torstai 30. toukokuuta 2013

Hakuilua

Leenan ja Rion HK2 kahvitukset alkuun :o) Onnea vielä kerran!

Meitä oli aika paljon, jakauduttiin  ryhmään. Tarja otti meidät ihan aloittelevat.
Voltilla kokeiltiin nyt tuuli-ilmaisua. Aiemmin on tehty niitä mielikuvilla. Jos nyt termit meni oikein :o)
Ukko hyvin piiloon ja hihnan kanssa kohti ukkoa. Tarja oli mukana auttamassa eli Voltin olisi pitänyt osoittaa selkeää nenän avausta ja ukon merkkaamista hajun perusteella. Hohhoijaa, ajatteli kaiketi Voltti. Istuskeli Tarjan edessä, katseli maisemia. Oishan mun pitänyt koirani tuntea, oli yhdellä nuuhkaisulla paikallistanut maalimiehen, tai Marjon siis. Mutta kun Vomppis oli hihnassa ja ei ollut tehtävän antoa, niin hengaillaan. Mentiin sitten takaisin keskilinjalle ja kokeiltiin vaan lähettää. Sinnehän se paineli suoraan, haki rullan ja toi näppärästi. Ilmaisuun tarvitsi vielä apua maalimieheltä, mutta hyvin jo lähtee.
Toinen toiselle puolelle, nyt selkeämmin sitten ilmensi nuuskaisemalla ilmaa. Paineli keskilinjalta kuusen alle pressun alla olevan maalimiehen luo suorilta ja taas oikein hyvä rullan tuonti ja nyt parempi ilmaisu.
Kolmas ja taas kuunteli lintujen laulua ;o) Mutta haki oikein hyvin, ilmaisukin jo ilman juurikaan mitään apuja hyvä.

Kyllä kai siitä hakukoira tulis. Tarjakin päivitteli, että jo on vaikeasti luettava koira. Ihan ilmeetön. Mutta kuitenkin lähtee ja tekee töitä kovaa ja hienosti.
Tais se jonkun muunkin kehusanan saada :o) Olipa kivaa taas. Mukavaa tekemistä, erilaisia koiria ja myös tekniikoita opettamisessa. Hauskaa.
Ehkä haku on meilel tälläinen ei niin tosissaan-otettava harrastus. Katsotaan miten edetään ja kuinka kehitytään. Ehditään ja jaksetaan. Nyt on kyllä mukavaa ja kovasti jo odotan seuraavia. Eikä tuo Volttikaan näytä ottavan nokkiinsa, päinvastoin.

Mistäs saisi tokoon potkua? Huolestuttavasti alkaa vaan tuntua "ei jaksaisi"-osastolta. Joskos se olisi vaan hetkellinen juttu, toivottavasti. Kun montaa liikettä pitäisi hinkuttaa, että ne pysyisi hyvinä. Jos ens viikolla...

alkuviikon jorinat

Voltilla on isommasta fyysisestä rasituksesta lepoa koko alkuviikko. Maanantaina vain kevyttä lenkkeilyä Viuhkan kanssa ja oleilua.

Tiistaina pienet tokotreenit illalla. Nurtsilla luoksetulon stoppi ei ole yhtä hyvä kuin hiekalla. Maahankin voisi mennä huomattavasti reippaammin, silleen "lennosta". Menee kyllä heti, mutta näyttävyys on kaukana.
Ohjatussa oli hankaluuksia kun nurtsi oli niin pitkä ettei kapuloita vaan näkynyt. Oikea eka ja siinä lisävaikeutta keskikapula joka ei ollut linjassaan meille suorassa vaan enempi just oikealla. Löytähän se oikea kun tarpeeksi etsi... Tiedä onko tuommoisessa treenissä mitään järkeä sitten.
Merkkiä ja ihan ok, alkaa olla vallaton eli menee jo liiankin lujaa ja valahtaa liikaa.
Kaukoja sitten lopuksi ja ne taasut vaan vähän tepastelee :/ Ja seuraamista, en tiedä, ei oikein tuntunut miltään.
Vähän joku burn out tokosta, ei huvita. Jos se kohta alkaisi... ois ainakin tarvis alkaa kun kuukausi SM-kisoihin.

Keskiviikkonakin vain lenkkeilyä ja vähän venytyksiä yms.

Torstaina ajatus oli mennä päivällä kentälle ottamaan kontakteja ja hiukan tuntumaa hiekkapohjaan 65cm rimoillan. Voihan pettymys, kaikki kontaktit oli joko a) konttien välissä tai niin ettei pystynyt treenaa b) niputettuna kentän reunalla. Se siitä kontaktitreenistä. Muutenkin kaikki esteen ovat nyt niputettuina ja koko iso kenttä tyhjillään. On ainakin mahdollisuus tehdä tokoa...
No raahasin pari hyppyä ja putken sieltä pujotellen kasattujen esteiden välistä. Tehtiin vähän vaan valssitreeniä ja jarrutuksia. Kaikki rimat pysy ja pääosin taisi kivasti tulla ohjauksiin niillä kokonaisilla 4 hypyn treenillä. Hitto, saman ois voinut tehdä omassa pihassa :o/ Pienemmällä vaivalla. Tosin nurtsipohja, tulipa sitä hiekkaa treenattua.
Viuhka teki samaa 40cm rimoilla hiukan. No eipä ihmeellistä, se oli niin iloinen kun pääsi esteille. Tai ainakin vaikutti siltä!
Reikin pääsi kiertämään siivekkeitä ja juoksemaan putkeen :) Olikohan se siinä sen agilityuran alku ja loppu.


sunnuntai 26. toukokuuta 2013

NXL sunnuntai

Me leijutaan niin ja katsotaan milloin pudotaan ;o)
Olin lauantaina lievästi kauhistuneena katsonut Mikon rataa. Ettei tulla ikinä koskaan milloinkaan selviämään ja ehtimään pariin paikkaan. Elinankaan rata ei näyttänyt miltään hyvän mielen radalta. Minua heko myös hiukan mietitytti ne 65cm rimat, huoh. Onneksi pohja oli loistava Purina Centerin pohja (ja nyt kun Voltti on melkein aina treenannut vain hyvillä keinonurmipohjilla niin hiekka on hankala...).
Mutta. Me pääosin onnistuttiin hyvin. Minä ehdin, Voltti teki ja meni. Siis välillä tuollainen koira, jonka voi vaan lähettää tekemän tehtävänsä ja tietää sen ottavan ne esteet siitä väliltä ilman erikoisia kommervekkejä, on enemmän kuin kullanarvoinen.
Mikon radalla en edes, noloa, tutustunut kunnolla puolenvälin jälkeen rataan kun olin niin varma ettei vaan päästä siitä eteenpäin. Mutta me niin päästiin! Ja loppuun saakka heti ekalla pätkällä. Pätkissä kyllä, mutta silti. Ei riman rimaa, Voltti oli jopa liian kiltti. Se ohjautui, teki niinkuin pyydettiin jne.
Jos itse en osannut ohjata, niin se ei ollut kyllä sen vika.
Ja minä juoksin! Oikeasti ja paljon. Niin että keuhkoihin sattui. Tosin just nyt siihen ei taideta kauheasti tarvita...
Olin _niin_ onnellinen.

Olin jo ihan varma, että Elinan treeniä ei vaan enää pystytä, osata ja jakseta. Mutta me jaksettiin, osattiin ja pystyttiin. Olkootkin, että tietenkään ei me sitäkään treeniä nollana vedetty, mutta eipä tainnut moni muukaan jos kukaan.
Nyt Voltti oli jo superkiltti ja sai sillä kiellon "pienellä" jarrulla. Oho. Eikö mun tarvitsekkaan enää niin jarruttaa joka helkatin välissä. Yhdellä hypyllä valahti pitkäksi aina, mutta nyt on pakko sanoa, ihan sama. Me saatiin se rata läpi, kylläkin iik ja apua-kohdalla. Mutta kun se meni oikein, niin ei saa valittaa. Pakko vaan opetella taistelemaan ja tekemään.
Myönnettäköön, että puomi meni läpijuoksuksi kun ei enää keuhkon pohjilta tullut ääntä.

Muutamien ohjausteknisten juttujen lisäksi tuli vahvistusta, että pitää vaan jatkaa, mennä ja uskaltaa. Hiukan mietintää ja ajatusta mukaan :o)

Niin hieno viikonloppu! Niin parhaat kouluttajan ja meillä on niin hyvä treeniryhmä! Henki oli ehkä jopa hiukan vallaton ;o) Ja muutkin, paljon tsemppausta, höpinää ja löpinää. Parhaat treenit kyllä tuli noiden loisto kouluttajien lisäksi huippuseurasta.
Agi Seiskaa odotellessa, iso kiitos ihan kaikille!

lauantai 25. toukokuuta 2013

NXL lauantai

Janita ja Jaakko koulutti meidän ryhmää lauantaina.
Ekassa ratatreenissä itseltä ihan tyhmiä ja turhia virheitä ensiksi. Kellotuksia ja eipä ihmeitä paitsi että mun varman päälle valinnat olivat yleensä hitaanpia. Ei nyt ihan radikaalisti, jotain 0.16s. yms., mutta kuulemma niillä ei kisata kuin sijoista 10-> Mutta kun tavoite on suorittaa sitä rataa kimpassa ja onnistuneesti just nyt eikä niinkään aika ja voitto mielessä, niin en mitenkään ollut harmissani. Treenaan ne ohjaukset myös nopeimmilla vaihtoehdoilla kuntoon niin että nekin tuntuvat omilta.
Lopuksi päästiin sitten nollana jotain 23-24 estettä ja sillonkin keskeytin kun Voltti hyppäsi iik ja apua kamalan hypyn minun mielestä. Tuli sanallista piiskaa, ei saa keskeyttää! Loppu nollana sitten myös. Hieno fiilis ja nyt sitten pohdintaan miksi se nolla tuli vasta sillä vikalla yrittämällä.

Jaakolla piti _ajatella_. Ja paljon muuta. Oliko vaikeaa? No oli! Sitten kun en enää ajatellut tehtävän antoa enää, niin johan alkoi sujua. Muutama rima, huomautin ja kappas mun pieni kiltti (ja tässä vaiheessa väsynyt) bc otti itseensä ja alkoi olla ylivarovainen, keksi omiaan yms. Pikainen nollaus ja homma toimi taas.

Siispä taas oli oikein kivaa, hyödyllistä, opettavaista ja joissain asioissa täytyy vaan uskoa itseensä ja koiraan. Pystyy ja osaa kyllä, kummatkin.
Superiloinen ekan treenin rimoista, 65cm eikä tainnut tulla yhtään alas! Ja kontaktit. Ne oli melko superit vaikka itse sanonkin. Kiitos Voltti, tuollaiset aina ja ikuisesti.
Tokassa treenissä alkoi ahdistaa ne muutamat rimat :o/ Mun on vaan nyt hypytettävä sitä 65cm ja myös hiekalla että oppii. Hiekka vielä rullaa tassun alta pois ja koko talvi menty vaan hyvillä keinonurmilla. Ahdisti myös oma "ei kykene katsomaan, ohjaamaan, liikuttamaan jalkoja ja vielä ajattelemaan". Mutta toi purkautui kyllä ja kappas, moni kohta meni sitten niinkuin normisti ne kuuluisat hyvät pätkät.

Tänään Elina ja Mikko. Pikkasen mietityttää ne radat. Eilen näin vähän vilaukselta ja voipi olla aikalailla meillä tekemistä kun näytti olevan noilla kokeneemmilla ja paremmillakin.

Toisaaltaan on osaksi vaikea iloita just nyt tekemisestä ja agilitysta kun ystävillä ja tutuilla on niin paljon tullut surua koirien kanssa. Nuoriakin koiria on aika yllättäenkin kuollut ja sairastunut.
Voimia heille <3

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Mökiltä terkkuja

Kellä mökki on, niin tietää ettei siellä oleminen ole pelkkää lomailua verkkokeinussa maaten.
Ihmettelen yli 6-kymppisen äitini energiaa... Itse en ma-ti juuri mitään tehnyt vähäistä pihojen rapsuttelua lukuunottamatta, mutta hän pisti kukkapenkit ja pihaa uusiksi. Ja niitä riittää! Kukkia ja pensaita.
Tänään jo puuhommia ja huussin maalausta. Plus muita pikkuhommia.
Sekä ihanaa, leppoisaa saunomista joka ilta. Vesi on niin kylmää ettei tee mieli edes varpaita kastella. Viuhka kyllä ui. Ja Volttikin läträsi rantavedessä.

Voltille tehnyt pari lyhyttä jälkeä, namit melkein joka askeleella. Viimeinen meni jo kelvollisesti, suoritti 90 asteen kulmankin hyvin.
Esineitä noin 50x25m kaistaleella vietynä valmiiksi. Nyt muita kuin leluja. On kaiketi saanut juonesta kiinni, sillä sieltä tuli kaikki juuresharjasta työrukkaseen.
Tänään 4 esinettä 2,5min. Eli ehkä joskus sitten tarvittaessa löytää ne isommalta alalta 5 minuutissa. Jos koskaan ikinä kokeeseen saakka päästään.

Tokoa sekä Viuhkalle ja Voltille ihan vaan leikin kautta temputellen. Kaikilla on niin mukavaa. Pentu yrittää osallistua ja onnistuukin olemaan mainio häiriökoira. Kaukot onnistuu vaikka pentu roikkuu niskassa.







maanantai 20. toukokuuta 2013

Mökillä & löpinää

Sairausloman viettoa mökillä. Jos malttaisi muutaman päivän ottaa rauhallisin.
Mukana Viuhka, Voltti ja Rei (siis Pupu). Rei jäi meille vielä muutamaksi viikoksi ennen muuttoa omaan kotiin.
Rei onkin ollut superreipas! Kaupunki kävelyt meni kuin vanhalta tekijältä, hilppas liukkaat kiviportaat kerrostalossa ennenkuin ehdin napata kiinni ja mökillä ei pelottanut ruohonleikkurikaan
Viuhka kävi pupu jahdissa... Täällä on hurja määrä jäniksiä ja yksi sitten sai enempi vauhtia :/ palasi koira kieli maata hipoen ja just kun olen sanonut ettei se ole riistaviettinen.

Vanhemmat bortsuilla kävi uimassa, Hrrr. Rei tyytyi haukkumaan rannalla ja uittamaan vähän varpaita.
Asennettiin siihen myös pallon takaisin tuominen ;)

Olen tosi iloinen ja tyytyväinen nyt näistä bc kasvateista. Ehkä eka pentue ole ollut helpoin ainakaan agilityssa, mutta onhan ne aika sossuja ja vaivattomia ilman kauheita kotkotuksia & terveitä. Nyt vielä plussana tehneet mukavia tuloksia harrastuspuolella, työ palkitaan silläkin saralla!
Pirkko Lauran kartturoimana kiisi 2-luokan läpi hujauksessa ja heti ekoissa 3-lk starteissa serti!
Pyry ja Sari taituroi tokon ALO luokassa hienon 1-tuloksen tiukalla tuomarilla. Kyseessä kuitenkin Sarin eka tokokoira! Ja kisasivat ekaa kertaa viime kesän agilityssa 1-luokassa ja pohjalle hienot radat pienin virhein ja sitten 0 ja voitto!
Vip suoritti jo syksyllä BH-kokeen Mian ohjaamana.
Volttikaan pöllömpi ole, mun maailman paras nössö. Sain sen TK4 "tittelin" sille, BH-suoritettiin ja viimeinkin aksassa 3-luokkaan & ekoissa kisoissa myös serti. Plus pari muuta sujuvaa rataa. Ollaan aloitettu myös hakutreenit ja kivaa on!

Pikku pupsit vaikuttavat lupaavilta harrastuskoirien aluilta. Nyt vaan peukut pystyssä, että olisivat terveitä ja omistajilleen sopivia.

Iso kiitos ihanille, aktiivisille kodeille!

lauantai 18. toukokuuta 2013

3-kisat korkattu

Hi-Han kentällä ekat startit 3-lk. Tuomari Kari Jalonen, jolla oli ekoilla radoilla mutkaa mutkan perään. Mikäs siinä, mutkitellaan.

