sunnuntai 22. lokakuuta 2017

HIHS 2017 - koiran kanssa

Voltin kanssa olimme kivalla porukalla esiintymässä Helsinki International Horse Show'n lastenmatineassa. Iris Kieme oli järjestänyt kaiken ja Lägi ystävällisesti lupasi esteet lainaan, saimmekin sinivalkoisen sarja, Suomi 100-teeman kunniaksi. Kiitos heille.

Agilitylle oli varattu ruhtinaalliset 10 minuuttia aikaa. Siihen kuului radan rakennukset ja purkamiset sekä knock out-kilpailua muutamalla esteellä. Oli mielenkiintoista seurata kuinka paljon vapaaehtoisia tarvittiin ja kuinka sujuvasti asiat hoituivat HIHS'in kulisseissa! 
Odotellessamme varsin koleassa säässä ulkona ovensuussa hiukan varoen tulevia ja meneviä poneja & mönkkäreitä Voltin kanssa vähän temppuilimme ja koitimme pysyä lämpimänä. 

Luulin etukäteen, että paikalla olisi joku sata henkeä, mutta katsomossa olikin melko paljon ihmisiä ja meteliä riitti. Volttia ei moinen häirinnyt sitten lainkaan, sielläkin se meni ja leikki normaalisti. Juontaja oli oikein mukava ja esitteli koirat yksi kerrallaan, etukäteen olimme antaneet joitakin hauskoja tietoja koirastamme ja Voltti esiteltiin mahdottomana karkkirosvona, joka syö myös salmiakit. 
Knock Out-kisassa radan pätkä oli hyvin helppo ja nopea, pari hyppyä viistosti, putkeen ja hyppy-hyppy takaa ja maalihyppy. Kaikki meistä toimivat nopeasti ja olimme hyvin ajantasalla. Yleisö eläytyi ja kaikilla oli varmasti hauskaa vaikka toimimme todella nopeaan tahtiin. 
Voltti pääsi ensimmäisestä erästä jatkoon, myös toisesta ja finaalissakin voitti. Meiltä kysyttiin, että saako Voltti nyt karkkia, lupasin sen saavan. 

Ystäväni hevospuolelta onnittelivat voitosta, ehkeivät he ihan ymmärtäneet ettei se ollut oikea kilpailu eikä oikeasti agilitykilpailut olleet tuollaisia. Mutta sama se, palaute esityksestä oli hyvää ja vielä illallakin tuttavien kautta pääsin/jouduin keskustelemaan hevos- ja koiraihmisenä onko koirakin urheilueläin ja panostetaanko senkin ruokintaan, lisäravinteisiin, varusteisiin, liikuttamiseen samaan tyyliin kuin hevosen.
Pieni haastattelukin oli yllättäen, tuleeko se koskaan mihinkään julki onkin sitten toinen asia. Mutta yritys vastailla järkevästi oli kova. Onneksi kysymykset eivät mitenkään  mahdottoman vaikeita olleet.

Havens Live tallensi kaikki tapahtumat ja kilpailut HIHSistä, niinpä meidänkin esitys löytyy YouTubesta! 
LINKKI  ja kohdasta noin kohdasta 0:53 eteenpäin näkyy jos joku haluaa nähdä. 

Kiitos hienolle porukalle, etenkin Irikselle!

torstai 19. lokakuuta 2017

hui haipakkaa ja pentuja!

Viime viikolla oli kiirettä, tapahtumaa, menoa ja lähes jopa meininkiä. Kun jostain syystä asioita vaan pakkautui samalle viikolle enemmän kuin ehkä olisi ollut järkevää. Mutta hengissä ja terveenä selvisin, mukavaa oli ja hommat hoituivat.
Mainittavaa on Janitalla mukavat treenit. Kun treenaan oikeastaan aina yksin, niin vaihtelu ja osaavat silmät ovat välillä enemmän kuin tervetulleita. Saa mennä treenitilanteessa myös muiden tekemää rataa.
Voltti oli kyllä varsin mainio ja eipä siellä mitään erikoisen vaikeaa ollut tai edes hiottavaa. Keinulta kummalta puolelta olisi parempi, muuten omat valinnat ihan ok ja kokeiltavatkin meni hyvin. Puomi on puomi eli lähes kirosana himmailun tai osuuko juoksuaskel vai ei-takia. A oli joka kerta oikeasti hyvä.
Vinkki pääsi myös ja oli varsin taitava lapsikoira. Ihan yllätyin. Sai myös kehuja, tekee hyvin minun kanssa ja silti irtoaa. Ei flänkännyt eikä jahdannut, kiihtyi hyvin mukaan.

Toinen mainittava asia muistiin: älä mene kisoihin jos takana on 6 päivää hommia ja edellinen päivä on tullut vietettyä 13h hallilla. Vireystila oli huono, väsymys painoi jaloissakin ja harmitti kun Lee Gibsonin radat olivat vieläpä tosi mukavia.
Voltti löysi vauhtinsa takaisin ja mentiin hyvää haipakkaa. Ekalta teki tilatovirheen ja karkasi kepeiltä 1 liian aikaisin. Uskomatonta.... ja kun pudotti muurin, keskeytin. Ehti toki keinulle ja teki hyvän kontaktin, kehuin.
Toka rata oli kyllä hyvää menoa vaikka itse sanonkin! Mutta se muuri taas, tosin nyt oletin sen lukinneen sen ja läksin vauhdilla jatkoon, taas todella epätodellinen virhe eli Voltti mukaan eikä hypännyt muuria. Loppurata niin hienosti ja tuli ohjauksiin ja meni helkatin kovaa & teki tyylikkäät ja vaikeat kepit näytösluonteisesti.
Kolmas rata ja 10vp. Syvä huokaus. A ja keinulta, jonka juoksin tiukasti päälle ja tuli pois 5cm ennen kuin oli maassa (videotallenne todisti sen, en ymmärtänyt mistä sai virheen ennen kuin näin). Sitten hyppäsi ristiin siinä hässäkässä, mutta pelastelun kautta maaliin tuloksella, joka ei mieltä lämmittänyt.
Voi kontaktit, varmasti olen ennenkin kironnut ja ihan saan syyttää itseäni.

Tämä viikko on jatkunut aikalailla edellisen toisinnalla, mutta sunnuntai on pyhitetty vapaalle! Mä en tee mitään. Kotihommia korkeintaan. Imuri odottaa etsijäänsä.

HUOM! Olisi tulossa aikamoisen kivoilla sukutauluilla ja vanhemmilla varustettuja harrastuskoiria. Melkein uskaltaa luvata ihanat luonteet, menevät jalat ja koossa pysyvän pääkopan & luonnostaan hyvin hyppäävät koirat. Roy ja Whoopy sanoivat toisilleen rakkaudella wuh ja joulun tienoilla olisi musta-valkoisia pikku beeceitä odotettavissa toivottavasti.
LINKKI SUKUTAULUUN


ps. pennut eivät tule minulle vaan Whoopyn omistajan Anu Rajaheimolle. Mutta mielelläni annan lisätietoja mm. Roysta, uroksesta joka on saanut minutkin pitämään uroksista ja vieläpä pitkäkarvaisista. Royn silmät on peilattu terveiksi, ei vielä vaan näy syystä tai toisesta KoiraNetissä.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Lägin kisat

Viikonloppu vierähti agility kilpailuissa! Ja oli vieläpä kivaa. Menen toisteki ;)

Roy aloitti kilpailemisen ja vaikka tulokset kertovat toista, oli se niin hieno ja pätevä! Ensimmäisellä radalla teki vahingossa lentokeinun ja saman tien lakosi maahan ymmärtäen, että taisi vähän lipsua. Eihän siinä osannut kuin nauraa ja otin keinun uudestaan. Kiitos ja näkemiin.
Toinen rata oli niin hieno! Ikäväkyllä lipashti minulta uudelleen putkeen, koska en sitten muistanut ettei se osaa hakea pujotteluun kauhean hyvin vielä. Minun moka. Muuten hieno rata ja kaikki kontaktit niin hyvät!
Kolmannella olin huolissani renkaasta. Sille ei tullut hyvä linja luonnostaan ja olisihan sen voinut jäädä linjaamaan, mutta sitten olisi ollut myöhässä nopean koiran kanssa jatkosta. Ja koska se kuulemma oli ihan suoralla linjalla.... jätetään loppu kertomatta, keskeytin radan ja kehuin koiraa.

Notte mitattiin miniksi Petterin toimesta ja se sujui hyvin. Ensimmäisellä radalla se melkein kulkikin paitsi kun tuomariharjoittelija tuli lähelle. 15vp.
Toisella se aloitti reippaasti, mutta siihen se jäikin. Oli ihan toimintakyvytön ja lopuksi läksi karkuun harjoittelijaa kun olisi pitänyt mennä sitä kohti. Voi pientä mustaa....
Ongelmaa ei ole juosta koht yleisöä tai sen joukkoon. Voiko muistaa keväisen mittauksen ja pelätä siksi noin paljon?
Hyppikselle en edes lähtenyt.

Vompatti pääsi 7kk kisatauon jälkeen tositoimiin. Kaksi nollaa agilityradoilta eli tuplat. Hitaat puomit, pysyi keinulla vaikka juoksin ohi jne. Ihan kelvollista settiä, jos lehmät lentäisi ja Voltti juoksisi pysäytyspuomin loppuun, niin ajasta oisi lähtenyt semmoiset 1,5-2s.! Ehkä annan sen juosta.
Hyppiksellä oletin, se siitä.

Ihanaa oli kyllä nähdä ystäviä niin paljon! Asiakkaita, jotka oikeastaan ovat kyllä ystäviä hekin kaikki. Niin upeita tuloksia, tekemistä ja onnellisia kasvoja. Ihan parasta.

