sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Korona päiväkirja - osa 3

Iski ahdistus nettikursseista tai niiden teosta. Enhän ole koskaan tehnyt, en osaa, laatu ei todellakaan ole sellaista mitä "kaikilla muilla"... kuvasin useita monena päivänä. Robottikameralla toimi hyvin, mutta se vei todella, todella paljon aikaa ennen kuin video oli ensiksi ladattu puhelimelle, puhelimesta ohjelmaan, ohjelmasta käsittelyn kautta takaisin puhelimeen ja siitä sitten eteenpäin. Lisäksi kaikki kun tilttasi muutaman kerran, meinasi iskeä epätoivo.
Sitten kuvasin ihan vain kännykällä. Helpompaa. Nopeampaa. Laatu?

Olin tehnyt itselleni listaa, näin ja noin, nyt tätä tälle viikolle ja tuota seuraavalle. Onko tämä edes yhtään sellaista mitä asiakkaat haluavat? Ymmärtääkö noista mitään kukaan ja miksi ihmeessä kukaan maksaisi näistä hauskoista kotivideoista yhtään mitään???

No eka setti on nyt jaettu. Toisia ei vielä edes kuvattu. Onneksi jonkinlainen runko on olemassa. Lopulta, näissä videoissa ja ohjeissa on asiat niin kuin itse olen omille koirilleni niitä tehnyt!

Sitten tuli tosiaan valonpilkahdus, pääsisin vuokraamaan kenttää! Tosin vuokraa pitää maksaa toisaalle, monella asiakkaalla on minulla rahaa sisällä ja minulla taas Lägi Areenalla. Eli maksan siitä, että pääsen kouluttamaan. Tavallaan. Mutta koska kentän vuokra olisi kohtuullinen, pystyisin tekemään sen.
Tietenkään en oleta kaikkien asiakkaiden tulevan, eikä etenkään riskiryhmäläisten kannata! Vaikka koulutukset pidetäänkin pääosin 20min yksäreinä, vain minä kosken esteisiin jne.

Tein jo taas kyselyn, rungon jne. Saman tien kun sain sen ulos, tulikin tietoa ettei ehkä onnistukkaan kentän vuokraus ainakaan siinä mittakaavassa kuin haluaisin! Äkkiä pois nettisivulta ilmoittautumiset ja isot pahoittelut.

Mä en kohta jaksa.... teen ja yritän. Laittelen kymmeniä viestejä ja suunnittelen tuntikaupalla asioita. Tottakai kaikki on epävarmaa ja epävarmaa elämää elää kaikki tällä hetkellä. Silti.
Musta tuntuu ettei edes kannata yrittää. Ehkä vaan odotan hallituksen päätöstä saako jotain tukea vai ei. Tai menen oikeisiin töihin, josta saa palkkaa, lomaa, sairauslomaa ja lomautuksen. Siitäkin saa sitten edes jotain rahaa. Kai minä vanhana hoitajana johonkin kelpaisin.... jos kerta pula tulee.
Tallitöitäkin olisi tarjolla osa-aikaisesti. Ehkä tartun siihen, olisi ainakin jotain tekemistä.

Poika on  linnoittautunut omaan huoneeseen, käy vain pakollisesti vessa ja suihkussa ja hakee ruokansakin omaan huoneeseen. Haluaa tehdä näin ettei tartuta ainakaan niin helposti jos on saanut viruksen.
Minä elän kotona normaalisti, mies elää melko normaalisti. Töiden jälkeen desinfioi kyllä auton rattia, oven ripoja, kenkiä yms.

