torstai 27. elokuuta 2015

Kakkakoneet ja kuoroharjoituksia

Aika rientää kun on hyvää seuraa.
Pentujen kanssa menee yhä enemmän ja enemmän aikaa. Tahtomatta ja tahtoen. Ne ovat hereillä ja aktiivisia yhä enemmän ja enemmän, pentuaitaus on heille aivan liian rajoittunut tila valveilla ollessa. Se ilmaistaan mielettömällä kiljumisella, herää naapuritkin... Tosin kiljuminen on näköjään laitettu Viirun ja Letin hommaksi, muut lyö tahtia vieressä. Kunnon kuoro, tosin vielä vasta duetto. Kai muut ovat sen verran ujoja etteivät ole vielä uskaltaneet ääntään availla julkisesti. 

Ulkona mennään hännät pystyssä jo kauas ja kovaa. Let juoksi päin puutakin jo... Leikkiputken saivat lahjaksi ja sen sisällä on kiva olla. Ei haittaa vaikka pyöriikin. Iso peitto saa kyytiä. Tai yritystä ainakin on, sillä ihan vielä tuollainen alle 2 kiloinen ei sitä mihinkään raahaa. Pallot eivät mahdu suuhun, mutta vierittäminen on hauskaa. 
Sisällä ei ole soppea, mihin pennut eivät olisi uteliasta nenäänsä laittaneet. Kengät saa kyytiä... Vaikka lenkkarit ovatkin isompia kuin ne itse. Lapset pitävät ovensa visusti kiinni, fiksuja nuoria sanoisin. 

Ruoka maistuu erinomaisen hyvin tarjoillaan sitten mitä vain.  Kupit tyhjenee ennenkuin ehdit kissaa sanoa.
Voltti on siirtänyt pennuista päävastuun selvästi minulle. Käy ne pikaisesti imettämässä ja muuten pysyy kaukana naskalihampaista. Lenkillä onnellisena juoksee ja pihalla hakee palloa jonkun sortin työnteon toivossa. Jotain tokoliikkeitä ollaankin mielenvirkistykseksi tehty.

Tasaista porukkaa jengi on edelleen. Meillä on käynyt paljon vieraita pentuja palluttelemassa ja sosiaalisia, ihmisistä tykkääviä ovat kaikki. Lelut alkavat saada kyytiä ja pienistä ei oteta nokkiinsa.
Eroja silti alkaa tulla esiin. Esimerkiksi isompi tytöistä, kutsumanimeltään ehkä Let eli Letti, on kovin touhukas ja rohkea oman tiensä kulkija. Se on elohiiri, joka herää ekana ja menee vikana nukkumaan. Jota etsitään kuistin alta ja suusta kaivetaan kiviä.
Venus, eli kaiketi Sira, on reipas pikkutyttö. Mutta selkeästi vähän miettii ennenkuin tekee. Äitinsä tytär siltä osin.
Pojat sitten. Ne ovat kyllä hyvin samanlaisia. Viirusta lähtee ehkä eniten ääntä, eikä ole ihan tyhmänä menossa ensimmäisenä joka paikkaan. Mutta reippaasti liikkuu millä alustalla vaan ja menee muuten jo kovaa eikä näytä arkokan mitään ääniä. Sen päälle putosi taikinakulho eikä ollut onneksi moksiskaan.
Lokki ja Täplä ovat todella siamilaisetkaksoset. Äkkiä en edes erota kumpi on kumpi, tosin Täplällä on enemmän karvaa ja selkeä pitkäkarva. Mutta liikkuvat ja tekevät samalla tavalla, ovat hiljaisia poikia. Todella sosiaalisia ja reippaita. Peruspentuja.
MJ ja Viiru taas samanlaisia enemmän. Lyhytkarvaisia uskoisin, MJ on kevyin pojista ja jalkava. Tai no kaikki on. Ehkä se vaan näyttää.

Kuvia on Facebookissa nyt. Tähän aamun tilanne pentuaitauksessa kun pupsit pääsi ensin ulos. Ettei totuus unohtuisi....


perjantai 21. elokuuta 2015

Pennuista koiranpennuiksi

Pennut ovat huomenna 4 viikkoisia. Uskomatonta kuinka ne kehittyvät melkein tunti tunnilta! Pienistä pennuista on kehittynyt koiranpentuja. Ihan hetkessä.
Niillä on hampaat ja ne myös käyttävät niitä. Toisiinsa, leluihin, paljaisiin varpaisiin, emon nisiin, sohvan kulmaan. Ne ovat myös laajentaneet niin äänimaailmaa kuin maailmaa muutenkin. Kiljumisen lisäksi ne murisee, haukkuu ja tuhisevat unissaan. Pentuaitauksen ulkopuolinen maailma ei ole enää niin jännittävä, olohuone on jo vallattu ja rohkeimmat löytyvät jo keittiöstäkin saakka. Ulkonakin uskaltavat jo hajaantua ja etsiä uusia metrejä valloitettaviksi.
Ruoka maistuu, ihan kaikki. Makuja on nyt maisteltuna liotetun nappulan lisäksi kolmea erilaista jauhelihaa raakana, kermaviili, raejuustoa, riisiä, pentujen jotain purkkiruokaa, kasvissosetta lirauksella öljyä höystettynä. Emonmaito on edelleen se paras kuitenkin.

Ääniä eivät näytä pelkäävän ja hätkähtelevän. Imurista ei välitetä, ulkona ruohonleikkuri, mopot ja autot eivät aiheuta mitään pakoreaktiota kellään. Paras lelu on tölkki, jonka sisällä on kiviä. Kaikki pyörittelevät sitä.
Leikkiä yrittävän kokoajan enemmän ja enemmän. Tapporavistuksiakin jo nähty.

Tasaista on porukka edelleen. Kuitenkin pienillä eroavaisuuksilla maustettuna. Vähitellen alkaa muodostua mielipide kuka menisi kellekin, ehkä. Täytyy vielä seurailla.
Pennut tuli madotettuakin ja yöks, kyllä muutama rihma kakan mukana tuli.

Pieni videoklippi puppylandiasta

lauantai 15. elokuuta 2015

Pennut kolme viikkoa

Ihanat, reippaat, kontaktia ottavat pennut! Ahneet, liikkuvaiset, pienet kiljukaulat. Tällä hetkellä ajatus, että haluan ptää kaikki. En pysty luopumaan kenestäkään. Tosiasiassa lähempänä luovutusikää lähes lasken päiviä milloin pienet riiviöt lähtevät omiin koteihinsa.

Nimet alkavat vähitellen muotoutua, tytöillä onkin jo virallisetkin todennäköisesti. Pojillakin, mutta kuka on kuka, sitä en vielä tiedä. V-kirjaimella alkavia supersankareita tmv.

En ole salaillut ettei yhdistelmä ole taustoiltaan täysin terve. Väittäisin ettei mikään yhdistelmä ole.
Sielä löytyy mm. epilepsia, synnynnäinen sydänvika, OCD, huonoa lonkkaa ja varmaan vielä paljon muutakin. Kuitenkin olen pyrkinyt katsomaan ettei sairaudet kertaudu sekä isän että emon linjassa ja esim. epilepsia ei heti seuraavasta polvesta löydy. Sydänvika löytyi juuri äsken, mutten ole kauhean huolissani kun pennun isällä on jo lukuisia pentuja ennestään aivan terveitä.
Kuitenkin olen katsonut molempien vanhempien taustojen jättäneen huomattavasti enemmän terveitä kuin sairaita. Esim. Tuurin isällä Raiderilla on paljon jälkeläisiä ja ne ovat luustoltaan todella hyvillä tilastoilla. Sitten toisaaltaan sen melkein kaikissa pentueissa on kuulemani mukaan kuollut pentu tai kaksi ennen luovutusikää. Tuuri on vain puoliksi Raider ja ei ole sanottu, että niin käy sen pennuilla. Eikä ensimmäisessä pentueessa ainakaan niin käynyt. Suomessa on Raiderin pentu tehnyt jo kahdetkin pennut ja kaikki selvinneet hengissä ja ovat terveitä. Enkä ole kuullut Euroopassa olleen mitään ongelmia.
Tuurin emolinjassa on ollut epilepsiaa tietääkseni kahdella koiralla eli sen isoäidin pennun (eri yhdistelmä kuin Tuurin emo) pentueessa. Tottakai se jännittää. Jouduin monta urosta hylkäämään eplepsian takia ja jopa aikamoisena järkytyksenä tuli kuinka paljon epilepsiaa tuntuu olevankin ja varmasti se on vain raapaisu pintaa.
Voltin isän Tipin kaikki kuvatut pennut ovat terveitä, ei epilepsiaa tms. Sama Voltin emon Viuhkan pennuissa. Samoin kuin molempien linjat melkoisen tervettä porukkaa. Mm. Voltin isoisää Fetchiä on käytetty todella paljon ja aika hyvältä näyttää niin terveys- kuin tulostilastot. Olkootkin, että osa pitää sitä ihan pölönä koirana... Mutta muutama OCD jälkeläinen on silläkin niissä yli 200 pennussa. Sama Voltin emon isällä, sillä on lukuisia jälkeläisiä ja niissä on tietääkseni parilla OCD.
En usko olevan enää täysin OCD-vapaata linjaa bordercollieissa.
Pitäisi tehdä sellainen sukutaulu, mihin laittaisi kaikki mahdolliset sairaudet ja viat mitä vaan tiedän takaa löytyvän... Itselleni jo tein sellaisen paperilla.


Punnitsin pennut äsken. Tasaista porukkaa edelleen.

Violet eli eka tyttö, Voltin kopio painoa 950g
Venus eli nätti pikku tyttö, p. 790g
Mustajalka 990g
Lokki 1110g
Kiho 1110g
Viiru 1040g


perjantai 14. elokuuta 2015

Pennut melkein 3 viikkoa

Ruoka maistuu paremmin kuin hyvin. Ovat saaneet eilisestä lähtien kahdesti päivässä kermaviili/raejuusto-raaka jauheliha mössöä. Sotkuista puuhaa se syöminen, mutta pääasia onkin vatsojen täyttyminen ja kasvun takaaminen. Sekä Voltin säästäminen hiukan.

Tänään pennut avarsivat maailmaansa kerta heitolla reilusti. Koko pesue käväisi pihalla emon antaessa taustatukea. Sitä tarvitsivatkin, oli se sen verran pelottavaa joutua avaraan tilaan pistelevälle nurtsille kaiken maailman ääniin ja aurinkoon. Onneksi maitobaarin läheisyys lohdutti. Ihan vielä ei voi puhua mistään tutkimusmatkalaisista, mutta ehkä jonkun päivän kuluttua jo ovat rohkeampia. Tai ainakin pysyvät paremmin jaloillaan yrittäessään päästä eteenpäin heille melkoisessa heinäpellossa.

Kuvapläjäys...


























keskiviikko 12. elokuuta 2015

Pennut muuttivat

Siirsimme pennut pieneen aitaukseen olkkariin takkahuoneen hiljaisuudesta. Yleensä vaihdan pentujen asuinpaikkaa vasta kun ne ovat noin kolme viikkoisia, mutta nämä pupsit alkoivat olla niin eläväistä sakkia, että katsoin tulleen aika antaa niille enemmän nähtävää ja koettavaa.
Kaikki ottivat muuton lungisti, niin pennut, Voltti kuin muutkin meidän perheen eläimet. Voltti taisi olla isosti onnellinen kun pääsi enemmän perheen pariin eristyksestä! Se saa liikkua vapaasti aitaukseen ja pois. Valitsee yhä enemmän sen pois version.

Pennut saivat eilen maistella ihan vähän raakaa jauhelihaa ja pienen epäröinnin jälkeen se upposikin oikein hyvin. Tänään jo melkein heti tajusivat mistä on kyse, ahneimmat jo itse menivät lautaselle ahmimaan herkkua. Annoin kaksi kertaa aivan nokareet, lähinnä totuttelun takia.

Muutenkin pentujen viikko on täynnä uusia asioita muuton ja jauhelihan lisäksi. Ne saavat aitaukseen vähitellen erilaisia pintoja ja lelujakin. Aloitan antamaan enemmän muuta ruokaa loppuviikosta ja myös madotan pennut ensimmäistä kertaa, Voltin samalla tietysti myös. 
Lisäksi pupsit ovat jo tavanneet vieraita ihmisiä enemmän. Ne ovatkin varsin sosiaalisia tapauksia hakeutuen jo ihmiselle ja nauttivat rapsutuksista sekä kiipeilevät syliin.


maanantai 10. elokuuta 2015

Pennut 16 vrk

Viikonlopun aikana rotista oli kasvanut ihan oikein koiranpentuja, jotka jo tapailevat horjuvia askelia. Sekä haukkuvat, murisevat, hiukan jo leikkivät ja nuolevat antaumuksella kasvoja & käsiä.
Niissä on jo hetken aikaa muutakin katseltavaa kuin tissien lutkutusta tai nukkuvia musta-valkoisia mötkyjä.

