lauantai 30. maaliskuuta 2013

tokoa taas

Torstaina ei jaksettu lähteä agilitytreeneihin. Tai jaksettu ja jaksettu, mutta kohtuu paljon aksattu vähällä aikaa ja mahdollisesti su ja ma kisat, niin hyvä pitää vähän taukoa.

Mutta perjantai iltana Veikkolan hallilla. Kohtuu vähän koiria, niin saatiin tehtyä jokainen rauhassa täysipitkä ruutu ja myös ohjattu.
Molemmat Voltin kanssa varsin onnistuneita. Merkkiä yksikseenkin ja se on paljon parempi kun ei ole vetoa ruutuun.
Hyppynoutoa kerta oli mahdollisuus. Ihan ihmetyttää, että onko siinä joskus ollut joku ongelma ettei tykkää metallista.
Seuraamista, vähän keuli taas. Mutta huomautuksella minusta ihan ok paikkaa.
Tunnari, ei pahaa sanottavaa. Tai joo, oisko pyöräyttänyt kapulan paremmin suuhun.
Kaukoja ja jääviä. Molemmat ok, mutta kaukoissa otti hiukan häiriötä vieressä samaa puuhaa tekevästä. Ei siis jättänyt mitään tekemättä tms., mutta pää vähän pyöri.
Muutenkin ihan ok treeni. Ja parasta, että oli ihan lunkina vaikka yksi koiraansa hiukan kovemmin ojensi.

Tänään ollaan synnytelty ja tuloksena kolme ihanaa pikku noitaa. Pentublogissa enempi.

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Odottelua

Odottavan aika on pitä. Nyt vielä paljon pitempi kuin viikko sitten, sillä pennut voisivat ulkoistua jo maailmaan. Kyttäämistä, lämpöjen mittaamista. Viuhka vaan tyytyväisenä heiluttaa häntää, nauttii huomiosta ja on nälkäinen. Vähän voi yöllä läähätellä ja nuoleskella, ihan kuin mieliksi. Kyllä tämä tästä, kohta, älä huoli. Huoh, voisko jo? 
VihtiVetistä soittivat eilen ja kyselivät kuulumisia. Antoivat uuden puhelinnumeron jos tarvitsee nyt pyhänä saada kiinni. Ainut hassu tässä oli, että monesta lähtien hän avaa tämän puhelimen. Niin, mistäs minä tiedän monelta? Sanoin sitten, että vaikka klo 18-> 
Ehdottivat myös, että jos lauantaina käydään näytillä ellei mitään ole tapahtunut ennen sitä. No mietitään, otin annetun ajan. Voihan sen perua.
Mutta hyvää palvelua kyllä. 

Käytiin eilen Sarin poppoon kanssa lenkilläkin, Viuhka mukana. Hyvin se mukana pysyi ja ei valitellut.  Eikä alkanut synnyttämäänkään. Sauna seuraavaksi?

Voltti tokoili hiukan. Vähän vaikeutettuja juttuja. Z:ssa meinasi eka mennä liikkeet ihan sekaisin. Muta löytyhän ne ja aika täpäköinä. 
Merkkejä paljon pitkin kenttää, nostelin niitä ja laittelin paikoilleen Viuhkan nähden. Yksi merkki oli se matalampi ja punainen, tarkoitus oli lähettää sille ja siitä ruutuun. No eipä lähde suoraan sinne merkille. Bongailee muita, uusi lähetys. Nyt meinaa lähteä taas vinoon, mutta korjaakin vauhdista ja oli vähän sen näköinen, että oisit nyt heti kertonyt että se on tää. 
Ninan neuvoilla ollaans aatu siltä merkiltä nyt kaikkinainen flänkkääminen pois ja menee suoraa. Tosin joka kerta vielä tehdään silmättömyystreeni tai kaksi. 
Ruutu ok, siinä ei haitannut tötsät matkalla. 
Ohjattuun myös vaikeutta. Toinen kapula ruudun eteen ja toinen tötsän taakse. Nyt itse merkki oli kyllä minun mittapuun mukaan hyvä! Ja joka kerta. Samoin läksi hakemaan todella nätisti kapulaa ruudun läheltä, ei ongelmia. Sama oli toisella puolella. Superhyvä!
Vielä vaikeammaksi, kapula kiinni ihan ruutunauhaan. Nyt kyllä tuli ongelmia, Voltti ei löytänyt sitä! Se ei voinut mennä ihan kiinni ruutuun (selkeästi ajatteli ettei vaan tee väärin...). Sitten bongasi keskikapulan. Pysähtyi heti käskystä eikä edes yrittänyt ottaa sitä. Sitten löytyikin oikea ja juhlan määrää. Toistolla ei ongelmaa. Vielä toinen puoli ja palkkausta paljon.
Luoksetulo läpi, kovaahan se tulee. Luoksetulo pysäytyksillä. Seis toimi ok! Eikä nyt yrittänyt ennakoida lähtöjä. Mutta maahan tarvitsi kaksi käskyä. Sen jälkeen teki hitaammin ja tarkemmin. Mutta siispä maahanmenoja on nyt muistettava myös treenata. 
Rallattelu seis-istu-maahan ja seis oli paras ehdottomasti. Sama täytyy nyt hakea maahanmenoon, mutta eipä taida voida palkata lelulla tai namin heitolla. Ehkä on vaan käytävä palkkaamassa namilla sinne maahan. Muistaakseni Christa on tästä joskus jotain sanonutkin.
Sari katsoi vielä seuraamista. Hiukan keulii, hiukan joutui huomauttamaan. Pää parempi, mutta luulen ettei se vieläkään ole hyvä. Täytyisi joskus ehkä videoida.

Tänään illalla pääsisi Veikkolan hallille tokoilemaan. Jos saisi paikallaolot. Jos (ja kun) Viuhka ei synnytä.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

alkuviikon päivitystä

Maanantaina Hannan kanssa tokoilua kentällä. Treenattiin kevyemmin vähän rallatellen.
Merkille ilman flänkkäämistä ja uskomatonta, sepä taitaa tuottaa tulosta! Suoraan kovaa taakse, ei sitä kierrosta. Kerran yritti (ruutu veti...) ja kun pikkuisen nuhteli moisesta, niin taas muisti juosta suoraan.
Ruutuun kyllä menee ja kovaa ja keskelle. Mutta samperi kun taas lähtee kaartamaan vasemman kautta :/ Se on niin tarkkaa rintamasuunnasta ja jos näytän liika avoinna, niin lähtee myös liikaa ja sitten siinä vauhdista nappaa sen ruudun. Kun tietää missä se on, niin menee melko suoraan. Kokeili kyllä taas kaarrattaa, mutta keskeytin matkan ja otettiin uudestaan. Kummasti osaa juosta suoraan.
Kentän pohja oli hiukan arveluttava nopeita stoppeja ajatellen, mutta otin eka läpijuoksuja. Hyvin tulee ja vauhdilla loppuun saakka. Pakko oli kokeilla stoppeja, yritin tähdätä lumen kohtiin. Ei paha lainkaan, mutta maahan ei siihen jäiselle maalle oikein voinut mennä. Jäi siis hiukan koholle, olevinaan maahan.
Nopeita maahanmenoja pomppujen kautta.
Kaukoja, nyt meni seisomisesta istuminen vähän sekaisin. Saatiin kuitenkin onnistuneet vaihdot. Häiriintyi myös Hannan lähellä viittoilusta tai sitten alkoi vaan ennakoida. Tätä täytyy tehdä paljon. Vaihdot itsestään olivat kuulemman oivat.

Tiistaina Tuulian koutsaamat aksat. Oltiin molemmat vähän väsyjä, Voltti ja minä. Paljon pakkovalsseja ja/tai saksalaisia. Me vähän kaarratettiin... mutta bongailtiin silti oikeat esteet ja päästiin aika pitkällekin nollalla kunnes unohdin mihin piti jatkaa. Oisko joku 21-22.
Plussaa treeneistä se, että tiedän aika hyvin mikä toimii, mikä ei. Ja puomi! Ja pujottelu, pätevä. Sekä niistot, rimat, päällejuoksut. Pakkovalssitkin toimi kunhan tekee ne oikein. Vastakäännös ok, mutta nyt ei oikein koonnut mihinkään. Väsy, jumissa? Että kaikenkaikkiaan aika hyvä treeni kuitenkin. Kelloteltiinkin vähän ja lopettiin ennen aikaa taas kun oltiin saatu kaikki tehtyä ja huohotettiin (=minä siis).
Mutta nyt on paneuduttava noihin käännöksiin!

Tänään meillä on kaikesta harrastamisesta täysin vapaapäivä. Ihanassa ilmassa lenkkeilyä, kuhan ollaan ja nautitaan kun ei ole mitään tekemistä. Sekin on välillä ihan mukavaa ja tarpeellista.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

NXL

Lauantai ja sunnuntai supertreeniä, parhailla kouluttajilla (Mikko, Elina, Janita ja Jaakko) ja lisäksi huippuporukka (iso kiitos kaikesta Iris, Pirjo, Mari ja Mari sekä Marko). Plus kaikki muut, kyllä ison osan onnistuneesta leireilystä ja treenaamisesta tekee tuo mahtavan mukava seura. Tsemppaamista, neuvomista, seuraa, naurua ja keskusteluja. Kaikkea sitä, ei yhtään ilkeää, ei kateutta, ei ikävää vertailua.
Lisäksi, että itse pääsi treenaamaan ja oppimaan, niin sai seurata upeita suorituksia. Virheistä myös oppii, myös katsomalla. Niin erityyppisiä koiria, erilaisia ohjaajia. Myönnettäköön etten tainnut katsoa kuin yhden medikoiran suorituksen... ei vaan ehtinyt.

Paljon taas kaikkea. Hiljaisuus on välillä enemmän kuin ääni. Pystyy jos haluaa. Ehtii kun ennakoi. Rohkeutta mukaan joka tavalla. Paljon lisää ratatreeniä. Kovaa menee, mutta nautitaan siitä.
Voltti, toivoisin kaikille sen maailman mahtavimman koiran. Ehkei se muille olisi Voltti, mutta minulle se on. Paras treeni- ja kainalokamu.
Ehkä joskus tarkemmin treeneistä, nyt on vähän pää tyhjä (tai liian täynnä) kaikesta.

Minun täytyy ääneen ihmetellä etenkin Janitan jaksamista, muiden tsemppaamista ja kannustamista tässä maailman menossa. Paljon kiitoksia sinne myös kaikesta muusta <3

Viuhka loikoilee massunsa kanssa ja pennut vetävät hippaleikkiä. Kauhea melske kolmesta pennusta jo nyt ;o) Tällä viikolla se tapahtuu, peukut pystyyn, että kaikki menee hyvin!


keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

yhdessä

Olipa eilen huono päivä itsellä. Syystä tai toisesta aamulla olin kipeämpi kuin aikoihin. Mietin jo, että olinko unohtanut lääkkeet tai onko joku muu juttu erilailla. En keksinyt mitään. Ehkä sitten unohdin tiistai iltana ottaa dropit.
Olin myös äärettömän väsynyt, menin aamulla uudestaan hetkeksi pitkälleen. Heräten 3,5h kuluttua. Silti vielä iltapäivällä oli vaan pakko päästä hetkeksi nokosille ja nekin venyivät 1,5h mittaisiksi. Silti en meinannut herätä koko päivään, illalla tosin pystyin jo liikkumaan ongelmitta.

Illalla Tanjan kanssa tokoilua. Ohjattu kisanomaisesti.
Voltti teki _niin_ hyvän merkin! Siis nyt hiukan taas asennon painumista ja odottamista, mutta ei enää niin paha. Meni suoraan, ilman minkäänlaista flänkkiä, ja kovaa merkille ilman selkeää ajatusta pysähtymisestä. Siis lähinnä siis ennakoimista pysähtymiseen. Oikea kapula ensin, ei epäröintiä tai mitään. Vauhdilla sinne ja vauhdilla takaisin. Minulle riittävällä, ehkä joskus alan hioa palautuksen loppuja vielä nopeammiksi. Sitten vaan voi olla, että alkaa vaikeutua se tuleminen ilman törmäilyjä tms.
Saman tien haettiin myös se vasen kapula ja ei valittamista mistään. Tai tietysti on, se vaan pyöräyttää sen kapulan suussa hetkeä ennen sivulle tuloa.
Vaikka oli kylmä, niin tehtiin metallilla vauhtituonteja. Ei pahempi lainkaan. Toi on hassu, ei voi palkata vauhtia lelulla niin että pudottaisi kapulan. Tai pudottaa, selän taakse juostessaan lelulle. Muttei etukäteen. Samapa se :o)
Tunnari, jännä oli nähdä mitä oli tapahtunut kapulan pidolle ja tuonnille. Oliko mennyt epävarmaksi. No ei ollut. Hyvin meni, hyvin haisteli tiukkaan laitettuja kapuloita ja palautti hyvin. Otti suuhun, korjasi asennon siellä hyväksi ja toi pyörittämättä! Tehtiin toinen niin että heitin sen tunnarikapulan sinne, teki hyvän työn myös nyt.
Lopuksi vaan merkkiä hiukan hetsaten ja niin että Voltti vetää sinne. Vetää ja menee kovaa ja menee suoraan. Toimii.
Ja rallatteluja kierroilla ja stopeilla.

Tässä vähällä aikaa selkeästi treeneissä on ollut päällä moodi "kaikki onnistuu". Ellei heti niin kohta, mitään isompaa epätoivoa tai ongelmaa ei ole tokossa eikä agilityssa tullut nyt. Se tekeminen Voltin kanssa on vaan niin hauskaa. Ja luulen, että sillä on myös kovin hauskaa tehdä minun kanssa. Me tehdään yhdessä paljon juttuja. Mikä on niin parasta ja minulle myös hiukan uutta. Vaikka esim. Riepun kanssa tekeminen on aina ollut superia, niin se on ollut kovasti erilaista. Paljon sellaista "henkien taistelua", kumpi määrää tahdin.

Voltti hoitaa Viuhkaa ihan kauheasti. Aiemmin asetelma on ollut ehkä hiukan toisinpäin. Vomps nuolee Viuhkan korvia ja silmiä. Jotenkin huolehtii. Viuhka nauttii ja huokailee.
Viuhka pääsikin eilen vähän kentälle mukaan humputtelemaan eli kuhan pörräili ja haisteli muiden jättämiä viestejä. Pienestä näytti sekin tulevan ihan onnelliseksi. Veto oli kyllä kova sinne agilitykentälle (jossa metri lunta).

Sporttista

Me joka päivä treenaillaan... Onneksi ei yhtä ja samaa lajia!
Sporttiksella Timpan treenit. Jälleen jäi olotila, että hei me osataan sittenkin jotain. Kohtuullisen mukavasti ilman isompia ongelmia kun suostuin loppuun kokeilemaan persjättö-japanilainen-persjättö ja putkeen. Ajatus kauhistutti, sellaista pään kääntelemistä ja ajoittamisen vaikeutta. Mutta se onnistui. Uskomatonta ja vielä toisenkin kerran!
Putkijarrut, jotka usein tuntuvat olevan epäkunnossa, oli eilen oikein iskussa. Niin hyvin, että ihan ihmettelin. Ostin Markon idean niihin tiukkoihin ja Volttikin oli sitä mieltä, että tarpeeksi selkeästi kerrottu asia.
Kun saimme sen radan läpi melkeimpä hui hai sukkelaan (erityismaininta Voltille päheistä kontakteista, kyllä se Sporttiksella ne osaa), niin kokeilin alkuun minulle ei luontevaa vaihtoehtoa. Ei ollut Voltillekaan, sehän lähti kuin nato-ohjus lukemaan rataa väärin. Tai sille lookisesti, jouduin peruuttaen ottamaan sen haltuun niin onnistu. Jos ja kun rintamasuunta liikkeeseen yhdistettynä käykin siellä väärällä hypyllä niin sehän meni jo.
Treenattiin pakkovalssi-jaakotuksia, kilttinä teki niinkuin käskettiin. Kilttinä niin, että vauhti putosi puoleen ja teki oikein. Raksutus vaan kävi pienen koiran päässä.
Lopuksi meille luontevalla tavalla se alku jottein jäänyt lopuksi huono mieli ;o)
Mun on ehkä uskottava, että Voltti on melko taitava ja hyvä koira muidenkin kun itseni mielestä.

Illalla voisi taas tokoilla. Mukavaa vastapainoa.

Pitäskö vielä kokeilla tuota paimennusta... vai oisko jo noissa kahdessa lajissa tarpeeksi! Jäljestäminenkin olisi kyllä mielenkiintoista :o)


tiistai 19. maaliskuuta 2013

Kimppa tokot

Eilen heitettiin, että kuinkas meidän tavoitteet tokossa yli SM-kisojen ja piirimestisten. No johan... en ollut edes ajatellut, minusta jo SM-kisoihin osallistuminen aiheuttaa hiukan rytmihäiriöitä.
Tietysti, miksipä ei tavoittelisi kuuta taivaalta tai ainakin matkaa kuuhun? Toko on siitä kiva laji, että sen epäonnistumisista ei tule ihan pöh-fiilis. Kaikista onnistumisista enemmänkin vautsivau-olotila.
Ja koska en varmaan ole ikinä milloinkaan maininnut, niin Volttihan on ihan maailman paras koira. Siis minulle :o) Sen kanssa tekeminen on vaan niin hienoa, se on suurella sydämellä aina mukana kaikessa tekemisessä.
Sen lempipaikka kotona on eteisen pimeä nurkka. Ai miksi? No siellä se odottaa jos lähdetään, hän lähtee kanssa heti mukaan. No ei oikeasti, siellähän se on missä minäkin. Jaloissa tuolin alla, sohvalla kainalossa tai sängyssä pää tyynyllä. Eikä se ole eroahdistuskoiraa nähnytkään, voi sen hyvin jättää yksin mihin vaan. Huokaa ja alkaa nukkumaan. Tarkastettuaan ettei olisi mitään syömistä missään.
Kovin on sellainen tytär kuin äitikin monessa asiassa.
Mutta siihen tokoon. Kotona tehty pääosin sisällä pikkusia juttuja. Eilen kentällä mukavassa porukassa (siis minä niin oikeasti tykkään treenata heidän kanssa! Kiitos siis taas koko eiliselle <3 ). Voltin kanssa tehtiin porukan määräämät kolme liikettä kisanomaisesti.
Luoksetulo, seuraaminen ja kaukot. Kuinkas sattuikaan, mun ei ehkä ne lempiliikkeet ;o)
Luoksetulossa maahan hyvin. Seis oli kuulemma ihan hyvä ellei jopa oikein hyvä. Maahan meni myös ihan ok, mutta minusta saisi olla näpsempi. Sivulle ok, mutta taas mutta. Haluan sen hiukan erilaiseksi. Nyt kun sanottiin ettei saa törmätä, niin tekee pienen lenkin sinne taakse.
Seuraaminen. Älä katso koiraa, älä katso koiraa... Näin kuitenkin muutaman etujalan hyppely jee kun on hauskaa-potkun alkuun. Ilmeisesti itse seuraaminen oli kuitenkin ihan kelvollista, ainakaan eivät muut siitä sanoneet mitään. Oisiko treeni tuottanut tulosta ja pään asento nyt pysyy eikä nyökytä kuin sellainen lapsuuden lelulehmä. Ilmeisesti myös käännöksissä nyt pysyy paremmin. Paikkakin ehkä ok?
Kaukot. Voi kylmyys, mutta Voltti suoriutui. Ja teki ehkä aikasen hienot kaukot! Kuulemma ei takajalat liikahtaneetkaan, ihan superia.
Ehkä nämä pienet kotitreenit tuottaa pienesti tulosta hommiin ja isompiin kokonaisuuksiin.
Lopuksi merkin luopumistreeniä. Vaikeaa, mutta eipä mahdotonta. Ninan neuvoilla myös silmän käytön katkaisemista, toimiskohan jopa!

Mutta ne tavoitteet ja ajatukset... uskaltaskohan. Paljonko panostaa tokoon. Meneekä se aksan ohi. Vai voiko ne mennä käsikädessä yhdessä auringon laskuun? Miten mun pieni koiruus, jaksaako se? Ja siellä on ne isot ja mahtavat, taitavat ja voittamattomat huippikset. Iik. Ehkä me katsotaan mihin minun taidot tyssää, Voltti nyt hoitaa hommansa jos sille vaan osataan kertoa mitkä ne on. Ellei osaa niin voi vaan katsoa peiliin.


sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Markon treenit

Riman hallilla Markon opissa agilitya. Fiilis on loistava, paljon sitä sun tätä ja sitä parasta, kokeilua ja parhaan tien&ohjauksen etsimistä. Voltti osaa kyllä aika paljon oikeastaan. Se on näppärä ja nopea. Välillä tarvitsee tehostejarruja ja silti liukuu pitkäksi. Mutta pääosin se vaan menee ja tulee ja tekee, niin siistii.
Olkoot vaikkei se kisaaminen onnistuiskaan, niin treenaaminen on niin kivaa. Tuo koira kun yrittää parhaansa ja tekee sen nopeasti.

Alkuhan menikin yllättäen aika kivasti. Kummasti tartti putkijarrua vähän yllättävään kohtaan. Yhtään yllättävästi käväisi muutaman ylimääräisen kerran putkessa. Saksalaiset Voltin kanssa toimii ja tänään se oli pujottelussa niin super. Japsi lennätti, sylivekki-jaakotus ostettiin siihen heti. Puomi mentiin kovaa ja melkein pysähdyttiinkin (ilman lätkää). Siis pysähty maahan.
Persjätöt toimi ja kaikkea kivaa. Lähetä, ohjaa, mene ja ennakoi. Fiilistelyä.

Pentublogi

Viuhkan oma pentublogi: http://lspennut.blogspot.fi
Jos koittaisi tuonne sitten laitella pentukuulumiset. Kunhan niitä on, pari viikkoa noin vielä. Tosin kaipa niitä tulee höpöteltyä tännekin.


Lempiasento tällä hetkellä, pieni pentumasu näkyy.


lauantai 16. maaliskuuta 2013

Järkyttävää

Olen tässä hiljalleen tajunnut, että Voltti on juossut 2-lk startteja enemmän kuin kukaan minun koirista koskaan... Eli paljon! Siis että en sitten osaa, pysty, kykene viemään sitä 3-lk. Mikäs sinne on kiire ellei kerta tämän kummemmin saa kulkemaan. Huoh. Ikävää, uskomatonta. Ja kun kyse ei edes ole siitä, etteikö se osaisi. Eli minä en osaa. Masentavaa. Etenkin kun ne kuuluisat "kaikki muut" viipottaa sinne muutamalla kisalla. Silleen suunilleen treenaamatta. Noin vain.
Sitten kaikki tekee tästä noin vain nollia nollien perään. Joskus joku virhe, mutta pääosin kuitenkin puhdasta rataa pukkaa.
Joskus tässä miettinyt jopa, että oisko se vaan niin ettei agilityn kisaaminen ole minua varten. Mutta miksi treenata jos ei kisaa? Tai miksi kisaa jos ei saa tuloksia? Miksi harrastaa edes?

Tästä täystyrmäyksestä masentuneena treenattiin tunnarikapulan pitoa ja kaukojen asentojen vaihtoja. Mukana oli stemppaamassa mamma Viuhka ja superahne russeli Ruuti. Plus pari kissaa. Häiriötä kerrakseen. Eli mitään ei siitäkään sitten tullut. Kun yritin suojella makupaloja ahneilta suilta, samalla palkata oikea-aikaisesti ja tehdä ajatuksella, niin sekasorto oli valmis. 
Ehkä se on just sitä, sekasortoa koko treenaaminen ja tekeminen meillä. Sitä sun tätä ja eikun menoksi. Tiedostan tuhat ja yksi asiaa joita pitäisi kouluttaa ja vahvistaa. Mutta oikeasti teenkö niitä? Vai toteanko että joopa, pitkäksi menee. 

No, niin tai näin. Kaipa se kuitenkin on pääasia, että meillä molemmilla on pääosin ainakin hauskaa? Ja yleensä onkin. Silti rehellisesti sanottuna on se vaan vaikeaa. Myöntää olevansa niin kehno ettei saa koiraa 3-lk. Huoh.

Mutta oikeasti ollaan niitä pitoja nyt tehty päivittäin ja tänään ekan kerran ei korjannut edes parempaan asentoon suuhun sitä kapulaa! Tosin saa se sen tehdä, kuhan ei pyörittelisi eikä purisi. Tai ei Voltti purekaan, koskaan ei ole jälkiä.
Seuraamisen temppu on jäänyt älyttämis vaiheeseen. En siis itse älyä kuinka sen kertoisin koiralle. Täytyy miettiä lisää ettei turhaa tee ja vahvista väärää.
Kaukojen asentoja. Siis ihan vaan tylsiä sisäjuttuja koko viikon kun on vaan aina kiire tai sitten kylmä tai väsy. Tai agilitya.




torstai 14. maaliskuuta 2013

7 viikkoa

Ekasta astutuksesta siis 49.vuorokausi alussa, tokasta 47.vrk. Ahne ja nälkäinen ja laiska.
Painoa aamulla n.19kg (noin +2,3kg) ja vyötärö n.60cm (+10cm). Selkeästi kantavana kyllä. Ja onhan se iso ja pitkä narttu, toivotaan pieniä pentusia olevan siellä piilossa :o) Ainakin pienempiä kuin viimeksi!

Minua ei stressaa niinkään pieni pentue sinällään, mutta kun meillä on niin loistavan ihania pentujen kysyjiä... Haluaisin kaikille pennun niin kovasti ja oikeastihan niitä ei vaan riitä. On tämä aika kamalaa.

Voltti treenaili agilitya. Silleenhän se meni, ei kai mainittavaa kumpaankaan suuntaan. Jotain osaa tosi hyvin, joskus osaan jotain kertoakin oikeaan aikaan, välillä menee ihan pieleen meiltä molemmilta ja siinähän me kiidetään.
Kosketusalusta nyt hetken käytössä, näyttäisi ihan toimivan. Toimiiko kun se poistetaan, sehän nähdään.


kyyläämistä

Kotitokoa, kotiläksyjä. Tunnarikapulan pitämistä. Vaikea on yrittää saada ymmärtämään ettei saa korjata sitä asentoa suussa. Niinpä mietinkin, että voisko hyväksyä jos korjaa paremmaksi muttei pyöritä. Hmm.
Merkki treenejä ei tehty, laiskuus iski. Kaukoja läheltä, pitäisi saada se seisomisesta maahan selkeäksi. Varpaita ei siirretä eteenpäin.
Viuhkan kanssa lähinnä tassuilla lätkimistä, vähän oravaa ja aivojumppaa.

Nyt alkaa näkyä Viuhkan masu selvästi. Välillä naureskelen itselleni, ihan kuin ikinä ei olisi meillä syntynyt pentuja aiemmin! Annanko liikaa ruokaa vai liian vähän. Kenties just sopivasti. Lihooko se turhaan vai pennuista. Jos on vaan pari, niin liikaa läskiä. Jos enempi, niin onko liian vähän sapuskaa.
Jep, eihän meillä olekaan synnyttänyt kuin reilu 30 narttua, omia ja muiden, tässä 19v. aikana.
Mutta nyt Viu saa illalla n. 300g raakaa tai mixejä ja desin nappulaa. Taikka vajaa 500g raakaa taikka Maukas Junioria. Plus Nutrolin pentua. Ja silloin tällöin vähän vitamiini-kalsiumjauhetta. Aamulla kourallinen pentunappulaa. Ja ehkä vähän kanafilettä välipalaksi ;o) Nälkä sillä on kokoajan.
Sisällä lähinnä makoilee tyytyväisen oloisena. Ulkona hömpöttää. Lenkillä tallustelee ja välillä spurttaa.
Painot ja mitat samat kuin maanantaina noin ainakin, vuorokausia kuitenkin jo 48, eli tämän mukaan oikeasti odotetaan pienehköä pentuetta. Viimeksi samoina vuorokausina painoa oli jo n.20kg. Ärsyttävää kyyläämistä ;o)



tiistai 12. maaliskuuta 2013

Sporttis aksat

Tuulian ohjaamat treenit Sporttiksella. Väsy meinasi iskeä ennen lähtöä, mutta tietty lähdin. Volttia ei näyttänyt väsyttävän.
Mukava rata, ei ihan kauheaa ajatusta ollut etteikö osattas. Vaihtoehtoja muutamissa kohdissa ja se on aina kivaa! Minusta Voltti meni varsin mallikkaasti. Pussilla ja putkella sain jopa kiellot aikaiseksi jarrutellessa. Tämähän ei pelkästään ollut huono vaan merkki siitä, että alkaa toimia, tein turhan voimakkaat jarrut.
Hyppäsi hyvin, pääosin kokosi hyvin, etukäteen vaikeaksi ajateltu persjättö kohta onnistui oikein hyvin. Ei riman rimaa, pujottelu seinään ongelmitta vaikka sivuirtosin jne. Tekniikat toimi melko kivasti, kellotuksilla ei huisia eroja saatu pariin eri kohtaan parilla eri tavalla ohjaten.
Keinulle ja puomille kosketusalustat, jos vahvistaisi vaan niitä pysäytyksiä hetken :o) Keinun meni ekalla läpi... ei olisi virhettä ottanut, mutta kun pyysin pysähtymään, haluan pysäytyksen. Ei ottanut nokkiinsa vaan meni ripeästi sen uudelleenkin ja jatkossa myös. Hyvä keinu treeni.
Puomilla ei himmailuja! Ja pysähtyi hyvin, loistavaa. Täytynee oikeasti vaan lätkällä niitä vahvistaa hetki.
Ihan pirteänä sitten :o) Unta ei kannattanut edes odotella hetkeen.

Viuhka alkaa näyttää ihan odottavalta mammalta. Nälkäiseltä sellaiselta, aina nälkä. Minun koirat eivät kerjää, mutta Viuhka menee pöydän toiselle puolelle, nousee tuolille istumaan ja katsoo dottavan näköisesti etteikö hänelle kateta lautasta myös.


maanantai 11. maaliskuuta 2013

aamu tokot

Sporttiksella Nina Mantereen silmän alla. On se vaan niin nipoa ;o) Jos haluaa silleen kunnolla tehdä eikä sinne päin vähän hyvin.
Katsottiin seuraaminen. Periaatteessa ei paha lainkaan, mutta... Se mutta elikkä nyt pää pois sieltä missä se on, osa tuomareista ei pidä siitä. Koiraa vähän taemmaksi, josta sitten aiheutuu se, etten näe sitä lainkaan. Muuten paikka ja iloisuus oli ok. Liian iloista, pompahtelevaa ja tattadaa-asennetta. Ei hyvä.
Aloitetaan tempun opetus, alku hyvä, jalostetaan.

