maanantai 31. joulukuuta 2012

Viimeistä päivää

Vuoden viimeinen aamu käynnistyi Sporttiksella treenaamalla. Vähän tokoa, vähän agilitya.
Sitten töitä ja nyt loppuilta taitaa mennä siinä missä muutkin vapaa illat. Netissä roikkuen, telkkaria katsoen, herkkuja syöden, kirjaa lukien, koiria rapsutellen, saunassa käyden.

Vuosi meni taas iloineen ja suruineen. Ikävintä on ollut ehkä Riepun sairastaminen.Kuitenkin loppu melkeimpä hyvin, se on hengissä ja varsin reipas & elinvoimainen. Iloja on ollut paljon, ärsytyksiä hiukan. Oman krompan krempat meinasi alkaa ottamaan päähän rankemminkin. Nivelsiteet, pinnallinen veritulppa, polvi, akillesjänteen kiinnityskohdan revähdys. Kaikki samassa jalassa peräkkäin.
Voltin kanssa tokossa ollaankin pitemmällä kuin oisin uskonut. Agilityssa osaa paljon jne., mutta 2-lk killutaan. Tottakai se on lievä pettymys tavallaan, mutta nyt jo olen päässyt siitä yli.
Paljon iloa on tuoneet koirien lisäksi ystävät. Vanhat ja uudet. Kaukaa ja läheltä.


Pentuesuunnitelmia on, mutta mille vuodelle? Sitä en varmaksi tiedä. Mielenkiintoisia vaihtoehtoja kyllä tuntuu alkavan löytyä...

Ensi vuosi mennään niinkuin se sitten meneekin. Ilman kauheita suunnitteluja saati lupauksia.


sunnuntai 30. joulukuuta 2012

kotikutoista tokoa

Lenkkeilyä, tokoilua, löhöämistä ja ystäviä. Sekä ripaus työntekoa. Viikonlopun ihan onnistunut coctail.

Tokokoe lähestyy ja treenit olleet aika minimissä. Vähän kotosalla herätelty ja muistuteltu. Perjantaina kävin tuohon lähelle tekemässä ruudun pitkästä aikaa.
Ruutu oli oikein loistavasti muistissa. Merkki kanssa. Mutta se merkille meno ei ole yhtä riemukasta kuin se alunperin oli. Syytä mietin ja sitä, millon se menetti merkityksen superhuippujuttuna. Kun alettiin tehdä niitä vaikeita häiriöitä. Teki oikein, mutta mietti kovasti. Vähensikö miettiminen ja se lievä epävarmuus sen vauhdin ja ajatuksen?
Mutta ruutu oli siisti. Myös sivulle tulot sieltä hyvät aavistuksen autettuna.
Ohjattu oli hyvä sekin, molemmin puolin.
Luoksetuloissa ne stopit vaan saisi olla parempia, paljon parempia. Mutta oli liukasta.

Sisällä kaukoja, hiukan joutui läheltä muistuttamaan liikeratoja. Muuten ihan ok sinnepäin edes.

Tänään Sarin kanssa ohjattua liikkuroituna. Otti häiriötä ylimääräisistä merkeistä, mutta teki ihan ok. Oikea oli vähän hukassa, mutta pysähtyi ja haki oikean sitten kuitenkin. Muutama helpotettu toisto.
Tunnari oli yöks. Maisteli :/ Toi toki oman, mutta piti natustaa jokaista. Huomautin siitä ja herkkis sano, että tee ite paremmin. Kohta teki oikein hyvin nuuskuttaen ilman suullista apua. Hassu koira.
Z ok, eka istuminen seis. Tarttee aavistuksen vielä edes katsetta.
Kaukot kaukaa, Sari katto. Ei kuulemma edennyt yhtään, vaihdot puhtaita. Hyvä Vomps.
Illalla vielä olkkarissa tunnari. Ei mustustelua, hyvin nousi oma ja toi.
Sitten keksin ehdä keinon saada maahan menosta vauhdissa hienon ;) Katsotaan... hauskaa meillä oli ainakin!

Kovasti jännitin myös Lauran ja Pirkon puolesta (ja vähän Katjan ja Miion!) Next Levelin ekalla leirillä. Toki tiedän heidän olevan kauhean hyviä jo, mutta silti. Turhaa jännitin, taisivat molemmat olla melkoisen päteviä :)




perjantai 28. joulukuuta 2012

treenii, jee

Eilen pääsi aksaamaan, jee :o) Teimme Sepon jättämää rataa, jonka piti olla ihan helppo. Lukuunottamatta loppua. No ei se ollutkaan, helppo. Paitsi se loppu.
Me olimme Voltin kanssa ajoittain ihan eri radalla. Tai ainakin ihan eri ohjauksissa. Nyt syystä tai toisesta väisti minua todella voimakkaasti haluten pitää etäisyyttä enemmän kuin oli tarpeen. Täytyy taas ottaa kuuri lähelle tulemista, kädestä palkkaamista.
Halusin ehtiä yhteen kohtaan tekemään muurin jälkeen valssin, koska silloin ehti paremmin jatkoon. Muurille tultiin kovaa ja vinosti eikä siihen oikein ehtinyt tekemään pyöristystä. Minun valssi valahti ensin, peruutin ihan turhaa ja liikaa. Tosin koska Voltti on aika elastinen niin se onnistui silti muttei kauniisti. Lopulta sain onnistumaan yhden siihen kohtaan ihan hyvän valssin. Vaati kyllä toisten sanomista, nopeaa liikkumista ja rytmittämistä & heti ympäri. Vaikeaa.
Vekkaukseen ei imenyt mukaan, läksi ihan mihin sattu. Tarkkaa on, Riepu kun tulee vain, tuon kanssa kaikki katseesta rintamasuuntaan on oltava todella tarkkaa. Ei saa edes ajatella väärin ;)
Siinä lopussa oli ehkä hiukan vaativa pujottelun hakeminen. Mutta Voltti imee hyvin ja kuuntelee sanoja, niin haki sen olin kummalla puolella tahansa.

Päänvaivaa ehkä aiheuttaa edelleen ne kontaktit. Laura katsoi ja ei se kyllä virhettä juostessa ota puomilla. A vaatii käskytyksen, jos vain juoksen niin loikkaa korkealta. Täytyy taas herätä tähän ja pyytää Juhaa rakentamaan se kehikko.
Haluaisin pitää juoksukontaktit sekä pysäytykset. Nyt vaan ei ole selkeää pysäytys sanaa. Se täytyy siis ajaa sisään ja vahvistaa. Ettei turhaan tekeminen loppuisi kesken.
Keinu oli pääosin ihan hyvä, kerran meni läpi ihan hui hai kovaa... muttei toista kertaa.


Muuten eilen tuli lenkkeiltyä enemmän kuin yleensä. Aamulla Sarin lauman kanssa ja iltapäivällä lumikenkäilin ekaa kertaa. Vähän mietitytti kuinka Voltti jaksaa aksailla illalla, mutta eipä näyttänyt olevan ongelmaa.


Kielitään



tiistai 25. joulukuuta 2012

R&R

Kuinka ihmeellistä onkaan kun on yksi päivä ettei ole oikeasti mitään tekemistä? Olin melkoisen tylsistynyt vaikka luulisi, että juuri tuollaisia päiviä kaipaa elämään enemmänkin.
Jouluruoat oli jo valmistettu eikä tarvinnut kuin lämmitellä ja laitella pöytään. Kohtuullisen siistiäkin oli kotosalla. Ei ollut treenejä. Ei kyläilyjä, ei vieraita. Lapset puuhaili pääosin omiaan. Juha työvuorosta väsyneenä taas omiaan.
Lenkkeilin, tein lumitöitä, söin suklaata, lenkkeilin, vähän tokoilin ja lenkkeilin. Otin päiväunet. Päivä ei tuntunut kuluvan millään, ihan outoa.

Riepun ja Ruutin suhde on jotain erityistä. Riepu rakastaa tuota muita kiusaavaa pikkurakkia selkeästi. Ruuti seuraa Riepua mihin vain. Sisällä Riepu pääosin haluaa olla rauhassa ja nukkuu takkahuoneessa. Ruuti enemmän touhuilee ja osallistuu, mutta kun tulee uni, niin se on ainut joka sallitaan Riepun viereen boxiin (Riepu siis haluaa nukkua boxissa, ovi on toki auki ja saa mennä miten haluaa).
Ulkona Ruuti menee Riepun perässä kokoajan. Onneton pienillä tappijaloillaan koittaa pysyä lumessa koipeliinin perässä. Kun Riepu hyppää, Ruuti hyppää. Kun Riepu pysähtyy, Ruuti pysähtyy. Ja pomppii Riepua päin ja Riepu sallii sen. Ainut koira meillä joka saa tehdä niin.
Riepu antaa Ruutille luunsa. Syödä kupistaan. Nuolee sen korvat. Antaa Ruutin nuolla omansa.
Jos ja kun Ruutille ja Viuhkalle tulee sanomista, niin Riepu on salamana siinä välissä.
Joskus Riepu joutuu sanomaan Ruutille tiukemmin ja se uskoo heti. Siis sillä silmän räpäyksellä. Muut kun sanoo, niin yleensä se vaan aiheuttaa yleisen kilpaa huutamis kuoron, johon joudun sitten osallistumaan.

Ymmärränn Viuhka-Voltti tiiviin suhteen. Mutta kuinka nuo perheen nuorimmainen ja vanhin koira ovat luoneet tuollaisen keskenään? Tässä on ehkä se ikävä puoli, että Maliina jätetään aikalailla yksin. Lenkillä ja pihalla Riepu&Ruuti riehuvat keskenään, samoin Viuhka ja Voltti. Maliina vähän hengailee. Onneksi sillä on Juha ;)










perjantai 21. joulukuuta 2012

Joulun toivotuksia


Jouluun saakka painetaan töitä ja touhotetaan muuta. Mutta jospa niin ihmis- kuin koiraväki rauhoittuu sitten Aattona iltapäivästä joulun viettoon. Tai no mies on töissä 24h aattona just.
Taas on vuosi takana ja kaikenlaista on tapahtunut. Mutta onneksi loppujen lopuksi ei järisyttäviä juttuja kuitenkaan, kyllä kuitenkin kaikkea iloa ja kivaa on enemmän kuin negatiivisempia asioita.


Kiitos lista olisi todella pitkä eli lyhyemmin
Valtava kiitos ihanille kasvattieni omistajille!
Ystävät, ihanaa kun olette olemassa!
Perheelle se valtavin kiitos <3 

Nyt blogi hiljenee ja palailee henkiin joulun jälkeen taas.

treenipvä

Torstaina päivällä Janitan opissa.
Voltti meni melkoisen kivasti, suorastaan hyvin. Joka hetki ei tietty ohjaajasta voi ihan samaa sanoa. Mutta en nyt ihan huono ollut minäkään.
Kotiläksyt olivat tuottaneet tulosta ja nyt mm. pakkovalssi onnistui tosi kivasti. Valssit vaan pitäisi pyörähtää nopeammin ympäri. Pitäisi myös oppia käyttämään hyväksi rytmitystä enemmän hyväksi, se vaan toimii Voltin kanssa. Puhuttiin siitä(kin), että hankala vielä aina tietää milloin, miten ja missä kun ihan varma en ole monta askelta ottaa mihinkin jne. Ja kun Riepu ei ole koskaan reagoinut rytmin muutoskiin oikeastaan mitenkään ja sen ohjaaminen on luissa ja ytimissä, nyt joudun vähän taas opettelemaan uutta.
Takaa ohjaaminen on haasteellista. Voltti oli superhyperkiltti ja otti jopa kieltoja pari kun jarrutin! Nyt vaan täytyi olla iloinen, sillä sillä on hiukan tapana ryysiä läpi. Pitää oppia myös pitämään suunsa kiinni.
Ihanaa oli, että Riepu pääsi rallattelemaan! Medirimoilla, mutta mun maailman paras malinois teki nollalla 26 estettä noin vain. Vähän juu lenteli, mutta mm. kontaktit olivat niin hienot. Sen kanssa takaaohjaaminen meni ihan luonnostaan, sylkkäriä sylkkärin perään ei tuottanut ongelmia.
Kauhean hyvä mieli jäi treeneistä ja muutenkin. Ihanaa kun on upeat koirat, ihania ystäviä jne.

Illalla vielä Sporttikselle. Sarilla tontturata ja siinä haasteena pujottelun kulmat. Laitettiin sitten myös ympäri hallia ympyrä eri esteillä.
Ekaksi liukui liian kovaa avokulmaan, mutta sitten oikein hyvin ja kesti siitä vielä leikkauksenkin. Myös päällejuoksun toisinpäin. Eteni hyvin ja haki esteet. Mitäs siinä, kivat treenit juuri ennen joulua!

Pääsin vielä rallattelamaan Pirkon kanssa. Hui kuin se on nopea. Ja reagoi asioihin paremmin kuin Voltti. Eli minä olen tehnyt omastani jyrämäisemmän, huoh. Toisaaltaan tietty siitä on hyötyäkin välillä, toisaaltaan ei.

Loppukevennykseksi kauko-ohjaus aksaa. Laitan videoklipin myöhemmin.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

2 vuotta

Vanhoja ovat nämä V-pennut. Uskomatonta kuinka aika meneekään vauhdilla.

Olen jo hetken miettinyt tätä pentuetta monella tapaa. Puntaroinut Viuhkan mahdollista uudelleen astuttamista ees taas. Voltin astuttamista. Poikien mahdollista jalostukseen käyttämistä. Ja tietysti myös Pirkkoa!

