keskiviikko 30. tammikuuta 2013

puuhastelua

Sunnuntaina olisi kukonlaulun aikaan tokokoe, onneksi ihan lähellä Veikkolassa. Tokossa näyttäisi menevän niin, että kun pääsee sinne ylimpään luokkaan, se tarkoittaa sitten aikaisia heräämisiä mikäli mielii kokeeseen. Tosin sinne pääsy muutenkin on aika hankalaa, mihinkään ei meinaa mahtua tai kokeet ovat turhan kaukana etenkin talviajokeleillä.

Treenaminen on jäänyt tällä viikolla tasan kotipihatreeniksi. Tai kodin eteisen treeniksi. Mikäs siinä, kyllähän iltaruoalle muutama temppu kanttaa tehdä, miettinee Voltti. Temppuja ne onkin, ei niinkään mitään kokonaisia treenejä tai edes osia. Josko illalla saisi Sporttiksella tehtyä hyppynoudon ja jossain ohjatun muistutukseksi. Tai toisaaltaan, osaahan se!

Viuhka keskittynyt lähinnä sohvalla makaamiseen, metsässä puuhailuun ja pikku temppuihin. Jaksaisi nyt odottaa pari viikkoa ja risat niin saisi ultrattua...

Ja mun jalkapohjat ovat aina vaan kipeät, ärsyttävää. Eikö muka riitä, että nilkat, polvet, kyynärpäät ja kädet on.

Eilen kävikin mukava nuoripari katsomassa noita kahta. On kyllä osa ihmisistä kovin ottaneet asioista selvää, kiinnostuneita ja järkeviä kysymyksiä kysyviä. Kaikkeen on ilo vastata silloin. Jos osaa vastata. Ja mietin sitten, että aina ei osaa sanoa edes oikeaa vastausta kun sellaista ei ehkä ole. Toiset kokevat jotkut asiat ja ominaisuudet rikkautena, toiset häiritsevinä. Ihmiset tykkäävät erityyppisistä koirista, luonteista ja asioista.
Mukavasti on siis kiinnostusta pentuetta kohtaan. Ja ihan järkevän oloisia ihmisiä! Tottakai lisääkin saa kyselyjä tulla, mistäs sitä tietää pentueen koosta (tai tuleeko sitä edes, pessimisti ei pety vai miten se oli) ja sukupuolista.


maanantai 28. tammikuuta 2013

aamuja

Aamuiset aikaiset heräämiset eivät ole minun alaa. Myös Viuhka ja Voltti käänsivät vain kylkeä ennen kuutta. Mutta lähdettävä oli ja tuskimpa he hanttiin laittoivat kun pääsivät hiukan treenimään.

Sporttiksella aamutreenit. Tein helpohkon radanpätkän, jossa minun ei tarvinnut juuri juoksuaskelia ottaa.
Voltilla näkyy selvemmin treenaamattomuus. Tahtoo irrota kovasti, tosin ohjauksiin tulee hyvinkin.
Kontaktitreeniä lähinnä Aalla niin ei tarvinnut itse niin juosta. Pysäytystä hiotaan, läpi osaa juosta kyllä.
Pujottelu täysin seinään päin, loppu n.metrin päässä. Ei ahdistanut, ei hidastanut, hyvin loppuun saakka.
Pikkuisen tokoakin. Luoksetuloa, merkkiä, seuraamispätkiä.

Viuhka teki hiukan Anun kanssa ja vähän minun kanssa. Ihan mukavasti, täytyy vaan olla tosi ajoissa, silloin kääntyy kyllä.




sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Maajussille morsian

Anjan mukaan Viuhka meni tänään katselemaan vähän miltä siellä maaseudulla oikein näyttää, mitä hommia Rhy oikein tekee. Vähän niinkuin Maajussille morsian-ohjelmassa.
Pääsi Viuhkakin pitkästä aikaa katselemaan lampaita Anjan ohjauksessa. Minusta se näytti vallan hienolta ja taisipa se muutaman kehusanan saadakin.
Volttikin teki ja se on niin selvästi kiltimpi ja varovaisempi. Mutta ymmärsi lampaiden päälle sekin.

Minäkin opin hurjasti lampaista ja paimennuksestakin. Tosin mitään en edelleen ymmärrä ja tajua, saati osaa. Mutta jotain pientä kuitenkin. Suurkiitos Anjalle ja Samulille hienosta päivästä.