Merkki. Enemmän vauhtia (!) sinne, ei saa ajatella liikaa paikkaa. Muuten koomailu siinä ei ole pahaa vaikka vähän siltä näyttää. Täytyy muistaa ne merkin paikan kriteerit, vinoja ei ikinä hyväksytä. Ei edes ihan vähän vinoja. Silleen pienestikkään. Ei silmää liikaa, puututaan.
Siis Voltti meni ihan kunnon laukalla, hiukan himmasi käännöstä, ei flänkännyt, jäi aavistuksen vinoon ja käskyllä korjasi suoraan. Saatiin myös kivoja, rentoja menemisiä. Se vaan on niin kiva, se merkki.

Tunnarin pitoa kun minua ärsyttää se pyörittäminen. Pelkällä tunnarikapulalla. Liika oli liikaa eli kierrot ja putket vähän sotki. En päässyt palkkaamaan oikeaan aikaan enkä myöskään puuttumaan jne. Otetaan siis ihan naksulla ja pelkkä pitäminen. Otetaan vaikeana, ei saa korjata suussa. Mutta palkattava ja ymmärrettävä miten ja kuinka. Huoh. Kuuri tätä.

Vähän kosketusaslustalla Aata ja keinu, hiukan stoppeja peruutuksilla.

Viuhkan päivitys. Vyötärö +9cm (59cm) ja painoa reilu 2kg (18,7kg, lähtö ehkä oli n.16,5 tai sinne päin). Taitaa se jotain sisältää muutakin kuin ilmaa ;o)

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Aurinkoisen pakkaspäivän iloja

On nähdä kaikki se pöly ja likaiset ikkunat... Villakoirat alkavat hyppiä esiin sängyn alta ja liittyvät muuhun laumaan. En ymmärrä miten ne lisääntyy, imurille ne ainakin ovat steriilejä. Tai katoavat johonkin omiin piiloihinsa ja ilmiintyvät taas imurin kadottua kaappiin.
Onneksi voi lähteä ulos reippailemaan, unohtuu ne tympeät pölykerrokset kaappien päällä. Koirat nauttivat lumesta, auringosta ja villinä metsässä juoksemisesta. Ei ollut kylmä eikä muistaneet edes tassuja nostella.
Viuhkaan ei se villinä juokseminen ei ehkä sopinut. Rouva on niin raskaana, niin raskaana. Hölköttelee mukana, nuuskii muiden jättämiä hajumerkkejä, jäljestää jäniksen jälkiä ja urahtelee muut pysymään kauempana.
Kotona se etsii ruokaa tai nukkuu jossain. Pihalla vahingossa taisi juosta Voltin kanssa pari hepulia ;o)

Voltti kävi illansuussa seuran ohjatuissa treeneissä. Aiheena oli ruutu. Kaksi ruutua, merkin molemmin puolin. Enemmän keskityin  merkkiin, päätin puuttu selkeään flänkkäämiseen (tai mitä lie kaarrattamista) heti. No sitä ei juuri tullut. Samoin ruuduille juoksi suoraan ja melkein keskelle omatoimisesti seis. Osaa mielestäni melko hyvin hahmottaa ruudut ja myös oikean paikan.
Katsottiin ettei käänny minun mukaan maatessa ruudussa. Siirsi toista tassua, pieni kröhöm, korjaus ja uudestaan. Ei siirtänyt enää kertaakaan ja pystyi palkkaamaan. Sivulle tulot hyvät.
Ruutuun korjaamisia, vein ruudun viereen ja menin käskyttämään sieltä mistä lähettäisin. Löytää ja korjaa. Eipä sitä hinkattu enempää, mitä turhaa.

Itsekseni seuraamisia ja palkkausta asenteen säilyttämisestä. Pääsin palkkaamaan paljon :o)
Kaukoja ja kyllä taas seiso-maahan vaihdossa ne varpaat siirtyy eteenpäin. Kröhöm ja peruuttaen vähän. Alkoi pysyä, tekipä ehkä 99% täydellisiä vaihtoja! Leikin kautta stoppeja taas, se on vaan niin siistii Voltista! Hyvin kuunteli seis, down vai sivu.

Sisäänajoin kosketusalustaa... naksulla helppo. Tein sitä vauhdista niin että piti jäädä sinne kosketusalustalle vaikka juoksin ohi. Se olikin vaikeampaa, kerran teki väärin ;o)

Minä ehkä pidän tuosta koirasta aivan liikaa. Mutta kun se vaan on niin hauska ja mukava treenikaveri. Ei ole sen vika jos en osaa ja pysty kertomaan & opettamaan asioita tarpeeksi selvästi, väitän sen tekevän parhaansa oikeastaan aina. Kyllähän Voltillakin se mopo keulii välillä, mutta kelläpä teinillä niin ei joskus kävisi jos on annettu vähän hurjastella ajoittain.
Treenikaverin lisäksi se on ihan paras unilelu siinä peiton alla pää tyynyllä. Helpoin kotikoira ja verraton lenkkikaveri.
Vaikka ei sen puoleen, ei sen emo kyllä paljon noissa häviä :o)

lauantai 9. maaliskuuta 2013

hurrrjaa menoa

Tai sitten ei. Turku lyhyesti: kovaa meni ja tuloksia ei tullut. Paljon onnistumisia, kaksi huolimattomuus virhettä, sitten en vaan ehtinyt. Juoksuratoja, takaakiertoja, hiukan mietittytti uuden tuomariharjoittelijan näkemys agilitysta. Olkootkin, että ei meidän radat kosahtanut siihen miljoonaa juoksemiseen. Mutta silti.
Tosin ehkä mieltä pikkasen lämmitti toisen tuomarin toteamus, että harvoin näkee tuollaista kiituria. Ymmärtääkseni äänensävystä yms. se oli positiivinen toteamus. Ohjaajan taidoista tai kyvyistä ei kyllä puhuttu mitään.
Olen pääsääntöisesti todella tyytyväinen, olkootkin ettei se tuloksissa näy. Itseeni en joka hetki, mutta se onkin toinen juttu. Petrattavaa, osa syy on mun kintuissa jotka ei liiku tai ovat hiukan kömpelöhköt. Osa ihan vaan treenijuttuja.
Mutta vauhdista se ei ainakaan kiinni jää ;o)
Tosin tapahtu iik ja apua juttu, en edes oikein tajua mitä tapahtui. Jotenkin vaan ponnistuspaikka oli kaiketi ihan liian lähellä rimaa kovasta vauhdista, tönäisi riman ilmaan ja sitten olisin lentävä koira kun kai yritti pompata sen lentävän riman yli. Selkä notkolla varmaan metrin korkeudella ja napautti kaiketi toisen takakintun siihen vielä. Ihan kamalaa :o( Onneksi kaiketi selvittiin hetken jalan kevennyksellä ja säikähdyksellä. Näytti olevan kunnossa. Toivotaan näin.

