät.
Häiriötä paljon ja Lilun kovan äänen käskytystä. Korvat luimussa, mutta ei tehnyt väärin.
Kaukot toimi!

Prim on leikkinyt ja tehnyt pentujuttuja. Lunki pentu, josta lähtee kyllä välillä vähän liikaa ääntä.
Agilitykuvia tähän kun en viitsinyt niitä FB albumiin laittaa ;o)
On siis tehnyt nyt 2 kertaa aksajuttuja, Janitalla ja kotona kotiläksyjä.






tiistai 18. kesäkuuta 2013

Janitalla

Voltti ja piskuinen Prim. Joka ei ole pientä nähnytkään, iso möllikkä se on. Di sisko oli ihan rimpula hämähäkki :o)
Näimme siis Din pentutreeniä ennen omaa vuoroa. Hienolta näytti.

Voltti meni ihan hyvin. Minä en ihan joka hetki. Olen taas ajoittain ohjaamassa ihan esteitä enkä linjoja. Turhaa varmistelua myös, osaahan se. Osaa monta asiaa niin hyvin jo että ihan unohdan. Putkijarru oli kadonnut taivaan tuuliin. 65cm rimat pysyi kunhan en ollut edessä. Tämä tapahtui pari kertaa.
Eka rataa pätkissä, sitten vähän koulutusta, sitten koko rata alusta nollatreeninä. Huoh kun alkoi puuskututtamaan. Ikäväkyllä ei kaikkia 28 päästy, ekalla sain riman alas 15. esteellä huolimattomassa päällejuoksussa ja toisen kerran 23. samasta syystä. Kun ei ne jalat enää vaan menneet edestä... enkä enää muistanut, että pystyin ongelmitta irtoamaan pujottelusta sivulle ja taakse Voltin pujotellessa loppuun (vaikka oli aitaa päin!).
Mutta myönnettävä ettei asenne ihan sitä mitä olisi pitänyt. Pää on jotenkin niin täynnä kaikkea.

Prim aloitti hypyn tarjoamisella. Ei ole siis ikinä koskaan tehnyt. Aika fiksu se on, tajusi nopeasti mikä on homman nimi. Myös tasaisella muutama juttu ja nekin toimi. Mutta se, mikä ei todellakaan toiminut oli ettei vaan jahtaa minua juostessa eli ei tosiaankaan pysähtynyt lelun heitolle/ruokakupille. Paljon tätä treeniä. Janita piti remmistä, muuten ei olisi onnistunut koskaan.
Hallin pihassa piti haukahtaa toiselle koiralle, mutta sisällä reippaana uudessa paikassa mitään arkomatta meni ja puuhaili, leikki ja söi ahneena. Keskittyi ja pusutteli.

Prim nyt toistaiseksi jää meille. Katson rauhassa jos sille kävelee vastaan se oikea koti. En raaski lennättää sitä merten toiselle puolelle enkä nyt just Suomeenkaan.

maanantai 17. kesäkuuta 2013

tokoilua

Nurtsitreenit Sarin ja Satun kanssa.
Voltilla vaikeahko ruutu (paljon häiriö merkkejä ja koirahäiriö ja vähän puitakin matkalla & hiukan ylipitkä matka eikä tainnut olla ihan suorassakaan). Se teki sen niin hienosti etten uusinut lainkaan. Ainut, että kun nyt onneksi on jopa liian kivaa, niin ruudusta juostessa vauhti oli vähän liian kova ja meinasi mennä pitkäksi sivulle tulo.
Ohjattu pitkähköllä nurtsilla. Ei haitannut, kumpikin puoli ok. Merkille lähetykset molemmissa liikkeissä minun mittapuun mukaan hyvät.
Z. Vähän keulii seuratessa, mutta sekin annetaan olla vaan. Kaikki liikkeet oikein.
Tunnari. No nyt tapahtu jotain ekalla... otti häiriötä Sarista, otti oman ja pudotti ja tarkasti kaikkia. Toi oman. Mitä ihmettä. Uudestaan kaksi kertaa eikä mitään ongelmaa. Vaihdoin kapulankin välissä. Täytyy tätä nyt treenata ajatuksella ehkä mielummin enemmän kuin kerran!

Voltti sai lopettaa siihen, koitan välttää nyt jankkaamista.

