tiistai 29. joulukuuta 2020

pentutiedustelut ja kodin valinta

 Olen ymmärtänyt, että bordercollien pennuilla on tälläkin hetkellä valtava kysyntä. Facebookista luin, että joillakin kasvattajille tulee jopa sata kyselyä eivätkä sitten ehdi vastailla kaikkiin tiedusteluihin. Samaan aikaan saa lukea kuinka mahdotonta on saada pentua mistään tai edes kasvattajaa kiinni kun kukaan ei vastaa. 

Minun kasvatteja on kyselty aina melko tasaisesti. Enimmäkseen on hyvin asiallisia kyselyjä, osa sähköpostitse, osa face to face ja toki joku vielä soittaakin. Tottakai sinne joukkoon mahtuu muutama ei ehkä niin potentiaalinen kotivaihtoehto. Yleensä saan vain pari sellaista yhteydenottoa, jotka kertovat minulle heti ettei todellakaan. Nämä ovat tyyliin "haluan bordercollien sijoitukseen" tai vain hintatiedustelu.
Kaikesta huolimatta, pyrin vastaamaan kaikille ainakin parilla sanalla ihan vaikka vain kohteliaisuutta. Jos olen ilmoittanut julkisesti, että pentuja on tulossa enkä ole samalla laittanut, että ei yhteydenottoja kiitos, niin onhan sitä nyt edes jokunen sana kirjoitettava. 
Puhelimitse minua voi olla melko vaikea saada kiinni, ehdin vähän huonosti vastaamaan ja en aina muista soittaa takaisin. Plus koska suurinosa vieraista numeroista on lehtimyyjiä tms. Puhun kyllä mielelläni myös puhelimessa kun vaan siitä etukäteen sovitaan.

Kasvattajat ovat aika itseriittoista porukkaa, me haluamme, että pentu halutaan juuri tästä yhdistelmästä ja juuri meiltä. Sellaiset joka ikiselle kasvattajalle laitetut kiertomailit saavat useimpien niskakarvat pystyyn. Ainakaan ei kannata sitä ilmaista ja kertoa tiedustelussa, koska etusijalla toki ovat he, jotka haluavat sen koiran just meiltä. Tai on minultakin odotettu Voltin pentua, välittämättä niinkään isästä. Tottakai se hivelee (itserakkaan 😉 ) kasvattajan mieltä.

Ensimmäistä bordercollieta ilman suosituksia tai jonkun muun rodun kanssa aktiivisesti harrastaneena tai tuntematta kasvattajaa ennestään, voi olla ilmeisen vaikea saada Suomesta nyt. Tämä on ikävää uusien harrastajien kohdalla, mutta ehkä kasvattajalle hyvä asia. Toisaaltaan kun kysyntää ja hyvältä kuulostavia koteja enemmän kuin pentuja millään tulee, niin millä sitä osaa valita ne parhaat kodit? Toki voi valita, että myy vain tutuille jos se on mahdollista. Tai ainakin tutun tutulle. 
Onko se aktiivinen kisakoti paras vaihtoehto vaiko aktiivinen harrastaja tai ehkä kuitenkin se aktiivinen, liikkuva perhe? Koira ei kisoista tiedä, monipuolisesta liikunnasta, hyvästä hoidosta & sosiaalisesta elämästä kylläkin. Toisaaltaan nämä eivät mikään sulje toisiaan pois.
Kisakoira näkyy muillekin ja mahdollisesti "tuo nimeä". Ihmisille muotoutuu tietynlainen mielikuva sen ja sen kasvattajan koirista. 
Toisaaltaan terveystulokset muodostavat myös mielikuvia, osa on julkisia ja osa kuulopuhetta. Osa julkistaa kaiken mahdollisen, myös ne vähemmän mukavat epilepsiat ja ocd't jne., osa vain pakollisen. Osan kuulee huhupuheena ja osan saa selville kysymällä jos sille tiedolle on tarvetta. 

Millainen on hyvä tiedustelu pennuista? 
Vieraammalta sähköpostitse on minulle paras. Ei tarvitse kirjoittaa romaania, mutta lyhyt esittely on aina paikallaan. Koirakokemus ja miksi bordercollie, miksi juuri meiltä kiinnostaisi. Kertoa minkalaiseen tarkoitukseen kaveria etsii ja minkä tyyppinen olisi toiveissa.
On hyvä myös olla ottanut hiukan selvää minkalaista koiraa kysyy, noista minunkin koirista kyllä löytyy tietoa, sukutaulut, terveystulokset, videoita, tuloksia, kuvia jne. jos vaikka ihan vain googlaa. 
Kannattaa kysyä suoraan asiat, jotka kiinnostavat ja ovat merkityksellisiä. 

Olen ainakin tietääkseni vastannut kaikille, suurimmalle osalle kertonut koirieni taustat, sairaudet, tietämäni riskit ihan ensimmäisenä. Myös vastannut mahdollisiin kysymyksiin niin hyvin kun pystyn. Varsinaisesti en kenellekään voi varmaksi mitään luvata, ensiksi toki pitää tietää onko narttu edes kantavana ja toiseksi mitä sieltä syntyy. 
Minä myös yleensä valitsen mikä pentu menee mihinkin, toki mahdollisemman paljon yhteistyössä ja -ymmärryksessä tulevan perheen kanssa.

Meiltä ei saa pentua ellei sitä vakuuta LähiTapiolassa tai Agriassa (mahdollinen ocd-operaatio ja muutenkin ensimmäisen vuoden aikana tapahtuu suurinosa tapaturmista yms.). Sen sanon aina heti ja laitan tähänkin. En myöskään sijoita enää koiria, mahdollisesti olen kiinnostunut leasingistä tai muusta yhteistyöstä myöhemmin. Niin kuin nytkin Lillin kanssa. 

Kauppasopimus tehdään Kennelliiton soppareilla. Pennut ruokitaan laadukkaasti & monipuolisesti, madotetaan, sosiaalistetaan, rekataan, pentutarkistus tehdään jne. Pyrin niiden kanssa käymään myös kodin ulkopuolella (muuallakin kuin eläinlääkärissä) saamassa hyvää kokemusta ja myös tottumaan autoiluun eka turvallisesti emon kanssa.
Uskon vahvasti hyvään emolinjaan eli ainakin meillä hyvät, tasapainoiset emon ovat esimerkillään viestinneet pennun alkuelämään turvaa ja luottamusta. 
Pennut lähtevät meiltä 7-8 viikon iässä ja siitä alkaa se isoin harppaus kohti tulevaa, millainen koirasta sitten tuleekaan. Geeneillä ja alkumetreillä tottakai on merkitystä, mutta kyllähän se isoin homma ja muokkaus alkaa sillä sekunnilla kun pentu pihasta kohti tulevaa elämää lähtee. 
Pentu on mikä on, siinä sitä sitten yrittää ihmiset muokata, vahvistaa haluamaansa jne. eli vaikka emo ja isä ilmentäisi jotain ulkopuolelle, niin se voi olla ihan opittua, koulutettua ja oikein vahvistettua. Tai väärin. 

Meille on pentuja päässyt katsomaan aika aikaisessakin vaiheessa koska emot ovat olleet rauhallisia ja luottavaisia. Toisaaltaan ei niistä mitään varsinaisesti ensimmäisinä viikoina näe, sellaisia marsuja. Järkevintä kai olisi joskus 4-5 viikoisina käydä katsomassa ja sitten ennen luovutusta. Tai kerran jossain välissä, riipuu missä asti asuu jne. Ihan näkemättä tulevia omia ihmisiä en myy koskaan. 
Olen ottanut pennuista kuvia ja videoita, laitellut mahdollisiin koteihin niitä. Pyrkinyt kertomaan millaisia ovat. 

Niin ja teen vain sellaisia yhdistelmiä, joista haluaisin itse pennun. Yleensä teenkin pentuja vain kun itsekin voin ottaa. Nyt on poikkeus, Lillin omistajalle "tehdään pentua". Haluaisin, mutten pysty kyllä nyt millään.... kai.

Mikä tilanne nyt on?
Lillin ja Ykän pentuihin on nyt ainakin enemmän potentiaalisia koteja tarjolla kuin mitä tuskin pentuja syntyy. Tottakai tilanteet elää puolin ja toisin, riippuu myös sukupuolijakaumasta ja paljonko niitä pentuja lopulta syntyykään. Joku on voinut saada pennun jo muualta tai jostain syystä minusta pentu ei sovikaan perheeseen. Kaikkea voi tapahtua.
Toki voi olla, että syntyy vain yksi pentu tai kymmenen. Tai kaikki menehtyy, tulee vain yhtä sukupuolta tai tai tai... kaikki on mahdollista. 

Lilli tulee tänne etelään ensi viikolla rauhassa tutustumaan synnyinkotiinsa, meidän bakteerikantaan ja laumaan niin ei tule liikaa stressiä. 





 






perjantai 11. joulukuuta 2020

Pentuja laitettu tilaukseen

 Niin Lilli ja Ykä saivat toisensa romanttisesti Joensuussa lumen valkaistaessa maan 26.-27.11. Ensitreffeillä meni tutustumiseen 10 minuuttia ja kävivät vielä pikaisesti uusinnan seuraavana päivänä jolloin ei enää tarvinnut keskustella tulevaisuuden näkemyksistä vaan homma hoitui muutamassa minuutissa. On se helppoa joskus, kun on tolkun uros ja narttu vaikka olivat ensikertalaisia. Arvostan kovasti. 
Tästä on nyt pari viikkoa ja vielä hetki pitää odotella tietoa tuottiko reissu toivottua tulosta.

Lillin geenitestikin tuli ja tuloksetkin olivat toivotunlaisia eli terve tyttö eikä kanna mitään sairauksia, mitä tuolla testillä pystyi testaamaan. Eli CEA, CL, TNS, IGS, hampaiden hypomineralisaatio (RS), MDR1, sensorinen neuropatia (SN), myotonia (MH) sekä glaukooma terve/normaali! 

On kysytty millaisiin perheisiin myyn bordercollien. Vaikea on sitä sanoilla kuvailla, mutta en karsi pois lapsiperheitä, en myöskään niitä jotka eivät suoraan sano tähtäävänsä jossain lajissa huipulle. Puhtaasti paimeneksi en myy enkä suosittele. Perusaktiiviseen kotiin, jossa toivottavasti saa tehdä ja harrastaa, olla mukana perheen touhuissa. Ehkä en ihan ensimmäiseksi koiraksi vaikka nämä minun pääsääntöisesti ovat aika perushelppoja koiria. Toivoisin ihmisten myös ymmärtävän ettei bordercollie ole oikotie onneen, aikalailla päinvastoin. 
Myös toivon ymmärrystä, että koira voi olla sairas, sillä voi olla ei toivottuja ominaisuuksia ja joskus sekä terveyden että käytöksen eteen joutuu tekemään extraa niin taloudellisesti kuin ajan käytön kanssa. 
Toki iso plussa jos tunnen ennestään tai ainakin joku hyvä tuttu tuntee. 

Vaikka kuinka haluaisi sellaisia täydellisiä koiria, niin ikäväkyllä sellaisia ei ole olemassa ja joudun tekemään kompromisseja myös terveyden kanssa. Esimerkiksi en tiedä yhtään ocd-vapaata linjaa jos tunnen koirien taustoja yhtään enempää. Valitettavasti. 
Ja vaikka on geenitestit ja kaikki, aina ei ihan 100% voi niihinkään luottaa. 

Myös vaikka yrittää saada aikaiseksi tasapainoisia, tekeviä bordercollieita, niin siinäkin voi mennä metsään ja rajusti. Myös ihmisten odotukset ja näkemykset voivat olla erilaisia. 

No kuitenkin, mentiin metsään tai pysyttiin tiellä, toivottavasti tammikuun lopulla pentuja syntyisi!