Mutta onhan noita lajeja olemassa lukematon määrä mistä valita... kaikki PK-lajit (no ehkei suojelu kuitenkaan), toko, agility, paimennus, rally-toko, vepe, koiratanssi, flyball, mejä. Unohtuiko jotain? Pitäisi kyllä joka sesselle halutessa löytyä tekemistä.
Meillä se nyt painottuu agilityyn, tokoiluun ja paimentamassakin käydään taas. Jälkeä Voltin kanssa, kai Prim voisi tehdä myös.
Agility on se aina vaan kaiken voittava, mutta joudunko ajattelemaan asiaa varalta uusiksi. Nyt pakollisella tauolla kun tuo varvas murtui ja polvi on kovin kipeänä. (Täysin tauolla ei tietenkään, kävelyaksaa ;o). Olen miettinyt tuota lakoamista kenttään, että mihin Voltti osui kun en tuntenut mitään. Osuiko edes? Vai tekikö mun jalat stopin niinkuin joskus aiemminkin ja silloinkin olen löytänyt itseni maasta. Tähän saakka onneksi keinonurmelta niin enempi sattunut henkisesti. Tai kerran kisoissa hiekallakin, mutta silloin oli talvivarusteet niin ei niin paljoa tullut vammoja.
Eli tahtooko mun kroppa ja jalat vaan viestiä, että turha edes yrittää kirmailla? Vai kirmailenko vain ja kärsin sitten jos (ja kun) sattuu? Melkein heti voin sanoa, että joo'o, näin teen.
Onko se sitten epäreilua mun koirille, etten pysty olemaan niin nopea kuin useimmat muut? Kestääkö mun oma psyyke sen, että tulen hidastamaan koiriani yhä enemmän ja enemmän ajan kanssa?
Se varmaan jää nähtäväksi, koska tykkään agilitysta niin paljon etten vaan pysty päästämään irti. Tehdään sillä mitä on annettu :o)
Tokoa olen tehnyt nyt hiukan. Motivaatiota haettu sieltä Riitta Korrin koulutuksesta. Mietitty miksi ja kuinka.
Nyt tehty jotain vähän joka päivä, kummasti treenaaminen näköjään auttaa moneen asiaan. Voltilla tehokuuri seuraamista ja kaikkea vähän. Primillä enempi avoimen liikkeitä kun pitäisi kokeeseen mennä.
Prim oli ensimmäinen koira, jonka kohdalla olin varma ettei se opi ikinä a) tunnaria b) kaukoja. Mutta vähän jouduin miettimään ja laittamaan palasia eri asentoihin, niin sehän oppi!
Paljon on töitä edessä ja paljon jo saatu kasaan. Sen kanssa niitä mielentiloja joutuu miettimään ja kuinka hallitaan. Mutta samapa on Voltilla.
Eilen kentällä, sillä kamalan upottavalla hiekkakuoppamonttujuoksuhiekkapohjalla.
Ruutua nyt lätkällä. Voi kuinka hienosti! Poistinkin ja uudestaan: täydellinen paikka. Voiko vastata noin nopeasti? Kokeillaan tänään. Merkki myös hyvä. Huonoa mieletön kaarratus ruutuun... No merkki ei ollut linjassa, ok. Ja joo, matkalla oli juoksulinjalla iso roska. Mutta hei, pitäisi pystyä menemään suoraan!
Sarin Ninja teki ihan samaa... pakko olla siinä kentässä joku vika, oltiin ihan sitä mieltä. Olihan se vähän alamäkeen ja kuopassa.
Prim kokeili myös. Suoraan ruutuun ilman minkaanlaista kaarretta ;o) Eli se vika oli noissa meidän koirissa. Tai ainakin osaksi.
Voltilla seuraamista nyt myös ja käännöksiä. Se käyttää niin huonosti takapäätä :o/ Vahvistellaan naksulla tai jotain. Z ja ok kaikki jäävät, mutta kulmissa saisi todellakin tehdä paremmin töitä!
Prim teki seuraamista myös ja edistää ihan kamalasti! Mun tarttee keksiä jotain. Hitsi.
Hyppy ja se teki sen hienosti &oikein. Vaikkei ollutkaan muistaakseni koskaan tehnyt avo-luokan hyppyä. Luoksetulon pysäytystä. Se on mielenkiintoinen takapalkkoineen. Katsotaan mitä siitä tulee.
Menin katselemaan Tanjan ja Sarin aksailua. Sain lenkkarin kyllä jalkaan, mutta juoksuaskeleet oli vielä vähän liikaa vaadittu. Mutta en malttanut olla täysin tekemättä... Voltin kanssa rata läpi 2 osassa ilman montaakaan askelta. On se vaan kiltti ja taitava. Vähän ehkä hitaanpuoleinen noin. Mutta hei, tarttis varmaan kokeilla joskus kisoissakin!
Primin kanssa ei niin onnistunut enkä edes yrittänyt. Se ei irtoa esteille mun seistessä, onneksi. Mutta tosiaan toimii rytmityksellä paljon, niin sitten ei meinannut ottaa esteitä lainkaan. Paitsi pujottelua, sen se voi tehdä vaikka seisoisin kuin tatti paikoillani. Sulkukulma on vaikea. Muuten alkaa hyvin hahmottamaan ja tekemään enkä voi moittia vauhtiakaan.
Tuokin tekeminen kyllä muistutti illalla epämielyttävästi. Polvea särki julmetusti ja varpaaseen oli varmaan ilmestynyt uusi tykyttävä suoni. Plääh. Ei kisoja sunnuntaina, en ilmoittanut Lägin kisoihinkaan. Ehtiihän tuota, eikös.
Ja vautsi vau tokon MM-kisoja. Livestream ollut kovassa käytössä. Upeaa Hanna & Fidzi, mielettömät onnittelut :o)
Olen kovasti iloinen heidän loistavasta menestyksestä ja mahdollisuudesta päästä sinne sisäpiiriin. Ovat sen ansainneet ja sieltä saa lisää tukea ja oppia ja kaikkea mitä nyt varmasti tuolla tasolla haluaa ja tarvitsee. Oli upeaa katsoa heidän yhteishenkeä ja tsemppausta, mikä välittyi jo pelkästään videon kautta. Toivottavasti se on totta, miksei olisi.
Ja kohta alkaakin enemmän ja enemmän koulutuksia. Nyt on hommia jo varsin mukavasti! Viikonloppukoulutuksia en paljoa enempää voi ottaa tälle vuodelle. Pitäisi itsekin kisata joskus :o)
kuva Iris Kieme
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti