sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Auringon paistetta

Ulkona ja mielessä! Yskät taitaa olla meillä yskitty. Voltilla on ensi viikolla kontrolliaika jalasta ja saadaan sitten arvio mitä ja milloin.
Siinähän ei näy mitään turvotusta eikä kuumotusta, ei onnu eikä näytä arkovankaan. On saanut liikuskella jo jonkin verran.
Voltti on myös ihan helpoin potilas! Ei riehu eikä kuumene. On vaan tyytyväisen oloisena.

Riepulle sopii nämä pikkupakkaset, se käyttäytyy kuin nuori koira! Riehuu ja leikkii, haastaa Primiä pihalla ja painavat peräkanaa. Voltti katselee paheksuen ja Maliinaa ahdistaa niin paljon, että pitää kököttää oven edessä.

Jos jo ensi viikolla vähän pääsisi treenaamaan... Katsotaan pysyykö Prim käsissä ja osaako enää mitään.


lauantai 20. joulukuuta 2014

Terveisiä toipilaskodista

Primin yskä on hellittänyt, vihdoinkin. Sehän sai jonkinlaisen kurkkutulehdukset jälkitaudiksi ja siihen antibiootikuurin. Ensiksi jo ajattelin ettei lääkkeet pure, mitään parannusta ei ollut tapahtunut vielä 3. päivänäkään. Mutta kyllä se siitä sitten helpotti ja nyt ei ole ollut enää mitään merkkejäkään köhimisestä tai muustakaan. On päässyt jo tallille juoksemaan siellä kun ei ole muita koiria ja vähän tokoiltukin. Painotus sanalla vähän.
Voltilla on vielä hiukan köhimistä, samoin Riepulla. Mutta onneksi vain lievää. Volttihan juttelee paljon ja asian jälkeen alkaa kurkun selvittely. Jalka näyttäisi parantuneen hyvin ja positiivisten odotusten mukaan. Nyt jo hiukan saa liikkuakin, hillitysti. Murtuman paranemiseen menee vähintään 6-8 viikkoa ja sama nivelsiteiden revähdyksen toipumiseen jos ja kun haluaa ottaa varman päälle. Sitten aloitamme, jos saadaan lupa, vähitellen treenailla taas. Sitä ennen toki päästään jo lenkkeilemään, jumppaamaan yms. Plus tarvitsee käyttää fyssarilla kuinka toispuoleinen onkaan sitten lopuksi.
Eli kalenterin mukaan tammikuun lopulla.

Että tälläistä, rauhallista oloa koirien kannalta.

Itsekin viikkokoulutuksista pari viikkoa lomaa. Vaikka tämä työ on niin kivaa ettei voi edes varsinaiseksi työksi aina kutsua :)
Minun isoja, valtavia onnen hetkiä on edistymiset, kun keksii jonkun "jutun" asioiden eteenpäin viemiseksi, palautteet koulutettavilta, rohkeus ja ilo tekemiseen. Kaikki on niin ihania!
(Mikä lie joulukeiju käynyt vähän ripottelemassa positiivuusjauhetta)
Mietin nyt jopa yhden illan lisähommia, sen verran olisi ehkä kysyntää :) Mikä on vaan iloinen asia!

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

jatketaan olemista

Turhauttaa... ja ainakin agility motivaatio kasvaa! Plus muukin tekeminen.
Piupau yskii ja yskii, jo siinä rajalla oisko antibiootin paikka. On kyllä kovin virkeä.
Voltti köhii. Riepu ja Maliina onneksi edelleen terveen  oloisia. Mitä nyt Maliinalla korvatulehdus, Juha käytti sen Joensuussa eläinlääkärissä. 100€ ja korvatipat, kiitos.
Kun aika moni asia on edullisempi siellä päin Suomena (kuten auton katsastus 38€!), niin olisi luullut eläinlääkärinkin olevan, mutta mitä vielä. Vaikka ei sitä nyt pantattu sinne tai menty sitä varten Joensuuhun, tuli nyt kipeäksi Juhan lomareissulla.

Jos ei olisi hevosta, niin oisin varmaan tosi rapakunnossa kun koirien kanssa ei pääse lenkille!
Lenkistä mieleeni tulikin, että todennäköisesti sitten uudella tallilla koirat oikeasti pääsevät mukaan lenkeille maastoon! Ihan huisaa.

Voltti paranee hyvin jalan puolesta. Saa nyt kävellä rauhaksiin jo ja olla irti sisällä (tai ollutkin kokoajan valvotusti). Jos paranee noin hyvin, niin voi olla lupa alkaa treenailla vähitellen tammikuun lopulla! Pidetään peukkuja.


maanantai 8. joulukuuta 2014

köh köh ja pöh

Prim yskii enemmän ja pahemmin, etenkin sisällä. Ulkona on selkeästi vähäisempää. Kosteus vai mikä? Sillä kosteaa todellakin on. Ihana joulukuu.... not!

Voltti aloitti yskimisen myös :/ että bortsut nyt köhii kuorossa. Odotan vaan milloin Riepu ja Maliina aloittavat.

Maliina läksi Juhan kanssa mökille lomailemaan. Siellä onkin kuulemma 20cm lunta, järvessäkin jäätä noin 10cm. Ihanaa, tänne kanssa nyt ja heti.

Kohta alkaa koulutuksista 2 viikon lomailu. Jos joku haluaa välttämättä silti tunteja, niin kyselkää. Päivällä voisi hyvin ehtiä :)


perjantai 5. joulukuuta 2014

Terveisiä sairastuvalta

Sunnuntaina lenkillä metsässä Voltti satutti jalkansa. On nyt sitten saikulla x aikaa, varovainen arvio agilitysta n. 8 viikkoa. Onneksi pitäisi parantua täysin kun vaan nyt maltetaan pitää levossa.
Voltti on onneksi kovin järkevä tytsy eli ei rieku sisällä, saa siis olla ilman häkitystä.

Sitten Prim alkoi tiistai iltana köhiä. Kennelyskää on liikkeellä tosi paljon ja eikös se sitten ajautunut myös tänne. Onneksi ainakin vielä on lievää ja vain Prim köhii.

Eli mitäs me sitten, ei niin mitään. Oleillaan.


tiistai 25. marraskuuta 2014

treeneissä

Janitalla. Oli opettavaista, taas kerran. Kuinkas muutenkaan.
0-rata teema. Tämä oli säälittävä, tyhmää, suorastaan noloa. Me, siis minä (&Voltti), en saanut koskaan yhtä kohtaa onnistumaan ekalla. En siis kertaakaan. Kuinka voi olla vaikea saada ohi väärän esteen kuitenkaan päästämättä ensimmäiseen putken suuhun. Melkein lähes mahdotonta näköjään, koska minulla ei ollut suunnitelmaa minne ja kuinka ja miksi liikun. Olin liian lähellä, kaukana, pitkällä, jäljessä. En siis koskaan ekalla kerralla just siinä missä olisi pitänyt olla. Voi ranteet auki.
Muuten ei isompia ongelmia. Onneksi. Tai joo, pakkovalssi tarttee treenata uusiksi vauhdista.

Primillä ei 0-rata treeniä vielä. Mutta nyt se taas yllätti! Se menee, tekee, osaa ja menee kuulkas melkoista haipakkaakin. Tulipa suorastaan hyvä mieli :o)

On se inspiroivaa käydä tuolla. Ja motivoivaa. Positiivista. Ja hitsi kuinka nilkka kipeytyi ja tuli kovin hiki, ihan meni urheilusta.


sunnuntai 23. marraskuuta 2014

letkua nilkoissa ja taitava Prim

Meistä kaikista on tullut ihan tallilaisia. Koirat juoksevat pihalla, treenaavat tokoa pihassa tai ratsastuskentällä, lenkitänkin ne usein siellä. Siis Voltti ja Prim, Riepua en uskalla laskea irti siellä vaikka tuskin se nyt hevosille mitään tekisi. Mutta kun se on nykyään sellainen mielensä pahoittaja, en viitsi ottaa riskiä sen hatkoista niin kaukana kotoa.

Prim pääsi treenaamaan torstaina. Nicolan radan alkua ja siitä omaa mukaelmaa.
Voi olla, että mittasuhteet olivat erilaiset, sillä en meinannut millään ehtiä sen kanssa niin hyvin kuin Voltin. Pakkovalssissa ei ollut ongelmia, mutta saksalaiseen en todellakaan ehtinyt. Eikä Piu edes lue sitä ohjausta mitenkään sulavasti. Teimme sitä pienemmän vauhdilla siis.
Niistoonkin oli todella kiire! Meni helposti pitkäksi.
Ilon aiheita on, että tosiaan se pakkovalssi meni ongelmitta sekä takaakierto-persjättö. Lisäksi tulee se ohjauksiin jos vaan tietää mihin tulla. Mutta myös irtoaa ja lähtee.
Ihan kivasti oikeastaan, Prim oli melkeimpä taitava!

Perjantainakin oli tarkoitus mennä treenaamaan, mutta en ehtinyt tallilta kun oli vähän extra hommaa...

Tänään olisi ollut kisat jos jalkani, tarkemmin nilkkani, olisivat suostuneet yhteistyöhön. Ne ovat oireilleet nyt vähän ja eilen kipeytyivät todella. Mikä lie, tuo kosteus ja lumi? Eikä siinä, saahan kipulääkkeillä ne aisoihin, mutta ne menee sellaisiksi vähän kuin letkuiksi eli voin tuiskahtaa nenälleni ihan yht'äkkiä varoittamatta. Eli jätin kisat suosiolla väliin. Viimeksi kun menin nenälleni niin polveen sattui niin älyttömästi.
Aloitin lääkekuurin, parissa päivässä helpottaa onneksi :o)


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

kyllä me treenataan

On nyt treenattu :)
Sunnuntaina sekä Voltti ja Prim Jaakolla. Kaikki kasvatit olivat, hauskaa!
Hitaiksi ei niitä voi kyllä sanoa. Ehkä vähän liitäviä, nopeita, estehakuisia. Kovaa ja korkeelta. Ja aina on poikkeus, joka vahvistaa säännön, Katin ihana Di ei irtoile ihan yhtä tehokkaasti vaan menee kilttinä ja nopsana yhdessä Katin kanssa.

Voltin kanssa jumituttiin heti alkuun. Ei siksi, että mentäisi väärässä järjestyksessä esteitä vaan tähän meidän tapaan tehdä. Tai minun tapaan. Seisoskeluun.
Edelleen minulle on hankalaa vaihtaa suunnitelmaa noin vain etenkin jos se tarkoittaa oman liikkeen muuttamista kovasti erilaiseksi kuin olin suunnitellut. Kysymys ei ole myöskään siitä etteikö me selvittäisi, mutta miten selvitään vielä paremmin. Nopeammin. Hienommin. Oikeammin.
Jatkettiin myös samalla teemalla ja keskusteltiin Jaakon kanssa miksi, miten ja kuinka. Aina en suorilta ole ihan samaa mieltä jostain, koska minusta joku voi olla itselleni luontevampaa ja jos se toimii, niin on hankala yrittää muuttaa ja perustella toimisko se joskus jopa paremmin.
Myös tämä ero milloin menee seisoskeluksi ja milloin taktikoiduksi lähettämiseksi & vastaanottamiseksi? Ero on niin hiuksen hieno.
Prim meni oikeastaan aika hienosti sanoisin. Alkuun jäätiin siksi että opetettiin nyt minua etten seisoskele ;) Ja minusta Prim ei osaa niin hyvin, että voisin vaan vähän huitaista (tarkoitan ohjata) sen esteelle ja juosta vaan toiseen suuntaan (katse tietenkin siinä koirassa). Osasi se. Mutta haluttiin parempi käännös ja pantiin verkko ja paljon palkkaa. Kappas kuinka se teki niin hienon muuvin jotta.
Taisi tulla joku kiitoksen sanakin. Edistynyt huimasti. Menee muuten kovaa. Etenee ja irtoaa, mutta (toistaiseksi) myös tulee ohjaukseen. Vau. Kuinka mun koirista tulee noin nopeita?
Tästähän ei voi olla kuin iloinen, eikös :o)
Tajusin lopettaa ajoissa, Prim väsyy kohtuu nopeasti ja silloin alkaa tulla virheitä enemmän.

Molemmat beeceet, mutta etenkin Prim, ovat laihoja. Voltti nyt sopiva kylläkin, mutta P liian laiha. Aloitin nyt antamaan vähän enemmän lihaa ja nappulaa sille. Ehkä siirrän sen 2 ruokaa/pvä. Juoksevat sen verran paljon nyt tallillakin.