Viuhkan masun kasvatus alkaa näkyä. Tänään vyötärö 55cm eli sentti eiliseltä! Julmeton ruokahalu sillä olisi. Ainahan se hyvin on syönyt, mutta nyt voisi ilmoittaa kaikkiin syöntikisoihin, voittajasta ei olisi epäilystäkään.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

mamma päivitys

Viuhkan mammapäivitys.
Vyötäröä n.3-4cm ja painoa n.1,5kg (18,3kg, lähtö n.16,7kg). Tasan 6 viikkoa ekasta astutuksesta. Matonlääkitty. Rauhallinen, superahne ja vähän tiukkapipoinen.

Vähemmän hyvät kuvat, kai sillä masua vähän on.



keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

leikkauksia ja kiitämistä

Nina kiltti pyysi Janitalle mukaansa jakamaan tunnin ja mikä ettei. Kyllä semmoinen treeni kelpaa aina!
Pätkissä tehtiin ja oikeastaan olen melkoisen tyytyväinen. Leikkaukset ovat minulle hankalia edelleen. Tämä on pienoinen ihme, sillä Riepun kanssa tein leikkauksia paljonkin. Nyt Voltin kanssa ne ei vaan pelitä, en liiku oikeaan suuntaan oikeaan aikaan. Jään ohjaamaan estettä, en linjoja. Sitten se meni jo.
Myös en osaa oikea-aikaisesti juosta päälle vaan leikkauksissa. Heti eikä sitten kun hyppäsi jo väärään suuntaan.
Mutta muuten, ei hullumpaa. Muutama ohjaus muuttui matkalla, ihan järkevämpään suuntaan. Irtoaa se, Voltti. Mutta toisaaltaan, kyllä se ohjautuukin kun ohjaa ajoissa. Ja kääntyy kun kerrotaan sellaisen olevan tulossa.
Kontaktit taisi olla ihan hyvä ja melkoisen nopsat. Kovaa juoksee ja puomilla pystyin leieröimään puoli rataa ;) Haaste on se kääntyminen, mutta se on nyt työn alla.
Hyppäsi hyvin ellei erinomaisesti, yhdet muurin palikat kun tein sitä leikkausta niin myöhässä.
Mutta täytyy tuota leikakusta nyt treenata tosissaan vauhdista, muutama onnistui jo oikein hyvin, mutta muutama ei todellakaan.

Alan olla varma, että Viuhkalla ei oikeasti ole kuin pari pentua. Huomenna on 6 viikkoa ja painoa ei ole tullut kuin se reilu kilo (on toki ruokittu erilailla kuin viimeksi) & mahaa ei kyllä ole samalla lailla kuin ekoilla. Viimeksi painoa oli tullut jo 3kg ja masu oli tosi selvä. Nyt ei ole samanlaista, toki on sellainen tasapaksu pötky ja vatsalinja tasoittunut. Tai sitten vaan tulee pienempiä pentuja! Mikä ei olisi yhtään huono juttu.
Tietysti kun vielä vertaa Heidin Inkin mahdotonta masua, niin alkaa epäillä onko meillä pentuja lainkaan ;)


tiistai 5. maaliskuuta 2013

tokotteluja

Parkkistokot Hannan ja Tanjan kanssa maanantai iltana.
Paljon tötsiä ja niiden läpi ruutu. Parasta oli, että Voltti otti sen oikean merkin epäröimättä. Tosin pienehköä vetoa kohti ruutua on ja siis flänkkää sinne merkille. Myös valmistussana saa sen todella valmistumaan ja pienestä ryhdikkäästä koirasta tulee matala ja kyyläävää viulunkieli. Merkillä seisominenkin on sellainen "sano sano".
Tästä luopumista, kuuntelemista. Kyllä se aika hyvin kuunteleekin, uskomatonta kyllä.
Ruutu löytyi, tosin kyllä ne tötsät vetivät kovasti ja sivusta sisään. Mutta hienosti keskelle silti. Jatkossa suoraan sisään, hiukan banaania vasemmalle on kyllä.
Merkille jo korjaussarja suunnitelma tehty. Ohjatussa noudossahan tämä ei ole niin voimakasta.

Kun kerta oli apulaisia, niin tunnaria. Pyysin hankalahkon tunnarin ja sain tornin, jonka alin oli se meidän oma. Mutta tarkka Voltti suoritti tehtävän erinomaisin arvosanoin :) Hiukan pyörittelyä sillä kapulalla... muutama vauhdikkaampi tunnari, heitin oman sinne sekaan ja vähän noutoliikkeenä. Ei haksahtanut ja toi paremmin. Hyvä hyvä.

Lopuksi hiukan seuraamista, toivoin muiden katsovat päätä ja paikkaa. Hiukan keulii nyt, pää parempi. Käännöksillä paransi paikan.
Palkkailen nyt käännöksistä paljon, jos ne saisi pysymään tiiviimpinä.

Loppuleikkinä stoppeja kun oli ensin juostu luoksetulot suoraan. Ihan vaan namia heittämällä. Hyvin liukkaalla alustalla stoppaa. Siitä on tullut kiva leikki sille!

Tekeminen on iloista ja kivaa. Eli sellaistahan sen pitäisikin olla :o) Olen oikein tosissani tainnut innostua lajista, ei se olekaan sellaista totista puurtamista!

Viuhkan vyötäröä mittailin, 53cm. Muttei sitten mitään muistikuvaa mitä se oli ennen astutusta. Oisko ollut n.50cm tai vähän alle? Painoa on tullut yli kilo, taisi olla aamulla 18kg. Ruokaa ei ole lisätty, liikuntaa se on ihan itse vähentänyt tai paremminkin ehkä rauhoittanut.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Juosten vai pysähtyen

Kas siinäpä pulma. Vai onnistuisiko sekä että?
Aamulla muutakin menoa pääkaupunkiseudulla (voi jessus miten voi motarilla jonot madella, iso osanottoni niille, jotka siellä jonoissa arkisin aikaansa viettävät), niin käyvin samalla Sporttiksella vetämässä pienet aamutreenit.
Olen miettinyt Voltin kontakteja ja lopputulos on edelleen etten oikein osaa sanoa tai päättää. Videoin tänään puomin loppua, oli vähän tylsää katsottavaa muutama toisto samasta... Tosin kun pysäytti, niin hiukan taisi askellus sen jälkeen muuttua ja minusta tällöin riski loikkaamiseen on suurempi. Jos siis haluaa juoksuttaa. En nyt saanut videolla niitä loppukiihdytys puomeja, joita on esittänyt suuremmassa vireessä. Täytyy joskus pyytää kimppatreeneissä joku kuvaamaan.
A:alla vahvistin alasmenoja ja aloin työstää vasen-oikea käskyjä. Katsotaan mihin tämä johtaa.
Treenasin myös muutaman keinun, kontaktit kun olivat pääosassa.

