sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Syksy (+ teksti)


Mihis teksti hävisi...

No viime viikolla paimennettiin. Voltti melkein loisti tällä kertaa ja Prim oli rukkasainesta. Mutta lopuksi sai pitää karvansa ja paimentaa ehkä vielä jatkossakin. 
Agilitya koulutettu normit & Joensuussa pari päivää. Hienoja koirakoita, suorastaan upeita! Ja mä niin tykkään pennuista/nuorista koirista. Kiitti Itärajalle, hauskaa oli taas kerran.
Ratsastettu. Paremmin ja huonommin, kyllä se tästä vähitellen! Aischalle vararatsastaja oli tarjolla, mutta sitten tamma oli vähän possuillut ja se siitä. Täytyy katsoa jos löytyisi päättäväinen aikuinen, sillä kertaakaan ei ole minulla mitään kummallista tehnyt. Kovin kaikenmaailman kauhukertomuksia siitä ja sen vaikeudesta kuullut nyt sieltä sun täältä. Toistaiseksi ei ole mitään pahempaa ainakaan esittänyt, niitä odotellessa.
Tamma mikä tamma, mutta ihan kiva sellainen. Päkittää laitsalta tuodessa, luimii satulaa laittaessa ja vähän takamus nousee selkään kivutessa. Muttei muuta. Kiltti hoitaa eikä näytä pelkäävän mitään kummemmin. Lindakin ratsasti tänään sillä ja hän nyt ei oikeasti osaa ratsastaa. Mutta kilttinä Aissi meni kentällä.


Linda & Aischa



tiistai 23. syyskuuta 2014

tiistaita

Tänään olisi saanut nukkua muttei sitten nukuttanut. Kai mä pärjään vajaan 6h unilla :o)

Eilen olikin aika haipakkaa koko päivän. Olin tallilla jo ennen kasia aamulla. Ais oli ripeällä tuulella ja aika paljolti yritin osata ratsastaa sitä alas ja rennoksi. Käynnissä jo onnistuikin mainiosti ja muutamia pohkeenväistöjä yms. onnistuttiin jollain tapaa tekemään. Ravissakin hetkittäin oikein kivasti, en vaan pysty istumaan alas harjoitusraviin :( Paljon lyhyitä siirtymisiä kun se pää vaan tahtoo nousta aina vaihtaessa hitaampaan askellajiin. Laukka oli vaikeaa, halusi kaahata. Mutta lopulta kohtuullisia nättejä isoja ympyröitä. Luulen, että pohjalla on myös merkitystä, se on niin pehmeä.
Hepat ovat vieläkin ulkona, hrrr. Loimitettuna, mutta silti. Ostin eilen toisen ulkoloimen kaulakappaleella. Lupasi taas kovaa sadetta. Talvella voi pitää sitten vaikka toisen loimen päällä pihalla.
Muuten me tutustellaan tamman kanssa ja käsitellä antaakin hyvin kaiken.
Olin myös yhteydessä Aisin omistajaan, joka sen kanssa kilpaili Belgiassa ja toi Suomeen & teetti varsan. Kiva kuulla millainen ollut ja mitä tehty.

Tallilta Turkuun Jaakon tunnille. Voltti vain, koska höpöttäessä (korjaan, keskustellessa) menee aikaa. Eipä kummallista paitsi se ettei se käänny ellei käännetä. Ja että laiskottelen kun pystyn lähettämään niin kaukaa esim. putkiin. Että on todella voimalla, kaukaa ja kovaa hyppäävä koira. Teki taas välejä 1 askeleella kun muut teki kahdella. Keskustelua onko se ominaisuus vai opetettu tapa. Päädyttiin kai, että vähän ehkä molempia.
Mutta muuten, ei hullumpaa.

Kotona kävin kääntymässä ja syömässä. Kouluttamaan Vantaalle. Ja oli kivaa :)
Sieltä Sporttikselle treeneihin, Primin vuoro. No menihän se. Oikeastaan monta asiaa aika hyvin! Treeni oli kuitenkin aika vaikea.