Sellaista valitusta nyt. Oikeasti on iloinen asia, että ollaan tiettävästi terveitä, samoin lähipiiri! Tai oikeammin en tunne kuin yhden sairastaneen.




tiistai 24. maaliskuuta 2020

Korona päiväkirja - osa 2

Nyt 24.3., viikko sitten lopettelin koulutuksia ja suljin kiinni Lägi Areenan oven tietämättä milloin sen saa taas avata. Nyt päivitän kaikkia mahdollisia uutis sivuja tiuhaan, alan huolestua yhtä enemmän ja enemmän. Tein veroilmoituksen, lasken tilillä olevia rahoja ja mietin kauanko niillä kattaa kulut ellei pääse jatkamaan töitä. Helmi- ja maaliskuun alvit ovat vielä ilmoittamatta ja maksamatta. Ehkä teen sen viime tipassa toivoen, että verottaja ei haluaisi niitä koronan takia.
Onneksi on hiukan säästöjä, mutta samaan aikaan harmittaa paljon niiden käyttäminen. Toisaaltaan, se on vain rahaa kuitenkin.

Suunnittelin lähteväni maalle ja olevani siellä siihen saakka kunnes tilanne hiukan normalisoituisi. No nyt Uusimaa pannaan kiinni ja katsotaan muutenkin pahalla jos vaihtaa paikka kuntaa. Etenkin täältä etelästä muualle. Mikä on ymmärrettävää, sillä täällähän ne virukset nyt eniten jylläävät.
Että pysytään siis kotona.

Minun pitäisi videoida nettikurssia ja tein jo pohjatkin. Aloitin videoinnin. Tuli ihan soopaa ja sekalaista, monta asiaa yhteen. Väsyin ja turhauduin. Harmittaa liikaa kaikki. Uusi yritys huomenna.

Pieni mahdollisuus on, että pääsisin kouluttamaan huhtikuun puolessa välissä ulkokentälle. Jos edes pari asiakasta tulisi.... toisaaltaan tässä on se, että monella on rahaa sisällä ja tottakai saavat käyttää ne noihin! Samaan aikaan minun on toki maksettava vuokraa kentän vuokraajalle. Lägi Areenalla on minun vuokrarahoja sisällä n.2,5 viikkoa. Ehkä ne saisi sieltä pois hätätilassa.

Vielä huolettaa moni tuttu ja kaveri, joilla kanssa tmi yritys. Miten tässä käy?
Kun alkaa huolehtimaan kunnolla, niin voi sitten miettiä onko enää asiakkaita edes jatkossa? Kun maa menee kiinni, talous kaatuu, puolet ovat työttömiä...


Ja tottakai isoin huoli on edelleen kaikki ihmiset.... miten mies jaksaa ambulanssissa, tuoko poika viruksen kaupasta, selviävätkö meidän vanhemmat. Tai yleensä, millainen maailma meillä onkaan tulevaisuudessa. Miten joku virus saa ihmiskunnan polvilleen näinä aikoina?

Ja edelleen elän melko normaalia elämää, vain illan agilitykoulutukset puuttuvat. Käyn tallilla, näen samat ihmiset siellä. Käyn pikku kaupassa ja harmittelen kun se ja tämä on loppu. Ainut, että käytän käsidesiä, en uskalla aivastaa ja tuijotan tietokoneen/kännykän/tabletin ruutua enemmän kuin se on järkevää.





sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Agility työnä - yrittäjän korona päiväkirja

Koko alkuvuosi on luettu uutisista maailmalla leviävästä korona viruksesta. Tottakai tajusin, että Suomeenkin se tulee, kuitenkaan hetkeäkään en ajatellut sen pysäyttävän työnteon ja mullistavan suomalaistenkin arkea parissa päivässä niin voimakkaasti.

Tämä päiväkirjamainen bloggaus on nyt ihan vain yhden agility yrittäjän näkökulma ja ajatusten virtaa. Moni voi pitää ajatuksia itsekkäinä, siksi heti alkuunsa totean etten aio tässä voivotella ja kirjoitella kuinka huolissani olen kaikista ja kaikesta. Sen pitäisi olla itsestään selvyys, onhan minullakin ikääntyvä äiti ja appivanhemmat, riskiryhmässä olevia sukulaisia ja ystäviä, mies ambulanssissa... Ymmärrän hoitohenkilöstön paineet, riskit ja väsymyksen vaikka omista hoitaja ajoista on jo reilusti yli 20 vuotta.
En aio isommin niihin näissä jutuissani puuttua, en kirjoittaa.

