perjantai 28. helmikuuta 2014

Mikä siinä viehättää?

Mökkeilyssä. Agilityssa. Koirien kanssa puuhaamisessa. Voisilmäpullassa.

Mökillä ei vain maata reporankana, tekemistä riittää jopa enemmän kuin on tarpeen. Kokoajan jotain. Nytkin paneelien lakkausta, huonekalujen siirtelemistä, tiiliseinän kaivamista rappauksen ja maalikerrosten alta, remontti jälkien siivousta. 
Vesi nostetaan vanhanaikaisesti kaivosta pitkää seivästä ja sankoa hyväksi käyttäen ( kesällä on käsikäyttöinen pumppu). Löytyy uusia lihaksia kun sieltä nostaa ylös myös saunavedet, sellaiset 150-200l, ja kiikuttaa ne 50m päähän saunalle pataan ja korvoihin. 
Puita saa hakea hellaan ja uuniin, mutta on se lämpö erilaista. Tällä kertaa oli niin lämmintä, että mökin lämmitys oli nopeaa ja vaivatonta. Pahimpina, tai normaaleina, talvina oma alkulämpö haetaan kaivaessa ensiksi rappuset ja ovi esiin. Sitten patterit ja "hurisijat" eli lämpöpuhaltimet täysille. Hella tarvitsee alku maanitteluja. Jos ei ole tarpeeksi kärsivällinen tai hella on vaan ottanut jostain nokkiinsa, pössäyttää se mahtavat savut sisään. Jolloin availlaan ovia kiroten ja se vähäkin lämpö karkaa Pohjois-Karjalan tuuliin. 
Kovilla pakkasilla saadaan parissa tunnissa mökin lämpö plussalle ja yötä vasten jo sopiviin lämpöihin. Oma viehätys on kylmissä petivaatteissa, vintiltä haetuilta, ja ulkohuussilla pihan perällä. Ja maailman parhaalle saunalle. Vaikka onkin vain kylmä pukuhuone ja ei suihkua.
Mutta se rauha, metsät, järvi. Ei tarvitse koirilla remmejä, eipä ole tainnut ketään vastaan koskaan tulla. 
Toissailtana oli tähtikirkas taivas ja hienot revontulet, ei keinovaloa näkyvissä. Olisin voinut jäällä ihastella luonnon valoilmiöitä vaikka kuinka kauan. 
Tänään upea aurinko ja pari astetta pakkasta, mikä ulkoiluilma!
(Tosin pääosin koko päivä meni hakatessa sitä rappausta. Vasara ja mikä lie-työkalu apuna. Nyt sormet ei meinaa taipua ja komeat rakot. Kamala siivous urakka päälle. Sitä pölyä oli joka paikassa)

Agility nyt vaan on kivaa. Koirien kanssa puuhaamista. Opettelua, draivia, koskaan ei ole valmis. Selvästi mieluisaa myös koirille, joskin tietysti melko rankkaa fyysisesti. 
Puuhaminen, opettelu, yhdessä oleminen. Koskaan ei ole tylsää tai ole yksin.
Paljon tutustuu samanhenkisiin ihmisiin. Osa tietysti häviää taka-alalle, osasta tulee hyviä ystäviä. Ja kaikkea siitä väliltä. 

Voisilmäpulla nyt vaan yksinkertaisesti hyvää. Punaiseen maitoon ja oikeaa voita. Nam.

Pääsin eilen agilityakin treenaamaan Katin ja Nooran kanssa. Näin Viuhkankin :) kuulemma ei vieläkään tule kotiin kun saa kaiken huomion suunilleen ja treenata paljon. 
Tein melko teknisen radan, jossa oli sitten vauhtiakin. Voltti meni kyllä melkoisen mukavasti. Ja Prim ei säntäillyt omiaan. Teki paljon hyviä pätkiä. Hyvin pysyi kasassa vaikka meinasi käydä tervehtimässä Nooraa monesti ja lelusta luopuminen oli mahdoton tehtävä. 

Kivat treenit, hauska treenata välillä muiden kanssa ja nähdä erilaisia koiria. Viuhka nyt on tuttu ja Katilla on aikamoinen opettelu sen rytmiin. Muutaman pätkän tein sen kanssa myös ja jessus kuinka kääntyi rytmityksellä. 

Nyt lisäämään saunaan puita. 





tiistai 25. helmikuuta 2014

fiiliksiä ja onnistumisia

Ärsyttävä päivitys, sisältää pääosin ällöttävän imelää hehkutusta ja onnellista olotilaa.

Mikäpäs se paremman mielen toisi kuin superhyper taitava koira, onnistuneet treenit kaikin puolin ja vielä mukavat ihmiset siihen päälle.
Timon rata ja ei ihan ollut samat kulmat kuin edellisellä viikolla, mutta siitä viis. Voltti meni ja teki ja oli taitava ja tuli kaikkiin ohjauksiin ja mitäs kaikkea vielä. Kaikki vaan toimi.
Ihan sama mitä sanotaan kaiken maailman tekniikoiden turhuudesta, eilen oli paljon hyötyä, että ne osattiin. Ei tullut ongelmia missään ja sai kokeilla vaihtoehtojakin ja nekin toimi.

Huomenna kohti Pohjois-Karjalaa yhdistetylle työ- ja minilomamatkalle. Oisko siellä vielä vähän talvea? Meillä nurmi näkyy, lunta vain nimeksi ja metsäkin alkaa olla jo ihan paljas. Ja on kuraa...



maanantai 24. helmikuuta 2014

tuloksia

Aika ylpeä kasvattaja tässä hei!
Pirkko ja Pasi kaahailivat hallitun tyylikkäästi voittoon nollalla agilityssa jossain päin Suomea (Janakkala?). Kukas noita voittaa jos vaan onnistuvat edes sinnepäin.
Ja niin iloinen Sarin ja Pyryn puolesta! On se vaan välillä vaikeaa ja usko meinaa loppua tuollaisen pitkäsäärisen superraketin ohjaksissa varmasti. Mutta sama on tälläkin parilla, kun onnistuu niin todellakin onnistuu: nolla voitto ja toinen luva! Huippua.

Ja mun omat puupelit tokoilivat ne 1-tulokset. Jee :)

Pirkolle miehen etsintä on edelleen vähän vaiheessa. Hankalaa tuntuu olevan milloin mistäkin syystä.

Varmaan noin sata kertaa olen ylistänyt ihania kasvattien perheitä <3 Jaksavat tehdä ja touhuta koirien kanssa. Vaikka aina ei ole helppoa eikä ehkei edes hauskaa, niin silti. Kiitos.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Mikkelin tokot

Voltti, ja jossain mielenhäiriössä myös Prim, Mikkelissä tokokokeessa. Tuomari Anne Nokelainen, joka olikin oikein mukava uusi tuomari tuttavuus. Aika tiukka taisi olla, tai paremminkin ilmaisin ei kuulemma pisteitä herunut. Eikä tarvitsekaan.

Voltti istui nyt ihan ok, kerran oli nenä käynyt alhaalla. 8
Maahan ei mennyt edes kaksoiskäskyllä. No makasi muuten hyvin. 0
Seuratessa oli iloinen, vähän poikitti ajoittain. 8
Z kaikki liikkeet meni hyvin! Seuratessa hiukan keuli. 9
Luoksetulossa ripeästi maahan, himmasi seuraavaa väliä. Muuten ok. Ehkä 8.
Ruudussa reippaasti merkille, kauhean kovaa ruutuun ja ei valittamista mistään. 10
Ohjatussa varmaan ja nopeaa. 10
Metalli hyvin. 10
Tunnarissa oli aika virittynyt ja liikaa vauhtia. Mutta oikea, tosin pyöritteli suussa tuodessa. 8
Kaukoissa ikäväkyllä seiso-istu vaihdossa eteni :/ muuten reippaat vaihdot. 6
Pisteet ehkä noin, 1-tulos ja 2. Iloista tekemistä, kivaa oli.