Että sellainen tiistai. 7.30 lähtö liikenteeseen, 1,5h välissä kotona ja taas palauduttu kodin huomaan klo 23.45.
Nyt mä lähden taas, paimentamaan :o) Ja ratsastamaan. Ja kouluttamaan.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Heppablogi

Tänne koirajuttujen sekaan vaan tulee nyt väkisin hevosjuttuja, sorry!
Ainakin nyt vielä kun olen sen verran innoissani ;o)

Eilen Juhan työkaverin kanssa haettiin Aischa. Traikku lainaan ja tarvittavat tavarat kyytiin. Nolosti myös kaverin autolla, omassa ei (vielä) ole koukkua ja en ole kyllä vuosikausiin vetänyt mitään. Eli päivitettävä myös se asia.
Tiedossa oli, että Ais oli ollut hiukan hankala menemään viimeksi traikkuun. Mikä tuntui hiukan oudolta kun vanha kilpaheppa kuitenkin.
Meillä oli Sinin kanssa hiukan pelko, että siellä on parit vetistelevät teinitytöt. Mutta mitä vielä, hymyissä suin laittoivat tamman matkaan.
Lastaukseen oli varattu sitten aikaa. Pari kertaa Ais pomppasi pois lastaussillalta ja haettiin saman tien liina avuksi, Sini osasi sitä myös käyttää. Hetken mietintää, onko hevonen, jota saa komentaa vai hevonen, jota pitää mainitella. Vähän komennusta ja sinne meni kiltisti kyytiin. Oisko mennyt siis 5min.
Matkustus meni paremmin kuin hyvin, hiljaa ja tyytyväisenä popsi heiniä koko matkan ja kahvitauon.
Perillä pääsikin (tai joutui) laitumelle, kylläkin vielä yksin omaan lohkoon. Aidan takana oli lauma kavereita ja sinnehän se paineli niihin tutustumaan.
Hiukan hirvitti jättää se yöksi ulos vieraaseen paikkaan. Yöllä heräsin muutaman kerran katsomaan vain, että sataako kun en sitten laittanut sadelointa päälle.

Aamulla jo tallille, noin kahdeksan maita. Siellä se laidunsi ja tallin omistajaltakin tuli viesti, että kaikki hyvin.
Laittelin hiukan tavaroita paikoilleen ja päätin hakea taluttamalla Aischan laitsalta tallille, ratsastaa hiukan.
Varalta otin suitset, uusi paikka ja vieras hevonen, en tiennyt kuinka suhtautuu mihinkin ja säikähtääkö helposti. Porkkanan voimalla sain luokse ja hyvin siirrettyä läpi porttien. Myös kävelymatka sujui ilman isompia, vähän pärisyttelyä ja mm. roskiksen ihmettelyä. Voi olla, että minua jopa jännitti enemmän.
Tallilla alkoi kamala hirnunta, ei ollutkaan ketään paikalla vaikka kuinka yritti huudella. Hoitotoiminpiteet onnistui ongelmitta. Uusien suojien sovittelua ja onneksi olivat sopivat. Ostin suojat myös taakse vaikkei sillä ollutkaan käytetty. Ne aiheuttivat hiukan nostelua muttei sen enempää.
Kentällä ratsastelin. Todellakin vaan ratsastelin, koitin vain saada sitä rennoksi ja kenttää tutuksi. Pohja on hiukan pehmeä, sekin varmaan vaikutti hiukan. Käynnissä alkoi rentoutua ja ravissakin hetkittäin. Paljon siirtymisiä ja ne on kyllä vaikeita tehdä siististi, tarvitsee omaa kroppaa yrittää laittaa johonkin malliin. Noloa, mutta harjoitusravia en pystynyt tekemään kuin ihan hetken. Ei vaan pysty. Kamalaa. Laukka ei tuntunut kamalan hyvältä, jännittyi ja yritti kaahata. Tehtiin nostoja ja ympyröitä. Pohkeenväistöä ihan muutamia askelia, joko se ei osaa kunnolla tai minä en todellakaan osaa lainkaan.
Hiestyi melko nopeasti, mutta tuli kyllä hiki itsellenikin! Tunti saatiin kulutettua kentällä.
Hoitotoimenpiteet taas ongelmitta ja sadeloimi niskassa takaisin laitsalle.
Saatiin myös ensimmäiseksi päiväksi ihan riittävästi kaikkea äxsöniä. Pihalla joku kaatoi puita ja teki moottorisahalla hommia. Tuli vastaan traktoria, säiliöautoa yms. Kaikesta selvittiin.

Huh, tästä se taas alkaa. Hevostelu. Toivottavasti löydetään yhteinen sävel :) Lupaavalta tuntuu, Aischa on hyvin saman oloinen kuin toinen oma hevoseni Hanga oli aikoinaan. Tosin se meni aina väärinpäin...

Ettei ihan hevosteluksi mene:
KATI JA VIUHKA PARA-AGILITY SM-KISOISSA HOPEAA! Onnea onnea hurjasti :o)








lauantai 20. syyskuuta 2014

Triplavalio

Lägin kisoissa onnistuttiin tekemään sopivasti kaksi nollaa, ekalta agilityradalta ja hyppikseltä. Molemmissa olimme 3. (Pirtu-Gaia-Voltti ja Punssi-Gaia-Voltti) ja siispä sertit.
Eli huisasti sitten valioitui sekä agilitysta että hyppikseltä. Hyvä Voltti!

Olisiko ollut nyt 3. kisat karsintojen jälkeen, joka kerta tuomarina Petteri Kerminen! Vaikken ikinä ennen ole ollut hänen radoillaan. Tuntuma on, että ne on aika vauhdikkaita, melkein aina välistäveto tvs. ja ei kamalan vaikeita, mutta aina jotain tehtävää riittää. Tämä tuomari ei ole supertarkka kontakteista, ainakin sellainen olotila jäi. Nyt on huomautettava, että tälläkertaa Voltti otti kaikki kontaktit ilman epäilystä. Hyväntuulinen, ystävällinen hän kyllä on.

Ekalla radalla ihan ok, mutta loppusuoralla Voltti joutui odottamaan kovin kauan puomin päässä (hei se pysähtyi!) vapautusta. Tämä on ihan epäreilua, mutta minkäs teet jos et ole tarpeeksi nopea tai en vaan halunnut päästää vain läpi. Itse olen tyytyväinen siihen, että varmistellut (koska se ei vaan ole mahdollista) vaan menin kuin treeneissä :o)
Pirtu oli niin ylivoimaisen nopea, onnea Tuulia!

Tokalla lopetettiin ennenkuin edes kunnolla aloitettiin. Tokana puomi ja hyvä puomi! Unohdin sitten kääntää muurin ja meni pitkäksi ohi seuraavan. Rallateltiin tovi ja sitten tultiin pois.

Hyppis oli vähän kinkkinen, paljon tekemistä ainakin meille. Mutta koska minulla on taitava koira (sydän!), joka oli kuulolla, niin onnistuttiin tekemään nolla. Aikaa paloi putken jälkeen kun kaartoi (valssasin myöhässä ja liike suunta kaarratti) sekä yhden suoran päässä meni todella pitkäksi kun en vaan ehdi kunnolla sekä kovasta vauhdista se on vaan meille vaikeaa. Mutta muuten olen tosi, tosi tyytyväinen!
Punssi ja Timppa tekivät täydellisen radan ja voittivat ansaitusti.

Menin Viuhkalla keskimmäisen radan. Ihan ei oltu samalla taajuudella, mutta onnistuin tekemään tuloksen! Kaksi rimaa, koska huusin niiden päällä. Rehellisuuden nimissä sanottava, että loikkasi puomin ylösmenon ja Aan tuli niin sivusta alas, että otti ehkä virheen siitäkin.
Mutta hauskaa meillä oli ja Viuhkan kanssa tarttis miettiä kaikki ihan erilailla. Omassa osaamisessaan se on huisa ja tekee hienosti. Mutta sen lukitus esteisiin on jotain omaa luokkaansa ja jos et oikeasti ajoissa kerro, niin se meni jo.

Että sellaista kisapäivää. Onnistunutta sellaista, se on välillä vaan niin hauskaa! Mitäs sitä kieltämään. Kohta, tai siis iltapäivällä, hakemaan heponen :o)


torstai 18. syyskuuta 2014

päivitystä pukkaa

Nyt ainakin, katsotaan miten kirjoitustahti taas hiipuu.

Eilen molemmat beeceet saivat vain lyhyen tokotreenin. Mutta harkitun (rasti seinään!). Takapään käyttö.
Voltilla se on helposti hyvin laiskaa, oikeastaan olematonta ja huonoa. Primillä parempaa, mutta helposti sekin jää vajaaksi käännöksissä tai oikeammin ei ole tarpeeksi aktiivinen. Mietin jo jotain poppaskonsteja ja apuvermeitä, muutta päädyin nyt vaan tekemään käännöksiä paikallaan ja naksuttelemaan.
Jostain syystä molemmat koirat olivat suorastaan ylivireisiä ja niinpä käännökset tulivat peremmin kuin aikoihin. Liiankin eli mukaan tuli hyppypomppuloikkaa molemmilla.
Voltin sivulle tulot eivät todellakaan ole enää tylsiä. Pieni koira pomppaa ilmassa sivulle ja minusta se on hauskaa. Tiedän tuomareiden ja oikeiden tokotyyppien olevan täysin toista mieltä. Mutta ihan sama ;o)
Primin sivulle tulot taas ovat korrekteja nyt. Sitten tietysti minusta niistä puuttuu nyt se voima mikä oli aiemmin. Mutta kaikkea ei voi saada? Perusasennon paikkaa haettu vähän taemmaksi, katsotaan saataisko myös seuraamista paremmaksi.
Voltilla myös jäävät myös juoksusta ja joka kerta oikein. Hyvin oli kuulolla huolimatta viretilasta!
Primin jäävät oli ok, olisi voinut ehkä olla napakammat.
Tarttis ehkä tehdä vähän jotain tulevaisuuden plääniä lajin suhteen. Kun nyt ei oikein ole mitään... Kahdet kokeet menneet menemättä kun onneton buukkasi muita menoja yhtäaikaa.

Iltapäivällä Lauran kanssa tokoilemaan, siihenkin on jo suunnitelma. Mikähän minua vaivaa.

Agilitya pitäisi suunnitella. Tai ainakin treenata. Toisaaltaan jos molemmat koirat menevät niin hyvin kuin keskiviikkona taukoilun jälkeen, niin ei ehkä kannatakaan. No siis joo pitäisi, Prim ei ikinä ole kisakunnossa ja Voltti muuttuu ihan vallattomaksi.

Myös vika pentu- ja tokotunti. Se on vaan kivaa! Moni haluaisi jatkaa ja ehkä voisi pitää tunti kerrallaan-tyyliin ilmojen salliessa.

Eilinen meni myös shoppaillessa. Tosin vain tarpeellista. Mun ratsastussaappaat lensi roskiin, olihan Cavallot jo palvelleet ensiksi hyvin ahkeraan lähes 10v. ja sitten vähemmän reilut 13v. Eli tartvitsin uudet. Koska saappaat oli -20% tarjouksessa ja löytyi minun hankaliin jalkoihin sopivat (lyhyet jalat ja kapeat pohkeet), niin olihan ne ostettava. Miten raaskin käyttää kun ovat niin nätit... ja vielä ehkä epämukavatkin.
Lindalle turvaliivi ratsastukseen. Kai sitä itsekin voisi käyttää hypätessä. Hanskat, näpit paleltuu kerta tuleekin jo kylmä.
Aischalle jalkoihin suojat. Sille tulee mukana jotkut, mutta kunnon suojat kyllä maksavat itsensä takaisin.
Yhdet kuolaimet hyppäämiseen ja suitset, koska kukaan jaksa vaihtaa kokoajan kuolaimia. Hermo meinasi mennä jo laittaessa kun ne soljet olivat niin tiukat.
Mutta eiköhän näillä taas selvitä :o)

(Kun aiemmin jo hankin estesatulan, parit huovat, martingaalit, pari lointa, harjat, pintelit, riimun, rehua ja vitskuja. Mukaan tulee suitset, koulusatula, jotain suojia, loimi.)