Ekalla valitsin väärän ohjauksen heti alkuun. Siis niin noloa, koska tiesin jo ettei toimi. Tässä taas tämä, oi miksi en usko itseäni! Eli vilahti putkeen. Loppurata kohtuullista nollaa, ei se ehkä niin sujuvaa ja kaunista joka hetki ollut, mutta radan profiili oli sellainen ettei sitä ollut juuri muillakaan.
Sitten oli oikein sujuvaa rataa, mutta pudotti riman minust aihan turhassa paikassa. Keskeytettiin.
Tokalla taas tekemistä riitti, mutta saatiin nolla. Ja tuntuikin ihan "helpolta". Yksi pitkä kaarre ennen pujottelua, oisin voinut ohjata rohkeammin enkä varmistellen.
Kolmas rata ja rima prkle. Nyt otan omaan piikkiin, jatkettiin. Silti ei saisi pudottaa noita... vaikuttaako se, että osa rimoista oli 60cm ja osa 65cm. Täytyy vaan alkaa hypyttämään korkeita! Mutta muuten nolla. Tosin putkijarru venyi ja meni tuhottomasti aikaa kalastella sitä mukaan keinulle. Pysäytin nyt kontaktit kunnolla. Loppusuora oli vähän hassu, mutta tosi tyytyväinen Voltin pitäessä kovassa vauhdissa kaikki rimat ylhäällä ja eteni itsevarmasti. Tavoite ennen koiraa maalissa ei toteutunut ;o)

Eli 3 melko ehjää rataa, pieniä kauneusvirheitä. Yksi nolla ja 2. sija ja serti.
Ei pöllömpää, sanoisin :o)

Ja kivaa oli myös radan ulkopuolella. Agility on täynnä mukavia, hauskoja ja ihania ihmisiä. Jotka saavat sinut nauramaan, uskomaan itseesi ja ovat vilpittömän kannustavia. Myös uskaltavat sanoa kun on sanomista. Kiitos taas niin monelle hauskasta päivästä.

Noita tottelee nykyään nimeä Di ja muutti Kirkkonummella, nyyh. Mutta ihanaan kotiin, onnea ja mukavia hetkiä pupsin kanssa Kati ja lauma!
Illalla lähtee sitten Tipu ja muuttuu Whoopyksi. Anulle sheltteineen lykkyä prinsessan kanssa. Pysykööt herneet pois elämästänne.


sitä sun tätä ja SM-toko treenit

Se on niinkuin kesä! Nämä tälläiset kesäilmat olisivat minulle melkein täydellisiä. Tosin yksi päivä oli jo liian kuuma, mutta pitää niitäkin muutama aina olla.
Koirista Maliina on päässyt jo uimaankin. Muut joutuvat odottamaan minun inspiraatiota taikka mökkeilyä. Ovat siis vain lenkkeilleet ja löhöilleet pihalla.

Keskiviikkona kouluttelin Hi-Hassa. Pauliina oli russeleineen WAOssa ja Hanna kipeä, Marikan koiralla hetkellinen ripuli. Osaanottomäärä siis huikea. Pääsimpä pois aikasemmin ja sain Voltinkin treenattua, kiitos iso teille!

Torstaina olin jäkikoetta seuraamassa esineruudun ja tottiksen osalta. Olin jopa muka hiukan töissäkin tallaten aluetta ja ihmisryhmässä. Samalla sain tivattua monta kysymystä tottiksesta, on se vaan aika erilaista joiltakin osin. Se tuli jo huomattua tiistaina jolloin annoin tietämättä kaksoiskäskyjä. Tokossa kun ne ei ole.

Perjantaina SM-ryhmän treenit Hannan, Sarin, Sadun ja Annen kanssa. Otimme pareittain, ja vähän sekaisinkin, kisaomaisesti toisen määräämät liikkeet putkeen parissa erässä. Toinen liikkuroi ja kommentoi.
Aluksi Z istu-seis-maahan. Voltilla oli energiaa aikalailla ja vähän tatadaa-meininkiä, mutta asennot oikein.
Ruutu, laitettiin vähän haastavahkoksi kun ruudun merkki oli matala ja punainen, ruudun suuntaan jokusen metrin päässä näkyvämpi ja isompi merkki. Matkalla myäs merkkejä. Mä ehkä annan täyden kympin Voltille. Se meni sinne merkille minne pitikin ja varsin hyvin. Haki ruutuun empimättä ja pysähtyi, ei ennakoinut maahan menoa. Maahan nopeasti ja loppuosakin hienosti. Kauneusvirhe oli se,e ttä ei ollut aivan keskellä ruutua. Ehkä kuurina nyt sitä lähtää sinne, ei olla varmaan yli vuoteen tehty sen avulla.
Luoksetulo ja ei paha. Stoppi ehkä olisi voinut olla vielä napakampi, mutta nurtsilla ei selkeästi osaa pysähtyä nyt uudella tekniikalla yhtä hyvin.
Tässä välissä olisi voinut tehdä korjaussarjan, otin vain läpijuoksuna luoksarin eikä ennekointia. Pieni vilkaisu ekalla merkillä.
Toinen satsi seuraaminen. Keulii! Asento ei pysy. Mutta ei ainakaan lahnaile...
Tunnari. Oli aika virittynyt. Viritin vielä vähän lisää. Ja niinpä karkasi liikkurin käskystä! Oho. Tokalla yrittämällä ei ilman lupaa, mutta jessus miten kovaa ja yli kapuloiden, kääntyi kyllä heti. Oma löytyi ongelmitta ja palautus reipas. Mutta pyörittää suussa. Taas kuuri tätäkin.
Kaukot. Vieressä toinen koira teki myös. Voltti jumahti. Voihan pylly. Häiriössä kaukoja _paljon_. On ollut melkoisen kiva ja varmahko liike joku aika sitten, nyt jumii ja ottaa häiriötä.
Ohjattu. Ei ongelmia. Meidän ihan lemppari tämäkin.

