keskiviikko 15. elokuuta 2018

aina ei mene niin kuin suunnittelee

Pennut kasvavat hyvin, ovat eläväisiä, tapaavat jo leikin alkeita, haukkuvat, murisevat ja hännät heiluvat. Mielettömän valloittavia!


Huolta tuotti Voltti, joka alkoi viikko sitten sunnuntaina oksentaa. Kerran vain ja en huolestunut edes. Koska koirat nyt välillä oksentaa ja muuten Voltti näytti aivan normaalilta itseltään. Ruokakin maistui ja näytti pysyvän sisällä.
Kunnes yöllä oksensi uudestaan sulamatonta ruokaa. Ja oli niin kipeän näköinen kuin voi olla, kuolasi ja oli pahoin voiva. Limakalvot olivat vaaleat. Oksensi vielä kolmannenkin kerran ja lääkäriinhän sitä lähdettiin pika pikaa. Onneksi VihtiVetissä Päivi otti meidän siihen väliin, koska kuitenkin imettävä narttu.
Voltista otettiin kolme kertaa verikokeita, ultrattiin ja tutkittiin kaikki mahdollinen. Verikokeissa maksa- ja verihiutalearvot olivat poikkeavia. Voltti myös vuosi tavallista enemmän ihan verta.
Pois suljettiin punkkien aiheuttamat sairaudet, autoimmuunisairauksia, tukos, kohtutulehdus. Hetken mietinnässä leikataanko kohtu pois, mutta siihen ei ollut selkeää syytä ja olisi voinut olla riski mahdollisen verenvuodon takia.

Voltti sai pahoinvointilääkettä, kaliumia ja n.12h imettämiskiellon, nestettä niskaan tiputettiin reilusti ja kotiin vielä satsi tarvittaessa.




Pennut olivat kaksi viikkoisia ja saivat siis aloittaa lisäruoan etuajassa. Eläinlääkäristä mukaan Royal Canin maitovastiketta ja kotona jääkaapista sika-nautajauhelihaa & laktoositon kermaviili.

Pullostahan ei suostunut kukaan juomaan, ei tullut kuuloonkaan. Mutta jokaiselle maistui hyvin sormesta tarjoiltu vastike-kermaviili-raaka liha puuro. Tietenkään kaksi viikkoiset eivät osanneet syödä suoraan astiasta eli jokainen oli ruokittava käsin. Siinä sitten muutaman tunnin välein suoritin tämän toimenpiteen ja koitin yöllä silmät ristissä miettiä kuka olikaan syönyt ja kuka ei... osa näistä pennuista ovat aikalailla toistensa näköisiä.
Voltti oli paremman näköinen, muttei suostunut
syömään. Maailman ahnein koira. Ei millään, ei mitään, ei herkkuja eikä ruokaa. Se onneksi joi ihan hyvin vettä, mutta korviketta ei. Aiemmin emot ovat rakastaneet korviketta....


Voltti pääsi hoitamaan pentuja ja teki sen huolellisesti, sitten poistui nukkumaan kerälle muualle. Joi paljon ja pissasi sängyn, peitot, kaiken tekstiilin mitä huoneessa oli. Muttei oksentanut, ei sillä kyllä varmaan mitä oksennettavaa ollutkaan. Enkä usko paljoa maitoakaan tulleen, jatkoin pentujen lisäruokkimista.


Keskiviikkona uudestaan lääkäriin, Volttihan näytti jo hyvältä ja käyttäytyi normaalisti. Muttei syönyt kuin kädestä palan sitä ja palan tätä. Uudet verikokeet otettiin ja lähdimme kotiin toivoen, että ruokahalu nyt palaisi ja arvot vähitellen normalisoituisi.
Keskiviikkona illalla se alkoi vähitellen syömään. Vähän kerrallaan, mutta söi! Torstaina näytti maitoa riittävän hyvin ja Voltti söi jo ihan normaalisti! Viihtyi pentujen luona ja näytti omalta itseltään.






