maanantai 30. joulukuuta 2013

Vuotta pakettiin

Ensiksi ajattelin ettei nyt koirarintamalla ole oikein tapahtunut mitään. Mutta onhan sitä lopulta enemmän kuin tarpeeksi!

Voltti nousi lopultakin 3-luokkaan agilityssa, nappasi kesällä kaksi sertiä niin agilitysta kuin hyppiksiltä. Aina on mennyt kovaa, mutta nykyään menee aina vaan kovempaa. Siihen opetellessa.
Tokossa se saavutti sen TK4 aika helpostikkin. Osallistui SM-kisoihin kummoista menestystä saamatta, mutta 2-tulos kuitenkin. Sitten ollaankin taukoiltu siitä enempi vähempi näihin päiviin saakka.
Aloitti uutena hakuilemaan ja puolueettomasti sanottuna taitaisi olla aika lahjakas jos jaksaisi ja ehtisi treenata. Sääli ettei ole enemmän vuorokausia kuukaudessa. Jälkeä teki myös muutaman kerran ja tarkkahan se sielläkin on.
BH tuli suoritettua myös.
Kävi paimentamassa ja kyllähän se jotain tekee, tasapainottaa ja hakee. Mutta ei se vahvin ole, silti kai siitä jonkin asteen paimenenkin saisi.
Näyttelykäynti jäi tekemättä.

Viuhkalle syntyikin se toinen pentua, 3 prinsessaa. Kysyjiä oli todella runsaasti, paljon potentiaalisia koteja. No sitten kuitenkin kävi niin, että haimme yhden nopeasti takaisin eikä sitä siten voinutkaan enää myydä. Ei pystynyt, ei kyennyt, se oli kohtalo. Onnekseni näin, Prim on ollut aika mahtava pentu. Sosiaalinen, aina iloinen, todella tekevä ja koskaan ei vedä herneitä nokkaan. Vilkas se on ja vähän vallaton, mutta niin rakastettava.
Prim on vähitellen opetellut hiukan tokoa ihan rauhaksiin ja samoin agilitya. Aika näyttää millainen tästä tuulitukasta sitten kisakentille kehkeytyy!

Muuten lauma on ollut terveenä ja saaneet tehdä kaikenlaista. Viuhka pääsi kisaamaankin. Riepu voi mainiosti kesän jälkeen. Maliina nyt on niin lellitty kuin voi olla.

Kasvatit ovat olleet terveitä ja omistajat pääosin tyytyväisiä. Pirkko on nyt valloittanut tuntuvasti agilitykenttiä, ihan huippua!

Ensi vuosi. Jaa'a. Voltin kanssa toivottaisi pääsevämme SM-kisoihin agilityssa (ne tuplat…) ja ehkä tokossakin. Karsinnat, en tiedä vielä. Enempi kokonaisia suorituksia. Tokossa motivaatiota molemmille, iloisuutta ja jee-meininkiä.
Prim tokossa kesällä starttaamaan. Agilityssa lopputalvesta tai sitten vasta seuraavana vuonna.
Oikeasti haluaisin oppi Voltin kanssa edes jonkinlaiseen rytmiin ja pitämään harrastuksen iloisena. Primin kanssa rauhaksiin ja ajatuksella. Jos kokeilisi tehdä heti jotain oikein eikä sitten paikkailisi paikan päälle.

Hyvää loppu vuotta ja aina vaan parempaa uutta vuotta 2014!



sunnuntai 29. joulukuuta 2013

tokoa ja agilitya

Aika märkää oli eilen kentällä. Mutta ihan antoisaa.
Suski tuli seuraksi malikan ja sakun kanssa. He tekevät enempi PK-tottista ja on se vähän eri juttu ehkä kai sittenkin. Ainakin käskyt ovat "sotilaallisempia" ;) Tai Patu treenaili avoimeen tokossa.

Voltilla muutamia liikkeitä ihan paikkaillen ja palkaten. Seuraamista niin että Suski sanoi kun oli suorassa. Paljon käännöksiä ja askeleita sivuun, taakse jne. Pääsi palkkaamaan hyvin.
Luoksetulo läpijuoksuna ja pysähdyksellä takapalkan kanssa. Ei ongelmaa paitsi nykii nykii odottaessa kun toinen käskyttää.
Ruutua ja paikkaa siinä. Löytyi hyvin, sai tehdä korjauksia, asenne merkkiä ja kokonaisena.
Tunnari. Meinaa taas olla aika korkeilla leveleillä… mutta malttoi ja teki töitä nenän kanssa, toi hyvin.
Ohjattu nouto ja oli ihan bueno. Merkit on nyt vähän vinoja, olen varmaan sallinut.

Prim. Voi mun primpula :) Sen kanssa vaan on niin hassua. Se on tohkeissaan, yrittää ehkä vähän liikaakin jne. Taas paikka liian edessä. Ja vinoistakin sitten palkkasin, hyi. Hyvää kommenttia, hyvää palautetta ja selkeästi apusilmiä tarttee. Muutamia askeleita ja siirtymiä onnistuneesti.
Hyppyä. Hyppää, seisahtuukin. Mutta kun menen viereen, takajalat steppaa. Erikseen siis seisomisesta omaa liikkumista kohti ja ympäri yms. Ei ongelmaa. Outoa kun tulee esiin hypyllä.
Ruutua, nyt ei tarjonnut kulmatötsiä merkkeinä. Jee. Ehkä se ajattalee. Merkki merkkinä, ihan kevollinen.
Noutoa Timon ohjeilla. Se siis osti sen ehkä! Alkoi tarjota sivulle tuloa. Mutta sitten alkoi tulla ääntä kun oli vaan niin jännää. Mutta huomautus ja korrekteja noutoja sitten. Lopuksi vauhtinoutona pari.

Tokoa kuulemma pitäisi treenata oikeasti päivittäin. Mielummin jopa pari kertaa ainakin. Huoh.

Vompatti agilitykisoissa. Heräsin 4.30! Olin ajoissa. Olin pirteä. Voltti meni kovaa. Minä en.
Hyl.- 5vp. (plääh keinu, ois voitettu, pakko jollain retostella)-hyl.
Hyppis ok, en vaan tiedä mitä tein tyhmä kun olen. Tai siis miksi. Agilityradalla keinu… ja kuulemma toinen puomi, oli tuomari kysellyt yleisöltä ;) Mutta hidastin videon ja takajalat täppää reunaan! Meni aika kovaa…. Toka rata huips kun vähän läks.

Että sellaista. Pakko opettaa koiraa vielä taitavammaksi ja mennä ehkä juoksukouluun…

Mutta Pirkko ja pasi luukuttivat tyylikästä, upeaa, hallitun kaunista agilitya. Tuloksena 2x0 ja molemmilla 2. tosi kovassa porukassa. Mihin nuo oikein pääsevätkään, vau.

videot, kiitos Laura!  KISAT

lauantai 28. joulukuuta 2013

Kasvattipäivä




Eilen kaikki Little Step's bordercolliet koolla. Olin vuokrannut Ojakkalan hallista 5h ja Rannikon Timo tuli opastamaan tokossa ensiksi ja sitten päälle agilitya.
Tokoa, tai sen tapaista, teki Voltti, Prim, Vip ja Di. Sääli etten tajunnut ketään pyytää kuvaamaan Voltin tokoa.
Katsottiin seuraamista. Sillä tosiaan on nyt intoa ja aktiivisuutta, jee! Mutta unohtaa takapäänsä. Hallinta muutenkin kehno siinä. Saatiin oikein hyviä neuvoja siihen. Ruutua ja ei siinä tainnut sitten ollakaan mitään ongelmaa ;) Täytyy ottaa kuurina nyt joitakin juttuja vaan. Merkkiä ja siinähän asento on aika matalahko. Haittaako? No en tiedä. Leikittiin sitten sen kanssa ja nousi ehkä vähän. Paljon juttelua, paljon asiaa ja paljon hyviä juttuja.
Primin kanssa se seuraaminen… no ensiksi asento alussa on oikein hyvä. Mutta kappas, se on liian edessä ja siitä se lähtee rynnimään. Asentoa hiukan taemmaksi ja hyviä ohjeita jatkoon. Imutusta hetken ehkä vielä. Takapään vahvistamista. Peruuttaminen oikeasti eikä istuen taaksepäin hyppien.
Nouto. No lähtee kyllä ja kovaa. Tuleekin kovaa. Kunnes unohti, että mun sivulle. Eikun sittenkin joo. Voihan virtapiikki. Tehtiin sitten erilailla ja palkkausta ja koitettiin laittaa Prim ajattelemaan kun halu sinne kapulalle on nyt kasvatettu liiankin suureksi. Maltti puuttuu. Myös hyviä maltin kasvattamis treenivinkkejä. Aloitetaan heti tänään.
Voltti oli siis iloinen pikkuproffa ja Prim melkoinen hulivili huoleton.

Agilityssa Primin kanssa ekaksi ajatuksella, että vähemmällä ohjauksella. Sitä mitä siis on yritetty tehdäkin. Mutta kun… se ei ole se minun juttu ja epäluonnollista, joudun ajattelemaan liikaa ja en osaa. Ja se meni jo. Prim oli todella yli-innokas, vauhdikas ja suorastaan kuritonkin. Ja se muuten irtosi… auts.
Kun sitten hermostuin ja tein vaan omalla tavalla, niin alkoihan se jotenkin onnistua. Prim on jotenkin saanut vauhtia yht'äkkiä paljon lisää tai sitten kuvittelen. Tai ehken kuvittele kun Laura taisi olla samaa mieltä.
Aika alkoi loppua ja Voltti teki vain yhden session. No yksi hyppy levis, ei voi mitään :( Tosin se levis ehkä kaikilla, ei nämä kokoa ilmaisin eikä pakollakaan joka kerta. Muuten ei hullummin. Yhdessä kohtaa olin aika edessä, mutta teki silti oikein.

Jotain videotakin on, ei koko treeneistä mutta sieltä täältä. Sain jonkun koonnin.

Ihana oli nähdä kaikkien tekevän ja etenkin noiden W-pupsien. Kun niitä on tietysti nähnyt vähemmän. Omat kotkotukset kaikilla ja ongelmansa. Mutta ne tekee ja menee, on sossuja ja iloisia. Siis kaikki kasvatit. Terveen oloisia myös, tietenkään W-pentuja ei ole vielä kuvattu.
Mikä parasta ja ihaninta, kaikki tuntuvat koiriaan kovin rakastavan. Niiden enemmän ja vähemmän hyvistä ja huonoista ominaisuuksista huolimatta.

Video koko lauman treeneistä.

Video Primistä ja Voltista.

perjantai 27. joulukuuta 2013

Yötä myöten

Aksailtiin taas torstaina. Mikäs siinä mukavassa seurassa, omien loisto rekkujen kanssa ja ihastellen muiden koiria. Ja mikä ehkä parasta, niin kaikista 4/5 oli omia kasvatteja ja 1/5 yhteisprojekti.
Projekti versio meni kyllä hienosti. Pätmän kyllä suorastaan loisti. Se menee jotenkin niin eleettömän hienosti. Toki voi olla osuutensa myös aika taitavalla ohjaajalla, pieni kehu myös sinne ;)

Voltti oli aikasen hyvä. Melkein tosi hyvä. Tai oikeastaan olihan se tosi hyvä. Jotain kohtia kokeiltiin ja fiksailtiin sitten. Osa meni ajatuksen voimalla, osassa saa olla tosi tarkkana pään kanssa. Kun paljonhan ne menee ihan tarkoituksella selän takaa, niin se pään kääntäminen oikeaan suuntaan on vaan tosi tärkeää.
Prim yllätti alussa, sehän meni ja teki. Lukittuu hyvin esteisiin ja hyvin myöskin ohjautuu. Vaikeuksia oli päällejuoksussa, paljon. Se ei vaan kestä sitä liikettä. Laura autteli ja muutama siiveke tukkeeksi myös. Kyllä se sitten siitä.
Keinu on sen mielestä epäilyttävä. Puomi taas ei.

Tänään olisikin kasvattitreffauspäivä. Kiva :o)


torstai 26. joulukuuta 2013

tokoillen ja ulkoillen

Eilen Sarin kanssa kentällä kerta koirien. Olin ajoissa ja raahasin 3 hyppyä sinne. Ajatuksena Primin kanssa serpentiiniä, sillä tiedän sen ottavan liikkeestä helposti sen keskimmäisen ohitusta. Ja niinhän siinä kävikin. Ohi meni ellen ohjannut tosi voimakkaasti. Saatiin kuitenkin oikein hyviä suorituksia ja palkkauksia. Hiki tuli molemmille.
Myös sivuirroituksia ja ne toimi kyllä. Ja vähän pyörittelyä.

Voltin kanssa toko oli oikeasti todella hulvatonta! Tein ilman palkkaa seuraamisen, Z, ruutua ja tunnarit. Seuraamisessa pomppi ja keuli, mutta häntä heilui ja oli niin kivaa! Z asennot oikeat, tosin taas vähän pompottelua, ihan sama. Ruutu, se meidän varmin liike. Siis mitä mitä, haksahti lähellä olevalle tötsälle. Jäin oikeasti suu auki tuijottamaan. Voltti?
Tunnarissa ekassa aivan liikaa virettä ja ei malttia. Toinen hyvin.
Tuota olen hakenut, nyt saa sitten vähitellen laittaa ruotuun. Kun kyse on Voltista, asia ei tule todennäköisesti olemaan mitenkään vaikea.

Riepukin teki. Tai sai vähän seurata yms. Oli mennyt mummolla istu, maahan ja seiso sekaisin, mutta haittaakos tuo. Itsekkään en muista mikä olikaan sen luoksetulo käsky.

Lenkillä meiltä Viuhka, Riepu, Prim ja Voltti, Sarilta Cheena ja Ninja. Sopuisasti kaikki lenkkeili irti lentokentällä. Hauskaa.

Tänään lentokentällä pikaiset tokot Voltilla ja Primillä. Volttikin muisti ruudun eikä haksahtanut enää hämyihin. Jäävät oikein. Tunnari hyvä. Kaukot pelasi hienosti. Olisi pitänyt tehdä luoksetulo, unohdin.
Primillä oli vähän keskittymis vaikeuksia kun kentällä suhasi paljon koiria ulkoiluttajineen. Ja minulla loppuu usko seuraamisen opettamiseen :( En osaa, en kykene. Paikallaan ja siirtymiset eteen, sivuille, taakse ok. Käännökset ok. Mutta liikkeessä sitten… ei vaan tuu mitään.
Jäävät muisti aina oikein. Täysin liikahtamatta odottaminen on vaikeaa, todella vaikeaa. Hankalaa. Mahdotonta. Melkein ainakin. Luoksetulo oli vauhdikas.
Ruutuun lätkä ja nyt ei sekoittanut merkkiä ja ruutua, jee. Ruutuun siis vain lähetys, juoksee sinne ja palkkaus. Merkillä jo hetken odottaakin.
Nouto oli aika hieno. Primiksi. Joudutaan kyllä treenaamaan sitä luopumista.

Lopuksi lenkkeilyä tai paremminkin beeceet kirmaili ja minä löntystelin. Tulipa haukattua happea ja jaksaa taas maata sohvalla, syödä suklaata ja katsoa telkkaria ;)

tiistai 24. joulukuuta 2013

Hou hou hou, Hyvää Joulua

Hyvä ettei tämä jostain syystä oikein toiminut toissapäivänä kun yritin jotain kirjoitella. Olin ihan puhki, masensi tuo alkutalven sää ja pimeys (vaikka ei minua itse pimeys haittaa, mutta se märkä pimeys kun pitäisi olla lunta ja pakkasta), työputkea oli takana kolmatta viikkoa, koirat eivät olleet kuin pihalla ja pienillä lenkeillä.
Pesinkin omani neljä (Juha pesi Maliinan) ja niistä oikeasti valui likainen kuravesi. Ja kun ilma on mitä on, niin jos ne nyt pesisi uudestaan, olisi ne yhtä likaisia varmaan taas. Tai ainakin melkein. Meillä kun ne saa olla paljon pihalla ja rypevät siellä. Tosin bortsujen valkoiset kaulukset ovat taas valkeita!

Se siitä. Kummasti sitten kuitenkin alkoi piristyä, rakastan joulua. En tiedä mikä siinä on, ehkä se melkein ainakin kiirrettömyys ja rauha. Lapsetkin vielä suostuvat pysymään kotona ja puuhailemaan jotain meidän kanssa. Ruoka on hyvää ja kaikista ennakkopäätöksistä huolimatta sitä on liikaa.
Minulle joulu on myös sitä ruoan laittoa. En ole mennyt valmiiseen joulupöytään ehkä noin 22 vuoteen. Ihan itse on tehty, tosin monesti äiti on auttanut. Tänäkin vuonna teki piirakat pakkaseen vaikkei meille tullutkaan.

Eilen pääsi ehti valoisalla lenkille koirien kanssa. Oletin ettei lentokentällä olisi ketään enää iltapäivästä ja melkein oikeassa olinkin. Sarille & Jaksille koirineen sain vilkutella kun juuri läksivät kotiin :)
Koiria ei haittanut sade. Eikä sitten minuakaan. (Maliina oli omalla lenkillään Juhan kanssa, keskittyivät todennäköisesti pallon heittelyyn)



Lahjoja annettiin ja lahjoja saatiin. Kilttejä selkeästi olivat olleet kaikki. Koiratkin, jotka tosin pääosin saivat syötäviä lahjoja. Maliina nyt sai uuden lelun, se on vähän erikoisasemassa ja pitäähän lapsen saada lelu.

Yllätys, yllätys, Maliina oli myös meidän perheen piparihaasteen ihan paras lenkki. Syystä kai ettei voi sietää piparia. Eli ei halua syödä sitä, tosin kuin muut. Voltti nyt tietysti piti kun kerta käskettiin. Prim oli jo nielaissut ennenkuin edes ehdin päästää irti siitä. Viuhkalla oli sen verran ronski ote, että pipariksi meni hento Annas piparkaakku (en leiponut itse lainakaan pipareita tänäkään vuonna). Riepu mielestä ihan höpö juttu, veti koko purkin ettei tartte sitten pelleillä enää.

 


Tänään voisi pienet tokotreenit tehdä. Sari taisi lupautua ainakin lenkille mukaan ;) 
Huomenna olisikin normit agilityt ja perjantaina joululahjaksi ihanille kasvateille perheineen kimppatreenejä kouluttajalla Ojakkalan hallilla. Vähän tokoa ja hiukan enemmän aksaa. 
Sunnuntaina kisat, onkin ehkä isoimmat missä olen Voltin kanssa ollut. Ainakin jos osallistujamäärä lasketaan, makseja taisi olla jossain luokassa yli 90! Ja ne aloittaakin… pitäisi muka olla virkeänä Lahdessa 7.30 aamulla. Haukotus jo etukäteen. 

Ja hah, tässä eräänä päivä haasteen myötä (jota ei olla siis vielä selätetty) yritin Primin kanssa tehdä hyppyä. Sen kolmannen kerran. Hyppää jo… mutta. Katsokaa ;)



Syystä tai toisesta on tullut aika monta pentutiedustelua niin Pirkon kuin Voltin pennuista. Mahdollisista pennuista siis. Mukavahan niihin on vastailla, paljon potentiaalisia koteja. Mutta ihan varmaa ei ole mikään. Pirkko ehkä ensi kesänä ja nehän ovat Lauran & Pasin pennut, Voltti todennäköisesti vasta vuonna 2015. Primistäkin jo kysyttiin, no siitä ei tiedä yhtään mitään! Kunhan kasvaa ja saa terveystulokset ja näkee millaiseksi kehittyy ja lähisukulaiset & niiden kaikki terveysjutut ja muut asiaan liittyvät asiat.  Mutta hyvähän se on olla ajoissa ;) 


ps. Mutta ehkä jo ensi talvena toteutetaan unelma mummolan joulusta. Eli siitä mökille menosta (eli minun vanhaan mummolaan) ja oikeasta joulusta. Ahdasta on, mutta niin oli ennenkin. 




keskiviikko 18. joulukuuta 2013

säpäleitä ja onnistumisia

Primin oli aika oppia tunnari. Päätin minä. Prim päättä näyttää kuinka tunnarikapuloista saa moniosaisia muutamalla rouskaisulla. Mitä, joudunko ensin opettamaan tunnarin pidon? Joudunko pilkkomaan tätäkin liikettä? Eikö voikaan vaan lähettää hakemaan sinne kasalle omaa ja odottaa sen korrektisti nuuskuttelevan ja nostavan oman, ripeällä laukalla palauttavan sivulle. Oliko odotukset liian korkealla?

No ei se nyt ihan noin mennyt, mutta melkein. Yhden kapulan piilottelu on jo läpikäyty. Jos on liikaa virtaa ja liian kiihkeässä mielentilassa, lähtee herne poukkoilemaan ihan flipperinä siellä pääkopassa. Oikea mielentila, niin tunnarikapula palautuu pienellä pyörittelyllä.
No hätähousuna tein kasan hajustumattomia ja oma sivuun. Näitä joku ilta ja lisää harmaita hiuksia. Käytiin läpi vaiheet
- otan niin monta kuin kykenen
- puren palasiksi niin monta kuin ehdin
- otan ekan ja tuon sen siististi
- maistelen kaikki ja tuon sen oman säpäleinä
- maistelen pari ja jään syömään omaa
- nuuskutan kunnolla, otan oman ja tuon kohtuu siististi sen

Onneksi ollaan tuossa viimeisessä vaiheessa…. tosin palkkaan myös pelkästä nostosta. Naksu on hyvä. Päätin olla hermostumatta maisteluista. Mutta äänetely ja kapulan suoranainen pahoinpitely on kielletty. Prim on kyllä siitä varsin ihana ettei se sitten lopeta tai paineistu vaikka vähän joutuu huomauttamaan.
Tehdään siis nyt vaihtelevalla menestyksellä kotona sisällä rauhassa tätä siihen saakka kunnes onnistuu edes jotenkin. Siirrettään sitten vaikka omalle pihalle.
Kaikki muut tokojutut onkin olleet ihan seis kun ei vaan ehdi. Niin agilitytkin Primin osalta. Tai pääsi se äsken juoksemaan kujakeppejä pihalle, oli kyllä vähän liukas.

Voltti treenasi eilen agilitya ja siinä odotellessa tokoa. Vire oli ylivireinen :oD Mutta todellakin iloinen. Siis vain kaukoja ja luoksetulo & muutamia seuraamisia pienessä tilassa.
Agilityt meninkin varsin mallikkaasti. Alku ok, jäin vähän eteen ja pudotti 5. esteen riman. Aloitettiin alusta. Saatiin ihan mukavasti rataa läpi ja kokeiltiin vähän sitä sun tätä. Hienosti kääntyi! Ihan ihmeteltiin Tuulian kanssa yhdessä. teki myös ihan superpuomin pysähdyksillä ja juoksu Aan. Saan nyt lähtemään takaakiertoihin kauempaa jnejne. Pätevää ja ei taidettu taaskaan koko aikaamme kuluttaa. Aika hienoa jos alkaisi kisoissa oikeasti tämä joskus näkyä.

Nyt työnpäivään nro 10. Sitten enää 6.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Hyvää Syntymäpäivää 3 vuotiaat Veet!

Hurjasti onnea hienolle nelikolle Vip, Pyry, Pirkko ja tietenkin Voltti!
Aika kuluu kyllä nopeasti, vastahan ne syntyivät.
Täydellinen emo sai aikaan melkoisen mukavia ja tasapainoisia pupseja. Ehkä pientä merkitystä on myös geeneillä, kiitetään isä Tipiä myös.

Tämä pentue on terve niin virallisesti kuin muutenkin, ei allergioita eikä muutakaan epämääräistä kellään koskaan. Uskaltaisiko sanoa myös, että ovat aika toimivia. Siis niillä ei ole mitään ihme metkuja eikä kotkotuksia, ovat pääosin sosiaalisia ja tekeviä. Moottori ei taida keneltäkään hevin hyytyä. Ei ne helpompia ole, mm. vauhtia piisaa välillä yli oman tarpeen. Mutta helppoja taas arjessa, elämässä, missä vain muuten.
Ne kaikki palkkautuvat niin lelulla kuin namilla, taitaisi kaikista olla moneen.
Täydellisiä ne eivät ole, mutta aivan varsin mallikkaita bordercollieita. Kokoerot pentueessa ovat aikamoiset, Voltti pienimpänä n.46cm ja 13,5kg, Pirkko olisiko n.49cm, Pyry 57cm ja Vip lähes 60cm.

Kukin harrastaa omistajiensa mieltymysten mukaan. Jokaisen perhe on se paras juuri niille.
Vip ja Mia treenaavat agilitya ja tokoa, pk-lajeista jälkeä. Hötkyilemättä, omaan tahtiin. Muutama agilitystartti takana. Vip on iso ja leppoisa, nopea ja vahva uros.
Pyry ja Sari kisaavat 1-luokassa, sieltä hienoja ratoja ja nollakin. Ei ole suoraviivaiset radat todella nopealle ja pitkälaukkaiselle Pyrylle, tai Sarille, se helpoin juttu. Tokoilevat myöskin, hienosti alokasluokasta 3x1-tulos ja siis TK1! Ovat myös käyneet paimentamassa, ilmeisesti Pyry ihan jotain ymmärtääkin lampaiden päälle.
Pirkko pääasiassa aksailee. Lauran kanssa melkoista tahtia nousivat 3-luokkaan ja keräsivät sieltä myös kesän aikana muutaman sertin. Nyt siirtyi Pasi ohjaksiin Lauran mammaloman ajaksi ja hienosti jo useamman 0-radan ovat taituroineet. Pirkko on aika kiihkeä ja nopea narttu radoilla, kotosalla & reissuissa taas leppoisan helppo. Välillä ehkä vähän nihkeä vieraille koirille, olematta koskaan kuitenkaan salakavala.
Voltti taas. Pieni ja täydellinen ;o) Helpompaa koiraa ei ehkä ole olemassa, lunki missä vaan. Tokossa TK4, oppi nopeasti kaikki temput. Agilityssa 3-luokassa, 2xsert sekä agility- että hyppyradoilta. BH suoritettu, hakua ja jälkeä treenaillut hiukan. Molemmissa ymmärtääkseni aika lahjakas olisi jos ehtisi treenata tarpeeksi. Pystyy pienestä koostaan huolimatta hyppäämään PK-hypyt noutoineen. Paimentaa, ei vahvin kylläkään.

Olen oikein tyytyväinen pentueeseen. Kuinkas muutenkaan voisi :o)

PS. Minua ihan herkistää lapsosten omistajat.  Vaikka todellakaan ei aina kaikki ole ruusuilla tanssimista näidenkään kanssa, niin vilpittömästi he tuntuvat koiriaan rakastavan. Se on niin tärkeää ja ihanaa!


Pirkko (kuva Iris Kieme)

Voltti (Kuva Hanna Toivola)

Pyry

Vip






perjantai 13. joulukuuta 2013

Tauko, onko se jotain syötävää?

Ajattelin, että Voltti jäisi pariksi viikoksi tauolle agilitysta. No miksi niin, ei mitään mielikuvaa. Koira voi hyvin jne. Kaipa se, että itsellä on aikamoista hei hulinaa ja kiirettä. Mutta milloin olisi niin kiire ettei ehtisia agilitya treenata? Kyllä sitä jaksaa pienemmilläkin yöunilla, nukutaan joulun pyhinä!

Torstaina normivuoro Sporttiksella. Nyt omien bortsujen seuraksi läksi Lasse The Kelpie.
Raisa oli tehnyt pari pätkää, jossa välistävetoja pitemmillä väleillä ja sulkukulmat pujotteluun & siitä päällejuoksu ja ehkä vähän vauhtia ja kiireen tunnetta parissa kohtaan.
Voltti nyt meni ihan ok. Vaikeaa on kääntyä putken jälkeiseltä hypyltä pienemmin. Pujottelussa se oli taas aika pro. Eikä nyt hullumpaa muutenkaan. Vaikkei ehkä ihan superhyperiä. Aika lyhyt treeni.
Lasse taas on niin nopea. Se ei tunnu tutulta käteen, mutta on kyllä tosi hauska vietävä. Pitäisi vaan treenata enemmän, että sitä ymmärtäisi ja etenkin se ymmärtäisi minua. Sen vahvuudet on minun koirieni heikkouksia ja toisinpäin. Toisaaltaan taas teki tosi kivoja pätkiä ja alkoi tuntua agilitylta.
Prim teki vähän pyörittelyjä ja olipa vaikea ohittaa putki ihan vierestä takaisin päin. Vaikea, siis melkein mahdoton. Muuten reagoi kyllä nopeasti ja toistaiseksi helposti jarruihin yms. Puomi ei nyt enää pelottanut.

Perjantaina Elinan treenin Pirjon ja Iriksen kanssa. Itseasiassa Anukin tuli, kivaa.
Kamala juoksurata. Piti juosta paljon ja ohjatakkin samalla. Hetken kaduin, että otin Voltin enkä Primiä.
Mutta, kappas. Kun läksi, oli ajoissa, antoi Voltin tehdä hommat, niin sehän onnistui. Eikä edes huonosti. Melkein ehkä hyvin. Kun oppisi olemaan noin rohkea kisoissa. Oppisi luottamaan koiraan. Kyllä se osaa, menee ja tekee kun antaa sen tehdä.
Oli taas kauhean kivaa. Oikeastaan koko viikon aksat ovat olleet tosi mukavat. Ihania ihmisiä, loistavia koiria (siis muutkin kuin omat ;o). Jaksaa taas hetken vähemmilläkin unilla!


tiistai 10. joulukuuta 2013

tiistai treenit

Eilen oli Timalla aikalailla minun inhokki juttuja radalla. Ja niitä, mitä todellakin tarvitsee treenata. Kääntymisiä vauhdista 90°. Kuulostaa helpolta, meille ei aina ole. Tai koskaan.
Ratatreeni, kisanomaisesti 28 estettä. Päästiin nollalla juurikin se 20, sen jälkeen törkkäsi Voltin pujottelun vikasta välistä pois. Oli vähän ahdas paikka, tuli vähän kiire ja vähän hutiloin. Loppu sitten nollilla. Jee!
Treenattiin sitten käänöstä ja sain siihen aika hyvän otteen. Yksi käännös pussin jälkeen oli haastava, tai ei se käännös vaan sen jälkeen läksi kaartamaan kun en osannut kääntää rintamasuuntaa heti.
Lisäksi vähän extremeä, vähänkö oli kivaa ja kappas se toimi. Vaikkei siinä mitään etua saanut, mutta mielettömän hienoa kuinka osaa ja tekee. Hyvä mieli. Hyvät treenit.

Primin kanssa haaste ollut kaukot maahan-istu-jne. vaihdoilla. Taidettiin saada jujusta kiinni.
Video.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

lahjoja ja lahjoja

Jouluko pehmittää pään vai mikä. Inhoan ostoskeskuksia, shoppailua yms. Nyt parin viikon sisällä olen ollut jo 3 kertaa ostoksilla. Tuhlaamassa rahaa. Sujuvasti surfailen muiden joukossa eikä edes ahdista. Joululahjoja ostettu jokunen, melkein kaikki kai. Plus lasten vaatevarastot päivitetty ajantasalle. Kannattaa miettiä sitten montako niitäkin haluaa ja tekee. Ihan vink vink joillekin, että pelkästään 3 talvitakkeihin upposi melkein 600€.
Mutta Jumbon kuusi on sitten komeampi kuin Ison Omenan. Ja niiden kaakao paljon parempaa. Parkkipaikatkin kätevämmät.
(Sain Isossa Omenassa vahingossa lämmitettyä maitoa kermavaahdolla. Se suklaakastike hämäsi hetken, mutta karu totuus paljastui hetken kuluttua, hyvä etten oksentanut)

Luulin ostavani Juhan ja minun yhteiseksi lahjaksi tuollaisen kapselikeittimen, vai mikä lie se on. No se onkin koko perheen lahja, sen verran ahkeraan on lapset kaakaota, lattea ja capuccinoa tehneet. Vähän pieniä kuppeja näin suomalaiseen makuun sieltä saa eli aina kaiken joutuu ottamaan tuplana. Kai siihen pienempäänkin tottuisi?

Meillä oli koirien kanssa eilen ehkä kauhean hauskaa. Ihana pakkanen ja lunta, lenkkeiltiin kaikki (paitsi Maliina, joka ei nyt halua luopua Juhasta, sohvapaikasta eikä ehkä muutamasta muustakaan asiasta). Koirat juoksivat hupsuina ja teimme metsätokoa kaikilla vuorotellen ja yhtäaikaa.
Pihalal jokaisella vuorotelle myös muka oikeaa. Kuka olikaan illan tähtioppilas? Kenen asenne oli kohillaan? Riepun. Tai sanotaan, että tähtenä loisti kyllä Voltti. Mutta asennetta ja iloa oli eniten Riepulla. Olkoot, että kaikki ehkei olisi ollut tokomaisen korrektia, niin iloa eikä vauhtia puuttunut. Sääli ettei saa osallistua enää avoimeen. EVL on liian hankala pala vanhalle rouvalle, VOI ehkä menisi vanhasta muistista. Onneksi ei ole pakko kisata, sillä oli vaan niin hauskaa ja oli tyytyväisen oloinen rouva sitten loppuillan. Tuli jopa hetkeksi olohuoneeseen muiden kanssa eikä vaan pötkötellyt takkahuoneessa pedillään. Mun tarttee kyllä ottaa se ennen joulua pikkujoulu aksaamaan hallille vielä <3
Ja Voltti. Silläkin oli asennetta. Ja se teki ja meni ja osasi ja loisti. Hip hei, maailman paras tokokoira omalla tiellä. Oli jopa aavistuksen vallaton, oho ;o)
Viuhka... Tekeehän se. Ilmeettömästi, omalla tavallaan. Ja niin kauan kuin namia tippuu, on se vaan tyytyväinen. Iloisin se kyllä taisi olla saadessaan vaan noutaa palloa ja etsiä sitä hangesta.
Prim sitten. Mopo keulii välillä, mutta ei se haittaa! Se ei lannistu. Aika perusjuttuja, jääviä ja niiden erottelua. Hankala on iältään pienen muistaa aina ettei saa hievahtaa kun ohjaaja palaa takaisin. Seuraamista työstetään, minulla on melkein ajatus millaisen haluaisin. En sellaista kenokaulaista maliseuraamista, minusta se on bortsulle luonnoton. Mutten myöskään maansa myyneen näköistä matkalaukkua. Siitä väliltä, vähän kuonoa ylöspäin olevaa.
Haastehan on taas. Kaukot avoimen tyyliin. Muttei ihan tartte 5m onneksi. Alettiin asentaa niitä nyt sitten. Siinäkin on jonkun tyypin visio, mutten ehkä saa sitä valmiiksi ainakaan videoon vielä. Mutta ehkä joskus? Tai sitten ei.

