sunnuntai 19. elokuuta 2012

Siuntion kisat

Minun univelka on kohta kilometrien pituinen, mutta kerranhan sitä vaan eletään. Tai jotain.
Eilen Purinalla alusta loppuun saakka eli 1-3 luokat.
Riepun lapsenlapset Gunga ja Nikita ovat hienoja, nopeita malikoita. Ja tottakai otan kunnian ihan pelkästään Riepulle. Sen ne tärkeät ja vahvat 1/4 geenit ovat määränneet tuon nopeuden ja upeuden ;o)
Tosin mummo itse näytti nuoremmille, että totteleminen ja ohjaajaa kuunteleminen kisoissa on aivan turhaa ja täysin yliarvostettua. Pääasia on mennä ihan hel***in kovaa, mahdollisemman monta estettä ja pysähtymättä. Nyt korostuu tuo _kilpailuissa_. Sillä kilpailun ulkopuolella tämä mummeli on maan mainio treenikoira, joka osaa mitä vaan, tekee mitä vaan ja tottelee loistavasti suunilleen lukien ohjaajan ajatuksia.
Esimerkki: ulkokentällä rata meni ihan rallatteluksi. Ihan kivastihan me tehtiin yhdessä töitä öööh... putket? Ai niin, Riepu teki kyllä yhden ylimääräisen putken. Mutta eihän sitä lasketa, eihän. Ulkokentällä loppui kisat ja kävin tekemässä sen radan uudestaan. Se teki oikein hyvä nollaradan. Pysähtyen kaikki kontaktit, tullen ohjauksiin, pysyen lähdössä jne. Niin ja paikka oli sama, ihmisiä ympärillä, vein kun kisoihin. Puuttui ratahenkilöt, mutta kuulutuskin kuului sisältä ulos. Silti se _tiesi_ ettei nyt kisata.
Voisi ajatella, että syy on jossain minun rauhallisemmassa ja leppoisemmassa mielentilassa treeneissä tai jotain. Höps, nyt oli sellainen sarvi otsassa ettei rajaa. Sama sarvi kyllä oli jo tällä ihan samalla radalla aiemmin. Joku mättää, koirahan tekee niinkuin se on opetettu. Riepu on opetettu olemaan kisoissa ailahteleva, sikapossu ja röyhkeä. Kauanhan se saikun jälkeen olikin kisoissa aivan loistavan kuuliainen, lähinnä ylösmenot pissas ja jotain pientä, mutta se tuntui hyvältä ja oli kivaa.
Nyt sitten niin turhautuneena päätin, että olkoot. Tehkööt Riepu mielenterveysagilitya ja mitä huvittaa. Yhteenkään kilpailuun en sitä ilmoita. Ainakaan niin kauan kun muistan nämä...
Niin ja Karoliina juoksi hyppiksen sen kanssa. Ja Riepu oli kamala. Katsoi ohjaaja, ei irronnut (se menee kuitenkin niin rintamasuunnan mukaisesti) ja irtosi toisaaltaan ihan kauheasti. Oli todennäköisesti todella mieltäylentävä kokemus ;o)
Niin ja kankea se on. Mutta kai tuossa iässä saakin  jo vähän kankea olla. Jokaikisellä radalla myöskään ei osannut pujotella. Hurraa.
(Rakas se on silti!)

Voltti oli ihan mainio, minä olin ekalla radalla myöhässä pari kertaa. Alku oli vähän inhottava ikävine muureineen. Jalosen Karille siitä joku jo mainitsi tutustumisessa, mutta piti pitkähkön saarnan siitä, että pitää osata ohjata koiraa turvallisesti. Että on ihan turvallinen jos osataan ohjata, ei mennä urku auki jokapaikkaan jne. Ettei me autollakaan mennä kaasu pohjassa liukkaaseen kurviin.
No Voltin kanssa selvisimme siitä alusta ihan hyvin. Putken jälkeen se aina usein ampaisee kovaa ja kun minulla oli vielä liikettä, niin kävi jossain sadan metrin päässä. Siinä meni ihan loistavasti kepit yms. Sitten tuli pieni "ehdinkö vai en" persjättöön putken jälkeen. Ehdin, mutta kun en ollut varma, niin seuraava rima :o/ Loppu nollilla.
A oli ok, puomi ei.
Toinen rata ja mieleen jäi, että pysähty Aalle! Voi apua... Sitten unohdin ottaa kiinni kunnolla pituuden jälkeen ja kaahotti seuraavan ohi, tuli luokse ja pomppas pituuden välistä: hyl. Kai me nollaa loppuun tehtiin, muttei kaunista. Nyt himmailua myös puomilla. Argh.
Saatiin tehdä se 3-lk ulkorata vielä lopuksi. Voltti teki ihan hyvän nollan ja nyt ei pysähdellyt Aallekkaan ei pysähdellyt. Lopuksi kokeilin tiukkaa leikkausta ja se oli hankala. Ja sitten vielä puomia palkaten. Ihanaa, hermoja lepuuttavaa agilitya!

Tosin nyt täytyy oikeasti ottaa noi kontaktit työn alle. A juostaan ja käytetään pumppereita. Puomi pysähdytään ja viedään vähän aikaa targettia sinne, vaihdetan ehkä myös käsky sana. Pakko.

Voltin iskä Tip voitti yhden radan nollalla ja tuli 2x3. vitosella (rima ja Aan alastulo). Aika kiva.

Kohta on taas talvi ja sen kunniaksi kuva maailman komeimmasta nartusta (meinasin kirjoittaa kauneimamsta, mutta ehkä se ei ihan sovi Riepuun). 


1 kommentti:

  1. Riepu on mainio, Nikitalla on kyllä hieno mummokoira <3 Kiitos, että sain mennä hyppiksen sen kanssa!

    VastaaPoista