Eilen ajeltiin ProCaniksen halliin Sastamalaan Nicola Giraudin oppiin. Olen tutustunut Nicolaan joskus ehkä 4v. sitten ja hän on oikein mukava ja hyvä kouluttaja. Riepun kanssa jo menin, pari kertaa nyt Voltin. Nicola muistaa mun reikäpään malin, eli kymmenen pistettä hänelle myös siitä.
Kiva rata. Alussa 4. este hänen mielestään nopeampi ristiin esim. saksalaisella ja minä olin sitä mieltä, että vasemmalta niistolla. Päätettiin kellottaa. Siihen, että päästiin kellotus kohtaan asti kesti muutama toisto, koska oli niin kiire päässä ettei muistanut ohjata 2 hyppyä. Noloa, suorastaan surkeaa. Siihen saksalaiseen mietin kuinka ihmeessä muka ehdin. Mutta ehdin loistavasti vaikka itse sanoinkin kun eihän minun tarvinnut lainkaan ohjata Volttia takaakiertoon, sehän meni sinne itsestään sillä mielettömällä loikalla. Minä olen _niin_ iloinen ja jopa ylpeä, että menin ja tein sen ja mielestäni vielä aika tyylikkästi ;o)
Kellottamalla sitten selvisi, että minun vaihtoehto oli melkein 1/2 sekunttia nopeampi! Jee, juhlat. Ihan sain onnittelut ja käden puristukset koirani loistavasta tuntemuksesta ;o) Hauska pikku juttu, Mikko ja Yks sai täysin saman ajan saksalaisversiossa kuin me!
Muuten Voltti teki pääosin oman itsensä näköistä agilitya. Vähän kaarratti = palkattiin. Tämä on minusta kiva piirre kouluttajassa, laitetaan motivaatiota tehdä oikein. Tosin tässä tapauksessa en raaskinut (tai osannut) sanoa, että tämän Voltti tietää niin ja jostain syystä siitä ei ole ollut kauas kantoisia seurauksia. Mutta sitten mietin uudestaan, jospa kuitenkin kokeilisin kuurina oikein kunnolla. Jospa olen luovuttanut liian aikaisin? En ainakaan menetä mitään.
Myös jatkossakin omat valinnat olivat meille niitä oikeita. Tosin lopussa meni myös niin lentämiseksi... kontakti katkeaa, koira meni jo. Vanha tuttu ongelma.
Tosin Nicolan mielestä Voltti on niin pehmeä ettei koskaan saa näyttää sille harmistumista. Se yrittää parhaansa, menee kovaa kyllä jatkossakin, mutta paineistuu sen verran ettei enää pidä sitä kunnollista kontaktia minun kanssa. Ilon kautta (oma huomio).
Lyhyitä treenejä, paljon palkkaa. Eli oikeastaan niinkuin ollaan tehtykin. Hieno koira, tosi nopea, pääosin mennään yhdessä niin hienosti. Ongelmat tulevat siitä pehmeydestä, joka lasketaan nyt suomennettuna ehkä ohjaajapehmeydeksi eniten.
Mutta on se mun superhyperihanakultamussukkasylibeecee <3

Oli tosi kiva treenata, nähdä kavereita, joita näkee välimatkan takia niin harvoin kuitenkin! Kiitos Mari ja Marko & Kati tietenkin. Katilla on ihania tavaroita myynnissä, tekee itse tosi kivoja koirajuttuja, kannattaa käydä vilkaisemassa Vijue. Itselleni läksi pipo matkaan!
Ja Anun kanssa matka meni nopeasti ja mukavasti, mikäs siinä oli istua kyydissä. Kiitos!

Että tälläistä. Tänään jos Prim pääsisi kokeilemaan samoja muuveja typistettynä. Ehkä.

ps. Pirkko astutettu onnistuneesti Urilla! Nämä pennut ovat sitten Lauran ja Pasin ihan omat eli eivät tule kennelnimelleni, sitä on kyselty jonkin verran.



perjantai 14. marraskuuta 2014

jälleen sitä sun tätä

Sunnuntain kilpailut olisi voinut jättää menemättä. Oli kuin en olisi agilitya koskaan ehkä tehnytkään.
Kamala kiire ja mitäs siitä tulee. Hutilointia, aina jäljessä ja lopulta ihan hukassa. Takaakiertoa toisensa perään pitkillä väleillä ja kovassa vauhdissa. Olen kuvitellut, ettei ne takaakierrot ole ongelma. Että nehän me osataan. Niin osataankin, muttei sitten enää osata sen jälkeistä. Tai oikeammin välejä. Tosin kosahdettiin muihin juttuihin agiradoilla, hyppiksellä sitten niihin takaakiertoihin.
Siinä en niin kamalan iloisella mielellä pohdinkin, että mikä mättää. Treenit menee pääsääntöisesti hyvin. Ellei jopa loistavasti. Laura on mitä ilmeisemmin jo aiemmin vihjaillut, että olisiko syy siinä etten treenaa tuollaisia nopeita kisaratoja, pitkillä väleillä. Janita ja Jaakko totesivat, että ongelma on vauhti. Ei todellakaan sen puute, vaan sitä tulee vielä lisää isoissa halleissa, pitkillä väleillä.
Talviaikaan itselleni ainakin on melkein sula mahdottomuus treenata kisaradan kokoisia ratoja. Hallit ovat kuitenkin aika pieni ja seinät tulee vastaan. Tottakai on upeaa, että on nykyään hallit eikä vaan hevosmaneesit. Mutta toisaaltaan, maneeseissa oli ainakin tilaa. Suo siellä, vetelä täällä.

Onneksi oli sitten Janitan yksäri. Siellä oli kuin mittatilauksesta kovatempoinen rata ja paljon kohtia kisoista, jotka olivat hankalia. Hyvä mieli jäi. Kyllähän me ne osataan kuitenkin. Täytyy luottaa omaan menemiseen, koiraan ja antaa palaa. Varmistelemalla/yliohjaamalla ei kuitenkaan onnistu kuin ehkä hetkellisesti, sitten jääkin jo jälkeen ja peli on menetetty. Muistisääntö: ohjaa kauempaa kerta koira on niin pätevä, että siihen pystyy. Tuli tottakai myös kotiläksy. Mennään kovaa, koira näkee vain vääriä esteitä, pitäisi tulla lähelle vauhdista ja kääntyä pois ansoilta. Tämä ei onnistunut. Toki kohta onnistui erilailla ohjaamalla, mikä on aina hyvä kun on vaihtoehtoja!
Prmi teki myös ja se menee joitakin asioita luonnostaan kovin erilailla kuin Voltti. Ei ole pakko vääntää toisen koiran muottiin vaan antaa olla omanlaisensa joissakin asioissa. Ja yllättävää kyllä, sehän osaa aika paljon ja tätä en kyllä meinannut itsekkään uskoa, mutta onnistuttiin tekemään 3 takaakierto/päällejuoksua ongelmitta! Paljon on tekemistä, mutta ehkäpä suunta on oikea. Sen puomi <3 (mutta siellä vieraassa paikassa pysyminen häiriössä on sellainen fifty-sixty).

Torstaina molemmat tekivät vain lyhyitä esteharjoituksia. Molemmat putosivat puomilta :/ Se on edelleen liukas, tai uudestaan sanoisinko. Näyttäisi ettei kumpikaan satuttanut itseään, mutta varma ei voi olla. Iso harmitus.

Muuten koirat ovat talleilleet ja nauttineet hevosten ruokien jämien tarkastelusta ja porkkanoista. Kumma kyllä, ja hyvä, hevosten kikkareet eivät nyt maistu kun niitä olisi runsaasti tarjolla.
Hiukan pihatokoakin. Koska ei olla tehty paljoa, intoa on enemmän kuin malttia. Tai osaamista. Primillä tämä tulee esiin ääntelynä. Voltilla vaan yli-innokkaana tekemisenä.

Ja käytiin me paimentamassakin! Prim on prim ja ulkoistetaan. Koska se on ymmärtääkseni hyvinkin potentiaalinen ja mä en vaan osaa/ehdi tekemään tarpeeksi. Voltti on edistynyt hurjasti ja sai jopa kehuja ja ihmetystä miksen muka sillä paimenna. No paimennanhan minä kokoajan ;)

Nyt hipshops liikkeelle ja nokka kohti Heinolaa. Agilitykoulutus odottaa.
On kivasti ollutkin koulutuksia. Ens vuoden kevätpuolikin alkaa olla varailtuna mukavasti. Yksi tai kaksi viikonloppua vois ehkä ottaa vielä, korkeintaan.


perjantai 7. marraskuuta 2014

Primin treeni

Keskiviikkona treenasin Primin vain. Sivuirrotus itsessään ei ollut vaikea _jos_ koira pysyisi kuin tatti paikallaan. Mutta kun ei pysy. Noloa ja treeniä vaan lisää. Edistystä sikäli, etten taaskaan olisi edes ehkä tajunnut sen liikkuneen ellei nenä olisikin ollut noin 15cm eri suuntaan kuin mitä jättäessä.
Maassa pysyy paremmin, alanko vain toteuttaa sitä vai treenata sen istumisen vahvaksi. No molemmat, mikä lie Primin kohdalla niin vaikeaa tuossa pysymisessä?

Mutta muuten oli aika pätevä pikku rekku! Putki-puomi erottelu toimi, yhtään rimaa ei pudottanut, tuli jopa putkijarruun, plus muihin ohjauksiin kohtuudella. Mikä ei toiminut oli yllättäen pujottelu. Läksi rynnimään puolesta välin pois ja tämä oli niin tavatonta, etten oikein edes ymmärtänyt miksi se noin tekee? Eikä tehnyt vain yhdesti vaan kahdesti.
Kontaktitkin oli aika kivat. Tarvitsee kyllä harjoitella kaikki häiriöt yms. paremmiksi.


Viikolla ovat molemmat olleet melkein joka päivä tallilla. Nyt ne on lunkeja ja niillä on todennäköisesti kivaa saadessaan touhuta siellä. Molemmat tajunneet täysin, ettei tarhoihin mennä. Tarhojen välistä menee tie ja saavat kulkea sitä tiettyyn pisteeseen saakka etteivät mene talon pihaan. Kummasti myös se on mennyt perille. Tallissa syövät kyllä karsinoista hevosten pudottelemia sapuskoita, Prim possu yritti syödä myös kaukalosta, mutta kerta sanominen riitti. Lopulta makoilevat käytävällä kuorsaten.

Vähän tokoilevat pihalla siinä odotellessani hevosen kuivamista yms. Vähäistä se kyllä on ollut, tokoilu. Voltin kanssa ei mitään tavoitteita, toisaaltaan sääli kun onhan se kuitenkin aika näppärä tokossa. Primin kanssa se on sellaista säätämistä :) Mikäs kiire tässä on, ehtiihän sitä.

Huomenna olisi Voltilla kisat, saapas nähdä kuinka meidän käy :) Kyllä se treeneissä...




tiistai 4. marraskuuta 2014

Jaakolla

Voltin kanssa. Halusin keskittyä ohjauksiin, oikea aikaisuuteen, liikkeelle lähtöihin ja tekniikoihin. Jaakko on ihan paras huomioimaan nämä kaikki ja laittaa minut liikkeelle.
Tuli taas esiin se minun paha tapa, patsastelu. Kun pystyn lähettämään Voltin kaukaa paikaltani melkein mihin vaan, niin jään helposti vaan tönöttämään. Ja se ruokkii sitä sen kaarrattamista ja ei ohjauksiin tulemista. Korjattiin tätä muutamaan otteeseen ja paljon paremmin meni!
Aika extreme ohjauksia harrastettiin myös. Ei joka koiralle, mutta meillä ne toimi. Siistii, vielä kun uskaltaisi oikeasti käyttää niitä. Tai ymmärtäisi käyttää.
Kaikkea ei saa kuulemma aina ottaa omaksi viaksi ja yrittää korjata omaa ohjaamista tai liikkumista. Olen tämän kuullut ennenkin, mutta on se hankala muuttaa ajatusmaailmaa "oma moka, koira kyllä menee minne näytetään". Tokihan se on myös oma moka, koulutusjuttu. Tai osalla koirista vaan on joku ominaisuus, jonka muuttamisen yritys on välillä täysin mahdotonta tai ainakin vaikeaa.
Noista huolimatta, olipa meillä jälleen hyvät treenit. Asioihin on kuulemma hankala puuttua, koska mennään oikeille esteille ja vieläpä kuulemma oikein hyvin. Mutta enää ei oikein hyvin riitä, ainakaan Jaakolla, vaan tarvitsee mennä erinomaisen hyvin kerta siihen on mahdollisuus.

Minä niin tarvitsen noita apusilmiä, yksin treenatessa sitä lipsuu vaan mukavuusalueelle eikä edes huomaa asioita. Nyt on taas ainakin hetkeksi ajatusmaailman muokkausta ja yritystä muistaa.


perjantai 31. lokakuuta 2014

Arkea

Arki on aika samanmoista joka arkipäivä. Tallille, koirat saavat juosta siellä. Ratsastusta ja hepan hoitoa. Koirille yleensä lenkki siellä tai vähän tokoilua kentällä.
Ellei lenkitä tallilla, niin sitten iltapäivällä pitempi lenkki kotimaisemissa. Illalla kouluttamaan. Tai treenaamaan. Tai sekä että.

Vähän olen nyt kunnostautunut treenaamisessa. Alkuviikosta kävi Prim tekemässä kontakteja Sudenpennun hallissa. Se puomi ei vaan ole kamalan hyvä... muttei se tuota onneksi haittaa.
Keskiviikkona Voltti sai treenata minun treeniradan läpi. Kiltti koira paineli sen aikamoisen hienosti läpi. Kokeilin muutamia ohjauksia vielä ja oisko mennyt sen 5min.
Eilen molemmat pääsi treenaamaan. Primillä vähän kaikkea. Osa meni hyvin, osa tarvitsi hiukan säätöä ja palkkaamista onnistuakseen. Pujotteluun ja oikeastaan kontakteihinkin olin tosi tyytyväinen, rimojakaan ei pudonnut. Mutta kuten jo aiemmin on huomattu, se "urautuu" tosi helposti eli kahta kertaa peräkkäin ei samaa kohtaa samalla ohjauksella/samaan suuntaan.
Voltti teki nollana :) Vähän säädettiin jotain ja ongelma on oikeasti ettei se vaan käänny vaan latasee kahta kauempaa ja kauemmas. Siis menee kovaa ja kauas. Tarvitsisi sen kanssa tehdä nyt virkkaamista ihan vaan hetki.
Tänäänkin treenattiin! Sporttiksella lähinnä kontakteja ja hiukan jotain muuta.

Oisko tässä nyt taas muutaman viikon kiintiö ;o) Ei vais, ens viikolla olisi ihan 2 ohjatut treenit!

tiistai 28. lokakuuta 2014

Kisaamista

Voltin kanssa kisoista ei ollut kotiin tuomisina kuin ketutus. Tai ei edes paha, ihme kyllä. Sellainen, ettei nyt vaan osannut/ehtinyt/pystynyt/tyhmiä virheitä. Itseltä ja koiralta. Yleensä koskaan en kovinkaan koiran viaksi asioita laita, mutta jos Voltti tulee pujottelusta kesken pois, niin se on kyllä joku aivopieru. Että niin.

Sunnuntaina harmitti älyttömästi etten ollut Ilmonnut Primiä kisaamaan! Eka 1-lk rata oli niin simppeli, vaikkakin sielläkin kai piti ohjata.
Menin Helin Lassella, yhdellä nopeimmista kelpieistä, jonka tiedän. Hienosti menikin, 0-voitto! Jee :)
Tokalla ja kolmannella me oltiinkiin eri planeetalla sen kanssa. Ei tullut merkkausvekkiin vaan paineli suoraan. Poispäinkäännös, mikä se on? Kolmannella hyppis oli kamalaa luukutusta ja se meni osaksi tosi hyvin. Mutta hyp-hyp-suora putki-rengas-hyp ja siinä rengas-hyp ois pitänyt tehdä takaaleikkaus, joka ei onnistunut. Tiedän Lassella olleen ongelmia renkaan kanssa ja en uskaltanut sen oman turvallisuuden takia ennakoida juurikaan (=jarruttaa) ettei vaan mene päin rengasta tms. Ja sitten ei pystynyt kääntymään leikkausta = hyppäsi väärään suuntaan ja vieläpä sen väärinpäin kipahduksen jälkeen. Ja toinen ihmejuttu oli vastakäännös, jonka oli tarkoitus vaan kääntää sen pois ansaesteeltä ja Lasse kääntyikin mun eteen suoraan niin että me melkein törmättiin. Hassu kelpie.
Ja toisaaltaan, ei se olisi nollilla enää mitään tehnytkään eli Heli saa itse käydä vikan nollan joltain muulta tuomarilta ;)

Sain mennä kaksi vikaa rataa myös Pätmänillä kun Pasi oli kipeä ja Lauralla menoa. Ikinä en ole mennyt sen kanssa estettäkään... mutta onneksi se on koulutettu hyvin ja hienosti ja mun  mittapuun mukaan mulle loogisesti ;) Se on siis melkoisen taitava eläin. Tapailin käyttöohjeita kännykästä ja onneksi kiltti tuomari vielä muistutti minua oikeista kontaktien käskytyksistä :)
Jessus se oli hieno! Harmittava rima ennen pujottelua kun jäin liian kauan merkkaamaan/jarruttamaan sitä siihen (kun meni edellisellä pujotteluun vähän väärin, muka varmistelin = virhe!). Hyvä Pätmän, hieno puomi ja keinu! Ja "juokse juokse" ei ollut sitten kannustus itselleni vaan koiran A:an käskytys.
Hyppiksellä se meni ihan kaiken niin hienosti, kunnes taas mokasin. Meni yhden esteen ympäri, muuten siis nolla sekin ja nopeimmalla ajalla huolimatta ylimääräisestä lenkistä.

Kiitos Pasille ja Lauralle koiran lainasta. Olisihan se ollut hienoa nostaa se 2-lk... muttei vaan pystynyt, sorry!



perjantai 24. lokakuuta 2014

Kyllä me aksataankin

Eikä vaan luuhailla tallilla :o) Tosin molemmista bortsuista on kehkeytynyt oikein hyviä tallikoiria. Prim tajuaa pysyä pois tarhoista ja Volttikin vain menee aidalle nuuskuttelemaan hevosia (ei siis ole vielä saanut tälliä sähköaidasta). Sisällä viihtyvät karsinoissa mainiosti. Syömässä sitä ihteään ja mitä hevosilta on pudonnut ruoka-astiasta. Kentällä saavat tokoilla ja juosta muutenkin. Lähimetsässä on hyvä käydä pyrähtelemässä.

Tiistaina Voltti Timpan treeneissä. Paljon putkijarruja, mutta me selvittiin ne! Ja oikeastaan kaikki muukin, niin siistiä. Ekalla vedettiin melkein loppuun saakka nollilla, sitten unohdin mihin ja miten olinkaan menossa. Sitten koko rata ja vähän kokeiltiin jotain kohtia vielä. Siistii :)
Torstaina kävin molemmilla Ojakkalassa treenaamassa oman treeniradan. Valitettavasti ei puomia saatu sinne, eli ei koko viikkoon puomitreeniä.
Primin kanssa hyviä ja vähemmän hyvin pätkiä. Iso, valtava plussa sen radan luvusta (joka on myös miinuskin). Vippaus oli sen kanssa hankala ja tahkottiin sitä. Lopuksi meni sekin onnistuneesti. A oli hyvä, pysyi melkein lähdössä (=palautin kerran ja todennäköisesti hiippaili kerran mutten nähnyt).
Voltin kanssa pikatreeninä vain rata kokonaan läpi :) Oispa aina kisoissakin noin helppoa!
Huomenna olisikin kisat Voltin kanssa. Ja sunnuntaina Lasse The Kelpien, iik.



torstai 16. lokakuuta 2014

treeniä taas

Alkaa nousta treenimotivaatio taas :)
Lauran kanssa ihan pujottelutreeniä. Voltti nyt on pätevä, Prim myös varmaan jollakin mittapuulla mitattuna. Ehkä ikäisekseen? Kovaa se menee ja myös on alkanut huutaa mennessään.

Keskiviikon koulutuksien jälkeen molemmilla rataa. Voltti teki aika hyvää nollaa :) Kokeilin jotain sitten enemmän ja vähemmän onnistuneesti.
Primillä pätkiä ja se yllätti menemällä oikeasti aika kivasti!

Tänään Jaakon treeneissä. Hurjasti putkia, poispäinkäännöksiä ja vippauksia. Voltti ja iso sydän. Jaakolle kanssa kaikista kauniista sanoista.
Prim teki vähän ja sitten me keskusteltiin ;o)

On nyt taas jotenkin kiva treenata, saada ajatusta ja kiinni jutuista paremmin. Koirien kanssa puuhailu on vaan kivaa ja myös on mukavaa ettei aina tartte yksin puuhastella.

Voltilla alkoi juoksu...

lauantai 11. lokakuuta 2014

Analysointi, suunnitelma, toteutus

Hah, luuliko joku muka minun tekevän koskaan otsikon mukaisia asioita! Toteutan kyllä sitä toteutusta ilman mitään suunnitelmaa ja anylisointi jää asteelle onnistui/ei onnistunut.
Ai miksiköhän moni asia ei etene, ei osata ja on paljon heikkouksia & osaamattomuutta.
Miksiköhän pystyn muiden kohdalla oikeastaan kaikkeen tuohon mutten omalla? Lähinnä mennään mutulla ja oholla. Voisiko parantaa tapansa ja tehdä ajatuksella. Jollain suunnitelmalla.

Mutta tänään beeceet saivat taas juosta tallilla, nyt kaverina göötti. Vähän tokoa kentällä ja vielä iltalenkki Sarin & koirien kanssa lentokentällä. Liikunnan määrä taattu.

Tokossa seuraamista ja minustahan ne meni melkein silleen hyvin. Kaukokäskyt ja Voltilla edelleen siirtymää seiso-istu liikkeessä. Primillä vain istu-maahan versiot ja olipa aika hieno. Jäävät molemmilla, Primllä seis pitäisi minusta olla napakampi. Korjailtiin lelupalkalla ja sen jälkeen jalat pysähtyivät tasan siihen seis-sanaan.

Huomenna Voltilla kisat Purinalla. Oisko seuraavat Lägin 2 viikon päästä.
Prim ei kisaa vielä, ehkä loppuvuodesta tai vasta ensi vuonna joskus.

torstai 9. lokakuuta 2014

Lokakuun alkua

Bortsut ovat saaneet nyt tutustua tallielämään. En anna niiden juosta siellä vapaana valvomatta, sen verran kuitenkin vähän hirvittää etteivät vaan mene tarhoihin. Tai lähde naapuriin. Valvottuina ovat pomppineet mukana ja Voltti on lähinnä utelias hevosten suhteen, Prim selkeästi hiukan pelkää niitä. Onneksi.

Agilitya tällä viikolla Voltti treenasi Sporttiksella Timon treeneissä. Hip hei kuin meni hyvin :) Vähän säätöä sylivekkin kanssa, jotenkin itselleni se on niin vaikea tehdä paikoiltaan alussa.
Eilen Voltti oli lainassa Tanjalla mun treeneissä. Hauska nähdä muiden menevän sillä. Tanjasta en lopulta tiedä oliko niin kivaa... jessus sillä on pitkä askel ja kuinka se venyttääkään.
Itse menin treenein välissä Primillä. Ei siis niin mitään järkeä tehdä niin. Mutta tulipa tehtyä. Kierroksia hirveästi koiralla ja itse ihan puutunut. Mutta alku meni näppärästi, sellaista täysin 1-lk rallatusta 11 ekaa estettä. Puomilla oli sitten vaikea muistaa pysähtyä, tai siis pysyä, ja tehtiin pelkkiä alasmenoja häiriöllä. Vähän sitten kaasu hirtti kiinni, sitä tarttee tänään vähän viritellä... Eli tarkoitus treenata ennen omia treenejä omat koirat.
Volttikin teki radan, nollana :o) Ellei lasketa puomiltä lähtöä ja sinne palautusta.
Vähän kokeilin sitten vielä kohtaa, mikä oli tavattoman hankalan tuntuinen kaikille. Erilaisilla ohjauksilla ja koska Voltti on jo aika taitava ja tiedän kuinka se toimii, niin onnistuihan ne.

Tokoa ollaan tehty silleen liike/päivä. Liike, joka ei tarvitse apuvälineitä. Tosin tarttis ottaa autoon tokovehkeitä, tallilla olisi aina hyvä kenttä tehdä sitä sun tätä.


Minä olen tehnyt tallitöitä pari päivää. Lähinnä siis vaan putsannut muutaman karsinan, lakaissut (tiedättekö, se muuten ottaa hartioihin ja kylkiin!), pessyt vesiastioita ja lisäillyt vettä, heiniä, iltarehut. Mun kropassa on taas sellaisia kipeitä kohtia enemmän kuin yleensä.

perjantai 3. lokakuuta 2014

arjen olot

Miten minusta tuntuu, että koirilla on yhä enemmän "laiskoja viikkoja". Jälleen sellainen puolilaiska, ei hirveästi lenkittelyn lisäksi muuta.
Tokoa hiukan molemmilla, sellaista pari liikettä ja palkkaus. Prim ei nyt etene mihinkään suuntaan kun oma motivaatio hiukan laskussa. Tai tarttis saada se avo alta pois, sitten olisi hyvä treenailla isompiin luokkiin.

Hevosiin kävivät hihnassa tutustumassa. Mielenkiintoa muttei kummempaa. Siedätetään vähitellen.

Keskiviikkona Voltti meni treeniradan, jota koulutin. Nollana läpi ehkei joka mutka ihan nuollen, mutta nolla on nolla  treeneissäkin. Palkkailin muutaman käännöksen ja kohdan, pikatreeni alle 10min.
Torstaina Ojakkalan hallilla Prim sai mennä agilitya ilman kamalan isoa suunnitelmaa. Kontaktit ok ja vauhdikkaat, mitä nyt taas meinasi pudota puomilta kun se on vähän liukas siitä päältä. Hyppäsi ok, kääntyi ok, sain jopa muutaman leikkauksen tehtyä. Perushelppoa treeniä.