Hassuja nämä työkoirat. Viuhka ja Rhy eivät voineet sitten lempiä ulkona kun oli _lampaita_. Ne molemmat olivat yhdessä lampolassa kun korvamerkkejä tarkastettiin ja molemmat tuijottelivat niitä lampaita. Sitten kun päästiin sisälle taloon, niin ne olivat nalkissa ennenkuin sain edes väliovea kiinni, saati ulkovaatteita pois. Että niin, ensin työ, sitten huvit. Sanoo työorientoituneet paimenkoirat.

Rhy oli vaikuttava. Tykkään siitä aivan mielettömästi! Se on ihan supersosiaalinen, iloinen velikulta. Töitä kun tehdään, niin silloin tosiaankin tehdään niitä töitä.
Voi kuinka odotankaan näitä pentuja!

Anjan ottama kuva morsiusparista:

lauantai 26. tammikuuta 2013

Tokoilut on nyt olleen ihan kotosalla sisällä tehtäviä pikkujuttuja. Ei vaan ehdi kimppatreeniin kun on töitä tehtävä.
Sivulle tulo ei ole nyt kiva, se edelleen ahdistaa hiukan Christan treenin jälkeen. Kyllähän Voltti tulee, mutta se ilme ja into ei ole se oikea.
Kaukot pelittää kohtuudella. Läheltä nyt sitä maasta seisomaan hiukan uudella tavalla. Olisiko jo hiukan oivaltanut. Palkkaa aika paljon, odottamista ja malttia. Se palkka vain nopeista ja siisteistä vaihdoista.
Luoksetulon stoppi on parantunut huimasti. Saas nähdä kuinka käy mattopohjalla.

Nyt myös menee maahan toisten käskytyksestä! En kestä... tämäkin tuli siellä Christan treeneissä, ennen sitä ei koskaan. Kuulemma jokaisen käytävä tuo vaihe läpi. Mutta en halua.
Viikon päästä oisinkin koe, hui.

Huomenna Viuhka ja Voltti pääsee katsomaan lampaita. Sekä Viu treffaamaan Rhyn uudestaan :o)

perjantai 25. tammikuuta 2013

ensimmäinen astutus

Onnistuneesti takana :o)
On vaan kiva katsoa kuinka helposti ja luontevasti se vaan onnistuu. Kun narttu on halukas ja uros ymmärtää mitä pitäs tehdä. Pientä kosiskelua, vähän flirttiä ja parin yrityksen jälkeen nalkissa. Molemmat tyyninä odottavat ja mitään vinkumisia, kiljumisia tms. ei ollut.

Kiitos Anjalle! Keskustelu on aina hauskaa, uusia ajatuksia ja mielenkiintoisia näkemyksiä.


torstai 24. tammikuuta 2013

Josko huomenna

Viuhka kävisi kosiskelemassa Rhytä. Tai kai se oikeasti toisinpäin menee, mies kosiskelee naista. Tosin nykynaiset taitavat olla niin reippaita että kääntävät sukupuoliroolit ihan päälleen ja rikkovat rajoja tyynesti.

Punnasin Viuhkan ja Voltin tänään pitkästä aikaan. Molemmat kun tuntuvat vähän liiankin laihoilta. Ja vaa'an mukaan olivatkin laihtuneet ihan turhaan, Viuhka 16,7kg ja Voltti 12,9kg. 
Olen ollut hiukan laiskempi lihan kanssa ja saaneet enemmän nappulaa. Vaikka nappula onkin % hyvän oloista, niin joku siinä nyt mättää tai en osaa annostella sopivasti. 
Madotinkin koko poppoon, muutama euro pyörähti lääkkeisiin kun olivat sopivasti loppuneet kaapista. 

Tänään eipäsjuupas, lähdenkö treeneihin vai enkö lähde. Päätin lähteä. Ehdin toki vielä perua. 

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Terveet silmät

Viuhka kävi tänään silmäpeilauksessa. Tulos oli odotettu eli ei huomautettavaa. Nyt on senkin puolesta asia selvä :o)
Vieläkö kun selviisi se, että ois oikea aika astutukselle huomenna vai ylihuomenna. Tai kenties vasta viikonloppuna.

Muutama mukava pentutiedustelukin tullut.

Rhy pikkuisena meillä hoidossa.

tiistai 22. tammikuuta 2013

juoksua ja agilitya

Viuhka juoksu etenee, jokohan to-pe voisi käydä Rhyn luona kylässä :o) Huomenna onkin silmätarkki.

Olen kovasti vakuutellut itselleni, ja monelle muulle, etten halua koiraa. En tarvitse koiraa. Haluan vasta Voltin pennun. Kun en vaan voi ottaa enempää koiria nyt.
Mutta... jos Viuhka tulee kantavaksi ja jos syntyy pieni söötti narttu, isä Rhy... voiko sellaista myydä?
Tässä kuulen perheen painavan sanan VOI.
No se on sen ajan murhe, murehditaan ensin nämä astutukset, synnytykset, kotien löytymiset yms.

Viu ja Ruuti nappas yhteen, tämä ihana juoksuaika. Viuhka ei todellakaan aloita, mutta tuo röyhkeä pikkurusseli ampuu kiinni kun toinen varoittaa ja kehoittaa siirtämään ne luunsa hiukan kauemmaksi. Eihän siinä onneksi keneenkään sattunut, meteli vaan on melkoinen. Ja se äänen suunta on vain siitä russelistä lähtevä.
Muutenhan Ruuti on kyllä mitä mainioin ja mukavin. Syytä tai toisesta on vaan ottanut Viuhkan kiusauksen aiheeksi.

Tänään Voltti pääsi aksaamaan! Vähän oman jalka painoi, kömpelyys oli suunnaton, oikea aikainen liikkuminen hakusessa. Mutta Voltti oli ihan mainio, mitä nyt ehkä vähän vallaton ajoittain ;o)
Mutta pätkissä hyvin ja erittäin hyvin. Sekä vähemmän hyvin. Mutta agilitya, jee!

Viuhka, kiva Iris Kieme

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Viikonlopun treenit

Olivat oikeastaan van ja ainoastaan kotitreenejä tokon parissa. Koko lauma sai tehdä jotain, kuka mitäkin oman osaamisensa ja vähän haluamisensakin mukaan. Lauantaina oli sen verran kylmäkin, että pääasiassa temppuiltiin sisällä.

Sunnuntaina Sarin kanssa ulkotreenit. Voltilla luoksetuloa, ruutua ja ohjattua. Merkin merkitys kivana juttuna on tullut takaisin ja sitä yritän ylläpitää kuitenkin niin että pystyy siitä luovuttamaan.
Ruutu nyt on vaan hyvä. Mitäs sitä vähättelemään. Vähän myös eri kulmista lähetyksillä, jos se vahinko joskus sattuisi ja meniskin ohi tai sivuun.
Ohjattu hyvin, ei edes vieressä ollut merkki haitannut. Hyvä hyvä!
Luoksetulossa ekan kerran täydeltä matkalta uusi sana. Jarrut kiinni ja liukui. Hurraa! Tätä ylläpidetään nyt. Paljon läpijuoksuja kun äkkiä se ennakoi ja tietää paremman.
Pieni metsälenkki, ihan luksusta! Viuhka, Voltti, Cheena ja Ninja ovat huolettomia kimppalenkkeilijötä. Mitä nyt Cheena ehkä vähän katsoi arvolleen olevan sopimatonta juosta hulluna eestaas lumisia polkuja ja metsiä.

Viuhkan juoksu etenee ihan normisti. Keskiviikkona onkin silmätarkki, joskos viikonloppuna pääsisi kyläilemään Rhyn luokse.

Viuhka ja Pyry parin vuoden takaa.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Christan opissa

Agimestassa perjantaina. Hankala oli valita muutamaa liikettä.
Mutta tunnari, sillä systä tai toisesta Voltti on taas uudestaan alkanut melkein maistelemaan ja voi ottaa oman, pudottaa, tarkastaa muut ja tuo sitten oman. Koskaanhan se ei tuo väärää, mutta millä puuttua tuohon ei niin korrektiin tapaan etsiä sitä omaa.
Ensiksi ihan kisanomaisesti ja meni vauhdilla, nappas suoraan oman ja toi. Vaihdettiin paikkaa, nyt haisteli kapulat läpi, mutta esiin tuli se melkein maistelu.
Christa teki vaikean kasan, kapuloita aina päällekkäin kaksi ja alla oma. Oli varma, että ottaa sen päällimmäisen ja pystyn sanomaan, että höpöhöpö. No ei ota väärää vaan tekee töitä loistavasti ja tuo oman. Toistolla sama. Kolmannella sama. Osaa siis, mutta treenejä vaikeutettava ja muunneltava ettei mene sinne "takki auki" kun on niin helppo.

