Agility työnä - yrittäjän korona päiväkirja

Koko alkuvuosi on luettu uutisista maailmalla leviävästä korona viruksesta. Tottakai tajusin, että Suomeenkin se tulee, kuitenkaan hetkeäkään en ajatellut sen pysäyttävän työnteon ja mullistavan suomalaistenkin arkea parissa päivässä niin voimakkaasti.

Tämä päiväkirjamainen bloggaus on nyt ihan vain yhden agility yrittäjän näkökulma ja ajatusten virtaa. Moni voi pitää ajatuksia itsekkäinä, siksi heti alkuunsa totean etten aio tässä voivotella ja kirjoitella kuinka huolissani olen kaikista ja kaikesta. Sen pitäisi olla itsestään selvyys, onhan minullakin ikääntyvä äiti ja appivanhemmat, riskiryhmässä olevia sukulaisia ja ystäviä, mies ambulanssissa... Ymmärrän hoitohenkilöstön paineet, riskit ja väsymyksen vaikka omista hoitaja ajoista on jo reilusti yli 20 vuotta.
En aio isommin niihin näissä jutuissani puuttua, en kirjoittaa.

***

Alkuun VALTAVAN PALJON KIITOKSIA IHANAT, YMMÄRTÄVÄISET ASIAKKAAT & KAIKKI TUTUT JA YSTÄVÄT KAIKESTA!

Vielä viikko sitten olin vielä melko normaalisti töissä, niin Lägi Areenalla viikkotunteja pitämässä kuin Mikkelissä vierailevana kouluttajana. Meille oli tullut ihan omasta aloitteestani sääntöjä ja toivomuksia, pyysin ulkomaalla olleiden pitävän karenssia vapaaehtoisesti ennen kuin siitä tuli ensiksi suositus ja sitten pakkokin. Flunssaisena ei treeneihin jne. Käsidesiä hallilla ja taskussa, turvaväli jne.

16.3. maanantaina tuli hiukan yllätyksenä, että Lägillä on kokous ja suunnittelevat laittavansa hallin kiinni 18.3.-13.4.. Tuntui hullulta.... Hallitus oli kieltänyt yli 10 hengen kokoontumiset ja suositellut laittamaan kiinni mm. urheiluhallit. Lajiliitto oli suositellut samaa. Agilityssa kentällä on kerrallaan yksi koirakko ja kouluttaja, välimatkaa voi pitää metrejä. Kentälle voi tulla yksi harrastaja kerrallaan, paikkoja voi desinfioida, vain minä koskea esteisiin (tätä tehtiin jo maanantaina ja tiistaina).
Rehellisesti sanottuna en ymmärtänyt kuinka yrittäjältä pystyttiin estämään työnteko sulkemalla halli myös heiltä, alivuokralaisilta. Vaikka olisi pystynyt tekemään kaikki varotoimet paremmin kuin suositukset ja säännöt. Samaan aikaan kuitenkin baarit, kahvilat, kampaajat yms. saivat olla auki ihan normaalisti ja samoin monen yksityisen omistamat hallit, kuntosalit, keilapaikat yms. olivat auki ja käytössä.
Tuntui myös olevan yleinen tunnelma, että suurinosa asiakkaista olisi halunnut jatkaa sillä hetkellä.


18.3. keskiviikkona oli aika epätodellinen olo. Tottakai luin uutisia, olin huolissani, sain vertaistukea ja toivottavasti myös annoin sitä. Ihan avoimesti kerroin harmituksesta ja edelleen en ymmärtänyt miten ja miksi noin?
Ymmärsin, ja ymmärrän, että ihmisten liikkumista pitää vähentää samoin kuin kanssa käymistä. Samaan aikaan joka paikassa on minusta ihan normaalisti ihmisiä liikkeellä. Kävin ystävän kanssa ulkona syömässä, kahvilassa kahvilla. Vastuutontako? Enemmän ajattelin tukea pienyrittäjiä.

Kartoitin mahdollisuuksia tehdä töitä, pari hallia oli auki lähistöllä. Toiseen sovin jo Lägiltä peruuntuneen treenipäivänkin ja se täyttyi hetkessä. Toisessa kävin tutustumassa ja miettimässä jos...
Kyselin Lägiltä mahdollisuutta kouluttaa hedidän ulkokentällään. Kaverin vinkistä pari nettikurssia ja niihin tulikin mukavasti ilmoittautumisia nopeasti.

