torstai 28. helmikuuta 2013

Sellaiset agilitytreenit

Eilen yöllä treenien jälkeen oli vähän olo, että ei tästä nyt kyllä tuu mitään. Agilitysta. Mutta sitten hetken mietittyäni ajattelin, että miksei tule. Siksikö, että ei vaan pystytä tekemään nollalla 30-esteen rataa. Vai koska yökspyöks en osannut tehdä helppoa sylkkäritreeniä. Vai mikä?
Ehkei oikeasti mikään, oikeastihan onnistu tosi moni asia paremmin kuin hyvin ja ne hankalatkin kun vähän mietti ja yritti enemmän.
Yksi ongelma on, että Voltti luulee tietävänsä minne mennään ja kuinka ohjaus menee. Tyrkkyesteiden ohittaminen on todella hankalaa jos ne siinä nenän edessä on kovassa vauhdissa ja oma liike vielä vie sinnepäin.
Nyt on taas jarrutkin hukassa ja vauhti kasvanut minulle hallitsemattomiin suhteisiin. Tai sitten kuvittelen kun joudun taas vähän enemmän köpöttelemään nivelongelmieni takia.
Sellainen pyöritys onnistuu, sehän kääntyy hyvin. Toisaaltaan myös rytmittämällä, kunhan se rytmitys olisi oikeassa suhteessa ja oikea-aikaista. Tätä täytyy treenata paljon.
Kontakteilla lelua valmiina muutaman kerran ja vauhtia löytyi enemmän kuin ehkä olisi terveellistä. Jaakko antoi hyvän ajatuksen juoksukontakteista. En varmaksi muista miten se nyt meni sanasta sanaan, mutta ajatuksena ettei ne ole mikään pysäyttävä este vaan yksi muiden joukossa (vrt. suora putki) ja on ohjattava ennakoiden myös niillä.
Lopuksi tosiaan yritin tehdä Lauran näyttämää sylkkäritreeniä. Jos kuvittelin meidän handlaavan ne ihan hyvin, niin se luulo karisi pois heti. A) Voltti tietää ja ennakoi, ei tule käteen (palkattiin) B) se lensi niitä esteitä (rytmitys, linjaaminen, mikä?) C) en osannut ranneliikettä ja oman liikkeen suuntaa etenkään vasemmalla kädellä. Koska ahdisti, lopetin. Ja menin tekemään jaakotuksia yms., jossa halusin Voltin pysyvän lähellä liikkeestä huolimatta. Oikealle parempi kuin vasemmalle. Täytyy paljon palkata näistä nyt.
Lopuksi se oli väsynyt, minä ehkä hiukan turhaantunut ja oli sitten ylikilttinä pienellä vauhdilla.

No, Lindan tekemä kakku maistui ja oli hyvää :)


keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Virheitä ei pidä pelätä

No se on kyllä vaikeaa... virheistä ahdistuu! Mutta virheiden kautta saadaan parempaa ja pysyvämpää lopputulosta. Kuka uskoo?
No, pakko yrittää ja Voltille tänään(kin) kuuntelu ja jippo treenejä. Ja vähän kivaa rallattelua ja asennetta.
Merkit ovat Voltille haastavia. Jokainenhan tötsähän voi olla The Merkki. Tai sitten se mielletään The Merkiksi minne ei ollut lupa mennä eli silloinhan kannattaa vähän kiertää kauempaa ettei vaan tule kiusausta tehdä väärin. Merkille menohan on hauskaa. Tosin vielä hauskempaa olisi latasta merkiltä täysiä ruutuun. Miten vinossa voikaan koira olla ilman että kellahtaa kyljelleen...
Anne katsoi ensiksi pään asentoa seuraamisessa. Olen nyt vähän nostattanut sitä ja asennetta siinä samalla. Pikkuisenhan samalla tulee rillumarei-asennetta mukaan, mutta nyt siihen ei puututa. Pään asento selkeästä parantunut pienellä treenillä jo. Noin 3. askeleessa tulee pieni nuokahdus. Siitä huomautus ja palkkaa heti kun pysyi. Toista kertaa ei haksahtanut nuokkumaan. Tosin pieniä ja lyhyitä seuraamispätkiä.
Z haettiin virhettä ja laitettiin kuuntelemaan. Anne käskytti ensin läpi, ei ennakointeja tai edes tainnut huomata käskytyksiä. Toisella kerralla seis-seis-istu. Toisen pysähdyksen jälkeen en ottanut käskyllä mukaan, mutta läksi. No ohoh. Eipä uudestaan yrittänyt. Istuikin muuten napakasti, en siitä saanut virhettä aikaiseksi. Hyvä Voltti.
Sitten muutama vauhtituonti metallilla. Ei huomauttamista eli ei jankattu.
Sitten ruutu, siellä täällä tötsiä, näki kun vein niitä ja vikana keskelle yksi. Voi pöllö, kun lähetin merkille niin ampaisi sinne viimeksi viemälleni tötsälle. Tosin sen jälkeen ei tehnyt virheen virhettä. Ruutu löytyi erinomaisesti. Jos jäi hiukan liian reunaan, käskyllä korjasi itsensä keskelle.
Merkin kanssa sai tehdä taas kerran niitä "hellitä nyt" treenejä. Ollaan kuin viulunkieliä siellä merkillä "sano sano".
Lopuksi vain luoksetuloa suoraan, vähän stoppeja yms. isolla palkalla. Olihan siinäkin jo yhdelle treenille :)

On se kyllä hauska treenikaveri. Yrittää, ei ota nokkiinsa, jaksaa ja jaksaa. Huomauttaa ei tarte kuin kerran ja silloinkin se "kröhöm" tai "höpöhöpö" riittää.
Onneksi jaksoin ja ymmärsin tehdä sen kanssa pikkupennusta saakka paljon leikkimistä, tarjoamista yms. Luulen, että se oli oikea tie ja siksi haluaa yrittää kovasti. Lisäksi onhan se vaan niin nokkela, vähän liiankin. Hyvässä ja pahassa.
(vaaleanpunaiset lasit, vielä en anna niitä kiertoon)

Viuhka on _laiska_. Lisäksi se ei viihdy yhtään ulkona vaikka on hieno ilma. Haukkuu (!) sisälle melkein heti. Nukkuu, komentaa muita käyttäytymään, syö ja kerjää rapsutuksia.

Huuda kovempaa

Ja vaikka kuinka huutaisi, teho on mitätön. Jälleen taas todistettu totuus. Asia, josta minulle huomautetaan kohtuullisen säännöllisesti. Kun iskee paniikki ettei ehdi tai osaa, alan kiljumaan. Ja siitä seuraa virhe. Kun pidän sen suuni soukemmalla ja ohjaan, niin menee ihan hienosti.
Olin siis Jaakon treeneissä Voltilla. Meidän kanssa oli Anna Eifert Nevian bordercolliensa kanssa. Käytiin siis pitkään ja hartaasti rataa läpi :)
Alku meni ihan kivasti. Jaakko halusi hioa minun pakkovalssia (mikä meni minusta ihan hyvin), varpaiden asentoa yms. No ei toiminut, en saanut siitä asennosta itseäni ympäri tarpeeksi vikkelään. Sitten pakkovalssi (joka ei ollut varsinainen pakkovalssi), varpaat valmiiksi meno suuntaan. Se muuten toimi! Hmm, täytyy miettiä noita missä mitenkin.
Eihän me nollana vedetty 30 esteen rataa, mutta kuitenkin alusta loppuun enempi vähempi pätkissä. Minusta tuntui, että välillä rytmit oli kateissa ja minä aina myöhässä. Mutta ei kai sitten muka ollutkaan, paitsi minä aina myöhässä. Tai ainakin välillä. Kun vaan uskalsi luottaa koiraan ja mennä vaan niin kappas, ehti paljon pitemmälle ;o)
Voltti taisi olla ihan pätevä. Kyllähän sitä ohjata pitää, ei se mikään Zen ole :P Mutta tuli ohjauksiin, ei kaahottanut, yritti parhaansa, osasikin jotain mitä en uskonut. Pujotteluissa oli super niin kulmien hakemisen, nopeuden kuin siellä pysymisen suhteen. Takaakierroissa kovasta vauhdista täytyy olla tarkka ettei mene ohi liikkeen mukana, tällein kävi takaakierto-persjättö kohdassa. Tosin ekaksi varmistan, sitten olen myöhässä ja meni jo.
Rimoja ei tullut lainkaan, kontaktit meni nopsasti ja tuntui kivalta. Huolellisuutta ja uskoa itselle.
Taisi Jaakolta joku ylistyssana lipsahtaa Voltista. Tai siis ellei nyt ihan ylistys, niin kehu. Tai ainakin positiivinen lause.
Jaakko meni itse lopussa muutaman pätkän. Sai menemään yhden hypyn ohi (kun ei ole Zen), muuten oli aika näppärän näköistä! Ja ehkä se todellakin menee aika nopsasti, siltä se näytti.


tiistai 26. helmikuuta 2013

Haastetta pukkaa

Sari oli haastanut minut ja Lauran.



1. Mitä eläimiä laumaasi kuuluu?
- koiria ja kissoja

2. Tämänhetkiset harrastuskoirasi ja mitä niiden kanssa harrastat?
- Voltti ja Viuhka. Voltti agility ja tokoa, Viuhka pääosin agility. Paimentamassa on käyty joitakin kertoja, enemmän kuitenkin Viuhka.
Riepu on eläkkeellä ja keskittyy lähinnä pihan ja sohvan vahtimiseen, Maliina taas puuhailee enemmän Juhan kanssa. Ja Ruuti hengailee mukana.

3. Tärkeimmät saavutuksesi tähän mennessä?
- Vaikea vastata, saavutuksia on niin erilaisia. Agilityssa Riepu on eka agility- ja hyppyvalioni (epävirallisesti kun ei ole näyttelytulosta), sen kanssa olen päässyt osallistumaan useamman kerran karsintoihin ja SM-kisoihin. Voltti on ensimmäinen tokovalio, tosin sekin epävirallinen sen näyttelytuloksen uupumisen takia. Viuhka oli ensimmäisen bc pentueeni emo ja pentue ei ehkä kaikkein pöllöin ole, terveitä ja mukava luonteisia moneen lajiin sopivia koiria (joskaan ehkei niitä helpoimpia). 
Yksi iso saavutus on ehkä myös se, että kaikki koirani ovat mukavia kotikoiria, osaavat käyttäytyä ja niiden kanssa arki sujuu ongelmitta. 

4. Tavoitteesi vaikkapa tänä vuonna?
- Tuloksellisesti saada Voltti 3-lk aksassa, muutama nolla sieltä olisi ihan kiva. Tokossa osallistua SM-kisoihin ja oishan se hienoa päästä toiselle päivälle. Muuten, että kehitymme molemmissa lajeissa ja pääsemme eteenpäin.

5. Miten paljon treenaat?
- vaihtelevasti. Agilitya talvisin 1-2 kertaa viikossa (joskus lisänä viikonloppusemmat tms.). Tokoa tulee tehtyä melkein päivittäin kotosalla jotain temppuja. Rymätreenit ehkä noin kerran viikossa, aina ei sitäkään. 

6. Millainen on hyvä treeni?
- riippuu mitä treenaa. Välillä radan läpi pääseminen on se juttu. Toisen kerran hiotaan tekniikoita ja silloin ahaa-elämykset ovat parhaita. Joskus taas kaikkea siltä väliltä. Ohjatuissa treeneissä hyvä treeni on sellainen, mistä saa eväitä jatkoon. Ja välillä vaan tarvitsee "kaikki onnistuu" treenejä!

7. Miten pyrit itse kouluttamaan muita?
- koirakko kohtaisesti. Kaikki ei pysty samaan, jokaisella on vahvuutensa. Niiden esiin kaivaminen ja löytäminen on haastavaa. Yritän olla positiivinen, mutta sanoa suoraan. Pidän tekniikoista ja mahdollisuudesta käyttää hyväksi niitä, koitan saada ohjaajat kokeilemaan, opettelemaan ja oivaltamaan itselleen ja koiralleen parhaiten sopivia vaihtoehtoja. 

8. 2 parasta piirrettä koirassasi?
- Voltti yrittää aina parhaansa ja se on maailman helpoin koira niin kotona kuin reissussa.

9. 1 huono piirre itsessäsi?
- yksikö vain... äkkipikaisuus.

10. Tulevaisuuden toiveita?
- koiramaisissa toiveissa on saada pitää koirat terveinä, iloita niiden kanssa tekemisestä. Toivoisin pystyväni oleman enemmän seesteinen, kehittäväni omaa päätäni. Viuhkalle helppo synnytys ja terveet pennut. Saada pitää Riepu vielä ilonamme (ja riesana).

11. Päivän mietelauseesi?
- ei ole. Muuttuu kokoajan jos sellaista edes on!



Ohjeet haastetuille: jokaisen haastetun tulee vastata niihin 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten uusi haastateltava ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä jolta sait haasteen.!
Haaste lähtee toiselle Sarille ja Heidille!

1. Elämäsi koira?
2. Jos sinulla ei olisi bordercollieta, niin mikä koira sitten?
3. Mieluisin laji koirien kanssa?
4. Himokisaaja vai sunnuntaiharrastaja, kumpaan kallistut?
5. Oletko treenajana pikkutarkka nysvääjä vai sinne päin-tekijä?
6. Jos koirallasi olisi ammatti, mikä se olisi ja miksi?
7. Mikä on asia, josta olisit valmis tinkimään ensimmäisenä koiran kasvatuksessa (esim. joku osa luonteesta, terveydestä, ulkonäöstä) ja mistä et tingi missään tapauksessa?
8. Jos bordercollieen pitäisi risteyttää toista rotua, mikä se olisi ja miksi?
9. Nimeä maailmalta koira, joka sykähdyttää (jos sellaista on).
10. Ohjaaja/kouluttaja, jonka menoa ihailet (jos sellaista on).
11. Ihanne vapaapäivä koiran kanssa, mitä ja missä?
11.  Ihanne vapaapäivä koiran kanssa, missä ja mitä.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Kuutamo(lla)

Ihan, upea kuutamo! Melkein ei malttaisi mennä nukkumaan kun voi ihailla kuuta ja sen antamaan valoa pimeässä metsässä.
Valitettavasti se aiheuttaa myös unettomuutta, ainakin uskon niin. Miksi muuten heräilisin kokoajan.

