perjantai 31. elokuuta 2012

Aika pikaiset agilitytreenit Voltilla. Vähän A:ata juoksemalla ja aika hyvin kun annan mennä vaan enkä tee mitään. Puomin alastuloa pelkästään, pysäytetään nyt ja jos himmaan, niin sitten himmaa.
Vähän hyppyjä ja kääntymisiä, pujottelua.

Tokosettiin ohjattu nouto. Ensiksi itse vietynä. Ihan melkein pro.
Sitten toisessa paikassa Zeljko auttoi ja vei kapulat kokeen omaisesti. Molemmat puolet hyvät! Jos tästä itseluottamus nousisi. Täytyy vaan sinne nurtsille ottaa sitten isot kapulat.
Kaukokäskyjä läheltä ihan vaan liikerata muistutteluna. Lisäksi palkkailin merkkiä pelkältään. Muutama perusasento.

Muuten ihan vaan lenkkeilyä koirien kanssa parissa setissä. Riepu ei haluunut lähteä...


torstai 30. elokuuta 2012

Riepu rukka

Aina kiire tai ainakin melkein aina. Ja kun ei ole kiire, niin on tosi väsy. Tekisi mieli jäädä sohvannurkkaan ja katsoa telkkarista höpöhöpöä. Mikä lie.

Riepsa on vähän pipi, taas. Eilen verikokeissa ja ultrattiin vaihteeksi. Maksa iso ellei valtava, sydänkin isohko. Näkyi ehkä jotain varjostumaa tai sitten ei, eivät olleet varmoja. Sydän- eikä hengitysääniä voineet kuunnella kun Riepu murisi kokoajan. Laiha kun mikä, painaa enää 22kg (normisti hoikassa kunnossa sen 24,5kg noin).
Ensi viikolla saa verikokeiden tulokset ja sitten mietitään jatkot. Nyt kokonaan erikoispullamössöruualle. Riepu raukka, ei juuri lihaa enää. Kuivia nappuloita, puuroja voi keitellä. Sekaan vain vähän kananmunaa, raejuustoa yms.
Kipeältä ei pahemmin vaikuta eli ei kipulääkettä kun se rasittaa maksaa.
Sillä on myös kynsien reunat irti etutassuissa eli silleen kolo kynnet ja nahan välissä. Ne on kipeät kun koskee. Kynsien leikkaaminen on todella hankalaa.
Joku autoimmuunitauti? Syöpä? Joku vaan?
No en murehdi enempää. Mennään taas päivä kerrallaan ja annetaan koiran nauttia. Tuolla se makaa kopin katolla reporankana :o)


keskiviikko 29. elokuuta 2012

tunnari

Aamutunarit.
Viuhka halusi niin ehdottomasti tehdä kanssa, että sai ihan ekana käydä etsimässä omaa. Täydellinen. Lujaa sinne, pikahaistelu ja bongasi heti oman, lujaa takaisin sivulle ilman mitään kapulan pyörittelyjä suussa. Olin ihan, että mitä?? Sillä joo, on se sitä tehnyt joskus jossain jollainlailla. Siis ei panostettu opettamiseen koskaan, oppi "ilmasin".
Kokeilin uudestaan, jos se oli vahinko. Ei, sama toistui ja tuosta pätevyydestä sai koko taskullisen nameja.
Voltti teki omaa tapaansa tarkkaa työtä, harkitsi ja toi tietysti oman. Sama uudestaan, hyvin rauhallisella laukalla sinne, nuuskuttelut, oma ja rauhallisella laukalla takaisin. Palkkansa ansaitsi kyllä.
Riepu vuorostaan meni ja toi. Se on niin varma tässä.
Maliinan hermo ei meinannut kestää odottamista ja vuorollaan toi sitten 3 kerralla. Ekat mitkä sattu suuhun ;o) Toistolla enää kaksi ja toinen niistä oli oma. Plääh, kai toi pitäisi opettaa mutten taida jaksaa tuhlata energiaa siihen(kään) asiaan.
Tunnareita oli siis noin 20kpl siellä nurtsilla sikinsokin.


tiistai 28. elokuuta 2012

Jaakon opissa

Pitkästä, pitkästä aikaa! Rata näytti haastavalta paperilla, mutta oikeasti ei sitten ollutkaan niin paha. Kooste jonkun MM-tuomarin radoista.
Voltti oli superhyvä. Minä en ollut superhuono. Hiukan ajoituksen ja rytmityksen kanssa säätämistä. Hienosäätöä, kuten Jaakko sanoi. Vain yhtä kohtaa hinkattiin kauemmin ja vanha, kunnon vastakäännös veti pisimmän korren!
Ai että, oli NIIN hyvät treenit ihan joka tavalla. Sain purkautua, sain palautetta, apua ja mietittävää. Kontaktit pelasi, puomilla vaan nyt tarkkuutta itselle. A:lla miettivät riittääkö bumberi vaan laitetaanko kehikkoa peliin. Tai kosketusalustaa. Mietitään.
Ja vähän sitä sun tätä. Mutta pääasia on, että mennessä särki päätä ja väsytti, tullessa vaan hymyilytti ja mietitytti :o)


maanantai 27. elokuuta 2012

Eilen sain treenattua hiukan tokoakin.
Merkkin vieressä oli kassi ja reppu, meinasi Voltilta kadota koko merkki ekalla lähetyksellä. Mutta löytyhän se kun tarpeeksi etsi ;) Tuli vahingossa hiukan vaikea eka liike.
Merkille meneminen on kyllä hyvällä asenteella. Poikittaa helposti hiukan, johtuen nyt tästä käskytyksestä. Mutta korjaa täysin suoraan itsensä ja parilla palkkauksella menee heti hyvin suoraan taakse.
Ruudun löysi loistavasti! Nyt täytyy harjoitella niitä sieltä mukaan tuloja. Menee helposti ohi kovaa. Pari kunnon palkkausta ja yksi palaute korjasi eilen tilanteen hyväksi. Jatko?
Ohjatussa noudossa vein itse kapulat. Aika paljon oli häiriötä ekalla kerralla ja läksi liikaa kaarrattamaan. Täytyy olla hyvin tarkka käsimerkin kanssa, sillä avatessani liikaa niin lähtee myös liikaa. Pitää oikeastaan osoittaa suoraan kapulalle.
Muutama toisto molempiin suuntiin ja saatiin oikein hyviä noutoja. Kapula tulee myös asenteella takaisin!
Tunnari oli ok, paljon kapuloita ja hyvin teki töitä ja toi oman. Ehkä voisi olla ripeämpi, mutta nyt vaan pyritään tarkkuuteen ja ettei maistele & tuo sen oman eikä jää haaveilemaan.
Kaukokäskyissä hiukan eteenpäin pitkästä matkasta (20m) seisomisesta maahan. Tein lähempää ja ekan kerran takapalkalla. Ei jumittanut siihen yhtään eli voisi olla kokeilemisen arvoinen juttu.
Lopuksi vain asenne sivulle tuloja. Asenne oli kohillaan :o)

Loppulenkki Voltin, Viuhkan sekä Zeljkon ja Gungan&Tipin kanssa. Voltti juoksi kuin whippetti malin kanssa. Olipa niillä hauskaa ja kiinnostavaa olisi tietää kuinka paljon ne oikeasti ottaa matkaa sillä hullunrallilla!

Tänään onkin Jaakon eka syksyn yksäri, jee! Matkana taitaa lähteä Viuhka ja Voltti. Riepu ehkei ole kunnossa :o( Ja Maliinalla se reikä kyljessä. Joka onneksi paranee tosi hyvin!

Kuvia

Iris Kieme otti ihania kuvia koko sisarusparvesta sunnuntaina! Kerrassaan loistavia.