Tarkoitus oli nyt perjantaina mennä treenaamaan molemmat kunnolla, mutta flunssa päätti toisin ja pidetään jälleen laiska päivä. Ei ole kuntoa juosta enkä halua sitä samaa kierrettä kuin oli viime talvena...

Aischan Mari käsitteli tiistaina ja olihan sillä kireyksiä vähän siellä sun täällä. Ja se tyttö ei arastele näyttää kun ärsyttää. Keskiviikon sai olla vain laitsalla levossa.
Eilen oli vähän ärsyttävä taluttaessa tallille, pöllöili ja pysähteli. Mutta selvittiin siitä ilman kummempia. Hoitaessakin vähän säpsyili ja mietin oisko nyt hoidon jälkeen jotenkin vielä kipeä tai jotain.
Ratsastaessa tuntui ihan hyvältä, vähän taas alussa tahmea pohkeelle. Mutta rentoutui ja hetken päästä ihan virkeänä liikkui. Laukka vasemmalle oli oikein kiva. Oikealle laittoi korvan luimuun ja pukitti pöhkö pikkupukkeja. Toistoja muutama ja lopetti.
Mari M. oli mukana katsomassa ja sai kokeilla ratsastamista. Aischa oli vähän eri mieltä tästä kokeilusta ja hetken päästä pukitteli ja hypi sen verran, että Mari meinasi tulla alas. Pöhkö.
Rastastin sen jälkeen vielä ja oli tosi pehmeä ja mukavan oloinen loppuun! Ei mitään pöllöilyjä.
Ehkä se on nyt vaan päättänyt ettei sillä mene kuin minä.
Heli saa vielä huomenna kokeilla...


sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Syksy (+ teksti)


Mihis teksti hävisi...

No viime viikolla paimennettiin. Voltti melkein loisti tällä kertaa ja Prim oli rukkasainesta. Mutta lopuksi sai pitää karvansa ja paimentaa ehkä vielä jatkossakin. 
Agilitya koulutettu normit & Joensuussa pari päivää. Hienoja koirakoita, suorastaan upeita! Ja mä niin tykkään pennuista/nuorista koirista. Kiitti Itärajalle, hauskaa oli taas kerran.
Ratsastettu. Paremmin ja huonommin, kyllä se tästä vähitellen! Aischalle vararatsastaja oli tarjolla, mutta sitten tamma oli vähän possuillut ja se siitä. Täytyy katsoa jos löytyisi päättäväinen aikuinen, sillä kertaakaan ei ole minulla mitään kummallista tehnyt. Kovin kaikenmaailman kauhukertomuksia siitä ja sen vaikeudesta kuullut nyt sieltä sun täältä. Toistaiseksi ei ole mitään pahempaa ainakaan esittänyt, niitä odotellessa.
Tamma mikä tamma, mutta ihan kiva sellainen. Päkittää laitsalta tuodessa, luimii satulaa laittaessa ja vähän takamus nousee selkään kivutessa. Muttei muuta. Kiltti hoitaa eikä näytä pelkäävän mitään kummemmin. Lindakin ratsasti tänään sillä ja hän nyt ei oikeasti osaa ratsastaa. Mutta kilttinä Aissi meni kentällä.


Linda & Aischa



tiistai 23. syyskuuta 2014

tiistaita

Tänään olisi saanut nukkua muttei sitten nukuttanut. Kai mä pärjään vajaan 6h unilla :o)

Eilen olikin aika haipakkaa koko päivän. Olin tallilla jo ennen kasia aamulla. Ais oli ripeällä tuulella ja aika paljolti yritin osata ratsastaa sitä alas ja rennoksi. Käynnissä jo onnistuikin mainiosti ja muutamia pohkeenväistöjä yms. onnistuttiin jollain tapaa tekemään. Ravissakin hetkittäin oikein kivasti, en vaan pysty istumaan alas harjoitusraviin :( Paljon lyhyitä siirtymisiä kun se pää vaan tahtoo nousta aina vaihtaessa hitaampaan askellajiin. Laukka oli vaikeaa, halusi kaahata. Mutta lopulta kohtuullisia nättejä isoja ympyröitä. Luulen, että pohjalla on myös merkitystä, se on niin pehmeä.
Hepat ovat vieläkin ulkona, hrrr. Loimitettuna, mutta silti. Ostin eilen toisen ulkoloimen kaulakappaleella. Lupasi taas kovaa sadetta. Talvella voi pitää sitten vaikka toisen loimen päällä pihalla.
Muuten me tutustellaan tamman kanssa ja käsitellä antaakin hyvin kaiken.
Olin myös yhteydessä Aisin omistajaan, joka sen kanssa kilpaili Belgiassa ja toi Suomeen & teetti varsan. Kiva kuulla millainen ollut ja mitä tehty.

Tallilta Turkuun Jaakon tunnille. Voltti vain, koska höpöttäessä (korjaan, keskustellessa) menee aikaa. Eipä kummallista paitsi se ettei se käänny ellei käännetä. Ja että laiskottelen kun pystyn lähettämään niin kaukaa esim. putkiin. Että on todella voimalla, kaukaa ja kovaa hyppäävä koira. Teki taas välejä 1 askeleella kun muut teki kahdella. Keskustelua onko se ominaisuus vai opetettu tapa. Päädyttiin kai, että vähän ehkä molempia.
Mutta muuten, ei hullumpaa.

Kotona kävin kääntymässä ja syömässä. Kouluttamaan Vantaalle. Ja oli kivaa :)
Sieltä Sporttikselle treeneihin, Primin vuoro. No menihän se. Oikeastaan monta asiaa aika hyvin! Treeni oli kuitenkin aika vaikea.

Että sellainen tiistai. 7.30 lähtö liikenteeseen, 1,5h välissä kotona ja taas palauduttu kodin huomaan klo 23.45.
Nyt mä lähden taas, paimentamaan :o) Ja ratsastamaan. Ja kouluttamaan.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Heppablogi

Tänne koirajuttujen sekaan vaan tulee nyt väkisin hevosjuttuja, sorry!
Ainakin nyt vielä kun olen sen verran innoissani ;o)

Eilen Juhan työkaverin kanssa haettiin Aischa. Traikku lainaan ja tarvittavat tavarat kyytiin. Nolosti myös kaverin autolla, omassa ei (vielä) ole koukkua ja en ole kyllä vuosikausiin vetänyt mitään. Eli päivitettävä myös se asia.
Tiedossa oli, että Ais oli ollut hiukan hankala menemään viimeksi traikkuun. Mikä tuntui hiukan oudolta kun vanha kilpaheppa kuitenkin.
Meillä oli Sinin kanssa hiukan pelko, että siellä on parit vetistelevät teinitytöt. Mutta mitä vielä, hymyissä suin laittoivat tamman matkaan.
Lastaukseen oli varattu sitten aikaa. Pari kertaa Ais pomppasi pois lastaussillalta ja haettiin saman tien liina avuksi, Sini osasi sitä myös käyttää. Hetken mietintää, onko hevonen, jota saa komentaa vai hevonen, jota pitää mainitella. Vähän komennusta ja sinne meni kiltisti kyytiin. Oisko mennyt siis 5min.
Matkustus meni paremmin kuin hyvin, hiljaa ja tyytyväisenä popsi heiniä koko matkan ja kahvitauon.
Perillä pääsikin (tai joutui) laitumelle, kylläkin vielä yksin omaan lohkoon. Aidan takana oli lauma kavereita ja sinnehän se paineli niihin tutustumaan.
Hiukan hirvitti jättää se yöksi ulos vieraaseen paikkaan. Yöllä heräsin muutaman kerran katsomaan vain, että sataako kun en sitten laittanut sadelointa päälle.

Aamulla jo tallille, noin kahdeksan maita. Siellä se laidunsi ja tallin omistajaltakin tuli viesti, että kaikki hyvin.
Laittelin hiukan tavaroita paikoilleen ja päätin hakea taluttamalla Aischan laitsalta tallille, ratsastaa hiukan.
Varalta otin suitset, uusi paikka ja vieras hevonen, en tiennyt kuinka suhtautuu mihinkin ja säikähtääkö helposti. Porkkanan voimalla sain luokse ja hyvin siirrettyä läpi porttien. Myös kävelymatka sujui ilman isompia, vähän pärisyttelyä ja mm. roskiksen ihmettelyä. Voi olla, että minua jopa jännitti enemmän.
Tallilla alkoi kamala hirnunta, ei ollutkaan ketään paikalla vaikka kuinka yritti huudella. Hoitotoiminpiteet onnistui ongelmitta. Uusien suojien sovittelua ja onneksi olivat sopivat. Ostin suojat myös taakse vaikkei sillä ollutkaan käytetty. Ne aiheuttivat hiukan nostelua muttei sen enempää.
Kentällä ratsastelin. Todellakin vaan ratsastelin, koitin vain saada sitä rennoksi ja kenttää tutuksi. Pohja on hiukan pehmeä, sekin varmaan vaikutti hiukan. Käynnissä alkoi rentoutua ja ravissakin hetkittäin. Paljon siirtymisiä ja ne on kyllä vaikeita tehdä siististi, tarvitsee omaa kroppaa yrittää laittaa johonkin malliin. Noloa, mutta harjoitusravia en pystynyt tekemään kuin ihan hetken. Ei vaan pysty. Kamalaa. Laukka ei tuntunut kamalan hyvältä, jännittyi ja yritti kaahata. Tehtiin nostoja ja ympyröitä. Pohkeenväistöä ihan muutamia askelia, joko se ei osaa kunnolla tai minä en todellakaan osaa lainkaan.
Hiestyi melko nopeasti, mutta tuli kyllä hiki itsellenikin! Tunti saatiin kulutettua kentällä.
Hoitotoimenpiteet taas ongelmitta ja sadeloimi niskassa takaisin laitsalle.
Saatiin myös ensimmäiseksi päiväksi ihan riittävästi kaikkea äxsöniä. Pihalla joku kaatoi puita ja teki moottorisahalla hommia. Tuli vastaan traktoria, säiliöautoa yms. Kaikesta selvittiin.

Huh, tästä se taas alkaa. Hevostelu. Toivottavasti löydetään yhteinen sävel :) Lupaavalta tuntuu, Aischa on hyvin saman oloinen kuin toinen oma hevoseni Hanga oli aikoinaan. Tosin se meni aina väärinpäin...

Ettei ihan hevosteluksi mene:
KATI JA VIUHKA PARA-AGILITY SM-KISOISSA HOPEAA! Onnea onnea hurjasti :o)








lauantai 20. syyskuuta 2014

Triplavalio

Lägin kisoissa onnistuttiin tekemään sopivasti kaksi nollaa, ekalta agilityradalta ja hyppikseltä. Molemmissa olimme 3. (Pirtu-Gaia-Voltti ja Punssi-Gaia-Voltti) ja siispä sertit.
Eli huisasti sitten valioitui sekä agilitysta että hyppikseltä. Hyvä Voltti!

Olisiko ollut nyt 3. kisat karsintojen jälkeen, joka kerta tuomarina Petteri Kerminen! Vaikken ikinä ennen ole ollut hänen radoillaan. Tuntuma on, että ne on aika vauhdikkaita, melkein aina välistäveto tvs. ja ei kamalan vaikeita, mutta aina jotain tehtävää riittää. Tämä tuomari ei ole supertarkka kontakteista, ainakin sellainen olotila jäi. Nyt on huomautettava, että tälläkertaa Voltti otti kaikki kontaktit ilman epäilystä. Hyväntuulinen, ystävällinen hän kyllä on.

Ekalla radalla ihan ok, mutta loppusuoralla Voltti joutui odottamaan kovin kauan puomin päässä (hei se pysähtyi!) vapautusta. Tämä on ihan epäreilua, mutta minkäs teet jos et ole tarpeeksi nopea tai en vaan halunnut päästää vain läpi. Itse olen tyytyväinen siihen, että varmistellut (koska se ei vaan ole mahdollista) vaan menin kuin treeneissä :o)
Pirtu oli niin ylivoimaisen nopea, onnea Tuulia!

Tokalla lopetettiin ennenkuin edes kunnolla aloitettiin. Tokana puomi ja hyvä puomi! Unohdin sitten kääntää muurin ja meni pitkäksi ohi seuraavan. Rallateltiin tovi ja sitten tultiin pois.

Hyppis oli vähän kinkkinen, paljon tekemistä ainakin meille. Mutta koska minulla on taitava koira (sydän!), joka oli kuulolla, niin onnistuttiin tekemään nolla. Aikaa paloi putken jälkeen kun kaartoi (valssasin myöhässä ja liike suunta kaarratti) sekä yhden suoran päässä meni todella pitkäksi kun en vaan ehdi kunnolla sekä kovasta vauhdista se on vaan meille vaikeaa. Mutta muuten olen tosi, tosi tyytyväinen!
Punssi ja Timppa tekivät täydellisen radan ja voittivat ansaitusti.