Volttihan on paljon enemmän kuin odotinkaan. Ei se ole täydellistä nähnytkään, mutta itse kyllä tykkään siitä ihan hurjana.
Sen työmotivaatiota voi vain ihailla. Se on aika järkevä, ohjaajapehmeä ja kiltti. Kuitenkin sieltä löytyy se hurrrja Voltti, jonka olen antanut nyt tarkoituksella hiukan nostaa päätään. Välillä sitten alkaa keulia, mutta ei se haittaa!
Se on melkoisen nopsa, osaa käyttää kroppaa erinomaisesti eikä ole koskaan vielä ollut edes jumissa.
Voltti on ehkä vielä helpompi kuin Viuhka normiarjessa, mikäli se nyt on mahdollista. Se on niin mutkaton, rauhallinen ja kotonaan missä vain ja kenen kanssa tahansa. Tämä tuli todistettua jo pelkästään Slovenian reissulla, jonne matkusti lentokoneen ruumassa parilla välistopilla. Asui vieraan koiran kanssa hotellissa ja mentiin isoissa laumoissa lenkillä. Se oli täydellinen matkakumppani!
Se on todella perusterve, ei ole tainnut ikinä ontua askeltakaan, en muista edes ripulia. Syö mitä vain (ja milloin vain, esim. irtokarkit pöydältä maistuu erinomaisen hyvin). Virallisestikin Voltti on terve, niinkuin koko pentue!
Kisaura aksassa aloitettiin ilman mainittavaa menestystä kesällä. Nollat ovat tiukassa, mutta sen kanssa meneminen on suurimmaksi osaksi niin kivaa ja hienoa. Paljon on läheltä piti-ratoja nollien kannalta, runsaasti vautsi vau-ratoja, mutta myös niitä katastrofeja mahtuu joukkoon. Voltti on kohtuu osaava, erinomaisesti etenevä koira, joka meni jo ellei kerrota selkeästi mihin mennään. Toisaaltaan nyt kun on enempi otettu hallintaa mukaan, niin kysyvä koirakin aiheuttaa virheitä :) Eli yhtä nollaa vaille 3-lk.
Kyllähän se, ettei olla noustu 3-lk hiukan kärvisteli. Mutta nyt sitten olen miettinyt, että toisaaltaan meillä toivottavasti on paljon agivuosia edessä ja mahdollisuus ihan minne tahansa kunhan asiat loksahtaa paikalleen. Loksahtaako ne, en tiedä! Aika näyttää, mutta kyllä tämä koira on parhaimpia treeni- ja kisakavereita mitä minulla on koskaan ollut.
Tokossa eka koe oli n.vuosi sitten. Nyt mennään EVL-luokassa jo ja sieltä on se yksi 1-tuloskin. Ihan hurjaa minulle, mutta Voltti on aika pätevä tokokoira! Etenkin sillä treenimäärällä.
Jäljen alkeita tehtiin muutama kerta kesällä. Sillä on tosi tarkka nenä ja keskittyy erinomaisesti. Mutta aika ei taida tähän lajiin riittää. Plus että on ne PK puolen esteet niin isoja pienelle koiralle.

Vielä olisi parit treenit ennen Joulua. Sitten ehkä yhdet kisat ennen vuoden vaihtumista.




Tuloksia ei siis pentue vielä tänä vuonna hurjasti ole tahkonneet, mutta ne ovat kuitenkin vasta 2v. ja aikaa siis riittää!
Pyry ja Vip aloittivat Voltin lisäksi viralliset agilitykisat, mutta jäivät vielä kisatauolle treenaamaan hiukan lisää. Pirkkokin kuitenkin osallistui Kuopiossa Agirodussa meidän hurjan hienoon V-Lyylit joukkuekisaan. Joka me tietysti voitettiin ihan ylivoimaisesti ;o)
Vip suoritti BH-kokeen, loistavaa! Kokeili myös toko-koetta, vielä oli vaativa halliympäristö silloin hiukan liikaa häiriötä antavaa. 
Kaikki treenaavat ahkerasti agilitya ja myös tokoa! Eli odottakaapas ensi vuoteen, koko V-jengi tulee ja valloittavat tavalla tai toisella kentät :o) 
Pyry starttaa Sarin elämänsä ekassa toko-kokeessa tammikuussa ja Pirkko agilityssa Lauran kanssa. Hienoa ja jännää! 

lauantai 15. joulukuuta 2012

Hopoti hopoti hoi

Vähän sillä asenteella eka rata Hyvinkäällä. Luomalan Henkalla oli helppo, nopea rata. Ei mitään ihmeellistä, sinne, tänne ja tonne ympyrää. Käänty lopussa leikkauksella todellakin enemmän kuin 90 astetta, oli superhyperhieno käännös -> väärään päähän putkea. Oho. Muuten hiukan rallatellen sinne tänne ja tonne, käännökset veny yms. Kun en ohjannut rivakasti vaan mentiin vähän sillen hopsansaa kun on helppoo kunhan mennään este kerrallaan. Tyhmä asenne, tyhmää ohjausta, ihan hieno koira.
Tokalla oli jo tekemistä hiukan enemmän, me like. Ja Voltti kanssa. Niin onnistu hyvä käännös putkesta, vastakäden tiukempi käännös, kontaktit pysähty (jolloin ne todellakaan ei olleet supernopeat), rytmittämällä nättejä käännöksiä, pujotteluun meinasi livetä avokulmaan vähän kovaa, mutta jarrut löyty viimetipassa. Tokavikalla hihkaisin turhaan (ettei menis väärälle esteelle minne ei ollut edes menossa) ja siispä kääntyi katsomaan ja hyppäs päin rimaa plus sitten vikan ohi, pöh ja höh.
Mutta 18 estettä meni hyvin, oli se yksi enemmän kuin edellisellä ja Joensuussa. Pari lisää hyvin ja mehän saadaan nolla!




torstai 13. joulukuuta 2012

sporttis

Mikä siinä lie, että vaikka ois kuinka väsynyt, niin treeneihin on mukava lähteä ja mukava treenata. Ja sitten ei enää väsytä. Aamulla vasta. Haukotus.
Voltti oli ihan pätevä. Kontaktit nyt aiheuttaa ehkä vähän päänvaivaa, koska pysähdyskäsky nyt ei oikein toimi. Kelles se nyt sitten onkaan yllätys.... vahvistelin sitä lopulta, ainakin luulen niin.
Paljon positiivista (ostin heti Lauran ruotsalaisen asenteen ;o). Eipä kauheasti mitään negatiivista.

Olen itse liikkunut hiukan enemmän. Aamulenkit malien kanssa ja töihin kävellen bortsujen kanssa. Plus treenit tai illalla lenkki vielä. Jos tämä kunto tästä nousis vähitellen. Flunssa vähän haittaa, mutta ei pahasti onneksi.


keskiviikko 12. joulukuuta 2012

etenemät

Sain haasteen, jossa piti etsiä koiriensa parhaimmat etenemät agility- ja hyppyradoilla. Eihän ne mitenkään vertailukelposia mihinkään ole, mutta kun niiden etsiminen ei kauhean hankalaa ollut, niin... Tosin kaikista radoista ei ole etenemää merkitty ja en jaksanut etsiä (tai löytyykö) muuta kuin x määrä startteja/koira. Ja eri luokista nuo. Mutta silti, siinäpä ne miten koviten menevät. Hassu sattuma, R ja molemmat Veet menneet samoissa lukemissa hyppikset. Tosin eivät todellakaan samoja.

Riepu     agi 5,6m/s.        hyp. 5,05m/s.
Maliina  agi 4,43m/s .     hyp. 4,67m/s
Viuhka  agi 5,02m/s       hyp. 5,05m/s
Voltti     agi 5,03m/s       hyp. 5,05m/s

Jos joku haluaa haasteen napata eteenpäin, niin siinäpä se :)

Janitalla

Ei aamun vastoinkäymiset, ei flunssa tai muukaan estänyt hyviä treenejä Janitan opissa.
Voltti oli oikeasti aika mukava elli todella mukava ja saatiin jopa paljon kehuja. Kehujen vastapainoksi tietenkin lisää treenilistalle. Putkijarrut myös tosi kovasta vauhdista ja lyhyillä putkilla. Olipa vaikea saada Voltti kääntymään kun meni vauhdinhurma päälle & mun liike ja väärin sijoittuminen ja ja ja... Toisaaltaan kun onnistu, niin oli aika pähee.
Twistissä vähän hiomista, tein ne liian hätäseen ja vähän valahti. Mutta sitten kun vaan teki ajoissa ja kunnolla, niin ero oli huomattava. Rimat pysyivät (miksiköhän joka kerta tästä jaksaa niin iloita kun ei ole mikään riman roiskija?), tuli ohjauksiin kun ne teki vaan oikein, posotti kontaktit liiankin kovaa jne.
Olinpa hyvällä tuulella, väsynyt ja hikinen treenin päätteeksi. Ja vaikka Volttikin teki hurjasti enemmän kuin normisti, niin se jaksoi niin hyvin ja yritti parhaansa väsystä huolimatta.


maanantai 10. joulukuuta 2012

viikko vierähti

Viikko taas vierähtänyt.
Ollaan ehditty käydä Voltin kanssa Joensuussa kisoissa. Ekalla hylly kun en vaan ehtinyt, toisella 5vp. kun vika hypyn ohi. Vieläkin harmittaa täysin oma idioottimaisuus... miksi oi miksi. Mutta eipä siiträ enempää. Paitsi että hitto kun olen tyhmä!
Joensuussa Voltti meni kovaa, kääntyi etenkin tokalla radalla oikein hyvin ja oli kuuliainen pikku bc. Kontaktit ovat liian nopeita, todennäköisesti sai ekalla keinusta ansaitun virheen. Puomin meni kovempaa kuin ikinä koskaan milloinkaan ennen. Tokalla hiukan otti raviaskeleita lopussa. A tais olla ok molemmilla radoilla. Rimat pysyivät jnejne. Paljon hyvää ellei jopa hyvin paljon. Mutta silti... voi itku.
Mökkeiltiin muutama päivä ja koirat tietty nauttivat saadessaan kirmailla monta kertaa päivässä puhalla ja pitkin metsiä.
Tokoiltu ollaan ihan vain kotona, mukavaahan sekin on.
Maanantai aamuna Sari, Cheenan ja Ninjan kanssa Sporttikselle. Voltilla kontakteja, putkella leikkaamista (ei ongelmaa), pujottelua vaikka mistä kulmista ja vaikeuttaen. Hyvät täsmätreenit!
Huomenna on Hi-Han junnuryhmällä valmennus. Siihen oli paikka myynnissä kauan, mutta eipä kelleen kelvannut. Oisin voinut ostaa sen (kun jos paikat eivät mene, niin ne saa mennä ulkopuolisillekin), mutta kappas kuinka sitten se kelpasinkin ;o) Hyvä kun meni, ei minulla siihen oikeutta ollutkaan. Hassua vaan ettei se kelvannut ennenkuin joku olis halunnut sen. Nooh. Eipä se minuun koske.
Ke oiskin Janita, to omat treenit ja la vuoden vikat kisat.

maanantai 3. joulukuuta 2012

aikainen lintu madon nappaa tai jotain

Juulin vienti reissulla Sporttiksella treenit. Mukana Viuhka ja Voltti.
Voltilla alkuun hiukan tokoa. Lähinnä merkkiä ja sivulle tulemista vauhdista. Kun ruudusta tullessa tahtoo hiukan kovaa mennä ohi helposti. Jäävät ja ne kun meni hyvin, niin päästiin agilityn pariin.
Ajatuksena oli kontaktit ja sitten ne kääntymiset, etenkin putkesta.
Viuhka pääsi ensin ja kontaktit on sen taattua menoa. Ei se nyt niitä hulluna tykitä, himmailee alastuloja, muttei pahasti Viuhkaksi. Pysähtyy varmasti. Käännökset oli ekaksi ihan vaan minun ajatus, jota en saanut siirrettyä Viuhkalle. Meni nimittäin oikein tyylikkäästi 3 hyppyä suoraan ennen kääntymistä. Sillä ekalla olisi pitänyt kääntyä.
Sain lopulta ihan kivoja ja näppäriä käännöksiä, jarruja ja vähän rytmiä.
Voltilla aluksi keinun vahvistamista vaikka jään jälkeen. Meni turhankin rivakasti, ei mitään merkkiä himmailusta.
Niitä käännöksiä ja merkkauksia. Voltti joutuu ajattelemaan niin paljon noissa, että vauhti hidastuu. Tuo on tuttua enkä suostu siitä nyt ahdistumaan. Kun se tietää varmaksi miten asiat hoidetaan, vauhti palaa kyllä. Sain siis oikein mukavia käännöksiä, sain ehkä hiukan rytmistä kiinni paremmin.
Puomi on nyt vähän vaiheessa... se juoksee sen aika näppärästi, ei siis silleen kuin noi oikeat juoksupuomikoirat, mutta silleen kipittäen. Otin kännykällä videota, että olisi todistuskappaletta itselle miten sen suorittaa, osuuko vai ei, meneekö hilkulle vai sinnepäin.

Tehtiin molempien koirien kanssa myös välistävetoja (mun yöks), päällejuoksua, taaksetyrkkäsyjä. Lopuksi Voltilla esteen ohittamista ja poispäinkäännös. Se on sille tosi vaikeaa etenkin kun ensiksi sai sen hypyn mennä, sitten olisikin pitänyt tulla ohi. Palkaten onnistuttiin kyllä.

Hallissa oli tosi lämmin. Ja minulla paljon päällä. Tuli hiki ja sitten tulikin kylmä jäähdytellessä koiria. Tosin annoin niiden huolehtia itse hallissa jäähdyttelyjä n.10min... Ihan vaan siksi ettei ne vaan palelluta selkälihaksiaan ;)

Kontaktit...

