sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Kohti Sloveniaa

Hassu ajatus lähteä Sloveniaan katsomaan paikallista menoa. Koiramaisesta näkökulmasta tietysti!
Eikun Elinan kanssa etsimään lentoja, miten ja kuinka. Koirat mukaan tietysti. Kamalan hankalalta tuntui saada kohtuu hintaan lentoja lähelle. Tai jos saisi edullisesti, niin koirat olisi maksanut maltaita. Sitten taas välillä odotusajat olisivat olleet ihan mahottomat. Lopulta kun löytyi lento ja maksettu ja kaikkea, niin konetyyppi ei ollutkaan koirille sopiva. Meinasi epäusko iskeä... eikö todellakaan parhaimman lomakauden ulkopuolella pääsee lähelle Ljubljanaa!
Lopulta Air Balticin kautta onnistuttiin saamaan lennot, tosin välilasku Riikaan. Ja päätepysäkki Wien.
Wienistä ei näyttäisi olevan kuin alle 400km Ljubljanaan eli se kävi. Autoa vuokraamaan.
No mihin mahtuu koirien boxit. Ja tarpeeksi hyvä ajaa. Ja kukkarolle sopiva. Huoh. Lopulta ihan vaan päädyin Volvoon. Tuttu ja turvallinen. Muttei halpa. Ihan sama.
Se voi olla toinen juttu miten sitten löydetään ekaksi edes maasta toiseen ;o) Yli Alppien käy tiemme. Toivottavasti.
Elina on etsinyt hotellit, 3 yötä Sloveniassa ja 1 Wienissä.

Laukkujen pakkaus operaatio 10min. Voi olla ettei kaikkea tarpeellista tullut pakattua, mutta ihan sama. Voltille on takki, hihna, lelu, ruokaa. Sillä selviää. Plus passit, lompakko, luottokortit. Toppatakki ja lenkkarit.

Voi että, toivottavasti uni tulee silmään.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Ei mentykään tokokokeeseen. Juoksun rippeitä sen verran, että joku uroksista olisi voinut ottaa häiriötä. En ilenny mennä... jos jonkun koe sen takia olisi pilalle mennyt, oispa ollut noloa.
Tietty aksassakin saa kohta juoksuiset kisata 3-lk. Jipii, sanoo nartun omistaja :o) Vaikka tietysti osa älähti kovasti tästä sääntömuutoksesta ja vedottiin ties mihin sukupuoliviettiin tai -vietittömyyteen ja ettei kohta ole enää kuin paimenia ja paimenkoirien omistajat taas pelkää tappeluita ja ja ja ja... Varmasti on koiria, jotka eivät ainakaan aluksi toimi samalla tavalla. Etenkin jos ei urosta ole opetettu ja totutettu tekemään hommia juoksunartun aikana. Monissa halleissa saa treenata juoksuisenkin kanssa. Käsittääkseni sen takia ei ole uroksien omistajat halleja vieroksuneet vai ovatko? Lisäksi huvittavaa on kauhea huoli siitä ettei nyt narttujen omistajat osaa pitää niitä treeni- ja kisataukoja. Huoh. Kuis urosten omistajat ovat asian hoitaneet kun luonto ei kerro tauon paikkaa?
No niin tai näin, tuskin Suomen koirakanta sen parempaa tai surkeampaa on kuin muuallakaan. Ja useassa Euroopan maassa on saanut jo vuosia kisata juoksuisten kanssa eikä sitä ole koettu ongelmaksi.

Meille tuli eilen yökylään Pätmän. Täytyy kyllä sanoa, että taidan tykätä siitä aikalailla! Vaikka olenhan sitä nähnyt treeneissä ja muutenkin, mutta pääsee näin tutustumaan ihan lähemmin. Se sujahti laumaan hyvin. On järkevä, ei pullistele kellekkään. Mutta leikkii ja menee hienosti ihan kaikkien kaverina.
Yön nukkui rauhassa, kissoja ei jaakaa, sohvilla kiipeilee edelleen, ruoka maistui erinomaisesti ja ei näytä olevan kovin haukkuherkkäkään. Pihalta löysi aarteita ja niitä näyttäisi varjelevan kovasti. Tosin ei meidän koirat keltään yleensä mitään ryöstä niin saa rauhassa pitää aarteensa.
Kevyen oloinen, hyvän kokoinen, nopsan näköinen.
Sen ISDS paprutkin ois tuolla laatikossa, saiskohan ne kohta lähetettyä Kennelliittoon.


torstai 25. lokakuuta 2012

viikkotreenit

On ollut kiirus viikkoa. Töitä ja joka ilta jotain, ei ole ehtinyt blogiakaan kirjoittamaan.
Maanantaina tokotreenit. Luoksetuloa ja ruutua. Stoppi liian hidas. Voi ennakoida. Tulee miljoonaa. Ruutu hyvä, merkki ok.

Tiistaina Jessican koulutuksessa tokoa. Luoksetulon hölkkäili, pysähtyi sinnepäin ja maahanmenoa ennakoi. Ongelma ei ole vauhti tai sen puute, sillä se oli kuulemma hyvä! Pysähdyskin hyvä, ei voi vaatia koiralta jotain mitä se ei luonnostaan tee. Tai jotain sinnepäin. Vauhdilla ei saa pisteitä sen enempää kuin tasaisella vauhdilla. Jne.
Ruutu. Haastava ja en auttanut eli sanonut pysähdys käskyä. Mutta merkille meni ja nojaili kovasti sinne oikealle ruutua kohden. Löysi ruudun, mutta meni yli. Jne. Sitten ei halunnut mennä merkille vaan ruutuun. Ja niin edespäin kaikenlaista mitä ei oikeastaan ikinä ennen. Mutta korjailtiin ja tehtiin ja mietittiin.

Keskiviikkona tokoa. Noudot. Hyppynouto metallilla, hyvin otti!
Ohjattu hyvä. Toiseen suuntaan ei muistanut kuunnella ensiksi, mutta korjattuna ok.
Tunnari hyvä. Lopuksi luoksetuloa läpi ja seuraamista.

Torstaina yöaksat. Meni ihan kivasti. Parasta se, että rytmi alkaa löytyä ja tiedän mihin ehdin. Voltti kyllä hakee hyvin esteitä eikä tee omiaan. Hiukan liukasteli hallissa ja muutama rimakin osaksi ehkä siitä syystä. Kontaktit ihan kivasti, ei himmailuja!
Viupiu teki myös ja kaiketi se menee ihan kovaakin. Pysähtyy nätisti kontaktit, kävelee kepit ja hyppää hyvin. Mihinkään se ei käänny ellen ole edellä kääntämässä. Niistot on hyviä, samoin sylivekit yms. mutta kauempaa latasee vaan läpi. Vähän melkein kuin Riepu, plus liike vie kovasti.

Huomenna Mikkeliin, la ois tokokoe. La sitten takas ja maanantai aamusella aikasin Wieniin ja siitä Sloveniaan. Miniloma ja Volttikin pääsee :o)

lauantai 20. lokakuuta 2012

tokoilua

Koulun nurtsilla yksinäistä, mutta mukavaa, tokoilua. Yksinäistä vain siksi, että treenailin Voltin kanssa kahdestaan :o)

Vähän kaikkea.
Metalli heti alkuun nostattaen heti virettä. Hyvin nousi ja hyvin tuli.
Seuraamista. Nihkeää hiukan. Tai sitten ihan ok. Videopätkää siitä, onneksi. Sillä koira teki joo ihan hyvin, mutta minä en. Käsi on halvaantunut jne. Katsottuani sen kokeilin uudestaan normaalilla kävelyllä, normaalein heiluvin käsin ja ilman vartalon kummallista kiertymistä. Näytti niin paljon paremmalta, ihan kuin Volttikin olisi ollut paljon parempi.
Olin vienyt ruudun etukäteen vähän metsikön taakse ja Voltti ei tiennyt missä oli enkä etukäteen näyttänyt yhtään. Merkille meni hyvin, palkkailin niitä ekaksi. Sitten lähetys ruutuun ja se tuli aivan yllätyksenä Voltille. Läksi kyllä kuin ammus liikkeelle, aivan vinoon kohti metsikköä. En sanonut mitään ja se löysi itse ruudun vauhtia hiljentämättä ja täysin keskelle. Siis melkein vau.
tein muutamia lähetyksiä sinne ja aika takarajalle hakee, mutta ei se mitään. Treenattiin myös paikkaa kaukaa ohjaten. Koira ruudun viereen ja käskytys ruutuun. Toimi. Jos jäi liian laidalle ja käskytti uudestaan niin korjasi keskemmälle. Aika hyvä.
Ohjattua noutoa, vasen kapula kohti ruutua ja samalta merkiltä. Ei ongelmia. Lähetin sitten myös ruutuun vaikka kapulat oli -> meni. Seuraavaksi lähetinkin hakemaan vasenta kapulaa -> nouti.
Paljon palkkaa!
Kaukokäskyjä. Nyt jostain syystä nyt seisomisesta istuminen ei pelaa, menee maahan helposti. Vahvistettiin läheltä. Asennetta saisi olla enemmän, mutta toisaaltaan tekee aina ja nyt takajalat pysyivät hyvin paikallaan (videoin).

Lopuksi rallatteluna luoksetuloja ja stoppeja.

Lääh ja puuh, sanoi Voltti ja kellahti pöydän alle nukkumaan kotiin tultua.

torstai 18. lokakuuta 2012

Sujuvaa agilitya

Välillä vaan agility tuntuu niin sujuvalta. Se ei tarkoita etteikö virheitä voisi tulla, mutta kun niihin vielä löytää korjauksen ja ahaa-elämyksen.
Kun menee samassa rytmissä koiran kanssa. Kun pystyy luottamaan sen hoitavan oman tonttinsa jos minä hoidan omani ja vieläpä ajoissa.

Keskiviikkona Jaakon treeni päivällä, putkiansoja ja kovaa menoa. Voltti oli kyllä super. Ja ehkä minäkin välillä ihan hyvä. Lopuksi ehkä isoin kiitos oli, että Jaakko kehui (! siis oikeasti). Että eipä siinä paljon sanomista, menee kyllä hyvin. Voi että. Toinen voi että. Ja menihän se, mitäs sitä kiertelemään.
Illalla vielä pentulauma kera Pahkiksen. Ei paha nytkään, vähän hätäilyä välillä. En meinannut osata tehdä poispäinkäännöstä. Tässä sen näki, Riepun kanssa ne pysty huiskasee vain. Voltti ei tajua sellaista. Joutu ihan ohjaamaan.
Mutta koko rata saatiin tahkottua läpi ja kuuluisia hyviä pätkiä yhä enemmän ja niitä vähemmän kuuluisia huonompia yhä vähemmän.
Koko lauma meni kyllä hyvin lopulta. Sain myös hiukan mennä Vipillä ja tuntui kivalta. Minulla se vaan ei ryysää niin paljoa kuin Miialla. Kiltimpi. Vieraskoree.



Torstaina taas Yökyöpelit kokoontuivat. Olipa Pasi tuonut haastavahko radan. Kovaa vauhtia, rytmityksiä vauhdista, käännöksiäkin. Oikeastaan olin kyllä tyytyväinen. Ajoitusten pelatessa Voltti pelasi hyvin. Myös kovasta vauhdista rimat pysyvät jne. Pujotteluun tiukasta avokulmasta kovassa vauhdista haki kyllä oikein sisään muttei taittunut tokaan väliin. Tuo toistui monta kertaa, ärsytys. Saatiin korjattua kyllä onneksi. Oli ehkä osansa jo väsymyksellä. Voltti on vähän siitä hassu, menis vaan eikä lopettaisi lainkaan.
Myös hiukan kontaktitreeniä, ehkä se siitä.
Miia treenasi Viuhkalla, oli onnellisen oloinen. Siis Viuhka.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Sunnuntai meni löhöillessä. Viuhka ja Voltti teki tunnaria hiukan ja muutamia kaukoja. Muuten koko lauma oli vaan.

Tänään kimppatreenit, paikalla vain kolme. Hanna, Tanja ja minä.
Z ja ohjattua. Z käskytettynä, mutta ei jääviä. Vähän pompottaa ja alkaisiko edistääkin. Hitsi.
Sitten jäävin, Tanja auttoi naksutellen oikeat asennot. Ja oikeitahan ne olivat. Maahan meno pitäisi saada reippaammaksi, menee istumisen kautta.

Ohjattu ensin ihan kisanomaisesti. Enää ei lähde ihan huisin nevadaan flänkkäämään. Hassua kyllä, meni keskikapulalla (ensiki kaarratettuaan hyvin oikealle). Pysähtyi käskystä ja läksi hakemaan hyvin sen oikean. Vasen puoli ok. Oikea uudelleen ok.
Kapulat lähelle merkkiä. Voltti ei mene siihen lankaan. Hiukan myös kuuntelutreeniä.
Lopuksi vain kiertämistä ja stoppeja. Ne ei ole hyviä. Jos nyt ei huonojakaan.

Mukavasti ehti ja mukavaa seuraa. Silloin jaksaa vaikka on nälkä, kylmä ja kiire.

lauantai 13. lokakuuta 2012

KKK kisoissa

Buranan voimalla kisaamaan. Oli jotenkin vaan pakko.
Eka rata oli kohtuu simppeli ja menevä profiililtaan. Tokavikalle sujuvaa nollaa. Aalla saatiin sitten eka alasmenovirhe, että se siitä nollasta. Taisi olla osaksi mun syy, siinä jäi jälkeen ja leikkasin Aan takana, oli vähän ihmetellyt missä olen. Tosin useampi sanoi, että ei ollut virhe, etutassut olivat kontaktin reunalle. Ylhäällä, mutta olivat. Toisaaltaan, tuomari ei sitä nähnyt ja se riittää. Tuomari kyllä sanoi, että menipä se nopeaan sen Aan kun hän luuli sen pysähtyvät tietysti. No puomin ylösmeno oli ollut hilkulla eli ehkä sieltä ois tullut virhe, jota ei tuomittu ja Aalta ei virhettä, josta sai. Ihan sama, vitska ja sillä viidenneksi.
Muuten rata tosiaan sujui täysin suunnitelmien mukaan, Voltti kääntyi oikein hyvin ihan rytmityksillä jne. Puomin loppu olisi voinut olla nopsempi, mutta se ei ehkä ollut hitainkaan. Keinu oli tosi hyvä.

Toka rata ja ei pahan oloinen lainkaan. Mutta tyhmä en muistanut napata sitä heti 3. hypyltä mukaan kunnolla ja paineli sitten tietysti nenän edessä olevalle keinulla täppäämään tassut.
Nyt A oli hyvä. Ja keinu. Sitten kukaan voi olla niin tollo kuin minä. Lähetän putkeen, menen nappaamaan suulta mukaan ja kompastun putken painoon. Pläts ja suoraan mahalleen hiekkaan. En muista milloin olisi sattunut niin paljon hetken aikaa. Mietin, että murtuuko polvi. Alkoi olla huolestuneita ihmisiä siellä täällä, mutta pääsin ylös ja lähettelin Volttia hetken putkiin ettei luulisi jotain pahaa sattuneen. Kinkkailin pois ja KKK ihanat ihmiset haki koiraa, toi kylmää jne.
Autossa kylmähoitoa ja sisun keräämistä. Hitto, mehän mennään hyppikselle!

Hyppis oli ehkä vähän kiiruunlainen, mutta täysin tehtävä. Alku läksi rullaamaan hyvin, ehdin putken jälkeen persjättöön jne. Muurilta valui, mutta tämä johtui mun huonosta valssin yrityksestä, polvi ei kestänyt valssin kierrettä :(
Haki huisan hyvin kepeille suorasta putkesta! Jäin jälkeen kun en pystynyt valssaamaan enkä oikein kovammin juoksemaankaan ja leikkasin siinä putkella ja käskytin vain kepit, kepit. Sinne haki <3
Sitten oli päivän paras improvisointi. Kun en pystynyt, niin en pystynyt. Jouduin kierrättämään Voltin tosi kaukaa ympäri, että päästiin loppusuoralle. Jonka hoiti omin nokin.
0 ja voittokin vielä :o)

Nyt siis yhtä uupuisi. Plääh.

Polvi on k-i-p-e-ä. Turvonnut, iho vähän rikki, alkaa mennä mustaksi. Yök, toivottavasti ei nyt tule mitään isompaa harmia.

perjantai 12. lokakuuta 2012

älyn väläys

Välillä pitää oikein pysähtyä ja ihmetellä koira oppimis- ja oivaltamiskykyä. Kyseessä tällä(kin) kertaa Voltista.
Aloin eilen naksutella sille etujalkojen laittamista sellaisen letkusta tehdyn ympyrän sisään. Se on vähän liian pieni ja aluksi hyväksyin ihan 1 tassun. Se keksi idean noin kolmella naksutuksella. Vaihdoin sen paikkaa ja lähetin sinne ja tassu keskelle. Hiukan samalla nokkimista maahan.
Kohta naksutin vain kahta tassua. Siinä kesti hiukan kauemmin kun ei ne tassut tahtoneet mahtua siihen luontevasti. Päätin siis hyväksyä sen yhden, koska muuten joutuisi liikaa asettelemaan ja vauhti kärsisi.
Tein saman sitten hallilla illalla ja tassua tarjosi sinne oikein loistavasti.
Tänään kokeilin pihalla, oikein hinkuaa sinne. Tehtävä suoritettu ja otetaan se sitten käytäntöön tässä kohta. Ehkä teen isomman ympyrän.

Hanna ehdotti, että opettaisin Voltin kiertämään takaa luoksetulossa kun se tulee aika kovaa ja silloin ei tarttis jarruttaa eikä pompata minun kautta. Mietiskelin tuota ja päätin kokeilla opettaa.
Ensiksi autoin kädellä selän takaa ja naksutin heti kun löäksi kiertämään. Perusasennon otti luonnostaa. Kohta liitin siihen sanan "vierelle". Otin lyhyillä matkoilla ja naksuttelin & autoin vielä kädellä.
Välissä tein vähän muuta ja kokeilin uudestaan. Muisti, mutta tarvitsi hiukan käsiapua. Otin pitkältä matkalta, oli tulossa suoraan sivulle, käskytin "vierelle" ja korjasi linjan selän takaa sivulle :oO
Että joo, tähän meni n.10min. Tosin se ei todellakaan ole valmis, ei todellakaan varma ja todellakin tarvitsee paljon toistoja. Enkä ole varma haluanko käyttää sitä vai en.
Mutta todistettu ettei ole mahdoton opettaa sekään.



Sporttis treenit

Yökukkujat oy ab kokoontuu aina torstaisin. Jonkun tyyppisen huulluuden takaa löytyy koko V-pentue terästettynä Walesin lahjalla Suomelle. Plus niiden omistajat. Jotka ehkä enemminkin alkavat haukotella, nelijalkaisten vauhti taitaa vaan kiihtyä mitä pitemmälle ilta kuluu. Johtuisko tämä siitä, että ne on niin teinejä ja ohjaajat yhtä lukuunottamatta keski-iän kynnyksellä tai ainakin matkalla sinne?

Sari toi radan, jossa etenkin alku aiheutti päänvaivaa ja turhautumista. Tyhmää kun jo 2 esteellä ajatus oli 4. ja senhän tietää miten sitten käy. Tuli myös todistettua ettei Voltti lue kauempaa ohjattuna vinoa hyppyä, vaikea se olisikin ollut. Kun siitä alun 4 esteestä selvisi, niin loppu oli aika pala kakkua. Rytmityksillä kääntäminen toimii kauempaakin ja niinpä ehdin jatkoon paremmin. Etenkin kun on juoksu A ja pitää seuraava hyppy mennä takaa, helpottaa kummasti jos on ennen koiraa siellä Aan alla.
Yksi rima taisi pudota, muuten aika pätevästi viuhtoi Voltti menemään. Puomillakin vauhti löytyi heti kun uhkasin jättää sen pois joukkuuesta, jossa kilpaillaan nopeimmilla kontakteilla. Se todennäköisesti pisti simmut kiinni ja revitti puomin täysiä ja kun tassut tapas keinonurmen niin löi hanat kiinni. Kiitos lisää tollaisia puomeja!  Aakin oli kuulemma ihan hyvä, kiitos lisäsilmille.
Lopuksi oli pakko vielä kokeilla koko rata. Ja saatiinhan se nollalla läpi ja ihan hyvällä nollalla eikä iik ja apua versiolla. Tälläistä lisää, kiitos.

Sain mennä Vipillä. Joka on isona poikana vähän röyhkeä ajoittain, tulee päin ja puhki. No ei tullut, enemmänkin väisti niin että meni jopa takaakiertoihin. Ei kyllä ollut hullun vauhtikaan.
Tein hiukan käännöksiä ja on kyllä tarkka rintamasuunnasta, tekee kiellon helposti jos liian nopeasti ennakoi. Mutta sitten taas, voi oksennus, mitä käännöksiä. Niistot oli _täydellisiä_. Vielä pitää pitää ohjausta päällä kauemmin, mutta kun se tulee niihin kuin ajatus. Myös rytmittämällä kääntyy kohtuullisen hyvin. Ja mitkä kontaktit... vau.
Loistavaa työtä on Mia tehnyt. Vaikea ohjattavahan Vip on etenkin kädessä kulkevan pikkukoiran jälkeen, sillä askel on pitkä, voimaa löytyy ja tilanteet meni jo. Mutta kun se alkaa kulkea, niin voi olla, että nopeampaa saa etsiä.
Samahan on myös Pyryllä, pitkä askel, paljon voimaa. Hiukan enemmän ehkä herkkyyttä kuin Vipillä, mutta myös enemmän kierroksia välillä. Menee nyt jo kovin hyvin.
Pirkko oli super eilen. Menee miljoonaa ja kiljuu mennessään. Ei siis hauku vaan kiljuu. Kääntyy ajatuksella ja kontaktit... niitten puolesta vois melkein kuolla.

Mia meni Viuhkalla ja hyvin menikin. Viupiu pisti parastaan ja Mia ohjasi sitä kyllä hyvin!

Pätmän tekee vielä vauvastelutreenejä, mutta alkaa olla kipinää, menoa ja meininkiä :o) Siitä tulee hyvä, uskokaa tai älkää.

Treenamisen iloa himemnsi vain tämä olotila. Niiskutus, lihaskipeys ja päänsärky. Yöllä heräsinkin puistatuksiin, kamalaan päänsärkyyn ja kaktukseen kurkussa. Nyt teetä, peittoja ja lepoa / Buranaa. Jaksaa kisata huomenna.

torstai 11. lokakuuta 2012

iltatokot

Ryhmätreenit. Pari liikettä, vuorossa luoksetulo ja kaukot. Ei nyt oikein tainnut olla kamalan hyödylliset treenit meille, mutta tulipa tehtyä. Se pysähdys valahtaa askeleen. Sivulle pomppaa mielellään, mutta vähän autettuna ei koske.
Kaukoissa yliyrittäminen pistää steppaamaan vähän. Maasta istuminen oli hyvä joka kerta, ei puolittaisia yhtään. Maasta seisomisessa jättää helposti etutassut eri tasoon, sama kyllä istu-seiso myös.
Lopuksi katsottiin kuinka Voltti istuu liikkeestä. Eteenpäin vai taaksepäin, en osannut sanoa. Se nyt vaan siis istuu kun käsketään. Pistää pyllyn maahan ja se on siinä. Istuu siis silleen keskelle ;o)



keskiviikko 10. lokakuuta 2012

palkkausta, linjoja ja rytmiä

Janitalla. Halusin päästä palkkailemaan jarruista, ne on vähän kateissa. Myös hiukan keskustelua ja pohdintaa käännöksistä. Oltiin jopa samaa mieltä, että vahvistetaan rytmityksellä käännöksiä. Kivahan se on kuulla, että Voltti on niin nopea ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia ohjata sitä jos täytyy käydä kääntämässä joka esteellä. Nopea koira, super nopea koira vai vain hitaan puoleinen ohjaaja tai tosi hidas ohjaaja. Hmmm.
No palkkailua ja pätkiä. Onnistumista, ajattelemista ja rytmityksen vaikeutta. Täytyypä todellakin alkaa ajatella hiukan erilailla mitä, missä, miten linjat. On se vaan ihanaa kun on tuollainen koutsi, joka näkee ratkaisut ja virheet. 10cm tonne, niin kyllä vaan mennään oikeammalla linjalla. Jes.

Mukavien treenien lisäksi tuli hoidettua sosiaalinen puolikin Elinan kanssa :o)

Vielä olisi toko treenit. Toivotaan, että tulisi rakoa tuohon pilvimassaan ja malttaisi olla satamatta.

tiistai 9. lokakuuta 2012

onni on...

Onni on omistaa lemmikkejä. Mistä kaikesta jäisikään paitsi ilman niitä!

- et joutuisi katsomaan täyttä lasangevuoallista ruokaa nurinperin matolla tai miettimään kuinka saa maton puhtaaksi raa'asta naudanmahasta
- et saisi imuroida joka päivä ja miettiä oletko dementoitunut, sillä tunnin päästä näyttää siltä ettei talossa ole omistettu imuria vuoteen
- et myöskään koskaan näkisi eriväristen karvojen harmoniaa olkkarin pöydällä
- et heräisi yöllä siihen, että kissat tappelevat/yrittävät karata hyppimällä oven kahvoihin/kaatavat maljakon/oksentavat sohvalle/koirat haukkuvat/koirat ripuloivat/koirat haluavat ulos pissalle (tai haukkumaan oravaa)/muistamalla jättäneesi suklaalevyn pöydälle (josta on vain muisto)/talossa on jäätävän kylmä, koska joku ei ollut vetänyt ovia takalukkoon ja kissat pääsivät karkuun
- et koskaan saisi tietää miltä tuntuu astua sukkasiltaan pissalätäkköön, paljain jaloin kakkaan tai istua possunkorvan päälle
- et ikinä joutuisi tarkistamaan pesukoneesta ja kuivurista ettei siellä vaan ole yhtään kissaa
- et saisi tutustua valtavaan valikoimaan koirien ja kissojen ruokia, tarvikkeita, leluja ja vaikka mitä, rahaa jäisi ihan turhaan
- et tietäisi miltä tuntuu herätä kukonlaulun aikaan (sen jälkeen kun olet pyydystänyt niitä kissoja pihalta, siivonnut ripulit matolta, tarkistanut ovet vielä kerran, karjunut koiria hiljaiseksi yms. sellaista yöllä tapahtuvaa aktiviteettia) lähteäksesi kaatosateessa koirakilpailuihin ja siellä kaikki on myöhässä, sateenkestäviksi mainostetut vaatteet eivät olekaan Suomen sateen kestäviä, kaikki menee pieleen ja palaat kotiin litimärkänä, kylmissäsi, vailla tuloksia ja tästäkin piti maksaa
- et saisi tirskahdella ihmisille, jotka ostavat teippiharjan siistiäkseen omia hiuksiaan vaatteista tai kävelevät ympyrää ilman koiraa (ovat siis lenkillä)
- et oppisi olemaan välittämättä ihan joka rasahdukset, putoavan esineen äänestä (et siis saisi asennettua korviisi rikkimenevien tavaroiden äänen heijastusta automaattiseksi)
- et tietäisi, että lomamatkan suunnittelu vaati paljon muutakin kuin paksun lompakon ja paikan päättämisen

Ihan silleen pintaraapaisuna, mistä kaikesta niin suuri osa ihmisistä jää paitsi!

maanantai 8. lokakuuta 2012

vähän aksaa, vähän tokoa

Tosiaan eilinen meni Elinan kanssa katsoessa kisoja. Hurjan jännää. Tosin rehellisesti sanottuna myös hiukan puuduttavaa... tosin jännitys nousi taas maxien lähestyessä loppuaan. Zen ja Jaakko hienosti maailman 6. parhaita, loistavaa!
Katselusta lenkin kautta treenaamaan. Sain mennä Omiella ja Dionilla, huisaa. Omie on kyllä superkillti, kuuliainen ja kevyt. Voi kamala, kuinka koira voikin olla noin kevyt.
Dion ei ole kyllä raskas ohjata sekään, hiukan rajumpia otteita tarvitseva kaiketi. Mutta tuntui paljon tutummalta ;o) Tykkäsin!
Elina meni Voltilla ja pätevästi menikin. Sitten tein myös hiukan sen kanssa ja kokeiltiin yhtä uutta käännösjuttua. Täytyypä ihan miettiä ja työstää, sen verran hyvin meidän koirat käänty sillä. Hmmm.
Mutta muuten Vomppis rallatti kyllä, putkista miljoonaa ulos ja kääntymisestä ja kokoamisesta ei tietoakaan! Työn alle nyt ja heti.

Tänään tokoilemassa, oli ruhtinaalisesti minä ja Tanja. Mutta saatiin loistavan kivat ja onnistuneet treenit, Tanjalle iso kiitos!
Tunnaria. Odotus päästä sinne suuri. Eka meni hyvin, vähän pyöriti tullessa. Tokalla en päästänyt kun meinasi varastaa, tehtiin pari muuta juttua ja sitten vasta. Kostautui liian kovana vauhtina ja parin kapulan maisteluna :o/ Kolmas kerta ja oikein hyvin, siihen oli hyvä päättää se liike.
Seuraamista liikkurissa ja lähellä kävellen. Laitoin lelun kainaloon : pomppiva seuraaminen. Lelu taskuun ja ei niin pomppivaa vaan piti kontaktin hyvin eikä yhtään häiriintynyt Tanjasta. Ruudun läpi kävely oli kyllä kaamean vaikea. Muuten se ei häirinnyt, mutta läpi kävely oli Voltista jotain ei oikein tehtävä juttu ;o)
Lopuksi merkkiä ja ruutua. Palkkalin aina eka merkistä ja se muuten menee sinne hyvin ja kovaa! Saatin ruutuun, joku päivä käy kehnosti tolla vauhdilla :o) Mutta hyvin se keskelle löytää ja kääntyy itse ympäri ja seis. Palkkailin vain niistä. Aina ei merkiltä päässytkään ruutuun vaan maahan, seis, tänne. Kuuntelemista ja suorittaa sen hyvin vaikka suunilleen seisoo kylki maata viistäen ajatukset ruudussa.
Ihan lopuksi sai hakea ohjattuna noutona kapulat. Vasen loistavan hyvin, oikeaa ei ehkä oikein nähnyt kun varjossa. Läksi kaartamaan, mutta huomasi keskimmäisen. Pysähtyi heti käskystä ja kehumisen kautta lähetin hakemaan varjoissa ollut. Toimi!
Mukavaa pohtimista ja ajatusten vaihtoa. Tara ja Voltti on kyllä paljon tekemisessä samanlaisia. Vähän miettimistä, olevinaan tietämistä, halu tehdä aina oikein, monen toiston ihmettelyä jne. Voltissa on ehkä nyt enempi vauhtia, sitä voisin joissain liikkeissä antaa jopa pois.

Minusta on kamalan mukava treenata ihmisten kanssa, jotka eivät ole itsekkäitä ja minäminä ja minun koira-ajatuksella liikenteessä. Tasapuolisesti yrittävät ainakin auttaa ja katsoa, ovat reiluja ja ajattelevat muitakin. Sellaisia on myös itse kiva edes yrittää auttaa, vaikka välttis ei apua osaakaan antaa. Mutta voi ainakin tsempata ja vaihtaa ajatuksia. Kun ei ole yhtä ja ainoaa tapaa eikä keinoa. Ei agilityssa eikä tokossa. Eikä muissakaan lajeissa.


lauantai 6. lokakuuta 2012

Agilityn MM-skabojen livestreameilyä. Siinä välissä Lägin seura mestisten tuomarointia. Tuli ehkä vähän hankalahkot radat, hups ja sori! Ei olisi tuomariksi minusta, luulisin.
Tosin virheitä ja hyllyjä ei tullut vain ja ainoastaan yhdessä kohin, aika tasaisesti pitkin rataa. Ja joku radan unohduskin, 0 alla tietty.
Mutta tietysti käytin tilaisuutta hyväkseni ja treenasin itse ;o) Olin vain unohtanut ottaa juoksukengät mukaan, raskailla goretex nilkkureilla ei askel ollut kepein. Mutta sain ihan tehtyä pätkiä ja kokeiltua muutamaa kohtaa erilailla ohjattuna. Ei se nyt kyllä ehkä sitten ollut niin vaikea kuitenkaan.
Vähän Voltti lenteli, kun itsellä jo ajatus seuraavassa kohdassa niin kaarre on melkoinen. Myös ihan peruspujottelussa virheitä, jätti vikaa väliin pari kertaa :o/ Tarkkuuttaa vaatii itseltäni nämä tälläiset.
A oli joka kerta hyvä, tuli alas saakka. Puomilla pelkkää alasmenoa ja myös kokonaisena, aika hyvällä asenteella.
Ettei ihan ajatelluimmat treenit, mutta tulipa tehtyä.

Illalla vain lenkittelyä ja muutamia perusasentoja & kaukoja. Kaukojen liikerata hiukan takkuaa kun lopetin sen peruuttamisen vaatimisen eli nyt ajatus ei ole niin taaksepäin. Sain kuitenkin hyviä, onnistuneita vaihtoja ja pystyin myös alkamaan palkkaamaan vain ripeät, suorastaan nopeat vaihdot ja olla huomioimatta sellaisia puoliteholla tehtyjä.

Mutta tänään on JÄNNÄ päivä. Jaakko ja Zen niin mitalissa kiinni. Iiik. Ja Tip&Zeljkokin hyvällä, nopealla nollalla kärjessä. Voltti on niin ylpeä isästään.

perjantai 5. lokakuuta 2012

se ois aika agilityn

Jotenkin tuntui, että pitkästä aikaa agilitya! Ja olipa se kivaa, tosiaankin.
Elinan treeneissä yhdessä poikien. Siis Pyry&Sari, Vip ja Mia sekä Pahkis ja Pasi. Vauhdikas rata, mutta myös rytmittämistä.
Voltti oli kyllä aika hyvä. Tuli kivasti ohjauksiin vaikkakin osa oli törkeän myöhässä. Myös taas täytyisi muistaa ettei tartte käydä kääntämässä joka esteellä, se toimii paremmin rytmityksillä.
Tulipa kiva mieli ja tekemisen meininki. Lopussa alkoi jalka painaa, huh. Menikin säätämiseksi. Tuli tehtyä tosi tiukka whisky ja se jopa toimi.
Poijjat meni hienosti kaikki! Pyry menee kyllä hienosti, Sari on saanut hyvin kiinni rytmistä. Vip on myös kehittynyt huimasti, vähän tarvitsee malttia suorilla ja ajatusta mukaan.
Ilmoitin nyt pariin kisaankin, jos yrittäisi.

Torstaina omat Sporttis treenit ja Pasin kiva rata. Alussa rima ali (jouduin jättämään lähelle), rima alas. Voi pylly.
Sitten rytmi löytyi ja alkoi sujua :o) Saatiin paljon onnistumisia ja tekemisen iloa. Kontakteilla Aan juoksee nyt aika reippaana, osumistarkkuudesta en mene sanomaan varmaksi mitään. Puomi ei surkea, oikeastaan välillä jopa hyvä. Kerran meni juosten läpi. Keinulla vahvistuksia ja onnistumisia.
Lopuksi jumppaa ja hyvin jumppaa. Voltilla on siinä ajatus mukana ja tekee harkiten & tarkasti.

Tänään olisi ollut tokon hallitreenit, mutta en ehtinyt. Enkä ehkä olisi myöskään jaksanut...

tiistai 2. lokakuuta 2012

Eilen Voltilla on vapis kaikesta älyllisestä toiminnasta. Sai olla vain, juosta metsässä ja käpertyä kainaloon. Hassu koira tarjoaa perusasentoa varalta kuitenkin jos vaikka tehtäis jotain tai saisi palkkaa.

Riepun kanssa tokoa. No tokoa ja tokoa, mutta sellaista olevinaan sinnepäin tottelua. Seuraaminen on kivuliasta. Se nimittäin on niin innoissaan, että tallaa mun varpaille, paukasee kuonon kainaloon ja hypähtää sivulle sellaisella vauhdilla, että minulla on lantio mustana.
Kaiken kaikkiaan meillä oli vaan kivaa. Miljoonaa ruutuun, muutama kaukokäsky ja jääviä. Ei ainakaan edistä niissä, peruuttaa varalta pari askelta.

Maliinan kanssa meillä on pienehkö välirikko. Aamulenkillä se otti ja läksi pupun perään. Rytinä vaan kävi kun paineli lentokentän maastossa. Samperin elukka, ei ole sitä tehnyt aikoihin. Ei se kauaa ollut pois, mutta riittävästi. Viuhkaa ärsyttää kun joku ei tottele ja sen piti sitten käydä näppäsemässä Maliinaa kostoksi tuhmuuksista.
Se on sitten remmilenkkeilyä Maliinalle kerta ei tajua pysyä lähellä. Hämärässä juokseva malikka voi jäädä pian auton alle ja lisäksi en halua paheksuvia katseita muilta liikkujilta. Kun noi muut eivät lähde. Voivat humputtaa kauempanakin, mutta heti käskystä tulevat luokse, pysyvät lähellä ilman remmejä. Tai menevät maahan ja pysyvät siinä. Paitsi tietenkin Ruuti, joka liikkuukin flexissä metsälenkit.

Tässä arvon, että ilmoittaisiko Voltin Joensuuhun ensi lauantaille vai jäisikö kotiin ja kisaisi Kirkkonummella ja ehkä Turussa. Tai ei kisaisi lainkaan vaan parantaisi jalkaansa. Hankalia päätöksiä.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Mitäs me tänään tehtiinkään

No tokoa! Ja eilenkin.

Eilen aamusta kotosalla ruutua ja merkkiä. Hiukan ohjattua helpotettuna Ninan ohjein.
Ruudussa nyt tarkkana paikasta, alkoi korjaamaan hyvin taemmas keskelle heti kun käskytti uudestaan "ruutu". Lopulta paikka oli aina oikein, tai ainakin melkein, siinä missä haluankin. Myöskin ihan ilman mitään avustamisia, täysiä ruutuun ja siellä ympärä ja seis. Seis oli oikeasti seis eikä maahan. Jes.
Merkki löytyi, mutta se ilo siitä puuttui. Palkkailin ja hullutin. Vastapainoksi ei mentykään merkille vaan tehtiin jotain muuta. Sellaista lievää kuuntelutreeniä.
Ohjattua aikasen kivasti. Heittelin itse ne kapulat sivuihin ja lähettelin hakemaan vuoronperään vasen ja oikea, oikea ja vasen. Siitä sitten yht'äkkiä ruutuun läpi kapuloiden ja SE MENI!
Vähän jotain hömpötystä väliin ja toisesta suunnasta. Ohjatun kapula kiinni ruutunauhaan ja ensiksi ruutuun -> oikein! Sitten hakeamaan ja tattadadaa: haki oikein!

Sunnuntailenkkiä koko poppoolla. En nyt tiedä rentouttavasta... mutta liikuntaa tuli harrastettua kera koirien. Otusmessuillakin tuli Mirkan kanssa käytyä "tuhlaamassa" rahaa.
Ja illaksi vielä ohjattuihin treeneihin, nyt luoksetulo ja seuraaminen.
Läpijuoksulla eka, kovaa tuli eikä ennakoinut. Toinen pysähdyksillä, pitää olla napakamman, paljon napakammat! Tosin Marista ne oli ok, halusi kuulemma kovasti juosta mutta kiltti koira kuitenkin pysähtyi. Parasta ehkä oli ettei nykinyt, ei ennakoinut ja tuli kovaa.
Seuraamisessa halusin Marin katsovan milloin voin palkata. Nyt on meillä iloista ja ehkä jopa hiukan rallattavaa seuraamista :o) Sivuaskeliin tarkkuutta ja hidasta täytyy treenata enempi. Mutta pääosin aika kivaa ja käännöksetkin kohtuu napakoita. Olipa kivaa.
Lopuksi keinua ja pujottelua. Teki muutaman täydellisen keinun. Täyttä vauhtia loppuun saakka, liinat kiinni ja odotti lupaa poistua. Superia!
Ei virheitä pujottelussa, kulmia, tiukkoja leikkauksia, edistämistä, päällejuoksua. Kaikki onnistui, olipa hauskaa.

Tänään sitten treenit ja taas oli hauskaa se itse treenaaminen! Hyppynouto metallilla. Sehän on vähän nihkeä siinä. Eka vaan vauhtinoutona ja hups, tuli vahingossa Riepun käskyt ja koska Voltti on joutunut kuuntelemaan niin eihän se hakenut. Hyvä likka. Toinen sitten normina ja vauhti oli hyvä, nouto riittävä ja siihen sai jäädä!
Ohjattua. Se taitaa alkaa toimia. Voi että olen iloinen! Merkillä palkkaa, ei palkkaa, merkille vauhdilla, ei mennäkään merkille. Pakko vaan todeta, että Hyvä Voltti.
Vähän seuraamista. Paikallaolot, Antti tuli sopivasti häiriköimään. Istui kuin tatti, pää vähän pyöri. Sama paikalla makuussa, ei edes kylkiasentoa tai mitään, hiukan liikaa sitä pään pyöritystä ehkä vaan.
Lopuksi hyvä minä ;o) Sain tehtyä mukavat treenit alun harmistuksesta huolimatta. Tyhmää oli, että olin ymmärtänyt ryhmä-/kimppatreenit väärin. Vielä tyhmempää, että annan asian vaikuttaa edes hetkellisesti omaan mieleen. Mitä väliä, ei mitään onneksi :o)
Iso kiitos Tanjalle ja Hannalle eilenkin avusta ja neuvoista.

Tämä kuva ei nyt liity tähän päivitykseen mitenkään, mutta on kiva lisäillä joku kuva. Tai ehkä sillä onkin merkitystä, vaikka näyttäisi joku aluksi ihan harmaalta ja ikävältä, niin kun tarpeeksi uskoo ja tekee, alkaa asiat valaistua ;o) Syvällistä.