perjantai 29. marraskuuta 2013

Viikko katsaus

Treenailtu agilitya ja vähän tokoa. Vaihtelevalla menestyksellä ja fiiliksellä. 
Tiistaina Voltti oli ihan willi ja hiukan läksi käsistä, lensi enemmän kuin olisi ollut tarve. Toisaaltaan se taas teki hienostikin, aika ristiriitaista suorastaan.
Janitalla Voltti oli taas melkoisen taitava! Tai kai se aina on jos ohjaus on ajoissa ja oikein. Ja kovaa se menee. Janitan kanssa oli taas puhetta, että kannattaisi luottaa siihen takaaohjaukseenkin kun se vaan toimii. Ei hidasta, mutta ohjautuu kyllä. 
Primin kanssa täytyy ihan ohjata. Kuin minun koirat ikinä ovat oppineet mitään? 
Torstaina oli vähän plääh treenit ilman isompaa ajatusta. Oma vika, saisihan sitä ajatella. Primin kanssa vähän ohjauksia ja osa meni hyvin, osa ei niinkään. Pitäisi alkaa tekemään radan pätkiä ja kohta niitä kontakteja. Keinua tehtiinkin ylös tuettuna sekä ihan vaan alasmenoja erikseen. 

Tokoiltiinkin hiukan. Tänään ekan kerran Prim pääsi Veikkolan hallille Hi-Han treenivuorolla. Ei ole ennen siellä ollut ja siellähän kaikki suhaa miten sattuu. 
Paikallaolo ensin, Primin eka kerta ryhmässä. Aika onnistunut treeni.
Muutenkin keskittyi hyvin ja jaksoi tehdä. Lähinnä keskittymistä ja hiukan jääviä. Ei ne vielä mitään vau-juttuja ole, mutta maahan menee kyllä asenteella. 
Noutaja ja on hiljaa, jee. Pureksii kyllä hiukan siinä sivulla, seuruuta kapula suussa ja unohti mälvää. 
Hyppy tokan kerran ikinä. Ja meni niin hyvin! Epäröimättä hyppäsi. 
Kaiken kaikkiaan kivaa treeni :)

Loppuvuosi onkin kisaton, aloitellaan taas tammikuussa. 

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

kolminkertainen hylly

Ja neljättä ei jääty tehtailemaan.
Tosin tässä nyt ei mitenkään epätoivon suohon olla hukkumassa, ehkä aavistuksen vain harmittaa. Ehkä harmituskin sellaista melkein positiivista, hitto, mehän saadaan ne radat läpi vielä joskus.
Eka hyppäri oli ihan kohtuu helppo, mutta sinnehän me jäätiin silti ihmettelemään. Alku meni ihan mainiosti, ei siinä mitään. Jossain puolenvälin paremmalla puolella sitten jalat vaan liimautui pohjaan ja eivät liikkuneet sinne minne piti ja Voltti hyppäsi yhden hypyn väärään suuntaan, kalastelin sieltä ja myöhästyin jatkosta, juoksi yhden hypyn ohi enkä korjannut. Loppu meni sitten ihan kelvollisesti.
Tokalla radalla siis niin tyhmä hylly kuin olla ja voi... En edes ajatellut, että niin voi käydä. Juoksi puomin alle ja kiersi siellä tukena olleen siivekkeen. Tultiin suorasta putkesta jnejne. Loppurata ihan hyvin, yksi rima kun käänsin päätä kuunnellakseni ohjeita ;) Pysäytin puomin ja se oli varsin kelvollinen se. Ja nollalla tietysti maaliin.
Kolmas rata ja alku jo tuotti ajattelua, mutta se toimi. Sitten hups vaan taas ei jalka halunnut siirtyä taaksepäin ja Voltti hyppäsi taas ristiin ja takas vielä sen hypyn. Radan kruunasi lentokeinu, joka sitten suoritettiin kelvollisena uudestaan ja jatkettiin suoraan maaliin.
Luovutin, en lähtenyt enää vikalle hyppikselle. Pyörrytti ja tuntui ettei saa happea.

Pasi ja Pirkko kiisivät nollat molemmilta hyppäreiltä ja vieläpä menivät ja voittivat toisen aika hurjassa sakissa :o) ONNEA!!!


ps. Laura, ei minua oikeasti ahdista. Todella hyvä kirjoitus ja osuva.


J

perjantai 22. marraskuuta 2013

Torstai touhua täynnä

Töistä karkailin Sipooseen Jessican silmien alle tokoilemaan. Ei olisi minun hermorakenteen hommaa ajella joka päivä ruuhkassa.
Jessica on kiva ja pätevä. Kauhean kiltti, mutta tarkka ja osaa neuvoa ymmärrettävästi. Huomio loistavasti etenkin Primin juttuja. Itse sokeutuu eikä tietysti osaakaan katsoa samalla tavalla.
Katsottiin noutoa ja saimme hyviä neuvoja jatkoon. Vauhtia ei tartte kauheasti vahvistella ;)
Sitten se yöks liike eli seuraaminen. Kappas, sehän melkein osasi. Perusasennot ja kääntymisen on ihan hyvällä mallilla, seuraamista suoraan treenattava paljon.
Seisomista ja maahan menoa. Siinä pysymistä vaikka liikun taakse yms. Saatiin vaihtelevaa onnistumista. Mutta en ole ihan pöllisti tehnyt ja jatketaan. 
Luoksetulo, se oli viimeksi vähän haastavahko. Nyt meni maihin kun käännyin. Palautus ja istui. Malttoi ja tuli kovaa törmäten hiukan. Toisen kerran liikkuroituna ja heilutteli Jessicalle häntää, mutta pysyi ja teki hyvin. Pitää niin noudoissa kuin näissäkin auttaa vähän kädellä sivulle niin ei törmää. 
Asennettiin hyppy. Ei sitten tajunnut yhtään eka. Laitoin sitten vaan hyppäämään. Ja sen jälkeen hyppäs kyllä. 

Voltin otin vähän varauksella mitähän siitäkin tulee... Tulihan siitä. Asenne pysyi ja kivaa oli. Z istuminen oli unohtunut, mutta korjaussarjaa peliin. Teki loistavan ohjatun ja hyppynoudot. Seurasi jopa yli-innokkaana.

Sieltä melkein suoraan agilitya treenaamaan. Ei mitään kovin järkevää, pääasiassa vähän kontakteja. Nyt pysäytyksillä. Luin tänään Lauran hienon blogi kirjoituksen ja koin syvän piston jossain siellä, missä kontaktiahdistus välillä lymyilee. 
Prim sitä sun tätä. 

Haaste osuus noudon osalta kai hyväksytysti läpi.
Ei vielä kisaversio, mutta askel oikeaan (?) suuntaan. 




tiistai 19. marraskuuta 2013

Tylsiä päiviä

Periaatteessa minun piti olla sairauslomalla viime viikko, mutta eihän se ole mahdollista. Olin töissä to-la ja olipa myös hoppu. Huh, lauantaina olin jo ihan kuitti ja ilta meni makoilleen sohvalla.
Koira rukat joutuvat taas olemaan vähemmällä :o( Onneksi taaskaan ne eivät näyttäneet laittavan pahaksi sitä.
Prim ja Voltti on tehnyt pääosin sisällä vähän tokotuksia. Minnan kanssa vähän sellaista haaste juttuu pupsien kanssa. Joskos saisi vaikka treenailtua!
Ekana oli paikalla käännöksen. Reippaana tekee kyllä, ehkei niin säntillistä vielä ainakaan.
Noutoakin ollaan treenailtu ja kappas se kapulahan jo tuodaan sivulle. Pitämistä ja nostoa erikseen.
Seurata ei osaa, paikka ei vaan pysy. Seis ja maahan alkaa erottua. Myös asennoissa olemista vaikka kävelen ohi ja ympäri. Vaihtelevalla menestyksellä.
Voltin sisällä tehdyt kaukot ovat niin siistit. Ja muuten perusasentoja ja kääntymisiä. Eli samaa kuin pikkusiskonsa.

Prim- haaste 1


Sunnuntaina olin Pauliinan kanssa WAOn karsinnoissa. No ei tarttenut karsia, pikku makseja lopulta oli niin vähän. Katsotaan suuntaako matka Italiaan toukokuussa, paikka olisi.
Sain tehtyä myös metsälenkin valoisan aikaan ja olipa kivaa vaikka tuuli vähän puita heiluttelikin. Vähän laittoi puuskuttamaan.

Ja tiistaina pääsinkin agilitytreeneihin! Voltti ja Prim molemmat, hauskaa.
Voltin kanssa meinasi oikeasti happi loppua ja puuskututti. Lopussa näkyi selvästi, ei vaan jaksanut. Mutta itse treeni meni melkeimpä oikein hyvin, on se vaan niin paras.
Prim meni myös pätkiä ja kappas vaan, ponilaukkainen monsteripupsi teki taas varsin hienoa osaamista. Sinne meni alun 5 estettä pimeine putken kulmineen, takaakierrot, twistit kuin tyhjää vaan. Hyvin luki ohjauksia.
Saksalainen vinolla hypyllä aiheutti hiukan vaivaa, meinasi oma osaamistaso pennun osaamistasoon loppua. Mutta kappas, menihän se!
Persjätön luki, vassithan se jostain syystä lukee tosi hyvin. Ja lähtee esteelle, mutta kääntyy.
Vaativaa on päällejuoksut yms., jää liikkeeseen.

Ja aika super uutisia: Pirkko oli Pasin ohjaamana mennyt ja voittanut ison luokan Janakkalassa ansaiten samalla 2. H-Sertin! Hienoa, onnea, upeaa. Ja oli kuulemma muutkin radat olleet hienoja, vain 1 rima. Varokaapa vaan, sieltä ne tulee ja kirmaa kaikkien ohi!
Mun on pakko linkittää voittorata

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

perusjuttuja

Primin kanssa. Agilityssa on keksinyt leikkiä peiliä lähdöissä, selkeästi emonsa verta kohisee suonissa...
Treenailtiin pihalla perus juttuja. Mutta kun siellä oli se pujottelu (leveähkönä kujana). Meinasi pienen borderskollien pää mennä ihan sekaisin. Kun ne kepit on vaan niin siisti juttu. Tarkoittaahan tämä, että ne on myös sitten isona koirana, muuallakin kuin kotona?
No pystyi olemaan perusasennossa, pystyi odottamaan istuen ja maaten. Ilman hiipimisiä. Muttei ollutkaan niitä agilityesteitä. On se vaan hassua kuinka pienestä voi koira syttyä?
Yritin lähettää merkille, karkasi kepeille. Olihan ne kyllä melkein vierekkäin. Ainakin Primin mielestä.
Pystyin tekemään ohi juoksuja ja edessä valsseja/persjättöjä eikä karannut.

Tänään tehtiin perusasentoja, vähän seuraamista. Haluaisin sen pääasennon pysymään vakaana. Myös poikittaa helposti. Tosin meidän olkkarissa montaa askelta oteta.
Jääviä, hyvin kuunteli seis ja maahan. Aika hyvin malttaa.
Noutokapulan nostamista ja luopumista siitä. Nostaa hyvin ja tuo jo sivullekin heittäen sen suunilleen ilmaan, että ota. En aina ehdi, putos varpaalle. Sattui. Täytyy varmaan kohta alkaa vaatimaan pitoa pidempään.
Vähän istu-maahan-istu vaihtoja.
Olipa Primillä asenne kohallaan :)

Tiistaina ei taas päästy treenaamaan :o( Alan todella kyllästyä tähän sairastamiseen. Nyt vuorostaan jonkun lievän puoleisen keuhkotulehduksen lisäksi veriarvot on pyllyllään. Löytyi syy hengästymiseen, väsymykseen yms.

Niin Hyytiäisen Mari kävi katsomassa Voltin ja Primin. Olihan sitä. Kaikenlaista. Muttei mitään mahdotonta.
Todettiin ettei Voltin pari taannoista kamikaze Aata ollut tehnyt hyvää ja Primillä löytyi sen toisen kanssa törmäyksen merkit kropassa.
Yllättävän hyvin antoi ja jaksoi Pimpulakin itseään hoidattaa. On se Mari taikanäppi!

lauantai 9. marraskuuta 2013

Loppuviikon turinat

Kappas vain, taas vierähti viikko. Tai ainakin melkein.
Treenattu on koirien kanssa melkein joka päivä jotain. Voltin kanssa koimme olevamme vähemmän hyviä torstaina. Sikäli että treeni oli kyllä hauska hyödyllinen. Toi oikein loistavasti esiin oman kyvyttömyyden olla tarpeeksi nopea. Myös jotain oho-juttuja. Puoleen jos toiseen. Kouluttajana siis Ruokosen Juha. Syy ei ollut hänen, neuvoja tuli ja ei antanut päälle päin näkyä sen vellovan epätoivon tunteen, joka todennäköisesti hänen sisällään kuohui. No mutta ehdin minä johonkin joskus. Vaikka sitten vähän huijaamalla.
Perjantaina Iriksen mukana loisimassa Elinan treeneissä Prim kanssa. Teemana olikin okserit ja käännökset niiltä yms. yms. Primin hyppykorkeus oli huimat 25cm. Muuri matalimmalla palikalla.
Näistä treeneistä jäi kyllä varsin hyvä mieli. Prim tuntuu jo lukevan esteitä aika hyvin ja se tulee mukavasti ohjauksiin. Myös sellaisiin, joita ei erikseen vieläkään ole opetettu. Super pupsi!
Rengaskin matalana, siivekkeet estämässä sivusta menoa. Ei niin minkaalaista ongelmaa.

Lauantaina Hyvinkäällä kisaamassa Voltin kanssa.
Hyppis oli ihan kohtuullisen tyylikas nolla (jos ei lasketa melkein kepeille karkaamista lopussa..) ja aika riitti voittoon siitä oho-kohdasta huolimatta. Muutenhan en mitään olisi muuttanut, se vaan rullasi loistavasti.
Agilityradat hyllytettiin sitten. Mutta hyvällä asenteella ja loistavilla kontakteilla ja iloisella mielellä. Kaikki onnistuu paitsi jos mun tarttee olla tuulen nopea.
Kotimatkalla huomasin, että Voltille oli merkitty H-Serti. No soitto paikanpäälle, ei me sitä saada ottaa vastaan. Kun eivät maininneet mitään palkintojen jaossa niin enhän minä tajunnut.

Kisoissa oli todella mukavaa, ihana porukka, kivaa, rentoa ja leppoisaa. Miten niin pipo kireällä kisoissa?
Vilpittömästi iloitsin kavereiden hienoista radoista, myös vähemmän hienoista. (Anteeksi Minna kun meitä niin nauratti sun spiraali-hurrikaani)
Minulla on melkein aina oikeasti mukavaa kisoissa. Ja isoa osaa siitä saa kiittää super ihania kisakumppaneita. Vaikka pääosin aina lähden yksin, ei kisoissa koskaan tartte olla yksin jos ei halua.

Mitäs muut koirat. Käyneet lenkeillä. Viuhka on käynyt läpi temppujaan, pitäisi keksiä jotain uutta. Tokoilla ei ole ehtinyt/jaksanut. Töissä on vähän kiirettä, monta asiaa kesken ja vaiheessa, tämä saamarin sairastaminen ei tunnut loppuvan. Yskä vaan jatkuu ja keuhkoihin sattuu.
(Joo, treenaaminen ja kisaaminen ei ehkä ole se paras juttu...)

tiistai 5. marraskuuta 2013

10 min treenit * lisäys 7.11.

Molemmilla, Voltilla ja Primillä, Sporttiksella Tuulian treeneissä. Olisi saanut mennä kauemminkin, mutta kun ne meni aika kivasti ja minun kunto on vielä hiukan vajavainen yskineen, niin mitä turhaa.

Prim yllätti taas. Jos sitä ohjasi huolella, niin se teki kaiken. Jos oletti ja oli huolimaton, niin tottakai se kostautui. Rimat olivat 25cm, hui! Mutta Prim ei allekirjoittanut huita, ei haitannut.
Olen melkein vähän salaa ylpeä siitä. Primpula meni ja teki hienoja pätkiä, melko haastaviakin. Meni saksalaiset, backlap, päällejuoksu, irroitus eteen vinohypylle ja sieltä kääntyi takaisin kauniisti (jenkkihyppy?), flippi, niistot normisti ja persjätöllä. Puolivalssi ja sivuhypyn haki hyvin siitä, takaakierto-valssikin oli ihan kuin olisi aina tehnyt, haki mustan putken pimeän pään jne. Siis niin pätevä. ***
(ja kerronnallinen totuus on myös se, että hyppäsi hyppyjä väärinpäin, meni ohi, jäi pyörimään yms.)

Voltin kanssa isommitta ongelmitta rataa läpi. Se oli niin kilttinä taas. Mutta aina täytyy muistaa ettei rintamasuunta saa yhtään aueta, silloin nappaa se hypyn jossa laser edes käväisi. Sporttiksella hypyt on vielä aika lähekkäin tietysti.
Koska keuhkoihin pisti, kontaktit palkkailtiin ja ei ollut enää kokeiltavaa, niin lopetettiin.

Oli tietenkin taas kiva mieli. Voisikohan ton kaiken jollain lailla pystyä siirtämään kisoihinkin?

***
Eli siis Prim, kuten ei minun muutakaan koirat, opettele tekniikoita tekniikoiden vuoksi. Tai tavallaan joo, sillä minä en ole heko kauhean nopea ohjaaja ja itseäni, samalla toivottavasti koiraanikin, helpottaa kun koira osaa useampia asioita ja pystymme selviytymään vaikken aina ehdi paikkaan A, B tai välillä C. Haluaisin ajatella, että kun meillä on tarpeeksi työkaluja pakissa, voimme sitten ottaa sieltä sopivimmat käyttöön. Nimillä ei ole väliä, pääasia että ne toimii just minun koiralla ja minulla.
Siinä missä joku juoksee nopsilla kintuillaan viemään koiraansa esteille enemmän, ehtii ohjaamaan edestä melkein aina, niin minun on ainakin pystyttävä myös lähettämään, vastaanottamaan ja haluan oppia pystymään kertomaan koiralle minne suunta jatkuu. Ja haluan koiran sen ymmärtävän. Onneksi suurinosa ohjauksista on koiralle ihan luonnollisia, sen todistaa jo pelkästää se, että Prim pystyy niitä tekemään ilman isompia ongelmia kouluttamatta sitä niihin sen kummemmin. Asiat ja ohjaukset täytyy vaan vahvistaa ajan kanssa, etsiä sieltä ne meille sopivat sitten.
Voltin kanssa tämä alkaa olla aika ihanaa, melkein aina jo tiedän mikä se sille sopivin on & minne ehdin tai en ehdi. Se on vaan niin nopsa kaikessa tekemisessään, että oma pää ja kroppa ei aina pysy mukana.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Treeniviikon aloitus

Katselin eilen illalla Janitan lähettämää rataa ja keuhkoihin alkoi pistää ajatus sen menemisestä. Sen verran oli juoksemista. Mutta, koska siellä treenit ovat aina antoisat vaikkei aina (hah) loistaisikaan.

Rata oli jonkun Italialaisen WAO tuomari väännös. Muutamaa kohtaa mietin ja keskustelin kuinka ja miksi.
Alun sivuirrotus ei ollut mikään ongelma kaukaakaan, en edes ajatellut sen olevan (oli monella kuulemma). Tökkäs leikkaukseen alussa, mun ajatus kun karkasi jo jatkoon ja ensiksi pitäisi se ohjata hyvin. Kun ohjasi, niin meni. Hyvin pystyi leieröimään putken ja ehti loistavasti suoren putken jälkeen valssaamaan ja kääntämään koiraa. Kunhan muisti tehdä myös sen jarrun sieltä kaukaakin niin Voltti myös kääntyi todella kivasti.
Kepeiltä ennakoi tyhmyri ensiksi putkeen kääntymistä takaisin päin. Kerran palkka ja muisti kuinka se suoritetaan.
Itse pitää muistaa, että niihin takaakiertoihin ei tarvitse huiskaista hulluna etenkään Voltin tapaisella. Ja kovasta vauhdista kun tullaan ja pitää kääntyä&jarruttaa, niin se oma liike _seis_ ajoissa.
Mutta tattaraa, me mentiin koko rata ilman isompia ongelmia sitten kuitenkin ja aikaakin meni vain ehkä 10min? Kokeilin sitten vaihtoehdot ja aika siistiä, kaikki toimi.
Rimat pysyi, Voltti tuli ohjauksiin, kontaktit toimi, vaihtoehdot oli ok, ei mitään kummempaa. Plus paljon positiivisia sanoja ja ajatuksia ja voi kuinka olikaan siistii :o)

Hyvillä mielin kotia. Muutenkin oli kivaa, paljon höpöttelyä ystävien kanssa. On ne vaan tärkeitä.


Prim ei päässyt kuin lenkille. Pöllö pulahti likaiseen lampeen... ja Voltti kanssa myös. Tyhmyrit. Muuten ne nauttivat juoksemisesta kavereiden kanssa. Ja Voltti frittaili minkä kerkisi Omien kanssa :oO Oho, kaipa se juoksua tekee.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Lauantain ratoksi

Kentällä Helin ja Lassen kanssa. Siinä on muuten kelpie, joka todella reagoi rytmityksiin ja suhinoihin! Kateesta vihreänä kokoilin sitä hiukan... Ne käännökset.

Voltin kanssa pääosin vain vähän palkkailuja jarruihin ja käännöksiin. Lyhyet ja ytimekkäät treenit, varsin onnistuneet siinä pienessä mittakaavassaan.
Niin ja kerran juoksupuomi, toisen kerran pysäytys. Jaksoi ja malttoi kuunnella oikein.

Prim pääsi rallattaa pienen radan pätkän. Oli se vaan hyvä <3 Tällä kertaa.
Toki aluksi taas lähdössä pysymisiä, palkkausta siitä. Ja päällejuoksussa laitoi verkon, otti liikaa liikkeestä ja edessä olevasta putkesta häiriötä. Verkko on niin kätevä, ei satu koiraan jos törmäisi ja kuitenkin estää väärän linjan ja itse voi keskittyä vaan ohjaamiseen. Pari toistoa sillä, sen jälkeen tuli hienosti.

Molemmilla myös hiukan tokoa. Primillä ensin jo ennen agilitya.
Perusasentoa, siirtymisiä. Hiukan seuraamista. Jääviä, lapsen kengissä vielä. "Seis" voi olla myös maahan. Ja toisinpäinkin. Lopulta pääosin oikein. Luoksetuloa, meinasi vähän ennakoida. Palkkailin sitten vaan pysymisestä. Yksi hyvä ja vauhdikas luoksari suoraan sivulle.
Ruutu ihan uutena. Yritti tarjota merkkiä ensiksi. Lelu ruutuun ja sinne meni. Pari toistoa.

Tokoa uudestaan agilityn jälkeen. Ruutua uudestaan, Heli ja Sari palkkasi lelulla sitten. Alkoi raksuttaa pienellä koiralla (aivoitoiminnallisesti pienellä). Hyvin ja suoraan kyllä lähtee!
Perusasentoa häiriöllä. Tsemppasi tajuttoman hyvin, enemmän vain puski kuonolla kun tajusi homman idean.
Voltti sai tehdä todella pitkästä aikaa merkkiä ja ruutua. Hyvin muisti. Mutta on sillä vaan se ajatus sinne ruutuun... Kaukoja niin että ruutu on edessä, tahmaa. Mutta tekee ja takajalat kyllä pysyi hyvin. Läheltä vielä parit asenne vaihdot.

Pieni videoklippi Prim agilitysta.


perjantai 1. marraskuuta 2013

Toimintaa torstaina

On hassua kuinka piristyy kun pääsee treenaamaan kivojen kanssa. Ja omien, ihanien koirien. Vaikkei aina olisi niin superhyper vautsivau-menoa.
Eilenkin oli aika kiire työpäivä, olin kotona vasta puoli kahdeksan jälkeen illalla. Koirat lenkille ja kappas kello olikin jo reilusti yli kahdeksan. Kiireellä Voltti ja Prim kyytiin, juoksukengät eteisestä ja menoksi.
Kunto ei kestä ihan kauheaa rääkkiä vieläkään. Voltti sai treenata hiukan lyhyemmän session, mutta kerta meni kohtuullisen hienosti, niin mitäs sitä hinkkaamaan. Alussa kyllä hups vaan meni väärälle hypylle kun rintamasuunta aukesi sinne. Ja jos ei edes katso oikeaan suuntaan niin pelkkä esteen nimen sanomisen ei auttanut edes pikku älykköä. Kolmannella kerralla kuitenkin saimme radan läpi nollalla ei edes huonolla. Ne löysät sylkkärit isoilla esteväleillä vaatii hiomista ja ajattelua selkeästi.
Prim oli aikasen vallaton. Sehän ei ole koskaan tehnyt puomia, pelkkää alastulon paikkaa. Tykkää tarjota sitä. Hi-Han kentällä aika hyvin kestää häiriöt yms. Puomi oli alhaalla niin päätin hyödyntää sen. Nostin ylemmäs ja juoksi oikeaan paikkaan. Minkäänlaista häiriötä ei sitten just nyt sillä hetkellä kestänytkään. Häntä ylös, räyh ja väy. Hoh hoijaa.
Lähtötilanteita sitten. Leikkii peiliä. Viuhka geeni iski. Iik. Hassu. Ihan kuin ei muka tajuaisi mitä nyt ja miksi palauttelin ryömimisestä. Lopulta rima tassujen eteen. Taisi auttaa.
Pieni pätkä ohjauksia ja hyvin osasi putkelta kääntymisen. Tuli valssiin, meni nurkka hypyn ja niistonkin muka hiffasi ja se löysä sylkkäri oli hiukan liikaa, mutta onnistu sekin sitten. Ohoh.
Tein sen kanssa vielä toisen kerran lähinnä pysymistä paikallaan ja kerran suutahdin ja snaoin vähän rumemmin. Mitä tapahtuukaan? (toim huom. tässä tapauksessa Voltti laittaisi korvat luimuun, nuolisi suupieliään, katselisi seinille ja kyynel valuisi pitkin poskea). Prim tottelee, korvat höröllä odottaa lupaa, tassukaan ei liikahda. Palkkaus taakse ja rallattaa iloisena pitkin hallia. Uudestaan ja sama. Kolmas kerta ja hups, taas ryömi. Tiukempi "kröhöm, _nyt_". Ei ryömi muttei myöskään luimistele tai näytä pahoittaneen lainkaan mieltään.
Vähän 2o2o, tekee töitä että saa palkkaa ja kesti häiriöitä. Siihen olikin hyvä lopettaa, loppukevennykseksi parit putket ja putkijarrut (jotka toimi).

Minä jatkan kröh kröh-linjaa ja ajoittaista kähisemistä. Ehkä se tästä.