Prim pääsi mukaan paikallaoloihin. Malttia ei vielä riitä täyteen aikaan ;o) Mutta muutaman palauttelun ja palkkaamisen kanssa pysyi kyllä hyvin kun ajattelee, että se on nyt aloittanut odottamisen vasta just. Ja siistiä, se ei ota häiriötä muista.
Tehtiin vähän luoksetuloja, leikkimistä, imuttamalla seuraamista. Ja leikkimistä. Kokeiltiin ohittaa toisia koiria ihan vierestä, ei ongelmaa, pitää kontaktin.
Aika ihana pentu <3 mutta äänekäs, voi hitsi vie siltä on unohtunut äänenvaimennin asetuksista. Ei se siis tokoillessa ääntele lainkaan, mutta leikkiessä ja välillä muutenkin haukkuu muille kun ei ehdi tarpeeksi kovaa mukana taikka ne ei leiki ja sitä leikittäisi.
Isompien nenille ei edes yritä hyppiä, tietää tarkasti paikkansa. Mukavaa on, että se kestää myös sanomista eikä ota nokkiinsa lainkaan.
Voihan pentu, ei kai se meille jää ;o)

Viuhka teki omalla pihalla suunilleen täydellisen tunnarin ja hömpötteli kaikkea temputusta. Sai myös tehdä hiukan matalilla hypyillä agilitya. Kuntoutetaan hiljalleen pennuista.

Malit taas vetivät metsässä hullun rallia, onneksi iltamyöhään metsä on melko tyhjä muista ulkoilijoista. Ei ne nyt mitään tekisi, mutta vauhtia ja meteliä oli jostain syystä enemmän kuin ennen. Riepu oli kyllä aika puhki poikki sen jälkeen ja aamulla kankea :o(

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

viikonloppu

Prim on harjoitellut harjoittelemaan. Se on superahne eli naksuttelu on ollut helppoa.
Koitin nyt opettaa targetin koskettamista ja se mätkähtää siihen mahalleen.
Tunnarin nostoa ja tais tajuta edes koskea sitä.
Luoksetulo on aika siisti. Imuttamalla seuraamista. Istu on jo sisäistetty. Maahan meneminen vaatii käsiavun. Odottaa jo paikallaan hetken nin istuen kuin maaten.
Leikkii  taisteluleikkejä hyvin, menee kuolleelle lelulle muttei tuo sitä. No ei oikeastaan tuo mitään lelua nyt just...
Hauska pentu :o)
Eilen myös näin super ihquja sisaruksia. Voi kuinka ne olivat kasvaneet! Ilopissathan sitä pääsi, mutta se ei haitta akun ovat niin ihania. Tosin vaikea kuvitella niiden olevan samasta pentueesta. Di on sellainen koipeliini lyhytkarvainen ja Whoopy supersöötti pehmonalle. Ja Prim siitä väliltä, tosin taitaa olla jytkyin noista selvästi.

Voltin kanssa agilitya eilen hiukan. Rimat 65cm ja saatii heti toka rima päällejuoksussa alas. No ei sen jälkeen yhtään eli hyvä hyvä. Teki ihan näpsäkän nollan 27 esteen radalla, mutta toisaaltaan se oli tosi helppo. Mutta välillä niin.
Ainut, että tuntuu tahmealta. Ei liiku oikein draivilla jne. Täytyy katsoa huomenna Janitalla onko tämä taas mun kuvitelmaa, hiekkakentän aikaan saannosta vai juoksun jälkeistä nössöilyä.
Prim kävi leikkimässä ja hiukan keskittymässä kentällä sekä juoksemassa Ninjan perässä putkeen (sorry!). Sai kiertää pari siivekettä (ei osannut) ja mennä putkeen (osaa liiankin hyvin).
Lopuksi koko revohka uimaan. Viuhka ja Voltti uivat hyvin ja mielellään. Prim vielä uikuttelee ja kiukuttelee rannalla. Etenkin pudottuaan kerran veteen...

Illalla Voltin kanssa pihatokoa. Saisikohan jotenkin pullotettua sen innon ja reippauden kaikkeen tekemiseen?









perjantai 14. kesäkuuta 2013

hakuilua

Torstaina Voltin hakutreenit. Jatkettiin tuuli-ilmaisulla. Maalimies kunnolla piiloon pressun alle metsään ja hihnassa kohti ottamaan hajua. Ottaako vai ei, kukapas sen kertoisi kun Voltin lukeminen on aika hankalaa tuossa tilanteessa.
Ensimmäinen 50m ja läksi suoraan ja löysi heti, toi rullan todella hienosti. Näytöle lähtö tökki paljon. Ei vaan ymmärrä vielä. Mutta leikkii loistavasti maalimiehen kanssa.
Seuraava tosi pöpelikössä pienen ja tiheän kuusiryhmän sisällä. Läksi taas hyvin, mutta ei heti löytynyt, kutsuin pois. Uusi lähetys ja taas kiersi kuusiryhmää. Hiukan myös läksi kaartamaan ja meinasin jo hihkaista, mutta käskettiin antaa tehdä ja olla kerta selkeästi tekee töitä. Sieltä se sitten löytyi. Näytölle menokin parempi.
Kolmas jo hiukan lähempänä, suoraan sinne! Näytölle myös nyt hyvin.
Neljäs taas pöpelikössä erittäin piilossa. Läksi hiukan kaartaen tuulen alta (tai siis oletetun tuulen) ja meni suoraan sieltä maalimiehelle, suorapalkka.
Hieno Vomps :o) Taisi saada kehujakin ja ajatus oli, että se on tainnut nyt jo ymmärtää mitä pitää tehdä näyttöjä lukuunottamatta. Tosin niitä ei nyt vielä yleensä edes treenata, sanottiin. Mutta kai se on samantien ihan sama? Jos vaan into etsiä riittää. Tosin näyttöjä taitaisi pitää harjoitella jossain muualla.

Prim oli mukana ja on hienoa huomata kuinka hyvin se pystyy rauhoittumaan autossa ja häkissä. Ei huutamista tai muutakaan. Reippaana tervehti uudet ihmiset ja leikkikin jonkun kanssa.
Muutenkin se on aika kiva kyllä. Vaarallisen kiva :o)
Siitä on jo useampi kysely, nyt vaan pitäisi päättää.

Eilinen meni töissä, töissä ja töissä. Koirat saivat sadepäivän kunniaksi vain lenkin ja tarhailua ja sohvan valtaamista.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Pupu, Rei, Pru, Prim....

Tosiaan yksi pennuista haettiin eilen takaisin kotiin. Tämähän oli ollut meillä sovitusti 10-viikkoiseksi ja  luonnollisesti olin jo kovin kiintynyt siihen.
Koko takaisin kotiin hakemiseen ei mitään maata kaatavan suurta draamaa sisälly. Pupsi ei vaan ollut sitten ihan sitä mitä siltä odotettiin enkä minä halunnut antaa kuukauden koeaikaa, jolloin varmuus sopivuudesta tai epäsopivuudesta olisi sitten vahvistunut. Tämä olisi minusta ollut epäreilua oikeastaan ihan kaikille.
Kotimatka mietittiin nimeä. Ihan kuin oltais pennun haku reissulla ;P Pru. Mutta sitten illalla se olikin sitten milloin Prei, Pru, Prii ja vaikka mitä. Lopulta Prim kuulosti korvaan sopivalta, hyvältä huutaa ja pentukin näytti sen hyväksyvän. Tietysti jos se lähtee meiltä maailmalle, niin nimi vaihtunee taas.

Prim tuli kotiin, toiset kävivät moikkaamassa sen ja kaikki oli hyvin. Läksi mukaan kentälle kun menin kouluttamaan ja pääsi leikkimään melkein samanikäisen shelttipennun kanssa sekä hiukan vanhemman hurjan kelpie tytön. Hyvin meni leikit :)
Samalla hiukan leikitin sitä ennen ja jälkeen treenien. Hurjan kova leikkimään, menee kuolleelle lelulle mutta takaisin tuonti on jotenkin unohtunut. Keskittyy namillakin loistavasti ja tekee sen vähän minkä osaa. Moikkaili ihmisiä iloisena ja leikkikin niiden kanssa vapautuneesti.
Haukku sillä on herkässä kyllä, mutta sitten taas kun tekee niin suukin pysyy kiinni.

Yön nukkui pienten protestointien jälkeen aitauksessa hiljaa. Viuhkan leikittää sitä hurjasti. Volttia vähän ärsyttää koko otus. Leikkii, mutta sitten tosi helposti käy sanomassa, että nyt loppu tuo riekkuminen. Malit nyt olivat maleja, jaa'a yksi lisää. Ruuti meinasi revetä nahoistaan kun se tykkää niin paljon pennusta.
Jos se on siellä dominoinut vanhempaa koiraa, niin täällä siitä ei näy jälkeäkään. Nuo kun sanoo, että _nyt_ niin se sitten on toteltava.

Minulla on kamalan vaikea ratkaisu edessä. Pitääkö pentu? Eikös se ole vähän niinkuin pakko?

Mutta niin tai näin, nyt saa olla hetken ainakin meillä. Kamala stressi muutaman päivän ollut ja päänsärkyhän siitä seurasi. Koitetaan koota nyt pää työkuntoon ja otetaan pentu kainaloon ja menoks.

