Korona päiväkirja - osa 2

Nyt 24.3., viikko sitten lopettelin koulutuksia ja suljin kiinni Lägi Areenan oven tietämättä milloin sen saa taas avata. Nyt päivitän kaikkia mahdollisia uutis sivuja tiuhaan, alan huolestua yhtä enemmän ja enemmän. Tein veroilmoituksen, lasken tilillä olevia rahoja ja mietin kauanko niillä kattaa kulut ellei pääse jatkamaan töitä. Helmi- ja maaliskuun alvit ovat vielä ilmoittamatta ja maksamatta. Ehkä teen sen viime tipassa toivoen, että verottaja ei haluaisi niitä koronan takia.
Onneksi on hiukan säästöjä, mutta samaan aikaan harmittaa paljon niiden käyttäminen. Toisaaltaan, se on vain rahaa kuitenkin.

Suunnittelin lähteväni maalle ja olevani siellä siihen saakka kunnes tilanne hiukan normalisoituisi. No nyt Uusimaa pannaan kiinni ja katsotaan muutenkin pahalla jos vaihtaa paikka kuntaa. Etenkin täältä etelästä muualle. Mikä on ymmärrettävää, sillä täällähän ne virukset nyt eniten jylläävät.
Että pysytään siis kotona.

Minun pitäisi videoida nettikurssia ja tein jo pohjatkin. Aloitin videoinnin. Tuli ihan soopaa ja sekalaista, monta asiaa yhteen. Väsyin ja turhauduin. Harmittaa liikaa kaikki. Uusi yritys huomenna.

Pieni mahdollisuus on, että pääsisin kouluttamaan huhtikuun puolessa välissä ulkokentälle. Jos edes pari asiakasta tulisi.... toisaaltaan tässä on se, että monella on rahaa sisällä ja tottakai saavat käyttää ne noihin! Samaan aikaan minun on toki maksettava vuokraa kentän vuokraajalle. Lägi Areenalla on minun vuokrarahoja sisällä n.2,5 viikkoa. Ehkä ne saisi sieltä pois hätätilassa.

Vielä huolettaa moni tuttu ja kaveri, joilla kanssa tmi yritys. Miten tässä käy?
Kun alkaa huolehtimaan kunnolla, niin voi sitten miettiä onko enää asiakkaita edes jatkossa? Kun maa menee kiinni, talous kaatuu, puolet ovat työttömiä...


Ja tottakai isoin huoli on edelleen kaikki ihmiset.... miten mies jaksaa ambulanssissa, tuoko poika viruksen kaupasta, selviävätkö meidän vanhemmat. Tai yleensä, millainen maailma meillä onkaan tulevaisuudessa. Miten joku virus saa ihmiskunnan polvilleen näinä aikoina?

Ja edelleen elän melko normaalia elämää, vain illan agilitykoulutukset puuttuvat. Käyn tallilla, näen samat ihmiset siellä. Käyn pikku kaupassa ja harmittelen kun se ja tämä on loppu. Ainut, että käytän käsidesiä, en uskalla aivastaa ja tuijotan tietokoneen/kännykän/tabletin ruutua enemmän kuin se on järkevää.