On todella iso kysymysmerkki mitä oli tapahtunut. Isoin epäilys jostain myrkytyksestä, mutta mitä se olisi syönyt ja mistä? Jos olisi saanut insuliinishokin, niin olisi voinut olla xylitolmyrkytys. Jos olisi löytynyt edes purkkapussia jostain, mutta ei. Rotanmyrkkyä, mutta mistä? Sitä ei ole mökillä eikä kotona eikä Voltti ole käynyt missään.
Todennäköisesti jää arvoitukseksi ja nyt tottakai vain toivomme, että Voltti kuntoutuu ja veriarvot normalisoituvat. Mitään ei voida nyt tehdä, käydään kontrollissa toki tässä jossain vaiheessa.







Onneksi olin vielä lomalla tuon viikon, muuten en tiedä miten olisin jaksanut. Meni tosin viimeisen viikon menot uusiksi, sillä niitä ei niin enää ollut. Pentujen ja emon hoitaminen vei paljon tunteja päivästä, muu aika meni torkkuessa ja kotihommissa.









Pennut muuttivat isoon aitaukseen olkkariin tottumaan elämän menoon ja ääniin. Ensimmäiset vieraatkin kävivät jo. Ulkoilemaan ovat päässeet nyt päivittäin, hullut ampiaiset vain pelottelevat minua! Kamala ajatus, että ne tyhmänä pörräävät tökkäävät piikkinsä pentuun!



















Syöminen on jo omatoimista ja "hiukan" siistipää kuin alkuun. Nyt vaan voi vielä ruokalautasen aitaukseen ja pennut hoitavat oman osansa ihan itse. Välillä kyllä seisten lautasella, mutta ihan sama. En muuten syö jauhelihaa ehkä enää ikinä.





















torstai 2. elokuuta 2018

Pentuja

Kuin kello Voltti synnyttää jälleen kuusi pentua justiinsa laskettuna aikana, helposti ja kohtuullisen nopeasti. Pennut olivat kaikki virkeitä heti ja tississä kiinni, pienikokoisia kuten Voltin pennut ovat joka kerta aiemminkin olleet.
Myös jatko seuraa samaa tuttua kaavaa, pennut syövät, nukkuvat ja syövät. Voltti hoitaa ja huolehtii, ei ylitse vuotavasti vaan sopivan tarkasti. Malttaa käydä ulkona ja syödä.

Kaikki ovat musta-valkoisia just niin kuin pitikin, 4 urosta ja 2 narttua. Nyt pennut ovat 10 vrk, tapaavat hiukan jo jaloilleen ja silmät ovat viirut eli on vain hetkestä kiinni kun ne aukeavat.

Alustavasti kaikki ovat varattuja, sukupuolijakauma meni vähän pyllylleen eli mahdollisesti yksi urospentu olisi vapaana. Tosin itseäni kiehtoisi uros ja todella haluaisin tästä yhdistelmästä pennun! Mutta kun Vinkki yksi vee.... narttulauma.... ei niin mitään järkeä. Toisaaltaan onko näissä koira asioissa järkeä?

Sukutaulu on kohtuullisen mukava noin harrastuskoiria, etenkin kai agility, ajatellen. LINKKI
Nämähän linjaa FETCH GRANTING PLEASURE'en ja saa nähdä kuinka linjaus on onnistunut kaikin puolin. Euroopassa vastaavia löytyy ja kuulemani perusteella ovat tyytyväisiä.
Terveys on aina iso geenilotto.... siellä on riskinsä ei priimaan lonkkaan, ocd vapaata sukua ei varmastikaan oikeastaan enää löydy jne. Epilepsiaa, autoimmuunisairauksia yms. ei ainakaan tiettävästi lähisuvussa ole.


Aika näyttää mitä tulee, on tämä taas kamalan jännää!

Vinkki on nauttinut Notten ja Maliinan kanssa lomailusta, aktiviteetit ovat lähinnä olleet rantaan juokseminen, uiminen ja takaisin mökille. Vinkki on myös talleillut ahkerasti ja totutellut hevosiin.


Parin päivän päästä karavaani suuntaa kohti Nummelaa takaisin ja viikko aika saada arkea kasaan ennen kuin syksy ja työt alkavat. Oikeastaan sitäkin jo odottaa.