Maanantaina jotain, tiistaina jotain, keskiviikkona kaikenlaista

Maanantaina sain sellaisen helposti koottavat hypyn kotiin. Kangashyppy :o) Saadaan treenattua sekä toko- että pk-hyppyä. Pakkohan oli tehdä heti.
Tokohyppynä metskulla hyvin. Treenasin samantien vinoja heittoja ja vahvistin takaisin tuloja hypyn kautta. Melko kivasti meni. Lopuksi suora heitto hetsaamalla niin sai vauhdinkin mukaan.
Muutamia tokoliikkeitä tyyliin "Meillä on vaan niin kivaa". Stoppia vain leikkinä enkä taida edes ottaa kokonaisena luoksetulona lainkaan ennen koetta. Tai ehkä kerran... Huomasin etten ole nyt vaatinut peruutusaskeleita ja se ehkä tekee sen liikkeen etupainoiseksi taas eikä niin nopeaksi kuin voi olla ja osaa. Naksulla peruutuksia sitten siihen.
Kaukoissa jumittaa helposti kaukaa sen maasta istumisen. Täytyy nyt tehdä paljon toistoja ja palkkausta. Toisaaltaan tykkää tästä liikkeestä paljon, toisaaltaan vähän jumii. En tiedä, katsotaan.
Sitten nostin sitä hyppyä vähitellen vähän ylöspäin. Metrinen meni täysin ongelmitta! Huiskahduksella yli. Myös metallikapulan kanssa, tosin se on paljon kevyempi. Hyvä hyvä.

Tiistaina pikaiset kimppatokot. Voltilla oli ilo ylimmillään ja se on hyvä se. Jäävät oli kuulemma hyvät. Nyt myös ilme palatessani sitä kohti parantunut!
Kaukoissa ok, mutta kerran jumahti. Kävin nostamassa nätisti istumaan ja sitten ei enää ollutkaan mitään ongelmaa.
Ohjatussa merkki ihan kohtalainen. Lähetys täytyy etenkin nurtsilla olla tosi tarkka. Kapulat hävivät sinne helposti ja jos näytän liian auki rintakehän, niin lähtee liikaa sivuun. Muuten ei moitittavaa tainut olla. Vai olikohan. En muista.
Ruutua kokonaisena. Merkiltä ruutuun mennessä matalempia merkkejä. Jäi hiukan kiinni niihin ja meni sivusta sisään. Uusi lähetys ja nyt haipakalla suoraan. Hannan käskytykset on Voltille jotenkin vähän liikaa kun on tullei ylivireinen. Nousi ruudussa käsky sanalla. Uudestaan ja pysy kuin tatti. Hyvä. Treenattiin sitten sitä, ei saanut ennakoida tietenkään myöskään mun pään kääntelyistä.

Lopetettiin siihen, oli ehdittävä vielä töihin uudestaan. Töitä on enemmän kuin ehkä vähään aikaan ja nämä vapaapäivätkin menee pitkälti jossain työntouhussa.

Niin ja haimme sitten pikku pupsin Pupun takaisin kotiin. Pentu ei ollut sitä mitä odotettiin ja parempi silloin heti palautua kuin vasta aikojen päästä harmitella puolin tai toisin.
Jälleen näkemisen riemu oli kohtalainen muun lauman kanssa ja pennun nimi nyt ainakin toistaiseksi muutettiin Reistä Pruksi. Kun on jo yksi Rei, uros, ja meidän suuhun nimi ei sopinut ja ehkä sen antaja haluaa säästää nimen mahdollisesti uudelle pennulleen.
Mihin Pru sitten asettuu aikanaan, katsotaan.