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

motivaation keräilyä

Onko se aika vuodesta, että ei oikein jaksa, ei nappaa? Vai onko joku paikallaan junnaamis kausi kyseessä. Tai ehkä elämään mahtuu aina tähän aikaan niin paljon kaikkea, että itsestä ei vaan riitä kaikkeen.
Jaakon kanssa keskustelu auttoi kyllä, täytynee laittaa kiitokset sinne.
Lapset kasvaa, teinejä aikuisuuden kynnyksellä. Olisi ehkä helppo antaa heidän olla vain, kukaanhan heistä ei kauheasti vaatimalla vaadi mitään ylimääräistä paneutumista heidän elämään samalla tavalla kuin joku vuosi sitten vielä. Mutta selvästi tarvitsevat vielä vanhempaa huolehtimaan, kyselemään, juttelemaan ja jakamaan elämän pieniä ja isoja asioita. Toki jokaisella on ne omat juttunsa vahvasti, mutta kyllä koti on koti, vanhemmat niitä isoja apuja vielä melkein joka asiassa. Sitten lopulta kuitenkin.
Töissä alkaa olla kiirettä. Jotenkin sekin on nyt syksyn mittaan mennyt vähän omalla painollaan ja kostautuu tietenkin nyt hiukan isompana työmääränä ja paneutumisella siihen. Ne työt eivät itsestään katoa, paperipinot kasvaa ja minua ahdistaa.
Joulu tulee ja minä rakastan joulua. Vaikka sen alusaika on itselleni kiireisintä aikaa, niin on paljon "pakkoa" mikä täytyy vaan tehdä ja saada oikean tunnelman saavuttamiseksi. Lahjat ovat toisarvoisia, se kaikki muu on niin tärkeää. Ainut pyhä, jota meidän perheessä vietetään. Ja sitä juhlitaan sitten kunnolla vanhojen perinteiden mukaan.

Motivaatio treenata ja kisata on nyt miinuksella. Ei oikein jaksaisi, ehtisi. Kuitenkin kauheasti haluan. Skitsofreenista ehkä. Mutta pakko jostain on hellittää ja antaa periksi ettei kaikkeen ehdi eikä kykene. Kohta sitten taas.
Vielä olisi yhdet kisat ja se on kyllä ihan hauskaa mennä Joensuuhun. Sieltä muutamaksi päiväksi mökille tyttöjen ja äidin kanssa. Katsomaan pimeyttä, laittamaan kynttilöitä ja saunomaan maailman parhaassa saunassa. Sitten taas jaksaa.
Olisi myös Jessican tokotreenit, olin ne jo unohtanut. Sekin on ihan mukavaa, mutta minulla ei ole hajuakaan mitkä liikkeet ottaisin. Christalta tuli niitä kotiläksyjä ja niitä ollaan kotosalla tehtykin.
Janitan parit treenit, se on aina huippua!

Mutta pitäisi kai jaksaa ajatella omia tavoitteita ja asennetta, mitä ja milloin. Kun Voltin kanssa on junnausvaihe menossa. Viupiu treenailee vaihtelevasti ja kaiketi kohta voisi kisata.
Malit viettää leppoisia kotikoiran päiviä oikein tyytyväisen oloisina onneksi. Ja Ruuti. Räkyttää, riekkuu ja näyttää katupiskiltä ;o)

torstai 29. marraskuuta 2012

Treeni, joka oli rytmillisesti hiukan haastava meille aluksi. En saanut siitä rytmistä kiinni millään ja Voltti huiteli jossain kilsojen päässä. Ärsytys nousi heti ja sitten harmitti kun ärsytti.
Hetken keskittymisen jälkeen saatiinkin oikein hyvää pätkää ja onnistunutta ohjausta. 19-20 estettä puhtaasti ja oikeastaan hyvin sinnepäin. Sitten oli taas vaikeaa... ihan vaan kovaa ja piti rytmittää, kääntää ja ohjata. Sitäs itten vähän hinkattiin ja lopulta kahdella eritavalla saatiin onnistumaan.
Silti se lievä harmitus jäi päälle. En tiedä miksi, ehkä osaksi kun ei vaan jotenkin edetä. Junnataan paikallaan.

Tänään kun miettii, niin paljon onnistumisia ja sitten myös oikein loistavia käännöksiä. Nopeita kontakteja. Hyviä pujotteluja kulmineen. Nyt vaan ratatreeniä myös ja ajatusta&asennetta mukaan.
Lopuksi ihan vain vähän rytmityksellä käännöksiä, puomin hakemista ikävästä kulmasta, valsseja.

Tokoiltu hiukan kotosalla ja parkkiksella. Eipä pahempaa sanomista, meneehän se ihan mukavasti.


tiistai 27. marraskuuta 2012

sitä sun tätä - osa ääretön

Koska ärsytti enemmän ja vähemmän olematon treenimahdollisuus tähän aikaan vuodesta, niin varasin sitten lisätreeniaikaa. Kukas sitä minua treeneihin repisi tai mahdollisuuksia antaisi ellen minä itse :o)
Nyt vaan katsotaan kuinka suuri motivaatio on maanantai aamuisia heräillä treenaamaan! Mutta en voi ainakaan valittaa ettei olisi mahdollisuutta. Teen sitten aksaa tai tokoa, vaikka raahaan koko perheen koiralauman sinne!

Kiva on laumaa myös omistaa... Ruuti rukka oli eilen kipeä. Oksensi ja ripuloi reippaasti. Syykin selvisi, oksensi luun kappaleita :/ Ilmeisesti niillä on jemma-nimisessä paikassa ollut vielä peuranluun jämiä vaikka luulin ne jo siivonneeni pois kaikki. Onneksi oli jo illalla ihan kunnossa, vähän väsynyt vain. Annoin iltaruokana vain purkkiruokaa ja Inupektiä. Ei ollut yöllä enää oksentanut eikä ripuloinut. Aamulla meni jo tuhatta ja sataa häntä pystyssä.

Pinteli on kyllä ihan tajuttoman läheisriippuvainen kissa. Se on kyllä oikea kiusankappale öisin kun on ihan pakko tunkea ihan kiinni. Joko peiton alle kerälle kainaloon tai kaulan mutkaan (jolloin hengittäminen vaikeutuu olennaisesti). Mieluiten vatsan tai selän päälle, mutta siitä saa aina hatkat vaikkei paljoa painakkaan. Lisäksi se on keksinyt tavan puskea tajuttoman kovaa sillä pienellä nuppineulapäällään ellei asiat ole mieleisesti. Ja välillä ne eivät ole monta kertaa yössä.
Tuohon lisätään öiseen aikaan aktivoituvat bengalit, jotka eivät ihan varmaksi tiedä haluavatko maata sängyssä (yleensä eivät muuten kuin toisten kiusaksi käyvät ja kiroilevat), hyppiä ovia vasten, aiheuttaa yleisen sekasorron vai etsiytyä vaatehuoneen hyllylle pudottamaan tavaroita alas. Läski Hippo, joka tulee nukkumaan minun jalkoihin. Plus Voltti, joka haluaa nukkua ihan kiinni pää tyynyllä. Viuhka onneksi nukkuu aina jaloissa tai jopa sohvalla. Ruutikaan ei viihdy sängyssä vaan ihan omassa pedissä.
Sitten Juha ihmettelee kuinka en suostu pitämään Maliinaa irti öisin (nukkuu siis takkahuoneessa ovi kiinni). Puuttuiskin se rapsraps ees taas kävelevä koira...
Josta siihen, että valitin yksi päivä sen eestaas kävelystä. Yritin katsoa telkkaria ja koira kävelee. Sohvalle, siinä 2s. Alas sohvalta, rapsraps minun edestä keittiöön. Keittiöstä takaisin siihen sohvalle 2 sekunniksi. Alas sohvalta, kiertää olkkarin pöydän ja takas sohvalle. 2s. päästä keittiöön, pöydän ympäri ja takas sohvalle. Juha komentaa sen siihen olemaan. Kestää ehkä 10s. ja taas sama. Argh.
Juha ihmetteli, että mitä se haittaa jos ja kun kävelee? Ehkä minun hermot eivät ole ihan kunnossa, mutta se haittaa kun yritän kerrankin keskittyä elokuvaan, jonka oikeasti haluaisin katsoa alusta loppuun ilman jatkuvaa keskeytystä. Lopputulos oli se, että ekaksi minä komennan sen paikalleen (älä puhu sille niin rumasti). Pysyy ehkä 5min rauhassa ja sitten lentää ulos elokuvan ajaksi. (Kyllä sun koirat saisi olla sisällä! No joo niin saavat, koska NE makaa rauhassa paikallaan nukkuen.)
Tosin kostihan se Maliina mun ilkeilyn. Lenkillä läksi jonkun pupun perään. Katso vielä minua kun karjasin sen takas. Sen verran piti olla tuhma, että kävi pusikossa ja tuli sitten kyllä heti takas.
Viuhka on vähän poliisia, kävi sanomassa Maliinalle, että prkleen ääliö kun noin teet. Onneksi aika nätisti kuitenkin.
Riepu on niin jotenkin seesteinen. Riepu ja seesteinen ei ehkä sovi samaan lauseeseen, mutta näin se vaan on. On aika hyväkuntoisen oloinen nyt taas kun saatiin lääkitys kohilleen, pulskahan se on. Mutta lenkkeilee iloisena, syö hyvin (millos ei olis...), tyytyväisen oloinen kaikenkaikkiaan. Luulin jo tässä, että joudun miettimään sen päästämistä pilvien päälle, mutta nyt taas tekee erittäin selväksi sen, ettei Riepun aika ole vielä. Onneksi!

Plääh

Ärsyttää kun ei saa treenattua. Ainakaan tarpeeksi. Ärsyttää kun ei ole aikaa. Ärsyttää paikallaan junnaaminen, ainainen märkä kuraisuus ja tyhmä syksy.

Kisattiin su. Tyhmä minä. Hidas minä. Huono minä.
Että silleen.

Treenattiin ma Jaakon opissa. Huono minä. Keskittymiskyvytön minä. Väärin ajatteleva minä.

Onneksi huomiseksi luvattu lunta ja pakkasta. Tulis vaikka metri ja pakkasta sellaset -35. Vois vetää peiton korville, hautautua lämpimien lemmikkien viereen ja nukkua valoseen aikaan.


perjantai 23. marraskuuta 2012

tokotusta

Christan opissa tokoa. Kisamaisesti liikkeet läpi.
Ensiksi naritus osasto. Voi että kuinka n.5,5h yöunilla ei enää tälläinen keski-ikää lähestyvä täti ihminen pärjää. Haukotus. Ja näköjään ei myöskään tuollainen teini-ikäinen bordercolliekaan pärjää. Nukutus. Voltti oli tasan sitämieltä, että sänky oli paras paikka vielä aamusella.
Kun nyt muistaisi kaiken...

Mutta Veikkolan hallille mars.
Paikallaolot. Minä en tainnut kuunnella kunnolla, luulin istumisen olevan ekaksi. Valmistelin siihen ja olikin maassa. No ei se haitannut, kai.
Maahan reippaasti. Oli nuuskutellut hiukan, laski pään alas. Ikinä en tiedä tehneen sitä. Takaisin tullessa sen ilme muuttuu inhaksi, syy? Mutta ok muuten, paneudutaan tohon ilmeeseen. Hypähti sivulle tulon.
Istumisessa sitten valmistelin liikaa. Sanomista. Mutta istui hyvin.

Aloitin ekana. Tuleepa esiin kaikki hankaluudet ja vaikeudet.

Ensimmäisenä oli luoksetulo. Hyvin taas maahan. Ei ennakoinut liikkurista. Pysähtyi Volttimaisesti tips-taps seis. Maahan ok. Sivulle törmäsi rumasti.
Eli treenataan niitä pysähdyksiä, mutta joka alustalla ei voi vaatia kaikkea. Ja noi sivulle tulot siisteiksi. Ohjeita tuli ja jotain taidan muistaakin.

En muista loppujärkkää...
Mutta Z teki ihan siististi. Minä en osannut yhtä käännöstä, en ollut koskaan tehnyt noin päin Z ja väsymystilan piikkiin siis etten edes katsonut niitä tötsiä ;o) Istuminen oli ollut nopea, seis ja maahan hyvät. Pitää varoa ettei vaan ala varastaa mukaan lähtöä.

Ruutu. En valmistellut siihen nyt oikeastaan lainkaan. Merkille meni ihan ok, olisi voinut olla ripeämpi. Läksi hyvin ruutua kohden, etsi hiukan aikaa katseella ja sivusta (yöks) sisään. Sinne ok maahan ja nyt varottava ettei vaan ala varastaa. Taas sivulle tulo ohijuoksuna ja korjaus. Tähän täytyy nyt panostaa ja treenata kuntoon. Ruutuun mennessäkin oli kuulemma hiukan matalampana ja ilme ? Hassua kun se on oikeastaan sen lempiliike. Noh. Katsotaan. Merkistä tehtävä takas se superjuttu. Rikottu ja tehty siitä vähemmän merkityksellinen, se nyt kostautuu tämmöisenä.

Ohjattu nouto. Merkille taas ripeämmin ja määrätietoisemmin saisi mennä. Pysähty hyvin. Läksi oikealle oikein hyvin. Toi ok. Mutta mikäs se ois ellei olisi muttia. Saisi mennä kovempaa kapulalle. Tosin laukkaa ok, mutta vieläkin nopsemmin. Korjaa sitä kapulaa suussa sen n.4m ennen. Syytä arvaillaan vaan. Tuo kuitenkin hyvin. Kokeillaan yhtä korjausjuttua.

Metallinouto. Se kapula muuten lentää hyvin ja vielä liukaa saman matkan matolla. Voltti läksi oikein hyvin, pysähty siihen missä se kapula yleensä on. Meni sitten hakemaan ja toi ripeästi. Mutta siinä on se mietiskely tauko, ei saa olla. Tätä tehtiin sitten uudella palkkaustyylillä, katsotaan jos auttaisi. Lupaavan näköinen oli ainakin alku.

Tunnari. Oikein hyvä. Mutta korjasi kerran suussa ennen sivulle tuloa. Kuulemma sen keskittyminen oli hetkeksi herpaantunut.

Kaukokäskyt. Syystä tai toisesta seisomisesta istumaan ei onnistunut. Meni maahan. Plääh. Muuten kohtuu kauniit vaihdot. Erikseen näytin vielä sen seiso-istu, oli ok. Mutta etupainotteinen ja varottava sitä ettei ala hipsiä.

Seuraaminen. Aika kiva, kuulemma oikein siistiä koiralta. Oma _pää_. Selvä, pää pystyyn.

Asenne pysyi kohtuullisen kivana kokoajan. Teki, tosin hiukan puoliunessa. Tosin myöhemmin oli sitä mieltä, että nyt voitas alkaa hommiin kun oli ottanut tirsat autossa ;o)

Oliko siinä kaikki?
Kuitenkin pikkujuttuja (?) paljon tai ainakin runsaan puoleisesti. Mutta ohjeita ja ajatuksia. Nyt vaan toteuttamista vaille huippis tokokoira ;o)

torstai 22. marraskuuta 2012

aksaa, mitäs muuta

Päästiinhän me treenaamaankin :)
Pasilla treeni, aika hankalahkon tuntuinen alkuun tutustuessa. Mutta lopulta ei se ollutkaan, yhtä pätkää tuli tahkottua kauemmin kun en meinannut ehtiä hyvin päällejuoksuun (rima) ja en tykännyt viskileikkauksesta siinä kun en päässyt ohjaamaan seuraavaa hyppyä hyvin. Ja ei se viski onnistunutkaan kyllä. Niitä tarttee treenaa.
Alkua parilla tavalla, kumpikin ok. Kellotettiin yksi kohta, olin väärässä. Hyvä tietää se vastaisuuden varalle!
Outoa, mutta pääsen Voltin kanssa paljonkin liikkumaan edellä kun vaan menen. Joko se on hitaan oloinen tai sen kanssa uskallan lähteä tai sitten molemmat. Tai olen oppinut vähän juoksemaan. Nopeampi minusta ei ole tullut.
Leikkaustreeniä tarttis, kummasti kammoksun niitä. Outoa, sillä Riepun ja Viuhkan kanssa ne ovat varsin toimivia.
Iloa pienestä, Voltti tuli lähelle vauhdista ja ahtaasta paikasta. Pujotteli itsenäisesti loppuun. Ohjautui oikein kivasti. Kääntyikin.
Mutta tosiaan niitä leikkauksia... lupaan treenata ens kerralla.
Lopuksi puomia tai paremminkin ikävästä kulmasta lähestymistä. Laitoin pujottelun sivukepin ylösmenon viereen. Hyvin tajusi kiertää sen ja meni sitten kulmasta kuin kulmasta. Ensimmäistä kertaa opeteltiin näitä, on varmaan pakko kun kisoissa on kovin ikäviä kulmia välillä.

Että kuitenkin siis varsin onnistuneet treenit! Ihan hyvillä mielin sunnuntaina kisaamaan.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Pimeä jakso

Ei jaksaisi, ei huvittaisi oikein tehdä mitään. Kuraa, märkää ja pimeää. Tulisi lunta ja pakkasta. Piristäisi.
Tokoillut olen kaiketi nolla liiketta viime keskiviikon jälkeen. Su-ma olin kipeänä ja ei päästy omiin treeneihin. Kotonakaan ei ole viitsinyt tehdä mitään. Ehkä tänään... Perjantaina olisi Christan katselmus hallilla. Hallilla, johon minulla on vuoro ja en ole ehtinyt käydä kertaakaan. Juoksu, muuta menoa.
Eilen yritin päästä treenaamaan agilitya, en päässyt vaikka olin varannut hallin aamusta. Pääkaupunkiseudun liikenne päätti estää agilityn treenaamisen. Kolaria siellä sun täällä matkan varrella, pakko oli ajaa kotiin kiertotietä = ei pääsyä hallille.
Eli kaikki on nyt vähän niinkuin treenejä vastaankin selvästi.
Torstaina olisi omat yökukkujaistreenit agilityssa ja tosiaan pe aamuna virkeänä Veikkolassa. Jos nyt jokin ei estä niitäkin.

Eli koirat ovat saaneet tarhailla pari päivää jopa ilman lenkkejä, kiitos kipeyden ja Juhan töiden. Kyllä ne eilen sitten juoksivatkin sen edestä metsässä.

Pentusuunnitelmat junnaa paikallaan. Astuttaako vai ei astuttaa. Kuka sen kertoisi?

maanantai 19. marraskuuta 2012

Kyllä tämä syksyn pimeys iskee kaikki treenihalut. Ja oikeastaan mahdollisuudetkin etenkin agilityyn on kehnommat. Nyt saa tyytyä pääaääntöisesti kerran viikossa treeniin.
Tokoa tietysti voisi treenata vaikka joka päivä ja kai sitä tuleekin jotain pientä tehtyä melkein päivittäin. Mutta suurimmaksi osaksi koko lauma on saanut tyytyä lenkkeilyyn ja löhöilyyn. Ei ne kyllä näytä pahakseen laittavan.

Torstaina sain treenata Volrin velipuoli Miion kanssa. Miio on myös 2-lk, näillä on sama isä.
Erilaiselta se tuntui, kovin erilaiselta. Ei missään tapauksessa huono, ei hidas. Vain erilainen. Minä sain sen loikkaamaan vähän turhan ylös, osa syy ehkä hallin pohja, osaksi minun ohjaus ja paljon käännöksiä. Mutta makava sitä oli viedä, kilttinä tulee kaikkeen. Putket nähdessään sen silmät aina alkoi loistaa, sinne sinne ;o)

Voltti meni ihan kivasti. Jouduin alussa sanomaan ettei saa tulla läpi ja se näkyi lievänä ylikiltteytenä ja ehkä myös vauhdittomuutena treenin läpi. Mutta ei se mitään, kiva välillä noinkin päin.

Tuli pitkästä aikaa otettua videotakin.

Voltti ja Miio

Torstain yökyöpelien iltamenot

torstai 15. marraskuuta 2012

Keskiviikon tokopläjäys

Keskiviikona tokotreenit Porvoossa Jessican opissa. Vaikea oli päättää kahta liikettä... lopulta päätin ottaa seuraamisen, joka oli minulle vähän vaikea etenkin Voltin kanssa kun se on niin pieni ja en näe sitä ja siinä ei ole sitä röyhkeyttä kuin Riepussa. Riepun päähän on melkein minun kainalossa ja asennetta voisi vaikka jakaa toisille.
Mentiin ekana ja ehkä se halli on hiukan haastava Voltille. Tarttis pienen virittelyn, mutta eihän sitä aina ehdi/pysty. Liikkuroituna siis eka setti. Tuntui kohtuulliselta. Mutten nähnyt onko suora vai vino vai jotain. Onko kontakti ok. Pitääkö paikan. Jne.
Kuulemma oli oikein nättiä, piti hyvin paikan, oli suora. Hiukan ajoittain seilaamista, pientä sellaista, ja korjaa heti. Myös peruuttaessa peruutti eikä pyörähtänyt ympäri, plussaa Voltille. Sanomista minun kävelystä, etenkin kulmista. Nyt mietin niitä liikaa ja liike on tökstöks. Eli saan mennä minun omalla tyylillä eli vauhdilla vaan, koira selviää niistä mainiosti :) En saa myöskään katsoa koiraa. No voi hyvänen aika, enhän minä näe sitä lainkaan! Tunnen vaan kuonon hipaisun joka toisella askeleella. Koska minulla on taitava pieni koira, niin täytyy luottaa. Selvä. Iik. Ehkä.
Otin toiseksi ohjatun noudon, koska sen kanssa oli ongelmia ja halusin nähdä tuleeko niitä ahtaassa hallissa. Merkilel meno oli hidas Voltiksi. Lisäksi en muista sen koskaan ikinä menneen oikean kautta merkille. Oliko syynä se, että ensimmäinen nouto oli vasemmalla? Eli Voltin oikealla sitten. Vai ottiko painetta Jessicasta? Kuka tietää. Läksi merkiltä hyvin ja määrätietoisesti ja oikein. Haki ja toi hyvin. Taas näkyi se aavistuksen omainen himmaus pari metriä ennen sivulle tulemista. Toinen puoli ja oikein hyvä taas. Himmaamisen syy ehkä kuulemma se, että alkaa vähän siinä funtsia palkkaa, lelun repimistä. Kun mielellään taistelee lelusta. Mutta hyviä olivat molemmat.
Lopuksi hiukan asenne merkkiä. Mikä ihme sitä tossa hallissa ja treenissä vaivaa?
Ja ihan lopuksi yhteisesti paikallaolot. Istuminen hyvä. Maakuulla alkoi tylsyys voittaa. Maahan meno hyvin nihkeä... tätä täytyy työstää eli pitää jaksaa vaikka on tylsää. Oli myös ottanut häiriötä kun Mia palkkaili Vipiä vieressä. Häntä heilunut ja halunnut niin kovin tulla palkattavaksi :) Onneksi ylösnousu oli ripeä!


tiistai 13. marraskuuta 2012

sitä sun tätä

Sunnuntaina Hyvinkäällä kahden startin verran. Hyllyjä, hyllyjä. Nopeita, ihan kelvollisia hyllyjä.
Ekalla kääntyi pujottelusta väärään suuntaan ja oikaisi läpi -> hylly.
Tokalla en vaan ehtinyt ohjaamaan ohi putkien suun lopussa -> erittäin hyvä hylly.
No, lähellä mutta niin kaukana :o) Hauskaa oli silti, koira toimi niin hyvin kun osaa, meni melkoista haipakkaa ja ohjautui silti kaukaakin. Paitsi sen ratkaisevan kerran ;o)

Maanantaina tokoa. Ruutua ja luoksetulo.
Menee kovaa, bongaa ruudun vaikka näyttää juoksevan ihan vaan täysiä johonkin. Häiriönä laitettiin merkkejä toiselle reunalle, meni ekaksi niiden kautta sitten ruutuun. Toisella kerralla kiltti likka ei halunnut tehdä väärin ja baanaanoi itsensä toista reunaa ruutuun.
Luoksetulot kelvolliset ellei nyt kuitenkaan loistavaa.

Asenne kaikkeen tekemiseen on nyt aivan ihana. Me ollaan myös temppuiltu ja ekaksi neiti tosikko meinasi jättää ne puuhat äipälleen. Kaipa joku kateus iski ja alkoi maistua temputkin ;o)

Tänään fyssarilla kun veti niin nurin Sloveniassa muutaman kerran & onhan tuota treenattu ja viime kerrasta on paljon aikaa. Tulos oli, että loistavan joustava lihaksisto, ihan kumikoira. Oikeassa kyljessä löytyi todennäköisesti ruhje, sai laseria siihen. Siinäpä se, ei tartte mennä kun joskus ensi vuonna ellei tapahdu mitään. Kun ei ole mitään hoidettavaa :o)

Temputteluissa Viupiu on aika pätevä. Täytyisi nyt vaan jalostaa niitä juttuja. Ruuti aiheuttaa lähinnä sekasortoa ja Maliinan yrittäminen on vain koomista. Riepu nyt ei jaksa osallistua, se mielummin omii vaikka lelun ja lähtee lussuttamaan sitä takkahuoneeseen omaan rauhaan.

lauantai 10. marraskuuta 2012

lauantai on tehty treeneistä

Ninan järkkäämä Janitan semmapäivä. Mukana mukavia ihmisiä, nuoria koiria.
Aamupäivällä haastavampi rata, iltapäivällä helppo. Janitan mukaan ;)

Ekalla radalla kompastuskivi on käännös hankalammasta kulmasta. Ei käänny. Treenattiin varmaan 10min vain sitä käännöstä. Minä en tajua miten päin pitää olla varpaat, kroppa, käsi missä kohdassa, kumpi käsi, mihin käännyn, mihin juoksen ja mihin heitän lelun. Argh.
Mutta kaipa se sitten rautalangasta vääntäen meni ihan hitusen tajuntaan. Tämä me treenataan!!
Loppuradassa ei mitään ihan kauhean ihmeellistä ollut kaiketi. Joku pikkujuttu, mutta muuten sinnepäin menoa. Mukavasti liikkui, tuntui melkein helpolta ja ehti kohtalaisen hyvin melkein kaikkialle mihin pitikin. Oli ihan hassu tunne, minä ehdin!

Toka rata ei nyt ehkä ollut niin helppo. Ei nyt vaikeakaan kyllä.
Halusin treenata alkuun haastavammin kepeille menon ja Voltti meni hyvin ongelmitta ja kovaa sinne. Tehtiin ihan kohtalaisen hyvin 8 estettä ja sitten otettiin alusta, koska jäin 3. hypylle liiaksi kauaa aikaa. Tokalla hyvä ja samalla meni suoraan pujottelusta pakkovalssiin hypylle ja sekin oli ok. Voltille 10p. ja papukaijamerkki eilisistä pujotteluista, onnistu kovasta vauhdista avokulmaan, taakse jättäytyminen, vaikeasta kulmasta lähettäminen itse liikkuessa, sivuirtoamiset.
Tässäkin radassa sitten putken jälkeen olisi pitänyt kääntyä pienesti ja nätisti samanlaisella käännöksellä kuin aiemmalla. Palkkailtiin ja pysäyteltiin. Kai se sitten alkoi mennä kun kerta saatiin jatkaa matkaa. Meni oikein pätevästi, mutta taas yhtä tönäisyvalssia (tai mikä lie) ei tehnyt oikein. Voltti ei vaan katso minun kättä tällä hetkellä. Treeniin! Ja lopulta verkkokin avuksi, kyllä muuten kääntyi! Ja sen jälkeen tosi hyvin. Loppu meni hyvin :) Taas ehdin vaikka mihin, ei tullut edes kiire. Tästä mietn tietty, että apua, onko Voltti niin hidas. Ei kuulemma, mutta minä pääsen ja uskallan liikkua sen kanssa kohtalaisesti ja luotan sen hoitavan oman osuuden :o)

Mukava treenipäivä todellakin. Opeteltavaa, uutta kotiläksyä, vautsivau-olotilaa, oivallusta ja ylpeyttä pienestä kiiturista.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Janitan treenit

Tokoiltu ei olle yhtään. Ei kellään, ehkä tauko vaan tekee hyvää siinä(kin) välissä. Tänään illalla olisi tarkoitus mennä vähän kokeilemaan.

Treenit Janitalla. Joku 3-lk haastava radan alku, kuulemma tosi paljon virheitä tullut siinä.
En päässyt alkua pitemmälle kun en osannut pakkovalssia. Uskomatonta. Tai siis osaan, mutta ajatus jo sillä 3-4 välissä ja hutilointia jne. Lisäksi sitten kun se onnistui, en ehtinyt sinne jatkoon en millään.
Suunnitelma A käyttöön (minkä olisin siis valinnut) ja se toimi! Mutta kotiläksyksi pakkovalssit, joista on kiire eteenpäin.
Muuten melkoisen mukavasti. Hienosäätöjä.
Sitten haastavahko poispäin ja pois taas. Ohjasin estettä, en kuviota. Silloin meni esteen muttei oikeaan suuntaan. Lopulta senkin sai aika näppäräksi, hyvin tuo Vomppis kyllä kääntyy!
Kotiläksy nro 2, esteiden ohitukset. Jos käsi on alhaalla ja kutsun, on edes katsottava.
Kannustavaa puhetta siitä, kuinka nopeat on vaikeampi nostaa. Kuin ne sitten ovat parempia 3-lk. Kuin V on nopea kun mikä. Onko se muka? Tai sen kiihtyvys on vertaansa vaikka. Hmmm.
Nyt hetkeksi mietittävä vaihtoehdot, joissa minulla ei tule niin kiireen tunne. Sillä sieltä ne virheet tulevat.

Mutta jälleen, tekeminen oli mukavaa ja jopa palkitsevaa. Puomi oli melko hyvä, rimoja ei tullut jne. Monta hyvää, onnistunutta kohtaa. Agility Voltin kanssa on vaan niin kivaa. Samoin kuin toko. Sohvalla makaaminen. Lenkkeily. Kaikki.


maanantai 5. marraskuuta 2012

kisaamassa

Vaikka ne kisat eivät tuloksellisesti ole mitenkään positiivisesti mainittavia, niin silti kilpailuista jäi todella hyvä mieli. Tai ehkei kilpailuista kilpailuna vaan Voltin kanssa tekemisestä ja olemisesta.
Kuinka helppoa ja vaivatonta on omistaa koira, joka ei stressaa tai ylikuumene. Joka on kiltti ja sosiaalinen. Jonka voit pitää irti, väliinpitämättömyys muihin ja totteleminen tekee lenkeistä niin vaivattomia. Jota ei tarvitse rauhoitella, viritellä, nostattaa tai mitään muutakaan ennen starttia. Joka leikkii, repii lelua ja tekee temppuja vieraissakin halleissa täysin. Jonka keskittymiskyky on melkeimpä loistava. Joka on keskittynyt ohjaajaan jos niin pyydetään.
Radat olivat meille haastavia, jopa vaikeita. Allan Mattson ei valitettavasti kuulu lemppareihin rataprofiileiltaan vaikka muuten symppis onkin. Kontakteille lähestymiset olivat osaksi aika haastavia, jopa vaarallisia ellei ohjaaja ymmärtänyt sitä ohjausvalintoja tehdessään tai omannu melkoisen hidasta rekkua. Muutenhan siellä oli ihan sopivasti tekemistä, mentiin kovaa jne.

Ekalla radalla vinosti keinulle ja ylösmeno. Aalle en ehtinyt vetämään tms. ja kosahti väärään päähän putkea. Jotain muutakin entten tentten-ohjauksia. Mutta Vomppis liikkui kovaa, rimat pysyivät ylhäällä, aikasen kivasti kääntyikin, puomi oli oikein hyvä. Maltoin kehua ja vapauttaa vasta sitten.
Toka rata ja kauhea alku puomille lähestymisen vuoksi. Toka rima alas, tein päällejuoksua ja katse läksi pois koirasta ja oma liike voimakas. Eihän sen riman pitäisi siitä pudota, mutta niin nyt teki. Sain taiteiltua hyvän lähestymisen puomille ja taas ilman kamalaa himmausta alas saakka. Rauha ja kehuminen. Sitten otin kauhean lenkin seuraavalle hypylle, mikä lie. Aan kontaktivirhe, todellakin loikkasi. Nyt joko pysäytys tai opetus boxi-meiningillä. Muuten liiteli vauhdikkaasti ja kevyen oloisesti.
Hyppiksellä oli ehkä vähän haastavahko aloitus pujotteluun saakka. 2. pakkovalssi, kulman åyöritys ja saksalainen ja sitten lähti. Hyppy, pituus, pussi, muuri melkein suorassa linjassa. Muurilta pujottelemaan, koiran hyppylinja syötti n.3-4 väliin. Ehdin sinne kyllä aika hyvin, mutta mitä lie räpelsin :/
Sitten ohjasin huonosti = en lainkaan yhden hypyn ja nappas väärän. Siitä loppuun kohtalaisen hyvin.

No ei vielä 3-luokkaan. Vieläkään. Mutta toisaaltaan, ehditään me. Vertaamalla muihin tulee vaan ahdistus ja paha mieli. Siispä nautin pienen kaksivärisen salamani kanssa tekemisestä. Joskus se napsahtaa. Ehkä toisenkin kerran.
Paljon on treenattavaa vielä, paljon jo osataankin. Ratoja pitäisi tehdä, sellaisia perusratoja. Kesällä kun teki enemmän, niin sen myös huomasi. Mutta talvi on siitä tylsää aikaa ettei oikein onnistu.


Kotimatka

Aamusella läksimme ajelemaan Ljubljanasta kohti Wieniä. Poliisi pysäytti hiukan ennen rajaa ja kyseli auton papruja ja Vinjetaa. Onneksi olimme sen ostaneet! Mutta eipä tajuttu liimata kiinni tuulilasiin, siitä tulisi 300€ sakot. Kiltti poliisi päästi meidät varoituksella, huh.
Matkalla pysähdyimme valtavaan, isoimpaan ikinä näkemääni ostoskeskukseen Itävallan puolella. Sinne oli halunnut, ja halusi, lukuisat muutkin. Autoja oli ihan mielettömästi ja parkkipaikan löytäminen hiukan haastavaa. Lopulta jostain katolta löytyi paikka. Tosin tuskin ihan laillinen, mutta ei saatu sakkoja = sopiva.
Yllättäen hiukan harhailimme ostosten lomassa. Ostamista olisi ehkä löytynyt vaikka mitä jos olisi ollut aikaa ja paljon rahaa.
Pienen extra lenkin kautta löysimme taas moottoritielle. Navigaattori ajatti jonkun kylän kautta vaikka motari olisi ollut vieressä. Oisko ollut niin paljon ruuhkaa.
Pysähdyttiin samassa paikassa kuin meno matkallakin. Lenkitettiin koirat ihanalla reitillä metsässä! Olisipa ollut enemmän aikaa. Yllättäen tapasimme myös Alarin vaimonsa kanssa siellä. Olivat matkalla Sloveniaan kilpailemaan. Pieni maailma :)
Auto tuli tankattua, isoimmat karvat pois harjattua ja palautettiin se kunnialla. Nyt vaan jännään paljon palauttavat tonnin varauksesta.
Koirat olivat iloisia, rauhallisia ja kaikki meni taas niin hyvin! Lento läksi myöhässä ja alettiin jännäämään kuinka ehditään jatkolennolle Riikasta Helsinkiin. Täpärälle se menikin, portti oli suljettu, koneen lähtöön olisi ollut 10min. Meille jo ilmoitettiin ettei päästä enää koneeseen. Päästiin kuitenkin ja lopulta odotettiin ylimääräistäkin Moskovan koneen ollessa myöhässä.
Lopulta takaisin Helsingissä. Koirat olivat niin iloisia ja villejä päästessään boxeista! Henkilökunta kävi niitä rapsuttelemassa ja ihastelemassa. Illan piristysruiske kuulemma.

Reissu oli oikein mahtava. Ihania uusia ystäviä, kokemuksia jne.

Voltti Wienin lentokentällä 

Väsyneet matkaajat 


lauantai 3. marraskuuta 2012

Ljubljanassa

Ihmiset olivat mielettömän vieraanvaraisia, ystävällisiä ja järjestivät meille paljon ohjelmaa kokoajan.
Tiistaina Eva vei meidät ja Toshikin shoppailemaan. Kauppakeskuksessa hinnat olivat jopa kalliimat kuin Suomessa, mutta tarjontaa oli paljon. Vaatteista, laukuista yms. Eipä tullut ostettua mitään. Ihasteltua kalliita desing-juttuja, mutta siihen se minun osalta jäikin.
Pitkä, mukava lenkki pitkin peltoja ja kävelyteitä. Koirat saivat olla irti ja kukaan ei katsonut pahalla! Koirat eivät piitanneet ihmisistä ja lenkkeilijät enemmänkin väistivät koiria jos oli tarve. Toisia koiria tuli vastaan, suurinosa vaan jatkoi matkaansa. Jotkut kävivät moikkaamassa toisiaan. Mitään ongelmia ei ollut!
Iltasella pizzalle ja nukkumaan. Olikin poikki.
Keskiviikkona aamusta lenkille. Pari tuntia vuorta ylös ja sitten alas. Tai kukkula kai se oli, mutta meille vuori! Reidet jähmettyivät ja hengästytti, huh. Oli jyrkkää nousua ja hiukan loivempaa. Paljon ihmisiä ja kapeillakaan poluilla ei tullut sanomista koiralaumasta!
Ylhäällä oli ihanat maisemat ja meille tarjottiin teetä, kahvia, kaakaota. Mitä kukakin halusia.
Pikainen lounas ja treenaamaan! Siellä vierähtikin muutama tunti.
Oli todella hauskaa. Mirja ja Matei olivat ystävällisiä, iloisia, kyselivät ja neuvoivat omalta osaltaan.
Iltalenkki pimeydessä ihanassa puistossa ja syömään.
Torstaina saimme kutsun Silvia Trkymanin luokse treenaamaan. Ajoimme vajaan tunnin ihanien maisemien läpi Mirjan ja Matein perässä. Ihana paikka hänellä, siinä peltojen keskellä kukkulan alla.
Taas vierähti muutama tunti kun kaikki treenailivat pari eri rataa ja keskustelua riitti.
Täytyy varmaan kehua, että saatiin ostaa painotuoreet juoksukontaktivideot suoraan Silvian olohuoneessa ;)
Pitkä lenkki upeassa Tivoli-puistossa. Upea paikka! Iltasella monen tunnin päivällinen kiinalaisessa. Niin valmis taas nukkumaan.

Todellakin vielä kerran mainittava kuinka vieraanvaraisia ja ylitseystävällisiä kaikki olivat! Paljon juteltiin ja keskusteltiin koirista, jalostusvalinnoista, agilitysta, treenaamisesta ja vaikka mistä. Naurua riitti ja ihan kuin oltaisi tunnettu kauemminkin. Meillä etenkin Mirjan kanssa oli melkoisen samanlainen maku bordercollieista ja ainahan on mukavaa kun omasta koirasta tykätään paljon.
Toshiki parka ei ymmärtänyt montaa sanaa englantia, mutta hyvin hänenkin kanssaan sitten meni. Hänen uroksensa Sonny oli upea. Niin rauhallinen kun mitään ei tapahtunut, sosiaalinen, avoin. Mukava rakenne, meni kovaa, kääntyi kuin unelma. Onko siinä Voltin tuleva sulhanen?

Erityismaininnan saa ne hel***in kukot hotellin takana. Siellä oli sellaisia aidattuja maaplänttejä, oisko sellaisia viljelyspaikkoja kaupunkilaisille. Yhdessä oli kanoja ja kukkoja. Kukot alkoivat kiekua 5 aamulla! Voi elämä, siinä ei sitten paljoa enää nukuttanut kun kilpaa kiekuivat toisilleen.

Slovenia on kaunis maa näin pikakatsauksella. Ihanat maisemat! Ljubljana oli todella siisti ja rauhallisen oloinen kaupunki. Upeat viher- ja ulkoilualueet. Silleä välillä pieniä kahviloita, joista sai mm. teetä, kahvia, kaakaota, pientä sömistä. Tee oli ihanaa. Koirakulttuuri niin suvaitsevainen. Ihan kade kaikesta tuosta!
Ravintoloissa ruokailu oli paljon edullisempaa kuin Suomessa. Tosin maksettiin vain kerran... noloa. Vaatteet samanhintaisia. Ruoka hiukan edullisempaa kaupassa. Agilitystartit halvempia, niitä on lähes joka viikonloppu. Monta seuraa. Treenaavat vain ulkona ja nurtsilla, keskellä talvea liian mutaista ja liukasta siihen. Loistavia juoksukontakteja! Paljon suullista ohjausta, kääntymiskäskyjä. Mielenkiintoista kaikenkaikkiaan.

Niin ja Voltin makumaailma sai uusia sävyjä. Suolapähkinöitä, suklaapatukoita, hedelmäkarkkeja. Dionin ruoat. Banaanin kuoret. Herkkurotta.

Maisemaa puolesta välin kukkulaa

Voltti ihailee maisemia uuden ystävän kanssa.

Uusia ystäviä koirineen (&Elina, Dion ja Voltti)

Rinteillä komea kuusikko

Toshiki ja Sonny

Matej ja Witch

Silvia & Bi

Mirja & Jazz






Helsinki-Ljubljana

Hiukan jännitti jättää koiria boxeissa koneeseen kuljetettavaksi. Tosin molemmat menivät niihin mielellään, hännät heiluivat ja makoilivat eli ei ihan kauheaa paniikkia.
Lentokentällä ostettiin hiukan tuliaisia viemisiksi, tuli vähän kiirekin kun halusimme jättää koirat vasta viime tippaan. Lento Hki-Riika meni oikein hyvin ja näimme koiratkin kun ne siirrettiin koneesta toiseen. Boxeja nostettiin nätisti ja koirat näyttivät ihan rauhallisilta.
Istuimme jo Wieniin menevässä koneessa kun tuli ilmoitus, että se onkin rikki ja eikun vaihtamaan konetta. Hiukan jännitti kun taas koirat ulos ja sisään, miten ne selviävät, ovatko varmasti lennolla (tämä tarkastettiin joka kerta lentoemoilta, samoin kuin ruuman lämpötila) jne.
Onneksi ei tarvinnut kauhean kauaa odotella uutta konetta ja lento Wieniin meni ihan hyvin. Mitä nyt kone oli aika pieni ja tärisevä ja meluista.
Wienissä meitä odottikin jo koirien boxit ja siellä kaikki iloista koiraa. Helpotuksen huokaus, ne eivät panikoineet, olivat iloisia ja kulkivat reippaina kentällä.
Sitten etsimään autonvuokrauspistettä. Meinasi epäusko iskeä, löydetäänkö koskaan. Mutta löytyhän se lopulta.
Varaamani Volvo oli muuttunut Bemariksi. Hetken seikkailun jälkeen (ja muutaman hikipisaran, kärryjen työntely meni ihan työstä) auto löytyikin. Mutta mutta, koirien boxit eivät mahtuneet takaluukkuun mitenkään (ne oli siis avattu ja laitettu sisäkkäin). Eikun takaisin vuokrauspisteeseen vaihtamaan autoa. Saimmekin nyt sen Volvon avaimet ja paperit käteen. Auto siellä missä edellinenkin eli takaisin sinne koko konkkaronkka.
Sitä ei löytynyt! Me käveltiin koko helkatin halli ees taas, varalta muidenkin autonvuokrausfirmojen alueetkin. Ei löydy. Lähdettiin siis taas sinne vuokrauspisteeseen päin, matkalla pysäytettiin joku ja kysyttiin vielä neuvoa. Ohjasi meidät takaisin sinne missä olimme olleetkin ja käski katsoa sieltä. Auto oli siellä! Se oli siinä välissä ilmestynyt paikalle, ihan varmasti ei ollut aiemmin.
Nyt mahtui boxitkin, auto oli hieno ja uusi alle 20tonnia ajettu. Matka kohti Ljubljanaa alkoi.
Koska en osannut lukea Elinan navigaattoria, meni alku hiukan pyörimiseksi. Mutta lopulta muutaman ympyrän jälkeen löytyi oikea moottoritie ja eikun menoksi.
Aika haipakkaa siellä sai ajaa. Ilma oli ihan ok, hiukan lunta teiden sivulla, mutta tiet kuivat alussa. Pysähdyttiin yhdelle bensikselle vähän syömään ja ulkoiluttamaan koiria. Ihanat maisemat!
Alku matka valoisalla menikin ihastellessa vuoria ja kukkuloita, kyliä siellä rinteillä jne. Ylempänä alkoi olla enempi lunta ja mittari painui pakkasen puolelle eli varalta piti hiukan hiljennellä.
Kävimme rajan tuntumassa ostamassa Vinjetan, tietullimaksutarran.

Pääsimme hyvin Ljubljanaan ja ajoimme hotellille ensin. Se olikin leirintäalueen yhteydessä oleva ihan siisti hotelli, huoneet oli tilavia ja siistejä. Lähellä oli hyvät koiranulkoilutusalueet ja lenkitimmekin koiria ennenkuin läksimme tapaamaan Mirjaa perheineen.
Ilta meni aika myöhään ensin ihastellessa koiria, sitten menimme vielä syömään keskustaan ihanat salaatit ja katselimme myös hiukan keskustaa.
Lopulta unta ei tarvinnut odotella, ei meidän eikä koirien.

levähdyspaikalla

pätkä tietä

paikallinen talo


sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Kohti Sloveniaa

Hassu ajatus lähteä Sloveniaan katsomaan paikallista menoa. Koiramaisesta näkökulmasta tietysti!
Eikun Elinan kanssa etsimään lentoja, miten ja kuinka. Koirat mukaan tietysti. Kamalan hankalalta tuntui saada kohtuu hintaan lentoja lähelle. Tai jos saisi edullisesti, niin koirat olisi maksanut maltaita. Sitten taas välillä odotusajat olisivat olleet ihan mahottomat. Lopulta kun löytyi lento ja maksettu ja kaikkea, niin konetyyppi ei ollutkaan koirille sopiva. Meinasi epäusko iskeä... eikö todellakaan parhaimman lomakauden ulkopuolella pääsee lähelle Ljubljanaa!
Lopulta Air Balticin kautta onnistuttiin saamaan lennot, tosin välilasku Riikaan. Ja päätepysäkki Wien.
Wienistä ei näyttäisi olevan kuin alle 400km Ljubljanaan eli se kävi. Autoa vuokraamaan.
No mihin mahtuu koirien boxit. Ja tarpeeksi hyvä ajaa. Ja kukkarolle sopiva. Huoh. Lopulta ihan vaan päädyin Volvoon. Tuttu ja turvallinen. Muttei halpa. Ihan sama.
Se voi olla toinen juttu miten sitten löydetään ekaksi edes maasta toiseen ;o) Yli Alppien käy tiemme. Toivottavasti.
Elina on etsinyt hotellit, 3 yötä Sloveniassa ja 1 Wienissä.

Laukkujen pakkaus operaatio 10min. Voi olla ettei kaikkea tarpeellista tullut pakattua, mutta ihan sama. Voltille on takki, hihna, lelu, ruokaa. Sillä selviää. Plus passit, lompakko, luottokortit. Toppatakki ja lenkkarit.

Voi että, toivottavasti uni tulee silmään.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Ei mentykään tokokokeeseen. Juoksun rippeitä sen verran, että joku uroksista olisi voinut ottaa häiriötä. En ilenny mennä... jos jonkun koe sen takia olisi pilalle mennyt, oispa ollut noloa.
Tietty aksassakin saa kohta juoksuiset kisata 3-lk. Jipii, sanoo nartun omistaja :o) Vaikka tietysti osa älähti kovasti tästä sääntömuutoksesta ja vedottiin ties mihin sukupuoliviettiin tai -vietittömyyteen ja ettei kohta ole enää kuin paimenia ja paimenkoirien omistajat taas pelkää tappeluita ja ja ja ja... Varmasti on koiria, jotka eivät ainakaan aluksi toimi samalla tavalla. Etenkin jos ei urosta ole opetettu ja totutettu tekemään hommia juoksunartun aikana. Monissa halleissa saa treenata juoksuisenkin kanssa. Käsittääkseni sen takia ei ole uroksien omistajat halleja vieroksuneet vai ovatko? Lisäksi huvittavaa on kauhea huoli siitä ettei nyt narttujen omistajat osaa pitää niitä treeni- ja kisataukoja. Huoh. Kuis urosten omistajat ovat asian hoitaneet kun luonto ei kerro tauon paikkaa?
No niin tai näin, tuskin Suomen koirakanta sen parempaa tai surkeampaa on kuin muuallakaan. Ja useassa Euroopan maassa on saanut jo vuosia kisata juoksuisten kanssa eikä sitä ole koettu ongelmaksi.

Meille tuli eilen yökylään Pätmän. Täytyy kyllä sanoa, että taidan tykätä siitä aikalailla! Vaikka olenhan sitä nähnyt treeneissä ja muutenkin, mutta pääsee näin tutustumaan ihan lähemmin. Se sujahti laumaan hyvin. On järkevä, ei pullistele kellekkään. Mutta leikkii ja menee hienosti ihan kaikkien kaverina.
Yön nukkui rauhassa, kissoja ei jaakaa, sohvilla kiipeilee edelleen, ruoka maistui erinomaisesti ja ei näytä olevan kovin haukkuherkkäkään. Pihalta löysi aarteita ja niitä näyttäisi varjelevan kovasti. Tosin ei meidän koirat keltään yleensä mitään ryöstä niin saa rauhassa pitää aarteensa.
Kevyen oloinen, hyvän kokoinen, nopsan näköinen.
Sen ISDS paprutkin ois tuolla laatikossa, saiskohan ne kohta lähetettyä Kennelliittoon.


torstai 25. lokakuuta 2012

viikkotreenit

On ollut kiirus viikkoa. Töitä ja joka ilta jotain, ei ole ehtinyt blogiakaan kirjoittamaan.
Maanantaina tokotreenit. Luoksetuloa ja ruutua. Stoppi liian hidas. Voi ennakoida. Tulee miljoonaa. Ruutu hyvä, merkki ok.

Tiistaina Jessican koulutuksessa tokoa. Luoksetulon hölkkäili, pysähtyi sinnepäin ja maahanmenoa ennakoi. Ongelma ei ole vauhti tai sen puute, sillä se oli kuulemma hyvä! Pysähdyskin hyvä, ei voi vaatia koiralta jotain mitä se ei luonnostaan tee. Tai jotain sinnepäin. Vauhdilla ei saa pisteitä sen enempää kuin tasaisella vauhdilla. Jne.
Ruutu. Haastava ja en auttanut eli sanonut pysähdys käskyä. Mutta merkille meni ja nojaili kovasti sinne oikealle ruutua kohden. Löysi ruudun, mutta meni yli. Jne. Sitten ei halunnut mennä merkille vaan ruutuun. Ja niin edespäin kaikenlaista mitä ei oikeastaan ikinä ennen. Mutta korjailtiin ja tehtiin ja mietittiin.

Keskiviikkona tokoa. Noudot. Hyppynouto metallilla, hyvin otti!
Ohjattu hyvä. Toiseen suuntaan ei muistanut kuunnella ensiksi, mutta korjattuna ok.
Tunnari hyvä. Lopuksi luoksetuloa läpi ja seuraamista.

Torstaina yöaksat. Meni ihan kivasti. Parasta se, että rytmi alkaa löytyä ja tiedän mihin ehdin. Voltti kyllä hakee hyvin esteitä eikä tee omiaan. Hiukan liukasteli hallissa ja muutama rimakin osaksi ehkä siitä syystä. Kontaktit ihan kivasti, ei himmailuja!
Viupiu teki myös ja kaiketi se menee ihan kovaakin. Pysähtyy nätisti kontaktit, kävelee kepit ja hyppää hyvin. Mihinkään se ei käänny ellen ole edellä kääntämässä. Niistot on hyviä, samoin sylivekit yms. mutta kauempaa latasee vaan läpi. Vähän melkein kuin Riepu, plus liike vie kovasti.

Huomenna Mikkeliin, la ois tokokoe. La sitten takas ja maanantai aamusella aikasin Wieniin ja siitä Sloveniaan. Miniloma ja Volttikin pääsee :o)

lauantai 20. lokakuuta 2012

tokoilua

Koulun nurtsilla yksinäistä, mutta mukavaa, tokoilua. Yksinäistä vain siksi, että treenailin Voltin kanssa kahdestaan :o)

Vähän kaikkea.
Metalli heti alkuun nostattaen heti virettä. Hyvin nousi ja hyvin tuli.
Seuraamista. Nihkeää hiukan. Tai sitten ihan ok. Videopätkää siitä, onneksi. Sillä koira teki joo ihan hyvin, mutta minä en. Käsi on halvaantunut jne. Katsottuani sen kokeilin uudestaan normaalilla kävelyllä, normaalein heiluvin käsin ja ilman vartalon kummallista kiertymistä. Näytti niin paljon paremmalta, ihan kuin Volttikin olisi ollut paljon parempi.
Olin vienyt ruudun etukäteen vähän metsikön taakse ja Voltti ei tiennyt missä oli enkä etukäteen näyttänyt yhtään. Merkille meni hyvin, palkkailin niitä ekaksi. Sitten lähetys ruutuun ja se tuli aivan yllätyksenä Voltille. Läksi kyllä kuin ammus liikkeelle, aivan vinoon kohti metsikköä. En sanonut mitään ja se löysi itse ruudun vauhtia hiljentämättä ja täysin keskelle. Siis melkein vau.
tein muutamia lähetyksiä sinne ja aika takarajalle hakee, mutta ei se mitään. Treenattiin myös paikkaa kaukaa ohjaten. Koira ruudun viereen ja käskytys ruutuun. Toimi. Jos jäi liian laidalle ja käskytti uudestaan niin korjasi keskemmälle. Aika hyvä.
Ohjattua noutoa, vasen kapula kohti ruutua ja samalta merkiltä. Ei ongelmia. Lähetin sitten myös ruutuun vaikka kapulat oli -> meni. Seuraavaksi lähetinkin hakemaan vasenta kapulaa -> nouti.
Paljon palkkaa!
Kaukokäskyjä. Nyt jostain syystä nyt seisomisesta istuminen ei pelaa, menee maahan helposti. Vahvistettiin läheltä. Asennetta saisi olla enemmän, mutta toisaaltaan tekee aina ja nyt takajalat pysyivät hyvin paikallaan (videoin).

Lopuksi rallatteluna luoksetuloja ja stoppeja.

Lääh ja puuh, sanoi Voltti ja kellahti pöydän alle nukkumaan kotiin tultua.

torstai 18. lokakuuta 2012

Sujuvaa agilitya

Välillä vaan agility tuntuu niin sujuvalta. Se ei tarkoita etteikö virheitä voisi tulla, mutta kun niihin vielä löytää korjauksen ja ahaa-elämyksen.
Kun menee samassa rytmissä koiran kanssa. Kun pystyy luottamaan sen hoitavan oman tonttinsa jos minä hoidan omani ja vieläpä ajoissa.

Keskiviikkona Jaakon treeni päivällä, putkiansoja ja kovaa menoa. Voltti oli kyllä super. Ja ehkä minäkin välillä ihan hyvä. Lopuksi ehkä isoin kiitos oli, että Jaakko kehui (! siis oikeasti). Että eipä siinä paljon sanomista, menee kyllä hyvin. Voi että. Toinen voi että. Ja menihän se, mitäs sitä kiertelemään.
Illalla vielä pentulauma kera Pahkiksen. Ei paha nytkään, vähän hätäilyä välillä. En meinannut osata tehdä poispäinkäännöstä. Tässä sen näki, Riepun kanssa ne pysty huiskasee vain. Voltti ei tajua sellaista. Joutu ihan ohjaamaan.
Mutta koko rata saatiin tahkottua läpi ja kuuluisia hyviä pätkiä yhä enemmän ja niitä vähemmän kuuluisia huonompia yhä vähemmän.
Koko lauma meni kyllä hyvin lopulta. Sain myös hiukan mennä Vipillä ja tuntui kivalta. Minulla se vaan ei ryysää niin paljoa kuin Miialla. Kiltimpi. Vieraskoree.



Torstaina taas Yökyöpelit kokoontuivat. Olipa Pasi tuonut haastavahko radan. Kovaa vauhtia, rytmityksiä vauhdista, käännöksiäkin. Oikeastaan olin kyllä tyytyväinen. Ajoitusten pelatessa Voltti pelasi hyvin. Myös kovasta vauhdista rimat pysyvät jne. Pujotteluun tiukasta avokulmasta kovassa vauhdista haki kyllä oikein sisään muttei taittunut tokaan väliin. Tuo toistui monta kertaa, ärsytys. Saatiin korjattua kyllä onneksi. Oli ehkä osansa jo väsymyksellä. Voltti on vähän siitä hassu, menis vaan eikä lopettaisi lainkaan.
Myös hiukan kontaktitreeniä, ehkä se siitä.
Miia treenasi Viuhkalla, oli onnellisen oloinen. Siis Viuhka.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Sunnuntai meni löhöillessä. Viuhka ja Voltti teki tunnaria hiukan ja muutamia kaukoja. Muuten koko lauma oli vaan.

Tänään kimppatreenit, paikalla vain kolme. Hanna, Tanja ja minä.
Z ja ohjattua. Z käskytettynä, mutta ei jääviä. Vähän pompottaa ja alkaisiko edistääkin. Hitsi.
Sitten jäävin, Tanja auttoi naksutellen oikeat asennot. Ja oikeitahan ne olivat. Maahan meno pitäisi saada reippaammaksi, menee istumisen kautta.

Ohjattu ensin ihan kisanomaisesti. Enää ei lähde ihan huisin nevadaan flänkkäämään. Hassua kyllä, meni keskikapulalla (ensiki kaarratettuaan hyvin oikealle). Pysähtyi käskystä ja läksi hakemaan hyvin sen oikean. Vasen puoli ok. Oikea uudelleen ok.
Kapulat lähelle merkkiä. Voltti ei mene siihen lankaan. Hiukan myös kuuntelutreeniä.
Lopuksi vain kiertämistä ja stoppeja. Ne ei ole hyviä. Jos nyt ei huonojakaan.

Mukavasti ehti ja mukavaa seuraa. Silloin jaksaa vaikka on nälkä, kylmä ja kiire.

lauantai 13. lokakuuta 2012

KKK kisoissa

Buranan voimalla kisaamaan. Oli jotenkin vaan pakko.
Eka rata oli kohtuu simppeli ja menevä profiililtaan. Tokavikalle sujuvaa nollaa. Aalla saatiin sitten eka alasmenovirhe, että se siitä nollasta. Taisi olla osaksi mun syy, siinä jäi jälkeen ja leikkasin Aan takana, oli vähän ihmetellyt missä olen. Tosin useampi sanoi, että ei ollut virhe, etutassut olivat kontaktin reunalle. Ylhäällä, mutta olivat. Toisaaltaan, tuomari ei sitä nähnyt ja se riittää. Tuomari kyllä sanoi, että menipä se nopeaan sen Aan kun hän luuli sen pysähtyvät tietysti. No puomin ylösmeno oli ollut hilkulla eli ehkä sieltä ois tullut virhe, jota ei tuomittu ja Aalta ei virhettä, josta sai. Ihan sama, vitska ja sillä viidenneksi.
Muuten rata tosiaan sujui täysin suunnitelmien mukaan, Voltti kääntyi oikein hyvin ihan rytmityksillä jne. Puomin loppu olisi voinut olla nopsempi, mutta se ei ehkä ollut hitainkaan. Keinu oli tosi hyvä.

Toka rata ja ei pahan oloinen lainkaan. Mutta tyhmä en muistanut napata sitä heti 3. hypyltä mukaan kunnolla ja paineli sitten tietysti nenän edessä olevalle keinulla täppäämään tassut.
Nyt A oli hyvä. Ja keinu. Sitten kukaan voi olla niin tollo kuin minä. Lähetän putkeen, menen nappaamaan suulta mukaan ja kompastun putken painoon. Pläts ja suoraan mahalleen hiekkaan. En muista milloin olisi sattunut niin paljon hetken aikaa. Mietin, että murtuuko polvi. Alkoi olla huolestuneita ihmisiä siellä täällä, mutta pääsin ylös ja lähettelin Volttia hetken putkiin ettei luulisi jotain pahaa sattuneen. Kinkkailin pois ja KKK ihanat ihmiset haki koiraa, toi kylmää jne.
Autossa kylmähoitoa ja sisun keräämistä. Hitto, mehän mennään hyppikselle!

Hyppis oli ehkä vähän kiiruunlainen, mutta täysin tehtävä. Alku läksi rullaamaan hyvin, ehdin putken jälkeen persjättöön jne. Muurilta valui, mutta tämä johtui mun huonosta valssin yrityksestä, polvi ei kestänyt valssin kierrettä :(
Haki huisan hyvin kepeille suorasta putkesta! Jäin jälkeen kun en pystynyt valssaamaan enkä oikein kovammin juoksemaankaan ja leikkasin siinä putkella ja käskytin vain kepit, kepit. Sinne haki <3
Sitten oli päivän paras improvisointi. Kun en pystynyt, niin en pystynyt. Jouduin kierrättämään Voltin tosi kaukaa ympäri, että päästiin loppusuoralle. Jonka hoiti omin nokin.
0 ja voittokin vielä :o)

Nyt siis yhtä uupuisi. Plääh.

Polvi on k-i-p-e-ä. Turvonnut, iho vähän rikki, alkaa mennä mustaksi. Yök, toivottavasti ei nyt tule mitään isompaa harmia.

perjantai 12. lokakuuta 2012

älyn väläys

Välillä pitää oikein pysähtyä ja ihmetellä koira oppimis- ja oivaltamiskykyä. Kyseessä tällä(kin) kertaa Voltista.
Aloin eilen naksutella sille etujalkojen laittamista sellaisen letkusta tehdyn ympyrän sisään. Se on vähän liian pieni ja aluksi hyväksyin ihan 1 tassun. Se keksi idean noin kolmella naksutuksella. Vaihdoin sen paikkaa ja lähetin sinne ja tassu keskelle. Hiukan samalla nokkimista maahan.
Kohta naksutin vain kahta tassua. Siinä kesti hiukan kauemmin kun ei ne tassut tahtoneet mahtua siihen luontevasti. Päätin siis hyväksyä sen yhden, koska muuten joutuisi liikaa asettelemaan ja vauhti kärsisi.
Tein saman sitten hallilla illalla ja tassua tarjosi sinne oikein loistavasti.
Tänään kokeilin pihalla, oikein hinkuaa sinne. Tehtävä suoritettu ja otetaan se sitten käytäntöön tässä kohta. Ehkä teen isomman ympyrän.

Hanna ehdotti, että opettaisin Voltin kiertämään takaa luoksetulossa kun se tulee aika kovaa ja silloin ei tarttis jarruttaa eikä pompata minun kautta. Mietiskelin tuota ja päätin kokeilla opettaa.
Ensiksi autoin kädellä selän takaa ja naksutin heti kun löäksi kiertämään. Perusasennon otti luonnostaa. Kohta liitin siihen sanan "vierelle". Otin lyhyillä matkoilla ja naksuttelin & autoin vielä kädellä.
Välissä tein vähän muuta ja kokeilin uudestaan. Muisti, mutta tarvitsi hiukan käsiapua. Otin pitkältä matkalta, oli tulossa suoraan sivulle, käskytin "vierelle" ja korjasi linjan selän takaa sivulle :oO
Että joo, tähän meni n.10min. Tosin se ei todellakaan ole valmis, ei todellakaan varma ja todellakin tarvitsee paljon toistoja. Enkä ole varma haluanko käyttää sitä vai en.
Mutta todistettu ettei ole mahdoton opettaa sekään.



Sporttis treenit

Yökukkujat oy ab kokoontuu aina torstaisin. Jonkun tyyppisen huulluuden takaa löytyy koko V-pentue terästettynä Walesin lahjalla Suomelle. Plus niiden omistajat. Jotka ehkä enemminkin alkavat haukotella, nelijalkaisten vauhti taitaa vaan kiihtyä mitä pitemmälle ilta kuluu. Johtuisko tämä siitä, että ne on niin teinejä ja ohjaajat yhtä lukuunottamatta keski-iän kynnyksellä tai ainakin matkalla sinne?

Sari toi radan, jossa etenkin alku aiheutti päänvaivaa ja turhautumista. Tyhmää kun jo 2 esteellä ajatus oli 4. ja senhän tietää miten sitten käy. Tuli myös todistettua ettei Voltti lue kauempaa ohjattuna vinoa hyppyä, vaikea se olisikin ollut. Kun siitä alun 4 esteestä selvisi, niin loppu oli aika pala kakkua. Rytmityksillä kääntäminen toimii kauempaakin ja niinpä ehdin jatkoon paremmin. Etenkin kun on juoksu A ja pitää seuraava hyppy mennä takaa, helpottaa kummasti jos on ennen koiraa siellä Aan alla.
Yksi rima taisi pudota, muuten aika pätevästi viuhtoi Voltti menemään. Puomillakin vauhti löytyi heti kun uhkasin jättää sen pois joukkuuesta, jossa kilpaillaan nopeimmilla kontakteilla. Se todennäköisesti pisti simmut kiinni ja revitti puomin täysiä ja kun tassut tapas keinonurmen niin löi hanat kiinni. Kiitos lisää tollaisia puomeja!  Aakin oli kuulemma ihan hyvä, kiitos lisäsilmille.
Lopuksi oli pakko vielä kokeilla koko rata. Ja saatiinhan se nollalla läpi ja ihan hyvällä nollalla eikä iik ja apua versiolla. Tälläistä lisää, kiitos.

Sain mennä Vipillä. Joka on isona poikana vähän röyhkeä ajoittain, tulee päin ja puhki. No ei tullut, enemmänkin väisti niin että meni jopa takaakiertoihin. Ei kyllä ollut hullun vauhtikaan.
Tein hiukan käännöksiä ja on kyllä tarkka rintamasuunnasta, tekee kiellon helposti jos liian nopeasti ennakoi. Mutta sitten taas, voi oksennus, mitä käännöksiä. Niistot oli _täydellisiä_. Vielä pitää pitää ohjausta päällä kauemmin, mutta kun se tulee niihin kuin ajatus. Myös rytmittämällä kääntyy kohtuullisen hyvin. Ja mitkä kontaktit... vau.
Loistavaa työtä on Mia tehnyt. Vaikea ohjattavahan Vip on etenkin kädessä kulkevan pikkukoiran jälkeen, sillä askel on pitkä, voimaa löytyy ja tilanteet meni jo. Mutta kun se alkaa kulkea, niin voi olla, että nopeampaa saa etsiä.
Samahan on myös Pyryllä, pitkä askel, paljon voimaa. Hiukan enemmän ehkä herkkyyttä kuin Vipillä, mutta myös enemmän kierroksia välillä. Menee nyt jo kovin hyvin.
Pirkko oli super eilen. Menee miljoonaa ja kiljuu mennessään. Ei siis hauku vaan kiljuu. Kääntyy ajatuksella ja kontaktit... niitten puolesta vois melkein kuolla.

Mia meni Viuhkalla ja hyvin menikin. Viupiu pisti parastaan ja Mia ohjasi sitä kyllä hyvin!