Kouluttamassa & treenaamassa

Nyt on alkanut "työt", jotka ei edes tunnu työltä. Pehmeämmän laskun kautta enempi koulutuksia, ehtii totutella ;)
Muutama viikonloppukoulutus vedetty, pentukurssia ja viikkokoulutukset alkaneet pyöriä. Lokakuun alusta vielä torstaitkin, nyt on vielä ollut tokoa ja pentutottista.
Citybelgeillä ekaa kertaa ja edessä todennäköisesti tosi kiva talvi heidän parissa! Haastetta löytyy kun sekaisin pentua ja 3-lk koiraa, mutta sehän on vain itsestäni kiinni saadaanko heille kaikille hyvä treeni. Vähän jännää ja paljon miettimistä.
Keskiviikkoisin Lägin hallilla vakiovuorot alkaneet. Ihan huippuporukka, tykkään tosi paljon ja 6h menee nopeasti.

Omat koirat pääsivät eilen vähän treenaamaan koulutusten jälkeen. Olikin taas vähän taukoa... mutta tästä tämä nyt lähtee!
Voltti oli niin mainio, paljon sydämiä. A on nyt taas vaihteeksi lennokas eli siihen tarttee treeniä selkeästi. Puomi oli vautsi vau tasoa eli jos vaan kisoissakin.... ohjauksiin tuli ja ihan he****n kovaa meni.
Ja Prim. Mun teinilapsi taas meni, tuli ja yllätti. Se kääntyy niin paljon pienemmällä kuin Voltti. Se osasi sitä sun tätä ja yllätti. Sen kontaktit oli nopsat ja ikävä kyllä pysähtyy maahan kun ei pysty etenkään Aalla siitä vauhdista pysähtymään kontaktille 2o2o. Peeveli.
Molemmat kääntyivät putkesta oikein vaikka se oli aika haastavaa illalla useimmille. Hyvät mun tytöt. Ja niistot toimi, pyörityksetkin yllättäen vaikak inhoan niitä. Mutta mulle tuli ihan järkky kiire alussa eikä tosiaankaan ohajukset olleen niin nätit kuin muilla. Enkä edes yrittänyt mitään valsseja väännellä muutamaan kohtaan... syvä kumarrus ja kunnioitus Katille & Jaksille, jotka siinä onnistuivat.
Pituudelta kääntämistä takaaleikkauksella treenattiin molemmilla vielä erikseen. Että hyvä treeni vaikka itse teinkin ;o)


Lauantaina Voltilla kisat. Katsotaan lähteekö käsistä ja ollaanko samalla radalla yhtä aikaa.

Ja jee, sunnuntaina vihdoinkin Aischa tänne. jipijipi.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

terkkuja reissusta

Luxemburgissa tuli käytyä. Hurjan upeaa agilitya, loistavia ohjaajia, niin järjettömän nopeita koiria, erilaisia ohjauksia, ihania ihmisiä, ja se tunnelma. Vautsi vau vaan, aika paljon kaikkea ajateltavaa, ihailtavaa ja mietittävääkin.
Itse Luxemburgia ei kamalasti tullut nähtyä. Kauppakeskus, muutama ravintola, bussin ikkunasta joku linna, hotelli ja muutama kilometri jalkakäytävää & puisto.
Ruoka oli kyllä pääosin tosi hyvää ja sitä tuli syötyä riittävästi. Eikä ollut mitenkään tuhottoman kallistakaan.
Tietysti oli myös ihanaa nähdä ihmisiä, joiden kanssa pääosin kommunikoi Facebookin kautta kun asuvat niin kaukana muilla mailla.

Uroksia koitin katsella sillä silmällä, muttei uutta eikä erikoista. Tai no erikoista joo, hienoja koiria! Ja maailmalla ei selkeästi pelätä kokoa, oli aikasen isoja uroksia bortsuissa. Ja ne meni kovaa, hienosti ja kääntyivät todellakin.
Ja jotain hauskaa odotettavissa, voihan apua ja jee.
Voltin astutussuunnitelmat nyt on vähän jäissä. Eka olin jipii, löytyi uros jos toinenkin. Nyt sitten ei sittenkään, ihanaa kun on mukavia ihmisiä ja tuttuina vielä ympäri maailmaa <3


Aischa tulee vihdoinkin sunnuntaina. Ihmeen hankalaa saada kaikkien aikataulut sopimaan yhteen. En malttaisi odottaa.