Menin Viuhkalla keskimmäisen radan. Ihan ei oltu samalla taajuudella, mutta onnistuin tekemään tuloksen! Kaksi rimaa, koska huusin niiden päällä. Rehellisuuden nimissä sanottava, että loikkasi puomin ylösmenon ja Aan tuli niin sivusta alas, että otti ehkä virheen siitäkin.
Mutta hauskaa meillä oli ja Viuhkan kanssa tarttis miettiä kaikki ihan erilailla. Omassa osaamisessaan se on huisa ja tekee hienosti. Mutta sen lukitus esteisiin on jotain omaa luokkaansa ja jos et oikeasti ajoissa kerro, niin se meni jo.

Että sellaista kisapäivää. Onnistunutta sellaista, se on välillä vaan niin hauskaa! Mitäs sitä kieltämään. Kohta, tai siis iltapäivällä, hakemaan heponen :o)


torstai 18. syyskuuta 2014

päivitystä pukkaa

Nyt ainakin, katsotaan miten kirjoitustahti taas hiipuu.

Eilen molemmat beeceet saivat vain lyhyen tokotreenin. Mutta harkitun (rasti seinään!). Takapään käyttö.
Voltilla se on helposti hyvin laiskaa, oikeastaan olematonta ja huonoa. Primillä parempaa, mutta helposti sekin jää vajaaksi käännöksissä tai oikeammin ei ole tarpeeksi aktiivinen. Mietin jo jotain poppaskonsteja ja apuvermeitä, muutta päädyin nyt vaan tekemään käännöksiä paikallaan ja naksuttelemaan.
Jostain syystä molemmat koirat olivat suorastaan ylivireisiä ja niinpä käännökset tulivat peremmin kuin aikoihin. Liiankin eli mukaan tuli hyppypomppuloikkaa molemmilla.
Voltin sivulle tulot eivät todellakaan ole enää tylsiä. Pieni koira pomppaa ilmassa sivulle ja minusta se on hauskaa. Tiedän tuomareiden ja oikeiden tokotyyppien olevan täysin toista mieltä. Mutta ihan sama ;o)
Primin sivulle tulot taas ovat korrekteja nyt. Sitten tietysti minusta niistä puuttuu nyt se voima mikä oli aiemmin. Mutta kaikkea ei voi saada? Perusasennon paikkaa haettu vähän taemmaksi, katsotaan saataisko myös seuraamista paremmaksi.
Voltilla myös jäävät myös juoksusta ja joka kerta oikein. Hyvin oli kuulolla huolimatta viretilasta!
Primin jäävät oli ok, olisi voinut ehkä olla napakammat.
Tarttis ehkä tehdä vähän jotain tulevaisuuden plääniä lajin suhteen. Kun nyt ei oikein ole mitään... Kahdet kokeet menneet menemättä kun onneton buukkasi muita menoja yhtäaikaa.

Iltapäivällä Lauran kanssa tokoilemaan, siihenkin on jo suunnitelma. Mikähän minua vaivaa.

Agilitya pitäisi suunnitella. Tai ainakin treenata. Toisaaltaan jos molemmat koirat menevät niin hyvin kuin keskiviikkona taukoilun jälkeen, niin ei ehkä kannatakaan. No siis joo pitäisi, Prim ei ikinä ole kisakunnossa ja Voltti muuttuu ihan vallattomaksi.

Myös vika pentu- ja tokotunti. Se on vaan kivaa! Moni haluaisi jatkaa ja ehkä voisi pitää tunti kerrallaan-tyyliin ilmojen salliessa.

Eilinen meni myös shoppaillessa. Tosin vain tarpeellista. Mun ratsastussaappaat lensi roskiin, olihan Cavallot jo palvelleet ensiksi hyvin ahkeraan lähes 10v. ja sitten vähemmän reilut 13v. Eli tartvitsin uudet. Koska saappaat oli -20% tarjouksessa ja löytyi minun hankaliin jalkoihin sopivat (lyhyet jalat ja kapeat pohkeet), niin olihan ne ostettava. Miten raaskin käyttää kun ovat niin nätit... ja vielä ehkä epämukavatkin.
Lindalle turvaliivi ratsastukseen. Kai sitä itsekin voisi käyttää hypätessä. Hanskat, näpit paleltuu kerta tuleekin jo kylmä.
Aischalle jalkoihin suojat. Sille tulee mukana jotkut, mutta kunnon suojat kyllä maksavat itsensä takaisin.
Yhdet kuolaimet hyppäämiseen ja suitset, koska kukaan jaksa vaihtaa kokoajan kuolaimia. Hermo meinasi mennä jo laittaessa kun ne soljet olivat niin tiukat.
Mutta eiköhän näillä taas selvitä :o)

(Kun aiemmin jo hankin estesatulan, parit huovat, martingaalit, pari lointa, harjat, pintelit, riimun, rehua ja vitskuja. Mukaan tulee suitset, koulusatula, jotain suojia, loimi.)




Kouluttamassa & treenaamassa

Nyt on alkanut "työt", jotka ei edes tunnu työltä. Pehmeämmän laskun kautta enempi koulutuksia, ehtii totutella ;)
Muutama viikonloppukoulutus vedetty, pentukurssia ja viikkokoulutukset alkaneet pyöriä. Lokakuun alusta vielä torstaitkin, nyt on vielä ollut tokoa ja pentutottista.
Citybelgeillä ekaa kertaa ja edessä todennäköisesti tosi kiva talvi heidän parissa! Haastetta löytyy kun sekaisin pentua ja 3-lk koiraa, mutta sehän on vain itsestäni kiinni saadaanko heille kaikille hyvä treeni. Vähän jännää ja paljon miettimistä.
Keskiviikkoisin Lägin hallilla vakiovuorot alkaneet. Ihan huippuporukka, tykkään tosi paljon ja 6h menee nopeasti.

Omat koirat pääsivät eilen vähän treenaamaan koulutusten jälkeen. Olikin taas vähän taukoa... mutta tästä tämä nyt lähtee!
Voltti oli niin mainio, paljon sydämiä. A on nyt taas vaihteeksi lennokas eli siihen tarttee treeniä selkeästi. Puomi oli vautsi vau tasoa eli jos vaan kisoissakin.... ohjauksiin tuli ja ihan he****n kovaa meni.
Ja Prim. Mun teinilapsi taas meni, tuli ja yllätti. Se kääntyy niin paljon pienemmällä kuin Voltti. Se osasi sitä sun tätä ja yllätti. Sen kontaktit oli nopsat ja ikävä kyllä pysähtyy maahan kun ei pysty etenkään Aalla siitä vauhdista pysähtymään kontaktille 2o2o. Peeveli.
Molemmat kääntyivät putkesta oikein vaikka se oli aika haastavaa illalla useimmille. Hyvät mun tytöt. Ja niistot toimi, pyörityksetkin yllättäen vaikak inhoan niitä. Mutta mulle tuli ihan järkky kiire alussa eikä tosiaankaan ohajukset olleen niin nätit kuin muilla. Enkä edes yrittänyt mitään valsseja väännellä muutamaan kohtaan... syvä kumarrus ja kunnioitus Katille & Jaksille, jotka siinä onnistuivat.
Pituudelta kääntämistä takaaleikkauksella treenattiin molemmilla vielä erikseen. Että hyvä treeni vaikka itse teinkin ;o)


Lauantaina Voltilla kisat. Katsotaan lähteekö käsistä ja ollaanko samalla radalla yhtä aikaa.

Ja jee, sunnuntaina vihdoinkin Aischa tänne. jipijipi.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

terkkuja reissusta

Luxemburgissa tuli käytyä. Hurjan upeaa agilitya, loistavia ohjaajia, niin järjettömän nopeita koiria, erilaisia ohjauksia, ihania ihmisiä, ja se tunnelma. Vautsi vau vaan, aika paljon kaikkea ajateltavaa, ihailtavaa ja mietittävääkin.
Itse Luxemburgia ei kamalasti tullut nähtyä. Kauppakeskus, muutama ravintola, bussin ikkunasta joku linna, hotelli ja muutama kilometri jalkakäytävää & puisto.
Ruoka oli kyllä pääosin tosi hyvää ja sitä tuli syötyä riittävästi. Eikä ollut mitenkään tuhottoman kallistakaan.
Tietysti oli myös ihanaa nähdä ihmisiä, joiden kanssa pääosin kommunikoi Facebookin kautta kun asuvat niin kaukana muilla mailla.

Uroksia koitin katsella sillä silmällä, muttei uutta eikä erikoista. Tai no erikoista joo, hienoja koiria! Ja maailmalla ei selkeästi pelätä kokoa, oli aikasen isoja uroksia bortsuissa. Ja ne meni kovaa, hienosti ja kääntyivät todellakin.
Ja jotain hauskaa odotettavissa, voihan apua ja jee.
Voltin astutussuunnitelmat nyt on vähän jäissä. Eka olin jipii, löytyi uros jos toinenkin. Nyt sitten ei sittenkään, ihanaa kun on mukavia ihmisiä ja tuttuina vielä ympäri maailmaa <3


Aischa tulee vihdoinkin sunnuntaina. Ihmeen hankalaa saada kaikkien aikataulut sopimaan yhteen. En malttaisi odottaa.

Aischa on 14v. tamma, belgiassa joskus vuosia sitten hypännyt 130cm ratoja ja olisiko Suomessa 120cm. Tehnyt yhden kauniin varsan, joka on nyt 3v. Pari vuotta mennyt enemmän koulua, ollut nyt maaliskuusta kahden teinitytön ratsuna. Ikäväkyllä Aischa on ollut liian vaativa heille ja laitettiin myyntiin aika pikaisesti.
Kävin koeratsastamassa ja tuntui niin tutulta! Järki sanoi ettei niin vanhaa hevosta, vaikka eihän se nyt mikään ikäloppu olekaan. Kokeilin siinä muutamaa muutakin ja ne ei vaan tuntuneet hyviltä. Kokeilin uudestaan ja tunne vaan vahvistui, mun oli pakko ostaa se pois sieltä kun tuli paha mieli niin tyttöjen kannalta kuin tammankin puolesta. Toisaaltaan siinä todellakin olisi ollut heille hevonen, joka opettaa ratsastamaan eikä vaan matkustamaan. Mutta jos se koetaan liian haastavaksi niin silloin on parempi luovuttaa ehkä. Etenkin jos pelottaa.
Toisen epäonni on siis toisen onni. Tai ainakin toivon nyt niin!
Aischa tuntui aika herkältä suustaan ja vein kokeiltavaksi (estesatulan lisäksi ;o) ) suorat lötköpötkö kuolaimet. Ainakin itsestä se tuntui hyvältä vaihtoehdolta näin suurella toisen kerran ratsastuskokemuksen jälkeen. Tosin kolmipalat kuolain sillä oli ennestään käytössä, ehkä se käy hyppäämiseen.
Tosiaan uskaltauduin "hyppäämään" vähän. Ehkä korkein este oli 80cm lopulta, sellainen yhdellä puomilla oleva pysty. Tammahan vilkastui vähän yli ;o) Voi pientä, siitä taisi olla niin kivaa hypätä. Tosin kuumuu ja pää lähtee viskoutumaan hypyn jälkeen aikalailla. Syynä tottakai voin olla ihan minä itse.
Mutta en ole hypännyt vuosikausiin, silti hassua kuinka vaan alkoi muistua heti mieleen kaikenlaista. Tarvitsee kyllä muistutusta niin itselle kuin hevoselle asiasta ja ehkä me aloitetaan hyppyjumpilla muistuttamaan molemmille mistä onkaan kyse. Martingaalit hankittu myös... Plus paljon muuta.




tiistai 9. syyskuuta 2014

Aika rientää

Ensiksi pentusuunnitelmia. Pirkko ja Uri ne toivottavasti yhteen soppii tässä loppusyksystä. Luvassa vauhdikkaita pentuja! Pannaan yhteen Little Step's ja Littleland's ensimmäiset bc kasvatit.
Yhdistelmä Koiranetissä


Koirien kanssa treenailtu niin tokoa, vähän agilitya ja paimentamassa käyty. Kisatauko katkaistu tyypillisillä tuloksilla 5vp ja hyl.
Koulutushommat aloiteltu kevyesti laskeutuen, tästä se syksy alkaa :o)

Minun uusin harrastus hevosilmoitusten selaaminen on tuottanut ihan tulosta. Useita kokeiltu, montaa pähkäilty. Kaiken järjen vastaisesti ostettu 14v. tamma, joka on vaan niin "minun". Voihan sen varsoittaa jos haluaa. Yksi komea varsa sillä onkin jo ennestään.
Hepasta enempi kun on enemmän aikaa.

Huomenna kohti Luxemburgia hurraamaan suomalaisille ja tapaamaan vierasmaalaisia tuttuja. Maxien joukkuen nyt on tutuin :o) Ihan parasta, loistava joukkue!

kuva Riikka Ahervo


sunnuntai 31. elokuuta 2014

Viikko vierähtänyt

Kaikenlaista mahtunut taas viikkoon, koiramaista ja ei koiriin liittyviä juttuja.

