keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

juoksukontaktit *kirosana*

Olen oikeastaan koko vuoden treenannut kontakteilla juoksu versioita Voltilla. Sillähän on ollut ns. molemmat, hiukan epävarmoja kumpikin.

Puomilla olen juoksuttanut lelulle. Lelun paikka on ollut hankala, liian kaukana niin loikkaa ja liian lähellä niin tulee sellainen kuono tömähdys maahan kovasta vauhdista. Mutta kovaa menee.
Päätin kokeilla länkiä apuna ja silloin palkan saa kauemmaksi. Oli aika hyvä ja onnistumisia tuli. Voltti vaan jotenkin hiukan himmaili jos ja kun lelua ei ollut, mutta ajattelin sen menevän ohi.
A:lla on tehnyt vain juoksupuomia ja se on ollut ihan kelvollinen. Pumpperia ajoittain käyttänyt sekä lelua maassa/heitettynä.

Kisoissa olen sekä pysäyttänyt (=hiukan himmannut) että antanut juosta, yksi puomi virhe ennen viime viikonloppua. Nyt tuli toinen ja A:ltakin saimme virheen toiselta radalta. Tylsää ja turhauttavaa. Puomi oli taas erilainen kuin mikään aiempi ja kyllähän se sen viimeisen askeleen venytti yli reilusti.
(Hyppyradalla yksi hyppy pomppasi mun eteen, Voltti kääntyi liian hyvin ja väärään putken päähän, muuten ok rata. Agilityradalla ne 10vp ja himmailu keinulla, joka aiheutti harmaita hiuksia. Vikan agilityradan keskeytin kun ei tullut (huonoon) ohjaukseen ja virhe. Rimat oli 65cm ja kaikki pysyneet ylhäällä, en enää halunnut hypyttää enempää kun oli se virhekin.)

Eilen treenasin. Pysäytyspuomi ja juoksu A. Mennään sillä, himmailkoot loppuun jos haluaa. Juoksupuomissa on ihan älytön työ ainakin maksikoiralla ja en ehdi vaan treenata sitä tarpeeksi enkä vaan saa selkeää juoksurytmiä aikaiseksi Voltille. Huonosti tehdyt pohjat kostautuu tässäkin asiassa.
Palkkailin myös käännöksiä, yritän vahvistaa käännöskäskyä. Voltilla on olemassa suuntakäskyt ja olen nyt ottanut ne takaisin ohjausta vahvistamaan. Jos ja kun jää vähän taemmaksi ohjaamaan, ei lisävahvistus huono ole. Lisäksi kun Voltti on ns. kuunteleva koira, niin näillä voisi olla jotain merkitystäkin.
Suullisiin suuntakäskyihin itsellään en luota, kyllä koira menee ohjauksen ja ohjaajan mukaan. Vahvistuksena kuitenkin oikein hyvä. Lisäksi tuleehan siinä samalla hyvää jumppaa niin mielelle kuin kropallekin.

Ja Notte, meidän ilopilleri. Se on vaan niin älyttömän hauska sheltti. Päässyt nyt hiukan tekemään myös ja sillä on vaan niin kivaa. Häntä heiluu ja yrittää mennä minkä kintuistaan pääsee. Eihän se vielä mitään osaa, muttei tarvitsekaan. Aloitellaan nyt vähitellen ohjauksiin tulemista.
Hypyn tarjoamista tehtiin muutama kerta ja meni melkein överiksi, se on vaan niin kivaa pomppia niitä (just ja just maasta irti olevia rimoja) yli. Putkiin hakee mukavasti myös, kohta ei ehkä saa putken ohi.
Nottelle nyt ajattelin kokeilla juoksukontakteja kuitenkin, ajatuksella kerran vielä. Olen aloitellut ihan alasmenoa puomilla, juoksee edessä olevalle palkalle. Nyt näyttää hyvältä, katsotaan parin vuoden päästä mitä mieltä olen.




lauantai 2. huhtikuuta 2016

Villinä PORSkin kisoissa

Sunnuntaina aamulla aikaisin, siis todella aikaisin tyhmän kesäajan vuoksi, suunta kohti Sipoota ja uutta, hienoa JAUn hallia. Matkalla väsytti, haukotutti, oli ihan plääh-olo. En kestä yhtään liian vähiä unia, tulen ihan fyysisesti kipeäksi. Takana oli useampi vuorokausi, jolloin en ollut saanut nukuttua tarpeeksi.