Ja Prim... Voihan jännitys, kaikki mahdollisuudet kaaokseen. 
Luoksepäästävyys ja tuomari tuli pussatuksi. 9
Paikallaolossa jäi kuuntelemaan liikkuria, toisella maahan. 8
Hihnassa seuraaminen aika hyvää, minä meinasin kompastua hihnaan. 9,5
Seuraaminen ilman hihnaa. Jäi kerran nenä maahan, muuten ok. 9 
Maahan meno oli ok. Olisko saanut 9 tai 10?
Luoksetulossa oli nytkähtänyt liikkurin käskystä. Muuten hieno. 8
Seisomisesta pysähtyi hyvin. Mutta liikkui poikittain tullessani takaisin. Olisko 8.
Hypyssä tosi laiska pysähdys. Ja poikittain seis ja nuuskuttelua. 6
Kokonaisvaikutelma 9.
1-tulos ja 2. tuli Primkin.
Piipaa oli oikein hyvä ottaen huomioon vieras halli, ei ryhmätreenejä juuri koskaan, ei ikinä liikkuria jne. Sai paljon positiivista huomiota ja moni tuli kehumaan kuinka hieno se on (??), kuinka tulee vaikka mitä. Minähän siis tykkäsin ihan kaikista ;) Kukas ei tykkäisi jos koiraa kehutaan? Ja kun vielä minustakin se oli varsin hieno. 

Kyllähän taas oli useita, joita kiinnosti mistä nämä kaksi ovat :) ei kai siis ihan mahdottomia. 
Super pupsit. 

tiistai 18. helmikuuta 2014

me joka tiistai treenaillaan...

Tokokoe lähestyy. Paniikki lähestyy. Tai no ei paniikki, liioiteltua. Mutta vähän sellainen, että mitäs nyt menin ilmoamaankaan.
Prim sai hallilla tehdä agilityn jälkeen parit tokoliikeet. Hyppy. Onnistui. Sari liikkuroimana jäävät. Seis onnistui paitsi että ennakoi ensiksi seisomisesta perusasennon. Maahan meno ok. Luoksetulossa ei pysynyt istumassa vaan kävi maahan. Kertaa aika monta. Mutta onnistuihan sekin sitten kun koomattiin se leluun. Huoh.
Voltti ei tehnyt tokoa. Auts. Jos huomenna, tai torstaina (tai perjantaina), tekisi jotain liikkeitä.

Itse agilityyn. Meille oli jätetty Timpan lähettämä rata. Olipa kiva! Vomppis pääse aikalailla loistamaan hyvillä käännöksillä ja taitavalla pujottelulla. Toimi käännökset rytmittämälläkin. Kokeiltiin sitä sun tätä ja melkein kaikki onnistui. Painotin itselleni, että merkkaa ja mene, anna Voltin hoitaa hommat. Ja hoiti ne pätevästi. Iso sydän ja huutomerkki.
Pimpula teini hiiwiö Prim. Jatkettiin namilla kädestä palkkaamista. Pätkissä ja palkkaa. Ei huiteluita.
Osa meni tosi hyvin, ei pahemmin mennyt menojaan (paitsi yhdessä kohdin putkeen, mutta se olikin tosi vaikea kohta). Osassa huomaa ettei voikaan lähteä (jäi vähän Voltin go go-fiilis päälle), ei vielä lukita estettä niin hyvin. Huolellisuutta itselleni. Toisaaltaan lukee esteitä, tai rataa, jo kovinkin pätevästi omasta mielestään. Rikottiin sitä. Rytmitykselläkin saatiin kääntymään Prim hienosti, paljon palkkaa siitä.

Hyvä treeni, kivaa seuraa ja hurjan kipeä reisi. Todella kipeä. Auts.

Ja hui, kouluttelen sitten ensi syksynä torstaisin Ojakkalassa. Jo on tullut ilmoja treeneihin, kivaa :)

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Sateista sunnuntaita

Vapaapäivä. Tai ainakin melkein, pikainen käväisy töissä vähän tulostamassa papruja. Mutta pääosin ja ei edes kisoja, treenejä tai mitään sovittua. Tarpeeseen.
Kisataukoa agilitysta tulee nyt muutenkin eikä sekään haittaa. Kerätään ajatusta ja treeniä ja motivaatiota ja parannellaan reittä (liukastuin ja satutin sen uudestaan).

Lenkkeily ei ole enää kivaa säiden takia. Satoi vettä, oli paikoittain todella liukasta ja osaksi taas jo kuraista. Helmikuun puolivälissä! Koirat ei kai valittaneet, siellä ne paineli metsässä menemään.

Pienet tokoilut, koe olisi ensi lauantaina. Voltti on juoksun jälkeisen nihkeyden puolikoomassa ja se tuntui. Plääh. Tekee, mutta silleen puoliteholla. Vähän sitä sun tätä, ei kai mitään kovin pitkäkantoista treeniä vaan vain muistutteluja liikkeistä. Jos viikolla saisi jostain muutaman koiran paikallaoloihin. Jos ei muualta, niin onhan noita omasta takaa. Tarvitsee varmaan laittaa ne riviin.
Primillä perusjuttuja ja aika kivasti se niitä suoritti. Myös lelusta luopumista, joka oli hiukan haastavaa, mutta Pimpula suoriutui tehtävästä hienosti. Ruutua pari kertaa, ehkä jo on sisäistänyt hiukan sitä.

Tokoilukin voisi olla kivaa. Tarttis nyt saada itselle aikaa ja motivaatiota siihen. Tarvitsee ehkä alkaa kyselemään kimppatreenaajia jostain, vaikka onnistuuhan tämä yksinkin. Aika hyvin on tähänkin saakka toiminut. Kun edes joskus ehtii tai pääsee jonnekin häiriön keskelle. Kai ne toiset silmätkin olisi hyvä olla olemassa joskus, mutta mennään tällä mitä on :o) Onneksi Sari on kiva ja sitä kehtaa välillä häiriköidä seuraksi.



ps. haluun oman hallin, jossa pääsee treenaa kuivassa ja lämpimässä millon haluan. Pitäisikö lotota...



perjantai 14. helmikuuta 2014

Estehakuinen

Tai estehakuisia, molemmat beeceet. Tai oikeammin kaikki minun koirat. Pohdinnassa miksi ja kuinka niistä tulee sellaisia? Menevät melko kovaa ja lukevat esteitä enemmän kuin olisi tarpeen.
Prim oli suorastaan aika kamala bongatessaan kaiken edessä olevan. Jäin aika suu auki katsomaan minne se irtosi ja siis kuinka se edes irtoaa noin. Oho.
Flänkkäsi myös etenkin kun alkoi väsyä.
Toisaaltaan teki hienoja käännöksiä, tuli ohjaukseen (välillä) jne. Kokeiltiin palkata vain kädestä namilla. Alkoi pysyä lähellä hienosti.
Kuurina nyt namipalkkaus ja pois esteiltä, ei yhtään rallattelua. Ja minulle noottia etenkin Primin kanssa käsistä, hätäilystä, liian helpoista putkiin lähetyksistä ja monesta muusta asiasta. Yliohjaamisesta ja jouduin pyörittämään, yöks.

Voltti oli melko pätevä ja sen kanssa kyllä jo yhteinen sävel on melko hyvin vireessä. Ei mennyt ansoihin ja meni ja teki vaan hienosti. Alkua sai jankkailla ja kokeilla ettei olisi kuussa asti käynyt. Mutta onnistui ja löytyi ohjaus siihenkin.

Paljon jäi kotiläksyjä. Hyvähän se on :)
Kun nyt vielä ehtis niitä tekemäänkin.

Ystäville

Iloa, onnea ja suuria tunteita.
Ystäviä myös ei niin parhaina päivinä. 




tiistai 11. helmikuuta 2014

Tiistain treenit

Sari, Jaksi ja Eeva seurana Sporttiksella. Rata olikin jo valmiina ja numeroitunakin, kiitos.
Prim ja Voltti mukana, molemmilla ihan kunnon treenit.

Primillä ajatuksena oli rohkaista jo isojen koirien keinulle. Varauduin ihan HK:n sinisellä, se on jotain extra special superhyper herkkua meidän koirille, nekun yleensä ei koskaan saa mitään ihmisille tarkoitettuja "ruokia". Tiedä oliko taika sitten siinä vai missä, mutta keinu suoritettiin varsin reippaasti ja oma-aloitteellisesti pyrittiin uudelleenkin kyseiselle esteelle. Ei montaa toistoa kuitenkaan, muutamaan kelvolliseen oli hyvä lopettaa.
Radan pätkää, vielä ei osaa kontakteja tai pujottelua eli aika pilkottua, mutta saipa vahvistettua ja opetettua. Hyvin teki töitä ja mukavasti ohjautui. Täytyy vaan malttaa lopettaa ajoissa, kun väsyy niin alkaa flänkkäämään selvästi enempi.
Prim levättyä tovi muiden treenatessa, sai vielä mennä vinokeppejä. Laiskana en jaksanut virittää ohjureita, mutta eipä se niitä tarvinnutkaan. Menee kyllä kamalalla voimalla niitä. Milloinkohan uskallan laittaa suorille... Mutta haki kulmiakin ja meni aina loppuun, hieno pupsi.
Voltti vetäisi radan nollilla, 28 estettä. Jihuu, se oli nollatreeni. Hinkkailin jotain, onnistuen ja epäonnistuen. Hyvä treeni.

Mukavaa oli ja rauhassa sai tehdä. Seura oli taas mainiota ja treenit ehkä jopa hyödylliset. Tällä viikolla pääseekin kumpikiin treenaamaan useamman kerran agilitya.

Viuhka oli Katille kaiketi näyttänyt mikä ero on chihuahualla ja bordercolliella agilityssa ;o)

kisaa ja ajatuksia

Olisi paljon ajatuksia, mutta harvoin ne ovat mitenkään loistavia.
Kisat meni niinkuin meni. Ekalla radalla tehtiin loistavat 3 estettä. Sitten Voltti kääntyi aivan liian hyvin ja minä kadotin seuraavan esteen (hyvä Voltti ja huono minä). Siitä vielä selvittiin, keinulla oli taas lentävä beecee. Voihan vomps, mikä ihme siinä on kisoissa. Loppu se rata siihen.
Toinen aiheutti jo etukäteen päänvaivaa ja ehdinkö vai en-fiilistä. Katselin kuinka joku ehti, joku ei. Siinä kohtaa poispäinkäännöksellä koirat pujahti putkeen, kun ei vielä ollut tarkoitus. Minä en edes sitten uskaltanut edes yrittää ehtiä, poispäinkäännös ja Voltti tuli sinne minne oli tarkoituskin, jee. Ikävä kyllä en sitten ihan ehtinyt/osannut tehdä backlapia ja Voltti pyöri esteen ympäri ja hyppäsi sen väärinpäin. Loppurata oli aika helppoa menoa. Kunnes keinu ja porsas lensi sen taas :/ Ei tarvinnut hypätä 2 viimmeistä estettä maaliin.
Hyppis oli luukutusta. Mutta mehän sitten hyllyteltin alkuunsa, pujottelu veti enemmän kuin putki. Että niin. Loppurata meni huisaa vauhtia ja kaiketi ihan kelvollisesti.
Voltti toimii ihan hienosti lukuunottamatta keinua just taas nyt. Ei auta itku markkinoilla jne., pakkohan sitä on jotain asialle keksiä. Kaipa se on osaksi viretila juttu, osaksi jotain muuta. Osaamattomuutta ei pitäisi olla. Tai sitten on epäselvyyttä.
Loppupäivä ja -ilta meni tuomarinsihteerin hommissa pitkästä aikaa. Väsyttävä, mutta ihan mukavaa.
Ja kuinka kukaan ei kuittaillut kuin teen hommia kun vaan mulle sopii, itsekäs possu kun olen ;o)

FB:ssa jaetaan ahkeraan Lotta Vuorelan ihan hyvää blogikirjoitusta. Kommentoidaan siellä ja blogeissa. Toki se ajatuksia varmasti herättää ja muutenkin tällä hetkellä tuntuu aikalailla olevan pinnalla agilitykoirien terveys- ja hyvinvointi ja juurikin nuorena treenausta osoitellaan aikalailla sormella.
Minulla nyt ei ole mitenkään rakentavaa kannanottoa tähän, vain omia mielipiteitä. Minusta pentuja saa treenata kunhan pitää järjen mukana, ei liikaa eikä liian rankkaa treeniä. Leikkien ja opettaen. Se ei tarkoita pumpulissa pitämistä tai mm. korkeita hyppyjä, A-estettä nuorena tai pujottelua suorana. Mutta miksi ei esim. 2on-2off treeniä, kehikon läpi juoksemista, ohjausharjoituksia siivekkeillä/matalilla rimoilla, pujottelua riittävän leveänä kujana, paikalla pysymistä jne. Näihin kaikkiin ei edes tarvita esteitä.
Toivottavasti myös vapaana juoksemista erilaisissa maastoissa, leikkimistä ja yhdessä tekemistä. Mistään ei tule mitään ellei ole yhteistyötä, koiralla ja ohjaajalla halu mennä ja tehdä yhdessä. Siksi ei koskaan saisi unohtaa yhdessä tekemisen riemua ja oikaista yhteistyön & suhteen luomisessa.
Se, että koira menee "rikki" on todella ikävää. Osalla syy voi todellakin olla agility. Ja/tai huono tuuri. Liika treenaaminenkin. Tai vääränlainen sellainen.
Osalla se on rakenteellinen asia, helpommin rasittuu joku osa ja oireilua ei välttämättä huomata ajoissa. Osallahan on valmiiksi jotain feelua jossain ja rankemmassa lajissa se tulee esille. Kotikoirana ei ehkä koskaan vaivaisi ainakaan niin että huomattaisi.
Jotkut särkevät itsensä lenkillä, leikkiessä toisten koirien kanssa, metsässä. Oireilevat kenties sitten agilityssa, mikä todella onkin raskas laji koiran fysiikalle.
Osalla ei ole riittävää lihaskuntoa, osa on jopa lihavia.
Jos koira on valmiiksi "rikki", niin eiköhän muut lajit ole sen juttu silloin. Siksi haluan, että koirat kuvataan melko nuorena ja läpikotaisin jos mahdollista. Sillä onhan noita tapauksia ollut, joissa ei  oireita ole ollut, tai huomattu, ja kuvauksissa käynyt ilmi, että esim. koiran etupää on aika sökö. Miksi siis sellaista sitten rasittaisi agilitylla lisää?
Siis mitään järkevää tai uutta ulosantia ei siis minulta tullut. Vain omia ajatuksia.

Ja omat koirat treenaa kyllä. Näin talvisin Voltti pääosin 2 kertaa viikossa & mahd. kisat. Joskus treenaa vain kerran ja joskus jopa kolme tai ei laisinkaan. Prim taas ehkä kerran viikossa, joskus kaksi. Joskus ei yhtään. Voltti ei tarvitsekaan enempää, Prim varmaan tarvitsisi pieniä toistoja kun uuden opettelua on niin paljon. Mutta ehtiihän tuota ja kummasti se monia juttuja tekee ilman isompia treenejä.
Lisäksi paljon vapaana kirmailua ja joskus jopa tokoa ;o) Sitä tosin tarttis tehdä paljon, paljon enemmän.






