lauantai 29. syyskuuta 2012

Kuuntelemisen taito

Voltti rukka on laitettu kuuntelemaan. Ei saa olettaa, pitää kuunnella.
Koska minulla on koira, joka haluaa tehdä oikein, niin tämä on haastavaa ettei sille tule paha mieli. Toisaaltaan kun laitetaan kuuntelemaan ja saa oikeista asioista palkkaa, niin itsetunnon pitäisi nousta huomatessa osaavansa ja selviävänsä vaikeissakin tilanteissa.
Itselleni on hankalaa kun minusta opittu menee nyt eka vähän rikki. Toisaaltaan odotus on, että liikkeestä, koirasta ja minusta tulee entistä parempi.
Kriteereitä kovasti tiukennetaan, ihanne suorituksesta ei saisi teknisesti tinkiä. Vauhti voi hetkeksi hiljentyä, mutta uskon sen tulevan takaisin.
Iik ja apua, olenko tähän valmis? Osaanko? Onko Voltti niin hyvä, että kannattaa nähdä vaiva?
No, ehkä kannattaa ainakin kokeille :o)

To aksaa. Plääh, jalkaan alkoi sattua aikalailla. Rytmi kateissa myös. Plääh uudestaan. En ilmoittanut vielä kisaamaan...

Viuhkan kanssa tehty kaikkea kivaa vaan. Molemmilla humputtelu hauskaa. Jos aloittaisi agilityt ens viikolla.

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Lisätreeniä ohjatulla. 2 päivää hyvin, mutta itse vietyä eli ? Tänään tulee sitten tsekattua taso liikkurilla.
Vähän vaisun oloinen Voltti. Merkkailee, ehkä se juoksu tosiaan tekee tuloaan.

Eilen aksaa Janitalla. Paljon hyvää ja sitten ei niin onnistunutta. Hiukan kadoksissa rytmi, tuli R ohjauksia ja en vaan ehtinyt. Voltti joutui miettimään ja siinähän se on hyvä. Mietti niin ettei toistanut virhettä eli osasi kovasta vauhdista koota itsensä lyhyeen väliin loistavasti.
Lopussa nilkkaan/kantapäähän alkoi sattua ja en enää uskaltanut kunnolla liikkua. Se aiheutti turhautumista ja kiukkua itseeni.

Pitkähkö lenkki Elinan kanssa helpotti päätä muttei jalkaa. Illalla 3h kouluttamassa ja vaikka se olikin kivaa niin jalka tyhmä protestoi. Mutta nyt aamulla kipua ei tunnu=kestää treenata ;o)

Muut koirat ovat saaneet tyytyä rauhallisiin metsälenkkeihin (siis ne juoksee pölönä ja minä hipsin perässä) ja Juhan kanssa palloleikkeihin.
Viuhka on temppuillut ja Ruuti treenannut odottamista ja pallon tuomista. Talven mittaan yritetään kuoria siitä aksarusseli esiin ;o)

maanantai 24. syyskuuta 2012

ohjatun vaikeus

Ohjattu nouto. Se liike, mikä oli simppeli ja helppo ja varma. On nyt epävarma, huono, onneton ja kaikkea muuta negatiivista.
Plus Voltti on epävarma. Sillä ei ollut kivaa. Onko se väsynyt? Tekeekö juoksua? Oliko tämä vain yksi kerta? Vai johtuiko mun väsymyksestä ja ärsyyntymisestä?

Tein ekaksi ihan yksin "voikun meillä on vaan hauskaa" treeniä ohjatulla. Vein itse ja kehuin kovasti. Siirtelin kapuloita ja paljon palkkaa. Ei meinaa lähteä siitä merkiltä, ihan näyttää siltä ettei ole koskaan ikinä tehnyt tämmöistä. 
Hanna tuli ja tehtiin hiekalla Hannan viemänä. Läksi ekan kerran taas jonnekin huitsin nevadaan... Korjaamalla hyvä. Tehtiin sitten vaan vuoronperään kaaria ja kehumalla. Itsevarmuutta. Kuitenkin sitten kun tajuaa, niin hakee innokkaasti ja tuo hyvällä vauhdilla ilo silmissä.
Tauon jälkeen uudestaan ja nyt molemmat puolet onnistui! Lopetettiin tämä siihen ja tehtiin vain luoksetuloa lopuksi :o)

Otin nyt (Hannan neuvosta) myös suunta käskyt mukaan. En tiennyt, että saa käyttää esim. oikhae ja käsimerkkiä. Luulin, että vain yksi sana ja käsimerkki. Siinä se, pitäisi aina kysyä joltain tai lukea sääntöjä (tarkistin tämän eilen säännöistä).

Tänään meillä, tai siis Voltilla, on vain lomaa. Loikoilua ja lepoa. 

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

2-tulos

Nummi-Pusulassa litsilätsi tokoa. Vähän oli kosteahkoa.
Volttia ällötti. Markää, kylmää ja yöks pitäisi jotain tehdä. Vaikka siis istua siihen litimärkään nurtsiin, yök yök ja maahan en mene ainakaan, ajatteli Voltti.
Liikejärkkä sekoitettu, mutta kaikki putkeen. Paikallaolot ekaksi, sitten muut.
Tunnari, ruutu, kaukokäskyt, seuraaminen, hyppynouto, luoksetulo, Z, ohjattu nouto. Tai sinnepäin.

Istuminen 10
 - korvat luimussa yök kun inhottaa, mutta istui!

Paikalla makaaminen 7
 - ei mennyt maahan ekalla, tartti kaksi käskyä. Muuten kuulemma erinomainen.

Tunnari 9
 - virettä oli ehkä tähän liikkeeseen jopa hiukan liikaa... meni hyvin, haisteli hyvin ja toi hyvin. Mistä lie piste.

Ruutu 9
 - merkille oikein hyvin. Ruutuun sataa ja tuhatta, tasan keskelle ja käskystä seis ja maahan. Pysyi siellä hyvin, mutta kun käännyin vasemmalle, kääntyi hiukan mukana (maassa kyllä). Nyt sivulle oikein hyvin eikä edes yrittänyt ohi.

Kaukokäskyt 9
- kaikki heti ekalla ja ripeästi. Oikein tyytyväinen.

Seuraaminen 7
 - voi ällötys. Alku hyvä. Käännökset alussa hyvät. Juoksu hyvä. Hidas käynti... jätätti, unelmoi, ei tehnyt yhtä oerusasentoa kuin niin viiveellä... sitten taas piristyi normi käynnissä ja käännöksissä.

Hyppynouto 6
 - no iso kapula on iso kapula ja en kyllä enää ota sitä. Kylmä, märkä metalli oli Voltista superyök vaikkei yleensä välitä mitä noutaa. Pudotti ja uusi käsky, sitten toi hyvin.

Luoksetulo 8
- hyvin maahan. Tuli liiankin kovaa ja seis käskyllä valahti hiukan. Maahan meni ihan ok. Sivulle pompautti itsensä vauhdilla.

Z 9
- seis, istu, maahan. Kaikki ok. Minä kävelin liian läheltä yhtä merkkiä. Huomautus tuomarilta.

Ohjattu nouto 0
. oikea kapula. Merkki ok, läksi vasemmalle... huusin seis ja seisahtu. Läksi käskyllä oikealle, mutta katseli jo lähellä olevaa pöytää, jossa kapuloita. Ei siis onnistunut, uudestaan merkin kautta ja oikein.

241p. ja 2-tulos. Paljon treenattavaa, jotkut liikkeet ovat melkoisen varmoja, mutta monissa puutteita, epävarmuutta ja näköjään myös osaamattomuutta.
Liikkeenohjaaja ja tuomari jyllä kehusivat kuinka taitava ja kamalan nopea koira. Huonoa tuuria hiukan tänään, mutta kyllä siitä loistava tulee. Niinhän siitä tulee :o) Tuo nopeus ei ehkä joka hetki ole ihan arvostettu juttu, mutta minustakin se on hauskaa! Tosin kävelevä koira saa helposti saman pistemäärän kuin kovasti juokseva, mutta pääasia on, että Voltilla on kivaa, minulla on kivaa ja me yhdessä tehdään hommia.

Nyt tehdään koko viikko ohjattua. Ohjattua. Vielä kerran ohjattua. Ja ehkä jotain superkivaa myös!

lauantai 22. syyskuuta 2012

kokeessa jälleen

Jonain päivänä me ei nollata yhtään liikettä! Sitä päivää voi joutua toki odottamaan hetken jos toisenkin, mutta se tulee.
Hyvinkäällä tokoilemassa. Iso plussa Voltille asenteesta. Pieni miinus pienoisesta rallattelusta ja istumisen nollaamisesta.
233p. ja 2-tulos siis. Kaksi liikettä nollilla ja muutamassa pieniä epäonnistumisia.

Istuminen 0
 - meni maahan n.1/2min ennen loppua. Syy on iso ?

Paikalla makaaminen 10
 - tosin meni maahan jalat alla, oikaisi ne heti eteen. Oltiin vikana kun piti mennä maahan, ei minkaanlaista ennakomista muiden käskyistä. Nousi hyvin ekalla.

Seuraaminen 9
 - ou jee, meidän huono liike. Ihan kaiketi sinnepäin, irtautuisko käännöksissä. Muta piti kontaktin kokoajan!

Z järkällä seis-istu-maahan 10
 - kai se sitten oli sinnepäin edes.

Luoksetulo 9
 - ei ennakointia! Tuli kovaa, jopa liian kovaa ja siksipä pysähdys hiukan venähti. Käskyn jälkeen yksi laukka ja matalana jarrutus. Maahan voisi mennä ripeämmin. Sivulle tullessa ponnasi ilmaan iloissaan. Näyttävää ehkä muttei niin arvostettua.

Ruutu 8
 - nurtsilla punaiset matalahkot sankot ihan kiinni melkein kehänauhassa... itse ruudun nauhoja ei näkynyt lainkaan. Kehänauha näkyi. Vasemmalla näkyi hyvin korkeat merkit, joita oli käytetty luoksetulossa. Jännää. Merkki hyvä. Läksi ruutuun hiukan vasemmalle kaarrattaen, mutta bongasi sen ruudun sieltä ja juoksi sinne hyvin. Ei kieppasutkaan ilmassa ympärä ja paniikki jep-maahan. Oliko ruudussa? En saanut selvää. Kutsuttaessa sivulle oli hiukan nykäissyt liikkurin käskystä, rallatti minun ohi miljoonaa ja tuplakäskyllä sivulle. Mrrr.

Ohjattu nouto 0
 - samperi. Hyvä merkki, hyvin läksi vasemmalle (liikaa jopa) ja ohi kapulan! Ei vaan olevinaan löytänyt. Käskin merkille uudestaan ja nyt haki sen kapulan todella hyvin. Että joo. Mietin mikä meni pieleen. Taisin avata rintamasuuntaa aivan liikaa, ihan kuin oisin lähettänyt ruutuun.

Metalli 10
 - hyvä hyppy, hyvä nouto ja hyvin sivulle. Ripeämpi ehkä voisi olla, mutta laukalla.

Tunnistusnouto 10
 - ympyrällä. Hyvin haisteli, tarkasti ja toi oman. Ei edes pyörittänyt suussa.

Kauko-ohjaus 7
 - mitä lie nyt on tapahtunut?? Ei noussut ekalla. Sitten teki hyvin, mutta seisomisesta istu melkein meni maahan. Täh?

Vire hyvä, teki hyvin, jotain myös omiaan ja jotain minun tyhmäilyjä. Huomenna jatketaan.


torstai 20. syyskuuta 2012

Kunhan jotain

Tämä juoksukielto on tylsä. Eilen olin aamusella Sari T:n ja koiruuksien kanssa kentällä katselemassa heidän aksaa. Enhän malttanut olla tekemättä mitään... mutta pikaisten juoksuaskelten ja kääntymisen jälkeen ymmärsin juoksutauolle ehkä olevan syyn.
Vahvistelin sitten kontakteja, Sari palkkaili pallolla kun jäin jälkeen ja sivulle. No, tulipa todettua, että Voltti juoksi koko puomi kohtalaisella nopeudella loppuun saakka vaikka vain seisoin alussa. Karkasi ekalla heitetylle pallolle muttei uudestaan eikä silti himmannut vauhtia. Jee!
A:alla vahvistettiin alaspäin suuntautuvaa liikettä. Yksi pumpperi ja Sari heitti lelun alas. Muutama toisto ja välillä ilman lelua, aika hyvä.
Myös erottelua putki-pujottelu lähettämällä muutaman hypyn takaa. Voltti valitsee ennemmin pujottelun. Toki teki vain kerran väärin ja johtu varmaan mun kömpelöstä yrityksestä kävellä perässä.

Myös tokohyppy - ihan ok vaikkakin vauhti voisi olla nopsempi. Ja ohjattu nouto, jossa aavistuksen omaista epäröintiä oikealle. Mutta haki hyvin molemmat.

Oli siis oikein mukava aamun aloitus :o) Hyvää seuraa, kivoja koiria ja höpöttelyä treenaamisen lisäksi. Sitäkin tarvitsee!

Kinesis teippailin jalkaa eilen. Katselin ihan netistä ohjeita ;o) Muutaman videon siis. Tiedä menikö oikein, eilen kuumotti kovasti. Nyt tuntuu ihan mukavalta, mutta saas nähdä illalla kun päivän on jaloillaan.
Uskaltasko ilmoittaa jo ens viikonloppuna agilitykisoihin... ehkä. Ehkä ei. Kuka tietäisi?

chihuahuat

Nämä ihanimmat kääpiökoirat. Edelleen tulee kyselyjä pennuista, kuulumisia kasvateilta ja mikä ehkä ihaninta, kasvattien perheet haluaisivat meiltä uuden pennun kasvatin kaveriksi tai edesmenneen koiran "tilalle". Myös kasvattien perheistä maailmalle lähteneet lapset kyselevät meiltä pentua.
Tämä imartelee. Tottakai, hassuahan sitä olisi ellei. Ja koska minä en enää kasvata rotua, niin yritän ohjailla pennunkyselijät muualle. Vastailla edelleen heidän kysymyksiin siitä tästä ja tuosta. Mielelläni sen teenkin jos vaan osaan.
Mutta siinä vaiheessa kun kysytään, että voisinko ottaa pennun tältä tai tuolta kasvattajalta, siitä tai tuosta yhdistelmästä, minulle iskee epävarmuus. En tunne enää puoliakaan kasvattajista. En rodun linjoja enää hyvin. Tiedän vain "vanhat" kasvattajat ja vanhat linjat. Plus nämä muutamat uudemmat, jotka ovat aloitelleen samoilla linjoilla tai jotenkin vaan tulleet tutuiksi, jopa ystäviksi.
Jos suosittelen jotakuta tai tiettyä yhdistelmää, niin tunnen olevani vastuussa jos pentu ei olekaan toivotunlainen. Kasvattajan kanssa ei synkkaakaan. Siksi en suoraan suosittele ketään, voin kertoa, että kysyä tuolta tai tuolta. Joistakin sanon suoraan, että minä en ottaisi.

Ehkä nyt kun on ottanut etäisyyttä rotuun, mutta yrittänyt seurata sitä jonkun verran kuitenkin, niin suhtautuminen siihen on hiukan muuttunut. En tiedä onko aina ollut näin suuri hajonta rodun sisällä, minusta ei ole (mutta aika voi kultaa muistot). Onko siinä ollut niin paljon ongelmia terveyden ja luonteen kanssa. Vai ollaanko nykyään avoimempia, tuleeko tietoa enemmän (kiitos internetin, keskustelupalstojen jne.) ja onko rodun yksilöiden lukumäärän lisääntyessä myös ei toivotut asiat lisääntyneet samassa, jopa isommassa mittakaavassa?
Varmasti osansa on nykylääketieteellä. Koiria tutkitaan ja hoidetaan enemmän ja paremminkin varmaan. On hienoja laitteita ja tutkimuksia, joilla pystytään selvittämään enemmän ja syvemmältä kuin esim. 10v. sitten. Tietotaito lisääntyy, erikoistuvia lääkäreitä ja asemia on enemmän ja enemmän.
Ehkä jalostus, tyylisuuntaus, halu saada "mussusempia" päitä jne. lisännyt joidenkin vikojen ja sairauksia määrää? Ehkä muotirotuna oleminen laittoi teettämään pennut melkein nartulla kuin nartulla? Välittämättä sukulinjoista ja taustoista. Rodunomaisesta luonteesta. Ulkonäöstä. Tekisi mieli sanoa, että myös terveydestä.
Huhuja on vuosien saatossa kuulunut rotumixauksista. Ehkei Suomessa ole rekattu mixejä puhtaina, mutta merle värin huhutaan tulleen shelteistä ja mäyräkoirista. Vaikka väri kiellettiin, niin kyllähän niitä linjoja edelleen käytetään.
Rajan takana on juorujen mukaan laitettu chihuahua ja japanese chin yhteen. Mussusempi pää ja turkkia. Totta vai tarua, en uskalla ainakaan minä suoraan sanoa kumpaa.
Onko tämä mixaus sitten huono vai hyvä...

Kiihkoilu mihinkään suuntaan ei ole koskaan hyväksi. Jokainen ehkä haluaa tehdä niitä omanlaisiaan, oman tyyppisiään, oman ajatusmaailman painotuksin pentuja. Mutta kiihkoilu väreistä, hampaista, terveystuloksista, luonteista tai mistään ei ole pitkälle rodun kannalta hyväksi. Valitettavasti joutuu tekemään kompromissejä koska täydellistä ei ole. Mutta rodun (ja koirien tulevien omistajien) kannalta toivoisi ettei antaisi itselleen liikaa löysää sellaisten asioiden kanssa, joilla on merkitystä koiran elämään. Mikään koira eikä linja ole sen arvoinen, että otetaan tietoinen riski koiran elämänlaadun kärsimisestä jonkun sairauden tai äärettömän luonteen heikkouden takia. Näitä vähemmän onnistuneita yksilöitä syntyy aina muutenkin, sellaista se vaan on vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi tehdä kauniita, terveitä ja loistava luonteisia pentuja.

On kasvattajia, kasvattajia ja vielä kasvattajia. Plus trokareita. Laidasta laitaan. Omalla kultamussukalla täytyy teettää pennut kaverin uroksen kanssa, koska ne on vaan maailman parhaat ja ihanimmat ja kaikki haluavat pennun juuri niistä. On nartun, pari omistavia, jotka miettivät linjat, yhdistelmät tarkkaan ja teettävät jalotuksellisesti itselleen pentueita. On ammattimaisesti kasvattavia. Kaikista voi saada loistavan, hyvin sosiaalistetun, terveen ja rekatun pennun. Tai sitten ei.
Kuinka tärkeätä onkaan pikkupennun ensimmäiset viikot. Sen emo. Ihmiset ympärillä. Käsitellään ja kuinka. Ruokinta. Annetaanko sopivasti kokemuksia. Jne.
Mistä pentuviidakossa seikkaileva ostaja tietää mistä kannattaa ottaa? Millä kriteereillä?
Mistä kasvattaja aina voi tietää kenelle pentu kannattaa myydä?
Niin kasvattaja kuin ostaja voivat puhua tuhat kaunista ja miljoona hyvää. Joilla ei ole todellisuuspohjaa. Tosin vastuullinen kasvattaja pystyy näyttämään mustaa valkoisella terveystuloksista, suvuista jne. Hänen pentunsa ovat puhtaita, hoidettuja, reippaan oloisia. Koirat yleensäkin hoidetun näköisiä, paikat kohtuu siistit. (No koiraperheissä on aina karvaa, hiekkaa ja pentutaloudessa vielä pissaa ja kakkaakin vaikka kuinka siivoaisi) Pentuja ja emoa pääsee katsomaan. Suvuista annetaan tietoa. Kerrotaan mahdollisista vioista ja kuinka ne vaikuttavat elämään. Osataan sanoa minkalaista pennusta odotetaan ja opastetaan sen kanssa toimimiseen. Kukaan ei pysty lupaamaan kuuta taivaalta eli ainahan odotukset ja lopputulos eivät kohtaa, etenkään chihuahuan kanssa.
Täysin vieraalle myyminen on ollut itselleni lievän henkisen ahdistuksen paikka. 99% olen onnistunut saamaan loistavat kodin ja suurinosa onkin ollut tuttu, tullut todella tutuksi, ollut jonkun kaverin kaveri tai joku luotettavan tuntuinen henkilö on suositellut. Mutta aina näinkään ei mene, välillä elämäntilanteetkin vaan muuttuvat. Ahdistus.

Useimmat asiat pätevät kaikkiin rotuihin.


Vaikka edelleen yksi ihanimmasta, kauneimmista ja upeimmista koirista on rotutyypillinen, ei mitenkään liioiteltu, kompakti rakenteinen, hyvin liikkuva ja itsensä kantava itsevarma chihuahua, niin meille niitä ei nyt kyllä tule. Vaikka kuinka huomaan huokailevani joiden kuvien ja sukutaulujen äärellä...
Mutta ei, olen totaali kyllästynyt. Melkein kaikella tapaa.

Ps. en millään lailla kuvittele minun kasvattien olevan sen kummoisempia. Niissä on rumia, hammasvikaisia, sairaitakin. Enkä näitä asioita edes yritä peitellä tai väheksyä.

Viimeisestä pentueesta Simo, josta tuli kyllä ihan keskiverto kaunis. Mutta pallipuoli ja alapurenta. Kovin voimakastahtoinen ja ehkä jopa hiukan hankala.

Ja saman pentueen narttupentu, joka on kanssa aika sievä, hampaakin sinnepäin ainakin. Hiukan ujo, muttei arka. 

Pentueessa oli kaksi muutakin narttua. Toinen sievä kun mikä, mutta purenta kaamea, järkyttävät oireet kiiman jälkeen (sterkattu) ja olikohan vielä epäilyksiä allergiasta (taitaa olla eka allerginen kasvatti). 
Toinen peruschihuahua, jolla taitaa perusasiat olla aika kohillaan. Kookas.

tiistai 18. syyskuuta 2012

tokoa, tokoa, lisää tokoa

Tästä tuli nyt toko blogi ;o)

3.päivä tokoa ja tekisi mieli mennä treenaa lisää nyt ja heti!
Saatiin hyviä huomioita, paljon neuvoja, ajatuksia ja rakennuspalikoita. Kylläpä pitäisi miettiä ja paljon, huh. Enhän minä eden osannut jostain sanoa tekeekö yleensä niin näin vaiko noin. En ole tajunnut katsoa tai ajatella asiaa.
Pilkotaan, muttei liikaa. Sopivasti.

Ja kukas ei tykkää jos koiraa kehutaan ;o) Tavoitteiden ajattelu ahdistaa, auts ja huoh. Ei sinne saakka, iik. Koitetaan nyt vähän tässä vaikka edes valioksi...
Hei, huomaatteko tuon edes sanan! Edes. Kamalaa, milloin se tuli kuvioon mukaan.

**********

Ja koska se nyt oli niin kivaa, niin jatkettiin kotipihalla. Perusseuraamista ja palkkaa käännöksistä. Jotain muuta hömpätystä. Lopuksi tunnari ja se meni mainiosti.
Viuhka teki myös hömpöttelytokoa. Tunnari on sen pro-liike.
Riepu ihana mummo. Intoa enemmän kuin järkeä. Mutta tuntui niin tutulta se kuono melkein kainalossa. Ei ollut häveyksissä eikä tarvinnut kurkkia missä se oikein meneekään. Jäävissä peruuttaa edelleen, kaukoissa meilkein pysyy paikallaan ja luoksetulosta ei vauhtia puutu.
Maliina tietty kanssa ja voi sen kanssa. Sitä järkeä löytyi vielä vähemmän kuin Riepulta. Mutta tekemisen into oli ylitsevuotavaa. Tunnarin se on ymmärtänyt kohtuullisen väärin. Toi 5 kapulaa kerralla, oma jäi nurtsiin. Jep jep.

Ikäväkyllä kantapää kipeytyi tuosta vaikka en muuta kuin kävellyt pehmeellä. 3xpäivässä kylmäys kuulosti tyhmältä muttei se ehkä olekaan.

maanantai 17. syyskuuta 2012

sataa sataa ropisee

Muttei se haittaa tottelevaisia bordercollieita. Ei se tekemistä haittaa vaikka sataa ja tuulee niin että puut taipuu puoleen väliin maata (aika pienet ja hennot puut, toim.huom.).
Ei jaksa pilkkoa liikkeitä tässä nyt, mutta tosiaan kivaa oli. Kiitos Hannalle ja Tanjalle, treenaaminen tuntui mukavalta mukavassa porukassa.
Voltti nyt näytti lähinnä yliviritelyltä jouselta odottaessa merkille pääsy ja ruutuun lähestystä. Huoh. Tai no ehkä jopa Vau.
No niin tai näin, virheitä, onnistumisia, palkkausta, huomauttamista ja hyvää mieltä. Litimärkä koira ja litimärkä omistaja. Silti niin hauskaa.

Hauskaa ei ole se, että lääkäri meinasi etten saisi juoksennella pariin viikkoon ja sitten vasta vähitellen. Hmmm...

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Voi että voi olla toko(kin) vaikeaa. Tai vaikeaa, mutta monimutkaista.
Mitä opin eilen Voltin kanssa tokoilusta.
- pidä treeni simppelinä
- liika paine pistää tekemään yli ja yrittäminen hajoittaa tekemisen
- sopiva paine laittaa tekemään paremmin
(no opinko mikä on liikaa ja mikä sopivasti? No tuskin)
- älä tee liikaa toistoja
- riko kaavaa, mutta älä riko liikaa
 (menee insinööritytön pää sekaisin)
- pidä hauskaa
 (tämän jo tiesin ennestäänkin)
- muista helpottaa ja auttaa jos on tarve
- kaikkea ei tarvitse kokeilla ja tehdä heti ;o)
- nipotuskeskustelut kannattaa jättää omaan arvoonsa ellei halua pahaa mieltä
 (me voidaan käydä puolisokeilla tuomareilla, oma valinta?)

Muutama koira vain kentällä. Paikallaistuminen meni hyvin. Maahan ei osannut mennä oikein eli jättää sen toisen etujalan mahan alle. Koitin ottaa uudestaan ja sama. Korjasin asentoa ja jätti kyynäret ylös. Mentiin sitten pois kokonaan, ei tehdä jos ei osata. Höpöhöpö. Osasi sitten mennä maahan loistavasti. Nopeasti ja hienosti. Etukoivet eteen ojennettuna. Palkkaa.

Otin tokohypyn metallilla kaksi kertaa. Osasin heittää ja Voltti osasi noutaa. Kaikki hyvin siltä osin.

Ruutua merkin kautta. Hiukan häiriöitä siinä ympärillä. Oli agilityesteitä, ruutuun piti juosta A:an vierestä, merkkejä ylimääräisiä vähän joka puolella.
Merkki oli kieltämättä hyvä. Vaikka ruudulla on vetovoimaa eli hiukan se liike lähtee sinnepäin. En puutu siihen, hyvä kun itse kuitenkin miettii ja korjaa. Ruutuun läksi pienoisella flänkillä (kuin väistääkseen kiusausta juosta A-esteen yli), mutta meni hyvin ja napakasti keskelle. Ja ennakoi maahan, nostin ylös.
Tehtiin sitten ruudussa odottamisia häiriöillä. Seisoi siellä ja hiipi perään melkein nauhojen yli. Palautin ja ei tehnyt uudestaan. Toki maassa ei hiiviskele. Mutta ei mennyt enää lankaan uudestaankaan eli pysyi  hyvin. Kutsuin sivulle ja vauhtia piisasi, kuitenkin pystyi tulemaan suoraan eikä ensiksi keulimalla.
Lähetin uudestaan ihan läheltä ruutuun ja taas sain nostaa sen ylös sieltä. Kokonaisena liikkeenä yritys. Merkki hyvä ja sitten... Läksi sinne kauan pois merkeille. Käskytystä vaan ja lopulta meni ruutuun. Voi elämä. Painetta liikaa? Ei ollut enää hyvä ja kiva liike Voltista? Väisti ruutua? Luuli tehneensä väärin, koska toistoja? Voi apua.
Vielä uudestaan ja kaamealla kaarteella aivan kuin antaen itselleen nanosekunnin enemmän aikaa miettiä mitä nyt tekis. Meni ruutuun. Superpalkkaa.
Ihan treenien lopussa tein vielä merkin kautta ruutuun toisesta suunnasta. Se oli täydellisyyttä hipovaa.
Kertooko joku minulle tuosta koirasta jotain?

Luoksetulo liikkurin kanssa. Vuorotellen läpijuoksu, stopeilla. Nyt ei ennakoinut! Tosin se eka väli on hyvää laukkaa ja kun ei pysähdystä tule, tuleekin miljoonaa ja siitä vauhdista pysäyttäminen on melkeimpä mahdotonta. Mutta kaikki stopit tuli oikein ja tokalla etenkin tosi hyvin.

Ohjattu nouto. Merkkejä taas siellä täällä.
Merkille taas hyvin. Näytin kaiketi huonosti ja meni keskelle. Hitto.
Uudestaan käskytin sinne oikealle ja oli ihan epävarma, kehumisella onnistui.
Uudestaan vuorostaan vasen ja läksi nyt taas (paineesta?) ylisuurelle kaarteelle kiertäen monta agilityestettä, mutta haki oman.
Otettiin vielä oikea. Menin nyt lähemmäksi ja kehuin superisti kun kapulalla.
Kerta kiellon päälle ja kokonaisena liikkeenä täydellisyyttä hipova oikea. Siihen oli hyvä päättää!

Jotain pientä lopuksi hömpötellen. Kaukokäskyjä, Voltin yksi suosikki.
Jäin juttelemaan vielä hetkeksi Lauran kanssa ja seuraava ryhmä teki. Voltin mielestä se oli epäreilua ja tyhmää, hän haluaa treenata! Lisää, lisää. Positiivisesti ottaa kierroksia toisten vauhtiliikkeistä. Tosin ongelmia varmaan tulee joskus kun joku viereisessä kehässä huutaa "ruutuun" ja me tehdäänkin jotain muuta ;o)

lauantai 15. syyskuuta 2012

kantapään kautta

Kantapää ei sitten kestänytkään startteja :o/ Peruskävely onnistui ihan hyvin, mutta valssin jälkeen kun napautin sen maahan ja kai tein jonkun kiertoliikkeen niin se oli siinä. Toista valssia en uskaltanut enää tehdä ja se rata oli sitten siinä.
Voltti raukka luuli tehneensä jotain väärin. Voi mun murua, oli pakko revittää lelua oikein urakalla sitten!
En edes yritä tänäänkään juosta 3 starttia, jäin ihan suosiolla kotiin. Lääkäriin siis uudestaan ja sainkin heti tilattua maanantaille Mehiläiseen jollekin urheiluvammoihin erikoistuneelle ajan.

Vaikka harmittaakin kovasti, niin ehkä tauko aksasta tekee vain hyvää (positiivinen ajattelua jne.). Aika paljon treenattu ja jos nyt edes viikko oltain vain. Tai tehtäis vaikka kontaktin paikkaa tai jotain sellaista.
Tokoa onkin ohjelmassa aikalailla ensi viikolle.

Tämä päivä on pyhitetty koirien rapsuttamiselle, halimiselle, harkkujen syöttämiselle ja koitan myös raahata itseni keskelle metsää ja antaa koirien vaan juosta auringossa. Nauttia niiden kaikkien elämänilosta ja kyvystä elää hetkessä. Huomenna asiat voivat olla toisin, kuka tietää.

**********

ps. ja taidan vähän silitellä lastenkin päätä

torstai 13. syyskuuta 2012

aamuja

Eilinen oli huonojen uutisten ja ikävien asioiden päivä. Yön nukuin levottomasti ja pahoja unia nähden. Aamulla meidän talon miehet nukkuivat pommiin. Kissa oli lukittu vaatekaappiin ja hätähän sille oli yöllä tullut. Kyseessä vielä Tikkari, joka ei osaa maukua eli kukaan ei herää sen pieneen kähinään.
Koska olo oli edelleen ikävä, väsynyt ja huono, niin mietin peiton alla kääriytymistä vielä tunniksi. Mutta aurinko paistoi. Upea aamu. Koirat olivat iloisia päästessään pihalle ja aamukahvi tuoksui.
Aamulenkki aurinkoisessa, viileässä aamussa herätti hyvin ja sai hiukan mieltä paremmaksi. Vielä se, että otin vain Riepun mukaan, sen saadessa olla rauhassa haistelemassa ja hölkötellä omaan tahtiinsa ilman muiden kirmaavaa seuraa. Selkeästi sekin nautti, sai olla vain. Ei tarvinnut komentaa muita, nuorempia ja terveempiä. Sai juosta sen minkä halusi eikä muiden perässä/edessä näyttäen voimansa.
Vaikka nyt se taas näyttää loistava kuntoiselta, eloisalta ja alkaa saada kiloja takaisin. Toisaaltaan on se vanhentunut, harmaantunut. Pihalla lempipaikka on hyvällä säällä kopin katolla nukkumassa. Usein siirtyy sisältä nukkumasta ulos nukkumaan.
Kunpa saisimme pitää sen vielä vuosia ilonamme ja riesanamme.

kuva viime syksyltä

tokoilua

Voltin TT-treenit nyt koulun vieressä nurtsilla.
Läpijuoksuja luoksetulossa. Hitsi, ennakoi täysin seis. Pelkkiä läpijuoksuja siis tänne-käskyllä. Ekalle kuvitellulle stop merkille tulee reipasta laukkaa ja kun ei mitään käskyä tule, mniin lähtee miljoonaa luokse. Ei ikinä pysähtyisi siitä vauhdista. Silti vain ja ainoastaan läpijuoksuja tänään.
Koska inhoan seuraamista jostain syystä, niin treenattiin sitä Hannan katseen alla. Ei kai se niin huono sitten ollutkaan. Vähän vilkuilee, mutta pitää kontaktin. Ja kuulemma päänasento hyvä. Iloisena seurasi, se oli ehkä minusta parasta :o)
Häiriötä, superhäiriöt. Sivulla ja Marika & Hanna hihkuivat ja houkuttelivat, kyykistelivät jne. Olipa pienelle päälle vaikeaa. Niin vaikeaa. Liikkeessä häiriöistä ei niin ollut haittaa, palkkailin toki paljon. Kuulemma aloitetaan kuplan rakentaminen. Hmm. Varmasti hyvä juttu kunhan tajuan paremmin.
Kaukokäskyjä häiriöllä. Voi että kuin ois Volttia haluttanut mennä pussailemaan molempia! Mutta teki ja teki. Pään kääntyili vuorotellen, että ihan kohta joo, teen tän homman nyt ekaksi!
Kivaa treeniä, kivaa pohdiskelua. Jos joskus osaisi olla avuksi muillekin, ehkä joo tai sitten ei.

Käväisin kentällä, Voltti ei tehnyt kuin Aata. Se nyt kummittelee, rakennetaan ja tehdään kunhan saan palikoita kohdalleen. Perustahan on jo, tosin vähän hutera.
Viuhka teki hiukan kontakteja ja pujottelua, siivekkeiden välistä kääntymisiä. En pystynyt juoksemaan eli ei muuta.

Mun kantapää on kipeä, tosi kipeä. Ja reiden yläosa tai lonkka tai jotain. Auts, liikkuminen sattuu kovasti. Varmaan aloitettava särkylääkekuuri :o(


keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Jaakon treeni

Tänään saimme onnistumisia ja hyvää mieltä. Jaakko koulutti ja kellotteli joitan kohtia myös. Huomaan, etten vielä tunne Volttia tarpeeksi hyvin tai en luota siihen aina. Välillä autan liikaa tai en usko sen (itseni) osaavan tai pystyvän. Kaiken se osasi, kaikkeen se pystyi. Joissakin kuvioissa ero kellolla oli ihmeen pieni eli onko tämä nyt toinen minun "kaikki käy" koira? Riepun kanssahan melkein kaikki loogiset vaihtoehdot olivat lähes yhtä nopeita jos ne onnistui hyvin. Nyt Voltin kanssa aika paljon ollaan samassa ne kerrat kun on kelloa käytetty. Eroja tulee muttei huimia. Jatko voi ratkaista eron puoleen tai toiseen.
A:an juoksukontaktia täytyy nyt miettiä todella, todella paljon. Miten jatkan, miten vahvistan. Se olkoot talven projekti. Ei kellään ois ylimääräistä A estettä myydä?

Eli jipii, se kääntyi, se eteni, se osasi mennä pujotteluun. Tuli myös vetoon, teki loistavan poispäinkäännöksen (kunhan uskalsin päästää irti ajoissa), luki esteitä, meni puomin hyvin. Keinulla eka turhaa himmausta, mutta sitten jo hyvin sekin. Niistot toimii, takaakiertoihin lähtee ja ohjautui hiukan kauempaakin.
Mistäs valittaisi ;o) Ei mistään, sillä mitä ei osattu loistavasti, me opetellaan ja vahvistetaan. Onneksi nyt oli helpohko treeni maanantain jälkeen! Ei tullut lainkaan epätoivoa tai osaamattomuuden tunnetta.

Viuhkan kanssa treenailua. Ei hullumpaa, sanoisin. Jos ummistan silmäni pujotteluvauhdilta. Kontaktit näyttäisi olevan melkoisen selvät ja ei kamalaa kaarratustakaan. 
Hmmm, pitäskö katsoa kisakalenteria... 




maanantai 10. syyskuuta 2012

juoksemisen vaikeus

Mikä on agilityssa vaikeinta? Juokseminen! Voi argh.
Janitalla, ei sitten loistetu kai oikein missään pahemmin. Tai joo, kuuluisat hyvät pätkät ja niitä olisin mielelläni vaikka junnannutkin ;o) Mutta en tuollaisia juokse henkesi edestä ja yritä vain selviytyä-kohtia. Yritettiin selviytyä yli 10 toistoa. Joista ehkä 11. sitten onnistui ja pistettiin sitten pillit pussiin, ei yhtään estettä enää.
Olisihan sitä treenattava myös epäloogisia ratoja, totta. Se on niin minun mukavuusalueen ulkopuolella, että huh huh.
Muutamia rimojakin rapsahteli :o/
Mutta toisaaltaan, aika hyvin oli kuulolla, aika mukavasti kääntyi. Positiivinen lopetus ah niin epätoivolle ;o)

Lämmitellessä muutamia toko juttuja. Jäävät, vähän seuraamista ja luoksetulo. Tule käskyllä osaa odottaa pysähdystä ja himmaa. Kun huomaa ettei mitään käskyä tulekaan, niin vauhti kiihtyy. Sivulle taas koira miljoona sivulle. Tätä täytyy miettiä. Vaihdanko käskyä? Huijaanko koiraa kokeessa? Vai opetanko vaan paremmin.
Muuten sen tekemisen riemu on jotenkin ihanaa. Tulee hyvä mieli itsellekin sitä katsoessa :o)
Toisaaltaan se on niin virkamies. Asioiden pitää olla ja mennä niinkuin ne on. Koska hän tekee ihan juuri niinkuin on opetettu tai miten hän on sen ymmärtänyt. Vähän voi joskus revitellä, salaa.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Sunnuntai - lepopäivä?

Minulla tuntui olevan eilen enemmän tekemistä, menemistä ja puuhaa kuin keskiverto arkipäivänä. Tosin pääosin ihan hauskaa puuhaa, en valita.
Aamu oli upea! Aurinkoa, kirpeyttä ihan hiukkasen, syystuoksuja. Koirat juoksivat ihan hupsuina metsässä ja lentokentällä. Harvinaisesti otin kaikki viisi mukaan, en kyllä suosittele ehkä jos haluaa sellaisen rennon lenkin. Tosin bortsut nyt menevät irti missä vaan, Ruuti on flexissä kokoajan (en todellakaan luota sen kuuloelimien kykyyn reagoida joka hetki "tänne" sanaan). Riepu on kanssa helppo, juoksee muttei katoa mihikään eikä välitä ympäröivästä maailmasta. Ainut, että muut vieraat ehkä välittävät siitä hiukan. Kaipa se on sen verran iso sitten. Maliinan kanssa saa kanssa olla vähän silmät selässä, kilttihän se on kuin mikä, mutta hiukan riistaherkkä. Hyvin sitä on saatu pois, mutta silti en halua sen pääsevän yhtään pölläyttämään mitään elukkaa liikkeelle. Siihen kelpaa pikkulinnutkin.
Loppulenkki mentiinkin Maliina ja Ruuti hihnassa (minulle helpompaa ja Maliinalle kanssa kun sen ei tartte kokoajan bongailla liikkuvia kohteita) ja muut pyöri vapaana irti siinä.
Helpottaa paljon kun noilla kolmella on lähellä/takana käskyt, ei tartte napata niitä hihnoihin ohitustilanteissa. Tosin kapeilla poluilla nekin on hihnassa ettei tule sanomista, sunnuntai aamuna liikkujia oli muitakin varmaan tuon kauniin sään takia. Yleensä siihen aikaan on kovin hiljaista.

Sitten kentälle treenaamaan Lauran kanssa. Sari ja Jaksikin tulivat sattumalta samaan aikaan :o)
En kauheasti tehnyt. Puomilla pelkkää alastulokontaktia. Keinua. A:ta, josta tulikin nyt ongelma. Se loikkaa liian korkealta etenkin jos en ole edellä/selkeästi jäljessä. Oi ja voi. Tosin Lauran avustuksella saatiin hyviä onnistumisia ja ajatus miten vahvistaa.
Samaa tekniikkapätkää kuin edellisenä päivänä, ei siinä nytkään mitään ollut.
Pujottelua putki häiriöllä. En saanut varastamaan putkeen vaikka tungin sen putken pään metrin päähän pujottelusta.

Riepu on niin hyvän oloinen nyt. Iloinen ja saanut ehkä vähän massaakin! Lääkkeet tehoaa, ruokavalio toimii. Jes! Tosin karvaa lähtee hirveinä tuppoina...

***************
Eilen mietittiin miksi osa ihmisitä on niin ilkeitä. Pahansuopia. Toisia kohtaan ylimielisiä. Ääneen dissaavia. Tämän asian Zeljko huomasi jo ja ihmetteli hiukan kuinka suomalaiset ovat niin ilkeitä. Mitä siihen sanoa? Ettei ne nyt ehkä oikeasti kaikki suinkaan ole! Mutta ollaanko täällä niin kateellisia helposti vai mikä?
Mutta tosiaan, mikä tarve jollakulla on ääneen arvostella, haukkua ja väheksyä muita? Nostaako se omaa itsetuntoa? Eikä tajuta, että vain itsensä siinä saa näyttämään tyhmältä?
Tietysti voi myös saada muut epävarmaksi, ajattelemaan ettei pysty, koira on huono, surkeaa eikä meistä ikinä mitään tule...
Toivottavasti en koskaan ikinä itse mene tuohon! Toki myönnän joskus ystävän kanssa kauhistelevani jotain, en ole niin kiva enkä ehkä edes reilu. Mutta isoon ääneen ja dissaten täysin muiden tekemiset, koirat ja olemiset. En kestä.

lauantai 8. syyskuuta 2012

Leijailua

Eilen iltapäivällä vielä pienet agilityt. Menin katsomaan Pyryä, Vippiä & Troyaa hiukan, samalla sitten sai Volttikin tehdä pätkät.
Mikäs sillä oli niitä tehdessä, maan mainio koira. Helppoja juttuja, mutta on kiva tehdä helppoakin välillä. Toisessa sain kokeilla useamman ohjaustyylin ja toimihan ne kaikki. Voi irrottaa ja vastaanottaa, voi valssailla, voi tehdä persjättöjä persjätön perään. Mutta ne on tehtävä kabai-tyyliin, että koira kääntyi ja toimi.
Jotenkin vaan kaikki tuntui superhelpolta ja kevyeltä ja mukavalta. Ei se aina niin ole, nyt vaan me leijailtiin yhdessä.

Mukavaa oli ja vielä mukavampaa, koska pojat menivät hyvin, Troyassa ei näkynyt mitään kummallisuuksia ja Sarikin teki hiukan Cheenan kanssa pikkurimoilla.

Tänään ohjelmassa pikkutreenit Lauran kanssa, jos ottaisi Viuhkankin liitelemään. Ratsastusta, hui. Ja niitä tylsiä kotihommia. Mutta toisaaltaan, aurinko paistaa, ihana kuulas syksyinen aamu ja kohta vähän ulkoilemaan lauman kanssa.

**********************

Tokoa pitäisi kai ajatella taas vakavasti. Yöks. Me taidetaan jatkaa valitsemallamme tiellä eli vähän kevyemmin ja pääasiassa täytyy olla hauskaa. Yritetään tietysti saada liikkeet paremmiksi, varmemmiksi ja mitä kaikkea sitä nyt täytyykin. En meinaa jäädä leijumaan uskomukseen, että mehän osataan.
Seuraaminen täytyisi saada paremmaksi, mutta en jaksa ruveta miettimään päänasentoa, analysoimaan sitä sun tätä. Kaikki kunnia heille, jotka siitä jaksavat työsarkaa ottaa. Tai jaksan, mutta haluan koiran olevan siinä asennossa kuin sen on luontaisesti hyvä olla. Jos saisin valita ja jos osaisin kouluttaa, haluaisin, että koirasta näkyisi, että jes meillä on vaan niin hauskaa! Vähän sama kuin häntä heiluu kaukokäskyissä, ruutuun mennään asenteella jne. Tämä hajatelma siksi, että se on liike mistä vähiten pisteitä ropisee, jossa nopeasti koiran asenne laskee. Meillä siis.
Eilen en varmaan kaikessa laijailuissa muistanut kiittää Saria seurasta ja tsemppauksesta! Sillä oli iso merkitys. Seura ja vilpitön toive, että muutkin pärjää ja onnistuu. Kiitos ♥
Iso kiitos tietysti teille muillekin tsemppaajille ja onnittelijoille!

Pätevistä pätevin

Ihanin ja suloisin Voltti. Vaikka koirastaan tykkää aina ihan kauheasti, hirveästi ja liikaa, niin hyvien tulosten jälkeen hetken siitä tunteesta, onnistumisesta ja upeasta koirasta tykkää melkein vielä hitusen lisää. Myönnän.
Eli TOKO-koe Siuntiossa, tuomarina Hannele Pörsti.
Istuminen jännitti kun viimeksi meni maihin. No ei mitään, istua tapitti 10 arvoisesti!
Maahan meni hyvin ekalla, jäi ehkä vähän ei niin hyvään asentoon. Nousi ekalla reippaasti ja toinen 10.  Tuomari sanoi, että tämä koiraa osaa olla paikallaan.

Sitten odottelua, kaikki liikkeet putkeen ja meitä ennen oli 5 koiraa. Seuraaminen pitkä kun nälkävuosi... merkkejä ympäri kehää. Nurtsi. Aurinko onneksi paistoi. Sitten ei paistanutkaan, vettä tuli kunnolla just yksi koira ennen meitä. Vompan latautumista se ei haitannut, katseli keskittyneenä Mian ja Lican menoa :o)
Vesisade lakkasikin meidän vuorolla, huisan hienoa.
Seuraaminen oli meidän tasolle ok. Ehkä hiukan poikitti välillä ja ehkä jotkut perusasennot todellakin voisi olla napakammat. 8.
Z järjestys seiso-istu-maahan. Minä en olis antanut niin paljon pisteitä, mutta 10 me saatiin :o) Ja miksi en, annoin istumisesta tahdittamisessa tavallaan kaksoiskäskyn. Mutta tuomari ratkaisee ja siis 10.
Luoksetulo, murheenkryyni. Jeps, ennakoi seisomista erittäin voimakkaasti... sama maahanmenossa, mutta ehdin olla nopeampi. 7.
Sitten taisi olla ruutu. Merkille odottaessa oli taas vähän ylivirittynyt koira. Mutta meni hyvin ja ruutuun suoraan ja kovaa. Käskytin heti maahan, sillä ois mennyt kuitenkin. Sivulle tuli ihan hyvin. 10!
Ohjattu nouto. Toivoin kovasti oikean puoleista, sillä vasen oli teltalle päin ihan kehänauhan vieressä. Sain vasemman. Loistavasti merkki. Läksi hyvin vasemmalle ja haki suoraan kapulan, toi suoraan sivulle. Jes 10!
Hyppynouto. Oppisko heittää... se kapula lensi just ja just yli ja kaarsi vasemmalle. Hyvin läksi hypyn, nouti ja olikin jo hypyn ohi ja tuli sivusta. 0. Mun moka.
Tunnari, toinen iik osio. Läksi hyvällä asenteella ja meni ohi kohti ruutua. Melkein jo hihkaisin takas, mutta samantien kääntyi ympäri, haisteli hetken ja toi oman. 10!
Lopuksi vielä kaukokäskyt ja silti Voltin vire enemmän kuin hyvä. Kaikki vaihdot ilmeisen hyvin, koska siitäkin tuli 10.
Siis voi mun pätevä pikkukoira, ylitti itsensä ja teki parhaansa. Se riitti 1-tulokseen 272p. ja valiokello tik-tak.
Hurrjan hieno.

torstai 6. syyskuuta 2012

epäonnisia supersankareita

Eilinen päivä meni pääosin huonoja uutisia kuunnelleen :o( Koiramaailmasta siis. Kauheasti tsemppiä, rippasen parempaa tuuria ja paljon parantavia ajatuksia kaikille omistajille ja heidän ihanille koirilleen.

Bätmän rukka on yksi näistä epäonnisista. Oli sitten mennyt nielaisemaan hirvenluun palasen eikä se sulanut tai tullut läpi tai ylös. Tänään sitten epäonninen supersankari joutuu leikkauspöydälle. Ei ois tarvinnut, mutta minkäs noille voi. Onneksi toipuvat yleensä aina hurjan hyvin.

Riepusta nyt hyviä uutisia. Se on taas ihan hurja oma itsensä. Lihaakin on tullut luiden päälle selkeästi! Lenkille haluaa mukaan ja menee ihan normisti hömpöttäen. Loppulenkistä eilen oli vähän vaisu ja painui nukkumaan heti, mutta muuten näyttäisi taas sieltä nousevan.
Lääkkeet tekevät tehtäväänsä ja varmasti ruokavaliollakin on osuutensa.
Maliinan kyljestä kuorin eilen sellaisen rupimassan irti. Alta löytyikin melkein kokonaan ehkä, siisti iho. Pieni punainen avoin paikka oli vielä, mutta sekin siisti.

Huomenna olis se tokokoe. Isoja odotuksia ei ole... eilen en ehtinyt (jaksanut) treenata. Tai iltaruoalla parit kaukot, ei muuta. Jos tänään jotain ihan vähän, jotain kivaa. Tai menis tekemään tokohypyn, sillä sitähän ei ole tehty sitten viime kokeen kertaakaan.

Ja haa, heppahöperyys ehkä oikeasti alkaa. Menen sunnuntaina kokeilemaan yhtä iso (170cm!) heppaa, joka kuulemma on helppoA tasoinen, hyppää ratana metriä ja yksittäin 120cm.
Ensi viikolla sitten toista ehkä hiukan enemmän koulutettua.
Tosin eilinen puhelu alkoi hiukan hassusti. "Luin tuota sun hevostaustaa ja niinkuin oikeasti haluat tulla ratsastaa meidän hevosta?" Olin ihan, että mitä. Noh, siis luulevat mun olevan niin hyvä ettei heppa kelpaa. Hah, minähän en ole ratsastanut vuosiin oikeasti. Tartten varmaan tikapuut päästäkseni selkään. Iiik.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

tokoilua pihalla

Pikatokoilut ihan itsekseen ihan omalla pihalla.
Luoksetulon stoppia, vetäs maihin. Korjaussarjaa=käskytin sitä seis vaikka oli maassa. Nousi -> palkka. Uudestaan ja pysähtyi heti eikä enää mennyt maahan. Lopuksi kerta vielä ja hyvä stoppi. Liian tiukalla äänellä ei voi sanoa, eikä ole tarvettakaan. Muutama läpijuoksu, ennakoi niin helposti.
Z kaikki jäävät ja aina oikein. Palkkasin ne suoraan ja heti, lopuksi eri järjestys ja kokeenomaisesti (ilman tötsiä) ja hyvin kaikki.
Kaukoissa oli taas liikaa virettä ja pomppasi ylös niin että ponnahti tassut ilmaan ja takas maahan=10cm. Tämän jälkeen sitten taas peruutteli vähän liikaa. Hmm. Vire kun oli matalampi niin takatassut täysin paikallaan.
Tunnari oli hyvä. En tajua. Siis menee hyvin, haistelee kyllä tarkasti, nostaa oman ja tuo vauhdilla. Vähän kyllä pyörittelee suussa.
Seuraamista, ainakin häntä heilui ja kaipa se ihan seuraamista oli. Hitaassa käynnissä käännöksissä voi istahtaa, täytyy tehdä ne ripeämmin. Juoksussa voi pompahdella, mutta ei haittaa nyt.

Lopuksi meillä on vaan niin hauskaa-juttuja. Putkeen ja seis, palkaksi takaisin putkeen. Hyppynouto aksahypyllä ja tunnarikapulalla. Heitin oman sinne sekaan, lähetin hypyn kautta hakemaan, etsi oman ja hyppäsi takaisin hienosti. Pensaiden kiertoja silloin tällöin eri pysäytyksillä.

Katsotaan miten meidän lauantaina käy! Mutta ehkä meillä on ainakin hauskaa, ainakin jos on nyt treeneihin uskominen.

ps. Kuka seuraa meidän blogia Venäjältä?? Vai ottaako tämä itarajalta tulevat tsekkaukset Venäjäksi?

tiistai 4. syyskuuta 2012

tunaroivaa tokoa

No huh mitkä tokotreenit... Voltti töissä koko päivän, pikapissitys ja hommiin. Häiriönä palloa potkivia lapsia yms.
Kauheasti virtaa. Ihan kauheasti :o)
Tunnari. Ei malttanut odottaa lupaa. Meni, otti, pudotti, haisteli ja toi. Pyöritti suussaan! Ei hitsi.
Toistolla aika sama, huh.
Entäs merkki ja ruutu. Bongaa kauempana olevat merkit eli irtoaa merkille n.20m päähän. Toistolla sitten se oikea lähin. Ruutuun kyllä hyvin ja kovaa, ennakoi maahan. Lähtee ruudusta minun pään käännöstä. Tosin kutsuin samalla ja siis ennakoi. Voi ei ja ei voi olla totta.
Mitäs vielä tapahtu... toistolla joo huomautin ettei mennä maahan ilman lupia. Tai lähdetä mihinkään pään käännöistä.
Siispä kolmannella kerralla meni merkille. Ja toiselle. Ja kolmannelle. Vielä sinne huitsin nevadaan neljännelle. Argh.
Luoksetulossa meni maahan kun piti pysähtyä. Maahan! Siis ikinä en muista menneen.
Seuraavan ennakoi pysähtyen ilman käskyä täysin oikeaan kohtaa kyllä. Että menee hienosti ellei loistavasti. Not.
Läpijuoksua ja puskan kierrätysten kautta seis.
Lopuksi tunnari ja heti oikeasta hihkaisu.
Ja ruutu, meni hyvin sinne ja seiso ;o)

Että kaikenlaista on nyt nähty. Treenaaminen tavoitteellisesti aiheuttaa meille roppakaupalla virheitä. Huh.

maanantai 3. syyskuuta 2012

fiiliksiä

Vaikka nollaa ei pystytä treeneissäkään tekemään, niin fiilis ja tekeminen on huisaa! Vauhdikas rata, rytmityksiä, takaa, putkijarruja (joita ei ole), kovaa menemistä. Laitettiin 65 rimat, jokunen tulikin aluksi alas. Täytyy vaan treenata niitä, ei voi mitään.
Mutta Voltti oli _niin_ pätevä, taitava, nopea ja kaikkea päälle. Minulla hiukan rytmityksen kanssa juttuja, aina ei ole niin kiire, mutta liikkua pitäisi ja koira kyllä osaa & tekee kun vaan olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Plussana päälle oikein hyvä A ja oikein, oikein hyvä puomi.
Tollaisista treeneistä saa kyllä kunnon hyvänmielen adrenaliinipaukun. Lisää, lisää!
Elina siis koulutti ja hyvin kouluttikin. On aivan ihana kun puhutaan samaa kieltä, me niin halutaan samoja asioita. Kaikki tai ei mitään, samalla koiraa opettaen ja vahvistaen.

