tiistai 29. lokakuuta 2013

Kyllä se tästä.

Vielä terveeksi muuttuu.
Köh köh edelleen, mutta sunnuntaina ulkoilin ekaa kertaa koirien kanssa. Mihinkään lenkille lähtenyt, mutta pääsivät kirmailemaan metsässä ja Prim & Voltti hiukan tokoa. Ja Primillä kontaktien paikkaa.
Prim on ollut varsinainen rämäpää, poikatyttö. Joka ei välitä vaikka letit irtoaisivat, polvet olisivat likaiset ja paidassa palkeenkieli. Ensimmäisenä se on heittämässä kävyllä toista ja rallattaa tuhatta ja sataa pitkin maita ja mantuja. Sisälläkin luulee sohvien, pöytien, seinien olevan sen ikioma parkour-rata.
Tokihan meillä se ei ole sallittua, mutta ihan joka hetki ei muista ettei sohvan yli saa leiskauttaa pöydälle ja siitä kimmokkeena seinän kautta toiselle.
Nyt siitä onkin kehittynyt hiukan tuumaileva runosielu. Se nätisti käy sisällä maaten, huokailee ja katselee ripsien välistä toisten touhuja. Ensimmäisenä on kilttinä menossa nukkumaan. Uskoo toisia ensimmäisestä mulkaisusta, ei edes pahemmin tarvitse toisten sille enää sanoakaan. Viihtyy jopa vieressä rapsutettavana, aiemmin oli aina vähän liian kiire.
Joku herkkyyskausi mitä ilmeisemmin, täytyy muistaa nyt että tekee mukavia asioita, vahvistaa sopivasti ja koittaa olla järkevä.
Primhän pamautti keinun, ilman lupaa, läpi joku aika sitten. Sen jälkeen se päätti pelätä sitä liikettä. (Ei siis treenata pennulla kokonaista keinua vaan tarkoitus oli hyppäyttää alastulolle, joka oli hiukan ilmassa.) Että niin. Pikkuisena oli pari kertaa kävellyt päähän saakka niin että toinen pää oli tuettu ylös, siitä siitä nostin alas. Ei mitään ongelmaa.
Nyt päätin kokeilla samaa ja hui kuinka pelottikaan. Kyllä sitä sitten kuitenkin, kun vähän ensiksi tuumaili. Uskalsi myös pamauttaa nyt hiukan ilmassa olemaa alastuloa reippaasti maahan. Hyvä hyvä, tuosta voi jatkaa sitten joskus ehkä.

Maanantaina olinkin jo töissä ja loppu ilta meni kohiessä sohvalla. Vähän temputtelua kaikille.

Ja tiistaina me oltiinkin Timpan treeneissä Voltin kanssa. Päätin ottaa ihan silleen pikkuisen, kevyesti. Onneksi rata ei ollut mikään juoksurata, sopi meille.
Sitä sun tätä muttei mitään isoa. 23 estettä tehtiin nollalla ja lopuksi vielä koko rata. Kokeiltiin jotain eri ohjauksia. Olipa kivaa!

lauantai 26. lokakuuta 2013

viikkosuunnitelma uusiksi

Sunnuntain pieni kipeys muuttui sitten vähän isommaksi. Ääni jäi aikalailla Turku-Nummela välille. Kuka lie tarvinnut. Illalla kipeytyi kurkku niin ettei tiennyt lopulta miten hengittäisi edes ettei sattuisi. Siihen auttoi kyllä kipulääke. Kuumettakin vähän näytti olevan.
Kun ei heti usko vaan vasta kun 3 yötä valvonut ja yskinyt keuhkoja pihalle, niin voi mennä lääkäriin. Keuhkokuumeen poikanen siellä keuhkoissa aloitteli kasvamistaan, mutta onneksi sain tujut läkkeet eli ehkä tämä tästä nyt. Yhden yön sain jo nukuttua, seuraava tuli valvottua. Mutta olo alkaa paranemaan.
Eli ei aksaa tiistaina. Ei Jaakon valmennusta keskiviikkona eikä torstain kimppatreenejä saati tänään kisoja. Koirat ovat saaneet todellakin lomaa ja minulla on stressi tekemättömistä töistä & asioista ja koirien puolestakin. Perhe on kyllä ollut ihana, hoitanut ja auttanut.

