tiistai 31. heinäkuuta 2012

Loma kuulumisia

Lämmintä, kuumaa, hiostavaa. Bordercolliet nauttivat vedessä lotraamisesta ja laiturilla auringon ottamisesta. Välissä voi nauttia huikopalaa suoraan pihasta mustikoiden muodossa.
Liikuntaa on tullut enemmän kuin tarpeeksi. Suolla kävimme lakassa oariin otteeseen ja etenkin Viuhka viuhtoo edes takas ja välillä katoaa metsän siimekseen tuijottamaan mitä lie heinän heilahdusta. Ikävä kyllä molemmat tykkäsivät myös lakoista... Onneksi niitä riitti niin niiden suuhun kuin meidän kippoihin.
Metsälammella Viuhka unohtui uimaan jäätävässä vedessä eikä meinannut tulla pois. Vesi oli niin kylmää siinä suolammella että olisi minun puolesta saanut jäädä sinne, en olisi hakenut. Päätti kuitenkin lähteä mukaan, meidän ollessa jo kohtuu kaukana.
Nähtiin pitkästä aikaa karhun kääntämiä sammalia ja jälkiä. Itse eläintä onneksi ei.
Viuhkalla ja Voltilla on ollut ihan lomaa kaikesta tekemisestä. Eivät näytä laittavan pahakseen :o)

lauantai 28. heinäkuuta 2012

2-luokka kutsuu!

Raumalla kolme starttia. Ilmeisti agility jumala halusi meidän juoksevan kaikki radat 1-lk kun vasta viimeinen onnistuttiin nollana saamaan maaliin saakka. Mutta niin tai näin, Voltti nousi 2-luokkaan :o)

Parasta ehkä, että lopulta ne kaksi vitosen rataa olivat kohtuullisen sujuvia. Ekalla minä töpeksiä pujotteluun menon ja tokalla Voltti hyppäsi päin ekaa rimaa. Osa syy oli varmaan se, että oltiin kauan odottamassa lähdössä kun ajanotto ei toiminutkaan. Vapautin pois ja mentiin uudestaan. Oli vähän sen näköinen, että mennäänkö nyt niinkuin oikeasti vai eikö mennä. Tuutko palkkaa vai tuunko minä.
Hyppiksellä takaaleikkaus ei onnistunut, kalastin Voltin sitten jostain kaukaa kaukaa. Täytyy treenata takaaleikkauksia ei suoralla hyppylinjalla.

Voltti oli superkiltti, ihana ja kuuliainen. Sen kanssa on vaan niin ihana tehdä ja mennä. Niin rauhallinen kisapaikoilla jne.

Päästiin kahdesti palkinnoillekin. Tokan radan vitosesta huolimatta 3. (meni aika haipakkaa, 5,23m/s vaikka oli kolme kontaktia) ja hyppiksellä 2.

Video kisaradoista myöhemmin.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Lisäravinteita?

Tässä syystä muutamasta eilen aloin miettimään koirien ruokintaa. Ja miten ne jaksaa, miksi niin, noin tai näin. Jouduin tarkastamaan muistiinpanoja ja miettimään miksi annan tätä, tuota ja sitä.
Miksi Riepu läähättää enemmän, virtsaa enemmän ja useammin, tavallaan väsyy nopeammin kuin esim. Voltti? Miksi minun kaikki koirat kestävät treeniä ja toistoja ehkä keskiverto koiraa enemmän? Miksi ne ovat hoikkia, mutta kohtuullisen lihaksikkaita, karva kiiltää, tassut pysyvät terveitä, kynnet kestävät, ei ole pahoja lihasjumeja, ei kramppeja.

Tottakai merkitystä on koiran luonteella, kunnolla, koulutuksella, lämmittelyllä/jäähdyttelyllä jne. Mutta uskon vahvasti, että myös ruokinnalla ja lisäravinteilla. Uskon, että perussesse sekä ihan normi treeni-/kisakoira selviää ihan hyvin perushyvällä kuivamuonalla.  Mutta jaksaisiko se vielä paremmin jos saisi sopivasti sopivia lisäravinteita tarvittaessa? Sopivaa tankkausta?

Mitkään peruslenkit eivät nyt tarvitse ylimääräistä ajattelua ruokinnassakaan. Ei ainakaan pitäisi. Mutta entäs rankemmat agilitytreenit etenkin lämpimällä ilmalla? Useamman päivän treeniputki esim. semmojen muodossa. Tai useamman kisastartin päivät/viikonloput? Tuohon jälkimmäiseen tulee useimmille koirille stressi mukaan (joka ei aina ole huono asia), joillekin se tulee jo treeneissäkin. Hmmm.

Niin tai näin, opiskelen vielä vähän lisää. Ihan mielenkiinnosta ja koirien entistä paremman jaksamisen&hyvinvoinnin takia.
Paljon apuja ja neuvoja olen saanut Minna Turuselta ja Jakke Lehtoselta, kiitos heille pitkistä keskusteluista ja ajatusten vaihdosta. Kannattaa ehkä tutustua www.katiska.info


Kolme neljästä kimpassa. Sari ei Pyryn kanssa päässyt, työt estää harrastamista aina välillä.

Laura toi Rauno Virran 1-lk radan. Sellaista juoksemista :o) Voltti teki 3 nollaa peräkkäin, tosin kaksi ekaa ei ollut niin sujuvia joka kohdasta. Lopuksi vähän kääntyy... ei käänny... treeniä. Siinä on paljon petrattavaa itsellä, milloin liike seis, milloin mitäkin. Mutta kyllä se siitä!

Video

Mia ja Vip tekivät loistavia pätkiä! Jessus se menee kovaa.

Video


Laura päivittelee varmaan omaan blogiin :o) Mutta hienosti se Pirkko menee. Muutama pikkujuttu ja se on siinä!

****
Helteisten treenien päälle koirat uimaan. Kyllä Pirkko on oikea uimamaisteri, lilluu kuin saukko siellä vedessä. Bätmän myös ui hienosti, Voltti lähinnä käy uimassa ja hengailee. Tylsä ranta, ei ollut sille hyppy paikkaa. Vip innostu sitten uimaan myös ja hyvin uikin. Ihanaa kun kaikki voi vain päästä kimpassa uimaan eikä tarvitse pelätä mitään hallitsemattomia rähinöitä.

Puhuttiinkin, että kuis kun moni kovaa menevä agilitykoira on hiukan hankalahko normaali elämässä. Kuka mitenkin, esim. heikkohermoinen tai tihulainen. Minun jalostusvalinnat nyt meni pieleen tämän osalta, näillä kaikilla kun tuntuu olevan aika hyvin palikat kohdallaan päässä. Vaikkei ne täydellisiä ole, mutta ehkä kuitenkin aika kivoja siltäkin osin.
Voltti ainakaan ei sitten ikinä mene kovaa ;o) Se nyt on niin lunki tyyppi. Kuitenkin olen kauhean iloinen, että sen toimintakyky säilyy ikävien tilanteidenkin jälkeen. Ettei niin paineistu.
Tosin jos se tekee väärin ja siitä huomattaa, kyllähän se paineistuu. Ja yrittää enemmän tai sanoo, että tee ite. Sitten pitää kertoa, että nyt kuule tän voi tehdä oikeinkin. Sitten on loukkaantuneen näköinen ja kysyy, että mikset heti voinut kertoa? Tollo omistaja. Kerro ja opeta paremmin.

*******

Iltapäivällä vielä tokoilua. Kiitos Sarille Z näyttämisestä! Hiomista siinä(kin) on, mutta kaikki asennot onnistu.
Mukavaa tekemistä.


keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

helteistä tokoilua

Minun pieni, kiltti virkamiestyttö otti ja suuttui. Huoh.
Heitin kapulan yli hypyn, meni hiukan vinoon (ohjaaja heittokouluun mars, mars). Mutta lähetin noutamaan ja Voltti oikaisi ohi esteen. Ajattelematta mitään huusin ei ja takas. Hae sitten itse kapulasi, ajatteli Voltti. Laittoi korvat luimuun ja alahuulen törrölleen.

Merkki onneksi on kohtuullisen hyvä, mutta aika vinoon menee sinne. Tiedä onko sillä mitään väliä, mutta se ei ole niin hyvän näköinen. Korjaamalla sain suoraksi, mutta helposti taas alkaa ajatella ennakointia ja vinoutuu. Tosin aina samoin päin!
Ruudussa olin laittanut lätkän liian taakse ja vahvistin liian perälle menemistä siis. Tosin kovaa sinne menee ja samoin erittäin määrätietoisesti. Korjasin lätkän paikkaa, mutta taakse menee silti, melkein yli. Täytyy miettiä.
Kokonaisena liikkeenä liikkurin avustaman meni hyvin.

Ohjattu nouto on aika siisti. Täytyy näyttää jollekin oikealle ylemmissä luokissa kokeileville sitä. Varmaan jotain sanomista.

Läähättelyä ja tuulta. Ei taas vaikea tunnari. Mutta mun pätevä tyttö hakee aina sen oikean. Vire matalalla, ehkä uskaltaisi alkaa nostaa sitä?

Lopuksi korjaussarjaa hyppynoutoon. Hurrrjaa menoa ja paljon palkkaa.

Hyvä treeni, parempi mieli. Kuuma oli ja lopuksi piti tehdä Z kokeilu, mutta en sitten viitsinyt kun oli vire alhaalla, liian helle jo ettei nyt opi seuraamista tylsäksi ja laahaavaksi.

******
Oikeastaan jälkikäteen ajatellen treeni meni oikein hyvin. Juuri ennen kun sai tukkapöllyt aiheetta toiselta koiralta, vielä urokselta. Ei ainakaan näkynyt mitään kyräilyjä tai levotonta olemista. Loistavaa!

Ja toinen loistava juttu, että tokopuolenkin treenikuviot selkeytyy. Päätin olla ottamatta yhtä treenipaikkaa kun tulisi liikaa ajamista. Toiseen ei päästy. Nyt sitten kun itse suljin toisen oven, toinen sulkeutui muuten, niin monta muuta avautui! Ihan huippua. Luvassa hyvää, osaavaa seuraa. Lisäksi muutama yksäri kimpassa yhden maan parhaista opissa. Jos ei nyt lähde osaaminen lentoon, niin millos ja miten sitten ;o)

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Ompas minulla treeniputki päällä!
Voltti on tänään treenannut pujottelun erilailla vaikeuksilla. Kulmia, tiukkoja leikkauksia, hiukan päällejuoksua, sivuirtoamista, taaksejäämistä, putkea kiusana jne. Muutama virhekin tuli, mutta pääosin aika hyvällä mallilla.
Hiukan tekniikkoja läpi muutamalla hypyllä. Keinu ja puomi.

Illalla tokossa jääviä. Se istuminen tökkii edelleen, tarvitsee hiukan apuja.
Luoksetulon stoppeja pensaiden kiertona, jessus kuin tulee vauhtia!
Kaukokäskyjä. Se 15m on kyllä kamalan pitkä matka... vahvistan taaksepäin siirtymistä, se tahtoo falskata kun itse olen kaukana. Samoin maasta istumaan on hankalampi selkeästi.
Merkkiä kun se vaan on niin kivaa. Voltista.

Viuhka voi hyvin, mutta niinhän se on onneksi kokoajan voinut! En viitsi treenata kuitenkaan antibioottikuurin aikana. Lenkkeilyt on kyllä mukana.


maanantai 23. heinäkuuta 2012

Ohi on

Nyt ne on ohi, karsinnat. Tämä vuosi meni istuen penkillä ihastellen ja kauhistellen muiden menoa. Ehkä ensi vuonna sitten taas... ehkä.
Mutta upeat joukkueen tuli ja itseäni (monien muiden lisäksi) tietysti kovasti ilahduttaa Jaakon ja Zenin maksien karsintojen voitto ja joukkuepaikka. Niin ansaittua, niin parasta. Tietysti sinne olisin halunnut monta muutakin parasta tyyppiä, mutta aina ei voi onnistua. Ei edes huiput. Ja toki on aivan loistavaa, että Pirjo Grimin kanssa on siellä myös! Loistavaa, upeaa :o)

Illalla pikkasen tokoilua Voltilla, ihan vain kaukokäskyjä sisällä kun muuta ei jaksanut.

Tänään Riepun ja Voltin kanssa kentälle. Pakko oli kokeilla muutamaa kohtaa karsinnoista. Mystistä pujotteluun menon vaikeutta ja kahta kohtaa, missä en tiedä minne olisin itse ehtinyt ja millälailla/kummalta puolelta ehtinyt. Molemmissa kohdissa tuli myös virheitä paljon.
Tietenkin hyppykulmat ja etäisyydet eivät täysin pitäneet paikkaansa, mutta sinnepäin. Lisäksi helppohan sitä on ilman kisajännitystä, fiilistä, vauhtia jne. kokeilla juttuja. Mutta mites muuten kokeilet?
Se pujotteluun vienti, en tajua. Molemmat koirat hakivat ongelmitta kepit kun annoin työrauhan. En ehkä vaan osannut laittaa niitä oikein? Onnistui molemmin puolinkin vielä.
Toisessa kohtaa (missä mm. Janita ehti valssaamaan Hitin kanssa) en olisi ikinä Voltin kanssa ehtinyt! En vaikka kumpaa puolta tahansa olisin pujottelun jälkeisen hypyn pyörittänyt ja varastanut matkaan. Se tuli niin kovaa sieltä, ihan sellainen vippaus toimi sillä kyllä mielettömän hyvin kun sen vaan osasi rytmittää oikein.
Riepulla ehdin kerran valssaamaan, mutta ihan itsemurhaa. En yrittänyt uudestaan.

Yhdessä kohtaa Voltti tuli täysin ohjauksen läpi ja lensi huitsin nevadaan. Huh. Joutui todella omaa liikettä miettimään. Rytmityksellä onnistui, ajoissa oma liike seis ja jarruja. Leikkauksella sama kohta oli aika pätevän oloinen.

Kaiken kaikkisaan mukava treeni. Monta eri pätkää, muutama toisto/koira. Riepulla onnistui taas kaikki, Voltilla oikeastaan epäonnistui ekalla yrittämällä vain yksi.
Voltin putki-kontakti erottelu on nyt niin hyvä että huh. Millähän sen ylläpitäisi?
Kontaktit itsessään eivät ole hyvät. Alkaa himmata liian aikaisin kun tietää, että pitää pysähtyä. Juoksuversiot oli ihan hyvät.

Rimat 65cm ehkä tuolla kentällä ekaa kertaa, ei yhtään rimaa. Mutta hiukan epävarmempi, näkyy hyppäämisessä minun mielestä. Mutta toisaaltaan kokosi itseään hyvin ihan itsenäisesti. Tuohon pyritään!

Tokotreenissä jäävät nopealla tahdilla vuoronperään. Istuminen on epävarmin, palkkailen hitaammistakin. Sieltä se sitten vahvistuu, uskoisin.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Ei päästy

No pöh, ei päästy Tavoitteelliseen Tokoon. Me ei vain sitten täytetty kriteereitä kaikilta osin ja muut olivat parempia, potentiaalisempia, menestyksekkäämpiä, ylimmissä luokassa kisaavia (niin, me ei olla startattu) ja mitä ilmeisemmin uskalsivat myös luottaa itseensä kouluttajina, jotka pystyvät ja osaavat antamaan muille tulevan oppinsa&nyt osaamansa yksilöllisesti soveltaen kaikille muille. Minä en heitä kaikkia tunne, mutta se ei nyt todista mitään.
Kaverini eilen sanoi, että voisinko olla vähemmän rehellinen ;o)
Onneksi tokoilu ei tähän lopu, onneksi toisaalla meidätkin kelpuutetaan puutteistamme (minun ehkä eniten) huolimatta. Vaikka onhan se oikeasti harmillista ettei päästy tuohon lähelle, Christan oppiinkin olisi aina hieno päästä. Myönnän kyllä, että harmittaa.

Mutta isoin määrin onnea päässeille! Varmasti olette paikanne ansainneet.

Eilinen menikin karsintoja katsoessa. Taitavia ja nopeita koiria ihaillessa. Kavereita kannustaessa. Sosiaalisessa höpöttämisessä. Iik, hui ja vau-tunnelmissa.
Tätä tänään lisää!


perjantai 20. heinäkuuta 2012

kesän ällötys: käärme

Kävin Mian&Vipin kanssa kentällä pikaiseen katsomassa hiukan niitä hyppykulmia ja vinoja rimoja yms. Kun aloitettiin helpolla ja päästiin palkkaamaan, niin lopputulos sillä treenillä oli varsin positiivinen. Lopuksi tekivät eilisen ongelmakohdan täysin ongelmitta! Voi että kuinka rakastankaan näitä nuoria koiria ja innokkaita ohjaajia! Ongelmasta ei tehdä suunnatonta mörköä itselle, treenataan helpotetusti ja vaikeutetaan vähitellen. Nyt vaan päästiin vaikeuttamaan todella nopeasti yhtä hyppykulmaa aluksi vaan kääntämällä enemmän ja enemmän vinoksi. Onnistui päällejuoksut ja onnistui pakkovalssit. Aivan loistavaa!
Voltti nyt oli enempi vaan hengessä mukana, mutta tietenkin teki hiukan jotain. Pääsosin niitä rytmitettäviä valsseja, jotka on vaan vaikeita minulle. Vähän takaaleikkaus-normi käännös erottelua. Välistävedot (jotka meni Mialla ihan loistavasti) ja taaksetyrkkäsy-päällejuoksut. Siinäpä se taisi ollakin ja hiki tuli tässäkin määrässä.
Paljon erilaisia ohjaustreenejä pystyy tekemään jo kolmella hypyllä!
Ruuti pääsi ekan kerran kentälle. Käveli puomia läpi ja 3. toistolla taisi joku juoksuaskelkin tulla. Hypyillä pyörittelyä. Sitten loppu mielenkiinto ja karkasi kentältä. Että lyhyitä ja ytimekkäitä on nämä meidän treenit oltava. Kun maha on täysi, niin mielenkiinto lopahtaa. Ensi kerralla voisi ottaa vaikka ihan vähän pienempiä nameja kuin kokonaisia, kuivattuja kivipiiroja.
Ja ISO yök, kentän poikki luikerteli KYY! Hyi, yök, iik, apua. Ei meistä Mian kanssa ollut sen tappajaksi... lähinnä kirkumaan ja raahaamaan koira raukkoja pannasta toiseen laitaan kenttää. Voi kamaluus, se tuli sieltä päin missä Voltti oli hetkeä aiemmin maannut ja suunnisti suoraan sinne, missä Vip just oli ollut.

Mia oli kiltti ja liikkuroi meille lopuksi ohjatun noudon. Ihanaa, mutta se toimii! Nyt vaan kun liialliset vartaloavut saan pois, niin se on siinä.

Illalla vielä jäätelön ja mansikoiden välissä iltajumppaa :o)


EI pentuja :o(

Viuhkan kanssa kävimme kuitenkin lääkärissä ajatuksena ottaa ne proget. Pyysin kuitenkin ensiksi tarkistamaan juoksua kun vuotaa hiukan sellaista tummaa ja ehkä jopa haiskahtavaa vuotoa. Ottivatkin ensiksi näytteen emättimestä ja siellä oli tulehdussoluja tmv. :o/
Ultrattiin vielä varmuudeksi ja onneksi ei kohtutulehdukseen viittaavaa. Mutta antibioottikuurille ja saa nyt unohtaa astuttamisen tästä juoksusta.
Harmitus on suuri :o( Suurin pentujen kyselijöiden puolesta. Onneksi nyt on paljon pentuja ja paljon tulossa, eiköhän kaikille löydy kuitenkin oma ja sopiva.
Me yritetään paremmalla onnella ensi juoksusta sitten!

Voltista tuli viime yönä kaksi pentukyselyä! Toinen USAsta ja toinen Venäjältä. En ole vastannut mitään vielä, täytyy vähän googlettaa nimiä ;o) Eikä Voltilla ole edes pentuja nyt suunnitelmissa ihan lähivuosina. Mutta hauskaahan se tietysti on, että kiinnostusta on tullut ulkomaita myöten. Outoa myös, hyvin kummallista.

Nyt on Viuhkalta vesileikit kielletty ainakin viikon ajan. Onneksi mökillä saa jo uida!

torstai 19. heinäkuuta 2012

kesäinen treenipäivä

Mikäs siinä, parhaita päiviä tänä kesänä. Aurinkoa ja lämmintä, sopivasti, ei liikaa. Tosin tuli se pakollinen sadekuurokin.

Aamupäivällä Ninan luona tokoa kera Nina&koirien sekä Satu&Roti. Mukana Voltti ja Riepu.
Voltilla vieraalla kentällä merkin kautta ruutu ja tunnarit. Sekä alkuun paikallamakuu.
Vahvistelin merkkiä muutenkin, se ruutu kun nyt on vaan niin kiva.
Tunnarissa lähetin jopa vahvasti alavireisen koiran etsimään. Tuuli hiukan pyöritti hajuja, aikaa meni, mutta oikea nousi. Toistolla sama.
Omaa liikkumista täytyy petrata. Tai paremminkin liikkumattomuutta, tulee vahingossa annettua kaksoiskäskyjä.
Riepu vaan vähän rallatteli ja teki jotain sinnepäin pikkasen. Hauskaa sillä oli!

Iltapäivällä vuorostaan agilitykentälle taas koko junnulauma & mamma. Pojat haisteli, mutta Viuhka ei näytä olevan tyrkyllään yhtään. Tosin ei nyt niin kipakasti ilmoittanut minne pojat voisivat nenineen painua.
Voltti oli ihan pätevä ratatreenissä. Minä välillä hiukan (kröhöm) huolimaton. Kyllä se menee sinne minne ohjaa ja tuollaisilla helpoilla radoilla pystyy nollaa tekemään. Tein jotain hiukan kokeilumielessä muuten kuin ehkä sillä järkevimmällä tavalla. Kepit alkaa olla hyvinkin varmat minne vaan sijoitunkaan/liikun. Aalla jos halua seisahtuvan niin ei saa liian aikasin antaa pysähtymiskäskyä. Ja jotain muuta. Mutta helposti tulee ohjauksiin nyt tänään tuossa treenissä.
Pyry oli varsin pätevä, kovasti tullut rimavarmuutta! Ja muutenkin meni tosi kivasti.
Vipillä on joku vaihe, on äärettömän ylitarkka rintamasuunnista ja isoksi koiraksi sillä on kyllä maan mainio reaktiokyky! Miten voikaan niin nopeasti kääntyä pois hypyltä kovasta vauhdista? Vähän perustreeniä, niin korjaantuu kyllä se hyppyhakuisuuskin.
Pirkko meni taas hienosti alun aivosolmun jälkeen. Ihailen kovasti Lauran seesteistä ohjausta!
Viuhka pääsi kanssa rallattelemaan vieraissa puikoissa. Mukavasti näytti rallattelevan :o) Menin kanssa pätkän, ei niin hienosti. Mutta ei nyt niin huonostikkaan. Oisko hiukan parantunut jos ois ihan vähän suunnittelut ohjauksia.

Alussa odotellassa muita tein vielä ohjatun noudon itse vieden kapulat Voltille. No hyvin nouti molemmat puolet.

On se kyllä ihana koira. Sen kanssa on vaan jotenkin älyttömän kiva ja helppokin tehdä agilitya sekä tokoa. Täytyy nyt katsoa kokeita valmiiksi ja hioa palkattomuustreeneillä tylsiäkin liikkeitä.

Hidas juoksu

Viupiu on sika-ahne rakki. Eilen ilta ruoan jälkeen rupesin katsomaan sitä tarkemmin, miksi on niin pöhöttyneen näköinen. Syy selvisi, se oli syönyt ehkä n.10kpl possunahkarullia ruoan lisäksi. Ei mennyt edes ripulille, jano oli kyllä aikamoinen.
Ja se juoksu... en vaan ymmärrä, ei vieläkään merkkiäkään tarjoamisesta. Turvoksissa, vuotaa veristä vuotoa edelleen. Tosin erite on aika tummaa. Hitsiläinen, pitääköhän minun vastoin kaikkia aikaisempia ajatuksiani ottaa siitä proget. Punssikin lähtee reissuun kohta!
Itselleni ei niin maailman kaatavaa ole vaikkei nyt tästä juoksusta pentusia tulisikaan, mutta kun niin moni niitä tuntuu nyt tahtovan ja odottavan :o) Oishan se kiva saada odotukselle vastinetta!
Katson huomiseen ja sitten käyn otattaa ne proget kuitenkin. Jos on vain hidas juoksu. Tai siis onkin.


tiistai 17. heinäkuuta 2012

Ruutuun

Eka ruutu sitten toukokuun kokeen, nyt merkin kautta. Hiukan haastavaa kun ei puskien takaa nähnyt oliko ruudussa :o)
Kaikkea kivaa pihatokoilua. Kaukoissa peruuttaa kovasti. Huolestua vai ei huolestua. No en viitsi.

Ruutuun

Katselin Viuhkan viime juoksun astutusajankohtia. Se oli nyt vähän arvausta, kun juoksu oli alkanut minun 5 päivän reissun aikana. Mutta siis todennäköisesti ensimmäinen 13-16.vrk ja vika 16.-19.vrk. Eli ehkä ehtisi kuitenkin Punssille karsintojen jälkeen :o)

Aamupvä treenit

Voltin ja Helin&Lassen kanssa. Ajatuksena katsoa 1-lk rata Lasselle ja Helille, kuinka sujuu. Samaan syssyyn laitoin meille muutaman treenattavat asian sinne sekaan. Ne ennakoivat valssit ajatuksena ettei tarttis ihan rimalle itseään tunkea ja eteenmeno niin että jään jälkeen. Kummallista ehkä tämän hyvin etenevän koiran kanssa, mutta ikinä koskaan milloinkaan en ole opettanut sille suoralla eteenmenoa.
No nyt olen. Ilo on koira, joka ampuu kuolleelle palkalle. Siis tehtävä oli enemmän kuin helppo. Oikea oppisesti vein lelun ja lähetin ensiksi kahden hypyn takaa. Tulos: sinne meni ja kovaa menikin.
Kun tämä onnistui niin otettiin sitten vähän kauempaa; hyppy-pituus-hyppy-hyppy. Sinne meni ja jälleen epäröimättä ja kovaa. Asia opetettu.
Valssitkin lähes aina onnistuivat, jonkun kaarratuksen sain aikaiseksi väärän aikaan ja -suuntaan liikkumalla. On se vaikea.
Kontakteja ja nehän oli aikasen nopsat. Pysäytin myös selkeästi, näköjään ainakin tutulla kentällä molemmat toimii.
Koko rata läpi nolalla heti ekalla. Pakko olikin, oli se niin törkeen helppo.
Lopuksi (koira on saanut tässä välissä levätä ja juoda) hankalahkoja keppikulmia, putki 1m päässä lopusta. Karkasi sinne ekalla kerralla. Toisella ei. Vielä kerran jätti vikan väliin ja sujahti. Sitten ei kertaakaan enää väärin vaikka jäin jälkeen tai kuljin vierellä/edellä/sivuetäisyyttä ottaen.
Avokulmaan aina oikein vaikka putken suu oli suoraan 1. välissä tarjolla metrin päässä. Sulkulmaan heittämällä oikein.
Tuosta kaikesta ansaitsi superhyper palkat ja omistaja niin iloisen mielen.

Kävimme vielä jäähdyttelylenkin hiukan pitemmän kaavan kautta. Kiersimme koko lentokentän, oiskohan se n.6km. Aurinkoisessa ilmassa lähdettiin ja auringossa taas oltiin takaisin, mutta siinä välissä oli yksi tiukempi vesikuuro. Kumma kesä, sataa, paistaa ja taas sataa vieläpä kovaa.

Viuhkan juoksu ei vaan kypsy! argh

Kuva Lassesta, joka menee miljoonaa!
 

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Tavoitteellista tokoa?

Pyrimme Voltin kanssa paikallisen seuran toko ryhmään, jonka tavoitteena muutakin kuin "vain" valio. Liuta kysymyksiä, niiden perusteella valitaan ne 4-5 onnellista ryhmäläistä. Saas nähdä, voi olla ettei kutsua ryhmään tule. Vastasin rehellisesti, en lupaillut kuuta taivaalta jne. Eli todennäköisempää on jäädä rannalle ruikuttamaan tässä tilanteessa. Mitä en ihmettele, mutta harmittaa kun Christa on kuulemma lupautunut kouluttamaan silloin tällöin.
Uskoakseni ryhmään on enempi vain ja ainoastaan toko-orientoituneita hakijoita, joilla on myös enemmän aikaa seuralle kuin itselläni. Parempia koiria ei voi olla ;o)

Onneksi pääsee muutenkin tokoilemaan ja saa näemmä kavereitakin siihen! Tosin taas se tietää jonkun verran ajelemista, mutta mitäs sitä ei tekisi harrastuksen eteen... ja mukavien tyyppien!

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Tokoilua


Eilen Sari auttoi kentällä ohjatun noudon kanssa. Voltti teki elämänsä ensimmäisen oikean ohjatun noudon (liikkuri, täysipitkä matka jne.). Aiemmin on treenannut viime talvena kerran ja nyt kerran pihalla lyhyemmällä matkalla ja itse vietynä.
Oikean haki heti suoraan ongelmitta, teki myös hyvän merkin.
Vasemmalla ei katsonut Saria kun vei ensimmäisen kapulan, käänsi katseen keskimmäisellä ja oikean puoleisella. Läksi siis merkiltä keskelle, pysähtyi käskystä ja läksi hakemaan vasempaa niinkuin pitikin. Hiukan epävarmuutta ja se näkyi kapulan tuomisessa eli otti vähän flänkkiä, mutta toi hyvin ja pureksimatta suoraan sivulle. Toistettiin se ja ihan ok.
Täytyy nyt muistaa ettei pelkkä "merkki" ole käsky vaan pitää tulla myös toinen pysähtymiskäsky. Ehkä se on sitten vaikka "jep".

Aamupäivällä oli vielä kaunis ilma ja pientä pihatottistelua molemmilla bortsuilla.
Voltilla merkkiä, aika hyvin menee kovaa suoraan taakse. Vinoista asennoista kutsuin pois ja lähetin uudestaan. Muutama toisto riitti.
Tunnaria ekan kerran sitten toukokuun kokeen. Pikahajustus vain kädessä ja paljon kapuloita. Ei sitten mitään ongelmaa tai empimistä! Kaksi toistoa ja koska minusta ne meni hyvin, niin mitäs sitä turhaa enempää.
Perusseuraamista jes-asenteella! Aika hyvin pysyi tuo asenne, tarkkaavainen häntää heiluttava ja iloinen koira. Eheki niin tydellinen paikka, mutta haluan sitä iloisuutta mukaan eikä matkalaukkua.
Kaukoja. Läheltä asenteella maasta istumaan. Tekee helposti hiukan puoliteholla, ei nouse napakasti istumaan. Seisomaan nouseminen on minusta hyvä. Seisomisesta istumaan peruuttaen, sama seisomisesta maahan. Kerran n.20m ja peruutti ehkä 1m. En aio huolestua, mielummin peruuttaa kuin etenee.
Metallinouto. Ei pahaa sanottavaa.
Jääviä. Tarttee apua istumisessa. Maahan meneminen yllättäen ei myöskään varma, seisominen on.

Viuhka teki myös merkkiä. Joka onkin sen mielestä ehkä sairaan siistii, kovaa sinne ja vauhdissa ympäri ja seis! Seuraaminen oli aivan liikaa keulimista, mutta ainakin halukasta. Jäävät on kyllä hyvät.
Nouto oli erinomainen sekä puu- että metallikapulalla.
Jopa tuli mieleen, että pitäskö sittenkin tokoilla sen Voittajaluokan 1-tulos Viuhkallekin :o)

Emmi Jämsän ottama kuva viime talvelta.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

kuvalinkit

Koirakuvat.fi eli Jukka Pätysen upeisiin kuviin!
Punssi ja Viuhka

agilitytreenit ja vähän pihatokoa

Agilitytreenit Voltilla kera velipuolen Miion ja omistajansa Katjan. Rataa, jossa meille molemmille niitä vähän vaikeuksia ja treenattavaa-listalla olevia asioita.
Hehkutuksen ällötys, mutta Voltti oli hyvä. Ellei jopa loistava. Kun ohjaaja muistaa _ajoissa_ kertoa asiat, niin koirahan tekee juuri niinkuin on pitääkin. Jos ei kerrota ennen pussia, että käännytään, niin kuinka voisi tietää käännöksen olevan tulossa? Minun koirat eivät juuri ohjaajaa vilkuile putkien ja pussien jälkeen ellei sen tarpeesta ole informoitu ajoissa.
Niistot on kyllä niin Voltin juttu. Nyt nämä jenkkikäännös tyyppiset jututkin alkavat rytmityksellisesti toimia kunhan en ryntää ja annan koiran hoitaa homman. Omasta liikkeestä väärään aikaan se lentää monta metriä muuten.
Myöskään ei lähtenyt lainkaan flänkkäämään missään eli olin osannut kertoa ajoissa minne mennään. Jes. Puomi-putki erottelu oli pro. Pujotteluun vauhdissa sulkukulmaan oli pro. Puomi oli melkein pro, ei himmausta, kovaa loppuun saakka ja pysähdys & nopea vapautus.
Keinun jälkeen haki putken. Eli tämä toistui: kontaktien jälkeen hakee putkea. Syystä että ? Ei mennyt sinne, mutta läksi ryysäämään suoraan sinne. Kisoissa ollaan otettu tästä 2xhylky ja vitonen eli oikeasti nyt täytyy treenata tätä joka kerta tai ainakin melkein.
Rimat 60cm ja toisella kierroksella yksi rima alas vedätys kohdassa. Eipä se yleensäkkään rimoja rapsi pahemmin. Täytyisi kai joskus alkaa nostamaan myös 65cm, mutta se on niin iso hyppy. Pahaa tekee itselle, Voltti nyt kuitenkin on vain 45-46cm korkea ihan todistetusti 2 tuomarin mittaamana.

Viuhka ei treenannut juoksunsa takia, en viitsinyt enkä ilennyt viedä sitä kentälle ettei seuraavilla ole sitten liian vaikeaa. Tärppipäivät kuitenkin lähestyy.

Voltin velipuoli Miio (sama isä) on kyllä myös ihana koira. Olkoot, että näyttää ylisöpöltä karvapuuhkalta ;o) Se on kovasti minun mieluinen uros. Ehkä ripaus näyttelylinjaa tekeekin hyvää näihin harrastuskoiriin?

Viuhka pääsi omalla pihalla sitten hyppimään vähän esteitä ja juoksemaan putkeen. Tosin ihan ajatuksella hiukan kokoamisia ja käännöksiä. Kyllä se kääntyykin ihan solmuun kun haluaa! Sillä on sama kuin Voltilla, niistot rules. Ennakoivat valssitkin kääntää hyvin, mutta niiden tekeminen pitää aloittaa jo 2 askelta ennen ponnistusta. Itseasiassa sille sopisi hyvin tuollainen juokse, pysähdy, rytmitä ohjaus! Itselle vaikeaa vaikkakin olen yrittänyt sitäkin opetella tässä hiljaksiin.

Pihatokoa lopuksi. Voltilla merkkiä ja ohjattuanoutoa. Aika pätevästi. Täytyisi nyt liikkurin avullakin päästä kokeilemaan. Kaukokäskyjä läheltä. Maasta istumaan heikoin lenkki.
Ihan perusasentoja ja pensaan kierron kautta jääviä.
Viuhka rallatteli noutoa (kun se on NIIN kivaa) ja merkkiä (koska sekin on NIIN kivaa) ja pensaiden kiertoa (koska sekin on NIIN kivaa). Kaikki kovaa pois ohjaajasta on kivaa ;o) Seuraaminen, plääh...

epäilyksiä ja panikointia

Viuhkan H-hetki lähestyy hiljalleen. Menee kyllä ensiviikon alkupuolelle miehelässä käynti, sen verran hitaasti kypsyy juoksu tai sitten vaan ole bongannut sen heti.

Epäilyksiä pentueen suhteen on hiukan... Ei yhdistelmässä eikä kummassakaan vanhemmassa. Mutta saanko varmasti niille yhtä loistavat kodit kuin edelliselle pentueelle? Osaanko ja jaksanko varmasti olla vähintään yhtä hyvä ja aktiivinen kasvattaja kuin nyt. Iiik.
Entäs jos kaikki ei menekään hyvin. Entäs jos pennut eivät olekaan terveitä. Entäs jos niistä tuleekin ihan kauheita ja vaikeita.
Seuraava vastakysymys on, että miksei menisi. Ja jos ei meniskään, osaan ja pystyn kyllä tilanteet hoitamaan. Ja jos pennut eivät ole terveitä, se on huonoa tuuria enkä sille voi mitään. Miksi niistä tulisi kauheita ja vaikeita? Ja vaikka tulisi, osaan ainakin osaksi auttaa ja ellen osaa, niin pystyn ohjaamaan ihmisille, jotka osaavat.

Arpapeliähän se kasvattaminen on. Vaikka kuinka laittaa niitä asioita ylös ja paperille, punnitsee ja miettii. Luulee huomioineensa kaiken, niin yllätyksiä tulee. Osa on mieluisia, osa vähemmän. Sille ei vaan voi mitään.

Molemmat vanhemmat kuitenkin ovat terveitä, kohtalaisen selväpäisiä, tekeviä koiria. Viuhkan kummallisuuksia tasapainottaa Punssi ja Punssin joitakin ominaisuuksia Viuhka. Jos hyvin menee. Vaikkei meni ja molempien huonoimmat ominaisuudet iskisi yhteen ja samaan koiraan, niin silti sen pitäisi olla varsin pystyvä harrastuskoira.
Oikeissa käsissä, oikeilla ihmisillä. Haastetta on siinäkin, saada yhteen se oikea pari.

***
Ja vaikka maailmaa on kivempi katsoa ruusunpunaisten lasien läpi, niin täydellisiä ei ole. Vaikka minäkin tykkään Voltista aivan liikaa ja mielettömästi, niin onhan se myönnettävä, että täydellinen ei ole sekään. Lähellä sellaista kyllä, minulle. Jollekulle toiselle se olisi varmaan kauhistus.
Siinähän se taas on, kun se kemia omistajan ja koiran välillä natsaa, niin homma on hauskempaa!
Ja niin, jos saisikin kaikille omat pienet voltit! Tosin Laura haluaisi varmaan pirkot, Sari pyryt ja Mia vipit... että niin ;o)

Vip



keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Voltin toinen 0-voitto

1-luokassa meille sopii selkeästi radat, joissa on vähän tehtävää. Muotkan Esalla oli taas sopivasti ja viime kertainen vitonen muuttui nollaksi. Riittäen myös voittoon, huolimatta yhdestä kaameasta kaarteesta.
Toinen rata olikin haastava vauhdissaan ja käännöksissä. Mutta parilla nappi käännöksellä elää pitkään ja hienolla leieröinnillä vähän päälle. Ihan tyhmä hylly, pysäytin A:alle ja jostain syystä läksi lukemaan sivussa ollutta putkea ja hyppäsi hypyn väärinpäin.

Yhtä olisi vielä vajaa, voi olla elokuun hommia sitten nousta 2-lk.

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Ihanne bordercollie

Millainen se on? Millaisia haluaisin kasvattaa?

Ulkonäkö lopulta on yksi ja sama, vaikka kaikki tietävätkin minun mieltyneen musta-valkoisiin lyhytkarvaisiin. Mutta lopulta se ei ole millään lailla määräävä asia, se karvanpituus tai väritys.
Rakenteeltaan sopusuhtainen. Elastinen, vaikutelma pehmeästä liikkeestä. Jalkoja pitää olla, pituutta hiukan enemmän kuin korkeutta. Kaulaa ja kulmauksia tasapainoisesti. Liike pitkä ja maatavoittava. Sähäkkä, nopea reagoimaan kropallaankin.
Terveys. Enkä tarkoita tällä pelkästään pakollisia Pevisan vaatimia tutkimuksia, vaan koiran yleinen terveydentila. Allergiat ja yliherkkyydet ovat iso EI. Mielestäni koira, joka selkeästi reagoi johonkin ruokaan, pölyyn, heinään tms. ei ole jalostuskoira. Ei nyt tarvitse olla rautavatsa, joka kestää ihan mitä vaan lennosta (mielummin kyllä saisi olla), mutta minkaanlaiset allergiat poistaisivat koiran jalostuksesta heti ja nyt.
Jos koiralla on toistuvia tulehduksia (virtsatie, korva, silmä jne.) sekin kyllä pistäisi miettimään. Miksi niitä on?
Hankalat kiimat, voimakkaat valeraskaudet, kovin nuupahtanut olemus juoksujen jälkeen. Tuntuu periytyvän?
Jatkuvat kynsivammat ja tassuongelmat. Pistäisi miettimään.
Terve pää. Mitä se sitten sisältääkään?

Bordercollie, joka relaa kun ei ole tekemistä. Joka osaa rauhoittua erilaisissa paikoissa. Jonka kanssa matkustaminen yms. on helppoa. Nämä ovat myös koulutuskysymyksiä, mutta kyllä myös hermorakenteesta johtuvia tai ansioita. Kuinka vain.
Bordercollie, joka ei hypi seinille vaikkei sitä tekemistä olisikaan joka päivä. Mutta joka on heti valmis töihin ja hommiin kun niitä sille tarjotaan. Miellummin ei itse keksi tekemistä... harvoin ne tekemiset kauhean fiksuja ovat.
Ahne, perso ruualle. Helppo palkata nameilla. Taistelutahtoinen, helppo motivoida leluilla. Hyvä keskittymiskyky.
Ohjaajapehmeyttä saa olla, helpompi kouluttaa. Mutta myös omilla jaloilla seisova, reipas ja rohkea. Kuitenkaan olematta tyhmärohkea, ajattelu on toivottavaa.
Sosiaalinen, muttei yltiö sellainen. Melkeimpä mielummin välinpitämätön aikuisena.
Ei saisi reagoida ääniin, ei arkoa erilaisia pintoja. Pitäisi pystyä tekemään hommia missä vaan, olosuhteista tai ulkoisista ärsykkeistä välittämättä.
Mielummin hiljainen. Siis ettei turhia räksyttele.
Paimennusvaistot saisi olla olemassa. Muttei liikaa silmää.
Ihmisen kanssa mielellään tyskentelevä, liika itsenäisyys vaikeuttaa kouluttamista.
Ja käpertyy mielellään sohvalle omistajan kainaloon rapsutettavaksi ;o)

Kai listaa ja ajatuksia voisi jatkaa ja jatkaa. Mutta pääpaino varmaan noilla. Terve niin fyysisesti kuin henkisesti, monipuolinen ja mukava harrastuskoira. Myös kiva perhekoira siinä samalla ja etenkin. Kuitenkaan se ei kaikille käy eikä tarvitsekaan sopia. Aina on tavoitteena ja toiveena löytää pennulle se sille sopivin koti.
Täydellisiä ei ole, aina jostain pitää tinkiä jos kasvattaa aikoo. Mutta on asioita, joista pitäisi pystyä pitämään kiinni, olemaan rehellinen itselleen (ja mahdollisille pentujen omistajille). Pystyykö siihen varmasti? Ainakin yritän.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Muutama kuva

Little Step's Viper
"Vip"

  

Little Step's Vroom
"Pyry"



Little Step's Volt
"Voltti"



ja vielä kerran maailman suloisin Voltti





torstai 5. heinäkuuta 2012

Viuhkan juoksu alkoi!

Viuhka lähtee treffeille Punssin kanssa puolessavälin heinäkuuta. Hurjan jännää!

Pentutiedusteluja on jo mukavasti, mutta ainahan niitä voi olla lisää :o)



keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Niin lähellä, mutta niin kaukana...

Voltin nousu 2-luokkaan. Tällä kertaa ensimmäisellä radalla rima ja toisella viimeisen esteen ohitus-> kieto. Onneksi etenkin ensimmäinen rata oli muuten mallikelpoinen ja toinen pienen kalastelun jälkeen myös. Omia mokia, täytyy vaan oppia.
Nopsa Voltti kyllä on, nyt sen kertoo kellokin. Paineli toistamiseen agilityradalla kaikilla kontakteilla yli 5m/s. Nyt kun saadaan vaan kaikki kohilleen, niin kyllä se tästä.

Maailman ihanin koira se kyllä on. Vaikka varmasti kaikki omistajat omiaan ylistävät, niin minä olen vilpittömästi sitä mieltä, että sääli ettei voltteja riitä kaikille.

Olin Voltin kanssa Linda Mecklenburgin (Awesome Paws) koulutuksessa. Treenattiin kokoamista, käännöksiä jne. Millaisia asioita ei ihan perusjuttuina niinkään tehdä Suomessa. Voltin osuudessa todettiin se really, really flexible koiraksi. Paras, järkevin ja loistavasti kroppaansa käyttävä ;o)
Paljon hyviä asioita, kirjoitin jopa jotain ylös. Täytyy treenata ja kokeilla kaikkea.


Viuhkan kanssa kokeilinkin pihalla muutamia juttuja. Kyllä se Voltti on paljon emonsa mulkerokäännöksiä perinyt. Viuhkakin meni ihan melkein solmuun. Olkootkin, että Tip on loistava kääntyjä myös, mutta väitän Viuhkan olevan halutessaan joustavampi kroppansa käyttäjä. Se ei vaan aina halua eikä muista ;o)

Agirotu 2012

ViuhkaxTip pentue osallistui aloittelevien joukkue kisaan koko pentueen voimin. Joukkueen nimi V-Lyylit nyt voi ymmärtää monella tapaa, tällä kertaa taisi olla Voitokkaat Lyylit :o)
Vaikeahkoa rataa ei kukaan nollalla läpi päässyt, mutta tässä tapauksessa vauhti korvasi virheet ja joukkue voittoa oli meidän.

kuva © Minna Viitanen

Kuvassa vasemmalta Mia&Vip, Laura&Pirkko, minä&Voltti ja Sari&Pyry.


Pojat ja Voltti osallistuivat myös virallisille radoille. Ei tullut nollia, tuli paljon hyllyjä ja kokemusta. Kauhean kovaa noi pojatkin menee. Huh.