tiistai 25. marraskuuta 2014

treeneissä

Janitalla. Oli opettavaista, taas kerran. Kuinkas muutenkaan.
0-rata teema. Tämä oli säälittävä, tyhmää, suorastaan noloa. Me, siis minä (&Voltti), en saanut koskaan yhtä kohtaa onnistumaan ekalla. En siis kertaakaan. Kuinka voi olla vaikea saada ohi väärän esteen kuitenkaan päästämättä ensimmäiseen putken suuhun. Melkein lähes mahdotonta näköjään, koska minulla ei ollut suunnitelmaa minne ja kuinka ja miksi liikun. Olin liian lähellä, kaukana, pitkällä, jäljessä. En siis koskaan ekalla kerralla just siinä missä olisi pitänyt olla. Voi ranteet auki.
Muuten ei isompia ongelmia. Onneksi. Tai joo, pakkovalssi tarttee treenata uusiksi vauhdista.

Primillä ei 0-rata treeniä vielä. Mutta nyt se taas yllätti! Se menee, tekee, osaa ja menee kuulkas melkoista haipakkaakin. Tulipa suorastaan hyvä mieli :o)

On se inspiroivaa käydä tuolla. Ja motivoivaa. Positiivista. Ja hitsi kuinka nilkka kipeytyi ja tuli kovin hiki, ihan meni urheilusta.


sunnuntai 23. marraskuuta 2014

letkua nilkoissa ja taitava Prim

Meistä kaikista on tullut ihan tallilaisia. Koirat juoksevat pihalla, treenaavat tokoa pihassa tai ratsastuskentällä, lenkitänkin ne usein siellä. Siis Voltti ja Prim, Riepua en uskalla laskea irti siellä vaikka tuskin se nyt hevosille mitään tekisi. Mutta kun se on nykyään sellainen mielensä pahoittaja, en viitsi ottaa riskiä sen hatkoista niin kaukana kotoa.

Prim pääsi treenaamaan torstaina. Nicolan radan alkua ja siitä omaa mukaelmaa.
Voi olla, että mittasuhteet olivat erilaiset, sillä en meinannut millään ehtiä sen kanssa niin hyvin kuin Voltin. Pakkovalssissa ei ollut ongelmia, mutta saksalaiseen en todellakaan ehtinyt. Eikä Piu edes lue sitä ohjausta mitenkään sulavasti. Teimme sitä pienemmän vauhdilla siis.
Niistoonkin oli todella kiire! Meni helposti pitkäksi.
Ilon aiheita on, että tosiaan se pakkovalssi meni ongelmitta sekä takaakierto-persjättö. Lisäksi tulee se ohjauksiin jos vaan tietää mihin tulla. Mutta myös irtoaa ja lähtee.
Ihan kivasti oikeastaan, Prim oli melkeimpä taitava!

Perjantainakin oli tarkoitus mennä treenaamaan, mutta en ehtinyt tallilta kun oli vähän extra hommaa...

Tänään olisi ollut kisat jos jalkani, tarkemmin nilkkani, olisivat suostuneet yhteistyöhön. Ne ovat oireilleet nyt vähän ja eilen kipeytyivät todella. Mikä lie, tuo kosteus ja lumi? Eikä siinä, saahan kipulääkkeillä ne aisoihin, mutta ne menee sellaisiksi vähän kuin letkuiksi eli voin tuiskahtaa nenälleni ihan yht'äkkiä varoittamatta. Eli jätin kisat suosiolla väliin. Viimeksi kun menin nenälleni niin polveen sattui niin älyttömästi.
Aloitin lääkekuurin, parissa päivässä helpottaa onneksi :o)


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

kyllä me treenataan

On nyt treenattu :)
Sunnuntaina sekä Voltti ja Prim Jaakolla. Kaikki kasvatit olivat, hauskaa!
Hitaiksi ei niitä voi kyllä sanoa. Ehkä vähän liitäviä, nopeita, estehakuisia. Kovaa ja korkeelta. Ja aina on poikkeus, joka vahvistaa säännön, Katin ihana Di ei irtoile ihan yhtä tehokkaasti vaan menee kilttinä ja nopsana yhdessä Katin kanssa.

Voltin kanssa jumituttiin heti alkuun. Ei siksi, että mentäisi väärässä järjestyksessä esteitä vaan tähän meidän tapaan tehdä. Tai minun tapaan. Seisoskeluun.
Edelleen minulle on hankalaa vaihtaa suunnitelmaa noin vain etenkin jos se tarkoittaa oman liikkeen muuttamista kovasti erilaiseksi kuin olin suunnitellut. Kysymys ei ole myöskään siitä etteikö me selvittäisi, mutta miten selvitään vielä paremmin. Nopeammin. Hienommin. Oikeammin.
Jatkettiin myös samalla teemalla ja keskusteltiin Jaakon kanssa miksi, miten ja kuinka. Aina en suorilta ole ihan samaa mieltä jostain, koska minusta joku voi olla itselleni luontevampaa ja jos se toimii, niin on hankala yrittää muuttaa ja perustella toimisko se joskus jopa paremmin.
Myös tämä ero milloin menee seisoskeluksi ja milloin taktikoiduksi lähettämiseksi & vastaanottamiseksi? Ero on niin hiuksen hieno.
Prim meni oikeastaan aika hienosti sanoisin. Alkuun jäätiin siksi että opetettiin nyt minua etten seisoskele ;) Ja minusta Prim ei osaa niin hyvin, että voisin vaan vähän huitaista (tarkoitan ohjata) sen esteelle ja juosta vaan toiseen suuntaan (katse tietenkin siinä koirassa). Osasi se. Mutta haluttiin parempi käännös ja pantiin verkko ja paljon palkkaa. Kappas kuinka se teki niin hienon muuvin jotta.
Taisi tulla joku kiitoksen sanakin. Edistynyt huimasti. Menee muuten kovaa. Etenee ja irtoaa, mutta (toistaiseksi) myös tulee ohjaukseen. Vau. Kuinka mun koirista tulee noin nopeita?
Tästähän ei voi olla kuin iloinen, eikös :o)
Tajusin lopettaa ajoissa, Prim väsyy kohtuu nopeasti ja silloin alkaa tulla virheitä enemmän.

Molemmat beeceet, mutta etenkin Prim, ovat laihoja. Voltti nyt sopiva kylläkin, mutta P liian laiha. Aloitin nyt antamaan vähän enemmän lihaa ja nappulaa sille. Ehkä siirrän sen 2 ruokaa/pvä. Juoksevat sen verran paljon nyt tallillakin.

Eilen ajeltiin ProCaniksen halliin Sastamalaan Nicola Giraudin oppiin. Olen tutustunut Nicolaan joskus ehkä 4v. sitten ja hän on oikein mukava ja hyvä kouluttaja. Riepun kanssa jo menin, pari kertaa nyt Voltin. Nicola muistaa mun reikäpään malin, eli kymmenen pistettä hänelle myös siitä.
Kiva rata. Alussa 4. este hänen mielestään nopeampi ristiin esim. saksalaisella ja minä olin sitä mieltä, että vasemmalta niistolla. Päätettiin kellottaa. Siihen, että päästiin kellotus kohtaan asti kesti muutama toisto, koska oli niin kiire päässä ettei muistanut ohjata 2 hyppyä. Noloa, suorastaan surkeaa. Siihen saksalaiseen mietin kuinka ihmeessä muka ehdin. Mutta ehdin loistavasti vaikka itse sanoinkin kun eihän minun tarvinnut lainkaan ohjata Volttia takaakiertoon, sehän meni sinne itsestään sillä mielettömällä loikalla. Minä olen _niin_ iloinen ja jopa ylpeä, että menin ja tein sen ja mielestäni vielä aika tyylikkästi ;o)
Kellottamalla sitten selvisi, että minun vaihtoehto oli melkein 1/2 sekunttia nopeampi! Jee, juhlat. Ihan sain onnittelut ja käden puristukset koirani loistavasta tuntemuksesta ;o) Hauska pikku juttu, Mikko ja Yks sai täysin saman ajan saksalaisversiossa kuin me!
Muuten Voltti teki pääosin oman itsensä näköistä agilitya. Vähän kaarratti = palkattiin. Tämä on minusta kiva piirre kouluttajassa, laitetaan motivaatiota tehdä oikein. Tosin tässä tapauksessa en raaskinut (tai osannut) sanoa, että tämän Voltti tietää niin ja jostain syystä siitä ei ole ollut kauas kantoisia seurauksia. Mutta sitten mietin uudestaan, jospa kuitenkin kokeilisin kuurina oikein kunnolla. Jospa olen luovuttanut liian aikaisin? En ainakaan menetä mitään.
Myös jatkossakin omat valinnat olivat meille niitä oikeita. Tosin lopussa meni myös niin lentämiseksi... kontakti katkeaa, koira meni jo. Vanha tuttu ongelma.
Tosin Nicolan mielestä Voltti on niin pehmeä ettei koskaan saa näyttää sille harmistumista. Se yrittää parhaansa, menee kovaa kyllä jatkossakin, mutta paineistuu sen verran ettei enää pidä sitä kunnollista kontaktia minun kanssa. Ilon kautta (oma huomio).
Lyhyitä treenejä, paljon palkkaa. Eli oikeastaan niinkuin ollaan tehtykin. Hieno koira, tosi nopea, pääosin mennään yhdessä niin hienosti. Ongelmat tulevat siitä pehmeydestä, joka lasketaan nyt suomennettuna ehkä ohjaajapehmeydeksi eniten.
Mutta on se mun superhyperihanakultamussukkasylibeecee <3

Oli tosi kiva treenata, nähdä kavereita, joita näkee välimatkan takia niin harvoin kuitenkin! Kiitos Mari ja Marko & Kati tietenkin. Katilla on ihania tavaroita myynnissä, tekee itse tosi kivoja koirajuttuja, kannattaa käydä vilkaisemassa Vijue. Itselleni läksi pipo matkaan!
Ja Anun kanssa matka meni nopeasti ja mukavasti, mikäs siinä oli istua kyydissä. Kiitos!

Että tälläistä. Tänään jos Prim pääsisi kokeilemaan samoja muuveja typistettynä. Ehkä.

ps. Pirkko astutettu onnistuneesti Urilla! Nämä pennut ovat sitten Lauran ja Pasin ihan omat eli eivät tule kennelnimelleni, sitä on kyselty jonkin verran.



perjantai 14. marraskuuta 2014

jälleen sitä sun tätä

Sunnuntain kilpailut olisi voinut jättää menemättä. Oli kuin en olisi agilitya koskaan ehkä tehnytkään.
Kamala kiire ja mitäs siitä tulee. Hutilointia, aina jäljessä ja lopulta ihan hukassa. Takaakiertoa toisensa perään pitkillä väleillä ja kovassa vauhdissa. Olen kuvitellut, ettei ne takaakierrot ole ongelma. Että nehän me osataan. Niin osataankin, muttei sitten enää osata sen jälkeistä. Tai oikeammin välejä. Tosin kosahdettiin muihin juttuihin agiradoilla, hyppiksellä sitten niihin takaakiertoihin.
Siinä en niin kamalan iloisella mielellä pohdinkin, että mikä mättää. Treenit menee pääsääntöisesti hyvin. Ellei jopa loistavasti. Laura on mitä ilmeisemmin jo aiemmin vihjaillut, että olisiko syy siinä etten treenaa tuollaisia nopeita kisaratoja, pitkillä väleillä. Janita ja Jaakko totesivat, että ongelma on vauhti. Ei todellakaan sen puute, vaan sitä tulee vielä lisää isoissa halleissa, pitkillä väleillä.
Talviaikaan itselleni ainakin on melkein sula mahdottomuus treenata kisaradan kokoisia ratoja. Hallit ovat kuitenkin aika pieni ja seinät tulee vastaan. Tottakai on upeaa, että on nykyään hallit eikä vaan hevosmaneesit. Mutta toisaaltaan, maneeseissa oli ainakin tilaa. Suo siellä, vetelä täällä.