Kuutamollakin tunnun olevani aika-ajoin monessakin asiassa koirien kanssa (ja monessa muussakin). Välillä myös ummistaa silmät eikä halua nähdä missä oikeasti mennään. Kun sille asialle pitäisi jotain tehdä... Mutta kun aina ei ole selvää suunnitelmaa ja siirtää sen tekemistä & toteuttamista.
Tokossa nyt alkaa olla suunnitelma aika hyvällä tolalla. Voihan olla, että siinäkin huomaan ettei se ollutkaan kelvollinen plääni. Mutta nyt näyttäisi, että ollaan ehkä oikealla tiellä Voltin kanssa.
Agilityssa sitten. Huoh. Mun olevinan vahvin laji ja kokoajan enempi siellä kuuta ihailemassa. Tiedän, että pitäisi sitä sun tätä. Miksi sitten en tee niin? Selittelyn makua on, että en vaan ehdi/pysty/kerkeä/osaa. Hah. Minä kaipaisin kovasti sellaista järjestelmällistä minää, jota ei ole vielä löytynyt tähän päivään mennessä.

Mutta sunnuntaina alkoi ohjatut tokotreenit. Voltin kanssa sitä sun tätä, mutta aiheena oli luoksetulo. Otettiin rallattelu luoksareita, toinen koira häiriönä/kirittäjänä. Haluan Voltilta täysin pois ajatuksen ennakoimisista. Myös haluan suorat luoksetulot enkä banaaneja. Pysäytyksissä pitää laittaa liina kiinni heti eikä askeleen tai kahden päästä. Maahan mennään nyt eikä kohta. Sivulle tullaan reippaasti himmaamatta ilman törmäyksiä. Ja lähdössä mennää maahan niin että tanner tömähtää eikä ajatellen.
Pysäytyksiä treenaan nyt ihan itse keksimällä ajatuksella (kröhöm), uusi sana ja sen tarkoitus todellakin on taaksepäin ajatus. Lyhyellä matkalla saa peruuttaa, mielummin pitääkin. Tällä olen nyt saanut oikeasti superhienoja pysäytyksiä, täydestä matkasta ei vielä ihan enkä vielä paljon haluakkaan niitä tehdä ettei vaan hajoa koko liike.
Maahan menot pitäisi olla ripeämpiä, tätä nyt työstetään. Vauhti on kyllä riittävä kaikki matkat ja nyt ei törmääkään enää, Christan neuvo tepsi siihen.
Treeneissä ei myöskään kaarrata eli täytyy nyt laitella paljon tötsiä yms. häiriöitä. Voltti selkeästi hiukan väistää kaikkea tuollaista. Osaksi se todennäköisesti johtuu siitä, että haluaa tehdä oikein ja ettei vaan mene vahingossa merkille tai jotain.
Ennakoimisia saatu karsittua. Jatketaan tällä tiellä luoksetulon osalta, kyllä siitä hyvä tulee!
Niin ja sunnuntaina Voltille kävi moka ;) Kaksi koiraa vierekkäin maassa ja toista kutsuttiin. Volttikin läksi. Iik ja apua, voi raukkaa. Toista kertaa ei haksahtanut ja mikä parasta, vauhti ei kärsinyt vaikka asiasta huomautettiin.

Tänään olisi Jaakon treenit, kohta sitä tietää kuinka kuutamolla onkaan...

Viupiu huokailee, makoilee ja kärttyilee. Voltti on saanut roikkua sen niskassa lenkillä ja ei sano mitään. Nyt sano. Voltti raukka, melkein jäi suu auki seisomaan että mikä sitä emoa oikein vaivaa. Ihan oikein, jospa vihdoinkin vierottaisi tuon roikkujan itsestään.


Pääsiäispupseja

Odotetaan syntyviksi pääsiäisen aikoihin sillä oireet eivät olleet pelkkiä oireita, vaan Viuhka on tukevasti kantavana.
Ultrassa näkyi useampi sykkivä sydän, mutta lukumäärää ei uskallettu arvailla. Tuskin kovin valtavaa pentuetta tulossa, mutta pentuja kuitenkin.


Siis toivottavasti reilun kuukauden kuluttua voin lähetellä tälläisiä kuvia tuoreemmista pennuista.


lauantai 23. helmikuuta 2013

Takaisin kotiin

Aina on mukava olla hiukan arjen ulkopuolella vaikka mökkeilyä ei nyt löhölomaksi voikaan kutsua. Tosin löhöileminen onnistuu normisti yhden päivän ja sen jälkeen alkaa tulla tosi tylsää. Etsittävä tekemistä.
Hiihtäminen ei kuulu lempilajeihini enkä omista edes suksia. Mutta tuolla melkein umpihangessa ja järven jäällä latua pitkin oli ihan mukava sivakoida hiljaksiin. Ehkei sille ladulle olisi ollut koirilla asiaa, mutta ketään ei koko aikana näkynyt ja niinpä se saivat juosta vapaana mukana.
Lumikenkäkävelyä tuli harrastettua joka päivä. Yllättävän raskasta se on, jo 4-5km lenkin jälkeen huomaa liikkuneensa! Nilkkoihin otti kovasti, kipulääkkeittä ei vielä pysty liikkumaan enemmän. Mutta kokoajan parempaan suuntaan.
Tuohon päälle kun on kaikki ihan arkihommat. Polkujen tekeminen niin liiterille, huussille kuin saunalle. Veden nostaminen, puiden hakeminen, uunin lämmittäminen. Päivä menee ihan hujauksessa ja huomaa ettei ole oikein tehnyt mitään. Yhden kirjan ehdin lukea, lasten ja äidin kanssa korttia pelattiin joka päivä, telkkaria tuli katsottua hiukan.
Viuhka ja Voltti osallistuivat kaikkeen ja olivat nekin aika kuitteja aina illalla.

Kotona meinasi yksi halimali hukuttaa minut suosion osoituksiin. Istui sylissä 10min nuollen ja puskien. Sitten vaan yht'äkkiä katsoi että riittää ja läksi takkahuoneeseen. Eikä sitä näkynyt kuin vasta iltaruoan aikaan. Juhakin sanoi, että Riepu nyt lähinnä haluaa olla pihalla tai sisällä ollessaan makoilee omalla pedillään. Ruoalle ilmestyy ja poistuu taas. Se on vielä vetäytyvämpi kuin aiemmin. Syy? Tai ehkei ole mitään syytä.
Maliina oli kovin rauhaton koko illan. Raivostuttavan rauhaton. Kävelee kokoajan ja hätistää kissoja. Siis ihan koko ajan! Pitäisikö sille antaa joku lisäravinnekuuri jotain rauhoittavaa? Onko kellään mitään ajatusta asiasta?
Ruuti ruppana, reppanaa se ei ole nähnytkään. En tiedä oliko edes huomannut osan perheestä olleen poissa ;)

Tänään alkaa paluu arkeen ja tokotreenit. Olisi minun vetovuoro ensin ja sitten Voltin treenit. Muutama työjuttu pitäisi saada tehtyä myöskin.

Laura oli blogiinsa laittanut hyviä ajatuksia Pyrystä ja Vipistä. Sitä lukiessani muistui mieleeni juuri tuo, perusasiat pitäisi osata ja opettaa kunnolla. Kuinka paljon kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jokainen tekee oman koiransa sen oman matkan sinne jonnekin. Mikä se sitten onkin. Ilman päämäärää tai tavoitetta kulkeminen on ehkä hiukan hapuilua. Ja vaikka olisi ne tiedossa, voi tarvita välietappeja ja hetkeksi alas istumista ja miettimistä kuinka ja miten jatkaa eteenpäin. Joskus joutuu palaamaan polkua takaisin päin, joskus aloittaa jopa ihan alusta. Aina voi myös lisätä välitavoitteita, siirtää tai jopa muuttaa päämäärää.
Jos ja kun tavoitteet saavutetaan, voi asettaa uusia. Tällöinkin yleensä huomaa, että joutuu peruuttamaan joissakin asioissa aina välillä. Vahvistamaan, korjaamaan ja uusimaan. Matka koiran kanssa ei ole koskaan loppumaton. Tietä jatkuu ja jatkuu. Joka mutkan takana on jotain uutta, hurjien alamäkien jälkeen usein vauhti hyytyy hetkeksi seuraavaan ylämäkeen. Joskus tuntuu myös, että kulkeminen on yhtä suota, eteneminen on tahmeaa, raskasta ja huomaamatonta. Välillä taas melkein liidetään vetten päällä.
Mutta se onnistuminen, yhteinen tekeminen molempien nauttiessa siitä tekemisestä, on se isoin palkka. Välillä se on vain se sopiva ilme ja silmien säihke, toisen kerran taas flowmainen agilityrata. Ja kaikkea siitä väliltä.



torstai 21. helmikuuta 2013

Kuulumisia

Ei se loma kokonaan ilman agilitya mennyt :)
Katjan kera Joan hallilla. Esan 2-lk rata, vähän mukailtu. Eipä loistettu.
Treenilistalle nyt jaakotukset, ne leviää. Ja kai paljon muutakin.
Mutta kivaa oli, tehtyä sai paljon ja vahvistettua juttuja.

Voltti vetäs kauppareissulla reilusti suklaata. Illalla oli sitten kovin jano ja paljon suklaista vesioksennusta. Mattopyykille saunalle. Onneksi muuten pirteä ja aamulla jo maistui ruokakin.

Viuhka reippailee hyvin mukana, mutta toisaaltaan on hyvin laiska. Maanantaina ultraan.





tiistai 19. helmikuuta 2013

Lomailua

Helppoa ulkoilua, lumikenkä lenkkejä, hiihtämistä. Talvesta, lumesta ja hiljaisuudesta nauttimista. Metsäneläinten jälkien pongaamista, lintujen alkavan kevään liverryksen kuuntelemista.
Toki myös lumitöitä, puiden kantamista, veden nostamista.
Oloilua, kortin peluuta, elävän tulen lämmöstä ja tuoksusta nauttimista.

Viuhka ja Voltti osallistuvat kaikkeen niille sopivalla tunteella. Niin mennään lumessa kahlaten kuin sohvan nurkkaan käpertyen, yhtä suurella innolla.
Olen kohtuullisen varma, että Viuhka on kantava. Sen käytös on seesteisempää, rauhallisempaa. Myös ulkoilessa hiljentänyt tahtia. Korvat yms. muut herkut ottaa nirsoillen vastaan. Syö toki ettei vaan Voltti saisi, mutta se ahneista ahnein koira on jossain kadoksissa. Ruoan kanssa on vähän sama.
Kun Heidi mittaili Inkin vyötäröä niin minunkin piti... On nyt kasvanut n. 1,5cm. Toki syy voi olla myös lisäruoalla, jota ehkä olen alitajuntaisesti antanut.

Laura oli Pirkon kanssa Nextarissa viime viikonloppuna. He olivat olleet melkoisen supereita! Toki se ei ole yllätys, mutta kyllä tekee iloiseksi :)
Laura on todella hyvä ohjaaja ja kouluttaja. On niin hienoa, että Pirkko ja Laura näyttäisi sopivan toisilleen niin hyvin. Lauralla on ollut taito kaivaa Pirkosta hyviä ominaisuuksia ja parannella niitä vähemmän hyviä. Taito ja halu, ajatuksella jaksanut tehdä työtä.
Myös on hieno tunne, että ehkei Tip x Viuhka ollut pöllömpi yhdistelmä.

Pojat tulevat sieltä kyllä vielä kanssa, se vaan vie hetken pitempään ehkä.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Voltti TVA

Tai siis TK4 kun ei ole sitä näyttelytulosta. Mutta TVA kuulostaa paremmalta ja yritetään huhtikuussa saada se riittävä tuloskin joltain puolalaiselta tuomarilta!

1-tulos toki ilahdutti, mutta ehkä eniten iloa tuotti Voltin asenne tekemiseen. Nyt korvat höristeli ja oikein odotti seuraavaa tekemistä.
Tuomari ei ehkä ollut tiukin, mutta mm. seuraamisessa rokotti helposti pisteitä. Kaikkea 0 ja 9 väliltä näki eli olin iloinen kasista. Myös paikallaolot meni hyvin, 10 istumisesta ja 9 makuusta, hiukan oli haistellut.
Z ok ja 9.
Luoksetulossa hiukan banaania, pysähdykset kelvolliset, 9,5.
Ruudussa Voltille kävi moka! Merkille läksi jo vinoon, mutta korjasi. Ruutuun ehkä lähetin huonosti (kun niin osaa... Mitä opin tästä?) ja läksikin lähellä olevalle merkille ja siitä sitten ruutuun. Loppu hyvä, 7. No johan sattu varmassa liikkeessä tyhmä moka.
Ohjattu nouto 10! Merkki niin hyvä, sieltä tosi kovaa kapulalle ja samaa vauhtia takaisin.
Hyppynouto 9, en tiedä mistä piste. Oisko ollut vino perusasento.
Tunnari 9. Läksi hyvin, haisteli hyvin, nosti oman hyvin ja vauhdilla sivulle. Pyöritteli hiukan suussa, tarkka tuomari tarkasti ettei hampaiden jälkiä. Tosin katsoi lähes kaikilta.
Kaukokäskyt 8. Kaikki siirrot ripeitä! Mutta eteni n. 10cm siinä seiso-maahan vaihdossa.
281p. Ja siis meidän eka titteli <3



torstai 14. helmikuuta 2013

leikkauksen vaikeus

Kolmas päivä peräkkäin agilitya. Ehkä vähän liikaa, mutta Volttia ei näyttänyt haittaavan. Ehkä tuli treenattua myös hiukan liikaa, mutta kismitti Pasin tuoman radan haasteellisuus.
Omalta mukavuusalueelta poistuminen tuo haastetta ihan pelkästään korvien väliinkin. Alitajuntaisesti, tai tietoisesti, on vältellyt joidenkin asioiden treenaamista tai ohjauksien käyttämistä kun ei vaan osaa tai tunnu luontevilta.
Takaaleikkauksia käytin Riepun kanssa paljon. Voltin kanssa enpä juuri lainkaan. Ja se näkyy, on näkynyt useamman kerran tälläkin viikolla. En osaa ajoittaa niitä, liikkua ehkä oikeaan suuntaan oikealla hetkellä. Viuhkallakin ne toimii pääosin hyvin. Miksi ihmeessä ei Voltilla?
Muutenkin herkästi nyt lähtee homma leviämään eli koira ei todellakaan ime ohjaajaan. Toisaaltaan joo, mutta liikkeen kanssa voi myös mennä ohi esteen. Ihan kummallista, tätä ei ollut ti eikä Janitalla. Nyt taas oli. Toki ohjauksella, tai sen puutteella, oli vaikutusta, mutta silti.

Siinä ne kehnommin onnistuneet asiat. Muutama rima vielä tuohon listaan.
Huomaan tekeväni päällejuoksuja helposti ja ne toimiikin. Kaksi tiukahkoa leikkausta peräkkäin toimi myös oikein hyvin. Rytmittämällä kääntyy, kunpa muistaisi ja osaisi sitä aina hyödyntää. Keinu on hiukan retuperällä... huomaa ettei olla sitä treenattu. Puomi oli aika hyvä. Jos ajoissa kertoo pysähtymiskäskyn niin myös pysähty. A:an edessä oli putki n. metrin, puolentoista, päässä sivuttain. Hiukan ahdisti Volttia ja juoksi sen vinoon alas (siis juoksu A). Kilttinä ei siis edes yrittänyt hypätä putken yli. Muutama palkkaus suoraan alas.
Lopuksi kokeiluja, muutama hauska versio samasta kohdasta. Kyllä irtoaa, osaa suorittaa, tuli ohjaukseen vaikak leieröi A:an. Tosin oli tehnyt sitä kohtaa jo eli tiesi kuvion. Mutta silti! Leikkauksilla ei ollut hyvä, A esti oman juoksulinjan. Ehkä kuitenkin kisaversio olisi ollut se eka vaihtoehto.
Ja jotain muutakin kokeilua. Onnistuu, mutta oma eka versio paras ja nopein. Tämä on ehkä hyvä juttu, tietää edes joskus mitä tekee ;o)

Viuhka hengaili mukana alussa rataa rakentaessa. Muttei treenannut, jos ois vaikka kantavana. Oireet viitaisi, että on. Mutta mistäs sitä tietää, voihan vaan kuvitella olevansa ja siksi käyttäytyy niin.

Tokokoe ois la. Ei taas olla ehditty treenaa (kuin agilitya)... Nooh, osaahan se. Osaahan?

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Ystäviä

Minä en koskaan ole lähettänyt ystävänpäiväkortteja enkä ostellut lahjoja. Minusta ystävät ovat läsnä jokapäiväisesssä elämässä, kuka melkein päivittäin, joku toinen harvemmin.
Koiramaailmassa ja -harrastuksissa ystävät ovat usein myös treenikavereita. Sellaisten kanssa on mukava treenata, he eivät ihmettele jos on huono päivä, kysyy tyhmiä, hehkuttelee onnen tunteita tai tuskailee osaamattomuuttaan. He auttavat tarvittaessa, myös kysymättä. He kestävät myös mököttämisen, tietäen ettei se on heille suunnattua.
Ikävämpää ja myös melkein mahdotonta on treenata ihmisten kanssa, joiden kanssa joutuu liikaa miettimään sanomisiaan tai tekemisiään. Jotka valitsevat porukasta ne, joiden kanssa oikeasti haluavat tehdä ja tiuskivat muille. Joilta ei voi kysyä tai heille sanoa mielipidettään tuntematta itseään tyhmäksi.
Onneksi pystyn aikalailla valitsemaan treenikaverit. Ja onneksi pääosin kaikki on ihan super ihania tyyppejä!

Eilen oltiin Voltin kanssa Janitalla. Päästiin koko rata läpi, tosin ei nollalla tietenkään. Vaikka paperilla näin jotkut asiat selvästi, siinä treenitilanteessa ne vaan unohtu... tai en osannutkaan tehdä. Tai en tiennyt ihan varmaksi minne ehdin. Tai millä vauhdilla Voltti tulee. Tai menee.
Kovaahan se meni. Ja tuli. Mutta toisaaltaan ehdin paremmin kuin luulin muutamaan kohtaan. Vielä paremmin jos ohjasin kunnolla. Ja Voltti ohjautui oikeastaan todella hyvin jos vaan tajusi mitä halutaan.
Oikein onnistuneet treenit siis :)
Mutta mun kunto... on surkea! Jos tässä nivelten antaessa jo liikkumisvaraa enempi alkaisi kunnon kohotus kuurikin.

Ystäviin vielä. Meilläkin osa kissoista ja koirista ovat enemmän toistensa ystäviä kuin jonkun muun. Hippo rakastaan bordercollieita ja bortsut sitä. Hippo nuolee, koirat nuolee. Ne asettelevat päätään sopivasti, kääntävät toisen korvansa puhdistettavaksi. Ja Hippo puskee ja hyrisee niille.
Bengalit tykkäävät toisistaan. Niiden leikkejä ymmärtää vain toinen bengali, rexien kanssa saavat tappelua ja juoksemista aikaan samoissa temmellyksissä.
Viuhkan ja Voltin suhde on omanlaisensa. Sisällä ne pesevät toisiaan, ovat paljon yhdessä. Ulkona melkein sama juttu, mutta siellä Voltti usein roikkuu Viuhkassa eikä toinen sano mitään. Kärsivällistä äidin rakkautta.
Riepu nyt on vain suurimmanosan aikaa. Mutta Ruutin kanssa niillä on samat sävelet selvästi, menevät yhdessä pihalla häntä suorana. Eikä Riepu koskaan komenna Ruutia rumasti, toisaaltaan Ruuti tuntuu uskovan pelkkää silmien muljautusta Riepun osalta.
Maliina palvoo Juhaa. Muut koirat ovat sille hiukan pakollinen paha, ei se niistä perusta. Todennäköisesti se olisi tuhottoman onnellinen jos taivaalta tippuisi meteoriitti ja liiskaisi kaikki muut paitsi Juhan, Juhan Volvon ja ruokatynnyrin.



tiistai 12. helmikuuta 2013

yötä myöten mukavaa

Se on vaan niin kivaa, Voltin kanssa tekeminen. Vaikka me ei ola flowta nähtykään, rytmitykset on itseltä kateissa ja välillä lähtee mopo keulimaan. Se on vaan kivaa, yrittää parhaansa, menee kuin osaa & on opetettu ja yleensä vähän vielä paremmin. Ja kovemmin. Jos en osaa ohjata, rytmittää tai valita oikeita ratkaisuja, niin ei ole koiran vika.

Viuhkan ultrailen joskus viikolla 9 eli kuhan ehdin. Vahvasti näyttää tiineyden merkkejä, mutta toisaaltaan voin vain ehkä kuvitella juoksun jälkeistä elämää sellaisiksi.


maanantai 11. helmikuuta 2013

jaksaa, jaksaa

Onpas outo aikakausi. Olen ihan puhki, kamalasti tekemistä kokoajan (ja kaikki ei suinkaan ole vain koirajuttuja), tuntuu ettei ehdi kunnolla mitään, ei ehdi nukkua tarpeeksi tai ei saa nukuttua, asiat painaa päälle ja liikaa miettimistä. Plääh.
Jos kohta helpottaisi, edes väliaikaisesti :o)
Tämä viikko on vähän hei hulinaa-viikko. Tosin ihan osaksi koirajuttuja, mutta tottakai niissä hyvin viihtyminen syö hiukan muuta. Ei voi mitään, jaksaa jaksaa!

Sunnuntai piti olla löhöpäivä, mutta löhöämään ehdin vasta illalla joskus klo 20 aikoihin. Tosin väliin mahtui mukava, rentouttava höpöttämis lenkki Sari kanssa. Kiitos!
Lenkillä Viuhka oli aina vaisu. Käveleksi ja juoksentelikin, muttei silleen kuin normisti. Samoin siitä on nyt kuoriutunut sohvapoliisi. Hän määrää kuka saa tehdä mitäkin. Siis muut koirat. Viuhkasta! Samahan oli viimeksi kun oli kantavana, eli toivotaan tämän olevan merkki pentuleista.

Voltin kanssa tehty ihan kotitokoilua. Lähinnä iltaruoalla kaukojen vaihtoja ja peruuttamista. Ja korvien höristelyä.

Ruuti palasi kyläreissulta ja sujahti takas laumaan ongelmitta. Juoksu on alkanut, mutta onneksi pysyy sisäsiistinä silti. Viimeksi meinasi vähän unohtaa. Ehkä siitä on nyt tullut iso tyttö.




lauantai 9. helmikuuta 2013

Me joka päivä tokoillaan...

Tai ei nyt ihan kuitenkaan, joka toinen ehkä.
Eilen Sanna antoi Katinan paikan hallilla käyttöönsä. Melkein laistin lähtemisen, kamala väsy ja kehnohko ajokeli. Mutta menin kuitenkin, onneksi.
Paikallaolot ja makuussa kääntyi kyllä mutkalla siihen suuntaan mihin menin piiloon. Lisäksi ehkä vähän ahisti ne vasemmalla puolella olleet koirat, joita palkattiin ja taisi joku lähteä ja palautettiinkin (Voltin mielestä selkeästi huono käytöstä, hyi ahistaa, ei voi katsoa ;o).
Istumisessa pysyi tosi hyvin. Mutta se ilme. "Minä pieni tässä parhaani yritän ja nyt se tulee ja sanoo kuitenkin etten silleen tarpeeksi hyvin". Voi ei. Palkkailin sitten erikseen korvien höristelystä.
Isohkossa häiriössä sitä sun tätä. Seuraamista. Tunnari (joka ekalla lähes melkein täydellinen eli jätettiin siihen). Stoppeja, matolla selkeästi vaikeampi kuin luistavalla lumella.
Metallilla hyppynoutoa ja vinoja heittoja. Ei mennyt halpaan, mun super voltti korjasi ihan ilman apuja joka kerta! Nostot ja palautukset olivat siistejä & kohtuullisen nopeita.
Kaukot, voi kaukot. Se nyt vaan etenee. Seisomisesta maahan. Seisoo liika pitkänä ja siitä hankala mennä maahan ja ne tassut siirtyy sen 10cm. Jumittamaan en saanut, vaihdot muuten ihan napakoita.

Viuhkan osuus oli temppuilla illalla ja toimia kyljen lämmittemenä. Hoiti tämän homman erinomaisin arvosanoin.

Tänään kimppatreenit ulkona. Me tehtiin vain merkiltä ruutuihin lähetyksiä. Ruudut siis molemmissa suunnissa.
Ei mennyt halpaan kertaakaan vaikka oletti, niin kuunteli. Myös paikan hakua. Jätin lähelle sivuun yms. ja siitä ruutuun. Kerran matkalla seis ja ruutuun. Aikamoisen pätevästi se kyllä sinne hakee, ei voi muuta todeta. Ja kovaa.
Merkkiä, joka ihan ok. Myös siitä luopumista & kuuntelua.
Ihan lopuksi itsekseni seuraamista. Hauskaa se oli, yhtään en tiedä poikittiko.

Täytyy nyt kotosalla hioa niitä kaukojen liikeratoja. Hitsi. Ehkä palaan hyvään, tähän saakka toiminiseen metodiin: maahan mennessä peruutettava, sama seisomisesta istumisessa.

Viikko vielä ja hiihtolomalle!
Näihin maisemiin...





torstai 7. helmikuuta 2013

Kristallipalloa etsimässä

Meille on tullut tosi mukavasti pentutiedusteluja. Niistä 99% on asiallisia ja mukavia. Järkevän oloisia ihmisiä, paljon kysymyksiä. Haluavat tavata, nähdä vanhempia, jopa edellistä pentuetta. Kaikki käy, on hauska tutustua uusiin ihmisiin, vaihtaa ajatuksia jne. Ihanaa kun on oikeasti asiaa ajatelleita, etukäteen jo selvää asioista ottaneita mahdollisia perheitä.

Välillä on vaikea vastata, mietin kuinka jonkun jutun, ominaisuuden selittäisi. Monikin asia on mielipide ja mieltymys juttuja. Esim. toisen kova on toisen normaali. Rauhallisuus, koulutettavuus, perusluonne. Koiran tyyppi. Odotukset pentueesta.
Odotuksiahan ne vain ovat, kukaan ei pysty antamaan minkaanlaista faktaa millaisia pennuista tulee. Toiveita, yritystä tietyntyyppiseen koiraan, mutta se kristallipallo puuttuu.
Ainut asia, mistä voidaan olla samaa mieltä on ehkä terveys, paino, korkeus, karvanpituus ja väri. Niitä ei paljoa pysty muuntelemaan (paitsi painoa ;o). Terveydessäkin tietysti on se, että kaikki ei aina kerro kaikkea. Itselläni on tässä kyllä täysin puhdas omatunto, niinkuin kaikessa muussakin mitä olen pyrkinyt kertomaan koirista. Mutta edelleen ne eivät ole kiveenhakattuja totuuksia. Ne ovat minun ajatuksia ja mieltymyksiä. Tai jonkun kokeneemman sanomista esim. paimennuksesta.

Minä en pysty lupaamaan koiran olevan terve. Vaikka niin haluaisinkin, se on vaan mahdotonta. Tästä talosta ei lähde yhtään pentua ilman että omistajat ottavat eläinlääkärivakuutuksen (tai mikä se nyt on). Riski mm. OCD:hen on olemassa kun kyseessä on bc. Kaikesta muusta puhumattakaan.
En pysty lupaamaan sen olevan varmaksi tietyn tyyppinen, hyvä hyppäämään, helppo kouluttaa, ei pelkää ääniä tai paikkoja, ihmiselle tekevä, lampaita paimentava, menee kovaa ja kääntyy ilmassa. En, vaikka tietenkin toivon niin ja edellytykset kaikelle tuolle pitäisi olla olemassa. Ja paljolle muulle.

Nyt haluaisin sen kristallipallon jo pelkästään siksi, että näkisin onko pentuja edes tulossa!


Vaikka ne treenit yömyöhään ovat kivat, niin se kyllä kostautuu itselläni huonosti nukuttuina yöunina. Ja aivan liian lyhyinä.

Viuhkakin pääsi hiukan rallattelemaan ja todellakin se oli sitä. Mutta hauskaahan sillä oli :o) Ja ehkä näytti ne ominaisuudet missä onkin ihan pätevä ilman kummempaa treeniä. Lukee rataa, hyppää hyvin, kääntyykin ja tulee ohjauksiin kun ne kerrotaan ajoissa. Näytti toki sen vaativuudenkin eli liikkeestä lähtee jne.

Voltin kanssa ei nyt mennyt myöskään mitenkään hihkumisen arvoisesti. Eikä tainnut olla koiran vika vaan ihan oma. Pitää ohjata loppuun saakka, ei saa lintsata. Päällejuoksut oikeastaan aina parhaita jos sellaisen voi valita.
Kepit seinään päin oli hiukan vaativat kun sivuetäisyyttä oli ja oma liike pysähtyi ennen vikaa keppiä. Onneksi sen sai korjattua aika hyvin ja nopeasti.
Rallattelu pujotteluja eli lähetyksiä eri kulmista ja vauhdilla, päällejuoksu jne. Kaikki oikein.
Palkkauksia käännöksistä.

Ei mitenkään mieltä ylentävät treenit, mutta ei kai aina voikaan.
Osaksi ehkä kiukutti se, että nivelkivut tuntuvat taas pahempina kuin esim. tiistaina. Nyt oli lonkkakin kipeä. Kädet ovat ihan tönköt ja aamulla taas jalkapohjat arat. Inhottavaa, tämä saisi loppua nyt heti just. En jaksa enää, turhauttaa!

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Puuhastelua

Tämän päivän koirien kanssa tekeminen kyllä tosiaan oli ihan puuhastelua. Lumitöitä, vähän metsälenkkiä. Ihana, rauhallinen pakkaslumisade, kaunis metsä, pakkasta olisi voinut ehkä olla aste pari enemmänkin (tai minulla liikaa päällä). Talvi on kyllä tälläisena aika paras. Tosin on mukavaa kun alkaa tulla niitä aurinkoisiakin päiviä. Toivotaan hiihtolomalla muutamaa!
Rapsuttamista, kynsien leikkausta. Voltti olisi pitänyt harjata, kamala karvanlähtö. Mutten löytänyt furmia, täytyy huomenna töissä sitten.

Joonaksen ollessa rumputunnilla, käytin ajan hyödyksi ja puuhastelin parkkiksella molempien bortsujen kanssa. Viuhkalla lähinnä mielenvirkistykseksi. Noutoa, joita rakastaa. Tunnaria, minkä vaan osaa vaikkei sitä oikeastaan koskaan treenata. Luoksetuloa yms. pientä ja hauskaa. Seuraamisessa painaa ihan kauheasta ja edistää. Onneksi asialle ei tartte tehdä mitään kun sen tokoura sai loppua siihen AVO1. Vaikka se tykkää tehdä ja oppii nopeasti, niin se ei vaan ole se juttu. Ehkä olen väärässä ja vain laiska. Tosin ei silläkään ole väliä.
Voltti teki merkkiä ja sillä luovuttamista.
Luoksetulon stoppeja uudella käskyllä ja se vaan on jotenkin niin hauskaa siitä. Temppu mikä temppu.
Seuraamista. Nyt poikittaa selvästi kun on lähempänä. Täytyy Hannalta kysyä lauantaina iik ja apua.
Jäävät kaikki aina oikein.
Tunnari vaikeana, siellä lumen seassa. Ei mennyt halpaan, oli tarkka ja nopeakin.

Huomenna oiskin agilitytreenit koko pentueen kanssa. Viuhka pääsee vielä mukaan myös.



tiistai 5. helmikuuta 2013

nopeaa oivaltamista

Voltilla on kyky oivaltaa ja oppia asioita todella nopeasti. Se aina vaan jaksaa kummastuttaa.
Tämä on aivan ihanaa ja helpottaa montaa asiaa, mm. jotkut toko liikkeet tuntuvat vain melkeimpä tulevan ilmasin. Mutta tuottaa tuo kyky myös päänvaivaa, aina en osaa yhdistää miksi, miten ja kuinka se on päätynyt johonkin ratkaisuun ja luulee minun haluavan tiettyä toimintoa.
Se vanha sanonta, että bc oppii niin hyvän kuin huonon yhtä nopeasti, pitää kyllä täysin paikkaansa.

Tänään Tuulian treenit. Kuinka taas nautinkaan! Aluksi varoin liikkumista ja virheitä. Kun vaan unohdin varoa, niin alkoihan se sujua. Etenee kyllä vähän liiankin kepoisasta ja lukee rataa ihan itse. Ikäväkyllä aina ei ihan oikein... tietysti loogistahan se ois mennä kaikki esteet mitä nenän edessä näkyy, mutta valitettavan harvoin niin agilityssa on tarkoitus rataa suorittaa. Laittavan ansoja pienten koirarukkien eteen. Ei kai se ole kumma jos vähän joskus hiukan vaan lipsahtaa. Ohjaa paremmin, sanois Voltti ellei se olisi niin kiltti ;o)
Vanha ystävämme Flänkki on palannut. Toivottavasti ei viivy kauaa, sillä tässä lajissa emme halua sitä vierailulle.
Mutta, kovaa meni, hyvin kääntyi, kääntyi myös kovin huonosti, oli ihan kauhean pätevä, mutta myös meni vähän överiksi.
Ohjaajan jalat oli välillä vähän jäässä, sitten varpaat väärään suuntaan, tönäsy jotenkin hassusti, takaaleikkaus pikkasen myöhässä. Noin niinkuin muun muassa.
Onneksi Voltti ei ehkä tajua, että olisi parempiakin ohjaaja vaihtoehtoja. Se on vaan onnellinen.

Ihana mangusti se oli myös yrittäessään kuikkia Taunon treenejä. Pauliina otti muutaman kuvan, laitan jakoon kun saan :o)

Viuhkan mahdollisesta raskaudesta ei arvailuja puoleen eikä toiseen. Yksi päivä nirsos herkusta (!), nyt haluaa kaikki nyt heti ja vain ja ainostaan minulle. Jos on superhyper hyvä ultra, niin ehkä näkis jotain jo 21.vrk, muuten mennää siinä noin 28. Malttaako vai eikä malta...

maanantai 4. helmikuuta 2013

hrrr, kylmä

Kimppatokot Tanjan ja Hannan kanssa Prisman parkkiksella. Hrr, kun oli kylmä vaikka vain -2! Mutta silti kivaa.
Matto mukaan, takki Voltin päälle ja istumista. Ja istuhan se, kuin juurtuneena. Että niin. Vaikka muut tokoili, minä hihkuin, nameja nenän edessä maassa. Istui kuin ei ikinä olis muuta tehnytkään.

Z liikkurilla, meinasipa ennakoida! Tehtiin sitten ensiksi vain häiriöillä. Seisomisia, istuminen. Istui heti. Seiso-seiso-istu. Ei mennyt lankaan. No, pääsipä palkkaamaan.

Kaukoja. Aivopierujen prinsessa ei osannut seisomisesta istua. Monta kertaa. Että kun treeneissä onnistu 2 istumista niin kolmas olisi liikaa?

Hyvänmielen stoppeja, niistä vaan tulee iloiseksi ja Voltti rakastaa tehdä niitä!

Kiitos Hannalle ja Tanjalle, ihan parasta toko seuraa :)



sunnuntai 3. helmikuuta 2013

melkein muttei sitten ihan

Joskus se on vähästä kiinni. Tänään se oli istumisesta. Ensiksi ei jaksa istua koko paikalla oloa. Sitten ei osaa istua liikkeestä. Täytyykö tästä päätellä jotain? Joo, pitää treenaa!

Veikkolassa tokokoe. Kiva halli, tänään vaan järjestäjien parhaasta yrityksestä huolimatta aika tuoksuva matto, taisi osa löytää maisteltavaa. Tämä ei kyllä meitä koskettanut lainkaan, onneksi.
Paikkaolot eka, sitten yksilöliikkeet putkeen. Ja Voltti eka.

Istuminen 0
 - valmistelut ok, hyvä ryhti yms. Vähän katsoi ääni jättäessä, jäi hiukan kummastuneen näköisenä. Meni maahan noin puolessavälin. Plääh.

Pakalla makaaminen 9
 - hyvin ekalla maahan. Oli hiukan nuuskutellut aluksi, lopussa ei huomautettavaa. Hyvin nousi ylös ja malttoi odottaa kun ensiksi nostettiin ne 5 muuta

(Tässä kohin saatiin lähteä valmistautumaan, vähän lelun revitystä ja kehään)
Sotkettu järjestys, voi mennä minullakin sotkuun.

Tunnari 8,5
- alku hyvä, meni hyvin ja tarkisti. Ja tarkisti. Jälleen tarkisti, meni hiukan sivummalle miettimään, palasi ja toi oikean. Mitä ihmettä? No pääasia, että ei maistellut ja oli tarkka. Ollaanko tehty liian vaikeita ja siitä epävarmuus?

Ruutu 9,5
- merkille aikasen kovaa ja täysin suoraan taakse, jes! Hiukan taas sellainen paimenkoiran matala asento, räjähtävän oloinen. Hyvin ruutuun ja kovaa. Käskin heti maahan. Eipä muuta huomauttamista lopussakaan kuin oli hiukan tassua siirtänyt kun menin ohi.



Seuraaminen 8,5
- nyt ei tuntunut yhtään laahustavalta kokoaikana! Kontakti pysyi kokoajan, häntäkin oli ainakin osan aikaa heilunut. Juoksussa erkani hiukan, siitä pistemenetykset. Ansaitusti.



Hyppynouto 9,5
- hyvä hyppy, vauhdilla kapula, hyvä palautus, aavistuksen vino perusasento. Ei valittamista!

Luoksetulo 8
- hyvin maahan heti. Minä ennakoin käskyt, Voltti pysähtyi heti ja hyvin! Sama maahanmenossa. Tyhmä minä, noottia ohjaajalle.

Kauko-ohjaus 8,5
- järkkä seiso-istu-maahan-istu-seiso-maahan. Seiso hyvä, istuminen oli hmm.... vajaa melkein maassa, maahan ok. Istuminen taas nihkeästi, seisomaan hyvin, maahan ok. Se yksi huono asento ja oli hiukan tullut eteenpäin seisomisesta maahanmenossa, sellaiset varpaanmitat.

Z 7
- järkkä istu-seiso-maahan. Ei sitten istunut, teki tämän ekan kerran. Oisin voinut ehkä hikan auttaa koiraa, ei näköjään siitä saaneet pistevähennyksiä. Tyhmä minä jälleen. Muuten hyvä!

Ohjattu nouto 9,5
- taas niin hyvin merkille, minä melkein liikutun tästä ;o) Vuorossa vasen kapula, joka jostain syystä on ollut vaikeampi. Nyt ei mitään vaikeutta <3 Pyöräytti taas sen kapulan suussa sen muutaman metrin minusta. Aavistuksen vajaa perusasento, siitä se 1/2p.

yht. 251p. Lähellä, mutta niin kaukana!

Kuitenkin vire pystyi, meillä oli kivaa, vauhtiliikkeet on aina hyviä ja me kyllä opitaan loputkin. Tavoitteena kesään menessä rivi, jossa ei ole yhtään 0 eikä 8 huonompaa. Onko se mahdollista, saas nähdä.

lauantai 2. helmikuuta 2013

lahjattomat treenaa

Sovitaanko niin? Tokokokeeseen valmistautuminen on ollut paljolti "luotetaan, että kyllä se osaa"-meininkiä. Osaahan se, Voltti meinaan. Mutta ainahan sitä voisi jotain tehdä silleen ehkä vähän.
Tänään ei olla siis tehty mitään tokoon liittyvääkään. Paitsi Viuhka.
Ehkä oli aavistuksen noloa koittaa näyttää sen osaamista vieraalle ;o) Osasi noutaa, ei arkonut metallia. Osasi tunnarin. Osasi... öh, eipä muuta oikein. Seurata joo poikittaen ja nojaten. Onneksi leikki edes ok ;o)

Tänään oli mukava mahdollisen pennun ostaja meillä. On tosi hauskaa, että jo nyt on muutamia tosi lupaavan oloisia koteja ehkä tarjolla! Kokeneita sellaisia, järkeviä ja valveutuneita selvästi.
Oishan se huippua jos ois kaikille kokeneet, kivat kodit. Muuten jää kotiin. Tietysti ekaksi pitäisi niitä pentuja tulla ennenkuin niitä mihinkään voi jaella :o)

Vähän kuvia parin vuoden takaa, komiat pojat.



perjantai 1. helmikuuta 2013

huippis treenit

Eilen olikin niin mukavat treenit :o)
Pasi ja Laura oli tuonut mukavan, vauhdikkaan radan, jossa paljon rytmityksiä ja vaihtoehtojakin. Tykkäsin. Voltti tuntui menevän kovaa, oli aika taitava ja pystyin jopa juoksemaan.
Ihan huipputreenit! Kaikella tapaa, huippu koirat, niin mukavat ihmiset, hyvä tunnelma jne.
Hiukan tokomaista juttua sekään, metallinouto hypyllä. Kun edellisestä kerrasta on sama aika kun edellisestä kokeesta.

Erikoismaininta Pätmänistä. Se on hieno. Upea. Lupaava.