Aischa on 14v. tamma, belgiassa joskus vuosia sitten hypännyt 130cm ratoja ja olisiko Suomessa 120cm. Tehnyt yhden kauniin varsan, joka on nyt 3v. Pari vuotta mennyt enemmän koulua, ollut nyt maaliskuusta kahden teinitytön ratsuna. Ikäväkyllä Aischa on ollut liian vaativa heille ja laitettiin myyntiin aika pikaisesti.
Kävin koeratsastamassa ja tuntui niin tutulta! Järki sanoi ettei niin vanhaa hevosta, vaikka eihän se nyt mikään ikäloppu olekaan. Kokeilin siinä muutamaa muutakin ja ne ei vaan tuntuneet hyviltä. Kokeilin uudestaan ja tunne vaan vahvistui, mun oli pakko ostaa se pois sieltä kun tuli paha mieli niin tyttöjen kannalta kuin tammankin puolesta. Toisaaltaan siinä todellakin olisi ollut heille hevonen, joka opettaa ratsastamaan eikä vaan matkustamaan. Mutta jos se koetaan liian haastavaksi niin silloin on parempi luovuttaa ehkä. Etenkin jos pelottaa.
Toisen epäonni on siis toisen onni. Tai ainakin toivon nyt niin!
Aischa tuntui aika herkältä suustaan ja vein kokeiltavaksi (estesatulan lisäksi ;o) ) suorat lötköpötkö kuolaimet. Ainakin itsestä se tuntui hyvältä vaihtoehdolta näin suurella toisen kerran ratsastuskokemuksen jälkeen. Tosin kolmipalat kuolain sillä oli ennestään käytössä, ehkä se käy hyppäämiseen.
Tosiaan uskaltauduin "hyppäämään" vähän. Ehkä korkein este oli 80cm lopulta, sellainen yhdellä puomilla oleva pysty. Tammahan vilkastui vähän yli ;o) Voi pientä, siitä taisi olla niin kivaa hypätä. Tosin kuumuu ja pää lähtee viskoutumaan hypyn jälkeen aikalailla. Syynä tottakai voin olla ihan minä itse.
Mutta en ole hypännyt vuosikausiin, silti hassua kuinka vaan alkoi muistua heti mieleen kaikenlaista. Tarvitsee kyllä muistutusta niin itselle kuin hevoselle asiasta ja ehkä me aloitetaan hyppyjumpilla muistuttamaan molemmille mistä onkaan kyse. Martingaalit hankittu myös... Plus paljon muuta.




tiistai 9. syyskuuta 2014

Aika rientää

Ensiksi pentusuunnitelmia. Pirkko ja Uri ne toivottavasti yhteen soppii tässä loppusyksystä. Luvassa vauhdikkaita pentuja! Pannaan yhteen Little Step's ja Littleland's ensimmäiset bc kasvatit.
Yhdistelmä Koiranetissä


Koirien kanssa treenailtu niin tokoa, vähän agilitya ja paimentamassa käyty. Kisatauko katkaistu tyypillisillä tuloksilla 5vp ja hyl.
Koulutushommat aloiteltu kevyesti laskeutuen, tästä se syksy alkaa :o)

Minun uusin harrastus hevosilmoitusten selaaminen on tuottanut ihan tulosta. Useita kokeiltu, montaa pähkäilty. Kaiken järjen vastaisesti ostettu 14v. tamma, joka on vaan niin "minun". Voihan sen varsoittaa jos haluaa. Yksi komea varsa sillä onkin jo ennestään.
Hepasta enempi kun on enemmän aikaa.

Huomenna kohti Luxemburgia hurraamaan suomalaisille ja tapaamaan vierasmaalaisia tuttuja. Maxien joukkuen nyt on tutuin :o) Ihan parasta, loistava joukkue!

kuva Riikka Ahervo