Onneksi oli sitten Janitan yksäri. Siellä oli kuin mittatilauksesta kovatempoinen rata ja paljon kohtia kisoista, jotka olivat hankalia. Hyvä mieli jäi. Kyllähän me ne osataan kuitenkin. Täytyy luottaa omaan menemiseen, koiraan ja antaa palaa. Varmistelemalla/yliohjaamalla ei kuitenkaan onnistu kuin ehkä hetkellisesti, sitten jääkin jo jälkeen ja peli on menetetty. Muistisääntö: ohjaa kauempaa kerta koira on niin pätevä, että siihen pystyy. Tuli tottakai myös kotiläksy. Mennään kovaa, koira näkee vain vääriä esteitä, pitäisi tulla lähelle vauhdista ja kääntyä pois ansoilta. Tämä ei onnistunut. Toki kohta onnistui erilailla ohjaamalla, mikä on aina hyvä kun on vaihtoehtoja!
Prmi teki myös ja se menee joitakin asioita luonnostaan kovin erilailla kuin Voltti. Ei ole pakko vääntää toisen koiran muottiin vaan antaa olla omanlaisensa joissakin asioissa. Ja yllättävää kyllä, sehän osaa aika paljon ja tätä en kyllä meinannut itsekkään uskoa, mutta onnistuttiin tekemään 3 takaakierto/päällejuoksua ongelmitta! Paljon on tekemistä, mutta ehkäpä suunta on oikea. Sen puomi <3 (mutta siellä vieraassa paikassa pysyminen häiriössä on sellainen fifty-sixty).

Torstaina molemmat tekivät vain lyhyitä esteharjoituksia. Molemmat putosivat puomilta :/ Se on edelleen liukas, tai uudestaan sanoisinko. Näyttäisi ettei kumpikaan satuttanut itseään, mutta varma ei voi olla. Iso harmitus.

Muuten koirat ovat talleilleet ja nauttineet hevosten ruokien jämien tarkastelusta ja porkkanoista. Kumma kyllä, ja hyvä, hevosten kikkareet eivät nyt maistu kun niitä olisi runsaasti tarjolla.
Hiukan pihatokoakin. Koska ei olla tehty paljoa, intoa on enemmän kuin malttia. Tai osaamista. Primillä tämä tulee esiin ääntelynä. Voltilla vaan yli-innokkaana tekemisenä.

Ja käytiin me paimentamassakin! Prim on prim ja ulkoistetaan. Koska se on ymmärtääkseni hyvinkin potentiaalinen ja mä en vaan osaa/ehdi tekemään tarpeeksi. Voltti on edistynyt hurjasti ja sai jopa kehuja ja ihmetystä miksen muka sillä paimenna. No paimennanhan minä kokoajan ;)

Nyt hipshops liikkeelle ja nokka kohti Heinolaa. Agilitykoulutus odottaa.
On kivasti ollutkin koulutuksia. Ens vuoden kevätpuolikin alkaa olla varailtuna mukavasti. Yksi tai kaksi viikonloppua vois ehkä ottaa vielä, korkeintaan.


perjantai 7. marraskuuta 2014

Primin treeni

Keskiviikkona treenasin Primin vain. Sivuirrotus itsessään ei ollut vaikea _jos_ koira pysyisi kuin tatti paikallaan. Mutta kun ei pysy. Noloa ja treeniä vaan lisää. Edistystä sikäli, etten taaskaan olisi edes ehkä tajunnut sen liikkuneen ellei nenä olisikin ollut noin 15cm eri suuntaan kuin mitä jättäessä.
Maassa pysyy paremmin, alanko vain toteuttaa sitä vai treenata sen istumisen vahvaksi. No molemmat, mikä lie Primin kohdalla niin vaikeaa tuossa pysymisessä?