***

Alkuun VALTAVAN PALJON KIITOKSIA IHANAT, YMMÄRTÄVÄISET ASIAKKAAT & KAIKKI TUTUT JA YSTÄVÄT KAIKESTA!

Vielä viikko sitten olin vielä melko normaalisti töissä, niin Lägi Areenalla viikkotunteja pitämässä kuin Mikkelissä vierailevana kouluttajana. Meille oli tullut ihan omasta aloitteestani sääntöjä ja toivomuksia, pyysin ulkomaalla olleiden pitävän karenssia vapaaehtoisesti ennen kuin siitä tuli ensiksi suositus ja sitten pakkokin. Flunssaisena ei treeneihin jne. Käsidesiä hallilla ja taskussa, turvaväli jne.

16.3. maanantaina tuli hiukan yllätyksenä, että Lägillä on kokous ja suunnittelevat laittavansa hallin kiinni 18.3.-13.4.. Tuntui hullulta.... Hallitus oli kieltänyt yli 10 hengen kokoontumiset ja suositellut laittamaan kiinni mm. urheiluhallit. Lajiliitto oli suositellut samaa. Agilityssa kentällä on kerrallaan yksi koirakko ja kouluttaja, välimatkaa voi pitää metrejä. Kentälle voi tulla yksi harrastaja kerrallaan, paikkoja voi desinfioida, vain minä koskea esteisiin (tätä tehtiin jo maanantaina ja tiistaina).
Rehellisesti sanottuna en ymmärtänyt kuinka yrittäjältä pystyttiin estämään työnteko sulkemalla halli myös heiltä, alivuokralaisilta. Vaikka olisi pystynyt tekemään kaikki varotoimet paremmin kuin suositukset ja säännöt. Samaan aikaan kuitenkin baarit, kahvilat, kampaajat yms. saivat olla auki ihan normaalisti ja samoin monen yksityisen omistamat hallit, kuntosalit, keilapaikat yms. olivat auki ja käytössä.
Tuntui myös olevan yleinen tunnelma, että suurinosa asiakkaista olisi halunnut jatkaa sillä hetkellä.


18.3. keskiviikkona oli aika epätodellinen olo. Tottakai luin uutisia, olin huolissani, sain vertaistukea ja toivottavasti myös annoin sitä. Ihan avoimesti kerroin harmituksesta ja edelleen en ymmärtänyt miten ja miksi noin?
Ymmärsin, ja ymmärrän, että ihmisten liikkumista pitää vähentää samoin kuin kanssa käymistä. Samaan aikaan joka paikassa on minusta ihan normaalisti ihmisiä liikkeellä. Kävin ystävän kanssa ulkona syömässä, kahvilassa kahvilla. Vastuutontako? Enemmän ajattelin tukea pienyrittäjiä.

Kartoitin mahdollisuuksia tehdä töitä, pari hallia oli auki lähistöllä. Toiseen sovin jo Lägiltä peruuntuneen treenipäivänkin ja se täyttyi hetkessä. Toisessa kävin tutustumassa ja miettimässä jos...
Kyselin Lägiltä mahdollisuutta kouluttaa hedidän ulkokentällään. Kaverin vinkistä pari nettikurssia ja niihin tulikin mukavasti ilmoittautumisia nopeasti.

En ymmärtänyt, enkä ymmärrä vieläkään, miten agilityn treenaaminen ja kouluttaminen on niin vaarallista, että se täytyi kieltää? Tai ei kieltää, mutta tehdä siitä lähes mahdotonta. Tosin osa tekee sitä yhä. Työkseen ja kimpoissa, yksin jossain missä vielä saa varata aikaa. Mutta vahva suositus, yhteisön paine... 
Ymmärrän, että ihmisten halutaan pysyvän kotona. Mutta pääosin hallille ajetaan autolla, yksin. Koira verkataan yksin. Hallissa voi pitää vaikka 10m etäisyyden toiseen ihmiseen. Pintoja voi desinfioida. Toisiin ei tarvitse koskea lainkaan. 
Koirat täytyy joka tapauksessa liikuttaa ja ulkoiluttaa. Miksi juuri tästä tuli nyt niin vaarallista?

Kuitenkin paine lopettaa kaikki koulutukset oli suuri. Koska tuntui, että kaikki vastuulliset ja ajattelevat eivät tee töitä! Muut ovat hiljaa....

Päätin perua kaikki toistaiseksi ja luin lisää uutisia. Joiden perusteella en tee töitä hetkeen. Olen siis nolla tuloilla x-aikaa... niin kuin moni muukin!
Hallitus kaavailee helpotuksia ja lupaa apua. Useimmat näistä ovat vain maksujen lykkäämistä hamaan tulevaisuuten ja useimmiten myös koron kera. Entäs jos ei ole varaa maksaa niitä myöhemminkään? Velka valtiolle vaan kasvaa.
Mahdollista, että yrittäjät saavat työttömyystukea. Onko näin oikeasti ja paljonko? Kauanko? Jos on pari nettikurssia, joista tienaa pari sataa (miinus alv 24% ja muut kulut), niin saako?
Paljon on kysymyksiä ilmassa....

Varovaisesti arvioiden tuskin pääsee töihin ensi kuussa, tuskin seuraavassakaan. Jos edes koko kesänä.
Seuraavaksi, onko tämän jälkeen asiakkaita. Miten pahasti lama ja kaikki iskeekään.
 Eli se on lomaa nyt. Loma, joka on pakkoloma, koronaloma, loma suljetuin ovin. Loma, jolle ei näy loppua. Loma, jolloin päivitetään uutisia tiheään. Loma, jolloin pelätään uutisia enemmän kuin minun elinikänäni ehkä ikinä. Uutisia, joissa kerrotaan kaiken räjähtävän käsiin ja tällä en tarkoita omaa taloudellista tilaa.

On itsekästä olla huolissaan itsestään. Tai itsestään ja perheestään, toimeentulosta ja miten elämä jatkuu jos ja kun tämä kaikki on ohi. Minä voin ihan julkisesti myöntää olevani itsekäs.
Lisäksi suurinosa näistä arvostelijoista ovat normaalissa palkkatyössä, pystyvät tekemään etätöitä. He, joilla on myös hätä myös taloudellisesti tuntuvat ymmärtävän paremmin.

En todellakaan ole yksin asian kanssa. Monella alalla, lukuisilla pienyrittäjillä on sama hätä. Paljon isompikin. Minä selviän, perheemme selviää.  Tietenkään en olisi ikinä uskonut, että säästetyt rahat menevät tälläisessä. Mutta onneksi on säästöjä. Tietenkään nekään eivät kovin kauaa riitä. Kun ne perusmenot ovat olemassa silti.
Ja juu, hevosen myyminen näinä aikoina ei ole vaihtoehto. Vaihtoehto on rajoittaa ja lopettaa valmennukset, säästää tallipaikassa jne.

Tässä suunnittelen mitä tekisi. Kun mahdollisuus on siirtyä maalle, mies jäisi ambulanssiin töihin tänne. Maalla olo kauanko? Lisäpaineita, minnekään ei saisi mennä kotoa... mutta maalla olisi mahdollisuus tehdä jonkin verran hommia, säästää elinkustannuksissa ja tuulettaa päätä. Plus jos, iso JOS, pääsisi jo kesällä töihin, niin niitä on sitten tehtävä. Lomailu silloin ei ole vaihtoehto.

Jatketaan päiväkirjaa....


PS. Tallilla kaikki jatkuu kuten ennenkin.... valmennukset pyörivät, porukkaa lappaa ees taas jne. Joillakin talleilla on kai jonkinlaisia varotoimenpiteitä tehty, ehkä enemmänkin noilla isommilla?