Korona päiväkirja - osa 5

Reilu kuukausi ollut nyt poikkeusaikaa. Tähän alkaa tottua, mutta stressitila ottaa välillä vallan yöunista edelleen. Uutisia tulee edelleen luettua ahkerasti ja oikeastaan olen toistaiseksi positiivisesti yllättynyt Suomen tilanteesta. Taudin etenemisen ja rajuuden suhteen. Tosin voihan olla, että Suomessa vaan ollaan niin paljon jäljessä muuta maailmaa.

Taloudelliset huolet maailmasta tottakai huolestuttaa, ketäpä ei. Lisäksi eristäytymisen vaikutukset ihmisten mieleen. Yhteisön paine "pysy kotona" on valtava. Hetkellisesti ajaessaan tallille miettii, että pitäisi olla kotona, siellä neljän seinän sisällä. Mutta kun... hevonen on hoidettava, minut on ehkä pitänyt kohtuullisen järjissäni mahdollisuus poistua kotoa sinne tallille ja saada hetki turpaterapiaa ja liikuntaa.
Minähän muuten viihdyn kotona. Alkuun aika tuli pitkäksi, tuli tehtyä tylsiä hommia kuten kirjanpitoa alta pois (ja samalla stressitaso nousi mm. ALV'ien maksusta...). Nettikurssien sisältöön videointeja yms., nämä tuossa omalla pihalla veikin aika paljon aikaa. Lisäksi kun jotenkin järkevään muotoon niitä yritti vääntää ja samalla koki olevansa ihan täydellinen huijari. Ei minun nettivideot vie mihinkään, kurssitkin nyt ovat "minä teen näin, kokeile sinäkin" versioita. Ei jatkoon minun osalta.
Nettikurssien tuottohan ei varsinaisesti ollut mitään tuottoa, useimmilla oli rahaa sisällä keskeytyneistä treeneistä ja tottakai saivat käyttää ne niihin.
Mutta siis muuten viihdyn kotona. Olen tehnyt ruokaa, leiponut. Katsonut telkkaria ja vaan ollut. Siivoamaan vaatekaappia en ole vielä ehtinyt.

Hiukan turhautuneena, edelleen, vertailen agilitya ja ratsastusta. Ratsastuksessa kaikki jatkuu lähes ennellaan. Ei toki ole kisoja, mutta valmennukset pyörivät ja suurinosa talleista on ihan normaalisti auki. Joillakin isoilla talleilla on kävijämäärä rajoituksia ja ajastettuja käyntejä, suosituksia ettei kuin yksi tai kaksi yhtä aikaa satulahuoneessa jne.
Agilityssa suunilleen kaikki on seis. Siis totaalisesti seis. Osa yksityisyrittäjistä pitää hallit auki ja treenit pyörivät ilmeisen normaalisti. Tiedän ainakin muutamalla toki olevan rajoituksia. Moni seura on sulkenut myös ulkokentät, tai siis eivät ole avanneet niitä talven jäljiltä. Monella ei ole mahdollisuutta treenata lainkaan. Useat omakotitaloissa asuvat ovat nikkaroineet esteitä. Tai ostaneet.

Koirat kyllä kestävät tauot ja hyvä niitä onkin pitää. Kuitenkin täytyy toivoa, että treenaamaan pääsee normaalisti ennen kuin kisat alkavat pyöriä. Se hyvä peruskunto vrt agilitykunto on kuitenkin hiukan eri asia. Omat koirathan ovat aina vuoden sisällä normaalisti kaiken kaikkiaan pari kolmekin kuukautta treenaamatta, mutta liikkuvat paljon. Hyppääminen ja kropan käyttö kärsii jonkun verran taukojen aikana, hyväkuntoisella nyt ei kauaa mene hankkia se takaisin. Silti jos tyyliin kentät ja hallit aukeaa 15.6. ja ekat kisat ovat 1.7. Voi olla ettei kaikki ole valmiita kisaamaan, mutta hinku päästä radalle ja ihmisten ilmoille on jo suuri.
Toki osa on saanut treenata kokoajan, eli tavallaan epäreiluahan se on. Mutta elämä harvoin tasapuolisesti menee, on valintoja ja osaan asioista itse ei voi vaikuttaa lainkaan.
Monelle se treenaaminen on myös sosiaalista kanssa käymistä, irtiotto arjesta, sporttinen suoritus, yhteistä kivaa tekemistä koiran kanssa. Tottakai sitä tekemistä löytyy jos haluaa, siis yhteistä koiran kanssa. Vaikka metsissä samoilu, jos sinne pääsee. Koska pysy kotona.

Mutta hei. Ilon ja onnen viikko. Ehkä vähän vahvasti ilmaistuna, mutta a) pääsin tekemään edes pari tuntia töitä b) koirat pääsi treenaamaan c) mun tilillä on vieläkin rahaa
Edelleenkään paljon rahaa ei treeneistä tipu, edelleen sitä rahaa on niin monella sisällä ja tottakai kenttä pitää maksaa. Mutta olipa niin kropalle kuin päälle hienoa päästä vähän hommiin. Vaikka tuli rakeita, lunta, aurinkoa ja tuulta. Ihanaa!
Toki tällä määrällä koulutuksia ei elä (n.11h/vko), mutta saa edes jotain.
Toteutan treenit nyt niin että kaikki koulutukset ovat "yksäreitä" eli jokaisella on 20-30min aika. Tutustuvat rataan, treenaavat ja lähtevät. Seuraava tulee. Minä rakennan radat, korjaan esteet jne. eli esteisiin kosken vain minä. Hanskat kädessä. Lopuksi sumutin desinfiointiaineella pinnat.
Eli kontaktia muihin ei ole, etäisyyttä pystyy pitämään vaikka 20 metriä ja tuolla on myös tilaa alku- ja loppuverkata koirat kulkematta vierekkäin. Riskiryhmään kuuluvia ei tule treeneihin.

Tiedän osan paheksuvat minua ja treenaajia "koska pysy kotona", "vältä turhaa liikkumista". Kuitenkin suurinosa näistä saa ja pystyy tekemään töitä, käy kaupassa, käy lenkillä...
Edelleen olen sitä mieltä, että tuollaiset treenit eivät ole mitenkään riskaabelit viruksen tarttumisen kannalta ja voi olla osalle viikon pelastus, pään nollaus kaiken tämän keskellä. Mielenterveys on myös iso juttu.

Yksinyrittäjät saavat hakea kunnilta 2000€ tukea. Saa nähdä saako... miten sitä riittää kaikille. En väheksy "ilmaista" rahaa, mutta onhan se yksi kärpäsen pieru. No, saa maksettua kuukauden alvit, verot ja ehkä yelinkin.