Pirkko ja Laura ovat olleet viime viikonloppuna mahottoman päteviä. Nousivat 2-luokkaan ja heti napsivat 2xvoitto nollaakin! Hurjan upeaa, onnea aivan mielettömästi vielä kerran.
Siistiä kun sen osaa ja menee nappiin, ihanaa katsottavaa.
Me ei Voltin kanssa sitten ehkä oltukaan ihan niin päteviä. Se alkaa olla se sama virsi, luulisi jo alkavat kyllästyttää. Vitosia rapisee ja vallattoman kauhia hylly.
Turhautunut. Kyllä. Väsynytkin. Kyllä. En vaan tiedä mitä tekis. Huomaan noissa kisaradoissa isoksi ongelmaksi sen, että lähtee tyhjän päälle eikä käänny. Toisaaltaan taas tulee hyvinkin ohjauksiin. Mutta menee helposti pitkäksi. Jos ne ohjaukset kertoisi ajoissa... Molemmat rimat oli omaa hölmöilyä, eipä voi koiraa syyttää. Pöh. Pysäytin kontaktit, pysähtykin. Kai paljosta pitäis osata iloita, mutta. Motivaatio ehkä pikkasen alkaa karata jonnekin.
Sitten käytiin hakumetsässä. Vähän entten tentten mitäs me tehdään. Tehtiin ilmaisua sitten. Kai se meni aika hyvinkin.
Sain sitten Henkalta paljon apuja ja neuvoja "pikaisessa" puhelussa. Päästään nyt vierailemaankin huomenna yhdessä ryhmässä heti. Kivaa!
Tokoa eilen sateessa. Olin väsynyt ja pahalla tuulella heti. Eikä mennyt ihan nappiin alku niin paras laittaa koira autoon ja puhallella. Lopuksi uudestaan ja mukavastihan alkoi mennä.
Ohjatussa se vasen on nyt kumma kyllä Voltin mielestä helposti keski. Aina pysähtyy kyllä käskystä ja lähtee hakemaan sitten oikein. Ihan kumma juttu. Täytyy vahvistella viikolla.
Ruudun paikan osaa aika kivasti. Kunhan pääsee sinne kauhealla flänkillä välillä. Täytyy kysyä ens viikolla apuja siihen. Merkin flänkkäämisen olen saanut melkein kokonaan pois.
Kaukoissa ikäväkyllä seisomisesta istumaan mennessä ne varpaat liikkuu.
Luoksetulo on aika kiva. Kerran kyllä taisin käskyttää liian kovin ja meni maahan kun piti pysähtyä, mutta korjasi itse samantien.
Tänään rauhallinen metsälenkki, ei ketään missään!
Otin esineitä niin että pudotin niitä Voltin nähden ja mentiin n.50m päähän. Lähetin sieltä ja meni empimättä ja kovaa etsimään. Kaikki kolme hyvällä draivilla. Oisko tämä oikea tapa alkuun, saas nähdä.
Huomenna olis hakutreenit, koulututtamista ja pentujen katsojia. To vikat sporttistreenit ja hakuilua. Pe sitä sun tätä päivällä, illalla vierita. La tokokoe ja su agilitykisat. Ettei tulis tylsää.
Mukavia suunnitelmiakin :) Saas nähdä toteutuuko.
tiistai 30. huhtikuuta 2013
lauantai 27. huhtikuuta 2013
treeniä ja onnea!
Vähän on ollut taas hektistä elämää, mutta toisaaltaan kovin antoisaa. Nukkua ehtii... joskus.
Torstaina tokavikat yötreenit. Toin sekalaisen sekameteli radan jota halusin kokeilla ennen kuin ehkä koulutan sen. Siinä tekniikoita vähän, vaihtoehtoja jokunen, kiirettä ja rytmitystä sekä minulle suunnattuja kotiläksyjä J&J taholta.
Ekaksi muutamassa pätkässä kokeilua, sitten rata 28 estettä nollana läpi. Voltti oli kiva ja kiltti, meni normi kovaa ja pysähtyi kontaktit jopa. Mukava fiilis. Huomio hyvä, että sylivekki-jaakotuksessa otin (taas) sen 1/2 askelta eteenpäin kun piti olla paikallaan. Millon opin senkin?
Sitten perjantaina aamusta tokoilua Sarin kanssa. Kiitos taas!
Esineruutu, alkaa hahmottua paremmin ja paremmin. Anjalle kiitos vinkeistä. Minä vaan olen vähän "heti nyt osaa jo".
Illalla ex tempore Jaakon treeneihin jakamaan tuntia Esan kanssa, kiitos!
Mielenkiintoinen, sanoisin. Rata siis. Kun siitä alkuhässäkästä päästiin, niin sittenhän se melkein sujui. Kokeilua hiukan ja se rytmi. Flipit edelleen vaativahkoja minulle.
Jaakko oli aika kiva taas. Kuulemma ne muillekin usein vaikeita ja hänelläkin oli Zenin kanssa tullut virheitä samoissa kohdin. Se on kai paljon se ;o)
Ja kun yksi kepeille meno aiheutti minulle ja Jaakolle erimielisyyksiä "kun ei Zenkään", niin sain pari papukaija merkkiä kun Voltti meni.
Hyvä, mukava treeni ja sosiaalinenkin höpöttely tuli hallilla hoidettua. Ei haitannut, että olin samoilla jaloilla ollut lopulta 15h menossa.
Ja parasta:
Laura ja Pirkko nousivat voitolla 2-luokkaan ja samantien sitten tekivät sielläkin nollan ja tadaa voittivat! Onnea hurjasti huippiksille!
Torstaina tokavikat yötreenit. Toin sekalaisen sekameteli radan jota halusin kokeilla ennen kuin ehkä koulutan sen. Siinä tekniikoita vähän, vaihtoehtoja jokunen, kiirettä ja rytmitystä sekä minulle suunnattuja kotiläksyjä J&J taholta.
Ekaksi muutamassa pätkässä kokeilua, sitten rata 28 estettä nollana läpi. Voltti oli kiva ja kiltti, meni normi kovaa ja pysähtyi kontaktit jopa. Mukava fiilis. Huomio hyvä, että sylivekki-jaakotuksessa otin (taas) sen 1/2 askelta eteenpäin kun piti olla paikallaan. Millon opin senkin?
Sitten perjantaina aamusta tokoilua Sarin kanssa. Kiitos taas!
Esineruutu, alkaa hahmottua paremmin ja paremmin. Anjalle kiitos vinkeistä. Minä vaan olen vähän "heti nyt osaa jo".
Illalla ex tempore Jaakon treeneihin jakamaan tuntia Esan kanssa, kiitos!
Mielenkiintoinen, sanoisin. Rata siis. Kun siitä alkuhässäkästä päästiin, niin sittenhän se melkein sujui. Kokeilua hiukan ja se rytmi. Flipit edelleen vaativahkoja minulle.
Jaakko oli aika kiva taas. Kuulemma ne muillekin usein vaikeita ja hänelläkin oli Zenin kanssa tullut virheitä samoissa kohdin. Se on kai paljon se ;o)
Ja kun yksi kepeille meno aiheutti minulle ja Jaakolle erimielisyyksiä "kun ei Zenkään", niin sain pari papukaija merkkiä kun Voltti meni.
Hyvä, mukava treeni ja sosiaalinenkin höpöttely tuli hallilla hoidettua. Ei haitannut, että olin samoilla jaloilla ollut lopulta 15h menossa.
Ja parasta:
Laura ja Pirkko nousivat voitolla 2-luokkaan ja samantien sitten tekivät sielläkin nollan ja tadaa voittivat! Onnea hurjasti huippiksille!
perjantai 26. huhtikuuta 2013
Kiitos
Unohdan varmaankin kiittää ja kehua kasvattien omistajia kuinka hienoa työtä ja aktiivista harrastamista he koiriensa kanssa puuhaavat. KIITOS Laura, Sari ja Mia.
Kaikkea ei mitata tuloksilla, pääasia on onnellinen koira, joka saa tarpeeksi aktivointia. Ja tyytyväinen omistaja, joka vilpittömästi tykkää koirastaan vaikkei aina elämä olekaan yhtä piikittömillä ruusuilla tanssimista. Näiden koirien kanssa on niiden pitkien piikkien päälle astuttu varmasti monta kertaa. Toivottavasti kellään ei ole jäänyt se piikki pitkäksi aikaa jalkapohjaa kuumottelemaan.