Toisena puututiin tähän kun ei meinaa mennä maahan sivulta kun keskittyminen herpaantuu/odottaa jo muuta/mikä lie. Ensiksi meni tietenkin hyvin. Vaikeutettiin ja paljon häiriötä, hyväksyttiin vain nopeat ja siistit maahan menot. Tuli koira epävarmaksi ja ilme oli "yöks". Ekan kerran ikinä alkoi mennä maahan Christan käskyillä. Saatiin sitä purettua ja positiivista on, että Voltti vastaa paineeseen kyllä ja pystyy ahdistuksestaan huolimatta parantamaan. Raukka joutui ajattelemaan kauheasti. Tuli ihan hiki.

Lopuksi kaukot, jotka muuten oikeinhyvä, mutta. Mutta siis venytti nyt itsensä maasta seisomaan tosi pitkäksi, siitä maahan takaisin oli hankala mennä ilman liikkumista. Tehtiin sitten treeniä , jossa siirtäisi etujalkoja erilailla.

Tätä jatkettiin vielä illalla iltaruoalla. Hyvin kyllä oppi tämänkin, täytyy vahvistaa.
Myös sivulla oleminen on siitä nyt vähemmän hauskaa, tämä täytyy nyt purkaa mukavaksi. Onneksi se on yleensä helppoa sen kanssa :o)

Pentuja/Puppies

Nyt se on sitten melkein niinkuin virallista.

http://lsbordercolliet.blogspot.fi/p/pentu-suunnitelma-13pup.html

Lisäilen myöhemmin tuonne hiukan kuvauksia Rhysta ja Viuhkasta.

tiistai 15. tammikuuta 2013

Pentuja, toiveissa on pentuja!

Voi että, päätin sitten kuitenkin astuttaa Viuhkan. Ja melkoisen hienolla, komealla ja upealla uroollakin ja ihan Suomesta. Tai siis asuu nyt Suomessa.

Toiveissa olisi tekeviä, vahvoja, monipuolisia harrastuskoiria, joista olisi moneen (agility, toko, pk-lajit, paimennus). Koiria, joiden työmotivaatio on luonnostaan suuri ja rauhoittumiskyky myös.
Isä ehdokas Kemi Rhys on erinomainen paimenkoira, tunnetuista ja arvostetuista suvuista. Lampaiden paimennuksen ohessa tehnyt hiukan agilitya ja hienolta näyttää siinäkin!
Viuhka on Viuhka. Ja jo yhden pentueen emona näyttänyt ettei ole ihan pöllöin jalostuskoira.

Pennuille etsitään tekeviä, mielellään jo hiukan kokeneita koteja. Välttämättä eivät ihan ensimmäiseksi koiraksi sovellu. Jos kaikki menee hyvin, niin pentusia odotellaan maaliskuun lopussa.


asennoitumista

Siihen, että toko oikeastaan oikeasti on kivaa. Ja selviän ehkä ilman traumoja siitä etten ole päässyt treenaamaan agilitya hetkeen ja yritän nyt hetken vielä sinnitellä tekemättäkään. Ei se tauko vaan se, etten itse saa päättää taukoa!

Sunnuntaina Sarin&Pyryn, Mian&Vipin ja Sarin&koirien kanssa tokoa.
Vipin seuraaminen on kyllä todella intensiivistä ja näyttävää. Muutenkin tekeminen hienolla asenteella ja keskittymisellä. He ovat kyllä melkoisen valmiita tokon alokasluokkaan!
Pyry kyllä osaa ja oppii nopeasti. Veli Huoleton, ihana tyyppi! Potentiaalia näyttävään tokoon on ja paljon.
Voltin kanssa Z ilman pysähdyksiä ettei ennakoi. Meni hyvin ja seuraaminenkin oli minusta hyvää.
Toisella kierroksella seis-seis-istu. Ei istunut. Kuis ollakkaan. Vähän sen hinkkausta sitten.
Noudossa vauhtia tuomiseen, onnistuin jossain, ei pyöräyttänyt kapulaa kertaakaan!
Pitkä seuraaminen ilman palkkaa ja käskytettynä. Olipa loppua kohden nihkeän tuntuista. Oli erkaantunut hiukan liikaa yhdessä kohtaa, muuteen kai korrekti. Muttei näyttävä! Täytyypä miettiä.
Luoksetulo, en ole tyytyväinen stoppiin.
Ja lopuksi tunnari. Haastava pakkasessa, ei mitään extrahajustettua. Hyvin haisteli, nosti oman, pudotti ja tarkasti muut ja toi oman. Sama siis kuin kokeessa. Uudestaan ja nyt toi heti suoraan oman.