Pätmän tekee vielä vauvastelutreenejä, mutta alkaa olla kipinää, menoa ja meininkiä :o) Siitä tulee hyvä, uskokaa tai älkää.

Treenamisen iloa himemnsi vain tämä olotila. Niiskutus, lihaskipeys ja päänsärky. Yöllä heräsinkin puistatuksiin, kamalaan päänsärkyyn ja kaktukseen kurkussa. Nyt teetä, peittoja ja lepoa / Buranaa. Jaksaa kisata huomenna.

torstai 11. lokakuuta 2012

iltatokot

Ryhmätreenit. Pari liikettä, vuorossa luoksetulo ja kaukot. Ei nyt oikein tainnut olla kamalan hyödylliset treenit meille, mutta tulipa tehtyä. Se pysähdys valahtaa askeleen. Sivulle pomppaa mielellään, mutta vähän autettuna ei koske.
Kaukoissa yliyrittäminen pistää steppaamaan vähän. Maasta istuminen oli hyvä joka kerta, ei puolittaisia yhtään. Maasta seisomisessa jättää helposti etutassut eri tasoon, sama kyllä istu-seiso myös.
Lopuksi katsottiin kuinka Voltti istuu liikkeestä. Eteenpäin vai taaksepäin, en osannut sanoa. Se nyt vaan siis istuu kun käsketään. Pistää pyllyn maahan ja se on siinä. Istuu siis silleen keskelle ;o)



keskiviikko 10. lokakuuta 2012

palkkausta, linjoja ja rytmiä

Janitalla. Halusin päästä palkkailemaan jarruista, ne on vähän kateissa. Myös hiukan keskustelua ja pohdintaa käännöksistä. Oltiin jopa samaa mieltä, että vahvistetaan rytmityksellä käännöksiä. Kivahan se on kuulla, että Voltti on niin nopea ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia ohjata sitä jos täytyy käydä kääntämässä joka esteellä. Nopea koira, super nopea koira vai vain hitaan puoleinen ohjaaja tai tosi hidas ohjaaja. Hmmm.
No palkkailua ja pätkiä. Onnistumista, ajattelemista ja rytmityksen vaikeutta. Täytyypä todellakin alkaa ajatella hiukan erilailla mitä, missä, miten linjat. On se vaan ihanaa kun on tuollainen koutsi, joka näkee ratkaisut ja virheet. 10cm tonne, niin kyllä vaan mennään oikeammalla linjalla. Jes.

Mukavien treenien lisäksi tuli hoidettua sosiaalinen puolikin Elinan kanssa :o)

Vielä olisi toko treenit. Toivotaan, että tulisi rakoa tuohon pilvimassaan ja malttaisi olla satamatta.

tiistai 9. lokakuuta 2012

onni on...

Onni on omistaa lemmikkejä. Mistä kaikesta jäisikään paitsi ilman niitä!

- et joutuisi katsomaan täyttä lasangevuoallista ruokaa nurinperin matolla tai miettimään kuinka saa maton puhtaaksi raa'asta naudanmahasta
- et saisi imuroida joka päivä ja miettiä oletko dementoitunut, sillä tunnin päästä näyttää siltä ettei talossa ole omistettu imuria vuoteen
- et myöskään koskaan näkisi eriväristen karvojen harmoniaa olkkarin pöydällä
- et heräisi yöllä siihen, että kissat tappelevat/yrittävät karata hyppimällä oven kahvoihin/kaatavat maljakon/oksentavat sohvalle/koirat haukkuvat/koirat ripuloivat/koirat haluavat ulos pissalle (tai haukkumaan oravaa)/muistamalla jättäneesi suklaalevyn pöydälle (josta on vain muisto)/talossa on jäätävän kylmä, koska joku ei ollut vetänyt ovia takalukkoon ja kissat pääsivät karkuun
- et koskaan saisi tietää miltä tuntuu astua sukkasiltaan pissalätäkköön, paljain jaloin kakkaan tai istua possunkorvan päälle
- et ikinä joutuisi tarkistamaan pesukoneesta ja kuivurista ettei siellä vaan ole yhtään kissaa
- et saisi tutustua valtavaan valikoimaan koirien ja kissojen ruokia, tarvikkeita, leluja ja vaikka mitä, rahaa jäisi ihan turhaan
- et tietäisi miltä tuntuu herätä kukonlaulun aikaan (sen jälkeen kun olet pyydystänyt niitä kissoja pihalta, siivonnut ripulit matolta, tarkistanut ovet vielä kerran, karjunut koiria hiljaiseksi yms. sellaista yöllä tapahtuvaa aktiviteettia) lähteäksesi kaatosateessa koirakilpailuihin ja siellä kaikki on myöhässä, sateenkestäviksi mainostetut vaatteet eivät olekaan Suomen sateen kestäviä, kaikki menee pieleen ja palaat kotiin litimärkänä, kylmissäsi, vailla tuloksia ja tästäkin piti maksaa
- et saisi tirskahdella ihmisille, jotka ostavat teippiharjan siistiäkseen omia hiuksiaan vaatteista tai kävelevät ympyrää ilman koiraa (ovat siis lenkillä)
- et oppisi olemaan välittämättä ihan joka rasahdukset, putoavan esineen äänestä (et siis saisi asennettua korviisi rikkimenevien tavaroiden äänen heijastusta automaattiseksi)
- et tietäisi, että lomamatkan suunnittelu vaati paljon muutakin kuin paksun lompakon ja paikan päättämisen

Ihan silleen pintaraapaisuna, mistä kaikesta niin suuri osa ihmisistä jää paitsi!

maanantai 8. lokakuuta 2012

vähän aksaa, vähän tokoa

Tosiaan eilinen meni Elinan kanssa katsoessa kisoja. Hurjan jännää. Tosin rehellisesti sanottuna myös hiukan puuduttavaa... tosin jännitys nousi taas maxien lähestyessä loppuaan. Zen ja Jaakko hienosti maailman 6. parhaita, loistavaa!
Katselusta lenkin kautta treenaamaan. Sain mennä Omiella ja Dionilla, huisaa. Omie on kyllä superkillti, kuuliainen ja kevyt. Voi kamala, kuinka koira voikin olla noin kevyt.
Dion ei ole kyllä raskas ohjata sekään, hiukan rajumpia otteita tarvitseva kaiketi. Mutta tuntui paljon tutummalta ;o) Tykkäsin!
Elina meni Voltilla ja pätevästi menikin. Sitten tein myös hiukan sen kanssa ja kokeiltiin yhtä uutta käännösjuttua. Täytyypä ihan miettiä ja työstää, sen verran hyvin meidän koirat käänty sillä. Hmmm.
Mutta muuten Vomppis rallatti kyllä, putkista miljoonaa ulos ja kääntymisestä ja kokoamisesta ei tietoakaan! Työn alle nyt ja heti.

Tänään tokoilemassa, oli ruhtinaalisesti minä ja Tanja. Mutta saatiin loistavan kivat ja onnistuneet treenit, Tanjalle iso kiitos!
Tunnaria. Odotus päästä sinne suuri. Eka meni hyvin, vähän pyöriti tullessa. Tokalla en päästänyt kun meinasi varastaa, tehtiin pari muuta juttua ja sitten vasta. Kostautui liian kovana vauhtina ja parin kapulan maisteluna :o/ Kolmas kerta ja oikein hyvin, siihen oli hyvä päättää se liike.
Seuraamista liikkurissa ja lähellä kävellen. Laitoin lelun kainaloon : pomppiva seuraaminen. Lelu taskuun ja ei niin pomppivaa vaan piti kontaktin hyvin eikä yhtään häiriintynyt Tanjasta. Ruudun läpi kävely oli kyllä kaamean vaikea. Muuten se ei häirinnyt, mutta läpi kävely oli Voltista jotain ei oikein tehtävä juttu ;o)
Lopuksi merkkiä ja ruutua. Palkkalin aina eka merkistä ja se muuten menee sinne hyvin ja kovaa! Saatin ruutuun, joku päivä käy kehnosti tolla vauhdilla :o) Mutta hyvin se keskelle löytää ja kääntyy itse ympäri ja seis. Palkkailin vain niistä. Aina ei merkiltä päässytkään ruutuun vaan maahan, seis, tänne. Kuuntelemista ja suorittaa sen hyvin vaikka suunilleen seisoo kylki maata viistäen ajatukset ruudussa.
Ihan lopuksi sai hakea ohjattuna noutona kapulat. Vasen loistavan hyvin, oikeaa ei ehkä oikein nähnyt kun varjossa. Läksi kaartamaan, mutta huomasi keskimmäisen. Pysähtyi heti käskystä ja kehumisen kautta lähetin hakemaan varjoissa ollut. Toimi!
Mukavaa pohtimista ja ajatusten vaihtoa. Tara ja Voltti on kyllä paljon tekemisessä samanlaisia. Vähän miettimistä, olevinaan tietämistä, halu tehdä aina oikein, monen toiston ihmettelyä jne. Voltissa on ehkä nyt enempi vauhtia, sitä voisin joissain liikkeissä antaa jopa pois.

Minusta on kamalan mukava treenata ihmisten kanssa, jotka eivät ole itsekkäitä ja minäminä ja minun koira-ajatuksella liikenteessä. Tasapuolisesti yrittävät ainakin auttaa ja katsoa, ovat reiluja ja ajattelevat muitakin. Sellaisia on myös itse kiva edes yrittää auttaa, vaikka välttis ei apua osaakaan antaa. Mutta voi ainakin tsempata ja vaihtaa ajatuksia. Kun ei ole yhtä ja ainoaa tapaa eikä keinoa. Ei agilityssa eikä tokossa. Eikä muissakaan lajeissa.


lauantai 6. lokakuuta 2012

Agilityn MM-skabojen livestreameilyä. Siinä välissä Lägin seura mestisten tuomarointia. Tuli ehkä vähän hankalahkot radat, hups ja sori! Ei olisi tuomariksi minusta, luulisin.
Tosin virheitä ja hyllyjä ei tullut vain ja ainoastaan yhdessä kohin, aika tasaisesti pitkin rataa. Ja joku radan unohduskin, 0 alla tietty.
Mutta tietysti käytin tilaisuutta hyväkseni ja treenasin itse ;o) Olin vain unohtanut ottaa juoksukengät mukaan, raskailla goretex nilkkureilla ei askel ollut kepein. Mutta sain ihan tehtyä pätkiä ja kokeiltua muutamaa kohtaa erilailla ohjattuna. Ei se nyt kyllä ehkä sitten ollut niin vaikea kuitenkaan.
Vähän Voltti lenteli, kun itsellä jo ajatus seuraavassa kohdassa niin kaarre on melkoinen. Myös ihan peruspujottelussa virheitä, jätti vikaa väliin pari kertaa :o/ Tarkkuuttaa vaatii itseltäni nämä tälläiset.
A oli joka kerta hyvä, tuli alas saakka. Puomilla pelkkää alasmenoa ja myös kokonaisena, aika hyvällä asenteella.
Ettei ihan ajatelluimmat treenit, mutta tulipa tehtyä.

Illalla vain lenkittelyä ja muutamia perusasentoja & kaukoja. Kaukojen liikerata hiukan takkuaa kun lopetin sen peruuttamisen vaatimisen eli nyt ajatus ei ole niin taaksepäin. Sain kuitenkin hyviä, onnistuneita vaihtoja ja pystyin myös alkamaan palkkaamaan vain ripeät, suorastaan nopeat vaihdot ja olla huomioimatta sellaisia puoliteholla tehtyjä.

Mutta tänään on JÄNNÄ päivä. Jaakko ja Zen niin mitalissa kiinni. Iiik. Ja Tip&Zeljkokin hyvällä, nopealla nollalla kärjessä. Voltti on niin ylpeä isästään.

perjantai 5. lokakuuta 2012

se ois aika agilityn

Jotenkin tuntui, että pitkästä aikaa agilitya! Ja olipa se kivaa, tosiaankin.
Elinan treeneissä yhdessä poikien. Siis Pyry&Sari, Vip ja Mia sekä Pahkis ja Pasi. Vauhdikas rata, mutta myös rytmittämistä.
Voltti oli kyllä aika hyvä. Tuli kivasti ohjauksiin vaikkakin osa oli törkeän myöhässä. Myös taas täytyisi muistaa ettei tartte käydä kääntämässä joka esteellä, se toimii paremmin rytmityksillä.
Tulipa kiva mieli ja tekemisen meininki. Lopussa alkoi jalka painaa, huh. Menikin säätämiseksi. Tuli tehtyä tosi tiukka whisky ja se jopa toimi.
Poijjat meni hienosti kaikki! Pyry menee kyllä hienosti, Sari on saanut hyvin kiinni rytmistä. Vip on myös kehittynyt huimasti, vähän tarvitsee malttia suorilla ja ajatusta mukaan.
Ilmoitin nyt pariin kisaankin, jos yrittäisi.

Torstaina omat Sporttis treenit ja Pasin kiva rata. Alussa rima ali (jouduin jättämään lähelle), rima alas. Voi pylly.
Sitten rytmi löytyi ja alkoi sujua :o) Saatiin paljon onnistumisia ja tekemisen iloa. Kontakteilla Aan juoksee nyt aika reippaana, osumistarkkuudesta en mene sanomaan varmaksi mitään. Puomi ei surkea, oikeastaan välillä jopa hyvä. Kerran meni juosten läpi. Keinulla vahvistuksia ja onnistumisia.
Lopuksi jumppaa ja hyvin jumppaa. Voltilla on siinä ajatus mukana ja tekee harkiten & tarkasti.

Tänään olisi ollut tokon hallitreenit, mutta en ehtinyt. Enkä ehkä olisi myöskään jaksanut...