Minulla on välillä huono omatunto ja ehkä koen myös jonkun asteen syyllisyyttä siitä, että ainakin ajatellaan ja myös suoraan sanotaan Voltin olevan niin paljon kiltimpi kuin kenenkään muun pentueesta. Kiltimpi, helpompi. Ehkä se onkin. Mutta toivottavasti kukaan ei ajattele senkään ihan ilman treenaamista mitään osaavan ja tekevän.
Pätkä seuraamista. Poikittaako se pahasti? Oisko pään asento vähän korjaantunut? Onko liian lahnamaista?
Linkki suoraan YouTubeen: http://www.youtube.com/watch?v=_mtOoKNiUVg
Kaikkea ei mitata tuloksilla, pääasia on onnellinen koira, joka saa tarpeeksi aktivointia. Ja tyytyväinen omistaja, joka vilpittömästi tykkää koirastaan vaikkei aina elämä olekaan yhtä piikittömillä ruusuilla tanssimista. Näiden koirien kanssa on niiden pitkien piikkien päälle astuttu varmasti monta kertaa. Toivottavasti kellään ei ole jäänyt se piikki pitkäksi aikaa jalkapohjaa kuumottelemaan.
Minulla on välillä huono omatunto ja ehkä koen myös jonkun asteen syyllisyyttä siitä, että ainakin ajatellaan ja myös suoraan sanotaan Voltin olevan niin paljon kiltimpi kuin kenenkään muun pentueesta. Kiltimpi, helpompi. Ehkä se onkin. Mutta toivottavasti kukaan ei ajattele senkään ihan ilman treenaamista mitään osaavan ja tekevän.
Pätkä seuraamista. Poikittaako se pahasti? Oisko pään asento vähän korjaantunut? Onko liian lahnamaista?
Linkki suoraan YouTubeen: http://www.youtube.com/watch?v=_mtOoKNiUVg
torstai 25. huhtikuuta 2013
Esineruutua
Voltin kanssa ollaan nyt tehty muutamat esineruututreenit. Olen tallannut ehkä hiukan huolimattomasti n.40-50m x 10m alueen ja vienyt leluja niin että Voltti näkee minut. Tai tiedä näkeekö puiden läpi, mutta tietää minun vievän niitä leluja.
Lähtee todella innolla, mutta mutta... irtoaminen loppuun saakka on hankalaa. Se matka on ehkä 20-30m ja sitten helposti jää siksakkaamaan kylläkin sen näköisenä, että etsii etsii.
Olen kävellyt apuna lähemmäksi. Tai käynyt siellä näyttämässä lelua selkeämmin. Sitten lähtee paremmin, mutta edelleen ei määrätietoisesti kuin sen tietyn matkaan.
Tänään toiseen paikkaan ja hanska, pikkulelu ja pallo kaikki melko takarajalle pöpelikköön. Läksi todella hyvin ja teki töitä mennen nyt ihan loppuun saakka ja toi pikkulelun hyvin. Lähetin hiukan eri paikasta ja nyt taas enempi pyörimistä puolessa välissä. Uudelleen lähetys hiukan hetsaten ja meni takarajalle saakka kokoajan haistellen siksakkin. Pallo löytyi hyvin.
Hanska oli vakeampi. Menin lähemmäksi, huomasin Voltin merkanneen sen muttei nostanut. Autoin kehumalla ja toikin hyvin. Oisko ettei vaan tajunnut senkin olevan "lelu"?
Ehkä tämä tästä, mukavaa on ainakin. Joskus jos päästään ihan ukkojakin etsimään :o) Tai ainakin yrittämään, saa nähdä kuinka tämä neiti "irtoan 20m ja sitten leikin perskärpästä" lähtee ja motivoituu.
Voltti myös teki eilen "töitä" vikalla kurssilal häiriökoirana mallikkaasti. Oli pojista niin ihana ettei meinannut mitään tulla rauhallisesta lähestymisestä ja tervehtimisestä. Voltti on siitä helppo, se ei välitä.
Myös hiukan tokojuttuja, sitä sun tätä vähän. Ei erikoista, odotin kovasti huomista Christan koulutusta, mutta onkin peruttu.
Juhaa yritin houkutella Maliinan kanssa hakutreeneihin. Vastaus oli suunille "Mitä se löytää muka kun ei löydä palloakaan pihalta ellei se putoa suoraan suuhun". Ei kai sitten.
Lähtee todella innolla, mutta mutta... irtoaminen loppuun saakka on hankalaa. Se matka on ehkä 20-30m ja sitten helposti jää siksakkaamaan kylläkin sen näköisenä, että etsii etsii.
Olen kävellyt apuna lähemmäksi. Tai käynyt siellä näyttämässä lelua selkeämmin. Sitten lähtee paremmin, mutta edelleen ei määrätietoisesti kuin sen tietyn matkaan.
Tänään toiseen paikkaan ja hanska, pikkulelu ja pallo kaikki melko takarajalle pöpelikköön. Läksi todella hyvin ja teki töitä mennen nyt ihan loppuun saakka ja toi pikkulelun hyvin. Lähetin hiukan eri paikasta ja nyt taas enempi pyörimistä puolessa välissä. Uudelleen lähetys hiukan hetsaten ja meni takarajalle saakka kokoajan haistellen siksakkin. Pallo löytyi hyvin.
Hanska oli vakeampi. Menin lähemmäksi, huomasin Voltin merkanneen sen muttei nostanut. Autoin kehumalla ja toikin hyvin. Oisko ettei vaan tajunnut senkin olevan "lelu"?
Ehkä tämä tästä, mukavaa on ainakin. Joskus jos päästään ihan ukkojakin etsimään :o) Tai ainakin yrittämään, saa nähdä kuinka tämä neiti "irtoan 20m ja sitten leikin perskärpästä" lähtee ja motivoituu.
Voltti myös teki eilen "töitä" vikalla kurssilal häiriökoirana mallikkaasti. Oli pojista niin ihana ettei meinannut mitään tulla rauhallisesta lähestymisestä ja tervehtimisestä. Voltti on siitä helppo, se ei välitä.
Myös hiukan tokojuttuja, sitä sun tätä vähän. Ei erikoista, odotin kovasti huomista Christan koulutusta, mutta onkin peruttu.
Juhaa yritin houkutella Maliinan kanssa hakutreeneihin. Vastaus oli suunille "Mitä se löytää muka kun ei löydä palloakaan pihalta ellei se putoa suoraan suuhun". Ei kai sitten.
keskiviikko 24. huhtikuuta 2013
Viimeinen Liuhtojen treeni
Tykkäsin kyllä kovasti heidän treeneistään. Mukavia ratoja, hyvää huomiota. Tuttu ja turvallistakin ;o) Vähintään riittävästi haastetta ja tekemistä.
Nyt oli Tuulia ja rata oli varsin vauhdikas, mutta myös kääntämistä. Ja mun vihaamia flippejä (joita kyllä tosin tasin Tuulialta pyydellä). Ajoitus vaan mättää niissä niin usein, odotan ihan liian kauan ennenkuin käännyn.
Varsinaiset hyvänmielen treenit kyllä. Voltti oli aika pähee ja teki mitä pyydettiin ja osasin aika usein myös pyytää oikeaan aikaan.
Treenaaminen on vaan siistii! Miten saisin sen saman fiiliksen kisoihin? Kisamotivaatio on kateissa.
Nyt oli Tuulia ja rata oli varsin vauhdikas, mutta myös kääntämistä. Ja mun vihaamia flippejä (joita kyllä tosin tasin Tuulialta pyydellä). Ajoitus vaan mättää niissä niin usein, odotan ihan liian kauan ennenkuin käännyn.
Varsinaiset hyvänmielen treenit kyllä. Voltti oli aika pähee ja teki mitä pyydettiin ja osasin aika usein myös pyytää oikeaan aikaan.
Treenaaminen on vaan siistii! Miten saisin sen saman fiiliksen kisoihin? Kisamotivaatio on kateissa.
maanantai 22. huhtikuuta 2013
Vip luonnetestissä
Vip (Little Step's Viper) kävi luonnetestissä sunnuntaina. Hiukan nuorihan se oli vietäväksi, mutta ehkä se todenmukainen tulos tulee silloin?
Vip suoriutui testistä ihan kelvollisesti mitä videolta näin. Itselleni ei kauheita yllätyksiä tullut, aikalailla meni niinkuin vähän ennustelinkin.
Ehkä tuomarit olivat aika tarkkoja tai jopa tiukkoja, mutta toisaaltaan ehkä heillä on vahva oma näkemys ja siellä kokeessa näkee paljon enemmän kuin videolta.
Pääasia ehkä on, että koiralle tuskin jäi mitään peikkoja ja mörköjä testistä, se pääsi läpi ja ehkä siitä testistä on omistajalle jotain hyötyä jatkossa. Kiltti ja leikkisä Vip, ehkei nöyrä, mutta hiukan pehmeä ja tarvitsee omistajan tukea. Taitaa heittäytyä passiiviseksi kun ei aina kaikki ole helppoa ja hauskaa. Eipä tartte pelätä sen ketään ihmistä haukkaavan :o)
Tuomarit Auli Kiminki ja Pirjo Ojala-Laine
Helsinki 21.4.13
Toimintakyky -1 (pieni)
Terävyys 1 (pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
Puolustushalu -1 (haluton)
Taisteluhalu 2 (kohtuullinen)
Hermorakenne 1 (hieman rauhaton)
Temperamentti 1 (erittäin vilkas)
Kovuus -2 (erittäin pehmeä)
Luoksepäästävyys 3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
Laukaspelottomuus ++ (laukauskokematon)
Yht. 84p. ja hyväksytty
Videolinkki:
http://www.youtube.com/watch?v=N5hm_lZqSwo
Vip suoriutui testistä ihan kelvollisesti mitä videolta näin. Itselleni ei kauheita yllätyksiä tullut, aikalailla meni niinkuin vähän ennustelinkin.
Ehkä tuomarit olivat aika tarkkoja tai jopa tiukkoja, mutta toisaaltaan ehkä heillä on vahva oma näkemys ja siellä kokeessa näkee paljon enemmän kuin videolta.
Pääasia ehkä on, että koiralle tuskin jäi mitään peikkoja ja mörköjä testistä, se pääsi läpi ja ehkä siitä testistä on omistajalle jotain hyötyä jatkossa. Kiltti ja leikkisä Vip, ehkei nöyrä, mutta hiukan pehmeä ja tarvitsee omistajan tukea. Taitaa heittäytyä passiiviseksi kun ei aina kaikki ole helppoa ja hauskaa. Eipä tartte pelätä sen ketään ihmistä haukkaavan :o)
Tuomarit Auli Kiminki ja Pirjo Ojala-Laine
Helsinki 21.4.13
Toimintakyky -1 (pieni)
Terävyys 1 (pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
Puolustushalu -1 (haluton)
Taisteluhalu 2 (kohtuullinen)
Hermorakenne 1 (hieman rauhaton)
Temperamentti 1 (erittäin vilkas)
Kovuus -2 (erittäin pehmeä)
Luoksepäästävyys 3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
Laukaspelottomuus ++ (laukauskokematon)
Yht. 84p. ja hyväksytty
Videolinkki:
http://www.youtube.com/watch?v=N5hm_lZqSwo
Esineruutua
Tänään verestelin BH-kaaviota päässäni. Joku muutos siihen on tullut, täytyy tarkistaa. Olikohan se, että jäävissä pitää ensin pysähtyä ja sitten käskyttää vasta.
Kyllä hiukan kauhistuttaa sen pitkä seuraamiskaavio. Voi olla, että vireen pitäminen niin pitkään on vaikeaa Voltin kanssa. Täytyisi ehkä treenata joku kerta se läpi.
Mietin ja lueskelin myös esineruutua ja haun alkeita. Haimalan Juhan neuvo ruotsalaisesta tavasta tuntui ihan järkevältä. Muuten olen kyllä pihalla kuin lumiukko, miten nyt sitten nykyään ukkojen etsiminen opetetaankaan. Ilmaisu ensin sileällä.
En ehtinyt treeneihin töistä ja kaupoilta eli pihatreenit. Lapset saivat olla ukkoja pihalla :o) Lähinnä lähetin heidän luokseen, Voltti nappasi rullan ja toi luokse. Helppoa? Kummallakin teki kerran hyvin, sitten ei oikein tajunnut juttua. Miksi uudestaan? Mutta muutama toisto ja kivasti toi. Olikohan oikea tapa?
Lenkille otin muutaman lelun mukaan ja tehtiin esineruutu noin 5-8m x 40m ja risat. Vein sinne Voltin nähden 3 lelua eri syvyyksiin. Läksi todella reippaasti etsimään ja toi nopeasti ensimmäisen. Sen keskellä olleen. Uudestaan lähettämisessä täytyi hiukan hetsata, ei oikein ymmärtänyt. Mutta läksi ja teki töitä ja toi lähimmän. Kauas ei irronnut eli jätin sen paikoilleen ja kävin nostamassa lelua. Uudelleen lähetys ja meni hyvin syvälle ja toi.
Tietenkään taas en voinut jättää siihen vaan Voltin kanssa vein 3 lelua ihan syvälle ja lähetin. Eka tuli loistavasti. Toiselle tarvitsi muutaman kannustussanan. Kolmatta ei lähtenyt hakemaan, käytiin yhdessä sitten. Tai siis kävelin sinne päin ja Voltti haki.
Se ei selkeästi oikein osaa irrota kuin n.20-25m itsevarmasti ja rohkeasti. Täytyy nyt tehdä toistoja ja viedä kauas. Selkeästi se kyllä nenällä näyttäisi työskentelevän.
Eipä paljon muuta ehtinyt iltaan, pentujen lällytystä ja muiden lenkkiä. Onneksi on valoisaa jo aika pitkään.
Kyllä hiukan kauhistuttaa sen pitkä seuraamiskaavio. Voi olla, että vireen pitäminen niin pitkään on vaikeaa Voltin kanssa. Täytyisi ehkä treenata joku kerta se läpi.
Mietin ja lueskelin myös esineruutua ja haun alkeita. Haimalan Juhan neuvo ruotsalaisesta tavasta tuntui ihan järkevältä. Muuten olen kyllä pihalla kuin lumiukko, miten nyt sitten nykyään ukkojen etsiminen opetetaankaan. Ilmaisu ensin sileällä.
En ehtinyt treeneihin töistä ja kaupoilta eli pihatreenit. Lapset saivat olla ukkoja pihalla :o) Lähinnä lähetin heidän luokseen, Voltti nappasi rullan ja toi luokse. Helppoa? Kummallakin teki kerran hyvin, sitten ei oikein tajunnut juttua. Miksi uudestaan? Mutta muutama toisto ja kivasti toi. Olikohan oikea tapa?
Lenkille otin muutaman lelun mukaan ja tehtiin esineruutu noin 5-8m x 40m ja risat. Vein sinne Voltin nähden 3 lelua eri syvyyksiin. Läksi todella reippaasti etsimään ja toi nopeasti ensimmäisen. Sen keskellä olleen. Uudestaan lähettämisessä täytyi hiukan hetsata, ei oikein ymmärtänyt. Mutta läksi ja teki töitä ja toi lähimmän. Kauas ei irronnut eli jätin sen paikoilleen ja kävin nostamassa lelua. Uudelleen lähetys ja meni hyvin syvälle ja toi.
Tietenkään taas en voinut jättää siihen vaan Voltin kanssa vein 3 lelua ihan syvälle ja lähetin. Eka tuli loistavasti. Toiselle tarvitsi muutaman kannustussanan. Kolmatta ei lähtenyt hakemaan, käytiin yhdessä sitten. Tai siis kävelin sinne päin ja Voltti haki.
Se ei selkeästi oikein osaa irrota kuin n.20-25m itsevarmasti ja rohkeasti. Täytyy nyt tehdä toistoja ja viedä kauas. Selkeästi se kyllä nenällä näyttäisi työskentelevän.
Eipä paljon muuta ehtinyt iltaan, pentujen lällytystä ja muiden lenkkiä. Onneksi on valoisaa jo aika pitkään.
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Sunnuntai
Meni paljolti ulkoillessa. Ihana kevätpäivä!
Aamupäivällä kentälle Sarin&Pyryn, Sarin ja Jaksin & heidän koirien kanssa.
Ensiksi vähän tokoa ja sitten agilitya.
Nyt Voltti osasi mennä maahan. Ja osasi oikeastaan mitä vaan eikä ahdistellut eikä ennakoinut ja kuunteli. Mitä tapahtui?
Agilityssa vauhtia, ohjauksia, käännöksiä. Jaakon viime treeneistä yksi kohta, jossa minulla oli vaikeuksia. Oli nytkin. Muuten ihan kelvollista suoritusta, tuntui että ehdin vaikka mihin ja kuinka. Hidastunut koira vai sattuiko kerrankin ohjaukset kohilleen sinne päin edes?
Mukavaa!
Illemmalla vielä meidän uuden harrastuksen korkkaus: haku! Tosin aloitettiin esineruudulla. Vietiin kaistaleelle omia leluja niin että näki.
Ekalle läksi oikein hyvin ja toikin hienosti sivulle.
Toinen vähän katosi, autettiin. Sitten useampi lelu ja kyllä se töitä teki. Mutta vielä ei irtoa sitä 50m hyvin, noin 20-25 menee. Täytyy treenata nyt, oli kivaa ja voi olla vielä kivempaakin :o)
Pennut kasvaa, leikkii, kävivät ulkona ja ovat super suloisia. Haluaisin kovasti jättää niistä yhden... mutten ehkä voi sanoa ettei joku saakaan. Kuulemma se on kasvattajan oikeus, mutta en vaan voi. Odotellaan joskos joku peruu.
Aamupäivällä kentälle Sarin&Pyryn, Sarin ja Jaksin & heidän koirien kanssa.
Ensiksi vähän tokoa ja sitten agilitya.
Nyt Voltti osasi mennä maahan. Ja osasi oikeastaan mitä vaan eikä ahdistellut eikä ennakoinut ja kuunteli. Mitä tapahtui?
Agilityssa vauhtia, ohjauksia, käännöksiä. Jaakon viime treeneistä yksi kohta, jossa minulla oli vaikeuksia. Oli nytkin. Muuten ihan kelvollista suoritusta, tuntui että ehdin vaikka mihin ja kuinka. Hidastunut koira vai sattuiko kerrankin ohjaukset kohilleen sinne päin edes?
Mukavaa!
Illemmalla vielä meidän uuden harrastuksen korkkaus: haku! Tosin aloitettiin esineruudulla. Vietiin kaistaleelle omia leluja niin että näki.
Ekalle läksi oikein hyvin ja toikin hienosti sivulle.
Toinen vähän katosi, autettiin. Sitten useampi lelu ja kyllä se töitä teki. Mutta vielä ei irtoa sitä 50m hyvin, noin 20-25 menee. Täytyy treenata nyt, oli kivaa ja voi olla vielä kivempaakin :o)
Pennut kasvaa, leikkii, kävivät ulkona ja ovat super suloisia. Haluaisin kovasti jättää niistä yhden... mutten ehkä voi sanoa ettei joku saakaan. Kuulemma se on kasvattajan oikeus, mutta en vaan voi. Odotellaan joskos joku peruu.
Leikki tokot
Hi-Han kentällä kokeenomainen treeni Voltin kanssa. Voihan pylly sanon minä, missä meidän osaaminen ja tekeminen? Voltilla korvat koristeena ja ajatukset kaiketi kevään auringossa. Tai pikkusiskoissa. Tai ihan sama, jossain missä niiden ei pitänyt olla.
Eihän se olisi yhtään liikettä nollannut, mutta ei kyllä olisi pisteitäkään ropissut.
Kaukot ekana. Ai sanoitko jotain? Pitikö mun tehdä jotain? Jaa, joo, teen teen. Kaksi kertaa kaksoiskäsky kun neidillä oli katsottavaa jostain ohi kiitävästä perhosesta tai jotain.
Tunnari taisi mennä sinnepäin edes.
Hyppynoudossa läksi hyvin, otti hyvin ja kävi 2m lenkin mun selän takana jääden vinoon ja liian taakse. Argh.
Ohjattu nouto oli muuten oikein kelvollinen, mutta vinossa merkillä ja puuttui täysin voima mennä sinne.
Ruudun merkki oli jo paljon parempi. Ruutuun oikein hyvin ja maahan siellä hyvin. Mutta sitten sieltä sivulle juoksi mun ohi ihan kuin joskus syksyllä. Voi apina, näitä ei ole oikeastaan lainkaan treenattu talven aikana.
Z valitsin istu-seiso-maahan. Istu ja seis napakat, se ilme mun palatessa on hakattu. En kestä. Sitten ei osannut mennä maahan, istui. Huokaus.
Luoksetulo oli aika hyvä! Napakka seis ja heti maahan. Ois voinut tulla kovempaa ja minä en osaa katsoa niitä tötsiä.
Seuraaminen oli sellaista matkalaukkuna mukanasi matkustan.
Paikalla istuminen oli hyvä!
Maahan ei osannut taas mennä eli ei tehty sitten lainkaan.
Että silleen. Hyvä mieli? Not. Hyvä treeni? No kai sen takia kun huomasi että kaikki on pyllyllään!
Treenailin jotain vielä siellä, en tiedä oliko mitään hyötyä. Kyllä nämä leikin ja teen ja palkkaan-jutut nyt onnistuu. Enemmän tarttee kisanomaista treeniä selkeästi.
Eihän se olisi yhtään liikettä nollannut, mutta ei kyllä olisi pisteitäkään ropissut.
Kaukot ekana. Ai sanoitko jotain? Pitikö mun tehdä jotain? Jaa, joo, teen teen. Kaksi kertaa kaksoiskäsky kun neidillä oli katsottavaa jostain ohi kiitävästä perhosesta tai jotain.
Tunnari taisi mennä sinnepäin edes.
Hyppynoudossa läksi hyvin, otti hyvin ja kävi 2m lenkin mun selän takana jääden vinoon ja liian taakse. Argh.
Ohjattu nouto oli muuten oikein kelvollinen, mutta vinossa merkillä ja puuttui täysin voima mennä sinne.
Ruudun merkki oli jo paljon parempi. Ruutuun oikein hyvin ja maahan siellä hyvin. Mutta sitten sieltä sivulle juoksi mun ohi ihan kuin joskus syksyllä. Voi apina, näitä ei ole oikeastaan lainkaan treenattu talven aikana.
Z valitsin istu-seiso-maahan. Istu ja seis napakat, se ilme mun palatessa on hakattu. En kestä. Sitten ei osannut mennä maahan, istui. Huokaus.
Luoksetulo oli aika hyvä! Napakka seis ja heti maahan. Ois voinut tulla kovempaa ja minä en osaa katsoa niitä tötsiä.
Seuraaminen oli sellaista matkalaukkuna mukanasi matkustan.
Paikalla istuminen oli hyvä!
Maahan ei osannut taas mennä eli ei tehty sitten lainkaan.
Että silleen. Hyvä mieli? Not. Hyvä treeni? No kai sen takia kun huomasi että kaikki on pyllyllään!
Treenailin jotain vielä siellä, en tiedä oliko mitään hyötyä. Kyllä nämä leikin ja teen ja palkkaan-jutut nyt onnistuu. Enemmän tarttee kisanomaista treeniä selkeästi.
torstai 18. huhtikuuta 2013
tuttua treeniä
Sporttiksella rakennettiin Nextrissa tehty Tuulian persjättö-whiskyleikkaus rata. Nyt se tuntui melkein helpolta. Tosin leikkausten rytmityksen kanssa saa olla tarkka, mutta mm. se hankala leikkaus lopussa onnistui nyt ilman suurempia ongelmia.
Tein sen myös valsseilla ja omalla versiolla. Ehkä semmoinen yhdistetty versio olisi se paras jos versio olisi kisaratana.
Myös erikseen kontakteja. Keinu aika hyvä, puomilla jos sanon pysäytyskäskyn liian aikaisin niin alkaa ravailla. Mutta jos taas aika lopussa niin painelee kovaa. Eihän tämä nyt näin voi mennä vai voiko?
Aalla pysäytyksiä myös, kummasti myös pysähtyi kun ne on yksittäisiä esteitä. Täytyy vaan vahvistaa ja tehdä sitten molempia kun pääsee oikein ulos treenaa kunnolla.
Pennut kasvaa ja muut pääsevät niihin tutustumaan myös. Maliina kävi haistelemassa ja olisi ehkä oskentanut jos vaan oisi ilenny. Meni karkuun ylös sohvalle ja sänkyyn eikä ollut sitten näkevinään. Jonkun lelun kävi varastamassa ja rikkomassa.
Riepu niitä rakastaa ja hoiti hetken antaumuksella. Oli laitettava pois ettei Viuhkalla tule sanomista.
Ruuti on yli-iinokas ja kun sen ja Viuhkan välit eivät ole parhaat... siispä suosiolla ne kaksi narttua eivät toistaiseksi ole yhtä aikaa pentujen lähellä ettei pennut jää jalkoihin.
Voltin Viuhka sietää siinä missä pikkupennutkin. Isosisko saa leikittää ja hoivata. Tosin eihän se leikittäminen vielä mitään oikeaa ole, kovin kehnosti vielä leikkivät.
Kissat ovat saaneet haistella niitä myös ja kyllähän ne niitä kiehtoo. Paitsi Pinteliä, joka on tosikko eikä kestä vaihteluita elämässä. Menee elämä ihan sekaisin.
Tein sen myös valsseilla ja omalla versiolla. Ehkä semmoinen yhdistetty versio olisi se paras jos versio olisi kisaratana.
Myös erikseen kontakteja. Keinu aika hyvä, puomilla jos sanon pysäytyskäskyn liian aikaisin niin alkaa ravailla. Mutta jos taas aika lopussa niin painelee kovaa. Eihän tämä nyt näin voi mennä vai voiko?
Aalla pysäytyksiä myös, kummasti myös pysähtyi kun ne on yksittäisiä esteitä. Täytyy vaan vahvistaa ja tehdä sitten molempia kun pääsee oikein ulos treenaa kunnolla.
Pennut kasvaa ja muut pääsevät niihin tutustumaan myös. Maliina kävi haistelemassa ja olisi ehkä oskentanut jos vaan oisi ilenny. Meni karkuun ylös sohvalle ja sänkyyn eikä ollut sitten näkevinään. Jonkun lelun kävi varastamassa ja rikkomassa.
Riepu niitä rakastaa ja hoiti hetken antaumuksella. Oli laitettava pois ettei Viuhkalla tule sanomista.
Ruuti on yli-iinokas ja kun sen ja Viuhkan välit eivät ole parhaat... siispä suosiolla ne kaksi narttua eivät toistaiseksi ole yhtä aikaa pentujen lähellä ettei pennut jää jalkoihin.
Voltin Viuhka sietää siinä missä pikkupennutkin. Isosisko saa leikittää ja hoivata. Tosin eihän se leikittäminen vielä mitään oikeaa ole, kovin kehnosti vielä leikkivät.
Kissat ovat saaneet haistella niitä myös ja kyllähän ne niitä kiehtoo. Paitsi Pinteliä, joka on tosikko eikä kestä vaihteluita elämässä. Menee elämä ihan sekaisin.
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Laiskotellen viikkoon
Olipa raju migreenikohtaus, kesti yli 1,5vrk ja päälle se kauhea väsymys ja jälkihumina päässä. Ällöttävä tauti, tekee minusta todella kyvyttömän mihinkään järjelliseen (tai järjettömäänkään) toimintaan. Makaan, oksennan ja makaan.
Kotkan kisat sai unohtaa, ei olisi ollut ajajaksi sinne ja takaisin. Ei ehkä myöskään juoksijaksi. Saati vielä ohjaamaan. Kahdet kisat nyt peruttu, mutta onhan noita kevät täynnä jos niihin vaan ehtisi.
Koirat ovat saaneet siis viettää leppoisia löhöpäiviä alkuviikon. Ne on kyllä ihania myös siinä, että eivät laita hanttiin eivätkä ala osoittamaan mitään ylivireys ongelmia sen takia. Onneksi on aidattu piha ja onneksi on Juha, joka ruokki ja myös viihdytti niitä palloa heittämällä. Kummasti näytti kaikkia läähätyttävän sekin toiminta.
Maliina alkaa olla todella kiinni Juhassa. Kun hän poissa, makaa se sängyssä (!) eikä oikeastaan edes tule minua tervehtimään. Juhan tullessa alkaa kamala steppaaminen ja vinkuminen. Oven takana itketään jos ei päässyt mukaan (kun yleensä aina pääsee ellei mene töihin) ja tietää hyvin, että saa aamuruoan aina Juhalta.
Naureskelin tuota Juhalle niin kyseli vaan, että kuinkas Voltti. Makaa eteisessä käärönä odottamassa minua tai yöllä marttyyrinä pedissä. Liimautuu hiljaa kylkeen ja on pieni ja sievä.
Ei meidän muut koirat ole tuollaisia vaikka selkeämmin ovatkin minun koiria Malskua lukuun ottamatta.
Voltti pääsi eilen vähän tokoilemaan kurssien vetojen välissä sekä taas toimimaan häiriökoirana. Lähinnä otin seuraamista ja jääviä asfalttipohjalla. Hyvin kaikki jäävät aina oikein, mutta se ilme minun palatessa työn alle. Se ei ole mukava. Naksuttelin myös käännöksiä, jos niistä saisi parempia. Samoin stoppeja ei kovasta vauhdista ettei vaan tassut aukea tai koko liike mene pilalle.
Pennut kasvavat ja ovat ihania pieniä koiran alkuja. Minä olen niin tykästynyt oikeastaan aika tasapuolisesti kaikkiin. Tahtoisin niin pitää yhden, mutta mutta... kun ne on jo luvattu muualle.
Kotkan kisat sai unohtaa, ei olisi ollut ajajaksi sinne ja takaisin. Ei ehkä myöskään juoksijaksi. Saati vielä ohjaamaan. Kahdet kisat nyt peruttu, mutta onhan noita kevät täynnä jos niihin vaan ehtisi.
Koirat ovat saaneet siis viettää leppoisia löhöpäiviä alkuviikon. Ne on kyllä ihania myös siinä, että eivät laita hanttiin eivätkä ala osoittamaan mitään ylivireys ongelmia sen takia. Onneksi on aidattu piha ja onneksi on Juha, joka ruokki ja myös viihdytti niitä palloa heittämällä. Kummasti näytti kaikkia läähätyttävän sekin toiminta.
Maliina alkaa olla todella kiinni Juhassa. Kun hän poissa, makaa se sängyssä (!) eikä oikeastaan edes tule minua tervehtimään. Juhan tullessa alkaa kamala steppaaminen ja vinkuminen. Oven takana itketään jos ei päässyt mukaan (kun yleensä aina pääsee ellei mene töihin) ja tietää hyvin, että saa aamuruoan aina Juhalta.
Naureskelin tuota Juhalle niin kyseli vaan, että kuinkas Voltti. Makaa eteisessä käärönä odottamassa minua tai yöllä marttyyrinä pedissä. Liimautuu hiljaa kylkeen ja on pieni ja sievä.
Ei meidän muut koirat ole tuollaisia vaikka selkeämmin ovatkin minun koiria Malskua lukuun ottamatta.
Voltti pääsi eilen vähän tokoilemaan kurssien vetojen välissä sekä taas toimimaan häiriökoirana. Lähinnä otin seuraamista ja jääviä asfalttipohjalla. Hyvin kaikki jäävät aina oikein, mutta se ilme minun palatessa työn alle. Se ei ole mukava. Naksuttelin myös käännöksiä, jos niistä saisi parempia. Samoin stoppeja ei kovasta vauhdista ettei vaan tassut aukea tai koko liike mene pilalle.
Pennut kasvavat ja ovat ihania pieniä koiran alkuja. Minä olen niin tykästynyt oikeastaan aika tasapuolisesti kaikkiin. Tahtoisin niin pitää yhden, mutta mutta... kun ne on jo luvattu muualle.
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
Tuurajana
Voltin kanssa saimme tuurata Miioa ja Katjaa alueellisessa Nextarissa. Kiitos Katja!
Janitalla muutamalla hypyllä tekniikoita läpi pareittain. Sylkkärit oli aika kivat, samoin tuplat. Pakkovalssissa ne varpaat, ne varpaat. Mutta ei huono, sanoisin.
Sitten vähän jotain lieveähköä yliohjausta, veto ei toimi todennus ja vastakäännökset nyt kuntoon kauempaa ilman jarruja.
Elinalla rata, jossa piti ajetalla linjoja yms. Mitähän jäi mieleen... että aika hyvin kai se meni oikeastaan. Osaa kääntyä putkista oikeaan suuntaan, kääntyy kyllä ja kivaa oli.
Tuulialla mun kauhistus, whisky-leikkauksia paljon ja vaikeita & persjättöjä. Tein henkilökohtaisen ennätykseni, 18 esteellä 6 persjättöä (onnistuneesti huom!) ja 3 vaikeahkoa whiskya. Oikeassa elämässä en olisi valinnut kuin ehkä 2 noista persjätöistä ja whiskyistä en yhtään. Mutta hyvä treeni, parempi mieli :) Tehtiin myös valsseilla, tutumpaa.
Jaakolla kellotettiin eri ohjausvaihtoehtoja ja piti arvata mikä olisi nopein omalla kohdalla. Voltti oli aika pro, se meni kaikki ne neljä läpi kerralla hui hai. Mun pieni kiituri muru <3
En arvannut oikein, itseasiassa nopein oli itseni vasta 3. laittama! Syynä ihan se, että pelkäsin jääväni twistiin jumiin. No en jäänyt ja meni nopeaan. Hitaimman olin arvannut. Tai tiennyt tietysti siis.
Toisaaltaan kaikki kolme oli 0,2s. sisällä ja yksi ei mennyt ihan prikulleen nappiin. Tulos olisi sen kohilla voinut olla toinen. Mutta niin tai näin, sama mitä tekee jos vaan tekee hyvin. Tai ehkei sitä viimeistä valintaa kuitenkaan, se oli 0,63s. hitaampi.
Tämä sama ollaan tehty viime vuonna Nextarilla, täytyy kaivaa esiin miten sillon meni jos ne jossain on minulla ylhäällä!
Mutta olipa kiva päivä. Kiva treeniporukka, taitavat kouluttajat jne.
Janitalla muutamalla hypyllä tekniikoita läpi pareittain. Sylkkärit oli aika kivat, samoin tuplat. Pakkovalssissa ne varpaat, ne varpaat. Mutta ei huono, sanoisin.
Sitten vähän jotain lieveähköä yliohjausta, veto ei toimi todennus ja vastakäännökset nyt kuntoon kauempaa ilman jarruja.
Elinalla rata, jossa piti ajetalla linjoja yms. Mitähän jäi mieleen... että aika hyvin kai se meni oikeastaan. Osaa kääntyä putkista oikeaan suuntaan, kääntyy kyllä ja kivaa oli.
Tuulialla mun kauhistus, whisky-leikkauksia paljon ja vaikeita & persjättöjä. Tein henkilökohtaisen ennätykseni, 18 esteellä 6 persjättöä (onnistuneesti huom!) ja 3 vaikeahkoa whiskya. Oikeassa elämässä en olisi valinnut kuin ehkä 2 noista persjätöistä ja whiskyistä en yhtään. Mutta hyvä treeni, parempi mieli :) Tehtiin myös valsseilla, tutumpaa.
Jaakolla kellotettiin eri ohjausvaihtoehtoja ja piti arvata mikä olisi nopein omalla kohdalla. Voltti oli aika pro, se meni kaikki ne neljä läpi kerralla hui hai. Mun pieni kiituri muru <3
En arvannut oikein, itseasiassa nopein oli itseni vasta 3. laittama! Syynä ihan se, että pelkäsin jääväni twistiin jumiin. No en jäänyt ja meni nopeaan. Hitaimman olin arvannut. Tai tiennyt tietysti siis.
Toisaaltaan kaikki kolme oli 0,2s. sisällä ja yksi ei mennyt ihan prikulleen nappiin. Tulos olisi sen kohilla voinut olla toinen. Mutta niin tai näin, sama mitä tekee jos vaan tekee hyvin. Tai ehkei sitä viimeistä valintaa kuitenkaan, se oli 0,63s. hitaampi.
Tämä sama ollaan tehty viime vuonna Nextarilla, täytyy kaivaa esiin miten sillon meni jos ne jossain on minulla ylhäällä!
Mutta olipa kiva päivä. Kiva treeniporukka, taitavat kouluttajat jne.
torstai 11. huhtikuuta 2013
Pikku juttuja
Joista ehkä on apua isompiin :o)
Jaakon treeneissä keskityttiin nyt ohjauksiin ja kokonaisuuksiin, opetteluun eikä niinkään rataan (sen kuulemma osaan). Sain (ehkä) kannustavaa puhetta liikkumisesta ja ajoituksesta, kaikkea ei saa ottaa omille kontoilleen, koiran heikkoudet täytyy tietää ja hyväksyä ja sitä kautta opettaa sille asioita eikä paikata niitä omalla ohjauksella & liikkumisella tai liikkumattomuudella.
Yksi heikkous, tai vaikeus, on Voltin lähteminen liikkeeseen eli etenkin sivuhyppyjen ottaminen kun ne ei ole suoraan nenän edessä tarjolla. Myös lähtee helposti hakemaan sitä etäisyyttä ja täytyy vaan palkkailla käteen paljon. Jälkimmäisen tiesin ja olen tehnytkin, tuota ekaa en ole oikein aiemmin sisäistänyt tai tajunnut.
Välillä vaadin jotain mutten kuitenkaan. Osa rytmittämisestä jätettävä pois kun en muuten ehdi jatkoon.
Toisaaltaan meni vallan mainiosti, tekee ja osaa ja menee. Minä liikuin ja ehdin. Kääntyi, teki häirittynä ja hoiti hommansa.
Hyvät kotiläksyt ja hyvän mielen nostatukset.
Illalla Hi-Han kentällä Pauliina opetti/näytti tekniikoita ja me demottiin. Ei nyt kaikkea niin hyvin, mutta ehkä sai jotain ideaa miten ja kuinka. Ehkä jotkut täystyisi näyttää kuinka opetetaan alusta saakka, mutta ehkä tuostakin nyt jotain.
Tuossakin tuli ilmi just se, että täytyisi nyt jaakotuksista palkata paljon liikkeen kautta käteen. Lentää. Muuten ei hullumpaa, vippausta suoralla ei osattu, takaakiertona joo.
Jotain tokojuttuja hiukan tehty myös. Lähinnä hyvänmielen treeniä kun Volttia alkaa vähän ahdistaa kun kaavoja rikotaan.
Kokeiltiin myös PK-hyppyä ja Aata. Hui kamala kun se on iso, iski pupu pöksyyn ja aloitettiin 60cm ja korotettiin 80cm. Hyvin hyppäsi. Aa oli hankalampi kun yritti samalla tyylillä kuin agilityssa eka. Mutta keksi keinon päästä yli :o)
Jaakon treeneissä keskityttiin nyt ohjauksiin ja kokonaisuuksiin, opetteluun eikä niinkään rataan (sen kuulemma osaan). Sain (ehkä) kannustavaa puhetta liikkumisesta ja ajoituksesta, kaikkea ei saa ottaa omille kontoilleen, koiran heikkoudet täytyy tietää ja hyväksyä ja sitä kautta opettaa sille asioita eikä paikata niitä omalla ohjauksella & liikkumisella tai liikkumattomuudella.
Yksi heikkous, tai vaikeus, on Voltin lähteminen liikkeeseen eli etenkin sivuhyppyjen ottaminen kun ne ei ole suoraan nenän edessä tarjolla. Myös lähtee helposti hakemaan sitä etäisyyttä ja täytyy vaan palkkailla käteen paljon. Jälkimmäisen tiesin ja olen tehnytkin, tuota ekaa en ole oikein aiemmin sisäistänyt tai tajunnut.
Välillä vaadin jotain mutten kuitenkaan. Osa rytmittämisestä jätettävä pois kun en muuten ehdi jatkoon.
Toisaaltaan meni vallan mainiosti, tekee ja osaa ja menee. Minä liikuin ja ehdin. Kääntyi, teki häirittynä ja hoiti hommansa.
Hyvät kotiläksyt ja hyvän mielen nostatukset.
Illalla Hi-Han kentällä Pauliina opetti/näytti tekniikoita ja me demottiin. Ei nyt kaikkea niin hyvin, mutta ehkä sai jotain ideaa miten ja kuinka. Ehkä jotkut täystyisi näyttää kuinka opetetaan alusta saakka, mutta ehkä tuostakin nyt jotain.
Tuossakin tuli ilmi just se, että täytyisi nyt jaakotuksista palkata paljon liikkeen kautta käteen. Lentää. Muuten ei hullumpaa, vippausta suoralla ei osattu, takaakiertona joo.
Jotain tokojuttuja hiukan tehty myös. Lähinnä hyvänmielen treeniä kun Volttia alkaa vähän ahdistaa kun kaavoja rikotaan.
Kokeiltiin myös PK-hyppyä ja Aata. Hui kamala kun se on iso, iski pupu pöksyyn ja aloitettiin 60cm ja korotettiin 80cm. Hyvin hyppäsi. Aa oli hankalampi kun yritti samalla tyylillä kuin agilityssa eka. Mutta keksi keinon päästä yli :o)
maanantai 8. huhtikuuta 2013
tokoilua
Oho, onnistuin vahingossa kadottamaan edellisen kirjoituksen. No mutta, eipä siinä ollut mitään ihmeellistä.
Ollaan vähän tokoiltu, eipä juuri muuta. Sitäkään ei kovin runsaasti, pitäisi kyllä.
Sunnuntaina kisat jäi siis väliin koska Mari Hyytiäinen hoiti Voltin lauantai iltapäivällä. Illalla käytiin kuitenkin tokotreeneissä tekemässä ohjattu nouto. Syystä tai toisesta vasen on paljon parempi kuin oikea. Oikealla haksahti pahemman kerran! Osa syy ehkä tuo satanut lumi, ehkei vaan nähnyt sitä kapulaa.
Merkit oli kelvollisia ja ohjatussa pystyy myös seisomaan suorana. Palautukset ok. Parempiakin voi olla, mutta tällä kertaa näin.
Maanantai iltana kentällä. Matkin Hannaa ja tein samat kuin hän Fidzin kanssa.
Z häirittynä... Hannan käskyllä suunillee joka kerta ekassa välissä seis. Samperi. Ei toisessa eikä kolmannessa, mutta ekassa. Eikä meinannut millään ilman apuja ymmärtää ettei noin kuulu tehdä. Hitsiläinen. "tämä on aina tehty näin ja kuuluu tehdä näin" Seuraaminen ei kai ihan kauheaa.
Istuessa sivulla Hanna ei saanut Voltti maahan, onneksi. Jopas olisi ollut turhauttavaa koska sitä ollaan jopa joskus treenattu.
Merkki ja ruutu. Kun tietää missä se ruutu on, niin jää vinoon merkille. Mutta positiivista, pystyy nyt istumaan sivulla jalat maassa vaikka tietää mitä tapahtuu eikä ole pointterina valmiina syöksyyn.
Vaikeutettiin, laitettiin matkalle merkkejä (niistä ottaa eniten häiriötä) ja viskeltiin leluja sinne. Ei haitannut, kovaa ja _suoraan_ ruutuun! Jee, ei flänkkejä. Kävin itse nostelemassa ja taputtelemassa tötsiä, usein silloin haksahtaa. Ei mennyt lankaan. Tämän se ehkä osaa!
Mutta mutta... sitten lähetys ruutuun päin merkille. Oho, ohi meni. Ruudun vetovoima oli niin suuri kun sinne oltiin jo menty siitä useaan kertaan.
Onko vähän hankalaa? Vaikeaa? Epäreilua? No ei kai, kuulemma kun oppii aina kuuntelemaan, on varmempi.
Luoksetulon stoppeja ei olla tehty nyt lainkaan kun pohjat niin huonoja. Jäätä, kovaa, hiekkaa. Täytyy jossain katsoa ettei ne sitten ihan leviäisi.
Voltti pomppasi eilen kovaa ylöspäin ja kolautti päänsä suoraan minun leukaan. Voi kamala kuin sattui ja nyt on ihan puoli leukaa turvoksissa & kosketusarka. Mustelmaa ei vielä ainakaan näy, toivottavasti ei tulekaan.
Pennut on ihania! Se nyt ei ole kelleen mitään uutta.
Ollaan vähän tokoiltu, eipä juuri muuta. Sitäkään ei kovin runsaasti, pitäisi kyllä.
Sunnuntaina kisat jäi siis väliin koska Mari Hyytiäinen hoiti Voltin lauantai iltapäivällä. Illalla käytiin kuitenkin tokotreeneissä tekemässä ohjattu nouto. Syystä tai toisesta vasen on paljon parempi kuin oikea. Oikealla haksahti pahemman kerran! Osa syy ehkä tuo satanut lumi, ehkei vaan nähnyt sitä kapulaa.
Merkit oli kelvollisia ja ohjatussa pystyy myös seisomaan suorana. Palautukset ok. Parempiakin voi olla, mutta tällä kertaa näin.
Maanantai iltana kentällä. Matkin Hannaa ja tein samat kuin hän Fidzin kanssa.
Z häirittynä... Hannan käskyllä suunillee joka kerta ekassa välissä seis. Samperi. Ei toisessa eikä kolmannessa, mutta ekassa. Eikä meinannut millään ilman apuja ymmärtää ettei noin kuulu tehdä. Hitsiläinen. "tämä on aina tehty näin ja kuuluu tehdä näin" Seuraaminen ei kai ihan kauheaa.
Istuessa sivulla Hanna ei saanut Voltti maahan, onneksi. Jopas olisi ollut turhauttavaa koska sitä ollaan jopa joskus treenattu.
Merkki ja ruutu. Kun tietää missä se ruutu on, niin jää vinoon merkille. Mutta positiivista, pystyy nyt istumaan sivulla jalat maassa vaikka tietää mitä tapahtuu eikä ole pointterina valmiina syöksyyn.
Vaikeutettiin, laitettiin matkalle merkkejä (niistä ottaa eniten häiriötä) ja viskeltiin leluja sinne. Ei haitannut, kovaa ja _suoraan_ ruutuun! Jee, ei flänkkejä. Kävin itse nostelemassa ja taputtelemassa tötsiä, usein silloin haksahtaa. Ei mennyt lankaan. Tämän se ehkä osaa!
Mutta mutta... sitten lähetys ruutuun päin merkille. Oho, ohi meni. Ruudun vetovoima oli niin suuri kun sinne oltiin jo menty siitä useaan kertaan.
Onko vähän hankalaa? Vaikeaa? Epäreilua? No ei kai, kuulemma kun oppii aina kuuntelemaan, on varmempi.
Luoksetulon stoppeja ei olla tehty nyt lainkaan kun pohjat niin huonoja. Jäätä, kovaa, hiekkaa. Täytyy jossain katsoa ettei ne sitten ihan leviäisi.
Voltti pomppasi eilen kovaa ylöspäin ja kolautti päänsä suoraan minun leukaan. Voi kamala kuin sattui ja nyt on ihan puoli leukaa turvoksissa & kosketusarka. Mustelmaa ei vielä ainakaan näy, toivottavasti ei tulekaan.
Pennut on ihania! Se nyt ei ole kelleen mitään uutta.
lauantai 6. huhtikuuta 2013
kiristää
Volttiä vähän sieltä sun täältä. Mari Hyytiäinen kävi sen läpi ja kyllähän jumituksia & kiristyksiä löytyi. Kallonpohja (joka ehkä vaikutti sitten ristiselkään yms.), polvet, jalat, yksi varvas. Ja varmaan muutakin. Muttei kuitenkaan mitään vakavaa. Lupaisi, että menee vielä kovempaa (jee, vauhti onkin se juuri se kadoksissa ollut asia... ) jne. Ei ihme ettei ole nyt koonnut, ei ole pystynyt.
Nyt rauhaksiin hetki ja tasaista liikuntaa. Sitten saa taas treeniä normisti eli torstaina taitaa olla seuraavat treenit. Katsotaan uudestaan jonkun viikon kuluttua ellei mitään ihmeitä ilmene.
Mitäänhän Voltti ei ole näyttänyt. Todennäköisesti osa tullut ajan kanssa, osa kaiketi siellä Tsaulla koheloinnista. Voi voi.
Nyt rauhaksiin hetki ja tasaista liikuntaa. Sitten saa taas treeniä normisti eli torstaina taitaa olla seuraavat treenit. Katsotaan uudestaan jonkun viikon kuluttua ellei mitään ihmeitä ilmene.
Mitäänhän Voltti ei ole näyttänyt. Todennäköisesti osa tullut ajan kanssa, osa kaiketi siellä Tsaulla koheloinnista. Voi voi.
perjantai 5. huhtikuuta 2013
Torstain sporttikset
Pasin tuoma treeni. Aikalailla ehkä vähän vaikeahko.
En ehdi, en kerkee 2 takaakiertoa peräkkäin jos pitkät välit. Ja en aina oikein uskalla ja luota. Enkä tajua käyttää hyväksi irtoamista ja esteiden lukittamista.
Mutta loppujen lopuksi, ei paha lainkaan. Treeniä, oppimista, oivallusta. Oikein kivaa. Vähän helpommin tehtynä oikeinkin mukavasti. Tietenkin tuli kohtia en ehdi/en uskalla/se meni jo/en jarruta/jarrutan liikaa/rintamasuunta vähän väärin/jne.