No katsotaan miten tässä kuntoutuu, toiveissa on edes vähän päästä tiistaina aksaamaan... vaikka vain kontakteja.


sunnuntai 20. lokakuuta 2013

kiirusta pitänyt

Vähän oli kiirus viikko & pientä kipeyttä ilmassa. Eikä siis treenin treeniä. 
Lauantaina nenää niistäen kuitenkin kisaamaan, Esan radat ovat aina kivoja. Niin oli nytkin. Mutta.
Ekalla pari rimaa :/ ja puomin meni oikein hienon juoksuversion ja painui nenän edessä olevaan putkeen. Tarkoitus oli mennä kauempana olevalle hypylle. Mutta joo, ei kai muuten kamalaa tai hirveää, tosin A oli aika vauhdikas, lensi harjan yli. Ja keinu oli hyvä.
Toka rata ja pieni musta läksi käsistä. En edes tiedä mitä kaikkea siellä oikein tapahtui... Sen jälkeen kun Voltti veti melkein voltin Aalla ja lensi jonnekkin hevon kukkuun. Keskeytettiin. Kuuluttaja kuuluttu jotain, että oliko tämä se etenemä ennen kaikkea rata.
Päätin lähteä kuitenkin hyppikselle, paljon käännöksiä ;o) Se menikin jo kelvollisesti, ikäväkyllä yksi rima alas. Ois voitettu, mutta "onneksi" ei tarvita hyppisnollia. Plääh silti.

Tänään Janitan treenit oikein mukavassa porukassa. Aiheena nolla treeni.
No ei tehty ei. En osannut sylkkäriä. En ollut huolellinen. Jotain vielä, en edes muista mitä kaikkea. Ei vaan onnistunut. Päästiin sitten rata läpi kahdessa osassa.
Jokunen rimakin, nyt vaan on pakko niihin puuttua. Positiivinen pläjäys tulee keinusta.

Prim teki myös ja sen kanssahan tuli ihan hyvä mieli. Hups, sehän osasi vaikka mitä. Ja vaikka mun valssit ei käänny (babysittaan pupsia turhaan), niin se tulee tosi hienosti. Lukee kuulemma ohjausta hienosti. Ja osasi kääntyä putkesta oikein jnejne. Tosin pikkasen iski putkisokeus Primiin... täytyy treenaa putkijarrua.

No ei se nyt ehkä noin epätoivoista Voltin kanssa ollut. Se vaan on tylsää ettei vaan onnistu niin ei onnistu. 

tiistai 15. lokakuuta 2013

Ei me nyt ihan pellossa...

Eletty mökilläkään. Vähän tokoilua kaikilla pihalla.
Prim alkaa tuomaan noutokapulaa ihan hienosti, melkein käteen saakka monesti. Pari kertaa melkein sivulle. Eikä ääntelyä mennessä eikä nostaessa. Jos pudottaa liian aikaisin (enkä siis ole halunnut palkata "jes" kiljasulla ja lelulla vauhtia) ja käy nostamassa uudestaan, niin silloin voi muutama harmistuksen kiljahdus päästä.
Tunnari hyppäsi reippaasti eteenpäin. Onhan sitä jo kaksi kertaa treenattukin. Hyvin haistelee, hyvin nostaa ja tuokin samalla mallilla kuin noutokapulan. Aika paljon vauhtipalkkaan vain.
Sitten paljon kapuloita ja vähän sivummalle oma. Hienoa työtä edelleen.
Ihan viereen (kuin niin ahne...), ilmestyi maistelua muttei kertaakaan yrittänyt tuoda väärää! Pari toistoa ja loppui maistelukin.
Perusasento ok, seuraamisessa se pää vaan laskee. Ja vinottaa koko koira. Seinää vasten sitten ja autoa ympäri. Mutta alkaa hyvin tehdä töitä käännöksissä!
Luoksetulo ihan hyvä tähän koulutusasteeseen. Ei minkaanlaista metelöintiä.
Jäävistä maahan lakoaa tosi hyvin. Seisominen on aika fifty-sixty...
Ja merkki. Hei se muisti sen! Jessicalla tehtiin viimeksi. Sillonhan päätettiin, että ei vielä lelua taakse. Nyt en edes käynyt taputtamassa ja silti ampui sinne taakse kovaa. Superii!