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

sunnuntai

Tuli mahdollisuus treenata alueellisessa nextarissa Elinan treeni sunnuntaina. Tietysti käytin mahdollisuuden hyväksi.
Aiheena tulos tai ulos, virheestä, mikä tahansa se onkin, pois radalta. Kaksi yritystä, sitten treenaten.
Tämä on ollut minulle hankalaa aina. Töpeksin ne kaksi yritystä johonkin, sillä viimeisellä treenikierroksella saan sitten ainakin melkein koko radan tehty nollana läpi. Asia, josta viimeksi Janitan kanssa puhuttiin ja mietittiin miksi ja kuinka saisi heti sen fiiliksen.
Radalla oli 29 estettä ja se oli suoritettavissa täysin. Olkootkin, että muistamisen kanssa oli pieni ongelma kun samaa kohtaa pyörittiin useampi kerta. Mikä kierros meneillään?
Voltin kanssa ekalla kerralla nollana läpi koko rata! Uskomatonta ja huojentavaa, me pystymme.
Olkootkin, että se ei mikään flow rata ollut. Muutamia pitkähköjä kaarroksia, melkein kielto (jarrut eivät todellakaan olleet ruosteessa eilen). Mutta pääasia oli, että nopea tempoinen rata päästiin läpi ilman virheitä.
Miksi me päästiin onnistuttiin heti?
Siinäpä kysymys. Ehkä onnistuin hakemaan sen olotilan. Siihen en tarvitse suurta keskittymisrauhaa tai mitään, muutama minuutti ja usko siihen, että siellä ei ole mitään mitä ei osattaisi. Luottamus koiraan, se todellakin osaa ja minä vaan olen kartturina mukana näyttämässä että tuonne ja noin. Ohjaus päällä, katse koirassa. Ajatukset olivat siis suunilleen noin.
Se, miten se todellisuudessa meni, on ehkä aavistuksen toinen.

Lopuksi vaan treenattiin pätkiä, nostin rimat 65cm. Ihan lopussa yksi kopahti.
Pätkät meni hyvin ellei jopa todella hyvin. Kaarteet sai pieniksi ihan vain rytmittämällä hiukan omaa liikettä. Ehdin vaikka ja mihin, mietin jo onko Voltti superhidas vai mikä ihme. Ehkä täytyy uskoa, että se on "vain" se, että rytmitys ja osaaminen alkaa pelata. Pystyn ennakoimaan ja jättämään Voltin hoitamaan hommansa.
Aika siistiä :o)

Sosiaalista elämää ei saa unohtaa. Se on aina kivaa kun on mukavia, kannustavia ystäviä ympärillä. Iso osa tulee siitäkin treeni ilosta. Sitä arvostaa kovin etenkin kun muuten aikalailla teen itsekseni.
Tottakai on hauskaa, että joku joskus pyytää treenaamaan yms. Tai käydään kimpassa syömässä vaikka  ABCllä, mutta mukavaahan se on. Uusia tuttavia, vanhoja ystäviä ja kaikkea siitä väliltä.

Ison ilon tuo myös se, että kasvatit alkavat olla niin hienoja ja omistajatkin taitavat tykätä niistä aikalailla :) Pirkko oli lauantaina mennyt samaisen radan niin hienosti, kaikki kehuivat ja ylistivät. Muutenkin kun  se vaan Lauran kanssa on niin hieno. Oksennus heidän käännöksiä. Nautin katsoa heidän menoa vaikkei se aina ole vielä harmoonista ja kaikki palat ei vielä joka kerta loksahda täysin paikoilleen, mutta se on sitä nin supersiistiä veitsenterällä menoa kuitenkin isolla osaamisella. Upeaa!
Sari ja Pyry, niiden meno alkaa olla tosi hienoa. Pyry on järkyn nopea, elastinen ja kuitenkin aika kiltti poika. Osaamista löytyy molemmilta, vielä kun Sari luottaa siihen! Ja lopettaa liian kriittisenä olemisen.
Pikku pennut ovat myös maailmalla ja kuulumisia tulee ahkeraan. Rei muutti vasta perjantaina Susanille. Ikäväkyllä se oli pöhkinyt asioille jonkun verran lauantaina. Olen kovin harmissani siitä, mutta toisaaltaan se tietysti osaksi kuuluu pennun kehitykseen. Mutta jos enempi pöhkii tai tuntuu epävarmalta, niin olen kyllä vähän kummissani. Toivottavasti nyt menee ohi kunhan kotiutuu.

Oman (hetken) ilon keskellä harmitus suuri monen ystävän puolesta. Täytyy vaan toivoa parasta ja pitää peukkuja. Joskus elämä on...

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Mikä on liikaa?