Mutta myös yhden riman pudotuksen jälkeen (ja huomautuksen) ei pudotellut/kääntyikin/luki ja lukitsi hyvin/putkijarrut toimi/takaaleikkaus toimi/tuli valssiin/meni kovaa/puomi hyvä/A välillä/ kesti päällejuoksut hyvin kunhan ohjasi (meni muuten ohi)/niistot on meidän juttu/jne.
Hankalaa tuollainen mennään kovaa, ohjaa kokoajan, rytmitä, vedä, työnnä ja juokse! Joku kutsuu sitä agilityksi :o)
En ehdi, en kerkee 2 takaakiertoa peräkkäin jos pitkät välit. Ja en aina oikein uskalla ja luota. Enkä tajua käyttää hyväksi irtoamista ja esteiden lukittamista.
Mutta loppujen lopuksi, ei paha lainkaan. Treeniä, oppimista, oivallusta. Oikein kivaa. Vähän helpommin tehtynä oikeinkin mukavasti. Tietenkin tuli kohtia en ehdi/en uskalla/se meni jo/en jarruta/jarrutan liikaa/rintamasuunta vähän väärin/jne.
Mutta myös yhden riman pudotuksen jälkeen (ja huomautuksen) ei pudotellut/kääntyikin/luki ja lukitsi hyvin/putkijarrut toimi/takaaleikkaus toimi/tuli valssiin/meni kovaa/puomi hyvä/A välillä/ kesti päällejuoksut hyvin kunhan ohjasi (meni muuten ohi)/niistot on meidän juttu/jne.
Hankalaa tuollainen mennään kovaa, ohjaa kokoajan, rytmitä, vedä, työnnä ja juokse! Joku kutsuu sitä agilityksi :o)
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
työkoira
Voltti leikki eilen työkoiraa ;) Tai ei edes leikkinyt vaan oli, suoritui myös hommastaan suorastaan kiitettävin arvosanoin.
Meillä alkoi 4 kerran kurssit, pentu-, puuha- ja remmikurssi. Voltti läksi mukaan esimerkkikoiraksi ja makoili alustalla pari tuntia oikein rauhassa. Paitsi kun piti näyttää jotain pikkujuttua, suoritui se niistäkin esimerkillisesti. Volttia ei haitannut haukkuvat koirat, ei muiden huutelut, ei siis oikeastaan yhtään mikään. Remmikurssilla se oli provosoitumatta kenestäkään, päinvastoin. Mainio esimerkki-ja apukoira tuommoisiin juttuihin. Oli ansainnut vähän extraa illalla ja lupasin isomman viikkorahan.
Muuten ei olla tehty oikein mitään, kiirettä pitänyt pentujen, työn ja meillä olevan Latvialaisen vaihto-oppilaan (vain viikko) kanssa. Vähän tokoa, siinä kaikki.
Riepu on jotenkin loistavassa kunnossa nyt kun valo ja aurinko lisääntyy! Selkeästi nauttii auringosta, makoilee kopin katolla onnellisen näköisenä. Se on myös todella hienon näköinen 9 vuotiaaksi, ei uskoisi ellei kokeilisi! Sillä eihän sillä ole lihasta paljon mitään, se nyt ei ole iästä johtuva juttu vaan ihan muusta.
Maliina on vaan onnellinen ollessaan. Se vinguttaa leluja tyytyväisenä, kulkee Juhan mukana ja luottokoirana pääsi eilen pitkälle lenkille tyttöjen kanssa.
Ruuti nyt on ruuti. Tosin ehkä silläkin joku älynpilkahdus näkyy välillä. Kevätlupauksena on, että yritän tehdä sen kanssa vähän enemmän. Kyllähän temppuaktivointia on, mutta jos vaikka agilitya. Taidankin ottaa sen tänään hallille kun on niin vähän treenaajia!
Pennut on ihania. Paksuja ja suloisia.
Meillä alkoi 4 kerran kurssit, pentu-, puuha- ja remmikurssi. Voltti läksi mukaan esimerkkikoiraksi ja makoili alustalla pari tuntia oikein rauhassa. Paitsi kun piti näyttää jotain pikkujuttua, suoritui se niistäkin esimerkillisesti. Volttia ei haitannut haukkuvat koirat, ei muiden huutelut, ei siis oikeastaan yhtään mikään. Remmikurssilla se oli provosoitumatta kenestäkään, päinvastoin. Mainio esimerkki-ja apukoira tuommoisiin juttuihin. Oli ansainnut vähän extraa illalla ja lupasin isomman viikkorahan.
Muuten ei olla tehty oikein mitään, kiirettä pitänyt pentujen, työn ja meillä olevan Latvialaisen vaihto-oppilaan (vain viikko) kanssa. Vähän tokoa, siinä kaikki.
Riepu on jotenkin loistavassa kunnossa nyt kun valo ja aurinko lisääntyy! Selkeästi nauttii auringosta, makoilee kopin katolla onnellisen näköisenä. Se on myös todella hienon näköinen 9 vuotiaaksi, ei uskoisi ellei kokeilisi! Sillä eihän sillä ole lihasta paljon mitään, se nyt ei ole iästä johtuva juttu vaan ihan muusta.
Maliina on vaan onnellinen ollessaan. Se vinguttaa leluja tyytyväisenä, kulkee Juhan mukana ja luottokoirana pääsi eilen pitkälle lenkille tyttöjen kanssa.
Ruuti nyt on ruuti. Tosin ehkä silläkin joku älynpilkahdus näkyy välillä. Kevätlupauksena on, että yritän tehdä sen kanssa vähän enemmän. Kyllähän temppuaktivointia on, mutta jos vaikka agilitya. Taidankin ottaa sen tänään hallille kun on niin vähän treenaajia!
Pennut on ihania. Paksuja ja suloisia.
maanantai 1. huhtikuuta 2013
Pääasia on päästä palkinnoille
Eikös se niin ole? Tämä toteutettiin niin Hyvinkäällä sunnuntaina kuin Purinalla maanantaina. Ikäväkyllä Hyvinkään agilityrata ei ollut nolla, eka rima putosi :/ Vitosella kuitenkin toisia.
Ei se rata täydellistä ollut nähnyt, mutta melko mukavasti silti. Toisella vähän hajos...
Tänään Purinalla hyppiksellä nolla voitto. No kiva on tehdä nolla ja kiva on voittaa, mutta tavallaan se oli "turha". Mutta niin tai näin, me tehtiin ihan kimpassa koko rata ja melkoisella vauhdillakin. Etenemän 5,69m/s, olkootkin että oli aika suoraviivainen rata. Mutta onnistuttiin monessa ohjauksessa ja ehdinkin, ihan läpijuoksurata ei ollut.
Toka ja kolmas jää taas historiaan ratoina, joilloin en vaan ehtinyt. Miksihän kisoissa ei tahdo saada sitä otetta samalla lailla kuin monesti treeneissä? Ja miksi mun pieni musta salama tulee putkista kovempaa ulos kuin menee sisään. Suuria kysymyksiä ;o)
Mutta kyllä me tästä, joku päivä, ollaan samalla radalla monta kertaa peräkkäin.
Pennut ovat ihania! Niillä on jo rapsutusnappula, takajalka alkaa vimmatusti vipattaa kun rapsuttaa kyljestä. Miten raaskin luopua niistä... Onneksi taas ne parhaat, tekevät kodit on katsottuna.
Ei se rata täydellistä ollut nähnyt, mutta melko mukavasti silti. Toisella vähän hajos...
Tänään Purinalla hyppiksellä nolla voitto. No kiva on tehdä nolla ja kiva on voittaa, mutta tavallaan se oli "turha". Mutta niin tai näin, me tehtiin ihan kimpassa koko rata ja melkoisella vauhdillakin. Etenemän 5,69m/s, olkootkin että oli aika suoraviivainen rata. Mutta onnistuttiin monessa ohjauksessa ja ehdinkin, ihan läpijuoksurata ei ollut.
Toka ja kolmas jää taas historiaan ratoina, joilloin en vaan ehtinyt. Miksihän kisoissa ei tahdo saada sitä otetta samalla lailla kuin monesti treeneissä? Ja miksi mun pieni musta salama tulee putkista kovempaa ulos kuin menee sisään. Suuria kysymyksiä ;o)
Mutta kyllä me tästä, joku päivä, ollaan samalla radalla monta kertaa peräkkäin.
Pennut ovat ihania! Niillä on jo rapsutusnappula, takajalka alkaa vimmatusti vipattaa kun rapsuttaa kyljestä. Miten raaskin luopua niistä... Onneksi taas ne parhaat, tekevät kodit on katsottuna.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)