Voltti teki vähän kaikkea paitsi ei ruutua eikä ohjattua. Missään kai mitään isompaa. Täytyisi varmaan joku koe katsoa että missä nyt oikeasti mennään.

Tytöt teki myös tuplamerkkiä. Ei jaksanut enää Voltti odottaa kun pikkusisko vaan sai mennä sinne ;)


sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Kun metsään haluat mennä nyt...

Ajan kanssa, rauhaksiin. Metsäilyä yli vaaran, pitkin metsän reunaa, poiketen sinne syvälle vihreään. Korkealta näkee kauas. Siellä siintää järvi, metsät eri sävyissä. On tummaa vihreää, kirkasta keltaista, ruskean sävyt, kaukana taittaa jo harmahtavaan siniseen. Kesällä ei näe niin pitkälle, syksyllä on riisutumpaa.
Yli puron, suon reunaan. On aikaa katsella. Ihmetellä ja ihastella. Syksyn tuoksu, tuulen suhina melkein alastomissa koivuissa. Kuuset eivät taivu vaikka vieressä taimikko kumartaa välillä melkein maahan. 
Aurinko tekee omia taideteoksia, valoshowta, pilkistäessä puiden oksien välistä. 
Ei ne kilsat vaan se matka. Ei me montaa kuljettu vaikka aikaa menikin. Hetken olimme jo hiukan eksyksissä, mutta vain hetken. 


Jos lähtee seuraamaan vihreää polkua...


Ja sukeltaa kannon kolosta...


Voi löytää pikkuväen lounaan...


Ihailla täydellistä joulukuusta



Ylittää esteitä



Miettiä minne tie vie vai onko se edes tie

Seisoa isolla kivellä ja Suunnitella reittiä tuon yli ja kohti aurinkoa, yli metsäisen kukkulan ja läpi suon.

Miettiä onko joku esi-äiti raapustanut marjareissulla kiven kylkeen tikku-ukon vai onko sattumalta kuvio sitä muistuttavaa


Sammalikkokin voi näyttää hobittien valtakunnalta.



Lopuksi totaalisen tylsä ja pakollinen koirakuva ;) 

Lindan kamerassa on hienoja kuvia, jos joskus saisi laitettua koneelle. 










torstai 10. lokakuuta 2013

Pysäyttävää

Viikolla tuli säikäyttävä uutinen, ystävä oli ajanut kolarin. Onneksi nopeasti sai tiedon, ettei hengenhätää eikä loppuelämän vammoja. Mutta kipeä ja pitkään. Sitten iski huoli, että miten muu perhe eläimineen ja yrityksineen pärjää. Ehdin jo kysyäkin avun tarvetta, mutta eihän kai kukaan heti ainakaan sitä osaa haluta/ilkeä sanoa, että joo.
Melkein yhtä nopeasti Facebookissa olikin jo ryhmä heidän ystäviään ja tuttaviaan organisoimassa apua monessa muodossa. Pääpiruna Janita, kuinka hän keksikin heti perustaa tälläisen! Mutta tosiaan se näyttäisi toimivan.
Minullekin tuli kovasti hyvä olo huomatessa kuinka paljon ihmiset ovat valmiita auttamaan, kuinka paljon välittävät. Jos edes osan perheen huolista saisi siirrettyä tärkeimpään eli koko perheen jaksamiseen ja toimeen tulemiseen.
Ja sitten puhutaan koiraihmisistä ja agilityn lieveilmiöistä vaikka mitä... Minut ainakin pysäytti ensin ikävä uutinen kolarista, sitten positiivinen ilmiö kuinka valmiita ystävät ovat tukemaan tarvittaessa.

Muutenkin on alkysyksy ollut aikalailla ikäviä uutisia ja fiiliksiä jakeleva. Onneksi kaikki näyttäisi lopulta kääntyvän parempaan ja kohta ehkä pystyy huokaisemaan helpotuksesta muiden puolesta.
Meillä nyt ei elämää kummempaa, onneksi. Kaiken keskellä omat jutut ovat kovin vähäpätöisiä.

Ja kuinka syksy voikaan olla kaunis tällä hetkellä!

tiistai 8. lokakuuta 2013

Tiistaita

Voi Volttia, se treenaa enemmän kuin ehkä ikinä. Onneksi kohta on taas lepoa mökkeilyssä.
Tosin ei se näytä valittavan! Jaksaa, jaksaa kun on niin supersiistii hommaa.
Otin eilen sekä Primin että Voltin mukaan treeneihin, ajattelin jos menenkin Primillä. Mutta Tuulian rata oli sen verran kivan oloinen ja tekemistä sopivasti, että otinkin Voltin.
Onneksi ehkä, sillä hitsi sehän meni melkein tosi hienosti! Suorastaan hyvän mielen treenit. Vautsi vau-olotila.
Keinulta yritin saada virhettä. No en onnistunut. Puomi pysähdyksellä, onnistui. Hyppäsi hyvin ja ohjautui loistavasti. Onnistuin ohjaamaankin oikein, ainakin melkein aina.

Taas virkeänä yökyöpelinä. Onneksi aamulla ei tarvinnut herätä mihinkään seiskaan töihin...


maanantai 7. lokakuuta 2013

Plääni

Sain eilen Jaakolta talven ajatuksen treeneihin. Sen lisäksi, että aika paljon muutakin.
Edelleen, miksi muka monesti luulen äänen käytön korvaavan järkevän ohjaamisen? No entäs jos luonnostaan vaan tulee sitä ääntä mukaan ohjaamiseen? Luento siitäkin, että ihminen voi muuttaa itseään. Koira ei. Lyhyesti ja tiivistetysti siis.
Mutta kun... on myrkkyä. Ai Voltti muka kiltti? Milloin muka agilityssa? On se, se vaan aina joskus haluaa mennä vähän kovempaa kuin on tarkoitus ja näyttää kuinka pitkälle pieni koira voi ponnistaa.
Jaa ei vastakättä jarruihin. Selvä. Muistanko kuinka kauan? Noin ehkä kaksi toistoa.

Talven mittaan paljon nolla treeniä. Kun kuulemma kaikki muu osataan (paitsi se käännös ei vastakädellä). Päästiin ihan hyvinkin (positiivinen ajattelu on pop) ja ne hyllyt tuli täysin samanlaisessa ohajuskuviossa kahdessa eri kohdassa rataa. Mielenkiintoista ja hyvä huomio. Vomppis nappaa estehakuisena ja radanlukutaitoisena silmänurkasta sen hypyn, jonka ohi pitäisi mennä takaakiertoon vippauksella. Siis heti kun vähän meinaankin pysähtyä ja päästää. Normaali koira tulisi ohjaukseen (esim. Zen) ja nämä ehkei ihan niin normaalit (kuin Chi) nappaa sen ellei liiku reilusti ohi. Tähän ohjaukseen tarvitaan paljon vahvistusta ja se on todellakin totta.
Jouduin ohjaaman myös ääneti, melkein ainakin. Minusta koirasta tuli heti paljon hitaampi. Väärä oletus, siitä tuli järkevämpi. Ok. Itseasiassa väitän, että siitä tuli epävarmempi monessa kohtaa ja toisella yrityksellä se näkyi selvemmin ja sain taas ottaa äänen mukaan, hillitymmin oli kylläkin toiveena.
Ikävää oli ehkä se, että minä _keskityin_ olemaan rauhallinen ja huutamatta. Ehkä Jaakko vaan on tottunut liikaa minun ääneen ja oletti sitä tulevan enemmän kuin oikeasti ;o)

Päätinpä, että tänään Voltti pysähtyy sen puomin. Ekan kerran meni läpi täysiä ja putkeen. Sen jälkeen valo syttyi pienen beeceen pään yläpuolella ja muistin syvereistä löytyi se sanan "kiipee" merkitys. Lievähkö ahdistus iski ohjaajaan, sillä se puomi oli sen jälkeen hidas. Olkoot, sanoi järki. Voi ei, sanoi joku muu ja melkein antoi koiralle run run run-luvan. Ja keinu oli ihan hyvä.
Käsi, koiran puoleinen (toim. huom.), käy siellä koiran nenän edessä maassa melkein käännöksissä. jep. En meinaa päästä ylös sieltä takas liikkumaan sulavasti ja hienosti valssiin.

No oikeasti Voltti meni yhtä käännöstä ja niitä vippauskohtia (jotka toimi kyllä kun muistin liikkua) lukuunottamatta todellakin ihan taitavasti, kovaa ja hyvin. Enkä minäkään ihan joka hetki ollut ihan pa**a. Ja ekalla kierroksella taidettiin päästä 17 estettä. Toisella 22 ja sitten iik ja apua iski oikosulku (samalla radanpohjalla pe treenit ja siitä kohdasta lähdettiin muualle). Kolmannella 27. Neljännellä 31 eli vika hyppy väärinpäin. Lopetettiin siihen.
Tunti meni nopeasti ja Voltti nyt ehkä just ja just vähän läähätti. Mun henkinen minä läähätti ja oli varmasti väsyneempi kuin se.





kuva Iris Kieme

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

pihatreeniä

Jos nyt oikeasti saisi ylläpidettyä juokse-pysähdy puomia? Eikös treeni pidä aloittaa helposti eli kotosalla. Koska meillä ei ole kontakteja, niin tuollainen rikki mennyt kapistus käyttöön sitten. Otin jopa videota ja pätkin sitä nyt hiukan kun en edes minä jaksanut katsoa 6 min juoksee-pysähtyy-pysähtyy-juoksee videoklippiä.
Oiskos kellään mitään mielipiteitä?

Primin kontaktien maailma pitäisi jossain välissä myös päättää.

Run'n'stop

lauantai 5. lokakuuta 2013

Eilen Elinan treeneissä kuokkimassa Pirjon ja Iriksen vuorolla. Aikamoista juoksemista ja samalla olisi pitänyt hyvinkin ohjata.
Ei ne nyt huonosti menneet treenin, melkein ehkä hyvinkin. Hiottiin sitä sun tätä kun mun valssi ei oikein liiku oikeaan suuntaan etenkin jos pitää "kokeile tuota"-vaihtoehtoa tehdä. Loppu oli ihan painajainen, ei vaan ehdi/pysty/uskalla. Lopulta se valssi oli ok vaihtoehto. Valssi, inhoan niitä...
Voltti paineli taas kiitettävää vauhtia ja olipa melkoisen hyvin kuulollakin. Vähän lenteli silloin tällöin, muttei nyt mitään maata kaatavan kauheaa.
Puomi oli taas liiankin nopea eli alkaa näyttää vaaralliselta... jos ja kun oli putki edessä, ajatus ei ollut alas vaan ylös lopussa ja siispä tähän tarvitsee ajatusta. Länget? Lelullahan menee tietysti alas ja kovaa.
A oli kelvollinen. Molemmilla toimi jotenkin myös suunta käskyt. Olkootkin, että tarvitsee kyllä treenata paljon niitä.
Pujotteluista olin kovin iloinen, kesti vahvan päälle juoksunkin hidastamatta tai empimättä. Hakee ne myös mistä vaan.
Noottia tuli kun lähettelin sitä putkiin silleen huis vaan. Onko ihme, että lentää? Myös jarruissa tarvitsee olla _ajatus_ mukana eikä vaan mennä.
Mulla oli vaan tolla radalla aikalailla kiireen tuntu kokoajan ja se kostautuu heti.


Prim pääsi aksailemaan myös. Oikeastaan mun älypääpiö meni ihan hienosti. Pussin meni kuin vanha tekijä ja lukee selvästi esteitä ja ohjauksiakin. Niin taipui pääpiöltä välistäveto, irrotus, valssit, takaakierto, päällejuoksu kuin saksalainen. Oho. Myös jaksoi keskittyä hienosti. Kyllä siitä koira tulee.

Tänään Kirkkiksellä kisat, Allan Mattson tuomarina. Eka oli ihan kiva agilityrata. Alun otin vähän eritavalla kuin suurinosa, ihan oman liikkumisen takia. Takaaleikkaus-valssikin toimi. Puomi taisi olla aika hieno, sitä ihan tultiin kehumaan ;o) Pujottelun jälkeen oli takaakierto ja siinä edessä lähellä tyrkyllä putki. Mietin otanko lällärikautta vai riskillä. Riskillä, kyllä meidän tollaisen pitäisi osata. Ja osattiin, ei edes vilkaissut putkea. Ikäväkyllä se keinu taas aiheutti 5vp. :/ Muuten ok nolla, ei ehkä kelpaisi oppikirjaan, mutta ei se huonoinkaan meidän rata ollut. Nopsin aikahan siinä oli, mutta ei me oltais haluttukaan voittaa.
Toka rata ja ikäväkyllä puomille oli vähän kökkö lähestyminen. Ja seuraava hyppy takaa. Jäin vekkaamaan puomia edeltävälle hypylle ettei lähestyminen olisi niin vino ja Voltti olikin sitten hypännyt jo sen seuraavan hypyn väärin päin kun minä olin noin puolessa välissä puomia.
Tässä kohdin aloin miettimään, että täytyisi varmasti ne pysäytyksetkin ottaa taas valikoimaan.
Keinulta porsasteli jälleen ja kiitettiin tuomaria ja poistuttiin radalta.
Hyppikselle en enää jäänyt, mun jalat halusivat irtisanoa itsensä juoksutehtävistä. Ja kun ei me hyppistuloksella mitään tehdä, niin päätin kuunella kehoa.
Ärsyttää kun taas nivelet kipeytyy kovin, mikä lie nyt riivaa.

tiistai 1. lokakuuta 2013

6kk

Päivän myöhässä, mutta onnea onnea W-pennut! 6kk ja päivän vanhoille Dille, Whoopylle ja tietysti omalla rakkaalle Primille.
Kati ja Anu ovat vaikuttaneet varsin tyytyväisiltä pentuihinsa ja ovat puuhailleet niiden kanssa vaikka mitä. Mikäs se kivempaa kasvattajalle on :o)
Myös minä olen niin tyytyväinen omaani. Ihan kauhistuksessa ajattelen ettei olisikaan tullut takaisin. Mitäs sitten? Nyt minulla on mukava, tekevä poikatyttö. Jonka asenne on loistava, vauhtia piisaa ja halua tehdä on erittäin paljon.

Prim sai lahjaksi hiukan yllätyksenä lisää paimennusta ja toko yksärin. Kumpaahan arvosti enemmän ;o)
Iskän ja pikkuveikan näytettyä ensin mallia, pääsi Prim Anjan kanssa aitaukseen näyttämään miten häneltä paimennus sujui. Sujuihan se, minusta aikasen hienosti! Taisi Anjakin tykätä :o) Olihan siellä jotain pitäisi vahvistaa tätä ja tuota, ja tämä on hieno ja tuo on niin jne. Aika paljon hepreaa, mutta ymmärtääkseni oli varsin kehityskelpoinen yksilö.
Eli taisi myös Rhy tunnustaa tyttäräkseen.

Sitten Jessicalle tokoilemaan, kiitos Hanna. Perusjuttuja, näytettiin mitä ollaan tehty. Taisi saada kehuja sielläkin. Ja esitti myös hassutuksiaan sekä leluilla räyhäämistä.
Perusasento hieno, jee! Seuraaminen ok, nyt aletaan ottaa muutamia askelia perusasennosta niin että ne nokka pysyy ylhäällä.
Maahanmeno hyvällä tekniikalla ja tarpeeksi nopsa. Seisomisessa hassutti, hyppäsi taas taaksepäin nakin toivossa. Tätä hiottiin ja lelupalkalla paljon parempi.
Luoksetuloa kerrankin kun joku oli pitämässä. Kyllähän se pysyykin, mutta saadaan vauhtia. Tai no en kyllä oisko sitä edes tarvinnut enempää. Palkkaus lelun kanssa muuten ok, mutta samperi räyhä pitää ääntä lelulle.
Tämä sama merkillä. Tosin teki hienoja merkkejä lelulle ja sitten myös ilman. Jatketaan ehkä ilman, palkka minulta.

Olipas kivaa. Ja jotain taas jäi korvan taaksekin, jos vaikka tekis! Primin asenne oli kiva ja jaksoi tehdä vaikka hiukan epäilin paimennuksen päälle.

Ylihuomenna sitten agilityt, samaa taisi olla luvassa perjantaina.

Ja ne tärkeät mitat, noin 47cm ja 12kg.