Tuo koira kyllä rakastaa juoksemista! Kierrättelin puita ja käskyttelin, se niin tykkää ja rakastaa sitä. Oispa kisoissa aina jotain, missä saisi vähän irroitella sillä se kiertäminen menee yli jopa lelunkin ehkä. Tai parastahan on juosta täysiä, kiertää ja juosta taas aivan täysiä nappaamaan lelu.

Paikallaolot. Makuu oli bueno. Istuminen ollut kanssa viimeaikoina kovin varma ja jäi mukavalla ilmeellä korvat hörössä. Ei vielä ottanut painetta vaikka yksi kävi melko kovaäänisesti palauttamassa koiraansa maakuulle (alemman luokan koirat ottivat makuun). Mutta kerta x ei enää kestänyt, tiukka ääni ja käsimerkki laittoivat Voltin maahan. Kutsuin sen pois, en halua laittaa nyt sille ikävää painetta tähän liikkeeseen. Otin istumista vielä erikseen palkkaillen ja ei ottanut myöskään häiriötä muista silloin sitten. Treenataan erikseen eikä suinkaan viimeisenä liikkeenä.

Pennut alkavat lentää pesästä, nyyh. Noita-Di lähtee tänään. Tipu-Whoopy huomenna. Pupu-Rei jää vielä 3 viikoksi ja lähteekin huomenna mukaan tutustumaan ensiksi kaupunkiin ja sitten maalle.

tiistai 14. toukokuuta 2013

BH

Voltin kanssa BH-kokeessa. Muuten meni oikein erinomaisen hyvin, mutta ohjaajalla oli muutama kohta ohjekirjasta lukematta. Tokossa ja PK-tottiksessa mennään sitten hiukan eri säännöillä = tuli parit kaksoiskäskyt. Mutta siitä viis, meni läpi reilusti jne.
Kiitos kaikille viime hetken ohjeista "tuomarin kommentti "ohjaajat olivat hyvin harjoitelleet säännöt ja tekivät täsmällistä työtä" tms. aiheutti syystä tai toisesta lieviä naurunpurskahduksia muissa.
Tämä on ehkä myös noloa, mutta lupaan lukea se säännöt seuraavaa kertaa varten!


sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Kuulumisia

Mitään ei ole oikein tehty, mutta ollaan silti vähän sitä sun tätä.
Malitkin saivat normilenkkiensä lisäksi tehdä esineruutua yksi päivä. Riepu löysi nopeasti 3 tavaraa. Maliina nolla. Tai löysi se sitten kun menin näyttämään, että hei kato mikä tässä! Voi pientä luppakorvaista palikkaa kuinka se olikaan sitten onnellinen. _Hän_ löysi metsästä tavaran. Ihan itse.
Voltti tuo lelut, mutta muu tavarat vaan kuittaa. Ei nosta.
Tämä selkisi paremmin kuin hyvin eilen seuran treeneissä. Vieraat tavarat, ei leluja. Valmiiksi viedyt. Läksi ihyvin, haravoi kaistaletta hyvin, selkeästi merkkasi useamman (myös niitä vaikeita noilla valmiimmille laitettuja). Ei pöhkö tuo. Oli mentävä sen kanssa sinne ja sanottava, että koitas nyt tuoda toi kumisuka. Se on se juttu vaikkei lelu olekaan.
Kaipa tätä alkoi tajuta sitten, ehkä. Eihän se saa koskaan ottaa mitään metsästä suuhunsa, se on ollut ihan nou nou. Nyt sitten saa ja pitäisi. Pienen bordercollien pää raksuttaa... jospa se liivien pito päällä ja käskytys yhdistyisi lupaan tuoda silloin niitä löytöjä?
Teimme eilen myös muutaman hyvin helpon ukon läheltä ajatuksena vain näytölle lähteminen reippaasti.
Ekalla läksi juoksemaan ensiksi vinoon reilusti. Kutsusta takaisin ja uusi lähtys ja läksikin kohtuullisen suoraan ja löysi hyvin, nappasi rullan ja toi hienosti. Nyt lähetys hiukan hetsaten uudestaan ja hiukan apuja heti ja isot leikit narulelulla. Tämä oli Voltista jee jee-juttu. Eli lelupalkka paljon kivempi kuin ruokapalkka.
Toinen ja läksi suoraan ja heti paikallisti. Matkaa tosin ehkä 10m ja oisko nähnyt heti missä on? Mutta ihan sama, rulla tuli, näytölle läksi nyt empimättä.
Kolmas ja se olikin jo paras, hyvä lopettaa!
Huomenna olisi BH-koe. Pitäs se kaavio ehtiä kävellä, mutta voi olla etten ehdi. Täytyy opiskella paperista. Henkilöryhmää ei olla koskaan tehty myöskään.

Lauantaina käväistiin tokoilemassa Hannan, Marikan ja Lilun kanssa. Mentiin pareina. Tosin paikallaolot ekana. Vomps meni lonkalle, kävin nätisti korjaamassa. Lilun Teppo nousi istumaan ja Lilu tapansa mukaisesti hiukan kovaäänisestä kävi kertomassa ettei noin saa tehdä. Voltti otti itseensä ja meni matona pääkin maahan. Rukka.
Seuraamista, asentoja, minun vartaloapuja. Vaikeaa.
Hyppynoutoa hetsaten & muutamia vinoja.
Ohjattua. Se on aika kunnossa sanoisin.

Muuten ollaan oltu ihanassa ilmassa ulkona, palluteltu pentuja, seurusteltu vieraiden kanssa. Parasta viihdettä on kyllä pennut :o) Ne on niin seurallisia, reippaan oloisia kaikki. Ruuti ja Voltti ovat niin hyvät leikkitädit niille! Riepu rakastaa pentuja myös niin paljon.
Aitauksessa ne ei suostu olemaan enää yhtään. Suosiolla siis aitauksessa paperit ja peti ja vesikuppi. Siisti on paperit kun pennut pissii ja kakkii mihin sattuu kun ovat vallanneet koko talon!

Ai niin, PIRKKO JA LAURA ekat 3-lk kisat ja mitä tämä superpari tekeekään... 0 ja 2.sija ja agility serti! Huisaa, upeaa, hienoa ja onnea!
Lisäksi velipuoli Miio Katjansa kanssa teki myös toisella radalla nollan ja 3. ja serti myös. Onnea myös sinne!

torstai 9. toukokuuta 2013

agilitya treenaten ja toko kokeillen

Eilen myöhään treenit Elinan valvovan silmän alla. Uskaltaako sanoa, että minusta meni aika kivasti?
Tosin ettei liian helpolla pääsisi, niin iski ahdistus rimoista. Muutama 65cm ja niitä tuli luvattoman monta alas. Nyt pakko alkaa treenaa niitä, ei voi mitään vaikka kauhistuttaa.
Kerkesimme kokeilemaan erilaisia ohjauksia samoihin kohtiin kellon kanssa. Mukavaa on taas huomata ettei kovinkaan kummoisia eroja tule jos vaan ohjaukset ja ajoitukset menee nappiin.
Mutta jälleen, hyvä treeni, hyvempi mieli.

Yöllä puolen yön jälkeen kotona ja hohhoijaa. Aamulla tokokokeeseen Jokelaan. Yöllä näin unta, että sata akovasti, en lähtenyt kokeeseen vaan jatkoin unia. Laitoin herätyksen kiinni.
Oikeasti heräsinkin ennen herätystä, mietin hetken vedänkö peiton korviin ja jatkan unia Voltti kainalossa vai nousenko. Nousin. Onneksi.
Kokeessa tuomarina Hannele Pörsti, nurtsikoe ja 7 evl koirakkoa. Voltti ja 7 aussieta! Taas kaikki liikkeet samaan putkeen tosin hiukan sekoitetussa järkässä. Nurtsilla, ei olla kuin omalla pihalla tehty nurmella talven jälkeen.
Paikallaolot 2 erässä, Voltti nro 4 eli jonon vika ekassa.

Istuminen 10. Jäi hyvin, pysyi hyvin, terhakkaana! Ihanaa, korvat eivät olleet luimussa kun tulin luokse.

Paikalla makuu 10. Ei ottanut muiden käskytyksistä häiriötä, meni maahan nopeasti ja laittoi taasut ristiin... Tämä tuomari ei sitten rokottanut ristitassuista ;)

Sitten metalli nouto, 10. Olisi saanut tulla takaisin ripeämmin, kai muuten ok.

Seuraaminen 9. Ihan meidän normi työskentelyä.

Ruutu 10. Varmaa Volttia!

Ohjattu nouto 10. Saatiin vasen puoli, se hankalampi viime aikoina. Kapula aikalailla yhden merkin vieressä. Ei ongelmaa, hyvin ensiksi merkille ja jopa suoraan. Varmasti läksi hakemaan ja suoraan toi.

Z 10. Seis-istu-maahan. Istumisessa kyllä rytmitin omaa liikettä...

Luoksetulo 10! Superii, tästä tykkäsin itsekkin kovasti. Reippaasti maahan, reippaalla laukalla (ei sika kovaa, mutta riittävä) ja heti käskyllä seis! Sama maahan. Reippaasti sivulle. Ihanaa.

Kaukot 7... Samperi, meni seisomisesta maahan ja jouduin käskyttämään uudestaan. Mutta ei liikkunut, hyvä hyvä.

Tunnari 7. Läksi hyvin, otti hyvin ja just ennen sivulle tuloa ihan kuin joku olisi purrut takajalkaan, kääntyi ja pudotti kapulan. Hölmistyneenä molemmat, että mitä tapahtu? Uusi käsky, nosti ja toi sivulle, hiukan sitten pyöritteli suussa.

Yht. 296p. ja luokkavoitto.

Tiedänhän minä, että monelta muulta ei 10 rivistöä olisi noin kartutettu, mutta paljon oli oikeasti hyvää. Täytyy nyt treenata noi kapulan ja tunnarin palautukset nopeiksi ja kaukoja. Plus tuhat muuta asiaa varmaan.
Mutta niin tai näin, lopputulos hyvä mieli :)

tiistai 7. toukokuuta 2013

Jaakkoa

Paperilla rata näytti ehkä aavistuksen haastavalta. Ja olihan se, tavallaan. Mutta ilman mitään kauheita säätöjä tai ongelmia me selvitettiin se ja hiottiin sitä sun tätä. Muttei mitään isompaa ongelmaa vaan sellaisia ehkä pikkujuttuja enempi.
Voltti tuntui niin kivalta, niin kuuliaiselta ja erehdyin sanomaan, että kiltiltä. Korjaus kuului, että normaalilta!
Puhuttiin myös miten aina jonkun koirat ovat vaan niin samanlaisia. Kun tykkää jostain niin muokkaa melkein huomaamattaan niistä sellaisia. Ja mun juttu on kai kovaa menevät koirat, veitsenterällä kiikkuvaa menoa melkein kokoajan.

Täytyy nyt treenata yksittäisiä esteitäkin, etenkin pituutta ja varmaankin muuria, varmemmaksi kaikilla ohjauksilla. Ja niitä mun varpaiden suuntia! Ja muistaa jarrut putkiin, kääntyy muuten Voltti ja hyvin!
Kiitostakin tuli, ohjaussuunnitelmat heti ok. Kädet oli hyvin ja vain kerran huiskasin. Käskytys ok, mutta toki tietysti ajoittain myöhässä. Milloinhan opin... Myös Voltilla jo ajoissa! Ei sitten kun meni jo.
Vomps ei karkaillut mihinkään, pudotti yhdessä persjättäkohdassa riman ja haki kontaktin putkihässäkän keskeltä ongelmitta. Se ei kaarrattanut hurjasti, otti hypyt, tuli lähelle, kaikki ohjaukset toimi! Vippaus on niin meidän juttu :o) Ihan mun lempiohjaus!
Kun unohtaa kiireen tunnun ja tekee vaan. Hitsi kun oli hienoa.

Tykkään Jaakon tavasta selittää ja selventää asioita. Ja kun minulla on tunti aikaa, niin saa selittää ihan rauhassa.
Janita on hiukan erilainen kouluttajana. Mutta ihan mun suosikkipari nro 1. Kumpi vaan. Aina tulee tunne, että he kouluttavat todella meitä, miettivät ja paneutuvat asiaa. Onni on hyvät koutsit!
Ja ihanat ystävät. Koirista ja perheestä puhumattakaan. Ilman noita kaikkia ei olisi harrastaminen hauskaa, antoisaa tai edes mahdollista.

Vaikka juu, melkein (eikä vaan melkein) söi tuo pitkään2-lk oleminen... ja ne vitoset. Oli usko loppua täysin. Ehkä se taas tästä rennommin uuteen nousuun ;o)
(Tai mahalaskuun!)

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

3-luokkalainen

Ou jee, joskus se paistaa aurinko risukasaan jne. Eli ekalta radalta 0-voitto Purinalla. Tuomariharjoittelija Jari Suomalainen oli tehnyt radan. Se oli sujuva, mutta tekemistä jonkun verran. Meidän rata ei nyt kyllä ollut joka kohdalta sujuva, yksi iik tänne kiljasu pelastus. Tällä kertaa oikeasti jopa pysäytin puomin ja keinulla meni hurjasti aikaa. Aan sai hoitaa omin nokin kun jättäydyin taakse.
No ihan sama, nolla kuin nolla. Riitti nyt voittoonkin.

Ja Laura kirmaili Pirkon kanssa samoissa kisoissa. Vikalta radalta oli napsahtanut 0-voitto myöskin ja siirto 3-luokkaan!

Ihanaa meidän tytöt <3

(ja pojat kyllä tulee perästä!)

lauantai 4. toukokuuta 2013

tokot

Meillä on joku toko kirous. Taas ensimmäinen lähtijä... ja paikalla olot kaikilla yhtä aikaa. Eli pahin mahdollinen. Voltti tarttis ehkä aina hetken ennen kehään menoa nollausta paikallaolojen jälkeen. Ja kaikki liikkeet putkeen.
No. Mentävä oli.
Tänään olen taas viisaampi siitäkin, että mistä kaikesta voi lähteä pisteitä. Ja siitä, että paljon on treenattavaa!
Paikalla istuminen hyvä, ei huomautettavaa eli 10.
Paikalla makuu 9,5p. Makasi toinen etutassu toisen päällä.

Seuraaminen 7,5p. Ja hitsi, minä kun luulin sen menevän melkeinpä hyvin! Piti kontaktin, tunsin sen kuonon (muutama neuvo paremmilta ja kokeneilta "sun ei tartte nähdä koiraa, riittää että tunnet sen"). Oli iloisen oloinen jne. Mutta a) kosketti minua kokoajan b) vartaloapuja (hitsi!) ja c) vinoja perusasentoja

Z jätti istumatta ja seisomisessa vino. Muuten ok ja siispä 6.

Luoksetulossa taas maahan hiukan vinoon. Oikein hyvät (saatiin kehuja!) stopit ja riittävän reipas laukka. 8,5p.

Hyppynoudossa nolo pieni koira unohti hypätä takaisin. 0.

Ruudulla ei mennyt merkille täyttä vauhtia eikä suoraan, mutta meni ok ja pysähtyi. Ruutuun kovaa, jepillä seis ja ekalla maahan. Hyvin käskyllä sivulle. 9.

Ohjatussa paremmin merkille, epäröimättä oikealle kapulalle ja hyvää vauhtia sivulle. 9,5p. Huomautun häiriöherkästä koirasta, joka katsoi tuomaria eikä liikkuria.

