sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

vähän tokoa

Pitkästä aikaa hiukan tokoa Sarin kanssa kentällä.
Pääosin vain häiriötä, sen treenaminen yksin on vähän hankalaa. Paitsi jos lähtisi pahimpaan kauppa-aikaan vaikka Prisman eteen.
Primillä oli energiaa vähän yli ja perusasennon vaatiminen & pysyminen häiriöistä huolimatta oli hiukan vaikeaa. Muttei mahdotonta. Tosin alkoi ujeltaa, painetta tuli ja se purkautui sitten vinkumisena.
Hiukan seuraamista ja sivulle tulemisia. Parempaan päin. Olisi varmaan vielä enemmän jos ehtisi niitä tekemään. Onneksi kohta ehtii, ei ole enää sitäkään tekosyytä laiskuudelle.
Jääviä ja kappas, ei onnistunut seisominen heti. Hiippaili. Vähän palautusta ja palkkaa, ei enää häiriitynyt taakse kävelyistä tai mistään. Maahan meni niin kovaa ja nopeasti, että oli kuin sammakko.

Volttilla häiriö seuraamiseen. Hyvin selviytyi vaikka selkeästi hiukan paineistui ja silloin painautuu enemmän kiinni. Paljon vasemmalle käännöksi, Sari tarkkaili takapään käyttöä ja asentoa.
Ruudulle saatiin lisähäiriötä kun Mari asetteli merkkejä sinne tänne ja viereen. Läksi kovasti kaartamaan "valeruutuun", mutta ratkaisi asian aina oikein. Aika pätevää melkeinpä.
Kaukokäskyissä myös alkoi tehdä omiaan kun liikkeiden väli olikin pitempi. Mutta asentovaihdot ok muuten, nyt kun ei todellakaan ollut enää ylivireinen, niin seiso-istu siirrossakin malttoi peruuttaa istumaan.
Lopuksi luoksetulo läpijuoksuna ja sitten pysäytyksillä. En osaa sanoa ajoissa, koira kyllä pysähtyy hyvin.
Mutta Voltille ei ehkä oikeasti sovi kaavoista poikkeaminen ainakaan pitkän päälle. Se on varmempi, rennompi ja iloisempi kun oikeasti tietää mitä tekee. Häiriötä tarvitsee treenata ja sen se alkaa kestääkin ilman kummempaa ahdistusta.

Prim sai vielä illalla vähän keskittyä tunnareilla. Voi verenpaineen nousu... aivan liikaa intoa ja sähellystä. Kyllä se oikea sieltä tulee, mutta ihan kummaa sähellystä ja maistelua ja vaikka nyt mitä. Yksi kapula tuli myös kahtena kappaleena. Kun se sähläys loppui ja alkoi keskittyä pienen keskustelun jälkeen, niin työkin parani.
Sai tehdä lasten antamilla häiriöillä perusasentoa, istumista ja paikallaoloa. Voikuin tsemppasi hienosti. Silmävalkuaiset vain pyöri kun Juuli kutsui ja heitteli nameja ja taputteli käsiä ja maata. Hyvä Prim.
Taisi simahtaa aikalailla, on nukkunut siitä saakka reporankana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti