keskiviikko 23. syyskuuta 2020

syksyn tuulahduksia

 Vielä on kesää jäljellä.... aurinko jos pääsee pilkahtamaan pilvien takaa, niin se lämmittää vielä todella. On ollut syyskuun lopuksi todella lämpimiä päiviä! 
Alkaa olla keltaisia lehtiä, viljat on kohta pelloilta puitu ja matkalla tallille näkee joka päivä peuroja syömässä siellä. 
Koirathan ovat kyllä sopeutuvaista sakkia,  taas ollaan niidenkin kanssa arjessa ja aamulla ei juostakaan häntäsuorana rantaan vaan tyydytään omalla pihalla spurttailuun ennen kuin lähdetään mihinkään. Jos lähdetään. 

Työt alkoivat ja onhan se kyllä oikeasti kivaa, nähdä ja tavata innostuneita, mukavia koirakoita! Porukkaan mahtuu kaikenlaista harrastajaa ja se tottakai on hiukan haastavaakin välillä, mutta samalla pitää hereillä ja pistää oman osaamisen ja muuntautumiskyvyn koetukselle. 

Muutaman viikon totuttelin ihan tässä Lägi Areenalla työntouhuun ennen kuin aloittelin vierailevana kouluttajana muualla käymisen. Tykkään käydä muuallakin, mutta kieltämättä se ajaminen on etenkin syyspimeällä ja talven lumisateissa haastavaa ja ikävää. Tämänkin takia alan jättää talven reissuja vähemmälle mahdollisuuksien mukaan. 

Me aloitimme myös treenaamisen. Kaikki ovat päässeet tekemään, Voltti kerran pari ja nuoremmat muutaman. Vinkin kanssa tuntuu ettei ehkä mikään ole muuttunut, Voltilla oli vauhtia paljon ja Vänkä... no en tiedä, lomalla ei sen kanssa ainakaan olla edistytty. Kiltisti se yrittää parhaansa, aika osaavakin se toki on. Mutta on niitä muttia, en ole päässyt kiinni miten saisin sen menemään isommalla vaihteella. 
Koetan nyt tehdä pienempiä täsmätreenejä ja palkata paljon mm. käännöksistä. Vänkä siis kääntyy kyllä hyvin, paremmin kuin kukaan noista muista, mutta siihen menee luvattoman paljon aikaa. On kaikenlaista muutakin, katsotaan.
Onneksi Vänkä on ihan mielettömän kiva, kiltti ja herttainen poikakoira! 

Kävin Vinkin kanssa Jaakollakin ja oli niin mukavaa nähdä hänet! Treenitkin olivat kivat, onnistuminen on aina mukavaa, Pohdintaa miten saisimme koirat ymmärtämään kauempaa milloin mennää hyppy ristiin ja milloin enemmäns iivekkeen ympäri kun ovat ohjaajan ulkopuolella. Pientä ajatusta tuli kokeilulla seuraavana päivänä, mutta täytyy vielä paljon kokeilla lisää ennenkuin voin sanoa sen olevan enemmän vakio kuin tuuria. 

Kisattu ollaan pariin otteeseen. I-Hahilla Juni Koutun radoilla oli tähdet melkein kohdillaan Vinkin kanssa, kaksi 0-voittoa ja hyppyradalla kielto renkaan ohituksesta. Voltti meni hypärin ja vika rima alas, sillä 3. sija. Vänkä starttasi kaksi rataa, voitti molemmat muttei nollilla. 

Lägillä olimme Savikon ja Semkatin pitkillä, vauhdikkailla radoilla. Ei jäänyt jälkipolville brassailtavaa, yksi vitosella voitto ja muuten hyllyä hyllyn perään. Ärsyttää kun antoi kiireen vaikuttaa päähän ja tekemiseen. Oikeasti nyt ehkei edes olisi ollut niin kiire. Ehkä.
Olisi myös ehkä pitänyt pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja kisata ainakin toinen päivä Janakkalassa. Tai no, kokemusta ja leuka rintaan, kohti uusia ratoja. 

Mites sitten korona? Kyllähän se vaikuttaa. Minulla on treeneissä 0-toleranssi ulkomaan vierailujen suhteen, kaksi viikko karenssia treeneistä. En millään pysty kontrolloimaan, enkä haluakaan, kuka on käynyt missäkin ja mitä kautta, onko maa nyt keltainen, punainen vai vihreä. 
Myöskään ei tietenkään flunssaisena treeneihin.
Itsehän niiskutan hallissa kokoajan... ilmeisesti olen sen verran herkistynyt sille korkille ja sen pölylle. Tosi tylsä juttu, pohja on kuitenkin todella hyvä koirille ja omankin tossun alle. 

Katsotaan miten tästä syksystä taittuu talvia. Treeni intoa on ja ehkä kisojakin.... kunnes jotain rajoituksia tulee.