Muutama tässä Voltista, laittelen myöhemmin muistakin.






sunnuntai 26. elokuuta 2012

viikonloppu

Kiirettä pitänyt.
Lauantaina kisat ja ne eivät menneet kamalan hyvin. Ehkei nyt ihan kamalan huonostikkaan, kuhan hyllyteltiin.
Ekalla radalla Aan jälkeinen elämä oli hankalahko ja siihen se tyssäskin. Sain yhden hypyn takaakiertoon kun käännyin liian aikaisin. Muut kuviot meni sinnepäin ellei jopa hyvin. Paitsi että himmaa kontaktit ja nyt vaan tehokuuria.
Hyppis olisi ollut oikeasti hyvä nolla jos jos ja jos. Oisin ehtinyt mutten sitten ehtinyt. Yksi hyppy jäi välistä, ei voi mitään.
Vika aksaradan se voi ei kohta, olikin voi ei. Muurille päällejuoksu ja koira tulee kovaa putkesta eikä sinnekään oikein ehtinyt hyvin. Meni sitten räpeltämiseksi ja rima alas. Sitten meidät hylättiin, miksi, en tiedä. Oli sarja A, B ja C. Kaikki meni oikeinpäin, mutta takkusi sekunnin sylkkärissä, saiko kiellon? Lapussa ei lukenut kuin se rima ja hyl, en tajua eikä kukaan muukaan. Ihan sama.
Joko oli surkeita 2-lk koirakoita tai hankalat radat, mutta tuloksilla ei juhlittu ainakaan nopeilla koirilla.
Huokaus.

Sunnuntaina Zeljko koulutus. Yllättävää kyllä teemana käännökset. Niitä hiottiin ja hiottiin. Osaksi ohajuksia tehtiin helpommiksi (tai siis vähemmän vaikeiksi). Mutta ainakaan Voltti ei ime ohjaajaan niin kovin, täytyy treenata.
Mutta valssit oli aika hyviä, kääntyi kivasti niissä oikeastaan aina. Draivi kuulemma hyvä jne.

Kaikki pennut olivat paikalla ja kivahan niitä aina on katsella. Loistavia otuksia, kaikki eri vaiheessa koulutusta. Tätä painotettiinkin, vähempi parempi esteiden määrässä aluksi. Miksi tehdä 20 estettä jos yksi käännös valahtaa liikaa. Paljon palkkaa (no tietysti!), kädestä se palkka. Tuosta en ole aina samaa mieltä, riippuuhan se vähän tilanteesta. Ja koirasta.
Voltti on kuulemma muuten hyvällä mallilla, mutta ne käännökset ja sitten kontaktit nopeimmiksi. Plus minun pitäisi juosta enemmän. Hmmm.

perjantai 24. elokuuta 2012

Kotimatkalla

Mökki laitettu talvikuntoon. Laiturit maille, veneet nurin, kesäkalusteet puimalaan ja muut romppeet aittaan. Talviverhot ja matot.
Koiria ei nämä puuhat hetkauta. Tosin Maliina hyppää heti takakonttiin kun huomaa laukkuja pakattavan autoon.
Tosin tuskin tämä viimeinen käynti on, syksyn tullen tulee ehkä käyntiä. Tykkään niin paljon siitä kirpeydestä, rauhasta ja metsän paljaudesta. Pimeistä illoista, lyhdyistä ja kynttilöistä.

Agilitya ei siis ole tehty lainkaan. Voltti tokoillut, muut olleet ihan vaan lomalla. Osa kotona talonvahtina, osa mukana.
Kaukoja ja luoksetuloja tehty paljon. Sekä paikalla istumista. Äiti teki häiriöitä, kutsui ja komensi Volttia. Kerran meni maahan, toista kertaa ei saatu huijattua.

Huomenna olisi kisat Voltilla ja su Zeljkon koulutuspäivä. Ensi viikko vähän hei hulinaa ja aikatauluista. Ja ihan töitä...

Mökillä on myös Nannin ja Kidin haudat kivineet ja kukkineen:

torstai 23. elokuuta 2012

Metsälenkkejä

Täällä metsälenkit ovat todella metsälenkkejä. Ihanaa vanhaa metsää, pohjana sammalta. Pehmeää, kaunista ja todella vihreää. Sammalpeitteen ovat saaneet kivet, kannot, jopa puunrungot. Muutamia sieniä, koloja ja hiljaisuutta. Rakastan tälläisiä metsiä. Sadunomaista, voi vain kuvitella törmäävänsä mörrimöykyn pesään. Tosi täällä se mörri on karhu ja en oikeasti välitä törmätätä siihen.
Toisenlainen tunnelma on taas koivimetsässä. Pirteämpi. Kukkainen. Ahomansikoita ja lintujen laulua. Nyt vaan jo selkeä syksy, lehtiä lentää ja linnut selkeästi sirkuttavat muuttopuuhia. Järvelle laskeutuu sorsaparvi. Joutsenet liitävät taivaan yli.

Koirille kaikki on ihan sama. Mennään vaan eikä meinata! Hajumaailma on valtava kaikkine metsänelävineen. Makumaailmakin, niin menee alas jäniksen papanat, kanalintujen jätökset, heinänkorret, mustikat ja vatut.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Totista tottelemista

Tokon toimintasuunnitelma. Onpas vaikea tehdä! Kaikessa tekemistä, vahvistamista ja rutiiniin hakemista. Pitääkö sitä tehdä jotenkin suunnitelmallisesti?
Ihan arjessa tulee vahvistettua istumista paikalla. Pihaan jättää istumaan kun hakee tavaroita vielä sisältä. Esimerkiksi. Ehkä muutakin.
Mökillä perusjuttuja ilman tavarapaljoutta. Palkkaamista vain kehumalla ja tempuilla. Luoksetulon stoppeja tennispallon heittelyn ohessa. Perusasentoja koomassa. Kaukokäskyjä huvin vuoksi ja vähän hyödynkin. Lenkillä voi huutaa maahan ja sieltä istumaan jotta näen missä koira on.
Eli kaiketi kokeenomaisia treenejä pitäisi joskus tehdä. Vaikeaa vaan saada tehtyä, yksin ei koetta matki ja taas useamman kanssa ei ole aikaa.
Muutenkin itsellä kovin kiire kokoajan olevinaan ainakin, tekemistä ja menemistä.

Eli Toko(kin) jatkuu fiiliksellä :o) ehkä me napataan joku koe ens kuussa ja treenataan asioita kokeessa.
Onneksi on ulkopuolisia koulutuksia näköpiirissä useampi eli ehkä ryhtiliike tulee sieltä.

maanantai 20. elokuuta 2012

Maliina ressu

Aina jotain. Korvat tulehtuneet, nahat tassusta, aina jotain. Nyt sitten ventti kyljessä, pala nahkaa pois n.2€ kolikon kokoiselta alueelta. Ei ollut eilisen peruja, enempikin näytti siltä, että on tullut aiemmin ja nyt nahka repeytynyt.
Milloin sitten tuli, en ole varma. Agilityssa puolessa välin viikkoa kun törmäsi siivekkeeseen niin että siiveke kaatu ja metallitappikin lensi kauas. Sopisi kyllä kohtaan, olisiko tehnyt viillon? En kyllä huomannut silloin, ei ollut verta, ei mitään.
Vai onko metsässä tikku tökkäissyt? En tiedä, ihan arvailuja. Voi voi.
No paraneehan tuo, todennäköisesti hitaasti kun on pala pois. Ei voi edes ommella :o/

No en siis ilmoita SyysSkaboihin.

Nyt onkin arvoitus, ketkä sille ilmoittaisi? Voltin ja Viuhkan? Vai pelkästään Voltin? Tällä viikolla ei edes treenata vasta kuin sunnuntaina, mutta mitäs se haittaa. Osaahan nuo. Hyvä antaa olla vaan joskus :o)


sunnuntai 19. elokuuta 2012

Siuntion kisat

Minun univelka on kohta kilometrien pituinen, mutta kerranhan sitä vaan eletään. Tai jotain.
Eilen Purinalla alusta loppuun saakka eli 1-3 luokat.
Riepun lapsenlapset Gunga ja Nikita ovat hienoja, nopeita malikoita. Ja tottakai otan kunnian ihan pelkästään Riepulle. Sen ne tärkeät ja vahvat 1/4 geenit ovat määränneet tuon nopeuden ja upeuden ;o)
Tosin mummo itse näytti nuoremmille, että totteleminen ja ohjaajaa kuunteleminen kisoissa on aivan turhaa ja täysin yliarvostettua. Pääasia on mennä ihan hel***in kovaa, mahdollisemman monta estettä ja pysähtymättä. Nyt korostuu tuo _kilpailuissa_. Sillä kilpailun ulkopuolella tämä mummeli on maan mainio treenikoira, joka osaa mitä vaan, tekee mitä vaan ja tottelee loistavasti suunilleen lukien ohjaajan ajatuksia.
Esimerkki: ulkokentällä rata meni ihan rallatteluksi. Ihan kivastihan me tehtiin yhdessä töitä öööh... putket? Ai niin, Riepu teki kyllä yhden ylimääräisen putken. Mutta eihän sitä lasketa, eihän. Ulkokentällä loppui kisat ja kävin tekemässä sen radan uudestaan. Se teki oikein hyvä nollaradan. Pysähtyen kaikki kontaktit, tullen ohjauksiin, pysyen lähdössä jne. Niin ja paikka oli sama, ihmisiä ympärillä, vein kun kisoihin. Puuttui ratahenkilöt, mutta kuulutuskin kuului sisältä ulos. Silti se _tiesi_ ettei nyt kisata.
Voisi ajatella, että syy on jossain minun rauhallisemmassa ja leppoisemmassa mielentilassa treeneissä tai jotain. Höps, nyt oli sellainen sarvi otsassa ettei rajaa. Sama sarvi kyllä oli jo tällä ihan samalla radalla aiemmin. Joku mättää, koirahan tekee niinkuin se on opetettu. Riepu on opetettu olemaan kisoissa ailahteleva, sikapossu ja röyhkeä. Kauanhan se saikun jälkeen olikin kisoissa aivan loistavan kuuliainen, lähinnä ylösmenot pissas ja jotain pientä, mutta se tuntui hyvältä ja oli kivaa.
Nyt sitten niin turhautuneena päätin, että olkoot. Tehkööt Riepu mielenterveysagilitya ja mitä huvittaa. Yhteenkään kilpailuun en sitä ilmoita. Ainakaan niin kauan kun muistan nämä...
Niin ja Karoliina juoksi hyppiksen sen kanssa. Ja Riepu oli kamala. Katsoi ohjaaja, ei irronnut (se menee kuitenkin niin rintamasuunnan mukaisesti) ja irtosi toisaaltaan ihan kauheasti. Oli todennäköisesti todella mieltäylentävä kokemus ;o)
Niin ja kankea se on. Mutta kai tuossa iässä saakin  jo vähän kankea olla. Jokaikisellä radalla myöskään ei osannut pujotella. Hurraa.
(Rakas se on silti!)

Voltti oli ihan mainio, minä olin ekalla radalla myöhässä pari kertaa. Alku oli vähän inhottava ikävine muureineen. Jalosen Karille siitä joku jo mainitsi tutustumisessa, mutta piti pitkähkön saarnan siitä, että pitää osata ohjata koiraa turvallisesti. Että on ihan turvallinen jos osataan ohjata, ei mennä urku auki jokapaikkaan jne. Ettei me autollakaan mennä kaasu pohjassa liukkaaseen kurviin.
No Voltin kanssa selvisimme siitä alusta ihan hyvin. Putken jälkeen se aina usein ampaisee kovaa ja kun minulla oli vielä liikettä, niin kävi jossain sadan metrin päässä. Siinä meni ihan loistavasti kepit yms. Sitten tuli pieni "ehdinkö vai en" persjättöön putken jälkeen. Ehdin, mutta kun en ollut varma, niin seuraava rima :o/ Loppu nollilla.
A oli ok, puomi ei.
Toinen rata ja mieleen jäi, että pysähty Aalle! Voi apua... Sitten unohdin ottaa kiinni kunnolla pituuden jälkeen ja kaahotti seuraavan ohi, tuli luokse ja pomppas pituuden välistä: hyl. Kai me nollaa loppuun tehtiin, muttei kaunista. Nyt himmailua myös puomilla. Argh.
Saatiin tehdä se 3-lk ulkorata vielä lopuksi. Voltti teki ihan hyvän nollan ja nyt ei pysähdellyt Aallekkaan ei pysähdellyt. Lopuksi kokeilin tiukkaa leikkausta ja se oli hankala. Ja sitten vielä puomia palkaten. Ihanaa, hermoja lepuuttavaa agilitya!

Tosin nyt täytyy oikeasti ottaa noi kontaktit työn alle. A juostaan ja käytetään pumppereita. Puomi pysähdytään ja viedään vähän aikaa targettia sinne, vaihdetan ehkä myös käsky sana. Pakko.

Voltin iskä Tip voitti yhden radan nollalla ja tuli 2x3. vitosella (rima ja Aan alastulo). Aika kiva.

Kohta on taas talvi ja sen kunniaksi kuva maailman komeimmasta nartusta (meinasin kirjoittaa kauneimamsta, mutta ehkä se ei ihan sovi Riepuun). 


lauantai 18. elokuuta 2012

EVL korkattu - ja vähän muutakin

Ei menestystä, ei kunniaa mutta rutkasti kokemusta ja hyvää mieltä. Hiukan huonoa tuuria, paljon rutiinin puutetta, ohjaajan tietämättömyyttä, tiukahkoa arvostelua ja runsaasti pilkun viilausta.
Paikalla istumisessa oli istunut hyvin melkein loppuun. Koira lakosi vieressä, Voltti hetken päästä kanssa. Eka tälläinen ikinä, mutta kaikkea voi sattua. (plus sitä pisti ilmeisesti ampiainen/mehiläinen)
Maahan hyvin, otti lonkka-asennon. Vikana käskytys istumaan, tartti 2.käskyn. Uusi juttu tämäkin. 7,5.
Mentiin ekana ja vähän leikkimistä.
Z oli ok, 9. Hyvä mun vomppis.
Seuraaminen vähän lopahti ja ajoittain takapää hiukan erkani & ohjaaja heiluu liikaa. 7,5.
Luoksetulon minä mokasin. Käskettiin sanoa käskyt tötsillä, sanoin seis ihan liian myöhään. Voltti teki kaikki oikein. Vauhtia alkuun vähän liikaakin. 6.
Ruutu. Merkille hiukan kaartaen, luulin jo lähteneen ruutuun. Mutta hyvin meni ja läksi vauhdilla ruutuun ja keskelle maahan (ihan käskystä). Pysyi hyvin. Vauhdilla sivulle ja sitten... Juoksi ohi ja luki lähtöpaikan tötsää merkiksi. Kaartaen sivulle siitä. 7 kuitenkin kun muu kuulemma 10 arvoisesti.
Sitten oli tauko ja sen jälkeen kivoja liikkeitä.
Ohjatussa otin pienet kapulat totutusti. Tyhmä minä, ne ei näkynyt yhtään nurmesta. Meni hyvin merkille, lähetyksestä oikein hyvin kaartaen vasemmalle. Kehän laidalla oli tötsä, juoksi sen luo etsimään kapulaa. Ei löytänyt ja läksi kaarelle bongaten keskimmäisen. Tuomari oli tosi pahoillaan, minä olin hämmästynyt. Paljon jossittelua. Mutta ei auta, 0.
Tunnarille läksi hyvin, tosin läähätti kun niin kamalan kuuma! Haisteli suu auki, bongasi oman ja toi ok, vauhtia saisi olla enemmän. 0. Saamari. Kun meni suu auki ja vaikkei nostanut väärää, niin tulkitsi maisteluksi.
Hyppynouto. Läksi hyvin, mietti nanosekunnin ennen kapulan ottamista. Hyppäsi hyvin ja toi. 9.
Kaukokäskyt. Asenne hyvä! Teki kaikki vaihdot ripeästi. Peruutti hiukan ja siitä
7,5.

Eli tulos ei päätä huimannut, mutta mikään ei olisi mahdotonta! Uskaltaa mennä uudestaankin :o) Lisäksi tuomarina mukava, mutta aina tiukka Pirkko Bellaoui. Selitti hyvin, kehui ja kannustikin. Vaikka ei niitä pisteitä ropissut ;o)

Muutamaa asiaa en tee enää treenissä ehkä koskaan ikinä. Muutama asia jäi edellisestä viikosta selkeästi Voltille mielikuvaksi ja se kostautui. Tötsät ovat nyt liian kivoja eli olen onnistunut merkkitreenissä. Liian hyvin.
Vire oli hiukan vaihteleva, mutta nyt ei mitenkään maailman huonoin. Eikä edes toiseksi huonoin eli jopa hyvä. Virittelysanat nostavat hyvin.
Noudot täytyy saada nopeammiksi. Ja minun täytyy oppia hahmottamaan etäisyyksiä.
Kaukoissa miettiä liikeratoja.
Seuraamisessa vireen pysyminen ja tekninen osaaminen paremmaksi.
Kokeessa tuli eteen paljon asioita, joita ei ole tapahtunut oikeasti koskaan ikinä ennen.

*****
Ex tempore 3-lk hyppiksen 0-koirana. Pika rataantutustuminen ja menoksi. Mia Laamasen ihan mukava ja suoritettava hyppis. Voltti teki ihan ok! Pujotteluun meni oikein kovasta vauhdista tiukahkoon avokulmaan. Sitten menikö väärin tokaan vai en, en tiedä. Yksi sanoi, että meni. Kaksi ettei mennyt. Ihan sama, se meni vauhdilla ja on minun tyhmyyttä ellen nähnyt. Kaiken kaikkiaan ihan mukavasti, yksi kalastelu. Ja sitten hetkeksi unohdin radan ja se kostautui hyllynä. Loppuun taas hyvin. Rimoja ei kolistellut vaikak olivat tapissa. Paljon kyllä rimoja tuli alas, etenkin ekaa. En osaa sanoa miksi.
Voltin isä Tip voitti sekä hyppiksen että agilityradan tullen sitten valioksia ainakin agilitysta!

*****
Illalla pikaiset treenit muutamalla esteellä kera poikien. Mitä siinä, Voltilla on pitkästä päivästä huolimatta hyvä vire ja mukavaa tekemistä. Kontaktit tuntuivat hyviltä ja kiva mennä kisaamaan sunnuntaina.

*****

Tämä minun unettomuus kohta alkaa vaivata. En edes tiedä monesko yö kun herään n.klo 3 ja ei vaan uni tule. Nyt nousinkin ylös hetkeksi, jos se auttaisi. Pyöriminen sängyssä on aika inhottavaa. Plus että päivällä väsyttää sitten kovin. Haukotus.

torstai 16. elokuuta 2012

kuvia © Ate Kolulahti

Aten ottamia kuvia eiliseltä.



Mistä asti jo Riepu alkaa jarruttamaan pystyäkseen menemään pujotteluun:

Oho, hyppäs läpi huonon ohjauksen ;o)

Maliina luppakorva










ei me mitään osata

Voltin piti tehdä tänään vain tokoa. Kivaa, innostavaa tokoa paljolla palkalla. Hyvinmielen treeniä. No just. Nyt on pakko luottaa, että huono kenraali = hyvä koe.
Hyppynouto. Jäi kapulalle miettimään mitä tällä pitikään tehdä. Toi sen kyllä sitten ihan hypyn kautta ilman lisäkäskyä.
Illalla sitten piti olla ne Hi-Han kimppatreenit, mutta meitä olikin vain minä & Marika. Kumpikin puuhaili aika omiaan. Minä häiriköin kaukoja ja Marika autto tunnarissa. Siinäpä se. Tulipa edes lähdettyä ja tehtyä. Ei olis ehkä kannattanut.
Merkkiä, kahta erilaista. Se toimi.
Seuraamista eikä kai se ihan huonoa ollut.
Paikallamakuu. Menee taas helposti tassu alle kääntyneenä. Haisteli. Lonkka-asento.
Tunnari. Kiihkeää odotusta muttei varastanut. Vähän liiankin kovaa sinne, kaipa teki siellä hyvin töitä. Nosti oman ja jäi tuijottamaan Marikaa, joka peukutti oikeaa. Siis TÄH? Toi sitten.
Toistolla pudotti oman, tarkisti muut vielä läpi ja sitten vasta toi. En ymmärrä. Plussaa, että takana heti tötsä, ei häirinnyt se.
Kaukokäskyt ekaksi ihan ok. Seilaa vähän mutta olkoot.
Toisen kerran ei vaan osannut. Höpöhöpö ja pois. Uudestaan alkoi toimia. Lievällä seilaamisella. Mutta teki.
Että silleen. Ei me osata. Apuva. Ihan turhaa. Liian piip piip. Tiukka tuomari. Joka nyt ei kyllä haittaa, mutta iik ja apua. Oisko kivempi mennä jollekulle, jonka tietää löysemmäksi? No toisaaltaan minun lemppari on kyllä aika tiukkis. Ota tästä nyt selvää.

Niin ja tein ihan vähän aksaa... ihan pikkuriikkisen radan pätkän 15 estettä puhtaasti ja pois. Oli paljon kivempaa :o)

Aamupäivällä malit pääsi rallattelemaan Hannan lainassa :o) Riepu oli oma ihtensä, haukkuva ja röyhkeä. Maliina kiltimpi. Menin kerran Riepulla muistutellen kontaktit ja vähän rytmiä.

Zeljko tuli ja Voltti tapasi isänsä. Yhdennäköisyys huomattava. Riepu ei vielä ole tavannut lapsenlastaan. Ja saa nähdä tapaakokaan noin niinkuin vapaasti.

 


keskiviikko 15. elokuuta 2012

niin kivaa päivää

Aina kaiken ei tarvitse olla niin suunnitelmallista. Voi saada suorastaan loistavat treenit kasaan laittamalla esteen tuonne, toisen tänne ja tekemällä paljon hankalia, vaativia kohtia.
Elinan kanssa pätkätreeniä siis, meillä oli kyllä hauskaa! Saatiin tehtyä paljon vaikeita, opeteltavia kohtia. Hankalia keppikulmia, ansaesteitä ja vaikka mitä.
Voltin kanssa vielä en aina tiedä miten ja milloin & mitä se osaa. Se osasikin enemmän kuin luulin tai luotinkaan sen osaavan/pystyvän!
- pujottelussa hakee kulmat loistavan hyvin
- kesti hankalahkon takaaleikkauksen
- kesti päällejuoksun
- meni putkeen... kun ei pitänyt siis pujottelun jälkeen
- hyppäsi hyvin
- kääntyi rytmittämisillä hyvin
- kontaktit tulee läpi... täytyy selkeyttää ekaksi itselle millä läpi, millä seis
- kaukaa voi kuminauha napsahtaa
- kokosi ja kääntyi
- varmasti jotain huonoa mutten muista enempää ;o)

Tuli hiki, hyvämieli, ajatusta mitä taas vahvistetaan ja mitä pitää treenata.
Minä kyllä niin rakastan treenata sen kanssa.
Pistekisasassa voitin 2-1 ;o)
Ja muutenkin mukava päivä, kyllä vaan tarttee välillä tälläisiä höpöttelypäiviä!

Illalla vielä vähän hömpöttelytreeniä Riepulla ja Viuhkalla Ninan luona kera tietty Ninan ja Satun. Riepulla kontakteja. Just. Minä vapautan liikkeellä. Sain karkaamaan keinulta x monta ja kun huomautin tiukemmin niin liimautui kiinni.
Viupiu hiukan hyppi sinne tänne ja ihan kaiketi sinnepäin pompahteli.
Että oikein kunnon ajatuksella treenataan-päivä ;o)


tiistai 14. elokuuta 2012

Kesä muistoja

Vielä on kesää jäljellä... Vesipetoja.










pikaiset treenit

Hiukan kontakteja Voltilla ja Viuhkalla. Lisäksi Ninan viime viikon treeni uudestaan.
Rimat 65cm. Voltilla kaksi kertaa kahdella eri tavalla ongelmitta. Rimat pysyi, kääntyi, tuli ohjaukseen. Oikein hyvä ja tajusin lopettaa siihen.
Viuhkaa lainasi Sari. Meni hienosti! Kyllä näköjään nuo kääntymis- ja rytmitystreenit tuovat tulosta ainakin tutulla kentällä!
Lopuksi hyppynouto. Eka oikein, oikein hyvä. Miksi piti tehdä toisto? Ei huono muttei hyväkään. Kolmas vauhtinoutona.

Lenkkeilyä kaikkien kanssa ja erikseen. Kuuma elokuinen kesäpäivä ja vapaata. Aika kiva.
Vaikka itse kullakin varmasti (tai ehkä) on joskus huono omatunto ettei riitä aikaa koirille tarpeeksi, niin kyllä meidän useimpien koirilla kuitenkin on niin hyvä olla ja elää. Ne saavat jokapäivä huomiota, todennäköisesti myös hiukan tekemistä vaikka lenkin muodossa ellei muuten, hyvää ruokkaa, niistä huolehditaan niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Ne saavat käpertyä kainaloon illalla halutessaan, juosta ilosta ympyrää ja niille kuitenkin asetetaan rajoja niin että niillä on turvallinen olo laumassa. Vaikka lauma olisikin "vain" kaksi tai kymmenen.
Suurinosa meistä pitää sitä itsestään selvyytenä, ihan normi arkena. Koirat menevät jopa yli oman hyvinvointimme. Ainakin meillä (ja suurinosa ystävistäni toimii samoin)  ne kyllä käyvät fyssarilla ja hierojalla, saavat liudan lisäravinteita ja ruoan laadussa ei säästellä. Lääkäriin mennään ehkä jo liiankin helposti. Tutkimuksia tehdään vimpan päälle ja ihan varaltakin.
Jne jne.

On katukoiria, hylättyjä, pahoinpideltyjä, pentutehtaita ja ilmeistä väliinpitämättömyyttä. Ihan myös Suomessa, ei me niiltä asioilta säästytä täälläkään.

Hyi, yök, pahaolo ja kiukku. Lähden nyt taputtelemaan koiria ja päästämään ne juoksemaan sydämmiensä kyllyydestä.

maanantai 13. elokuuta 2012

tokoo - aksaa - ei jaksa

Päivällä kävimme hölköttelemässä n.6km lenkki.
Illemmalla Voltti tokoili kera Sarin&Cheena ja Ninja sekä Mian ja Vipin. Häiriötä oli enemmän kuin tarpeeksi. Normien ohikulkijoiden lisäksi siellä oli joku jumpparyhmä ihme musiikkeineen, pojat pelaamassa ihan vieressä frisbee golfia, pyöräilijöitä jne.
Voltti hiukan katseli, mutta keskittyi hommiinsa sitten ihan täysin. Pysyi vapaana odottamassa kun ei ollut sen vuoro. Aika kivasti.
Nyt oli rauhallisempi, ehkä päivän tarhailut ja lenkki oli vienyt terävimmän terän. Tämä täytyy muistaa sitten koepäivänä ja ehkä jopa edellisenä!
Luoksetulossa lähtee tosi kovaa ja siitä vauhdista ei kyllä pysähdytä ihan noin vain. Toinen kerta paljon parempi vaikka tulikin vielä kovaa. Mutta sitten ennakoi maahan menemistä. Tulee laukalla, mutta hitaammin ja meinaa mennä jo ilman käskyä maahan. Perhana. Läpijuoksuja muutama, kovaa tulee. Ehkä tuomarit ei myöskään tykkää sen kiepsahduksesta sivulle, mutta koska siinä on asennetta ja pilkettä, minun puolesta olkoot. Vire voi kuitenkin olla ihan toinen kokeessa.
Tunnarit. Aina tuli oikea, mutta hitaammin kyllä tuo kun lähtee sinne kapuloille.
Seuraamisia hiukan, ei kai erikoista. Poikittaisko.
Sivulta maahan menemiset ovat hiukan ongelmallisia. Vetää helposti toisen tassun alleen.
Häiriköitiin paikkalla olemisia vuoron perään käskyttämällä koiria. Voltti ei mennyt halpaan kertaakaan.  Lyhyt paikalla olo, ei mennyt lonkka-asentoon. Istui hyvin, vähän pää pyöri mutta ei paha.
Kaukokäskyt oli kaiketi kohtuu ok nekin. Peruutti seisomisesta maahan ehkä puoli koiranmittaa.
Z lopuksi kun en oikein taida osata sitä. Täytyy muistaa katsoa mihin kävelee. Voltti teki kaikki jäävät oikein, jopa istumisen :o)

Siitä sitten Lägin epiksiin. Ei ois pitänyt mennä :o/ Tulin vaan pahalle tuulelle. Osa esteväleistä oli tosi ahtaita ja niihin tultiin kovaa. Aalle lähestyminen oli aika hankala jos olisi ohjannut edellisen hypyn hyvin.
Riepu ei osannut pujotella loppuun aitaa vasten. Voltti pudotti 2 rimaa heti puomin jälkeen ja kävin nostaa ne ylös, jatkettiin siitä. Siihen helkatin lyhyisiin väleihin ei vaan mahtunut, vika alas. Siinä piti vielä itse juosta ihan pölönä ehtiäkseen jatkoon (minne ehdinkin hyvin). Ei vielä osaa/malta jarruttaa itse ja arvioida hyppyetäisyyksiä.
En lähtenyt toiselle kierrokselle, ärsytti. Kävin lopuksi tekemässä ne ahtaat välit eka ilman vauhtia, ajautui ekan kerran yhteen hyppyyn ihan kiinni, hyppäs jonkun kamalan ankkahypyn yli leiskauttaen. Vauhdilla jos seisoin ja annoin mennä, niin hyvin maltti. Omaa liikettä mukaan niin vikassa välissä tuli niin lähelle ettei vaan enää mahtunut.
Täytyy noita lyhyitä välejä kovasta vauhdista tehdä että oppii itse itsensä kokoaamaan.


sunnuntai 12. elokuuta 2012

eka 0-voitto 2-luokasta

Ekalle radalle ei ehditty. Kiitos minun kiireen ja oikolukutaidon puutteen. Toiselle ehdittiin nipinnapin.

Viitasen Annen kohtuu simppeli rata. Kohtuu simppelisti se menikin, kilttinä ja hiukan kässäri päällä, mutta nolla. Ja voitto. Tosin keskustelua hiukan oliko se nolla vai ei kun meni puomin ali, mutta tuomari vielä kertoi perustelunsa miksi ei siitä sakottanut. Niin tai näin, se oli meidän eka nolla 2-lk.

Jokisen Askolla ehkä astetta vaativammat kuviot. Vaihdoin ohjausta kohtuu lennosta ja onnistuko? No ei! Että se rata mentiin sitten asenteella ja kovaa. Tuli ohjauksiin, ei himmattu missään millään lailla, minä pistin tossua toisen eteen ja yllätin itseni lisäksi muutaman katsojan ehtiessäni yhteen persjättöön (johon vain Oreniuksen Jouni & Karstusen Janne kuulemma ehtisi ;o) aivan ongelmitta. Tuossa tietty etuna koira, joka hakee ne esteet. Voltti laittoi myös tassua tassun eteen ja me kyllä mentiin aika haipakkaa.

Hyppis vielä à la Viitanen. Noh, nyt taas oisin voinut luottaa omaan osaamiseen/koiran tuntemiseen. Kun en luottanut = 10vp. Mutta ei hullumpi muuten, ei lainkaan.

Eli hyvä mieli, mahdollista on ja viime viikon hurlumhei meiningistä ei ollut nyt jälkeäkään. Pääsääntöisesti kääntyi hyvin, esteosaaminen oli ihan hyvä, rimat pysy ylhäällä jne.
Tästä on taas niin hyvä jatkaa viikon päästä!


perjantai 10. elokuuta 2012

tokoa

Volttin eka TTT. Tavoitteellista toko treeniä. 
Minun pitäis ajatella. Miettiä. Pilkkoa. Suunnitella. Arvioida. Toteuttaa. Analysoida. Tehdä listaus. Treenipäiväkirja. Asioita ylös. Laatia tavoitteita. Päämääriä. Aikatauluttaa. IIIIIK! Minun? 
Kuulostaa ja tuntuu vieraalta toimintatavalta. Olisiko jopa ahdistava. Nostaako minulla karvat pystyyn. Asennoidunko taas negatiivisesti ennenkuin edes kokeilen ja yritän?
No, siirrän ajatuksen sivuun ja teen sen myöhemmin. Kun siltä tuntuu. Ehkä viikon päästä lauantai iltana on sopiva ajankohta. 

Itse treenit olivat ihan kivat. Ehkä enemmänkin. Ehkä tästä tuleekin jotain. Ehkä minusta saadaan suoraselkäinen tokoilija. 
Mutta kunhan on kivaa ja mennään kovaa ;o)


torstai 9. elokuuta 2012

Laiska päivä

Ehkä ei ihan laiska sentään omasta puolesta, mutta koirat saivat laiskotella. Kunhan ulkoilivat, leikkivät, söivät luita ja iltalenkkinä juoksivat takapihalla kieli lerputtaen. Mitään ei tehty, mitään ei vaadittu. Ihan vaan saivat olla.
Kukaan ei ole moisesta marissut. Varmasti näitäkin tarvitaan tai ainakaan ne eivät pahasta ole. Itsellä oli sen verran kiireinen päivä muissa asioissa että koirat saivat vähemmän huomiota.

Koska yksi jäi pois tokon valmennusryhmästä, niin Hanna tarjosi paikkaa minulle. Hetken jouduin miettimään ja myöskin kuuntelemaan omaa pään sisäistä ääntäni. Halusin sinne kyllä, mutta pettymyksen jälkeen hommat etenivätkin ja treenit alkoivat luonnistua muuta kautta. Ehtisinkö mukaan, pystyisinkö treenaamaan täysipainoisesti ja olisiko se minusta hyvä ajatus. Pystynkö sulkemaan sen tosiasian pois, että ei me oikeesti sinne kelvattu.
Päätin nöyrtyä ja yrittää edes. Hiukan ehkä olen varpaillani, hiukan ehkä epäluuloinen. Ikävä kyllä se ei ehkä ole se paras lähtökohta... Ehkä pääsen sisään ryhmään, ehkä en. Sittenhän sen näkee. Jos nyt yrittäisin kovasti olla ystävällinen ja avoimin mielin. Huomenna ekat treenit. Hmm. Kivaa ja hiukan "saas nähdä miten käy" fiilis. Ehkä se menee ohi :o)

Tietysti tuossa on myös se, että ryhmään pääseminen aiheuttaa minulle lisätyötä myös kouluttamisen kautta. Pidän kouluttamisesta, mutta sunnuntait on pahoja. Ja äkkiseltään en kyllä saanut itsenäni irti muista asioista pystyäkseni kursseihin.


keskiviikko 8. elokuuta 2012

perustreeniä - vaikeaa

Illalla Ninan luona perustreeniä, Zeljkon joku treenipätkä (en ollut tehnyt aiemmin). Mukana nyt Riepu ja Voltti.
En tiedä miksi, mutta Voltti toi rimoja alas aika paljon. Siis niin paljon, että ärähdin jo kerran jos toisenkin. Josta seurasi se, että Voltti meni epävarmaksi ja alkoi mennä vauhdin hurman sijasta ponilaukkaa. Toisaaltaan taas selkeästi mietti ja suoritti. Ehkä ei lopulta huono juttu, sillä yleensä tälläisissä tapauksissa sen seuraavat treenit ovat loistavia eikä virhettä/epävarmuutta enää toistu.
Samaahan on ollut tokossa mm. tunnarissa (halusi maistella kapulat läpi ennen oman varmistamista) ja hyppynoudossa (halusi kiitää hypyn ohi kapulalle/ tuoda kapulan hypyn ohi).
Rytmittäminen itsellä missä ja milloin on hakusessa. Hankala päätyhyppy, ei saanut kääntyä liian tiukkaan, mutta kääntyä kuitenkin. Mikä nyt oli positiivista, niin ei ihan ristiin leiskauttanut.
Vedättäessä tuli ehkä hiukan kiire ja siksikin rima. Pienellä on pitkä askel ja ponnistaa helposti tosi kaukaa. Joka vaikeuttaa kääntymistä. Toisaaltaan ohjaamalla ja rytmittämällä tekee ihan älyttömän hienoja käännöksiä, suorastaan loistavia.
Kokeilin pätkän Riepun ohjausvalinnoilla ja taisi olla Voltillakin jopa parempi! Jotenkin siihen ei luota niin paljoa, että oisin uskonut tekeväni ja ehtiväni ensiksi ohjaamaan kunnolla kääntäen päätyhypyn, siitä persjättöön, välistä ja toinen heti perään ja vieläpä ohjaamaan seuraavan hypyn pienellä käännöksellä. Mutta ehdin ja se toimi! Rohkeutta siis ohjausvalintoihin.
Siis lopulta, treeni meni hyvin, esteet pongattiin oikeassa järjestyksessä ilman kamalia kaarteita ja sain palkattua ehkä jopa oikeista asioista. Ennakoivat valssit olivat hyviä, ihmisnuoli samoin. Eikä sitten kertaakaan livahtanut putkeen vaikka se oli suunilleen hyppyinjalla tyrkyllä!
Juha oli juoksuttanut koiria vähän ennen kun lähdetiin treeneihin. Voltti oli aika poikki ja senkin näki.

Riepu on niin riepu. Ei reppana, mutta oma itsensä. Sen kanssa kaikki on niin tuttua vaikkei kyllä turvallista. Ei se käänny kuin Voltti (vaadin selkeästi parempia käännöksiä Voltilta ja Viuhkalta kuin maleilta), mutta meidän omilla ohjauksilla se on hyvä. Välillä ei vaan oikein uskalla, mutta kun vaan menee niin meneehän se oikeille esteille ja jostain ihme syystä myös se kääntyy nykyään paremmin!
Riepukin pudotteli rimoja :o/ Oisko sen kentän pehmeämpi ja hiukan rullaavan hiekan vieraus osasyy? Ja jouduin jättämään liian lähelle ekaa hyppyä, sitä pitää harjoitella kun joskus hallikisoissa ei pysty jättämään tarpeeksi kauas.

Tänään Voltti saa tokoilla, agilitysta pari lepopäivää ansaittu. Koe lähestyy ja samoin iik ja apua-olotila. Onko järkee vai ei. Ilmoisko sittenkin agilitykisoihinkin... valitsis sitten perjantaina kumpaan menee.

tiistai 7. elokuuta 2012

aamun treenit ja illan kaukot

Sari treenasi Pyryllä ja minä Riepun & Voltin. Ihan ajatuksen kanssa ;o)
Riepun kynsi kesti ja se nyt vaan meni hyvin niillä omilla ohjaus kuvioilla. Täytyy vaan olla tosi tarkka taakse tyrkkäsyissä sillä se ei niihin yhtä luontevasti lähde kuin bortsut, helposti hyppää läpi. Kontakteilla tehotreeni, en saanut varastamaan ja ylösmenotkin pelitti kun puomilla palikka ylösmenolla.
Viuhkalle sai muistuttaa jarruja muutaman kerran. Sitten tuli ylikiltti ja ei irronnut putkeen. Oho. Pujottelussa mun hiukset ehtii harmaantua. Mutta jos noi unohtaa, niin sekin meni aika hienosti.

Voltti sai "vain" tokoilla. Sari oli kiltti ja auttoi ohjatussa. Molemmat puolet ok, ei itselläni huomauttamista. Jollakulla muulla voisi olla.
Ruutu samoin ihan hyvä. Tosin vaihdoin merkin pienempään ja meinasi suoraan mennä ruutuun. Höpsis-huomautus ja etsi ensiksi hyvin merkin. Vähän rallattelua eestaas.
Z kaikki jäävät oikein. Ei pro eikä ehkä edes hyvä, mutta meille hyvä nyt tähän koulutustasoon.
Luoksetulojen stopin hitaita, yök.
Kaukojen seisomisesta maahan ei oikein ensiksi toiminut, peruutti vain. Hiukan lähempää oli varsin hyvät vaihdot.
Että hauskaa oli siinäkin :o)

Pyry

Ja iltaruoan kaukokäskyt. On kai vahvistettu tuota taaksepäin suuntautuvaa liikettä. Tuskin 15m ihan noin peruuttaa. Eihän toi täydellistä ole nähnytkään, mutta se tekee ja ilolla.


maanantai 6. elokuuta 2012

ajattelemista

Viime yönä ukosti ja en saanut nukuttua. Koiria se ei haitannut, onneksi.
Mietin, että täytyisi ehkä suunnitella hiukan treenejä ja kisoja/kokeita. Ettei vaan aina menisi ja tekisi jotain. Toisaaltaan itselleni on kovin vierasta tehdä asioita jonkun listan mukaan, fiilis pohjalta on menty aika paljon tähän saakka. Ainakin niin luulin.
Mietin enempi ja kappas, ehkä olenkin paloitellut ja ketjuttanut asioita enemmän kuin ajattelinkaan. Nyt tokossa pitäisi saada ne ketjut yhdeksi lenkiksi ja lenkistä kestävä.
Tarvitsenko siihen apua vai jatkanko niinkuin tähänkin saakka. Riittääkö ne muutamat yksärit syksyn mittaan vai tarvitsenko lisää. Haluanko ja tarvitsenko ryhmää, ryhmäpainetta vai teenkö pääosin yksin niinkuin nytkin.
Onhan minulla onneksi ystäviä, jotka ovat auttaneet. Siis liioittelua sanoa täysin yksin treenanneeni. Mutta se häiriö, toiset silmät säännöllisesti. Yritin ainakin nyt hiukan kannustaa koko Voltin pentuetta tokoilemaan, katsotaan onnistuinko ;o)

Agilityssa ehkä se ketjutus on jo jonkinlaisen lenkin saanutkin aikaiseksi. Pätkiä puuttuu vielä ja ketjuun saa ja joutuu lisäämään osia kokoajan. Samahan se on tokossakin.
Täytyisi vaan miettiä ne ongelmat, heikkoudet jne., vahvistaa ja treenata ne kuntoon, paremmiksi, nopeammiksi, varmemmiksi. Ajan kanssa, uskon meidän Voltin kanssa joskus menevän hyvinkin samalla radalla, samassa sävelessä. Toivottavasti ainakin. Sillä välähdyksiä tästä on jo ollut. Lisäksi Voltin kanssa treenaaminen on oikeasti pääosin tosi hauskaa ja antoisaa.
Agilityssa koulutus- ja ryhmäjutut ovatkin jo kovin hyvin täksi vuodeksi selvillä. Sain varattua Sporttikselta talveksi vuoron ja junnut pienellä vahvistuksella tulevat treenaamaan sinne. J&J treenejä varattu kivasti, lisäksi junnulauma suuntaa matkansa Elinan treeneihin muutamia kertoja.

Ajatteleminen oli työlästä ja väsyttävää, hyvin sain sitten nukuttuakin :o)

Voltti eilen kaikkensa antaneena. Ei se kuollut eikä edes ollut lähellä. Treenasikin hiukan tuon kuvan jälkeen.

treenii treenii

Aamupäivällä katsomassa mukavia, lahjakkaita junnukoiria kentällä. Melkein kaikki Thilin Sarin KostixCheena pentueesta paikalla.
Viuhkakin sai mennä Sarin kanssa. Hauskaa :o)

Iltapäivällä kohti Turkua ja Elinan kanssa treenaamaan. Rata EOsta, hiukan pidennetty versio. Rimat 65cm. Vähän kolisi ekalla... mutta pian oppi Volttia katsomaan ja luottamaan kykyynsä selviytyä niistäkin korkeuksista mistä vaan.
Huh kun sai juosta! Mutta lopulta vaikka me säädettiinkin siellä sun täällä, niin mieli on parempi kuin hyvä. Asiat onnistuivat ja onnistuivat myös hyvin. Ei mitään maata kaatavan vaikeaa ja kuitenkin Voltti on vielä nuori, kokematon koira ja minä en tunne sitä vielä tarpeeksi hyvin tietääkseni joka hetki missä ja miten me mennään. Pääasiassa me mennään kovaa. Voltti siis menee ja minä ruikutan perässä ;o)
Toisella kiekalla otettiin videollekkin molempien koirien menoa. Tyhmät ei tajuttu heti, sillä Dion oli niin loistava ja ei Volttikaan hullumpi. Toisella kierroksella alkoi väsy painaa niin koirilla saati itsellä. Ei vaan jalka enää noussut niin rivakasti! Eikä koiratkaan jaksaneet niin koota ja tehdä.

Ihanat treenit! Sai tehdä, mennä kovaa, silti kaikenlaista ja jarruttamista kovasta vauhdista. Ihan superia! Ehkä myös opittiin taas paljon ja luottamus koiraan nousee. Vaikka virheitä tulee, niihin ei saa jäädä kiinni eikä myöskään pelätä. Treenataan lisää! Paljon onnistumisia, jotain korjattavaa.
Hyvä me. Etenkin Voltti.

Lopuksi lenkkeilyä ja koirien uittamista. Paljon juttua ja vähän jäätelöä. Mukava elokuun vapaapäivä :o)

Video Dion ja Voltin liitelyistä.

sunnuntai 5. elokuuta 2012

meidän lauma

Tulee kirjoiteltua lähinnä Voltin tekemisistä, vähän Viuhkankin. Ei meidän muut koirat laiskana kylkeä käännä tarhassa nekään. Jokainen tekee jotain joka päivä, ellei muuta niin lenkkeilevät tietysti.

Riepun kynsivamma jäänee pieneksi ongelmaksi. Ei näy kuin viilto kynnen juuressa, ei onnu eikä vielä ole kynsi lähtenyt irti eikä näyttäisi siltä, että pitäisi käydä irrottamassakaan. Eläinlääkärin neuvosta pikaliimalla paikkaamme sen :o) Tai siis paikattiin.
Minun ja bortsujen lomaillessa mökillä oli Juha huolehtinut lasten kanssa koirista. Hyvin tietysti.

Tänään omalla pihalla pienet mielenvirkistykset kaikille. Ruuti sai tehdä istumisia, maahan menoja ja odottamista. Odottaa tasan 2s. Tai kaksi peruutus askelta. Mutta kyllä se siitä, joskus. Kun jaksaisi vaan vähän tehdä, onneksi se on ihan älyttömän ahne. Ja villi.
Maliina keskittyi lähinnä odottamiseen ja malttamiseen. On vaikeaa, ei jaksaisi malttaa lupaa hakea palloa. Vinku inku ja etujaloilla steppaaminen. Mutta odotti monta kertaa hyvin lopulta. Sen kanssa on myös hiukan aksattu ja ei mene yhtään hullummin. Jos vaikka ilmottaisi kisaamaan :o)
Viuhka sai pikaiset tokotreenit. Lähinnä kun vaan tehdään ja meillä on yhdessä hauskaa!
Riepu teki kaukoja ja noudot. Kaukoilla ei ole mitään asiaa kokeeseen, muttei me olla menossakaan. Tekee, mutta peruuttaa, liikkuu sivuun, steppaa eteen. Aloitus ja lopetus paikka on sama, mutta siinä välissä on liikkunut vaikka kuinka paljon joka suuntaan. Noudot on hyvät.
Voltti ei tehnyt mitään. Se lähtee mukaan kentälle demoilemaan ja iltapäivällä on omat treenit.

Monesti miettii, että vähempi koiramäärä kyllä riittäisi. Ruutille voisi etsiä kivan sijoituskodin. Mutta koskaan en kuitenkaan haluaisi luopua kenestäkään. Jokaisella on se oma juttu meillä kuitenkin, tärkeä sellainen. On niin rakkaita!



treeniä ja kisaa

Aamupäivällä pikku treenit aksaa sisarusten kanssa. Voltti siis.
Sepon 3-lk rata jostain, aika helpon oloinen ja kivasti Volttin kanssa mentiinkin heti se nollilla läpi. Vieläpä hyvin mielestäni. Estevarmuus oli hyvä, ohjauksiin tuli kauniisti. Kesti tiukahkon leikkauksen pujottelussa, tuli jopa vetoon. Kontaktit nopeasti loppuun alas saakka. Rimat pysyi. Okserin hyppäsi hyvin. Niisto oli hyvä. Jne. Olin kovin, kovin iloinen mun pienestä, upeasta, parhaasta ja rakastettavimmasta kiiturista <3
Menin toisenkin kerran, nollaa edelleen muttei ehkä yhtä hyvin. Mutta hyvin silti. Nyt Aan himmasi :o/ Muuten ihan ok siis.

