maanantai 21. maaliskuuta 2016

Ihanat treeniryhmät ja menestyneet kisaajat

Aika mieletöntä kun olen päässyt itsekin treenaamaan, ihan kunnolla! Selkä ei vihoittele enää lainkaan ja sain sovittua kimppatreenit. Ei siis vain ja ainoastaan jossain treenien välissä/jälkeen pikaista tekemistä itsekseen.
Siis treenit, jotka oli varattu vain omille koirille ja tietysti ystävän koirille. Oli silmäparit, jotka katsoivat ja uskallus kommentoida. Lisäksi kommentointi on sitä luokkaa, että pystyn ottamaan vastaan, siitä on hyötyäkin. Hyvät treenit, parempi mieli!

On paljon merkitystä kenen kanssa treenaa. Tai kenen treeneissä, millä porukalla. Ainahan on mukavampaa kun on mukavaa, eikös?
Sivusilmällä olen omissa koulutuksissani katsellut ryhmiäni. Kuinka useimmat ovat tulleet tutuiksi toisilleen, elleivät jo ennestään olleetkin, ja kuinka he kannustavat toisiaan. Hurttia huumoria lentää ajoittain ja uskoisin ettei kukaan siitä mieltään pahoita. Mielipiteitäkin uskaltava sanoa, kommentoidaan mm. kontakteja ja uskalletaan ääneen pohtia olisiko joku koulutusmetodi parempi kuin toinen. Tutustuessa rataan keskustelevat valinnoista.
Ryhmissä huomioidaan toisia, sekaan mahtuu ala-aste ikäinen kuin eläkkeen kynnyksellä oleva ja kaikkia siitä väliltä. Koiria SM-tasolla olevista ihan aloitteleviin. Kukaan ei väheksy ketään ja tunnelma on oikeasti vähintään hyvä ellei loistava!
Jokainen on auttamassa, nostelemassa rimoja, apupalkkaamassa tarvittaessa, joustamassa vuorostaan jos jollain on kiire jne. Kukaan ei ole tärkeämpi kuin toinen, tasa-arvo jyllää.
Tälläisiä ryhmiä on niin ilo kouluttaa, aina on itsekin hyvällä päällä jo pelkästään sen takia. Omalta osaltani on tärkeää muistaa ja yrittää aina olla tasapuolinen kaikille. Pyrkiä tekemään treenejä, joissa olisi jokaiselle jotain. Olla ystävällinen ja kannustava. Olla aina läsnä, tarvittaessa keskustella vaikka hetkipäivän säästä jos koulutettava niin haluaa. Kuitenkin mielestäni on tärkeää pyrkiä aina olemaan rehellinen. Itselleni on ollut oppimisen paikka juurikin ihmisten lukeminen, palautteen antaminen.

Itse en ole taas kilpailemaan päässyt, mutta sitäkin ahkerammin ovat koulutettavat kolunneet kisoja! Toissa viikonloppuna puhelin piippasi kokoajan hienoja tuloksia. Ehkä hienointa oli, kun minun alkeisryhmissä aloittaneissa ja viikkoryhmiin siirtyneistä pari uskaltautui ihan virallisesti kilpailemaan. Tuloksena kaikilla ainakin yksi puhdas rata ja siis LUVA! Aika mainiota, sanoisin.
Hienoja ja onnistuneita ratoja niin monella, kaikilla ei aina ihan vielä joka radalta nollaa pukannut. Pääasia kuitenkin, että oli kivaa eikä jäänyt paha maku suuhun kilpailemisesta.
Pikaisella laskennalla taisin saada laskettua 27 nollaa pelkästään viikkoryhmissä treenaavilta sinä viikonloppuna. Plus useita läheltä piti nollia, hienoja ratoja! Onnea kaikille :)




torstai 17. maaliskuuta 2016

hoitokoiria

Meillä oli muutaman viikon pari ylimääräistä bordercollieta hoidossa, omille koirilleni vieraita. Meni hienosti ellei loistavasti. Pari päivää jaksoi uros vokotella Volttia enemmän kuin oli tarpeen ja sen pari päivää Voltti huiteli sitä käsilaukulla päähän. Sen jälkeen pelisäännöt olivat ilmeisen selvät ja nämä kaksi pötköttelivät tyytyväisinä kylki kyljessä. Välillä uros yritti nuolaista Volttia naamasta, mutta se oli ainakin julkisesti vielä liikaa.
Maliinalle nämä koirat olivat aika yhden tekeviä. Se ei enää onneksi stressaa muutoksista niin, iän kanssa on massan lisäksi kasvanut korvien väli.
Notte ja nuori narttu taas menivät ja riekkuivat keskenään, samalla aaltopituudella selkeästi. Mikäs siinä oli sitten paria ylimääräistä koiraa pitää kun omaan laumaan sujahtivat niin helposti.

Kaksi lähti, yksi tuli.  Tämä kun lähtee, seuraava tulee... Toukokuussa vielä kolme. Koirahoitolasta Saija hei ;o)
Kun omat koirat ovat noinkin suvaitsevaisia, piha on aidattu eikä hoitokoirien hoitaminen vie tuhottomasti ylimääräistä aikaa eikä vaivaa, niin pystyy ottamaan niitä. Kuitenkin rajansa kaikella, oman perheen kaksijalkaisten hermoilla. Kun minä olen töissä, joutuvat he päästämään niitä ulos ja sisään, ottamaan vastuuta asioista, joista eivät oikeasti halua. Ruokkimaankin, kuka söi mitä ja paljonko. Kuratassuja ja koiran karvaa on enemmän. Aina pari päivää asiat sekaisin kun uusi koira tulee.
Myös joidenkin naapureiden hermoja voidaan koetella jos koirat ovat haukkuvaista sorttia pihalla. Vaikka kuinka komennan ja otan ne heti sisään, ehtivät ne huutaa asiansa julki. Muutama naapuri jo ihmettelee ääneen meidän koirien lukumäärän ja näön muuttumista... Minulla ei ole aikaa eikä jaksamistakaan lenkittää koiria erikseen, eri kokoonpanoissa. Useimmiten lastaan ne autoon ja ajan jonnekin, missä uskallan laskea ne irti juoksemaan. Hoitokoirien kanssa se on vähän riski eli ne joutuvat useimmiten hihnan päässä olemaan, ainakin alkuun.
Meillä kun koirat ovat perheen kanssa, vapaina sisällä. Ihan senkin takia, että jos yritän sulkea hoitokoiran esim. takkahuoneeseen yöksi, joudun kuitenkin aamuyöllä heräämään mahdottomaan ulinaan ja haukkuun. Mielummin sitten silputut ratsastushousut kuin aina menetetyt yöunet. Tai ehkei sittenkään, ehkä opin pitämään tavarani pois koirien hampaista.

Omat koirani eivät ole koskaan olleet vierailla hoidossa. Koskaan en ole ilennyt kysyä, eikä ole niin paljon tarvettakaan tullut. Kerran olivat hoitolassa ja pari kertaa meille on hommattu (rahasta) hoitaja.

Älkää ymmärtäkö väärin, nämä sovitut hoidan mielelläni. Mutta pliis, älkää kysykö muita koiria meille hetkeen. Perheen pinna ei välttämättä kestä... Autan mielelläni, olen niin helkatin huono sanomaan ei.




perjantai 4. maaliskuuta 2016

Me olemme me

Eilen hallilla oli mukana Notte, 5,5kk sheltti kakara. Notte ei ole juurikaan treenaillut, lähinnä ollut muutaman kerran mukana hallilla sään ja ajan salliessa (ei pakkasta liikaa kun joutuu odottamaan tunteja autossa). Tehnyt toki putkia, kun niissä tuntuu rodulla olevan syystä tai toisesta hiukan ongelmia. Pari kertaa esteen tarjoamista. Innoissaan sitä nyt tarjoaakin kun saa siitä palkkaa, maailman ahnein pikku koira.

Kun selkä ei anna just nyt juosta, niin Notte sai tehdä edelleen vain pyörityksiä ja yhdelle esteelle irtoamisia. Helposti ja hienosti onnistuu lähettäminen yhdelle (ei todellakaan vielä minnekään 5m päähän... vaan ihan vain lähelle) kaikista kulmista ja takaakiertoina. Putkiin ja harjoiteltiin myös suoralla putkella tiukempia lähetyksiä, vaihtelevalla menestyksellä. Wrapit suuntaan sun toiseen onnistuu ja koira tekee iloisena häntä heiluen kokoajan!
Myös paikalla pysyi odottamassa, se oli jo melkein pieni ihme. Toki kotona olemme harjoitelleet jalkojen väliin tulemista ja odottamista hetken. Sitä jalkojen väliin puikahtamista tarjoaakin kokoajan myös.

Siinä eräs koulutettava ääneen ihaili ja sanoi haluavansa myös tuollaisen syntymälahjakkaan pikku talentti pennun. Tyytyväisenä rapsuttelin pupsia ja hetken sitten mietin. Syntymälahjakas?
Notte on reipas ja iloinen. Kamalan onnellisen oloinen pentu, joka häntä heiluen puuhailee. Sen kanssa on oikeasti tehty äärimmäisen vähän. Vai onko sittenkään?

Nottea ei ole kouluttamalla koulutettu lainkaan. Se on ollut pentu ja koska se on sheltti (seliseli), niin olen antanut sen aikalailla vain olla. Koska sen elämän tehtävä on olla meidän lemmikki, sohvan koriste, joka aksaa. Jos se siitä tykkää ja on terve.
Mutta olenhan minä sen kanssa puuhastellut eli varmaan puolivahingossa vahvistanut kuinka kivaa minun kanssa tekeminen onkaan. Aina saa herkkuja (perus nappula kelpaa mainiosti) ja pieni koira on jopa laittanut pienet harmaan aivosolut liikkeelle mistä ja kuinka sitä palkkaa saisi. Kiertämällä sohvapöydän, jalkojen väliin tulemisella vai jotain muuta?
Kotona se leikkii hienosti, mutta nyt hampaiden vaihtuessa se vähän latistui. On tullut namitettua enemmän. Mietin jo, että jos palkkaan aina namilla, niin irtoaako se koskaan... Mutta irtoaa se, nyt jo tarpeeksi tähän vaiheeseen ja targetille todella hyvin. Tosin pienen koiran muisti on vielä kovin lyhyt, liian kauaksi ei targettia viedä tai ainakaan paikkaa muuttaa.
Olen aika kova käyttämään ääntä ja "jes" kiljahdukset saavat sen villiksi ja yrittämään enemmän.  Jes on vähän niinkuin naksu. Se ei juuri häiriinny mistään, ei ihmisistä eikä vieraista koiristakaan, se on niin paljon minun kanssa kuplassaan. Milloin ei nyt juokse ympäri hallia vaan juoksemisen ilosta.

Mitä nyt sitten taas selitän... eli yritän ehkä kertoa kuinka tärkeää on luoda pentuun positiivinen suhde. Tehdä sen kanssa kivoja juttuja, palkkailla sitä pienistä asioista. Luoda pennun ja ihmisen välille sellainen me olemme me-juttu.
Minä olen hyvin onnellinen, että olen viime vuosina onnistunut omien koirieni kanssa sen tekemään. Monet ajattelevan sitä vain koirien ominaisuutena ja mun hyvänä onnena, tuurina kun on sellaiset koirat. Sekin on aivan totta, minulla on hyvä tuuri niiden suhteen. Mutta oikeasti, olen pieninä arkipäiväisinä asioina vahvistanut sitä tuuria ja me olemme me-asennetta.

ps. kaikille koirille tulee se murkkuikä, tai miksi sitä halutaankin kutsua, ja kupla venyy ja vanuu, välillä myös puhkeaa hetkellisesti. Mutta kun se on ollut olemassa, sen saa helpommin taas ehyeksi.