Mutta muuten oli aika pätevä pikku rekku! Putki-puomi erottelu toimi, yhtään rimaa ei pudottanut, tuli jopa putkijarruun, plus muihin ohjauksiin kohtuudella. Mikä ei toiminut oli yllättäen pujottelu. Läksi rynnimään puolesta välin pois ja tämä oli niin tavatonta, etten oikein edes ymmärtänyt miksi se noin tekee? Eikä tehnyt vain yhdesti vaan kahdesti.
Kontaktitkin oli aika kivat. Tarvitsee kyllä harjoitella kaikki häiriöt yms. paremmiksi.


Viikolla ovat molemmat olleet melkein joka päivä tallilla. Nyt ne on lunkeja ja niillä on todennäköisesti kivaa saadessaan touhuta siellä. Molemmat tajunneet täysin, ettei tarhoihin mennä. Tarhojen välistä menee tie ja saavat kulkea sitä tiettyyn pisteeseen saakka etteivät mene talon pihaan. Kummasti myös se on mennyt perille. Tallissa syövät kyllä karsinoista hevosten pudottelemia sapuskoita, Prim possu yritti syödä myös kaukalosta, mutta kerta sanominen riitti. Lopulta makoilevat käytävällä kuorsaten.

Vähän tokoilevat pihalla siinä odotellessani hevosen kuivamista yms. Vähäistä se kyllä on ollut, tokoilu. Voltin kanssa ei mitään tavoitteita, toisaaltaan sääli kun onhan se kuitenkin aika näppärä tokossa. Primin kanssa se on sellaista säätämistä :) Mikäs kiire tässä on, ehtiihän sitä.

Huomenna olisi Voltilla kisat, saapas nähdä kuinka meidän käy :) Kyllä se treeneissä...




tiistai 4. marraskuuta 2014

Jaakolla

Voltin kanssa. Halusin keskittyä ohjauksiin, oikea aikaisuuteen, liikkeelle lähtöihin ja tekniikoihin. Jaakko on ihan paras huomioimaan nämä kaikki ja laittaa minut liikkeelle.
Tuli taas esiin se minun paha tapa, patsastelu. Kun pystyn lähettämään Voltin kaukaa paikaltani melkein mihin vaan, niin jään helposti vaan tönöttämään. Ja se ruokkii sitä sen kaarrattamista ja ei ohjauksiin tulemista. Korjattiin tätä muutamaan otteeseen ja paljon paremmin meni!
Aika extreme ohjauksia harrastettiin myös. Ei joka koiralle, mutta meillä ne toimi. Siistii, vielä kun uskaltaisi oikeasti käyttää niitä. Tai ymmärtäisi käyttää.
Kaikkea ei saa kuulemma aina ottaa omaksi viaksi ja yrittää korjata omaa ohjaamista tai liikkumista. Olen tämän kuullut ennenkin, mutta on se hankala muuttaa ajatusmaailmaa "oma moka, koira kyllä menee minne näytetään". Tokihan se on myös oma moka, koulutusjuttu. Tai osalla koirista vaan on joku ominaisuus, jonka muuttamisen yritys on välillä täysin mahdotonta tai ainakin vaikeaa.
Noista huolimatta, olipa meillä jälleen hyvät treenit. Asioihin on kuulemma hankala puuttua, koska mennään oikeille esteille ja vieläpä kuulemma oikein hyvin. Mutta enää ei oikein hyvin riitä, ainakaan Jaakolla, vaan tarvitsee mennä erinomaisen hyvin kerta siihen on mahdollisuus.

Minä niin tarvitsen noita apusilmiä, yksin treenatessa sitä lipsuu vaan mukavuusalueelle eikä edes huomaa asioita. Nyt on taas ainakin hetkeksi ajatusmaailman muokkausta ja yritystä muistaa.