Ihan lopuksi kontakteja hiukan Lauraa matkien. Tulos: hiukan epävarma koira. Hitto, että olen välillä tyhmä.

Iltapäivällä Sepon radoille Kirkkikselle.
Hallin ilma oli subtrooppinen. Kisat myöhässä yli tunnin. Ei saa valittaa...
Ohjasin huonosti, koira meni kovaa ja jarrutukset eivät toimineen. Meni mun selän takaa putkeen. Positiivista, että haki avokulman kepeille suoraan ja kovaa.
Tokalla päänsärky oli jo melkoinen. Rata ihan ok. Minä en. Ja Voltti meni läpi vielä pahemmin. Olin sen edessä, en osannut jarruttaa, rintamasuunnat mihin sattu ja himmaili kontaktit.
Mutta toisaaltaan. Ihan hyvä se, tämä ja tuo. Kokonaisuus ei vaan pysynyt kasassa.

Hassu muutos aamupäivästä iltapäivään. Meissä molemmissa. Oltiinkohan me ihan lomalla vielä kuitenkin :o)

Hallin pihassa oli tokohyppy ja autossa metallikapula. Kolme onnistunutta toistoa, jee. Ei epäröintiä nyt lainkaan.

torstai 2. elokuuta 2012

aamulenkillä

Loppukesä tuoksuu vahvasti heinälle, mullalle, viimeisille kukille. Enää ei herää lintujen lauluun, joistakin pihan laidoilla olevista pöntöistä kuuluu sirkutusta. Olisiko muutama lintuemo vetämässä toista kierrosta poikasia?
Aamun aikaisen metsälenkin varustuksiin kuuluu ehdottomasti kumpparit. Vaikka ei ole satanut, kaste laskeutuu ja saa heinän pitkäksi aikaa märäksi. Koiria ei kosteus haittaa, ne menevät onnellisina hännät kippuroilla kaikesta huolimatta.
Teeriparvi säikäyttää. Ne päästävät todelle lähelle ennenkuin räpyttelevät äänekkäästi lentoon. Sorsapesua syö mustikoita ja käyttävät meidän laituria vessana. Siistiä, eihän nyt omaan kotiin kakata. Lokit kirkuu läheisen minisaaren ympärillä, joku on kalassa ja heittelee niille maistiaisia.
Huomaamatta kävelee pitemmälle kuin on aikonutkaan. Vaaran laelta näkee puiden raosta pitkälle. Siellä kaukana jossain metsän raja siintää sinisenä ja sulautuu harmaaseen taivaaseen.
Metsän tuoksu on taas erilainen. Raskaskin, voimakas. Vaikka on vasta elokuun alku, on jo selvästi syksyä mukana.

Täältä pitäisi huomenna lähteä. Palata arkeen, joka sekään ei aina ole hullumpi. Kyllähän kokonaista perhettäkin on jo ikävä.


keskiviikko 1. elokuuta 2012

Tokoa tokoa vaan. Kun ei mökillä aksaamaankaan pysty ;o) Aamupalan eteen vähän hommia.
(Täällä on annettava kaksi ruokaa kun liikkumista on melkein kokoajan ja laihtuvat muuten)

Viuhka teki noutoja. Tekikin ihan hyvin, tykkää niin paljon siitä muttei varasta kuitenkaan. Tunnariakin varmaan vuoden tauon jälkeen ja oikea löytyi ongelmitta. Vähän luoksetuloja yms. sitten Viuhkankin mielestä oli tehty töitä tarpeeksi ja malttoi pysyä pois Voltin vuorolla. (Viuhka siis metsästää mitä lie sammakoita ja sisiliskoja niityllä tyytyväisenä vaikka kuinka kauan)

Voltilla tunnari. Jos kerta eka oli minun mieleen täydellinen, niin ei toistoa turhaan. Vauhtia takaisin tuomiseen voisi olla enemmän, mutta mielummin tällä hetkellä rauhallisempi ja tarkempi työskentely kuin liikaa vauhdin hurmaa.
Ohjattua noutoa, piha oli hiukan ahdas. Voltti ei päässyt omasta mielestään tarpeeksi isolle kaarelle hakemaan ja menikin portaiden kautta saadakseen suoran linjan kapulalle. Merkki on nyt hyvä, menee kovaa ja suoraan taakse.
Muutama kaukokäskyjen liikesarja läheltä ja palkalla. Tekee aika hitaasti, mutta huolella nyt. Vauhdin saa mukaan helposti, mutta tarkkuus silloin kärsii. Eli mennään tällä virkamiestokolla hetki etenkin noissa tarkemmissa liikkeessä.
Stopit kieroilla on nopeita! Nurmi vaan kärsii niistä.

Juha on käynyt uittamassa maleja joka päivä kotosalla. Riepun kynsi voi hyvin, ei kuulemma onnu eikä näy yhtään mitään kummoista. No ei varmaan osaa niin katsoakkaan, mutta pääasia ettei onnu.

Kuulin eilen, että muutama on miettinyt opettaa koirilleen sekä pysäytys- että juoksukontaktit myös. Tämähän on ollut projekti meillä Voltin kanssa ja ei hullummin toistaiseksi. Täysin tyytyväinen en ole pysätyksen aavistuksen omaiseen himmailuun, mutta uskon asian korjaantuvan kun varmuutta tulee. Juoksuversiokaan ei ole sellainen täysin läpi vaan hulluna-ajatus. Ehkä lähinnä sama kuin monilla isommissa kisoissa, alas ja vapautus. Tosin ilman vapautusta kun se tuli jo! Täytyy vaan ylläpitää molemmat tavat treeneissä.  Ehkä onnistuin, saas nähdä kuin ajan kanssa käy.
Niin se muoti ja ajatukset menee agilityssakin.

Nyt on aamutokoiltu, syöty, kahvit juotu ja ulkona raikas aamu aurinkoineen. Lenkki kutsuu!

Ei ihan laiskana

Molemmat ovat saaneet tehdä pieniä tokotreenejä lomailun ohessa. Viuhkalla ne ovat täysin päämäärättömiä temppuiluja mielen virkistykseksi. Voltilla vähän enemmän.
Seuraaminen on hetken ollut kovin innotonta. Nyt sitten pari päivää "asenne seuraamisia". Toimii :o) Ei vaan viitsi kauhean pitkiä pätkiä tehdä ettei kyllästy. Tosin tuossa asenne seuraamisessa on enemmän kuin tarpeeksi asennetta myös sivulle tulossa. Hyppäys ilmaan ja sivulle. Tosin noup hätä, kokeessa tuskin saadaan yhtä hauskaa ja me mennään vaan-asennetta ylle ;o)
Merkille kun pitää olla joku eri pysähtymis käsky kun kuulemma pelkkä merkki ei riitä. Jos hihkaisen seis, niin pysähtyy heti ja jää vinoon. Sama jep-sanalla. Siispä kokeiluu me. Sillä vielä korjaa itsensä suoraan sinne taakse. Täytyy joltain kysyä saako sitä käyttää.
Pensaiden kierron kautta seis ja maahan. Maahan tahtoo jäädä vajaaksi helposti, koska on niin kivaa ja niin kauhea hinku päästä taas kiertämään!
Kaukokäskyissä tarttee aina vahvistaa, vahvistaa, vahvistaa. Tosin minust aon kyllä ihan hyvällä mallilla. 15m kyllä on kamala pitkä matka!

Lisäksi ollaan lenkkeilty, syöty mansikoita ja mustikoita, uitu ja oltu vaan. Tätä luvassa vielä muutama päivä :o)