torstai 6. helmikuuta 2014

torstai on toivoa täynnä

Torstaina odotetut Jaakon treenit. Ne ovat aina paperilla aina hankalan oloisia ja meinaa ideat loppua ennenkuin niitä oikein syntyykään. Jaakolta saa aina myös paljon teoreettista tietoa ja ajattelemista. Pohdintaa ja tekemistä sopivassa mittakaavassa.
Koska sitä ajattelua ja puhumista, analysointia ja tekemistä riittää tunnin aikana, niin otin pelkän Voltin treeniin.
Olipa hyvät treenit. Vaikka minun on hankala keskittyä ajattelemaan kauhean paljon, olen enemmän tekemisen kannalla, niin ehkä se vaan taas kerran kannatti! Ajoituksia, liikumista, linjoja.
Ja hei me niin onnistuttiin! Ei aina eikä heti, mutta kuitenkin. Ja kohdat, joissa jouduin miettimään liikaa ohjausta ja omaa liikkumista, ei heti olleet elämäni tähtihetkiä agilityn saralla. Mutta niistä tuli aika mainioita kun vaan sitten joku juttu päässä klikkasi. Aika huikeaa.
Ja koskaan ei tule paha mieli siitä, että joku vähän kehaiseekin :o)

Illalla Prim. Ilman isompaa suunnitelmaa valitettavasti. Mihin se kantaa, ei sitten mihinkään. Tarvitsisi kyllä jaksaa laittaa esteet halutuiksi tai niin että pystyisi tekemään ajatuksella. Kunhan saan ajatuksen kasaan.
Suunnitelmallisesti vain pujottelua vinokepeillä ja ohjureilla. Prim menee aika voimalla niitä ja Sporttiksen vinokepit on aika löysät niin niitä joutuu suoristelemaan kokoajan. No eipä ainakaan riko itseään kun ne antaa myöten.
Sillä on aika hyvä ajatus pujottelussa. Loppuun saakka kovaa, välittämättä missä minä olen. Kohtalaisesti hakee kulmiakin. Nopeasti tässä ei edetä, kerta viikkoon treenillä ei kummaista aikaan saada. Ehkä tarvitsee alkaa ajattelamaan joskos keksisi jotain lisä treeni mahdollisuutta.

Ja kuulumisia Joensuusta. Viuhka on kotiutunut melkoisen mukavasti ja pitää omalla tavallaan pojat ruotuun. Kokeilee vähän Katiakin ;o)
On päässyt jo aksailemaankin ja Kati testaamaan miltä se nopeahko maxikoira tuntuu.
Kiitos Katille Viuhkan aktivoimisesti. Meillä toki on iso ikävä, mutta onneksi Viupiu on hyvässä hoidossa. Katsotaan kotiuttamisaika myöhemmin.

kuva: Kati Hasunen







keskiviikko 5. helmikuuta 2014

paluu treeneihin

Pitkän viikon tauon jälkeen ;)
Sekä Prim että Voltti Sporttiksella.

Prim meni melkeinpä aika kivasti. Käntyy kyllä (vielä) huisin hyvin ja aika haipakkaakin menee välillä. Ei ehtinyt ei millään yhdessä kohtaa putken jälkeen ohjaamaan.
Niistoissa välillä nappaa sen hypyn loistavasti ja saa lähteä itse, toisinaan taas joutuu enemmän odottamaan. Riippuu hiukan tulokulmastakin. Päällejuoksuun tuli, jee. Ja lukee kyllä aika kivasti esteitä ja myös takaaleikkaukset toimi.
Rimoja ei vielä nosteta, odotellaan hetki. Kunhan tajuaa oikeasti missä etu- ja takapää on.

Voltti meni reippaasti :) Ja kilttinä, virheet tuli kun kääntyi liian hyvin. Oho.
Saatiin myös kisakeinu versio Voltin tyyliin. Tarkoituksella ja meni lankaan. No ei mennyt toista kertaa, kiltisti nakotti siellä lupaa odottaen.
Muuten, olipa se pätevä <3 Muutama oivalluskin, niin minä kuin Tuulia oltiin vähän oho. Täytyy muistaa :)

Viuhkalla pyyhkii Joensuussa Katin ja poikien kanssa mukavasti. Päässyt aksailemaankin.
Ja kun joitakuita on kovasti uteluttanut miksi Viuhka on Katilla, niin vastaus on: lainassa.
Viuhkaa ei ole myyty, eikä tulla ikinä koskaan myymäänkään. Kiltti koira saa leikkiä vähän aikaa opetuskoiraa :)