Kotona eilen kaukokäskyjä. Mukavalla asenteella ja innolla kotona tekee! Tekee siis muuallakin, muttei samalla "Jes, me tehdään, sika siistii" asenteella.

Tänään pihalla nopeita stoppeja ja sain jo sellaisia muutamia. Treenaan nyt vähän uudella tavalla, uudella käskyllä. Katsotaan mitä tästä tulee. Ainakin esitti muutamia sellaisia stoppeja että niihin olisin enemmän kuin tyytyväinen!

lauantai 12. tammikuuta 2013

ulkoilua

Tänään oli pitkästä aikaa ryhmätreenin niin että kaikki oli paikalla. Treenipaikat ovat hiukan kortilla näin talvisaikaan. Liukasta, sepeliä. Tai autoja ja liikaa ihmisiä.
Treenasimme ruutua niin että merkin molemmin puolin oli ruudut, eikä edes täysin suorassa linjassa. merkkinä keltainen matala tötsä, ei meinannut oikein näkyä.
Volttikin läksi ensi sivuun, mutta korjasi itse merkille sen huomattuaan. Mitään ongelmia ei ollut ruutuun lähetyksissä kummallekkaan puolelle! Ei haitannut lumikökkäreet, ei vinous, ei lumipenkat.
Merkiltä palkkaa, takaisin kutsumista jne. Aina ei vaan jatketa matkaa johonkin. Opetellaan kuuntelemaan.
Merkillä sen olomuoto on "hiukan" odottava...




 ja sitteen mennään... 

kuvat: Hanna Toivola

Tehtiin myös ohjattua. Siinäkään ei isompia ongelmia ollut. Mutta jokaikinen kerta Voltti vaihtaa kapulan asentoa suussa n.4-5m ennen kuin on sivulla. En tajua. Siihen ei auta hihkumiset eikä mitään. Ei palkan näkeminen. Lopuksi juoksin vaan pois ja hihkuin, ei tainnut pyöräyttää. 

Näyttääpäs tuo kapula suhteettoman isolta!


Hannan kanssa, ja koirien, pikku lenkki metsässä. Eka yli viikkoon! No, illalla ei tarvinnut miettiä tekiskö lenkin uudestaan. Mutta ihan sama, kyllä se tästä selkeästi.

Viikolla ollaan sisällä tehty asenne maahanmenoja. Tunnaria ja sen tunnarin noutoa niin ettei tarttis sitäkään siellä suussa pyöritellä niin mahdottomasti. 






perjantai 11. tammikuuta 2013

pentuja vai ei pentuja....

Siinäpä pulma!
Keväälle pentuja vai syksylle pentuja? Vai eikö tänä vuonna lainkaan pentuja?

Jos pentuja, niin tuttu uros Suomesta vai hiukan villikortti Saksasta? Ja jos, niin olisiko pennuille kodit, hyvät ja kivat, tekevät sellaiset.
On tämä vaikeaa, niin vaikeaa :o)

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

tokoilua ja Viun aksaa

Saatiin melkein vahingossa häiriötreenit tänään. Lankilan koulun vieressä on jääkiekkokaukalo ja siellä olikin useampi pelaaja. Menoa ja melskettä riitti, kiekko pauktti reunoja ihan kiitettävästi.
Seuraamista siinä vieressä. Ensimmäinen kiekon pamahtaminen laitaa vasten sai pään kääntymään. Heti uudestaan kontakti ja palkkaa. Sen jälkeen ei pää kääntynyt kertaakaan.
Mutta hiukan oli silti varovainen asenne ja nostatin sitten hiukan kierroksia lelupalkalla. Toimi.
Kaukokäskyjä ihan kaukalon reunalla. Kaikki oikein joka kerta! Ei jumittanut maahankaan. Tosin edelleen selkeästi ei ollut hyvä olla, korvat hiukan takaviistossa kokoajan ja ruumiin asento kertoi ettei ole ihan superkivaa.