Kiitos.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Vammoja, tapaturmia ja huonoa tuuria

Voltilla oli nikamalukko ja jotain muuta pientä, ihana Marika Juden tuli, haki, hoito ja palautti koiran hoidettuna. Niin kiitollinen!
Voltti on ollut nyt levossa eli elänyt normaalia kotikoiran elämää, mutta ei ole päässyt lenkeille mukaan. Tällä viikolla kokeilen agilitya ja päätän sitten osallistuuko sunnuntaina kilpailuihin. Omasta mielestään hän on täysin kunnossa enkä kyllä minäkään näe siinä mitään vaivaa missään.

Huolta ja murhetta aiheuttaa myös kasvattini. Yksi oli juossut päin jotain metsässä ja ontui hetken. Onneksi vain hetken. Toinen remusi isoveljensä kanssa ja ontuu edelleen, kävi jo lääkärissäkin muttei oikein löytynyt vikaa. Menee nyt uudelleen keskiviikkona, kuvaavat varalta.
Ainahan näiden kanssa sattuu ja tapahtuu, aktiivisia koiria kun ovat. Onneksi aikalailla pienellä on päässyt lopulta, mutta silti. Paitsi Primin kanssa, jonka kuvia katsoessa tulee edelleen kamala ikävä :(
Ja Voltin veljellä ja siskolla jotain epämääräistä vaivaa, kun mennään kovaa ja korkeelta, niin kuluu paikatkin. Huoh. Keski-ikäisiä huippu-urheilijoita, niinkö se joku eläinlääkäri sanoi.


Viime viikolla muutaman asiakkaan kanssa keskusteltiin agilityn vaaroista ja kuluttavuudesta. Totta on, että nopeilla, "reikäpäisillä" koirilla mahdollisuudet loukkaantua on isommat kuin vähän rauhallisemmilla ja harkitsevimmilla tyypeillä. Lisäksi on se kuuluisia huono tuuri, jolle ei voi vaan mitään.
Kuitenkin, *kop kop*, minun ns. kouluttajan uralla ei ole treeneissä loukkaantumisia tapahtunut oikeastaan lainkaan. On joitakin siivekettä päin törmäämisiä, puomilta putoamisia tms., mutta tähän saakka kaikesta on päästy säikähdyksellä. Joku on ontunut hetken tai kauemmin, mutta tällöinkään ei ole tapahtunut mitään silmin havaittavaa ja myöhemminkään löytynyt mitään mainittavaa.
On ollut jokunen revähdys, venähdys ja muu lihasvamma, mutta niitäkään ei ole pystynyt ainakaan suoraan kohdistamaan agilityyn. Voi olla tullut agilityssa tai sitten jossain muualla. Nikamalukkoja, jumituksia yms., sellaisia urheilijoiden vammoja. Taitaa olla muillakin koirilla kuin vain agilitya harrastavilla.
Varvasvammoista puhutaan nyt paljon, mutta onneksi niitäkään ei omaa kasvattia lukuun ottamatta ole tullut omissa ryhmissä vastaan. Fyssari hyvä huomio varvasvammoihin, pitäkää kynnet lyhyinä! Moni vamma olisi tulematta jos kynnet olisivat lyhyet. Tai jos tulee varvasvamma, niin riittävän pitkä lepo. Mielummin vähän liikaa kertaa kaksi.
Liian liukkaat, liian pitävät alustat. Varmasti osaksi kuluttavat koiraa, sellaista nopeaa ja rajua vielä enemmän.

Vaikka suurinosa vammoista tuntuu tulevan toisten kanssa remutessa, metsässä juostessa jne., niin silti menkää metsään. Jos perheessä,/kaveripiirissä on rajusti leikkiviä toisia koiria, niin voihan sitä hetken miettiä miten antaa niiden temuta. Itse olen aina antanut kaikkien olla meillä yhdessä, bc pennun malin kanssa jne. Hyvää tuuria ehkä ettei mitään ole tapahtunut. Paitsi on, mali nuorukainen aikoinaan teilasi bc aikuisen ojaan ja paha lihasvamma. Että on meilläkin tapahtunut vaikka ei olevinaan olekaan, muisti on kummallinen asia.
Riepulla oli hauisjänteen revähdys, tuliko agilityssa vai jossain muualla? Ei mitään tietoa, raju ja aina täysiä-koira.
Voltilla jäi kaiketi tassu kiinni johonkin metsässä ja nivelsiteen venähdys ja pieni hiusmurtuma.

Mutta onhan noita onnettomuuksia ja vammoja muissakin lajeissa. Ei ole yksi eikä kaksi koiraa, jonka on joku oksa lävistänyt haku treeneissä ja paljonko suojelukoirilla on lihasvammoja. PK-esteet ovat aika isoja ja vaativia osalle koirista suorittaa. Tokossa koirat voivat jumiutua ja kuormittua kropastaa aika yksipuolisella treenillä (vasemmalla seuraaminen, yksi fyssari kertoi kuinka vinoja ja jumissa tokokoirat ovatkaan). Rajuimmat voivat siinäkin saada nopeissa jarrutuksissa yms. vammoja.

Paimennuksessa sitten. Vielä ne lampaat tai karja. Voivat talloa ja puskea koirat.

Summa summarum, taitaa terveimpiä olla ne sohvakoirat. Ihan tulee melkein huono omatunto harrastuskoiran kanssa....