                     

Alkavat olla jokainen oman näköisensäkin. Kaksi pojista ovat hyvin samanoloisia, sellaisia nallekarhuja hiukan pörröisemmällä karvalla. Pelkäämpä, että osa on pitkäkarvaisia... Joillain on pidempi naama ja pikku tyttö on syötävän suloinen! Toisella tytöllä tuntuu olevan asiaa aikalailla, ainakin murinan ja pärinän lähde on yleensä tämä tyttö. Ulkoisesti aikalailla emonsa näköinen.

Painoakin olivat keränneet.
1. Mustajalka 717g
2. Tyttö 680g
3. Viiru 758g
4. Nätti 567g
5. Lokki 746g
6. Kiho 780g

Kaikkien poikien paino alkaa siis seiskalla jo, Tyttö hyvin kirii mukana ja Nätti ottaa painoa oman käyränsä mukaan.








maanantai 3. elokuuta 2015

Pikkuiset alkavat volttailla jo urakalla. Sellaista jalkojen päälle nousemista ja pyörimistä, mahtavaa ryömimistä, vähän kiljuntaa ja paljon vaan tyytyväistä tuhinaa. Ihania, aivan mielettömän ihania!
Rapsuttaessa kyljestä, takajalka alkaa jo vispaamaan. Ne tuoksuu niin pennuilta, maidolta ja joltain nimettömältä.

Silmätkin alkavat näyttää siltä, että kohta raottuu. Nyt alkaakin ne harppaukset pentujen kehityksessä, niistä alkaa kohta kehittymään ihan koiria. Suloisia, riekkuvia, leikkiviä, pissaavia kakkakoneita.

Edelleen kasvavat hienosti ja tasaisesti. Isoimmn ja pienimmän välillä eroa on noin 100g ja muut menevät tasaisesti siihen väliin.

Lauantaina otimme pari kuvaa, tässäpä ne. Tosin ovat jo ihan melkein erinäköisiä jo!

Tyttö nro 1
"Voltti II"


Tyttö nro 2
"Nätti Pikku-Liisa"

Mustajalka poika

Viiru poika

Lokki poika

Kiho poika

Painot  9vrk

1. Mustajalka 480g
2. Tyttö 481g
3.Viiru 533g
4. Nätti 412g
5. Lokki 517g
6. Kiho 585g







lauantai 1. elokuuta 2015

Viikon vanhat

Pennut kokonaisen viikon! Kaikki hyvin edelleen, Voltti ja lapset voivat erinomaisesti. Kasvattajan elo on helppoa, muistaa antaa emolle tarpeeksi ruokaa ja juomaa, päästää ulos välillä.
Pentuja kyllä unohtuu ihailemaan hyvin helposti! Vaikka ei niissä kauheasti ole vielä katsottavaa, sellaisia sokeita marsuja. Mutta kovaa ne jo ryömii.

Nyt alustavasti kaikille olisi koditkin. Mutta kuka menee minnekin on vielä muutaman viikon ihan auki. Katsellaan ja seuraillaan.
Täytyy yrittää ottaa kuvia kunnon kameralla vaikka huomenna. Aika tasaista kasvua, Nätti vähän hitaammin. Edellisiin pentuihin verrattuna ovat nämä vaan pieniä... Viikon vanhoina Viuhkan molemmat pentueet olivat tuplasti isompia. Tosin ne olivat syntyessäänkin lähempänä 400g ja taisi olla joku ylikin. Ja olihan niitä viimeksi puolet vähemmänkin.

Painot (+viikossa)
1. poika "Mustajalka" 390g (183)
2. Tyttö 393g (180)
3. poika "Lokki" 430g (178)
4. tyttö "Nätti" 348g (132)
5. poika "Viiru" 434g (154)
5. poika "Kiho"  472g (173)