Siirryttiin hiukan rauhallisempiin maisemiin siihen parinkymmenen metrin päähän.
Merkkiä. Nyt oli Asennetta ja Vauhtia! Hyvä, sellaisen merkin haluan.
Luoksetuloa pitkällä, pitkällä matkalla. Ihan vauhti ok, ihan ok pysäytykset. Kelvollinen sivulle tulo. Se pysäytys tuo sen apuaskeleen ja minun syvyysnäkö ei ole kai paras mahdollinen. Eli en osaa pysäyttää kun luulen pysäyttäväni. Täytynee alkaa laskemaan laukkoja...
Sivulla tylsistymistä ja siitä maahan. Ei toimi! Maahan-käskyllä vain vähän painuu, tokalla käskyllä vasta menee. Jos valmistelen sen, niin pamahtaa vauhdilla. Mutta kun esim. paikalla olossa ei voi niin paljon nostattaa sanoilla ennen just! On vaan opittava.
Jääviä, aika kivasti aina oikein :)
Lopuksi vaan asenne seuraamista lelupalkalla. Ja vauhtia eli kiertojen kautta stoppeja ja maahan menoja.


Viuhka kävi Veikkolan maneesilla aksaamassa Petran kanssa. Petra kokeili Viupiuta joskos pääsee johonkin telkkarijuttuun, missä on nuoria koirien kanssa. Toivotaan, että pääsee. Hyvin se yhteistyö näytti sujuvan jo yhden kerran jälkeen ja miksei olisi, ihan koiraa puhuva likka ja Viuhka, joka menee kaikkien kanssa ja tykkää kaikista, joilla on nameja ja lelu!

tiistai 8. tammikuuta 2013

tokon toimintasuunnitelmaa

Koska nyt ei pysty aksaamaan, niin tehdään toimintasuunnitelma sen mukaan. Ja toivotaan, että pystyn ainakin jollakin tasolla kohta liikkumaan ketterämmin. Ja voihan sitä vaikka treenata keppikulmia, kontakteja yms.
Ja kyllähän taukoilu tekee hyvää Voltillekin. Luulisin.

Tokoa siis. Nyt on ongelmana perusasennosta maahan meneminen. Se on ollut aiemminkin ja siitä tulee niin turhia pistemenetyksiä. Mistä on kyse? En ole ihan varma, meneekö epävarmaksi? Ehtiikö keskittyminen herpaantua niin paljon? Vai eikö vaan halua? Kun menee maahan päin muttei maahan saakka. Hankala selitys.
Kotona ongelmaa ei ole. Tehdään asiat siis vaikemmaksi. Puuduttavan kauan sivulla vain ja muuta häiriötä, ilman valmisteluja käsky. Sain virheen esiin, ei siis kaiketi kuunnellut kunnolla enää.
Kaukokäskyistä ei noussut maasta taas istumaan. Sen jumittaminen on ehkä aavistuksen outoa. Ehkä se on jotenkin niin peruskäsky ettei sitä treenaa ja palkkaa tarpeeksi? Tehdään siis siitä yhtä palkitsevaa kuin muistakin.
Seuraaminen täytyy saada paremmaksi. Onko nyt päänasento huono vai seilaako sivusuunnassa liikaa. Täytyy pyytää jotakuta katsomaan ja miettimään miten kuin kuinka korjataan jos korjaamista on. Ehkä alan palkata hetken ylhäältä.
Tunnari meni epävarmaksi, mutta se on minun syy ja korjattavissa ihan kohtuu helposti.
Yhteen kokeeseen jo ilmoitettu ja mahduttu. Toiseen varalla.
Merkin vahvistaminen ettei minulla ole tunnetta sen ohittamisesta kun se ruutu on niin paljon kivempi. Vahvistettava myös ettei karkaile vaan koskaan ikinä.
Ohjatun vasemman puoleisen hakeminen selkeäksi. Muutaman kerran treenatessa yrittänyt väärin, mutta sen saa seis ja oikealle kyllä. Silti olisi ihan turhia pistemenetyksiä.
Luoksetulohan on ainainen treenin paikka.
Niinkuin kaikki muukin. Mutta nyt myös yritetään tehdä asennetta röyhkeämmäksi ilman riekkumisia.