Tunnari 8. Kaikki muuten ok, mutta pyöräytti kapulaa suussa just ennen sivulle tuloa. "Pureksimista"

Kaukot 5. Kaksi käskyä maahan. Teki kaikki liikeet. Tai luulin niin... "Yksi liike jäi tekemättä." "Täh, mikä???" "Seisomisesta istuminen". Eli Voltti ei ollut reippaasti istumassa vaan hiukan röhnöttäen eli ei istunut. Mutta ei myöskään liikkunut, siitä kiitos.

Lopussa kerrottiin minulla olevan hienon oloinen koira, mutta treenattava häiriötä ja perusasentoja. Toi on niin totta.

PYRY JA SARI LOISTAVASTI 1-TULOS! Onnea kauheasti, hirveästi ja todella ansaitusti!

perjantai 3. toukokuuta 2013

kiirus päivä

Voltilla oli eilen paljon tekemistä. Ja minulla myös.
Aamulla Sarin kanssa tokoilemassa. Melkein kaikki liikkeet läpi vain. Ei ihmeitä.
Illalla ensiksi hakutreenit. Vietiin yhdessä ukko metsään, lähetin etsimään ja toi rullan hyvin. Näytölle lähteminen vaikeampaa, viimeisellä ehkä tajusi. Nyt onkin iso kysymys, että tosiaanko saman tien rulla. Kun Voltti ei ole mikään kiehnääjä vierailla vaikka kaikista tykkää. Rullan oli ottanut epäröimättä ja toi kovaa minulle. Voisko se vaan mennä niin heti? Ensi kerralla kokeillaan tuulella ja rullat kaiketi myös.
Sieltä suoraan agilityyn vikan kerran nyt Sporttikselle. Laura tuonut helpon radan. Saatiin heti nollalla läpi, kiva. Puomia kun nyt pysäyttää, niin himmaa. En tykkää. Katsotaan.

Muuten pihahommia, vieraita, kotona puuhastelua ja sitä sun tätä. Koirien lenkittämistä ja pentujen palluttelua. Paljon mahtuu vapaapäivään.


keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Vapun vietot

Vappuaatto meni töissä ja illalla lenkkeillen. Oli tyhjä metsä noin 20.30 vaikka ilma oli kaunis ja aurinkoinen. Saatiin siis vallata se ihan itseksemme, eli ollut huolta vastaantulijoista.
Voltti teki kaistaleen esineruutua. Jätin 3 lelua sinne sen kanssa ja lähetin n.50m. Irtosi samantien loppuun saakka ja hyvin etsi kaikki kolme. Viimeisen kanssa sai hiukan jo enempi tehdä töitäkin.
Lyhyehköt vapputokoilut, lähinnä lenkin sivussa muutama luoksetulo ja kaukot. Kaukot ei pelitä kunnolla, saas nähdä miten lauantaina käy.

Vappupäivänä pennuilla vieraijoita. Pihan siistimistä. Ja hakutreenit!
Pääsin Veikkolaan vierailemaan. Oli aika pro meininkiä :o) Oli radiopuhelimet, hienot merkit (askartelen kyllä kanssa jos vaan nyt saadaan innostus ja mahdollisuus jatkaa!), pressut ja verkot, mukava ja osaava porukka. Plus muutama meitä aloittelijoita.
Oli todella kiinnostavaa kuunnella ja yrittää ymmärtää ja opetella miten, kuinka ja miksi. Henkka selitti hyvin, Sirke selvitti tyhmälle paljon asioita.
Voltin kanssa tehtiin niin että vietiin se ukko yhdessä sinne metsään piiloon verkon alle ja sitten lähetettiin etsimään. (ei saanut kävellä suoraan ettei menisi jäljestämiseksi) Tuuliavut käyttöön jne. Kolme tälläistä.
Ekalla Voltti säikähti hiukan verkon alta paljastuvaa ihmistä. Toisella ja kolmannella se kyllä löysi kaiketi ihan hyvin, mutta kilttinä tyttönä halusi heti kertoa minulle löydöstä eikä jäänyt syömään sinne. Koitettiin, että kehun heti, mutta sehän kääntyy minun luokse.
Haussa nyt Voltin pitäisi tehdä asioita, joita se ei saa normielämässä tehdä. Eli on kuulemma ollut kovassa kurissa  (täh?) ja kiltti ja tottelevainen. Ei niissä mitään pahaa, mutta nyt se asia pitää saada auki ja Voltti ymmärtämään että haukumetsässä saa tehdä toisin. Eli saa irrota rauhassa, ei tartte pitää minuun näköyhteyttä ja tarkistaa missä olen, saa mennä vieraiden ihmisten luokse ja mennä tykö.
Lopuksi eri ihmiset leikittivät ja taisi joku ihmetellä, että hei sehän taistelee! No tottakai Voltti taistelee, sehän on ihan parasta. Ehkä siis kokeillaan sekä ruokaa, että lelupalkkaa.
Rullakoira selkeästi muutenkin, ei tule ongelmaa sen suhteen ja nyt ilmasuja muualla kuin metsässä jos haluan tehdä ja metsässä enempi ajatusta, että maalimies on pop!

Metsästä vauhdilla Hi-Han kentälle kouluttamaan. Kivaa on sekin. Kylmä vaan tuli, onneksi oli extra takki autossa.
Otin vielä ohjatun noudon parkkiksella. Se helkatin vasen kapula ongelma jatkuu! Mikä ihme, miksi lähtee siitä keskelle. Argh.