Tuossa oli jo niin paljon juostu, että oli hiki. Lopuksi vain muutamia jaakotuksia kun ne tahtoo levitä. Noi ei levinnyt nyt :o)

Viupiu kasvattaa massua, syö hyvin, lötköttelee ja nauttii mammalomasta. Kukaanhan meillä ei saa nyt käyttäytyä huonosti, Viuhkan hiukan kiristynyt pinna ei kestä sitä. Lähinnähän tämä koskee Maliinaa ja Ruutia. Samperin pöllöt kun tahtoo välillä jahdata kissoja, täysin kiellettyä Viuhka (ja minun) mielestä. Myöskään luita ei syödä näkyvillä ellei arvon rouvalla ole omaa. Myös Maliinan läähättävä kävely kiristää hermoja. Ymmärrän sen hyvin, kun se on talsinut 10min sisäällä 15. kerran ees taas sohvan edestä, niin hermostuttaahan se. Volttia Viuhkan huoltaa ja nuolee, mutta myös sen on nyt annettu itsenäistyä ja ei ihan joka hetki tartte nyhjätä kylki kyljessä. Voltti rukka, eilen se makoili ihan toisella sohvalla huokaillen kun Viuhka halusi omia Hipon henkilökohtaiseksi korvien pesijäksi. Ei ole helppoa pienen koiran elämä ;o)

Se puomi video, ei tosta ehkä mitään tolkkua saa ja on aika lyhytkin, mutta mitä sitä laittamaan monia samoja toistoja. Oisko kellään ajatusta miten jatkais, samaan tyyliin vai pysäytyksillä aina vai antaa juosta vaan ja opettelee juoksemaan itse samalla, opettaa kääntymiskäskyt & eteenmenon jnejne.


Niin ja Pätmän täyttää tänään vuoden, hurraa! 

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Vauhdikkaita hyllyjä

Niin se alkoi tämän vuoden kisatkin, hyllytellen. Vaikka tietysti aina toivoisi niitä nollia, mutta tunnetusti minulla ne ovat olleet aina tiukassa koiralla kuin koiralla. Mikä lie, ehkä keskivertoa pa**empi ohjaaja. Mutta suossa ei olla, ei edes kuopassa. Sillä hyllyttelystä huolimatta mieliala on ihan mukavasti keskikäyrän yläpuolella :)
Rataprofiilit olivat vauhdikkaita, erittäin vauhdikkaita. Hiukan käännöksiä ja putkiansoja ehkä, muttei kummempaa kummallisuutta.
Voltille melkein 10p. ja papukaijamerkki. Se hyppäsi erinomaisesti, olipa melkoisen kuuliainen, meni kovaa (turhan kovaa), ei himmannut yhtään missään kontakteilla (päinvastoin...) jne. Ei ole sen syy jos on hidas ohjaaja.
Ekalla radalla jätin sen 3 esteen taakse ja kutsuin sieltä. Ainahan se eka rima jännittää, mutta ei ongelmia. A oli hyvä juoksuversio, hyvin irtosi pussista putkeen. Pujotteluun haki varmasti, meni kovaa ja kesti edistämisen ja valssin. Vastakäännös käänsi ja takaakiertohypyn meni hyvin. Puomin painalsi kuin pieni eläin, kuulemma oli vain kiihdyttänyt alastulolla (minä en sitä nähnyt kun olin siellä jossain takana). Ikäväkyllä jäin niin jälkeen, että läksi lukemaan putkea eikä vinossa edessä seinään päin olevaa pituutta. Kielto ja siitä sitten tullessa pomppasi pituuden väärinpäin. Loppu nollana läpi, keinu oli kyllä nopsa. Lopussa siisti sylivekki-vastakäännös ja tekis hienon käännöksen ja sain sen ohi väärän putken suun.
Tokalla taas 3 esteen päähän ja puomille. Nyt kun käskytin pysähtymään, niin meni ihan rytmi sekas ja meni hypyn kautta väärään päähän putkea. Muuten oikein hyvin koko rata, lopussa taas jäin niin jälkeen, etten ehtinyt ohjata muuria (olin jossain 2 esteen päässä takana) ja ohitti sen mutten edes korjannut. Loppu paremmin kuin hyvin, reipas vedätys kepeillä ja hypyn takana valssi, ei edes tuntunut siltä, että ois yrittänyt karata.
Minä pystyin juoksemaan! En täysin, en niin ketterästi, mutta pystyin. Jalat ovat kipeät, muttei pahat.

Mun täytyy ottaa videolla Voltin juoksupuomi ja lähettää Sloveniaan ja Kroatiaan ;o)
Sitten ehkäpä alan toteuttamaan yhtä ideaa siinä jatko-ohjauksia helpottamiseksi. Täytyy vaan eka yrittää jalostaa sitä ajatusta hiukan. En taida luopua siitä, jos se nyt tarkoittaa meidän olevan vielä pari vuotta 2-lk niin sitten tarkoittaa. Mihis tässä kiire valmiissa maailmassa.


lauantai 2. maaliskuuta 2013

Kuvatuksia

Aloitin uusimaan blogin ulkoasua, mutten sitten jaksanutkaan. No hempeilin sitten vähän. Katsotaan jos kohta joskus kun on ylimääräistä aikaa, niin tekis jotain muuta :)

Viuhka pyöristyy, tämä tärkeä mittaustulos eli vyötärö kasvanut pari senttiä, painoa tullut lisää ehkä n.300g. Kai sille pitäs kohta antaa lisäruokaa hiukan.

Muutama kuva mökkireissulta.





Sinne ne meni

Sieltä ne tuli

ja lopputulos tämä




Juulin ottama kuva