Kauheasti olisi kaikkea tekemistä siis, mutta mutta... mulla on ollut ja alkaa kiireisin työaika. Ei pelkästään kaupan auki pitäminen, ikävästi yrittäjällä on paljon muutakin siinä. Hitsi. Ja just joulun alla. No kukas käski.

Ehkä kiitäviä, nopsia, huippis pentuja kesällä

Ehkä siis jos Laura ja Pasi lopulta niin päättää. Ja löytyy Pirkon mukainen uros jostain päin maailmaan.
Eli mahdollisesti kesän juoksusta Little Step's Vault eli Super-Pirkko, nopeimmista nopein, astutetaan.
Uros tosiaan hakusessa, sellainen vakaa, nopea ja mukava. Terve ja komea.

Mahdolliset kysymykset, tiedustelut yms. ehkä järkevin ohjata Lauralle suoraan :o)

Ja JOS oisi millään tapaa järkevää ottaa pentua ensi kesänä, niin olisi ehkä niin pakko. Ikäväkyllä ei voi.


ps. Voltti astutetaan, jos astutetaan, vasta vuonna 2015.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Prim

Voltti sai pitää taukoa agilityssa ja Prim vain pääsi treenaamaan torstaina. Meillä oli kato käynyt ryhmässä, mutta Sari läksi Ninjan kanssa mukaan. Kiitos!
Facebookista bongasin kivan oloisen, simppelin treenikuvion, jota pysty tekemään monella tapaa. Tosin tehtiin vain kahdella ettei tulisi liikaa. 
Prim kyllä meni mukavasti, mitäs sitä kieltämään. Paljon olisi tekemistä, mutta onhan tuota aikaa tehdä. 
Sai mennä nyt puomia, se hirvitti aluksi kovin. Mutta sitten jo tarjosi sitä itse :)
Janita käski treenata useampia esteitä peräkkäin, oppii lukemaan rataa. Minusta jo aika kivasti lukittuu esteisiin, mutta on kohtuu nöyrä ohjauksille, 
Pitäisi ehkä ottaa erikoisesteitä enempi, mutta rengasta vasta kun on vähän vanhempi, haluan tehdä maxina kun Prim on sen verran kookas. Pujottelua voisi ehkä vinokepeillä ottaa, kujaa osaa mennä.

Tokoiltiinkin vähän, haasteet taas kuvattu. Ei ne vielä mitään kisasuorituksia ole, mutta treenataan. Siinäkin sen asenne, keskittyminen ikäisekseen ja jaksaminen on kyllä enemmän kuin kivaa! 
Tykkään tehdä sen kanssa kovasti vaikka varmasti ei päästä minua niin helpolla kuin Voltti. Siinä on enempi röyhkeyttä, onneksi. 
Mutta sosiaalisuudessa se on tullut emon ja siskoon. Tulee juttuun aina kaikkien kanssa ja osaa kyllä nöyristellä tarpeen tullen. Vaikka joku rähähtää, se ei kuitenkaan jää miettimään asiaa liikaa. Toistaiseksi ainakaan ei ole kelleen myöskään vastannut. 
Tosin ruoasta ja herkuista on tiukka. Sen huonon puolen on perinyt emoltaan. On myös tajuttoman ahne! Kaikki kelpaa, kaikki käy ja teräsvatsaisena voi syödä mitä vain.
Kookas se on, nyt reilu 8-kuisena Viuhkan kokoinen eli ehkä noin 52cm. Mutta vielä kovin kevyt. 

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

ei sitten mitään

Kaikenlaista eikä oikeen minkäänlaista.
Vähän tokoilua Primillä ja Voltilla. Voltin asenne on aika jees, voisikohan ajatella ehkä kokeilla kokeessa käymistä.
Primin asenne nyt vasta jees onkin. Mutta tämä höyry ei ole 10-kuisena koevalmista nähnytkään.

Voltti kaahaili eilen Timpan treeneissä. Hyppistä pukkasi ja alku oli Mattsonin joltain radalta. 2. este okseri ja siihen ihmisnuoli. Kun minun ajatus oli heti, että prkle pysähdyt, niin Voltti hipsi sieltä silleen varovasti. Ja todellakin jarrutti. Vähän oli jo ylilyönnin makua :)
Mutta itse treeni meni ihan kelvollisesti. Mun surkeat valssit vaativat huomiota ja kahville ei kannata jäädä. Mutta sanoisin silti, että ei huono.

Vip oli Mian kanssa ja aika siistejä pätkiä tekivät! Ja Mia on vilpittömän iloisen oloinen :)
Sarille haluaisin antaa positiivista energiaa. Ei ole helppoo olla supertykin ohjaaja!

Koitan itsekin ajatella valoisasti vaikka tänään sainkin suoraan tietää miten jotkut ainakin ajattelevat minun ja Voltin menemisestä. Sääli ettei minun nopea koira pääse esille kun hyllytellään kun minä olen niin hidas ja tahmaan monesti. Voi voi. Rukka parka koira. Vaikka itse niin joskus ajatteleekin, niin.... no tottahan se on.