Pirkko ei treenannut kun Lauralla harmittavasti reisivamma. No ens kerralla sitten!
Poijjat meni aika kivasti. Pitkä laukka ja hurja vauhti hiukan aiheutti hankaluuksia välillä. Täytyy vaan treenata joitakin asioita enempi. Kovin ylpeä olen heistäkin ohjaajineen.
Riepun lapsenlapsi ;o) Gunga treeni myös Zeljkon kanssa. Meni kovempaa kuin koskaan ikinä ennen, Z sanoja lainatakseni. Oli tyytyväinen.

Riepun veriarvot kertoivat, että häikkää siellä on. Mitä, ei tiedetä eikä lähdetä ottamaan koepalaa kun sekin on riski. Ruokavalio, lääkettä ja jopa nyt hetken ajan lääkitys sydämen vajaatoimintaan. Tuskin sitä tarttee jatkaa loppuelämää ( joka toivottavasti on pitkä!), mutta nyt ainakin vielä.

Vip


sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Tänään olisi vielä agilitya, loppuviikon voisi keskittyä tokoon. Lauantaina olisi koe... iik ja apua.
Tosin tokoa olen vähän joka välissä tehnyt. Eilenkin kisoissa lopussa kentän tyhjennettyä. Seuraamista, joka oli aika mukavan oloista. Ohjattua noutoa, jossa ei pahempia ongelmia näyttänyt olevan. Toivotaan tämän saman jatkuvan myös lauantaina. Luoksetuloa stopeilla. Ekan valui ja höpöhöpö ja mene pois takaisin. Tämä toimii syystä tai toisesta ja huomautuksesta huolimatta seuraavan tulee kovaa ja pysähtyy täysiä ja napakasti!
Kaukot kerran koematkalta. Tuttu katsoi liikkuuko ja jos niin minne suuntaan. Takajalat olivat pysyneet tasan paikallaan! Tai yhdessä maasta ylös nousussa oli toinen takajalka siirtynyt pari senttiä korjatessa asentoa. Loistavaa.
Tokokin voi olla hauskaa ja mukavaa. Ei sen tartte olla niin piip piip tosikkomaista. Haluan, että koiralla ja ohjaajalla on hauskaa. Uskon, että niin myös tulee parempia tuloksia ajan kanssa. Ja ellei tule, niin on ainakin ollut kivaa.
Vähän sama kuin että agilityssa koira menee heti kovaa ja opetellaan yhdessä sitten siitä vauhdista juttuja. Tietysti todella syvällisen (köhöm) keskustelun jatkojalostuksena olisi näppärää, jos koira menisi 1-2 luokissa enempi sellaista keinuheppalaukkaa. Mutta mitäs sitten kun se formulavaihde iskisi 3-lk? Sinne se meni ja sieltä se tuli.

Edelleen mukava fiilis kisoista vaikkei tuloksilla juhlittu. Muutamalla käännöksellä voi juhlia vielä pitkään, muutamaa asiaa todellakin pitää treenata ja kaikkea vahvistaa. Mutta mutta on se vaan ihana koira.
Niin kovasti ja varmasti haluan pennun siitä itselleni sitten joskus vuosien päästä. Uros valinta tulee olemaan vaikea ja hankala. No onneksi ehtii syntyäkin vielä monta huippis urosta siihen mennessä. Ja monesta kasvaa loistava. Vaikka Pätmänistä :o)


Voltti osaa olla myös rasittava. Lenkeillä koko ajan Viuhkan niskassa. Ja Viuhka ei sano mitään.
Mutta on sekin hurjan nopea, Viuhka siis. Juoksevat ihan hulluina Tipin ja Gungan kanssa harjulla ja ei noi mun niille häviä. Tosin enempi Voltti ja Gunga juoksee, nämä aikuiset ovat enempi hillittyjä ja puistelevat päätään teinien virtapiikeille. Luulen, että Tip toivoo salaa, että Gunga vaikka jäisi reissulleen jäniksiä jahdatessaan. Sen verran ärsyttävä se taitaa sen mielestä välillä olla. Tyypillinen mali.

voi että

voi olla välillä hankalaa :o)
Esalla kiva, tehtäviä täynnä oleva rata ja me niin mennään yhdessä onnistuen kunnes olisi 2 estettä maaliin... että ei sitten menty maaliin vaan vähän käväistiin keinulla. Tyhmintä on, että Fu paineli sinne ennen Volttia ja opin mitä? En sitten mitään.
Puolukseksi sanottakoon, että se rengas-hyppy oli vähän hankalahkossa kulmassa ja liikaa ajattelin. Ja olin huolimaton. Mutta se muu rata, se oli niin parasta me tällä hetkellä pystytään tekemään. Se teki kaikki kontaktit hyvin, haki ne putkista huolimatta, käänty putkesta, hyppäsi hyvin jne. Voi Voltti <3
Sitten Hans jotain rata. Oli sisällä hallissa ja se pohja on kyllä liian pehmeä minulle juosta. Alku meni loistavan hyvin, sain myös käännettyä tosi näppärästi Voltin oikeaan suuntaan ja sinne se paineli. Miljoonaa. Hyppy-A-pituus ja ois oikeastaan pitänyt ehtiä pituudelle valssaamaan. No ehdinkö? No EN. Tekee muuten aika makeita juoksu A:ta tällä hetkellä. Pelastelu kalastelun kautta kepeille ja putkeen. Sitten piti valssata, mutta empäs valssanut kun sattu takareitaan, auts. Hyppäsi sitten puomin ylösmenon sivusta. Meni kyllä hyvin puomin loppuun saakka. Ja teki ihan hyvää rataa, mutta en päässyt enää niin liikkumaan eli sovelsin vähän.
Hyppis sitten Zeljkon. Noh alku taa sihan ok, mutta olin vähän suoralla putkella jäljessä ja taittoi pituudelta väärään suuntaan ja kolautti palikkaa. Sain taas poimittua mukaan ja teki tosi kivan pätkän sellasen 8 estettä, en pysty parempaan nyt. Sitten piti taas valssata mutten pystynyt/ehtinyt :o( Ja loppukin hiukan räpellykseksi sen takia.
Mutta summa summarumn, fiilis on hyvä. Voltti on hyvä. Voltti on nopea. Liian nopea. Minä olen ajoittain ihan hyvä. Ajoittain en todellakaan. Aina jotain. Mutta mukava fiilis, loistava koira ja jopa melkoisen taitava monesti.

Kivaa oli koko päivän vaikakkin vähän raskasta. Uusia, mukavia tuttavuuksia. Vanhoja, ihania ystäviä. Ja upeita koiria, mukavaa olemista, kivoja keskusteluja ja kaikkea.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Sekava kisafiilis.
Mian rata oli aika haastava, mutta täysin tehtävä! Otin tietoisen riskin edistäessäni kepeillä todella reilusti vaikka edessä oli pussi. Ei kannattanut, tuli kesken mukaan. Mutta toistolla kesti hyvin ja ehdin valssaamaan pussin taakse ja viemään Voltin oikeaan päähän putkea. Radalla puomi oli nyt ihan ok, ei pahoja himmailuja ja pysähtyi. Alkukin onnistui kivasti ja puomin jälkeen välistä veto oli ok. Aan juoksi hyvin ja kuviokin onnistui. Lopussa päällejuoksussa meinasi mennä ohi kun putki edellä veti, mutta tuli kuitenkin. Keinu oli "vähän" nopsa.

Zeljkon rata oli sisällä ja pohja on kyllä pehmeä, rimat 65. 3 rimaa!! Ihan kestämätöntä. Ohjauskuviot meni ihan sinnepäin kyllä.

Hyppis oli Itävaltalaisen Hans jotain käsialaa. Nopea, virtaava ja myöskin haastava. Ihan minun rata! Tykkäsin heti ja se näkyi ohjauksessa. Rata meni kieltämättä oikein kivasti, ikävä kyllä muurin palikka alas, muuten ei mitään erikoista. Ja kääntyikin ihan loistavasti tosi monessa kohtaa. Vitosella toisia, tai stulla vaan 3 tulosta. Hassua. Tai no oli siellä aika tiukka pujotteluun lähettäminen putken houkutellessa parin metrin päässä.

Jos huomenna uudestaan ja saisi tuon saman asenteen kun hyppikselle!