Kävimme paimentamassa, tällä kertaa poispäinajo ei tuntunut niin vaikealta. Ei se mitään kymmenien metrien kuljetusta ole, mutta askel ja metri kerrallaan oikeaan suuntaan edes.
Kaariin tarvitsee sitä pulleutta, välillä on ja välillä ei. Ne kriteerit... Prim haluaa myös pysähtyä aina samaan paikkaan suhteessa minuun ja väittää tietävänsä oikean paikan täysin. Nyt ei sitten saanut pysähtyä kun haluaa. Ja huomio, oikeaan suuntaan ne flänkit ja lähteminen on siistimpää. Vasemmalle paljon vaikeampaa ja yrittää myös mennä oikealle aina kun silmä välttää.
Voltille sitä paineen luomista oikein. Kun hän niin häntää heiluttaen menisi sataa ja tuhatta siellä. Toki lampaille kohteliaasti, ettei ne vaan suutu tai pahoita mieltään. Sellaiset kivat villakasat.

Agilitya Purina Centerissä, katselemassa Turun jaoston maajoukkueen menoa. Vähän siinä Voltilla samalla... alku aina hankala, joku sellainen sanonta on kaiketi olemassa. Voin allekirjoittaa sen täysin.
Onneksi sitten loppu ei ollut niin hankala. Melkein sain ihan vautsi vau-fiiliksiä.
Lenkkeilyä, siellä taas porhalsi 7 bordercollieta sulassa sovussa. Tämä on edelleen ihan hassua ja hienoa, en ole oikeastaan törmännyt yhteenkään bortsuun kaveripiirissä, joiden kanssa ei omat voisi olla vapaana.

Voltti ja Prim pääsi molemmat tekemään agilitya vielä seuraavanakin päivänä, kiitos Tiina ja Pete.
Sitä sun tätä. Kivaa tehdä välillä pyörittelyjä ja menemistä. Primillä oli vaikeuksia pujottelussa, sen rytmin pitämisessä. Osaksi ehkä voisin hiukan auttaa ja helpottaa uudessa paikassa asiaa. A:lla tulee liian kovaa ja pysähtyy maahan. Tuo on nyt toistunut muutamia kertoja eli ehkä siihen tarttee puuttua.

Tokoilua Lauran kanssa. Voltti oli yli-iloinen melkeimpä ja Prim sellainen kun se nyt on. Kivaa oli, aikaa kului myös höpöttelyyn :o) Eino on kyllä komea nuori mies.

Perjantaina vielä Mikkeliin. Lauantaina MAHin hallilla kouluttelua. Jälleen oli kyllä mukavaa! Hiukan aina jännittää uudet ihmiset ja koirat, osaako niille nyt sanoa mitään ja osaako sanoa oikein. Mutta mukavia, ja moni myös tuttuja, tyyppejä ja niinkuin aina, hienoja koiria.

Sitten hurautettiin katsomaan Imatralle tammaa. Kiva, kiltti heppa. Peruspolle, jolla hypätty kilpaa aina 110cm saakka, ponnu ei riitä isompiin ja omistajalla halu päästä eteenpäin. Mietitään...
Olimme kotona vasta puolenyön jälkeen ja aamulla nyt olisi ollut tokokoe Forssassa, ajamaan olisi pitänyt lähteä seitsemän jälkeen heti. Katsoin kelloa vähän ennen kuutta, päätin torkahtaa hetkeksi vielä. Heräsin ysiltä. Ei ollutkaan kännykkä herättämässä.

Tämä mun sekoilu näiden menojen kanssa alkaa olla jo ihan surullisen hupaisaa. Minun piti olla eilen myös ExtremeRunissa isolla kaveriporukalla. Mutta työ ennen hupia, eli kouluttamassa Mikkelissä (tosin se oli kyllä kivaa :o) ). Tänään tuo tokokoe ja myös kouluttamaan Siuntioon. Olisin ehtinyt kyllä, mutta tulipa nukuttua.
Ens viikonloppuna on töitä, kisoja, juhlia ja pitäisi olla kanakurssi. Jälkimmäinen jäi nyt pois.
Ja on mulla nyt kalenteri ja kännykässä ehkä kaikki menot. Kalenteri on kylläkin kateissa...

Mutta tänään pitäisi käydä katsomassa taas yhtä heppaa... voi olla kyllä liian suuri ja ehkä myös vaikea. Kun se mun ratsastustaito on kummasti kateissa :o(

sunnuntai 24. elokuuta 2014

paimenessa ja höpinää

Tänään Primin kanssa paimentamassa, Virpi koulutti ja lampailla 3 kertaa. Siis me oikeasti opeteltiin jotain, ajatuksen ja piirroksien kera. Tarvitsee miettiä etukäteen eikä vaan mennä ja tehdä. Ja kun minä oikein mietin, niin onnistumisia tuli ihan paljonkin. Tosin ei minun yksin tarvinnut miettiä, Virpi ihan kertoi mitä tehdä, miksi ja milloin. Prim tekee kyllä kun sille kerrotaan mikä on toivottua, sallittua jne.
Hermostua ei saa. Ei saa kiljua. Ei huitoa. Ja mitä kaikkea...

Pienessä aitauksessa, siis tosi pienessä, numeroa isompi häkistä, lampaiden väliin menoa. Koira käteen ja siitä. Vähän oli Primille jännä paikka kun ei lampaat mahtuneet niin väistämään, meinasi suu aueta (ja silloin aukesi myös ohjaajan suu... mitä ei saanut tehdä ainakaan pahalla äänellä). Mutta parilla toistolla itsevarmuus nousi ja sehän meni jo niin sukkelaan. Uusi käsky: väli.
Sieltä aitauksesta lampaat pois. Kerran ne läksi vähän sitten kauemmaksi kun ohjaaja oli vähän pois kartalta. Sinne meni pellon toiseen päähän. Kaksi kertaa tosin taas saatiin ne ihan kivassa järjestyksessä ulos ja pysymään siellä missä haluttiinkin (ainakin suunilleen).
Pellolla flänkkejä, peruskuljetusta. Peruskuljetuksessa temmon säätelyä. Oli se kuulkaa tyylikäs siinä hiipiessä (täydellinen paimennussanaston käyttö: koira kun siinä hiipii). Ei voi mitään, mutta oli. Uusi sana: steady.
Flänkeissä vähän haettiin pulleutta kaariin. Ja sitä pään kääntämistä. Uusi sana: now. Uusi sana: get.
Kuulkaa toimi kikat, ei vaan saa liikaa käyttää. Mutta tulipa välimatkaa ja pyöreyttä (ehkei ihan termistöt ole hallussa, sorry).
Poispäinajoa (=perässä juoksua). Voihan lampaat ja niiden veto. Oli _vaikeaa_. Kuinka se muka olikin niin helppoa aiemmin. Nyt ei ollut, ei yhtään. Minä en osaa kulkea suoraan.  Prim haluaa pysäyttää lampaat. Minä olen väärässä paikassa. Toisen ja kolmannenkin kerran. Lampaat menee huitsin nevadaan ja takaisin. 2 askelta ja vau. Lopuksi ehkä jo ainakin 5m ja vau. Voihan poispäinajo. Siitä tulee uusi kirosana. Tosin täytyy huomenna tehdä sitä taas.

Virpin tapa neuvoa, kouluttaa ja selittää on kyllä hyvä. Selkeää ja sopivaa, ei mitään kaunisteluja vaan miten asiat on ja miten ne tehdään.
Prim taisi saada ihan positiivista arvostelua. Hyvä se on ja paremmaksi tulee. Onhan se. Ja vaikkei olisi, niin ei kerrota minulle.

Tassut on selkeästi kipeät, siellä mudassa ja pehmeällä nurmella ei mitään näkynyt, mutta sepelillä heti kulki vaivalloisesti. Sama kotona, nurtsilla ok ja muuten ei mitään.

Kohta alkaakin työrumba, odotan oikeasti innolla :o)
Tosin samalla omat treenikuviot on ihan auki, ei niitä taida edes olla. Kaikki tuntuu treenaavan jossain ja ryhmissä ja valmennuksissa ja missä lie. Minä ehkä sitten päivisin hallilla yksikseni. Saanko säälipisteitä? Vähän nyyh olo.

Pirkko Pasin kanssa on taas nollatellut kaiketi urakalla. Onnea! Siellä alkaa myös pentuesuunnitelmat olla aika hyvällä mallilla eli super kiitureita tulossa (toivottavasti). Pirkko on yhtään liioittelematta varmasti yksin nopeimmista koirista Suomessa tällä hetkellä (ellei nopein). Silti se on ohjattavissa, kiitos huolellisen koulutuksen. Plus muutenkin aika kiva rekku :o)




lauantai 23. elokuuta 2014

Voihan tassut

Voltilla on kerran aiemmin rikkoontuneet anturat, ilmeisesti tokossa kovasta jarrutuksesta. Paranivat kyllä hyvin ja nopeasti.
Nyt on tuo lähikentän pohja ollut vähän kehno ainakin meille. Kuuma, kuiva kesä niin meni ihan kovaksi ja irtosoraa päällä -> taasut "hioituivat" etenkin Voltilla, joka sliidaa kurveissa jne. Se lanattiin, satoi vettä ja selkeästi oli parempi tovin.
Tällä viikolla ollaan käyty siellä useampana päivänä tekemässä vähän ja eilen Prim näytti aika kankealta ja jopa hitaalta. Ajattelin sen olevan jumissa hiukan. Iltalenkillä meni harjulla kyllä ihan normaalisti, mietin jo, että olenko nähnyt omiani.
Tänään Sarin kanssa ensiksi tokoilemassa ja sitten vähän aksaamassa. Prim ei liikkunut kunnolla ja koitin katsoa ontuuko se. Lopulta tarkastelin tassuja ja voi toista, jokaisessa tassussa sellainen palaneen näköinen, kulunut kohta :o( Voltillakin kahdessa tassussa.
Niin paha mieli niiden puolesta, minä vaan pyydän tekemään paremmin ja nopeammin ja kaikkea, toisiin sattuu joka askel. Nyt loppu, me ollaan mielummin treenaamatta kuin hajotetaan toisten tassu raukat kokonaan.
Eihän se yksin mikään treenaus vaan myös lelun perässä juokseminen, tiukan jarrutukset ja nopeat käännökset. Se irtosora ja -kivet tietty liukuvat tassun alla kovin.

Mutta itse treenit meni eilen ihan kivasti, kiitos Katille seurasta! Voltti on taas voltti, kaikki onnistuu-teemalla me treenataan. Palataan maanpinnalle sitten joskus kun taas päästään kisaamaan.
Prim parempi ja parempi, aika ailahtelevaistahan sen kanssa meno on.

Tokossa Voltilla jotain pientä häröilyä, mutta on sillä vaan nykyään tuota virtaa ja iloisuutta siinä! Prim nyt meni aika laiskana, ajatus aikalailla kokoajan lelussa, joka odotti kentän laidalla. Mutta tekihän tuo.

Huomenna Prim paimentamaan koko päiväksi, onneksi pehmeälle niitylle niin ei tassut kiusaa.

Pinnan mikä lie-pinta (kivituhka?). Alla aika kova maa. Tosin ei se tuollaista ole joka paikasta, osassa ei tuota pienempää soraa ole niin paljoa. Mun silkkitassujen pohjat eivät näytä tuota kestävän.

Primin tassuissa tälläiset, osassa vereslihalla.

Voltilla tuollaiset punaiset "täplät", joista ihoa kuoriutunut hiukan pois ja muutenkin pohjat kuin hiotut.





keskiviikko 20. elokuuta 2014

Ei pitäisi olla hoppu

Missään asiassa, mutta kummasti vaan aika usein on. Joko oikeasti paljon asioita tai sitten vaan pään sisällä kiire. Myös varhaisdementtia vaivannee, en oikein aina muista mitä milloinkin ja miksi, tai paremminkin meni jo. Esimerkiksi kisa-ilmot, meni jo. Pitäisi olla joku lakisääteinen juttu, että viimeinen ilmoittautumispäivä on aina esim. torstai. Eikä miten sattuu keskiviikko, torstai, perjantai, joskus jopa lauantai tai sunnuntai edellisellä viikolla.
Eli Voltti ja minä emme kisaa hetkeen.

Menin uusimaan passin, sen edes muistin ja ihan varasin ajan ja muistin mennä paikalle oikeaan aikaan. Mutta en löytänyt vanhaa sieltä missä sen piti olla. Eikä ollut siis missään, kateissa ja kadoksissa. Onneksi se ei siihen tyssännyt, ystävällinen virkailija kyseli väestätietorekisteristä hymyssä suin kiperiä kysymyksiä selvittääkseen olenko se joka väitän olevani. Nimi meni vielä ihan helposti, myös se toinen etunimi. Kotikunnat alkoivat sitten eipäs kun-linjalla. Kuinka nyt voin muistaa olenko nyt Joensuun jälkeen asunut Mikkelissä vai Mikkelin maalaiskunnassa. Isän syntymäaika, ööh... kuolleena jo niin kauan ettei ole tarvinnut synttäreitä muistaa, tammikuussa ja päiväkin meni väärin, vuotta en viitsinyt edes tarkistaa. Äidin tyttönimen sentään tiesin. Ja olenko naimisissa vai en. Ja montako lasta minulla on.
Passi tulee Nummelan R-kioskiin jos katsoivat tunnistuksen onnistuneen. Jännittävät 2 viikkoa.