Viuhka pääsee kokeilemaan Petran kanssa harrastamista tänään :o) Katsotaan miten pikkulikka onnistuu sen kanssa menemään, tähän saakka on mennyt ihan mukavasti vieraillakin. Tosin kyse on muustakin kuin agilitysta.

Kili Riepun tytär on muuttanut ainakin joksikin aikaa Karoliinalle. Sekin täyttää jo 7v.! 3 pennut ja ollut pääosin tarhakoirana mammailun väliajat. Komeahan se oli ja muisi tai ei. Ystävällinen.
Oli kuulemma muistanut agilityesteetkin :o) Mitenhän monta vuotta siitä on, yli 4 varmaan kun on viimeksi agilitya tehnyt!

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

On aikoja ja tilanteita, että tekisi mieli painua peiton alle ja pysyä siellä. Tai pakata kassit ja mennä mökille olemaan vaan. Pois kaikesta.
Ärtymyksen, harmituksen ja lievän epätoivonkin aiheuttaa omat nivelet. Ne ei nyt tykkää juoksemisesta, ei äkillisistä jutuista eikä nyt oikeastaan mistään. Minun oli eilen kisoissa pakko luovuttaa kesken radan, en pysty. En vaikka olin terästäytynyt kipulääkkein ja olevinaan vahvalla mielellä. Aina ei vaan voi voittaa, ei edes omaa kroppaa.
Lääkärissä on käyty, lääkkeet saatu ja tilannetta seurataan. Kukaan ei osaa sanoa kauanko tämä kestää, auttaako lääkkeet, mikä varmaksi edes on. Rauhallista liikuntaa kivun mukaan, ei urheilua. Aamuihin aikaa. Ihan kuin oisin vanha mummo, köpöttelen ja huokailen köpötellessäni.

Mun on pakko jättää väliin nyt agilityvalmennukset ja -treenit :ó( Ei vaan ole järkeä kun ei vaan nyt pysty. Mutta juuri nyt kun kaikkea kivaa olisi niin paljon! Inhottavaa, ällöttävää, turhauttavaa ja niin kiukuttavaa.

Huonosti nukutun yön jälkeen sain itseni ylös seiskalta. Motivaatio tokokokeeseenkin oli aika pienehkö. Ei vaan huvittanut.  Mutta lähdin, lyhyt matka ja siinähän sitä heräili.
Koe menikin ihan sinne päin edes. Voltille EVL 1-tulos 281p. KP.
Istuminen 10 (ei huomauttamista)
Paikalla makaaminen 8 (tartti 2. käskyn kunnolla maahan menoon, muuten ei huomauttamista)
Seuraaminen 8 (oli kaiketi hiukan seilannut, tuomarin loppu kommenteissa kehui seuraamista erinomaiseksi)
Z 9,5p. (no kai ihan ok)
Ruutu 10 (nooh... melkein karkasi merkille, melkein karkasi ruutuun. Mutta onneksi vain melkein)
Luoksetulo 9 (seisominen hiukan valahti, nyt ei koiran syy, olin hidas. Ei ennakoinut, vauhti hyvä!)
Ohjattu noutaminen 9,5p. (ihan ok, taas korjasi kapulan asentoa pari metriä ennen minua)
Metalli 10 (heitin taas vinoon ja olin jo varma, että ohittaa esteen. No ei ohittanut kumpaankaan suuntaan & nappasi sen heti ja toi heti!)
Tunnari 8 (läksi hyvin, nosti 1 heti, pudotti, tarkasti pari ja otti sen nostetun uudestaan. Pyöritteli suussa tullessa.)
Kauko-ohjaus 6 (plääh... eka oli seisominen, joka tosi hyvä. Siitä istumaan, hyvä. Maahan ok. Mutta eipä noussut maasta istumaan vasta kuin extra käskyillä :/ Muuten vaihdot siistejä minusta ja samaa mieltä oli tuomarikin!)

Että kannatti jaksaa lähteä :o)

Katsoin myös Pyryn ja hyvin alkoi Sarin&Pyryn tokoilut! 1-tulos oli tosi lähellä, siitä se lähtee :o)
Pirkko oli tehnyt hyviä ratoja Eckerössä, ihan vielä ei nollaa napsahtanut. Mutta hyvä mieli Lauralle ja se on hyvä se.


lauantai 5. tammikuuta 2013

arvaa mikä

Olen surffaillut kaikenlaisilla BC-sivustoilla, kotisivuilla jne. Todella paljon on eroavaisuuksia tyypeissä kaiken kaikkiaan, sen nyt jo jokainen tietää. Tai siis pitäisi tietää, sillä tosiasia on, että edelleen jopa bordercollieta harkitseva mieltää bortsun sellaiseksi Babe Possu-näköiseksi, ehkä ylivilkkaaksi, varjoja paimentavaksi ihmeolioksi, joka ei osaa hetkeäkään olla paikoillaan ellei saa aktiviteettejä 5h/pvä.

Mutta se typpiviidakko, mieltymykset, linjaukset, sukupuoli ja jopa väri. Siis todellakin, jopa väri.

Yksi silmiinpistävä ero esitellessä  koiria kuvin on asento ;o)

@Angela Gaigg

@Karin Gerbracht

@ Marco Giavoni

@ Matilde Caprino


@ Britta Ludsteck

@ Deanne Veselka





perjantai 4. tammikuuta 2013

torstai on treenejä täysi

Torstaina Veikkolan hallilla tokotreenit Anun kanssa.
Voltti The Vallaton. Ruutu on niin kiva. Ohjatussa on vaan niin kiva päättää itse. Siis vähän kuuntelutreeniä ja kuulon ymmärtäminen kummasti palautui.
Hetsaten hyppynoutoa. Z ja seuraamista hyvällä häiriöllä. Anun ihana pikkutytär oli omiaan siihen.
Luoksetulo. Nojaa... saisi olla paremmin stopit.

Illalla aksatreenit, Pasin teemalla kontaktit.
Ihan ok, mutta juoksupuomi teki tepposensa... ei kääntynyt heti takaspäin vaan vetäisi suoraan väärälle hypylle. No ainakin meni kovaa. Olipa vaikea, sai käskyttää tosi kovaa. Lopulta huusin seis. Pysähty. Ja sen jälkeen pysähty puomin aina. Palkkailin nyt käskyistä pysähtymisiä ja en juoksuttanut lainkaan nyt enempää.
Keinu saisi olla varmempi kun sivuirtoan. A oli aikasen näppärä.
Muuten ei ihmeitä. Yhdestä lentävästä käännöksestä huomautin eikä tarttenut sitä tehdä toisten.
Kellotettiin yksi kohta. Olin oikeassa, hauskaa!

Mutta haukoitus kuin nuo yötreenit väsyttää seuraavana päivänä.

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Vuoden ekat treenit

Ja suoraan ihan huippistreenit Janitan koutsaamana. Oli ajatuksissa hiukan ehtimisongelmia, mutta tosielämässä olikin vain yksi ja se olikin sitten suurtakin suurempi.
Taas nämä muistutukset, ohjaa linjoja, älä esteitä. Toimii.
Katse. Toimii.
Rytmitys. Toimii.
Ehkä taas saan halailla mun maailman parasta Volttia aikalailla. Täydellinen se ei ole, ei todellakaan. Mutta melkoisen lähellä sitä ;)
Rimat pysyi yhtä mun iik, apua ja menen jo-kohtaa. Siis siinä pudotti kerran. Saman kohdan teki puhtaasti ehkä 20 kertaa, mun se oli siinä en vaan ehdi-kohdassa.
Se kääntyi. Siis niin hyvin, niin näppärästi, melkein ilmaisin. Niin niistoilla, pyörityksillä kuin sylkkäreillä, poispäinkäännöksillä ja ihan vaan rytmittämällä. Läheltä ja kaukaa. Eteni ja kovaa.
Sen voi aika hyvin jättää tekemään ja mennä itse jo. Tekee hommansa ja tulee kovaa perään.
Juoksupuomi oli sanosinko nopeahko. Nopea. A ok, kerran tuli liian ylhäältä alas. Keinun meni kerran läpi.
Myös extreme-agilitya. Kun ei ehdi, on sovellettava. Oli vaikeaa muttei mahdotonta. Ja kun se onnistu, oli se aika vautsivau. En uskaltaisi kisoissa kokeilla. Tosin eipä ollut vaihtoehtoja...
Sen este menestykseen on ohjaaja. Kun se ohjaaja ei noita kaikkia osaa aina oikein tehdä oikeassa paikassa noin vain. Voi voi.