Tyhjää täynnä

Ei paljoa positiivista kirjoitettavaa. Paitsi aurinko paistaa ja Voltin juoksu alkoi.

Maailman upein, hienon ja rakkain Riepu nukkui pois 18.5.15. Asia ei tullut yllätyksenä ja siihen pystyi jo ennakolta varautumaan, mutta silti se sattuu aivan kauheasti enkä pysty edes ajattelemaan asiaa ilman kyyneleitä.

Pienempi ikävä asia on oma kinttu, joka on oireillut koko loppu talven ja alku kevään. Tottakai ajateltiin sen olevan tätä minun aktiivista niveltulehdusta, mutta lopulta kuvattiin ja tutkittiin. Siellä onkin jalkapöydällä useampi rasitusmurtuma, jännetupin tulehdus nilkassa ja jo tiedossa olevat löysät nivelsiteiden rippeet eivät tilannetta paranna. Kuukausi täysin juoksukieltoa, ei nopeita suunnan muutoksia tms. Katsotaan sitten uudestaan.

Voltin kanssa, ennen lääkäriä, yritin kisata. Nilkka meni 1. ja 2. esteen välissä sivuirroituksessa.... siispä loppurata oli lentävää mustavalkoista ja epätoivoista ohjaamista kun ei vaan päässyt mihinkään. Fiilis oli karmiva. En lähtenyt seuraaville radoille ja olotila on oikeasti aika maassa agilityn suhteen.

Positiivista on kyllä minun "oppilaiden" hieno menestys taas viikonloppuna! Palkintopalleilla komeili eri paikkakunnilla useampi, minä olen niin ylpeä heistä. Jokainen itse työnsä tekee, mutta onhan se kivaa :o)

Mutta nyt loppukevät yritetään parannella jalkaa, koulutellaan, ratsastetaan ja vaikka tokoillaan. Tai paimennetaan. Tai jotain ettei hulluiksi tulla!