Ja paljonko on paljon?
Voltti on vähän väsyneen tuntuinen. Toki helle yms. voi edesauttaa tuota tunnetta, mutta jotenkin nuupahtanut. Tietysti kyse voi olla myös minun vilkkaasta mielikuvituksesta.
Mutta onko loman tarpeessa, onko nyt liikaa kaikkea. Onko minusta tullut mamma, joka vie vaan lastaan harrastuksesta toiseen ja unohtaa itse lapsen siinä välissä? Vai tykkääkö se todella kaikesta tekemisestä?
Agility. Tykkää! Mutta on selkeästi hidastunut. Vai johtuuko tämä siitä kun malttia on tullut hiukan lisää. En ole edes paljoa nyt treenannut.
Toko. No tykkääkö? Ainakin osasta liikkeistä kyllä. Ja pieni suorittaja tekee liikkeet aina, koska se on sen työ. Näkyy myös tattadaa-asennetta. Mutta laitanko koirani liian ison eteen viemällä sen SM-kisoihin, joissa on paljon kaikkea. Pitäisi osata, pystyä tekemään enemmän kuin parhaansa isossa häiriössä monien silmien alla.
Haku. Tästä en ole ihan vielä ottanut selvää, että onko se Voltista vautsi vau juttu vai tehtävä tehtävien joukossa. Toisaaltaan se on vastapainoa muulle, saa mennä ja tehdä itsenäisestikin hommia, käyttää aistejaan.
Jälki. Tämä näyttäisi ainakin olevan mieluista. Häntä heiluen jäljestää innokkaana.
Esineruutu. No... en nyt sanoisi sen olevan Voltin ykköstekeminen. Lähtee innokkaana, mutta. Mutta se mutta. Mutta olisi tehtävä jos tekee kahta edellistä. Jos ikinä koskaan mihinkään kokeeseen meinaa.
Ja jos meinaa kokeeseen, täytyisi sitten myös treenata pk-tottista. Uusia temppuja ja ne hyppynoudot.

Missäänhän ei tulla huipuiksi, ehkä kelvollisiksi, jos ja kun lajeja on niin monta. Toisaaltaan taas ei kyllästy ehkä? Mutta toisaaltaan, onko niitä liikaa? Niin j ahuipuksi nyt ei tultais missään vaikka lajeja olisi vain yksi. Mutta ehkä paremmiksi.
Niin ja muut koirat. Kyllä Viuhkakin jäljestä ja aloittanut agilitytreenit vähitellen kuntouttaen sen pennuista. Tekee se tokoakin, muttei ikinä enää kisaa.
Malit taas harrastaa kotikoiran roolia mainiosti. Lenkkeilyä, uimista ja pihatokoa. Kesällä omalla pihalla saavat muutamia esteitäkin hypellä.

No, jos valmistuisi lähtemään treenaamaan Turkuun ;o)

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Christan tokokoulutus

Ällötykseni seuraaminen. No ei siinä kauheasti ollutkaan sanomista. Pitää paikkansa (alussa hiukan ylivireisenä poikitti muttei paha), suorat perusasennot, tekee työnsä. Minun täyskäännös remonttiin, taisin tajuta. Mutta siis itse seuraaminen ok, kelvollista ja siistiä. Oho.
Luoksetulo. No ei nyt näkynyt superhyper pysäytystä. Plääh. Tehtiin sitä mitä muutenkin leikkien. Katsos, olen jotain osannut tehdä ihan itse oikein ;o)
Muuten keskustelua ja mitä tehdään ennen SM-kisoja. Häiriönä jotain, paloina jotain.
Lopuksi paikallaolo, ajattelin että nyt ei tule ongelmia. Voltti keskellä, ei reagoinut Hannan käskyihin vaikka taisi joutua sanoa useamman. Nopeasti maahan tasatassuin. Sitten jotain säätöjä kahdella muulla ja otin Voltin ylös uudestaan. Ei ois kannattanut... nyt reagoi viereisen ohjaajan tiukempaan käskytykseen. Itku.
Mutta pysyi hyvin, ei mennyt lonkalle yms. Nousi oikein hyvin.
Ei mennyt sitten kertaakaan ansaan kun käskyteltiin lähekkäin omaan tahtiin. Hyvä Vomppis.
Istuminen paikalla moitteeton.
Lopuksi otin vielä hyppynoudon ja asenne oli kohillaan. Sekä haku että tuonti reippaat!

Pitäisi varmaan tehdä joku pienehkö treenisuunnitelma. Miksi minulle nyt on iskenyt ei jaksa-moodi? Tyhmää.


torstai 6. kesäkuuta 2013

Joka päivä jotain

Maanantaina tokoilua kimppatreeneissä. Oli vaan aika pieni kimppa, minä ja Hanna & Sari tuli sitten myös.
Luoksetulo, Z, tunnari ja ohjattu. Vähän seuraamisia. Ja kapulan tuomista asenteella.
Luoksetulo on aika kivalla mallilla. Maahan saisi mennä ripeämmin ja täytyy olla tarkkana missä asennossa istuu kun käskyttää maahan jättäessä. Muuten siirtää tassuja.
Z taisi tehdä kaikki vaihdot oikein. Palkkailin takas tullessa.
Tunnarissa emämoka, otin omat viimeksi käytetyt kapulat :/ Nyt taisi maistaakin yhtä ja toi kyllä viimeksi hajustetun. Vaihdettiin Hannan tunnareihin ja ei ongelmaa, huoh. Tosin nyt epävarmuustekijä kun tuli mukaan niin pyöritti kapulaa suussa.
Ohjattu ok. Merkille menon odotus arvo liian suuri, täytyy olla tarkkana ettei salli pointterina oloa.
Kierrätyksiä metalli suussa, hauskaa oli.

Tiistaina omalla pihalla jotain pientä. Kaukoja ja tahmaa sen istumisen. Yöks. Asenne seuraamista edelleen, poikittaa kun on liian kivaa.

Keskiviikkona koulutin töiden jälkeen yli 4h eli eipä paljoa mitään. Vähän ruokakipolla pihalla jotain. Teki muuten tosi hienosti ja iloisesti!

Torstaina olin mennyt hakutreeneihin jo tuntia liian aikaisin. Tosin netissä luki niin. Odotellessa tein sitten jäljen yhdellä kulmalla. Meni sen oikeastaan tosi hienosti. Treenattiin myös tikkujen nostoa tasaisella, katsotaan hiffasko lainkaan. Hiukan myös tottista.
Muut tulikin, tehtiinkin esineitä. Voltti oli vähän plääh ja puuh, mutta ekana hommiin. 2 suikaletta ja eka ylämäkeen vähän ryteikköön. Vieraat esineet, joku pehmojuttu ja 2 lompakkoa.
Läksi tosi hyvin, meni perälle saakka ja nosti sen pehmon & toi hyvin. Toiselle läksi nihkeämmin, selkeästi paikallisti muttei nostanut. Sai sitten apuja ja hyvin toi. Kolmas sama ongelma...
Toinen suikale ja omat esineet. Läksi ok ja otti heti hajun & toi. Sitten ei vaan enää oikein irronnut. Läksin mukana ja sai itsevarmuutta tai jotain & lelu löytyi hyvin. Leikittiin tovi ja mietittiin kuinka saisi sen tajuamaan, että ne esineet a) pitää etsiä aina ja b) kun löytyy, niin tuoda luokse.
Omassa päässä mietin, että jos vaan helpottaisi hetkeksi.
Sieltä agikentälle katsomaan Pyryn ja Vipin treenejä. Ei siellä muita ollutkaan.
Anteeksi Pauliina, taisin sotkeutua liiaksi. Rata oli kyllä kiva! Sain lainata Pyryä vähän, kiitos Sarille. Ja sain myös juosta Voltin kanssa. Teki nollana läpi vaikka en oikein tutustunut ja kadotin yhden hypyn hetkeksi. Vähän jotain kohtia kokeilin ja pyllähdin kenttään kun hiekka läksi lenkkarin alta. Ei ole kyllä peruslenkkarit aksakengät!

Muuten ollaan uitu ja lenkkeilty isomman ja vähän pienemmän lauman kanssa. Helteet vetää vähän hiljaiseksi kaikki muut paitsi Ruutin ja Rein. Onkohan mun vaan pakko antaa Ruuti Rein mukana ;o)


sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Rei

Kuinka nopeasti pentuun kiintyykään. Vaikka kokoajan olen tiennyt, että se lähtee, niin silti. Kaikki tietävät, tai ainakin nyt tietävät, että minusta on aivan mielettömän hauska puuhailla pentujen kanssa. Katsoa kuinka ne oppivat ja oivaltavat, seurailla kuinka ne kehittyvät. Yrittää vahvistaa ja tukea, mutta kuitenkin myös karsia jos on karsittavaa.
Rein kanssa en ole ehkä tehnyt oikein mitään, enempi vain lellutellut, katsellut maailmaa ja antanut kokemuksia. Toivottavasti pääosin positiivisia. Tosin "ei"-sanan opettelu on ollut tarpeen. Neiti on melkoisen kova käyttämään hampaitaan myös ei toivottuihin kohteisiin. Erikoisalaa on kengät ja niiden kuljettaminen pitkin taloa. Ja minne lie, sillä meillä on nyt kolmet pikkukengät parittomina.
Ahneus on loputon. Lauantaina se oli saanut jyrsittyä kuivamuonasäkkiä aitauksen läpi. Minä en huomannut heti ja annoin sille päiväruokaa. Ja se söi sen tuhottomalla vauhdilla. Hetken päästä huomasin säkin ja tyhjiin juodun vesikupin. Ja pallokalamaisen Rein. Ei tästä onneksi seurannut kuin päivän paasto ja tuhottomasti kakkaa. Paasto ei ollut mieleinen lainkaan ja hyeenamaisin ottein se yritti syödä kaiken syötäväksi kelpaavan!
Yrittää pirulainen varastaa sohvapöydältä ja toisilta koirilta. Ihan helpolla ei usko, mutta uskoo sitten kuitenkin. Sen minkä muistaa.
Taistelutahtoa on ja saalistakin riittää. Keskittymiskykyäkin. Ikävämpi puoli on haukkuherkkyys, ilo haukkuja ja kiihtyessä voi ääntä piisata. Siihen olen hiukan puuttunut, tulevan tokokoiran ikävämpi ominaisuus.
Niin selkeitä paimenkoiran elkeitä en ole nähnyt kenessäkään koirassani aiemmin. Paimentaa muita koiria, heittäytyy maahan ja tuijottaa. Kiertää ympäri. Pirkko taisi tätä tehdä myös ainakin jossain määrin ja tekee vieläkin.
Onneksi sillekin on niin hyvä ja loistava koti odottamassa, jo 4 yön päästä. Nyyh ja hurraa. Molemmat :o)

Videopätkä eilisestä puuhailusta. Kiersi keppiä ekan kerran, myös kapulan hakemista ekaa kertaa.


Salo

Lauantaina ja sunnuntaina 3 starttia Salossa. Pohja oli epämiellyttävä, melko pehmeä ja liikkuvaa soraa päällä. Rullasi jalan alla, Voltti ei osannut liikkua etenkään lauantaina mitenkään. Ei liikkunut, kurveissa vaan kaapi tyhjää.
Lauantain radat olivat oikein mukavia, Juohevia ja ehkä jopa helpon oloisia. Tosin kuulemma 3-luokassa on ;)
Ekalla hyllytin lopussa melko nolosti... meni putkeen kun piti mennä puomille. En vaan katsonut saksalaisessa laskeutumis paikkaa. Muuten ei kamalan huono kaiketi lainkaan.
Tokalla valahti aavistuksen alussa, mutta ei paha. Muuten rata melko juohevaa menoa. Ikäväkyllä 1 rima.
Kolmas oli hypäri ja nyt läksi alussa liikkeeseen kovasti ja valui ihan liian paljon, kalastelu kiinni. Sittenpä sai vaan lähetellä ja vastaanottaa ;o) Ja 2 rimaa alas. Prkl.

Sunnuntaina Minna Räsäsen radat. Eka oli helppo. Lopussa vain piti saada koira kiinni putkesta ettei hypännyt väärään hyppyä. Ei hypännyt ei, mutta valssailessani kadotin koiran nanosekunniksi ja tuli 3. vikan hypyn ohi. Ei me nollaa ois haluttukaan.
Toka hankalampi, mutta nyt ihan pätevästi ellei lasketa edestä kaukaa tehtyä putkijarrua, joka ei Voltti jarruttanut ei sitten lainkaan. Tuskin edes silmiä räpäytti siihen. Ja puomilla oli niin vikkelä, että jäin liian kauaksi ohjaamaan ja sain koiran kepeille kun piti mennä putkeen. Pujotteli hienosti loppuun vaikka seisoin paikallani ;) Loppurata tietty nollalla.
Hyppikselle veto veks ja en tykännyt koko hyppiksestä. Yök. Alussa taas rytmitys, jota ei tapahtunut. Se oli olemassa vielä tutustuessa, mennessä se katosi johonkin. Aiheutti sen, että Voltti kävi puolessa kentässä kääntymässä. Sitten me juostiin. Ja juostiin. Ja tehtiin putkijarru, joka toimi. Ja juostiin. Ja pudotettiin 3. vika rima.

Hellettä oli, yöks ja yöks. Toissaviikolla oli vielä talvi ja nyt jo hellekesä. Missä se raikas kevät?

Lisäys. Käytiin vähän ennen klo 22 uittamassa koiria. 2.kesäkuuta ja vielä oli +22! Viuhka ja Voltti uivat mallikkaasti ja Reitä ätsytti muiden hauskan pito sen verran, että meni itsekin uintireissulle. Hyvin ui, mutta ei nyt mitenkään hinkunut sinne uudestaan :o)

Pennun kanssa touhuilu on niin hauskaa! Viikko enää ja talo on taas pennuton. Näillä näkymin ainakin 1,5 vuotta.