Matkalla ehdin ajatella jo, että käännyt takaisin. Ajan tien sivuun ja torkahdan. Menen tyttären luo pilkkimään. Lähempänä kisapaikkaa henkinen minä nosti hännän pystyyn ja päätti piristyä, ei ole Voltin syy, että sen omistajaa väsyttää ja kisat alkavat kukon laulun aikaan.
Paikan päällä oli myös ihania ystäviä ja tuttuja, mieliala nousi heti. Tuomari Esa Muotka, luvassa baanausta ja koiran osaamisen tsekkausta. Niistä radoista nopealla koiralla ei yleensä tuurilla selviä.
Verkkalenkki ihanan ystävän kanssa, jota näkee nykyään aivan liian harvoin. Sisarukset painelivat metsässä tuttuun tapaan, kenties myös sopivat yhdessä kisastrategian. Se oli molemmilla kovaa ja villinä, selvisi kolmen radan jälkeen.

Ensimmäinen rata (kuva pöllitty FB ryhmästä)
Nollaa pukkasi, villillä menolla...  Alussa otin 2 takaa vähän sellaisella niistohkolla ja persjättö, pakkovalssi-jaakotuksella näin Voltin lentävän 3 taakse (niin joillakin kävikin). 5 niisto ja menoksi luottaen koiran osaamiseen kontakti-putki erottelussa. Puomi oli juoksuhko, oli yksi tassu selkeästi osunut ja sehän riittää :) 7 putkesta oli pakko hetken odottaa kun koiran eka looginen este oli pujottelu ja tunnetusti koirani hakee sinne aina kun mahdollista. 
10-11 oli vaikea, siinä tuli paljon hyllyjä ja vähältä piti-tilanteita. Yritin tehdä, tai teinkin, flipin, mutta silti Voltti latasi 10 hypyn täysiä eteenpäin ja pääsi keinulle silleen just ja just. Tässäkin oli onni, että se on joskus opetettu suoristamaan linjansa kontakteille! 
Olin siis keinun vasemmalla puolella, siitä koira nanosekunnksi hanskaan ja leikkaus pituudella, irtosi putkeen ongelmitta. Noukin Voltin mukaan 14 hypyn takaa ja putkijarru toimi, pujotteluun ongelmitta. Vastakäännös 17 hypylle ja menoksi. Sitten olikin niin paljon töppösissä vauhtia etten muistanut jarruttaa ennen 20 hyppyä, whiskyleikkaus venähti... Kilttinä koirana Voltti noukkiutui mukaan ja suoritti loputkin kaksi estettä puhtaasti maaliin. 
Eli nolla ja riitti 2. sijaan Revon ja Raisan jälkeen.

Toisella radalla tapahtu sitten vaikka mitä... Villi Voltti jatkoi ja teki ehkä kummallisimman virheen ikinä, lopetti pujottelun kesken syystä että ei aavistustakaan. Sitä ennen teki tyylikkään pujotteluun menon ja kesti tiukan leikkauksen niillä hienosti. Kun päälle laitetaan lentokeinu, melkein sain kopin koirasta, niin oli parasta tehdä keinu uudestaan ja kiittää tuomaria. 

Kolmas rata, hyppis, oli vauhdikas ja kiva! Nolla ja ihan ok sellainen, mutta kamala emämoka itseltäni. Oletin Voltin lukinneen putken ja eipäs ollutkaan, pyörähdys. Vei aikaa ihan kauheasti ja olimme sitten vasta 5. Sillä nyt mitään väliä ollut, mutta ärsyttävää huolimattomuutta ja oletusta itseltäni. 
Alku olisi pitänyt ottaa liikkeellä ja saksalaisella... noh, jälkiviisaus on sitä parasta, not.
Iriksen salakuvaama video hyppyradalta, näkee hyvin tuon virheen... ja muun menonkin.