Treenailtu on aika vähän kun toi mun tyhmä äxidentti vähän on haitannut liikkumista. Mutta jotain ja kokoajan enemmän.
Prim on ihan kamala (no ei oikeasti ole, päinvastoin). 0-koirailtiin Hi-Han kisoissa ja se vaan roikkui kädessä kiinni eikä lukenut hyppyjä lainkaan jne. Voihan ihmeiden aika. Samaa oli näkyvissä Rannikon treeneissä (pääsin kuokkimaan Hi-Halle, kiitos). Mun ohi ei voi mennä hyppyä.
Käytiin vähän Sarin kanssa tekemässä ja palkkailtiin eteenpäin yms. Eilen kävin ennen koulutusta tekemässä vähän ja nyt _irtosi_, ihan liikaa taas eikä tullut niinkään ohjauksiin. Voisinko saada sellaisen välimuodon, kiitos.
Meinasin jo sanoa, että pujottelu on kyllä aika makee... mutten sanokaan, nollina kun mentiin niin ei osannutkaan putkesta kepit ja putkeen. Jätti vikat välistä possu.
Mutta A on nopea, ihan liian nopea. Pysähtyy vasta maahan kun eilen ei vaan pystynyt ja kyennyt. Puomi saisi olla nopeampi, mutta en nyt valita.
Me ei kisata lokakuussa. Tuskin vielä marraskuussakaan. Ehkä ensi vuonna?

Voltti sitten. Puomi alkaa olla parempi suurella 2 treenikerran otannalla. Muutenhan se menee kyllä, kivasti. Kun en nillitä joka kurvista ja käännöksestä. On se taitava aika monessa asiassa.
Ihana treenikaveri ja varmasti kisakin kun saisin kisoihin saman moodin. Jälleen taas se vaan on joka asiassa niin täydellisyyttä hipova pieni bordercollie, että sääli ettei kaikilla ole ihania, suloisia ja maailman sympaattisimpia voltteja. (No ei tosissaan, useimmista ehkä siinä ei ole mitään sellaista, joka pistäisi toivomaan itselleen samanlaista.) Koska sen heikkouksistaan huolimatta on ehkä minun The Bordercollie, niin ehkä sen tarvitsee tehdä minulle versio II. Vaikka tykkään kyllä Primistäkin ihan kamalasti. Voihan elämä, montako koiraa voi pitää?

Tokot Voltin kanssa on aika minimissä ollut, vähän jotain ja asenteella se edelleen tekee. Seuraamisen paikkaa jonkun verran ja vähän kaikkea. Koekin olisi kohta ja en edelleen tiedä osaako se istua paikallaan.
Primin kanssa jotain myös, alkaisi kaiketi avoimen liikkeet olla kasassa. Välillä paremmassa kuin välillä. Luoksetulon stoppi on aika villi. Mutta kaukot alkanut sisäistää minusta hyvin. Hiljaa hyvä tulee vai miten se nyt oli.

Olin alkuviikosta pari päivää OneMind Dogs Campillä auttelemassa. Oli kiva tunnelma, iloisia ihmisiä, hienoja koiria, vautsi vau meininkiä ja ahaa-elämyksiä täynnä koko halli. Eikä edes mikään pieni halli vaan ATT-halli :) Ajattelin mennä vielä perjantaina vaikkei minun enää pitänytkään. Ehkä myös lauantaina kun en kisaakaan piirimestiksissä.

Joko olen kehunut, että Sari ja Pyry lensivät 2-luokkaan agilityssa. Olen tai en, ONNEA ONNEA!
Tai että Pirkko ja Pasi tehtailevat 0-voittoja? ONNEA myös sinne!
Kasvattajatäti voi vaan myhäillen ylpeillä hienoista kasvateistaan ja niiden ihanista perheistä.
Ja huom!, ei ole mikään pakko kisata, pääasia on edelleen, että tekevät jotain.

Kopsattu täysin ilman lupaa Sarin Facebook sivulta. En edes pyydä anteeksi, sorry.





keskiviikko 13. elokuuta 2014

paimenessa

Olimme toissapäivänä vähän agilitya tekemässä (mä pystyin jo melkein juoksemaan!) ja eilen paimentamassa. Sisarukset, vaikka toistensa parhaat kaverit ovatkin, niin myös osaavat kyllä olla vähän ilkeitä toisilleen.
Matkalla eilen kotiin...

Prim "Mitä sä teit? Mä muistin flänkätä tarpeeksi ja tasapainotin ihan itse. Osasin muuten heti mennä myös selän taakse, muka vaikeeta.... hah. Se edellinen koira yritti ja mä päätin heti, että tuohan me osataan!"
Voltti "En tiedä, minä juoksin niiden taakse ja Saija taakse ja sitten pysyinkin siellä aluksi kun en oikein ymmärtänyt mitä ne tahtoi niin parempi varalta olla tekemättä mitään ettei kellekkään vaan tule paha mieli"
P "Täh, tyhmä! Ne piti laittaa liikkeelle pois siitä jaloista."
V "no ei ne halunnut niin ajattelin jos ne ei jaksa kun on niin kuumakin"
P "Noloo, nössöö!"
V "Muistas kelle taas..."
P "Ei niitä tarttenut kun katsoa ja vähän ottaa asentoa niin sinne menivät"
V "Mä katsoin niitä nätisti silmiin ja nostin päätä ja heilutin häntääkin"
P "Sä oot nolo..."
V "Kukahan on nolo? Ei pysy lähdöissä esimerkiksi"
P "Sä nyt oletkin sellainen nössöjen kuningatar, että teet aina niinkuin sanotaan"
V "Mä olen _koulutettu_ harrastekoira, sä oot joku likainen karvakasa, joka vaan haaveilee pääsystä tälle tasolle!"
P "Ite oot karvaton idiootti!"
V "ihan miten vaan, mä rupean nyt nukkuu. Laske sä vaikka niitä lampaita"


Voltti meni agilityssa helpolla radalla hyvin. Puomi on niin hyvä, pliis kisoissa kanssa. Toki oma tekeminen voi tähän vaikuttaa kovasti.
Prim ei ollut huono sekään. Vähän vielä erilainen ja osaksi toivottavasti pysyykin. Kääntyy pienemmällä, mutta toisaaltaan ei myös ota hyppyjä vielä yhtä helposti.

Paimenessa (tulee tosi pro selostus...) piti lähettää koira sinne taakse kaarelle ja seis. Sitten takasin selän taakse ja seis. Sitten piti ajaa ne lampaat pois minun jaloista. Prim osti tämänkin heti, poispäinajosta sillä on nyt kai joku ajatus! Tosin sitten se myös alkaa toistaa kaavaa ja tietää itse mitä tapahtuu... eli jouduin myös pyörittämään sitä täysiä ympyröitä kun se jo taittoi ja läksi ajamaan omin luvin (oikeasta paikasta kaiketi kylläkin). Kiltisti lampaat sillä liikkuivat ja kaaret taisivat olla riittävän hyviä. Pientä vaikeutta saada sitä pois niihin sisäflänkkeihin aluksi (olikohan oikea sana...).
Voltti yritti samaa. Yritti siis. Hyvin meni taakse. Hyvin tuli minun taakse. Huonosti läksi pois ajamaan. Eikä ne lampaat sitä edes uskoneet ;o) Toisella kierroksella fiilisteltiin ja yritettiin saada se ihan itse tajuamaan ja viemään niitä aitaa vasten & sitten saada pois. Silmän kaivamista? Kyllähän se sitten jo innostuikin, melkein oli ihan vallaton. Melkein. Iso ongelma saada ne pahukset villakasat liikkumaan aidasta etenkin alkuun. Lammasuskottavuus aikalailla 0. Tai no löytyi sitä sitten vähän, mutta edelleen lampaat ehkä nauroivat hiukan villaansa.
Että niin. Prim menee matalana, katse tiukasti lampaissa jne. Voltti taas... no laskee se vähän päätä ;) Mutta on se kiltti eikä rötväile ja kyllä se jotain tajuaa. Ehkä me paimennetaan edelleen vaihtelun vuoksi.


perjantai 8. elokuuta 2014

Harrastelua

Tämä minunkin tekeminen :o) Vähän sitä sun tätä, kun on monipuoliset koirat niin se on mahdollista. Kaipa ne voisi tehdä vielä enemmän sitä sun tätä harrastusta, mutta se oma aika jo pistää hanttiin. Osaksi myös laiskuus, myönnetään.

Mutta onhan noita lajeja olemassa lukematon määrä mistä valita... kaikki PK-lajit (no ehkei suojelu kuitenkaan), toko, agility, paimennus, rally-toko, vepe, koiratanssi, flyball, mejä. Unohtuiko jotain? Pitäisi kyllä joka sesselle halutessa löytyä tekemistä.

Meillä se nyt painottuu agilityyn, tokoiluun ja paimentamassakin käydään taas. Jälkeä Voltin kanssa, kai Prim voisi tehdä myös.
Agility on se aina vaan kaiken voittava, mutta joudunko ajattelemaan asiaa varalta uusiksi. Nyt pakollisella tauolla kun tuo varvas murtui ja polvi on kovin kipeänä. (Täysin tauolla ei tietenkään, kävelyaksaa ;o). Olen miettinyt tuota lakoamista kenttään, että mihin Voltti osui kun en tuntenut mitään. Osuiko edes? Vai tekikö mun jalat stopin niinkuin joskus aiemminkin ja silloinkin olen löytänyt itseni maasta. Tähän saakka onneksi keinonurmelta niin enempi sattunut henkisesti. Tai kerran kisoissa hiekallakin, mutta silloin oli talvivarusteet niin ei niin paljoa tullut vammoja.
Eli tahtooko mun kroppa ja jalat vaan viestiä, että turha edes yrittää kirmailla? Vai kirmailenko vain ja kärsin sitten jos (ja kun) sattuu? Melkein heti voin sanoa, että joo'o, näin teen.
Onko se sitten epäreilua mun koirille, etten pysty olemaan niin nopea kuin useimmat muut? Kestääkö mun oma psyyke sen, että tulen hidastamaan koiriani yhä enemmän ja enemmän ajan kanssa?
Se varmaan jää nähtäväksi, koska tykkään agilitysta niin paljon etten vaan pysty päästämään irti. Tehdään sillä mitä on annettu :o)

Tokoa olen tehnyt nyt hiukan. Motivaatiota haettu sieltä Riitta Korrin koulutuksesta. Mietitty miksi ja kuinka.
Nyt tehty jotain vähän joka päivä, kummasti treenaaminen näköjään auttaa moneen asiaan. Voltilla tehokuuri seuraamista ja kaikkea vähän. Primillä enempi avoimen liikkeitä kun pitäisi kokeeseen mennä.
Prim oli ensimmäinen koira, jonka kohdalla olin varma ettei se opi ikinä a) tunnaria b) kaukoja. Mutta vähän jouduin miettimään ja laittamaan palasia eri asentoihin, niin sehän oppi!
Paljon on töitä edessä ja paljon jo saatu kasaan. Sen kanssa niitä mielentiloja joutuu miettimään ja kuinka hallitaan. Mutta samapa on Voltilla.

Eilen kentällä, sillä kamalan upottavalla hiekkakuoppamonttujuoksuhiekkapohjalla.
Ruutua nyt lätkällä. Voi kuinka hienosti! Poistinkin ja uudestaan: täydellinen paikka. Voiko vastata noin nopeasti? Kokeillaan tänään. Merkki myös hyvä. Huonoa mieletön kaarratus ruutuun... No merkki ei ollut linjassa, ok. Ja joo, matkalla oli juoksulinjalla iso roska. Mutta hei, pitäisi pystyä menemään suoraan!
Sarin Ninja teki ihan samaa... pakko olla siinä kentässä joku vika, oltiin ihan sitä mieltä. Olihan se vähän alamäkeen ja kuopassa.
Prim kokeili myös. Suoraan ruutuun ilman minkaanlaista kaarretta ;o) Eli se vika oli noissa meidän koirissa. Tai ainakin osaksi.
Voltilla seuraamista nyt myös ja käännöksiä. Se käyttää niin huonosti takapäätä :o/ Vahvistellaan naksulla tai jotain. Z ja ok kaikki jäävät, mutta kulmissa saisi todellakin tehdä paremmin töitä!

Prim teki seuraamista myös ja edistää ihan kamalasti! Mun tarttee keksiä jotain. Hitsi.
Hyppy ja se teki sen hienosti &oikein. Vaikkei ollutkaan muistaakseni koskaan tehnyt avo-luokan hyppyä. Luoksetulon pysäytystä. Se on mielenkiintoinen takapalkkoineen. Katsotaan mitä siitä tulee.

