Treenejä

Se arki iskenyt päälle oikein toden teolla! Onni on oma, aidattu piha ja koirat, jotka myös viihtyvät siellä ilmojen salliessa. Helpottaa paljon aamuja ja iltoja kun voi vain laskea heidät ulos tarpeilleen.

Treenimotivaatiota on ja nyt Volttikin on jo päässyt vähitellen vähän mukaan hommiin. Vinkin aika-ajoin hiukan kaoottisenkin tekemisen jälkeen tuntuu Voltti niin helpolta ja jopa hitaalta. Ei se hidas ole, mutta varmempi. Toisaaltaan sillä ei ole mm. niin hyvät takaakierrot ja joudun saattamaan pidemmälle. Kontaktit ovat kamalat. Hitaat tai läpijuoksut eli panen silmät kiinni enkä treenaa niitä. Niillähän ne paranee, eikös.
Vinkki on aika vauhdikas ja nyt olen nostanut rimoja ylemmäs. Ei ole oikein sinut niiden kanssa ja osa hypyistä on melkoisia. Yrittää olla pudottamatta, mutta tipluja tulee kun vauhti vie ja järki &jalat eivät aina pysy mukana. Toisaaltaan se on kyllä järkevä ja hyvin yritteliäs, kokoajan haluaa tehdä oikein.
Isommilla rimoilla ei osaa koota ja käännökset siis leviää eli tähän täytyy nyt ottaa täsmä kuuri.
Kontaktit. A on hyvä, uskallanko edes ääneen sanoa! Keinu paranee kokoajan, muutama ihan vautsi vau suoritusta tullut! Puomi. No. Se on vähän sixty-fifty juoksarin kanssa. Paljon on kiinni millainen puomi ja mistä tullaan ja mikä on mielentila. Puomin jälkeiset elämät toistaiseksi ok, mutta eipä sitä oikein Lägillä saa vaikeeta sen jälkeen kun kenttä loppuu.

Olimme Jaakolla joku viikko sitten ja ihan selvisimme tehtävistä pätkissä toki. Sitten Games-treeneissä Jaakko & Janita ja eikä sielläkään menoa tarvinnut häveta, Gamblers on päivän sana. Tosin vauhti puomilla oli jotain.... huh ja osuiko, tuskin. Snookerissa tuli esille koiran osaamattomuuksia esteillä vielä, mutta sain kuin sainkin sen kuljetettua kovin monen esteen ohi kerätäkseni paljon pisteitä.

Tuossa joitain erotteluja.

Ja siksak-treeniä.

Vänkä on vänkä, kamalan reipas ja rohkea pentu! Iloinen, ystävällinen ja avoin kaikelle. Liikkuu reippaasti kaikkialla ja kaikilla alustoilla, ei haittaa ritilät eikä liukkaudet.

Leikkii ja syö. Siinähän ne tärkeimmät just nyt.

                                     

Pennut viittä vailla luovutusikäisiä

On hyvin tasainen pentua sekä koon että luonteiden puolesta. Kaikki ovat reippaita, leikkisiä ja vilkkaita pentuja. Uteliaita, ahneita ja vallan riiviöitä jo. Sotkevat, riekkuvat ja ovat mielettömän ihania.
Kaikille on hyvät kodit tiedossa ja olen niin tyytyväinen jälleen kerran tähän asiaan. Volttikin voi mainiosti ja on ollut hyvä emo niinkuin aina. Edelleen antaa pentujen imeä hetkittäin, mutta muuten ei juurikaan viihdy niiden kanssa enää, mikä on täysin ymmärrettävää.

Ettei kaikki menisi kuin elokuvissa.... pennut olivat pentutarkastuksessa ja samalla Päivi Vanhapelto tarkasti silmät ja sirutti pennut. Kaikki käyttäytyivät 10+ arvoisesti ja saivat ansaitut kehut tästä. Mutta silmätarkki. Kolmella on crd pisteet. Asia, minkä pitäisi olla täysin mahdotonta jo pelkästään Voltin geenitestin perusteella. Oli melkoinen järkytys ja epäuskoinen olo. Löydökset olivat todella pienet ja todennäköisesti ei enää nähtävissä myöhemmin. Mutta ne ovat.
Eläinlääkäri kertoi, ettei tämä ole tavatonta. Ettei varmaksi tiedetä kuinka monesta geenivirheestä tämäkin silmäsairaus oikeasti tulee ja voi olla harvinaisemman aiheuttama. Tai jotain. Mutta löydös ei ole vakava, ei koiria haittaava ja mm. collieilla&shelteillä löydös on hyvin tavallinen eikä sulje yksilöitä pois jalostuksesta.
Tämän jälkeen, kerrottuani asiasta kohtuullisen monelle taholle, alkoi tulla tietoa ja viestejä kuinka monessa eri rodussa geenitesti sanoo yhtä ja pentueen tuloksen toista. Eli mikään testi ei ole 100%, voi olla useampi geeni, joka laukaiseekin sairauden tai ihan vain virhe geenitestissä.
Nämä pennut nyt myydään kuitenkin jalostukseen kelpaamattomina ja koko pentue tullaan geenitestaamaan vähän myöhemmin.
Nyt just epäilen etten enää tee yhtään pentuetta. Monestakaan syystä. Tottakai tämä voi muuttua joskus, mutta nyt tunne on vahva.

Nyt tässä näpytellessäni tätä talossa on kamala rieha. Pennut ovat päässeet ulos tunti sitten, saaneet  ruokaa, käyneet uudelleen pihalla ja nyt ne riehuvat koko huushollissa. Meteliä piisaa ja kaikki irtain saa kyytiä.
Pieniä eroavaisuuksia näissä on jo hetken alkanut nähdä. Joku on vähän räyhäkkäämpi, toinen enemmän oman tiensä kulkija ja kolmas niin hirveästi rakastaa ihmisiä.
Kaksi lähtee jo maanantaina. Onneksi.