Mökkielämä pentujen kanssa oli alkuun hiukan haastavahkoa, kiitos tavallista kylmempien ja sateisempien kelien. Mutta nyt kun alkaa olla kesä, pennut saavat olla paljon ulkona tai halutessaan siirtyä aitan suojiin. Useamman kerran päivässä ne myös pääsevät koko pihalle, joka onkin melkoisen iso. Lasken kokoajan kaksi-neljä-kuusi…. nämä kun ovat melkoisen rohkeita vipeltäjiä ja ehtivä suunilleen joka paikkaan. Piha-alue ylettyy heidän mielestään jo muuallekin kuin leikatulle nurtsille. Sinne pentu nopeasti katoaa heinikkoon, pensaiden alle, talon alle, portaita ylös (ja alas).
Ovat saaneet tottua hyvin ruohonleikkuriin, moottorisahaan, vasarointiin yms. kun meillä on ollut pieni rakennusprojekti täällä käynnissä normi pihahommien lisäksi. Kolinaa, menoa ja meininkiä, ei hetkauta ketään.
Pennut ovat ahneita, leikkisiä, riemukkaita, tuumailijoita, pieniä ”tappajia”, sylikoiria. Milloin mitäkin!
Jokaiselle on nyt valikoitunut se oma koti ja täytyy toivoa, että valinnat meni oikein. Kodit ovat kyllä ihania, kaikki menevät jo kokeneisiin koirakoteihin, harrastaviin. 5/6 löytyy jo bordercolliekin ennestään. Kolme jää ”silmien alle” ja varmasti tulee paljon yhteyttä pidettyä muidenkin kanssa. Jokainen on tuttu jo ennestään ja tiedän heidät hyviksi tyypeiksi.
Jonkun verran tuli ehkä pahoitettua joidenkin mieliä kun pentua ei nyt saaneet. Olen pahoillani, varmasti huippuja koteja olisi ollut niin monta, mutta nyt näin.
Tuolla ylläolevasta linkistä voi käydä ihailemassa Sari Korhosen ottamia kuvia!
Nyt seurailen agilityn MM-karsintoja tässä samalla. Voltin kanssa en edes yrittänyt kisata tuloksia, sillä tiesin pennutuksen olevan edessä. Katsotaan joskos ensi vuonna. Tai sitten pennun kanssa joskus. Milloinkas ne MM-kisat Suomessa olivatkaan, kahden vuoden päästä? ;)
Notte on ollut agility tauolla Lägin kisoissa saakka. Yritän nyt antaa sen kasvaa henkisesti, saada paljon hyviä kokemuksia ja totuttaa vielä lisää ihmisiin. Sehän ei hihnassa lenkillä välitä mistään eikä kenestäkään mitään. Menee vain häntä heiluen. Mutta koskea ei saa…Tai saa, mutta se jähmettyy.
Täällä käy aika paljon vieraita, huutaa ja haukkuu hulluna ellei tosissaan kiellä. Melkoo nopeasti sitten tutustuu ja rauhoittuu, jopa tulee rapsutettavaksi. Mutta kun sama ihminen siirtyy esim. sisältä ulos, alkaa rumba uudestaan. Ei pysty, ei kykene.
Leikitän ja temputan, pidetään hauskaa ilman paineita. Oppisi vielä enemmän, että minun kanssa on tosi kivaa. Kunhan ei möykkää ja ole ”tyhmä”. Pentujen kanssa on tosi hyvä leikkitäti paitsi jos ja kun tulee vieraita. Sen huutaessa sitä puolipaniikki huutoa, pennut menevät ihan hämilleen ja eivät tiedä miten olisivat. Ratkaistu asia laittamalla Notte muualle tutustumaan ihmisiin ensin ettei vaan tartuta pentuihin mitään tyhmäilyä tuon suhteen.
Sehän on ihana lemmikki näin muuten, tosi helppo ja rakastettava. Toivottavasti nyt kaikki siedätys yms. auttaisi ja kasvaisi myös lemmikin roolista kisakoiraksi. Ellei, niin onpa sitten sievä sohvakoira.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti