perjantai 31. tammikuuta 2014

Mökkeilyä

Mielettömän upeat ilmat taas. Ihanat lenkkeily maastot. Jäällä, metsässä, metsäteillä.
Kivoja ihmisiä ja ihanaa olemista. 
Mökin remonttikin valmis. Ainakin melkein.


torstai 30. tammikuuta 2014

Terveisiä mökiltä

Tai ensin kävimme Voltin ja Primin kanssa Timpan treeneissä töiden jälkeen. 
Kiva treeni ja molemmat koiruudet meni aikalailla kivasti. Voltti tosin ei taipunut kepeillä oikein sisään ja olin kieltämättä, että oho. Muuten taisi teema olla "kaikki onnistuu" ja tietenkin hyvä mieli.
Prim teki oikein pätevästi alkua, meni pimeään putken kulmaan ongelmitta, kääntyi oikeaan suuntaan jne. Rengas oli nostettava ylös, se on niin iso ettei voi kyllä mennä matalaa enää. Mitä tekee Prim? No hyppää tietysti se renkaan. Aina ja monta kertaa. Myös sivusta kutsuttuna, pätevä! 
Kohtuudella loput, hyvin kyllä kääntyy jne. Mutta ongelmaa löytyi ja ongelmaan löytyi myös hetken päästä ratkaisu. Siistii.

Sieltä Sporttikselta sitten kohti Mikkeliä. Hyvä oli ajella, aika hiljaista oli liikenteen puolesta. Rekkoja lähinnä. 
Ja 5h yöunien jälkeen Joensuuhun. käväisy Joen hallilla. Kiitos, kivaa oli. 
Viuhka jäi Katille lainaan hetkeksi, saa kokeilla maxi agilitya. Ja tokoa ja paimennusta ja mitä haluaa. Oliko fb päivitys jotenkin, että ai se tuli jo ja menikin näköjään ;)

Mökillä kiva yllätys, se olikin jo puolilämmin. Remontti Jussi oli vielä täällä ja lämmitteli hellaa. 

Nyt on päivä lenkkeily, liikuttu ja ihailtu kaunista suomen luontoa. Ihan hassua kun lunta ei ole kuin ehkä 10cm, pääsee joka paikassa ongelmitta liikkumaan. Käytiin koirien kanssa jäällä lenkki, vaaralla lenkki ja ihan vaan pihalla puuhailua. Hyvin heitä nyt nukuttaa.

Ps. Voltilla alkoi juoksu! Olisko edellisestä nyt 9kk, aika pitkä väli. 

tiistai 28. tammikuuta 2014

Voihan ruoka-aika

tai se, mitä kuppiin laitetaan. Tai ollaan laittamatta.
Jo työni puolesta kai pitäisi se tietää paremmin kuin keskiverto koiran omistaja. Mikä sitten lie se keskiverto? Voi olla etten tiedäkään mitään. Ainakaan en tiedä tarpeeksi.
Paljon se myös riippuu siitä, miten haluaa koiransa ruokkia. Osa ei halua tietää muuta kuin sen, että karva kiiltää, koira syö hyvällä ruokahalulla ja kukkaro kestää.
Jollekin painotus on sitten raaka-aineilla ja osa jopa haluaa tietää prosentteja siitä sun tästä. Missä maassa on tehty ja millä on säilötty. Ja paljon muutakin.
Kovasti on nyt muodissa raakaruokinta ja barffaus. Lopulta kuitenkin nämä kaksi menee onnellisen sekaisin suurimmalla osalla. Sekaruokinnalla taitaa painella iso osa myöskin, ainakin osa-aikaisesti.
BARFarit ovat usein aika ehdottomia. Jossain on joku sanonut, että koira ei tartte muuta kuin luita, lihaa, kasvissosetta ja vähän sisäelimiä, niin se on sitten niin. Kun yrittää vähän varovasti tarjoilla jotain lisäravinteita tukemaan ruokintaa, niin hah ja pöh, epäluonnollista. Ei ne sudetkaan... Ääripäänä siis, tokihan moni miettii ja laskeekin tai ainakin kysyy tietävämmiltä (mihin en välttämättä itseäni laske).
Sekaruokkijat pääsevät ainakin ajatustasolla ehkä helpoimmalla (jos ei puhtaasti nappulaa antavia lasketa), nappulasta saa paljon.
Raakaruokkijat taas, no heitä on laidasta laitaan.


Joskus joku erehtyy kysymään mitä minun koirat syö. Niin mikä niistä? Tai ketkä? Kun eläkeläiset, treeni- ja kisakoirat & pennut/junnut syö erilailla. Paitsi jos mies joutuu niitä jostain syystä ruokkimaan, silloin kaikki syö aikalailla samaa. Ja hengissä pysyvät (onneksi joutuu harvoin ;o) )


En ehkä mistään mitään tiedä, mutta hyvin voivat. Luulisin. Kun kerta karva kiiltää ;) Silloin kun ei ole pahin karvanlähtöaika.
No ei vaiskaan. Tassut pysyy ehjinä, silmät kirkkaina, korvat ei töhni, lihaksia löytyy, iho on terve, koirat on hoikkia ja jänteviä, jaksavat paremmin kuin hyvin treenata ja kisata, ei isompia jumeja, kynnet ei haperoidu, vatsa toimii, ovat reippaita ja iloisia jnejne. Millä mittareilla noita voi sitten mitatakkaan? Ei nyt tuossa järjestyksessä, mutta sinnepäin.
Mikään salaisuus ei ole, että beeceet elää erilaisilla lihoilla, kananmunilla ja saavat nappulaakin joskus. Mixitkin menee välillä. Myös kamalana syntinä lihaa ja nappulaa ihan samalla aterialla, myös sellaista jossa voi olla luuta mukana. Huvituksena joskus broiskun selkää, tosin lyhyt huvi sekin on. Sian selässä kestää kauemmin, mutta ei se meillä nyt ruokaa oikeastaan ole. Halkaistut putkiluut on herkkua, ydin maistuu kyllä. Mutta ei se ruokaa ole.
Pellavasiemen rouhetta silloin tällöin lisään lihojen joukkoon. Joskus kasvissosettakin saavat, lähinnä noissa mixeissä. Marjoja pakkasesta. Riisiä jos jää yli ihmisten ruoasta.
Saavat toki myös possun korvia, nahkaluita jne. Ei me niin tarkkoja olla.
Plus sitä sun tätä purkeista. Merilevää, Nutrolinin Niveltä tai Cartivetiä ennalta ehkäisyyn (oli hyötyä tai ei, haitaksi ei ainakaan ole), rasvahappoja, monivitamiinia, kalkkia, magnesiumia, sinkkiä, B- ja D-vitskua, loraus tuosta ja toinen tästä. Ei joka päivä kaikkea, mutta aina jotain ja vähän tarpeen mukaan.
Nappulaa saavat ehkä pari kertaa viikossa (ja aina kun mies ruokkii). Ihan kauhean tarkka en ole siitä mitä, mutta pääosin bortsut ovat nyt Canaganilla tai Carni Lovella. Kokeilua. Malit Brit Carea pääosin. Voi ne muutakin syödä, mm. jos menee säkkejä rikki töissä, ne löytyy meiltä sitten.
Royal Caninia on pennut syöneet meillä aina kasvuiän ainakin osana ruokintaa. Nyt Prim on poikkeus, joka vahvistaa säännön. Starteria taisi syödä ihan vierotusiässä ja sitten vaihtoikin raakaan & muuhun. Katsotaan kadunko, vielä ei näytä siltä.
Ja kyllä mietin ruokintaa ennen rankkoja treenejä ja kisoja, samoin palautusta. Oli merkitystä tai ei, mutta kerta näyttää toimivan, niin uskotaan niihin. Siihen sun tähän, proteiiniin, kaliumiin, nesteen määrään & laatuun jne.

En ole mitään noista itse keksinyt tai päätellyt. Ihan törkeästi lukenut ja laskenut ja kysellyt tietävämmiltä. Katsonut miltä koirat näyttää. Ja kuinka jaksavat. (Katiskasta paljon yrittänyt ammentaa tietoa plus laskeskellut ihan itse, ehkä pieleenkin)
Ihan mitään millin- tai gramman- tai minkä lie-tarkkoja lukemia en jaksa laskea, sinnepäin ja vähintään. Ihan tarkkaa tietoa kun ei aina ole imeytymisestä eli taidan vähän yli suositeltujen määrien yli antaa mm. D-vitamiinia.
Rehellisesti en kyllä osaa sanoa onko eroa siihen aikaan kun söivät melkein pelkästään nappulaa. Mutta ajatustasolla ainakin näyttävät voivan erinomaisen hyvin, lihaksikkaita, jänteviä ja virkeitä. Voltti ja Prim ei ole sellaista aikaa elänyt jolloin koirat ovat vain nappulalla, Viuhka ja Riepu kylläkin. Riepua nyt ei voi laskea mukaan, Viuhka näyttäisi ihan samalta. Tosin se on sterkattu ja ei todellakaan lihonut. Mikä lie, ei meillä Riepukaan lihonut vaikka sanotaan niiden helpommin pyöristyvän steriloinnin jälkeen. Oisko se syy kuitenkin siinä, joka sen ruoan kuppiin laittaa?

Malit elää paljolti vain kuivaruoalla. Riepu ei saa syödä kauheasti proteiinia ja näyttäisi perusnappulalla nykyään voivan erinomaisen hyvin. Maliina menee sillä samalla ja ripauksella lihaa. (paitsi jos mies ruokkii, silloin saa myös kaikki meiltä jääneen ruoan muttei lihaa).  Tai saahan nekin öljyjä vaihtelevasti siihen päälle ja nivelravinteita tai miksi niitä nyt kutsutaankaan.

Ja kaikki syövät vain kerran päivässä, myös Prim nykyään. Paitsi Maliina, sekun on miehen koira, sen täytyy saada kaksi _lämmintä_ ateriaa päivässä ettei miehelle tule paha mieli.







sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Happy happy joy joy

Voltin vuoden eka tokokoe. Pienellä treenaamisella, ilman mitään viimetipan juttuja.
Tavoite: Asenne ratkaisee!
Tulos: Me ollaan voittajia!
Virallinen tulos: 1-tulos 260p.
Oisko mennyt suunilleen näin:
Paikalla istuminen 0 (haisteli teippejä maassa ja kävi levolle)
Paikalla makaaminen 8,5p. (haisteli teippejä, kellahti lonkalle rennosti. Mutta meni hyvin maahan ja nousi ylös)

Sitten olikin sekoitetu järkkä.
Kaukot 7,5p. (Yksi liike 2-käskytys meni mun piikkiin, vaihdoin käskyn ja tein väärin, eteni hiukan seiso-istu vaihdossa)
Ohjattu 10! (Melkein meni nenilleen merkille lähdössä. Ei kai huomauttamista mistään, kovaa meni ja kovaa tuli ja vieläpä suoraan)
Tunnari 9 (meni vähän takki auki ja samalla se suu... ei onneksi maistellut, mutta tuomarinkin mielestä oli vähän jännää)
Hyppynouto 10 (Onnistuin heittämään taas vinoon. Ei ongelmaa, hyvin hyppäsi, vauhdilla haki ja korjasi linjan & toi samalla vauhdilla)

Luoksetulo 9,5 (meni vähän nihkeesti maahan, stoppasin hiukan liian myöhään mutta taisi olla kelvollinen. Maahan ok. Sivulle ok. Ja vauhti pysyi samana joka välissä, jee!)
Z 8 (Oho, mopo keuli aikalailla. Siinä pomppuloikka-asenne seuraamisen välissä teki kaikki liikkeet hyvin ja nopeasti. Mikä lie aivopieru, mutta kääntyi minua vasten seisomisessa.)
Ruutu 10 (Merkille taas kelvollisesti, ruutuun vähän liiankin kovaa. Siinä luisteli vähän ja hetken ehti katsoa sivussa olevia merkkejä. Mutta ei mennyt halpaan ja loput meni hienosti.)
Seuraaminen 8 (ja jee, se _asenne_ pysyi ja sitä oli jo liikaakin ;) Tattaraa, matkalaukku oli historiaa. Se oli saanut tassujen alle vieterit. Vinotti siis välillä, korjasi hyvin sitten taas jne. Ohjaaja sai noottia käsistä, jotka auttaa perusasennoissa. Auttaa vai? Muistin sentään olla katsomatta koiraa)

Että ei sillä tuloksella ole niin väliä vaan tuolla kaikella muulla. Hyvä Voltti!
Jos nyt haluaisi, niin pystyisi ehkä aloittamaan oikeat treenit. Jos. Täytyy harkita. Olihan se kivaa ja Voltillakin taisi olla kivaa :)

Ja Pyry meni hienosti Sarin kanssa ekaa kertaa avoimessa luokassa. Sari ei ehkä joka hetki muistanut sääntöjä, mutta viis siitä, hyvä te!

lauantai 25. tammikuuta 2014

Primpulan tokot

Mukavasti jatkui lauantaikin. Vähän ylläyksenä W-pupsit hallilla tokoilemassa, kiitos Kati ja Anu!
Sitten vaan löhöilyä, pitkä lenkki ja lisää löhöilyä.

Tokosta sen verran, että Prim ei edelleenkään ehkä osaa niin mitään. Paljoakaan. Maahan menee joo, paikallaankin pysyi. Seisominen meinasi mennä aluksi aina maahan lakoamiseksi. Onnistui sitten. Kesti kyllä häiriön. Seuraaminen on hakusessa, mutta lopuksi muutama kelvollinen askel.
Hyppy meni ok, jee. Pitkä on matka vielä...
Tai siis osasi se aika paljonkin. Ja tekee täysiä ja palkkautuu myös kehuilla. Jee :D

Voltilla on tokokoe huomenna ja se ei sitten tokoillut. Tai tokoili, yhdet tunnarit keittiössä. Muuten on vain maannut sohvalla ellei ole rillutellut harjulla.





perjantai 24. tammikuuta 2014

Mistä on mukavat perjantait tehty

Kerrankin kiireettömyydestä. Aamukahvit, asioilla käymiset, upea lenkki koirien kanssa, lasten kanssa puuhailua. 
Illalla ystävien kanssa olemista, tällä kertaa urheillen ;)





keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Itsetuntoa koholle

Tiistain treenistä. Kun kaikki onnistuu. Noin vain ongelmitta.
Palkkailtiin Aata sitten ja kokeilin erilaisia ohjauksia. Kaikki onnistuu edelleen.
Voltti on taitava. Kuuliainen. Hieno. Hyvä. Nopea. Ja muutama ylistysana päälle.
Itse olin ajoissa. Valitsin oikein. Osasin myös ei omat valinnat.
Meille sopii pieni halli, paljon ohjauksia, takaakierrot ja saksalaiset. Whisky leikkaukset, japanilaisetkin, persjätöt ja valssikin pyöri oikeaan suuntaan.
Pujottelussa Vomppis oli taitava taas. Haki, meni, teki. Kesti voimakkaan päällejuoksun jne.
Mikäs meni huonosti... joo valahti yksi valssi, mutta korjausliikkeellä sekin meni riittävän hyvin.

Ällö päivitys siis ;o)

Tokoilin odottaessa jotain, Voltilla oli energiaa enemmän kuin tarpeeksi! Asenne oli iloinen, tekeminen kuitenkin pysyi kasassa. Milläs saadaan kokeeseen sama. Katsotaan. Tarttis jonkun vähän aksaamaan siihen sivuun.


sunnuntai 19. tammikuuta 2014

plääni

Kisoihin ilman sen suurempia tunteita. Nyt yritin vain kertoa itselleni, että me treenataan agilityradat puomin ja keinun pysäytystä. Pysähdyttävä kerta niin sanotaan. Piste.
Voltillahan pitäisi olla olemassa puomilla molemmat versiot, monta kisaa on saanut posotella menemään ne juosten kun kisaradan profiili on sen sallinut. Ja loikkasi Elinan kanssa törkeesti vaikka yritti pysäyttää.
Ja se keinu on ollut lentäväinen ja ropsahdellut niin turhia virheitä siitä.

Ratojen profiili ei sallinutkaan juoksupuomia minun vauhdilla eli sikälikin pakko toteuttaa suunnitelma.
Radoilla tuli hyl.-5vp.-0/2.
Puomi ja keinu molemmilla ok. Mutta A :/ Loikkasi siis niin selkeesti, ärsytys.
Hyllytti ekalla koska oli niin kilttinä. Piti kääntyä suoralta vaikak edessä oli vielä hyppy houkuttimena, reagoi  käskytykseen liian tehokkaasti ja kääntyi pois. Sitten rallattelin rytmin kadottua hyllyn, mutta pääosin tekeminen ok.
Tokalla ei kai isompaa huomauttamista paitsi se A. Hitsiläinen. Vaikka ajatus olikin treenaan kontakteja (ois se A pitänyt listata mukaan), niin harmi silti. Oishan se nolla voitolla kelvannut.
Hyppis oli aika nopea. Nolla, mutta rehellisyyden nimissä ei kaunis eikä sujuva, sain Voltille niin turhaa ajanhukkaa parissa kohtaa. Lisäksi se tulee niistä putkista niin saamarin kovaa... Ihan harmittaa oma kämmäily. Siitä huolimatta nollalla toiseksi, yllättävää.
Eli kai se Voltti on nopea kun saadaan vähän kaarrattaa ja törmäillä ja kysellä, silti ihan kohtuu ajalla. Oho.
Kukaan ei kisaa kai palkintojen takia, mutta hymyilyttää verratessa edellisiä (JAU) ja nyt. 2. sijasta sai jonkun ruokamerkin näytepusseja ja narulelun. Tietysti ymmärrän seuran budjetin olevan tiukoilla hallin rakentamisen takia.

Että sellaista. Kivat kisat, kivoja ihmisiä ja kivaa fiilistä.

Meidän koiria ei nämä pakkaset vielä hetkauta. Metsälenkillä painellaan ongelmitta. Hihnalenkillä Voltti alkaa nostella tassujaan jossain -15°, mutta eipä sellaista ole vielä ollut. Tai oisko just nyt, mutta ei me olla lenkilläkään.




perjantai 17. tammikuuta 2014

Vähän treeniä, paljon ihanaa ulkoilua

Tiistaina agilitya. Auts, mutta pystyi tekemään. Ei kai muuta ihmeitä kuin ettei Voltin kanssa backlap siihen yhteen kohtaan meinannut luonnistua millään.
Kontakteilla pysähdyksen, kauhian hitaalta tuntui.

Keskiviikkona vain ihanassa pakkassäässä ulkoilua. Niin mukavaa. Upea ilma ja ihanat koirat.

Torstaina Raisan kanssa kahdestaan hallilla. Tai oli koirat.
Prim näytti taas, että osaa pysyä lähdössä. Tiistain treenin alkua, tosin yksi putki kovasti houkuttimena. Alussa ei livahtanut siihen, toisella ohjauksella kylläkin. Tosin sinne näytin ja sinne meni.
Mutta pätevästi teki takaakierrot ja vippauksen ja opetteli backlapin. Muutenkin ohjauksiin hienosti eikä rallatellut omiaan.
Pujottelu projekti on ollut aika jäissä, tehty kujaa ehkä n.15-20cm leveänä. Sporttiksella ei ole kujaa, mutta vinokepit. Laitettiin ohjurit ja koira remmiin. Muutaman ei niin mainittavan tempoilun jälkeen syttyi lamppu ja tadaa - Prim meni vinokepit oikein loistavasti.
Ahneella on kakkainen loppu, mutta kun puomi alhaalla... Muutama toisto ja hyvin pysähtyi. Ei se kovaa sitä mene, mutta menee. Lelu eteen ja meni kovaa ja oikein hieno loikka. Lelu oli liikaa. Sitten rämpi sen jotenkin, kaiketi tassun löi reunaan ja oli vähän aikaan surkea. Muttei kauaa ja kerta vielä hyvillä palkoilla.

Voltin kanssa piti vain tokoilla. Niin aluksi teinkin, vähän. Mutta sitten kuitenkin sen alku myös ja sekä backlapilla että erilaisella ohjauksella. Ei ongelmaa. Muutama kontakti ja kotiin.

Tänään illalla hallille. Hui taas sitä menoa ja meininkiä.
Paikallaolot Voltilla ok. Tosin makaa tassut ristissä ja istuessa kun takana tapahtui paljon, niin oli aika mutkalla, mutta tassut paikallaan.
Seuraamiset jes-asenteella olikin jes. Luoksetulossa stoppi venyy, tehtiin palkalla pelkästään sitä.
Tunnari ei oikein onnistunut. Kapulat oli kovin hajustettuja, tiedän. Siitä tuli hiukan epävarmuutta yhdistettynä hiukan ylivireisyyteen. Maistelee tai ainakin melkein. Täytyy ottaa kuuri tunnaria!
Ruutu myös ja ei kai huomautettavaa. Ainakaan paljoa.

Prim. Voi häiriö. Sitä oli kyllä jo liikaa ja ei oikein jaksanut joka hetki keskittyä. Keskityttiin sitten siihen mitä osataan jotenkin. Ja palkkailtiin ja vahvistettiin.
Noutoon ei ryntää enää lainkaan, mutta kyllä se jää tuijottamaan. Mutta peruuttaa kyllä viereen.
Seis ja maahan ok, maasta nousee helposti perusasentoon vaikkei niitä tehdäkään.
Merkki oli niin kiva ja ruutukin jotenkin.
Seuraaminen on vaikeaa ellei mahdotonta, ei keskittyminen riitä. Tai osaaminen. Nyt vaan siis pakko ottaa kuurina sitä.

Metsälenkki kuutamolla ja kohta saunaan.
Hoitokoirat lähtee. Kissat kiittää! Donna oli pitänyt Pinteliä pöydällä kaiketi tuntikausia ja samperi katti pissi leipälaatikkoon... Eilen läksi tuppo karvoja Tikkarin takalistosta. Lisäksi vahtii niiden hiekkalaatikoita ellei huomaa kieltää ja kissat ei uskalla tulla ulos.

Sunnuntaina olisi kisat... voi mun reidet, ne ei tunnu paranevat koskaan.


maanantai 13. tammikuuta 2014

Kiirettä

Miksi on kokoajan niin kiire? Tämä sama tuntuu olevan minun pääsi sisällä niin arjessa kuin agilityssa. Onko se kiire ja hoppu todellista vai kuviteltua?
Ehkä sekä että. Kun tietää, että kohta on kiire, niin alkaa jo hutiloimaan ja menemään kohti kiirettä. Eihän siitä sitten mitään tule. Ei arjessa saati agilityssa.
Koskee varmaan tokoakin. Tai mitä vaan.

Mutta on mulla kyllä oikeasti vähän kiireinen aika menossa, tuntuu ettei aikaa ole mihinkään ylimääräiseen ja tekemättömiä hommia odottaa vino pino. Osa syy on työntekijä melekin viikon sairausloma, iskee kummasti aikataulut ja tekemiset uusiksi. Josta sitten syntyy se kiire.
Koiria nyt on enemmän kuin tarpeeksi. Nyt onneksi tuli lunta ja pakkasta, pääsee vähemmällä imuroinnilla ja kuran siivouksella.
Lasinsirpaleita yms. saa kyllä siivoilla kun kissat menee karkuun Donnaa aika hätäseen nyt. Paitsi Hippo, joka osaa ottaa lunkisti ja ei jaksa välittää edes Donnan kuono tökkäisyistä. Pinteli ei taas ymmärrä miksi hampaat naksuu hännän juuressa, Tikkaria pelottaa kanssa kovasti. Ketteräkin jopa väistää ja pysyttelee pois.

Tunnaria tein yksi päivä sisällä Voltille. Ihan ok. Prim teki vähän säpäleitä, mutta onnistui bongaamaan oman. Ja myös ihan siistejä nostoja ja tuonteja.
Prim on tehnyt parina päivänä istumis treeniä. Istuttava on vaikka mitä tapahtuisi. Naksulla ja kovalla häiriöllä. Koville otti, mutta onnistumisia runsaasti.

Tästä päästään siihen, että Prim pysyi paikoillaan Janitan treeneissä! Siis kuin tatti, ehkä vähän tuulessa huojuva, mutta silti.
Kamalaa juoksemista ja iik niin pelottavia persjättöjä ja iik niin vaan pitäisi ehtiä. Olin säälittävä. Mun reisi oli kipeämpi kuin perjantaina (miksi??) ja juokseminen oli lähinnä huvittavaa raahustamista. Onneksi (?) Voltti oli vähän rauhallisemmalla moodilla liikkeellä (ja jälleen miksi ?).
En siis todellakaan tehnyt rataa nollana läpi hui hai. Rämpimisellä ja erehdys-yritys-väärin meni-en uskalla-en ehdi-no voi prkele-onnistui- tyyliin pätkissä. Minua olisi ehkä itkettänyt ellei olisi ollut niin säälittävää että oli jo melkein hupaisaa.
Primin kanssa vähän kanssa ja sepä ei ollut kamala lainkaan. hah. Ei siis karannut lähdöstä. Tuli pääsääntöisesti kaikkiin ohjauksiinkin. Vähän piti palkkailla siitä sun tästä niinkuin pupseja tartteekin. Mutta se ei kertaakaan karannut putkiinkaan!

Eli mitäs taas jäikään mieleen. Kipeällä kintulla Voltin perässä/edellä meneminen on tuskaa fyysisesti ja henkisesti. Kumma kun ei osaa vaikka pitäisi. Vaikka Janitan mielestä osaankin. Mun mielestä en.
Ja että juoksuradat on minulle yhtä he***iä.

Mun on pakko myöntää, että kaipaisin lomaa. Irtiottoa, hetken poissaoloa. Ei vaan ole näköpiirissä minkaanlaista mahdollisuutta siihen ihan heti. Huokaus.


sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Rallati rallaa


Tiistaina jäykähköin reisin Tuulian treeneissä, Prim pääsi myös.
Prim on mahdoton. Putket vetää kuin mangeetti… mutta kun siitä pääsi yli, niin hei kappas, se teki oikeasti hienoja pätkiä (ei se muuta vielä teekään).
Onnistui päällejuoksut, takaaleikkaukset, yms.
Mutta tosiaan, se putkien veto ja lähdössä pysyminen. Hiipii. Mutta muu, ihan mukavasti sanoisin.

Voltti sitten teki hienosti kai semmoiset 24 estettä nollana, mutta sitten ei enää jalka liikkunut. Testailtiin alkua yms. Mukavasti se tekee, pieni halli jne. Vähän meni kauko-ohjaukseksi kun noilla enempi suorilla reisi kertoi ettei ole vielä aika juosta.

Kotona ei olla ehditty edes tokoilla kun töitä on niin paljon :(

Perjantaina pääsin kuitenkin livahtamaan Turkuun Elinan treeneihin. En ollut ehtinyt kamalan hyvin opetella rataa etukäteen ja jotenkin ei jäänyt päähän.
Alussa ehti huonompi vaihtoehto ja meni väärälle hypylle. Jne. Vähän kaoottista kaiken kaikkiaan…
Mutta saatiin sitten koottua itsemme (lue: sain jotenkin koottua itseni) ja saimme paljon onnistumisia. Voltille se kovasti mainostettu iso sydän tähän pujotteluissa. Aina oikein vaikka olikin aika haastavat alut ja loput.
Keinulle saatiin virhe. Ja toinenkin. Siis virhe ja virhe, mutta nyt ehkä sellainen kisakeinuna loistava versio. Mutta jos nyt niin treeneissä, kuin kisoissakin, tekisi korostetun vahvoja pysähdyksiä. Kuin myös puomilla.
Mitäs muuta, edelleen ei reisi ollut täysin yhteistyökykyinen. Mutta Voltti nyt oli tietysti jos sille vaan osasi kertoa oikein.
Ja Prim. Voi että kuinka se pystyi olemaan niin teinihiiwiö… Lähdöissä pysyminen, mitä se on? Keppi eteen maahan ja pysyi. Sitten kyllä teki hienosti jotain, vautsi vau. Sitten läksi ohi esteiden, kiertämään kehää jnejne. Ja jotain vielä vähemmän kivaa. Ja tuli verrattua vähemmän mukavaan koiraan. Ja minä en tajua mitä sille on tapahtunut. Missä mun kiltti superpupsi on. Tahtoo sen takaisin, nyt ja heti!
Tosin pysyi siellä keskellä rataa paikallaan joo.

Voltille kurikuuri kontakteilla. Prim ei mene yhteenkään putkeen kuukauteen. Minä taas tarvitsen keskittymistä.

Mari kävi hoitamassa Voltin ja Primin eilen. Vähän sitä sun tätä Voltilla, ei kyllä mitään isoa tms. Oikeassa kintereessä vähän sanomista.
Primissä enempi, mutta hyvin sai auki jne. Alun hösläyksen jälkeen oli oikein mallikkaasti hoidettavanakin. Muutaman viikon päästä uudestaan Prim ja samalla Voltin kinner. Taidan myös haluta itseni… ja ehkä Juhan.
Pika pikaa katsoi katsoi myös Friidua kun se on melkoinen tiukka pipo ja kaikki koirat saa huutia.

Mukavasti laumassa menee koko poppoo Friidua lukuun ottamatta. Se ehkä haluaisi olla jossain ihan muualla tai ainakin toivoisi muun laumana vaikka kuuhun. Donna on harmiton kissapaimen, Typy on hauska pentu. Prim sitä vähän komentaa olevinaan välillä, mutta pääasiassa leikkivät sulassa sovussa.
Viuhka ei ole kenestäkään moksiskaan, Friidun kiertää kaukaa saatuaan hampaat kuonoonsa. Voltista ne on vaan olemassa, that's it. Primistä kai on vaan huisaa kun on lisää leikkikavereita. Tosin se kiertää kanssa Friidun todella kaukaa ja lentää pihallakin toiseen reunaan jos Friidu jollekin rähähtää.
Riepu ei ole irti niiden kanssa, mutta sisällä lähinnä toteaa, että jaa'a, lisää valopäitä. Maliina ei välitä tuon taivaallista.



maanantai 6. tammikuuta 2014

Pyhiä vietellessä

Sunnuntaina kisat Vuokkosilla. Lämppälenkillä reidessä tuntui ikävältä, juokseminen sattui todella. Mutta kyllä se nyt radan tai kolme kestäisi, luulin.
Sisällä lämpätessä alkoi sattua toiseenkin, mitä? Edellisenä päivänä ei ollut mitään. No perjantaina toki juoksin ne intervallit uudestaan, mutta venyttelin jnejne…

Eka rata hyppy-putkeen-puomi-pituus jne. Jäin siihen pituus-kohdalle. Pääsin just ja just pois radalta. En muista milloin olisi sattunut niin paljon, molempien reisin etuosat tuntuivat kovilta kivimöhkäleiltä :(
Elina riensi apuun ohjaamaan Volttia loput startit. Melkein kylmiltään.
Eka rata oli oikein siisti ja hieno kunnes 3. vikalla Voltti päättä näyttää mistä on nopeat puomit tehty ;) 5vp. ja kalastelua hiukan putkeen. Muuten niin siisti rata!
Hyppis oli vähän pelottava alusta. Voltti tuli yhden esteen ohi jne.
Mutta ihan hyvin Voltti Elinan käteen sopi ja hienolta näytti. KIITOS Elina.

Illan venytin, hieroin, söin lisää magnesiumia, saunoin, laitoin kylmägeeliä ja venyttelin lisää. Auts.

Maanantaina ei tuntunut niin pahalta ja agilitaamaan. Primin treenit ja en kyllä pystynyt taaskaan juoksemaan varsinaisesti, vähän hissuttelua ja pyörittelyä.
Prim oli _vallaton_. Energiaa ja ylitsepursuvaa sellaista. Ei pysy lähdössä. Menee läpi. Tattaraa vaan sullekin. No saatiin me hyviäkin pätkiä. Kai.
Vauvakeinua ja nyt ei pelännyt, jee. Ja tietysti piti hiukan nostaa ylemmäs. Ja ei silti pelännyt tai arkonut.

Illalla vielä kouluttamaan Virkkalaan, kontakteja ja keppejä vähän enempi. Voltti mukaan, ei tartte juosta. Teki radankin ja teki hyvinkin. Sain palkkailtua pysäytyspuomin ja todistettua yhden pujottelu jutun. Tätä tarttee hyödyntää joskus jossain jos mahdollisuus.

Vähän tokoa kun jäi aikaa (ryhmästä puuttui 1 koirakko ja osa teki vähemmän muutenkin). Perusseuraamista, z (istumisessa kerran väärin), luoksetulo suoraan ja stopeilla. Ennakoi todella helposti. Kaukot, tais tehdä kohtuu ok.

Ennen nukkumaan menoa vielä venyttelyä, hierontaa jne. Voi urheilu. Tai sen yritys. Vannoin etten ikinä enää tee muuta kuin agilitya, mutta mutta… katsotaan.

Hetki mietintää. Voltti menee kovaa. Kisoissa isolla radalla se menee vielä kovempaa ja meidän rytmit on kadoksissa täysin kun se tulee niihin tilanteisiin vielä nopeammin. Takaaleikkauksia tarttee treenata, minun. Puomia on pakko alkaa pysäyttää. Pakko päästä treenaa enempi isoille kentille.
Ja Prim. Sen kanssa on pakko aloittaa treenata "oikeasti". Onneksi nyt alkaa olla mahdollisuus. Se on nyt vähän vallaton jne. ja kun ei osaa mitään, niin soppa on valmis. Pupsi on saanut olla aika pupsi ;)

lauantai 4. tammikuuta 2014

Jossain viiraa

ja pahasti. Tullut treenattua taas tokoa. Kahtena päivänä peräkkäin jopa.

Eilen hallilla kovassa häiriössä (siellä suhas 9 koiraa ees taas yhtäaikaa) molemmat tytöt tekivät niin iloisella asentaalla kivasti. Voltti pääsi paikallaoloihin, ekan kerran sitten kesäkuun. Molemmat ongelmitta. Tosin makuulla pötkähti kyljelle siihen suuntaan mihin mentiin piiloon.
Voltti teki askelsiirtymiä ja takaapään käyttö treeniä naksuttimen kanssa. Ohjatun noudon taas niin siististi.
Luoksetulo, valuu stopissa. Tai helposti ennakoi. Voi voi, tarttis kai tehdä jotain.
Prim keskittyi keskittymään. Hyvin keskittyikin, kai tuo isompi häiriö on helpompi kuin pienempi ja satunnainen. Treenattiin jäävistä odottamista, saatiin onnistumisia.
Seuraaminen on vaikeaa… poikittaa, edistää.
Hyppyä ja kappas, nyt se malttoi seistä kuin tatti siellä hypyn takana! Ja ei videokameraa.
Ruudunkin löysi. Siinäkin joutuu miettimään, mutta luulen Primin kanssa oikea tie on juuri tuo ettei voi vetää täysiä pää tyhjyyttä humisten.
Noutoa taas malttiharjoituksena, kapulasta luopumista ja oikean tarjoamista. Olen niin ylpeä siitä, tämä oli kolmas kerta ja se niin muisti ja tarjosi oikein. Jee!

Tänään lentokentällä Sarin kanssa. Molemmat teki vähän omiaan, saatiin häiriötä samalla.
Mietin sitä seuraamista uudestaan ja palkkaamista. Sain onnistuneita pätkiä, jos menis tuolla hetken ja katsoisi mihin se johtaa.
Jäävistä taas odottelua, varsin hyvin malttoi.
Paikallaoloa, onnistui kivasti. Mutta sitten otettiin häiriö. Lelujen lentelyys ei sortunut. Mutta kun Sari kutsui Ninjaa, läksi. Ja toisenkin kerran. Saatiin lopuksi onnistunut suoritus, jee.
Vielä nouto, voi kuinka olen tyytyväinen.

Voltti teki vain pikaisia askelsiirtymiä ja kaukot sekä noutoa perusjuttuna. Unohdin treenata luoksetulon stoppia.

Sitten lenkille ja maailmaa parantamaan :)
Kiitos Sari taas kerran!

ps. meille tuli hoitoon 3 bortsua. Yksi keski-ikäinen, vähän ehkä nyrpeä lady. Sen siskonlapsi, jo äiti koira sekin, varsin mukava tapaus. Ja edellisen ihana pupsi, joka on ihan valloittanut meidät.
Mikä parasta, koko bc lauma, meidän ja vieraat, tulevat toimeen loistavasti. Lady nyt vähän nyrpistelee, mutta kun kukaan ei sitä kovin tosissaan ota eikä ala haastamaan, niin rauha maassa ja antaa nyrpistellä. Äiti koiran kanssa ollaan vähän keskusteltu kovasta yrityksestä availla ovia tai tulla ikkunan kautta sisään (kai alkoi olla tylsää) ja kun päästiin yhteisymmärrykseen, niin ollaan kovin kavereita. Pupsin kanssa me lässytellään hauskoja asioita.
Lenkitys 6 bortsun kanssa onnistuu kohtuullisesti, vieraat remmissä ja omat irti.
Mutta pientä päivitystä saisi säässä tapahtua. Tuo kuratassujen määrä on vähän hulppea. Tammikuussa pitäisi olla lunta ja pakkasta eikä kuraa, mutaa, märkää harmautta ja ankeaakin ankeaampaa. Ai marraskuu muka synkkä, hah.

perjantai 3. tammikuuta 2014

päivitystä

Katselin muutamia agilityvideoita. Osa samoilta radoilta, joita olin mennyt itsekkin. Tiedän ettei etenkään pitkäkoipisiin miehiin voi verrata omaa vauhtia. Mutta… Jos ohjaaja X hölkyttelee paikasta A paikkaan B ja odottelee nopeaa koiraansa siellä tovin verrataan ohjaajaan Saija, joka yrittää liikuttaa itseään tavalla, jota hyvällä tahdolla voisi kutsua juoksuksi, paikasta A paikkaan B ja on niin myöhässä, että nopea koira rukka ehtii kääntyä väärään suuntaan ja pelastelu kalastelu toimii/ei toimi. Yhtälö ei siis toimi.
Ei siinä aina auta vaikka koittaisi sen kiiturinsa itsenäiseksi ja taitavaksi opettaa, jonnekin sitä olisi ehdittävä silti. Auttaisi myös jos osaisi valita ne oikeat ohjaustavat ja -linjat.
En ole käynyt juoksulenkillä kuin ehkä syyskuussa? Tokihan siinä on välissä keuhkokuume, mystinen anemia yms., mutta silti. Ei kai se nopeus kehity tässä keski-ikäisen täti-ihmisen kropassa vain katsomalla Emmerdalea ja treenaten agility kerran kaksi viikossa?
Onneksi, tai ikävä kyllä, en ole asian kanssa ihan yksin. Niinpä meitä olikin kolme hölkyttelemässä urheilukentällä. (Siis ihan sillä punaisella mikä lie alustalla! Viimeksi jalkani sellaiselle laskenut ehkä ylä-asteella?) Otti koville, mitä sitä kaunistelemaan. Happi loppui ja jalat meni makaroniksi. Onneksi pakotettiin venyttelemään.
Yllättäen sitten seuraavana päivänä kipeyttä löytyi enimmäkseen kyljistä. Siis täh? Onko minulle hengittäminen niin rankkaa vielä, että kylkiluiden välilihakset kipeytyy? Vai mikä?

Ja kappas, tänään löysin itseni lentokentältä hölkkäilemästä. Nyt tosin koirat mukana vauhdittamassa. Ehkei ihan ollut 60m mun spurtit. Mutta spurttailin silti! Ja tuntui niin paljon pahemmalta kuin keskiviikkona. Ja venyttelin taas, katsoessa juurikin eilisiä Emmerdaleja. Ja palkitsin itseni syömällä puolikkaan myslileivän.

Tokoiltu myös hiukan. Voltin aivot on narikassa välillä, mutta ei se haittaa. Jos se kaivelee niitä vähän mukaan, niin on minun makuisesti tekevä. Totuus tosin löytyy tuolta jostain. Ehkä Veikkolan kokeesta muutaman viikon päästä?
Prim. Voihan villikko, teini ja höpötys. Se on kyllä sellainen enrgiapesä. Seuraaminen on vaikeaa, edistää, poikittaa tai on ihan pää pystyssä ja sitten aivastelee kun räkä valuu kurkkuun.
Maltti ei ole valttia tällä neidillä. Mutku juokseminen ois niin siistii! Luulen ettei meillä tule ongelmia vauhtiliikkeiden kanssa… Merkin osaa jo kivasti, ruutuunkin menee vaikka joutuu miettimään. Miettiminen on hyvästä. On joutunut tekemään sitä nyt noudossa. Päässä raksuttaa ja aika hyvin ne palikat lomittuu siihen liikkeeseen. Kohta jo ehkä päästään eteenpäin tässäkin.

Eilen liitelyä, Pasi teki 1-lk radan. Onneksi on päästy sieltä pois. Ihan pärseestä. Osanottoni Sari ja Mia, ne on kamalia.
Voltilla myös vähän erottelu juoksupuomi vs. pysäytys.
Prim pääsi tekemään madallettua keinua ja tadaa-ei pelännyt yhtään. Sinne meni ja kovaa. Hyvä hyvä.
Teki radan alkua ensin, teki vieläpä hyvin. Rengastakin, eihän se sitä osaa oikeasti. Mutta teki nyt ihan putkesta vauhdilla. Mutta mietinpä tässä vain, että kannattaakohan tehdä kun se on aika kookas ja rengas matalalla, iskeekö selkänsä. Jos odottaisi hetken niin voi nostaa ylös.
Eteenmenoa ei ihan supisuoralla linjalla, mutta kyllä melkein. Meni ohi jonkun aina. Raisa oli kiltti ja auttoi. Hyvin kyllä irtoo, se siitä treenistä koko talvena.
Lopuksi takaaleikkauksia, hyvin lukee. Mutta minun tarttee ehdottomasti lähteä liikkeelle eikä jäädä odottelemaan. Kappas.

Illalla, tai yöllä, kamalan hyvää keskustelua Raisan kanssa. Olkootkin, että osa ehkä meni jonnekin hyvän maun rajoille, mutta se asia puoli. Jalostus, riskit, kuka katsoo mitäkin riskinä ja kuinka paljon niitä pystyy ottamaan/sokeuttamaan itsensä. Meillä on aika samanmoiset ajatukset, sehän helpottaa kovasti keskustelua ;)
Keksin, tai keksittiin, vaan aika kauhuskenaariokin. Toivottavasti se pysyy vain ajatuksena kamaluudesta eikä ikinä toteudu. Miettii kyllä, että miksi sitä kasvattaa? Miksei vaan osta koiria?
No jos ei kasvattaisi yhtään ja pysynyt omissa valinnoissa, niin maailmassa ei olisi maailman parasta Volttia. Eikä Pirkkoa. Eikä poikia. Saati Wupseja. Pitäisikö tyytyä näihin onnen kantamoisiin.