En ymmärtänyt, enkä ymmärrä vieläkään, miten agilityn treenaaminen ja kouluttaminen on niin vaarallista, että se täytyi kieltää? Tai ei kieltää, mutta tehdä siitä lähes mahdotonta. Tosin osa tekee sitä yhä. Työkseen ja kimpoissa, yksin jossain missä vielä saa varata aikaa. Mutta vahva suositus, yhteisön paine... 
Ymmärrän, että ihmisten halutaan pysyvän kotona. Mutta pääosin hallille ajetaan autolla, yksin. Koira verkataan yksin. Hallissa voi pitää vaikka 10m etäisyyden toiseen ihmiseen. Pintoja voi desinfioida. Toisiin ei tarvitse koskea lainkaan. 
Koirat täytyy joka tapauksessa liikuttaa ja ulkoiluttaa. Miksi juuri tästä tuli nyt niin vaarallista?

Kuitenkin paine lopettaa kaikki koulutukset oli suuri. Koska tuntui, että kaikki vastuulliset ja ajattelevat eivät tee töitä! Muut ovat hiljaa....

Päätin perua kaikki toistaiseksi ja luin lisää uutisia. Joiden perusteella en tee töitä hetkeen. Olen siis nolla tuloilla x-aikaa... niin kuin moni muukin!
Hallitus kaavailee helpotuksia ja lupaa apua. Useimmat näistä ovat vain maksujen lykkäämistä hamaan tulevaisuuten ja useimmiten myös koron kera. Entäs jos ei ole varaa maksaa niitä myöhemminkään? Velka valtiolle vaan kasvaa.
Mahdollista, että yrittäjät saavat työttömyystukea. Onko näin oikeasti ja paljonko? Kauanko? Jos on pari nettikurssia, joista tienaa pari sataa (miinus alv 24% ja muut kulut), niin saako?
Paljon on kysymyksiä ilmassa....

Varovaisesti arvioiden tuskin pääsee töihin ensi kuussa, tuskin seuraavassakaan. Jos edes koko kesänä.
Seuraavaksi, onko tämän jälkeen asiakkaita. Miten pahasti lama ja kaikki iskeekään.
 Eli se on lomaa nyt. Loma, joka on pakkoloma, koronaloma, loma suljetuin ovin. Loma, jolle ei näy loppua. Loma, jolloin päivitetään uutisia tiheään. Loma, jolloin pelätään uutisia enemmän kuin minun elinikänäni ehkä ikinä. Uutisia, joissa kerrotaan kaiken räjähtävän käsiin ja tällä en tarkoita omaa taloudellista tilaa.

On itsekästä olla huolissaan itsestään. Tai itsestään ja perheestään, toimeentulosta ja miten elämä jatkuu jos ja kun tämä kaikki on ohi. Minä voin ihan julkisesti myöntää olevani itsekäs.
Lisäksi suurinosa näistä arvostelijoista ovat normaalissa palkkatyössä, pystyvät tekemään etätöitä. He, joilla on myös hätä myös taloudellisesti tuntuvat ymmärtävän paremmin.

En todellakaan ole yksin asian kanssa. Monella alalla, lukuisilla pienyrittäjillä on sama hätä. Paljon isompikin. Minä selviän, perheemme selviää.  Tietenkään en olisi ikinä uskonut, että säästetyt rahat menevät tälläisessä. Mutta onneksi on säästöjä. Tietenkään nekään eivät kovin kauaa riitä. Kun ne perusmenot ovat olemassa silti.
Ja juu, hevosen myyminen näinä aikoina ei ole vaihtoehto. Vaihtoehto on rajoittaa ja lopettaa valmennukset, säästää tallipaikassa jne.

Tässä suunnittelen mitä tekisi. Kun mahdollisuus on siirtyä maalle, mies jäisi ambulanssiin töihin tänne. Maalla olo kauanko? Lisäpaineita, minnekään ei saisi mennä kotoa... mutta maalla olisi mahdollisuus tehdä jonkin verran hommia, säästää elinkustannuksissa ja tuulettaa päätä. Plus jos, iso JOS, pääsisi jo kesällä töihin, niin niitä on sitten tehtävä. Lomailu silloin ei ole vaihtoehto.

Jatketaan päiväkirjaa....


PS. Tallilla kaikki jatkuu kuten ennenkin.... valmennukset pyörivät, porukkaa lappaa ees taas jne. Joillakin talleilla on kai jonkinlaisia varotoimenpiteitä tehty, ehkä enemmänkin noilla isommilla?