Menin katselemaan Tanjan ja Sarin aksailua. Sain lenkkarin kyllä jalkaan, mutta juoksuaskeleet oli vielä vähän liikaa vaadittu. Mutta en malttanut olla täysin tekemättä... Voltin kanssa rata läpi 2 osassa ilman montaakaan askelta. On se vaan kiltti ja taitava. Vähän ehkä hitaanpuoleinen noin. Mutta hei, tarttis varmaan kokeilla joskus kisoissakin!
Primin kanssa ei niin onnistunut enkä edes yrittänyt. Se ei irtoa esteille mun seistessä, onneksi. Mutta tosiaan toimii rytmityksellä paljon, niin sitten ei meinannut ottaa esteitä lainkaan. Paitsi pujottelua, sen se voi tehdä vaikka seisoisin kuin tatti paikoillani. Sulkukulma on vaikea. Muuten alkaa hyvin hahmottamaan ja tekemään enkä voi moittia vauhtiakaan.

Tuokin tekeminen kyllä muistutti illalla epämielyttävästi. Polvea särki julmetusti ja varpaaseen oli varmaan ilmestynyt uusi tykyttävä suoni. Plääh. Ei kisoja sunnuntaina, en ilmoittanut Lägin kisoihinkaan. Ehtiihän tuota, eikös.

Ja vautsi vau tokon MM-kisoja. Livestream ollut kovassa käytössä. Upeaa Hanna & Fidzi, mielettömät onnittelut :o)
Olen kovasti iloinen heidän loistavasta menestyksestä ja mahdollisuudesta päästä sinne sisäpiiriin. Ovat sen ansainneet ja sieltä saa lisää tukea ja oppia ja kaikkea mitä nyt varmasti tuolla tasolla haluaa ja tarvitsee. Oli upeaa katsoa heidän yhteishenkeä ja tsemppausta, mikä välittyi jo pelkästään videon kautta. Toivottavasti se on totta, miksei olisi.

Ja kohta alkaakin enemmän ja enemmän koulutuksia. Nyt on hommia jo varsin mukavasti! Viikonloppukoulutuksia en paljoa enempää voi ottaa tälle vuodelle. Pitäisi itsekin kisata joskus :o)

kuva Iris Kieme

tiistai 5. elokuuta 2014

Kaikenlaista

Olin Riitta Korrin tokokoulutuksessa AST:n kentällä kuokkimassa. En ollutkana koskaan hänen koulutuksessa ollutkaan, en edes nähnyt.

Kuumahan oli, mutta ei se meitä haitannut. Ainakaan paljoa. Piti päättää muutama liike ja otin aluksi ruudun. Yleensä kiva liike, mutta halusin näkemystä merkistä ja mahdollisesta kaarrattamisesta.
Kappas, Voltti ei löytänyt merkkiä vaan meinasi oikaista ruutuun. Siis Voltti? Merkki oli matala ja emme niillä treenaa koskaan koska olen ollut luulossa ettei niitä saa enää käyttää merkkeinäkään. Löytyihän se ja ihan kelvollisesti se sinne sitten meni. Ei ongelmaa. Vähän kyttäys meininkin lähtiessä, asiaan voi puuttua, siitä taas sain vinkin Pekkaa kuuntelemalla.
Ruutu sitten, jäi ihan eteen. Korjasi iloisena taaksemmaksi. Elikkä siis temppuversio tuli näkyviin. Kokeiltiin läheltä taputtamalla, meni keskelle ja korjasi oikeaan paikkaan taas käskyllä. Hitsi. Lätkäkuuria siis. Vaikka onhan se selkeästi ruudussa jne., mutta kun haluan sen olevan tietyllä paikalla niin ei noin vaan voi tehdä.
Se menikin siis nopeasti ja seuraavaksi ne kaukot. Ei huono, ei lainkaan. Teputti seiso-istu vaihdossa takajalkoja hiukan muttei kuulemma edennyt. Hiukan ponnettomat vaihdot, mutta pitäisi tyytyä niihin kunhan tekniikka on oikea. Olen tehnyt juttuja oikein, vahvistetaan nyt niitä edelleen. Siinä meni taas vaan hetki. Tauolle.
Toisessa setissä tunnari kun menee helposti takki auki helpoille. Ne monimutkaiset on Voltin mielestä niin siistejä ja ratkoo niitä huolellisesti. Nämä kisaversiot taas.... annoin mennä aika vireisenä, meni suu auki mutta täysin korrekti muuten. Mielentilan hallintaa eli tässä tarvitsee siis antaa taas olla matalamassa vireessä, tekniikka ennen vauhtia.
Ja kun sitä aikaa vaan oli, niin seuraaminen. Se oli Riitankin mielestä jännä juttu. Edistää vai ei. Ei mutta jotain vähän pielessä. Takapään käyttö huonoa, se vaan on ja siihen pitäisi taas ottaa tehokuuri. Kokeiltiin imuttamisella vähän taemmaksi ja näytti paljon paremmalta!
Kiltti, tekevä ja oppiva kiva narttu. Sitähän se on :o)

Kuuntelin aikalailla Pekan juttuja ja tuli ihan uusia oivalluksia & vanhalle vahvistusta.

Tiia oli ottanut kivoja kuvia! Kiitos.




Käytiin me sitä ennen Sarin & Cheenan ja Ninjan kanssa tokoilemassa myös. Meni pari tuntia kevyesti! Voltti oli ihan ok, ohjaaja sekoili käskyjen kanssa... Prim on vielä niin kesken. 
Mutta molemmat ilmoitettu kokeeseen!

Eilen aamusella agilitya harrastamaan. Olin vähän huono ja Voltti keilasi minun hiekkaan putken jälkeen. En tiedä mihin se osui, mutta maasta löysin itseni. Hetken mietin menikö polvi paikoiltaan, ei mennyt. Mutta sitten huomasinkin, että näytin 5v. joka opetteli ajamaan ilman appareita. Molemmat polvet auki ja kyynärpää kanssa. Onneksi toisessa polvessa oli sidos, ei mennyt niin pahasti. Varpaassakin vähän tuntui. 
Treenasin Voltin kuitenkin, hyvin ehdin sitten kun en ajautunut liian lähelle edellistä. Paremmin vielä toiselta puolelta. 
Ajattelin treenata Priminkin, mutta alkoikin sattua vähän enemmän ja varvas oli kynnen alta ihan musta ja ei sille voinut astua lainkaan. Kati oli kiva ja meni Primillä. Prim ei ollut koskaan mennyt vieraan kanssa, mutta eipä näyttänyt haittaavan! Sehän näytti kivalta :o) Kiitos Kati!

Muutama Iriksen ottama kuva Vain Agiliyelämää-leiriltä:











sunnuntai 3. elokuuta 2014

hei me treenataan!!

Sarit, Jaksi ja Heli koirineen treeniseurana, kiitos :)
Olipa mukava päästä treenaamaan. Mutta olipa Hi-Han kenttä kova ja päällä rullaavaa irtosoraa tai mitä lie sellainen pikkukivi. Helteet kai vaikuttaneet. Voltin tassut oli ihan sileät treenin jälkeen, vähän hioituneet. Katsokaa ettei tassut aukea siellä! Meillä laitettiin kovasti rasvaa treenin jälkeen kotona. Juosta oli myös hiukan hankala juurikin irtohiekan takia.

Prim nousi isojen tyttöjen kastiin ja pomppi 60cm hyppyjä kuin vanha tekijä. Olisiko lopussa yhden riman pudottanut. Muutenkin hän kovasti alkaa vaikuttaa ihan agilitykoiralta enemmän ja enemmän.
Vaikeaa oli sylkkäriin tuleminen, tosi vaikeaa. Mutta onnistuihan se kun vähän pompittiin tasajalkaa ja väännettiin rautalangasta. Muuten kaikki meni silleen plip plop, kaikki onnistuu-moodilla.
Tosin puomilla teki jonkun omistajan sydänkohtaukseen tappamis yrityksen. Meni kovaa, hiukan vinosta (ei siis osaa korjata...) ja meni tasapaino. Sellaista räpellystä läpi ja kovaa vielä koko puomi, lopuksi täydelliseen 2o2o. Ohops. Tarkistin koiran, ei näkynyt ruhjeita. Ihme. Ja eipä arkonut puomia lainkaan toistolla, ei se niin herkkis ole. Mutta nyt puomin asento jää vajaaksi, pysähtyy siihen alasmenolle eikä tassut maahan. Hmm. A ok.

Voltti meni hienosti :) Täydellinen kaikki onnistuu-moodi. Puomi oli kyllä liian hidas, mutta vähän palkkailtiin lopuksi ja nopeutui selkeästi. Kokeiltiin vähän vaihtoehtoja ja edelleen kaikki onnistuu-jatkuu.
Kumma juttu, treeneissä ollaan melkein hyviä. Kisoissa ei. Mikä lie.

Nyt tarvitsisi ottaa Voltilla käännökset työn alle. Ja tehdä yksi haastevideo.
Primillä vahvistaa ihan kaikkea, parin kuukauden päästä se olisi kaiketi kisaikäinen. Saa nähdä onko kisakuntoinen silloin vielä.

Koulutuksia alkaa tipahdella nyt elokuussa hiljalleen ja syyskuussa sitten jo "oikeasti" töitä enemmän. Kivaa :o)


keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

möksältä kotiin

Sataa sopivasti, ehtii bloggaillakin :o) Tai jaksaa, ehtinyt varmasti olisi useammankin kerran.
Pari viikkoa helteitä pidelty mökillä. Lenkkeilyt yms. jäivät valitettavasti kovin vähäisiksi, eihän tuonne voi mennä edes pienille päivävaelluksille kun lämpötila huitelee +25-32°C tienoilla. Ollaan siis pääosin vain oltu, uitu (milloinkahan vesi on ollut noin lämmintä!) ja möllötetty. Joka on itseasiassa aika tylsää pidemmän päälle...
Prim saatii uimaan myös. Se on sellainen jänishousu ja epäluuloinen luonnostaan uusia asioita kohtaan. Mutta silleen lempeällä pakolla pari kertaa ja kappas, sehän ui. Ja hyvällä tyylillä vieläpä. Ei se siellä lenkkiä heitä, menee uimaan ja rantaan. Taas hyppää uimaan ja rantaan. Ihan kuin Volttikin, joka ui pidempään vain jos uin sen kanssa.
Koirat pääsivät myös soutuveneeseen sekä sellaiseen venottiin, kanootin ja veneen välimalliin. Voltti ei ollut moksiskaan, Prim luuli ensiksi taas että kuolema korjaa varmasti. Mutta muutamassa minuutissa olikin kiva katsella maisemia ja venottiin jo hyppäsi itse mielellään.

Uidessa onnistuin potkaisemaan polveni pois paikoiltaan. Onneksi se menee myös takaisin, mutta kipeänä ollut. Pari päivää meni ihan vaan potiessa, ihan kamalan ärsyttävää. Sitten teippailua ja kisaamaan.
Varkaudessa hellekisat, Kati ja Viuhkakin starttasivat ekaa kertaa. En ollutkaan ollut ennen Petteri Kermisen radoilla. Mitähän nyt sanoisi... aika ikäviä kohtia etenkin nopeille makseille, väkisin veti siksakkia. Hyppyradalla rima alas, prkle. Hankalahko kohta ok.
Ekalla agilityradalla en vaan ehtinyt osaksi syynä hetkellinen "kummalta puolelta pitikään ohjata". Eli hyl.
Kolmannella ikävässä kohdassa en tehnyt kunnollista päällejuoksua vinolla hypyllä "kun oli niin hel***in* kiire jatkoon ikävähkön jatkon takia. Kielto. Ja jälkiviisaana olisi vaan pitänyt ohjata niinkuin eka meinasin.
Kati ja Viuhka teki hienon agilityradan (hypärille eivät edes lähteneet), samassa hylly kuin minullakin ja muuten taisivat tehdä nollaa! Tokalla radalla Viupiu vähän sikaili lähdössä ja se siitä.

Sunnuntaina olikin kouluttamassa Joan kouluttajia. Kyllä minä vaan tykkään tuosta hommasta! Kivoja ohjaajia, kivoja koiria. Mikäs siinä sitten.
Tiistaina päivä meni sitten toisessa paikallisessa seurassa Poksilla ja samat sanat kuin edelliseen. Plus iso plussa heidän hallilleen, viileä!! Ihan piti pitkähihainen vetäistä päälle. Voltti pääsi tuolla vähän tekemään ja hyvinhän se teki, mikäs siinä.

Vähän tokoiltu pihassa ja siitä ajatus lähti, jos ilmoittaisi Primin avoimeen luokkaan. Mutta sitten se ajatus vielä sammui, eihän se mitään todista, että tekee häiriöttömässä tilassa keskellä ei mitään liikkeet edes sinnepäin. Että ehkei kai sittenkään. Ehkä.

Piti olla vielä hetki täällä, mutta lähdetäänkin huomenna kotiin tyttöjen kanssa. Toisella on maanantaina haastattelu harjoittelupaikkaan ja toinen vaan haluaa jo kotiin & miesväkikin vähän odottelee jo meitä. Ikävä on Riepuakin.

Minäkin hurahdin sellaiseen aktiivisuusrannekkeeseen. Onneksi on saanut päivän tavoitteet täyteen laiskana olosta huolimatta ;)