Ei siis olla paljoa päästy siinä eteenpäin kun ei olla ehditty treenaamaan. Pihassa on pujottelu, mutta nurtsi on ollut aika liukas & yksi keppi sojittaa minne sattuu enkä saa sitä väännettyä suoraksi. Mikä lie.
Mutta tiistaina Sporttiksella teki odotellessa muutaman toiston. Remmissä menee pääosin hyvin. Ellen onnistu saamaan sitä jumiin... mutta ei Prim onneksi ota nokkiinsa.
Ilman remmia taisi kerran tehdä alusta loppuun hienosti, mutta sitten ei malttanut. Menee kyllä kovaa ja matalana, taisi jo vähän kiljuakin.
Kotona remmin kanssa ihan hyvin. Ilman taas ei jaksa keskittyä joka väliä. Mutta molemmat puolet ovat ihan sama, aika hyvin hakee sisään myös kulmista. Mutta ei varmasti kestä mun juoksemista vielä. Tosin en kyllä remmin kanssa pystyisikään.
Joku on käynyt salaa treenaamassa Primin kanssa. Selkeästi. Nyt ei merkkiäkään haahuilusta, flänkkäämisestä tai omin päin esteiden valkkaamisesta. Päinvastoin, katselee jopa vähän liikaa missä minä viivyn. Ottaa kieltoja jos ja kun ohjaus ei ole vimpan päälle. Joku on sanonut, että sitä saa mitä tilaa.
Eli nyt aletaan työstämään tasapainoa estehakuisuuteen, irtoamiseen ja toisaaltaan taas ohjaajan seuraamisen ja ohjauksiin tulemiseen. Eikös kuulostakin hienolta! Suunnitelman ajatus valmis, toteutus vaan puuttuu. Ehkä kohta.
Odotellessa keppejä hihnalla ok ja ilman ei jaksa ihan kokonaan vielä keskittyä. Kumma vaikutus tuolla hihnalla.
Prim teki puomin radan pätkän osana ja se muuten teki sen aika hienosti suorastaan. Perusohjauksilla toimi oikein nätisti. Muutama kerta jouduttiin hiomaan yhtä vippaus kohtaa. Mikä lie siinä nyt sitten olikaan.
Tuli kyllä tosi nätisti ohjauksiin, ei laukonut mihin sattuu yms. Rimat 35-40cm ja aika sinut on niiden kanssa.
Ihmeteltiin kimpassa vähän, että hassua kuinka vähällä treenillä noi pennelit vaan menee, tekee ja oppii. Siis sellaisella treenillä, missä on esteitä mukana. Kyllähän niitä kaikkea muuta tulee lenkilläkin tehtyä. Ohjauksia yms.
Vompatti meni ihan hienosti :) Senkin kanssa sitä vippaus kohtaa vähän säädettiin. Aika kummasti vaikuttaa tuo oma liikesuunta ja ärsyttävintä on, että joka kerta jos nappas väärän hypyn, tiesin katsoneeni sitä hyppyä. Argh.
Mutta muuten, vähän säädettiin ohjauksia ja sen sopivuuksia. Vitsi se on hieno whisky leikkauksissa! Ja ne on joskus olleen tosi hankalat meille.
Whisky leikkaus, niistot ja oikeastaan vippaus on vaan niin meidän juttu.
Mukavat treenit ja kummasti piristyi vaikka lähtiessä oli ihan puolikuollut. Nyt tosin ihan silmät kirkkaina ihmettelemässä, että nukkumaankin pitäisi mennä.
Harmittaa kun ei ole ehtinyt sitä sun tätä. Sitten iskee välähdyksiä keskellä yötä, että hei! sekin jäi tekemättä. Mutta kyllä se tästä :)
Myymälä siirtyy 1.4. Musti ja Mirri Oy:n omistukseen ihan yrityskauppana, jatkan 2 viikkoa vielä vähän apuna. Sitten siirryn lomille ja mietin mitä haluan tehdä isona.
Muutama kurssi sovittu kevääseen, parit seurakoulutukset, Marjon kennelpäivät. Sitten mökki kutsuu :)
Perjantainakin meni sen verran myöhään töissä etten enää lähtenyt vähäksi aikaa tokoilemaan hallille. Tarttee muistaa ens syksynä, että on ihan turha ottaa ja maksaa vuoroa kun en siellä näköjään käy. Ryhmässä paikallaoloja tarttis kyllä treenaa.
Lauantaina ja sunnuntaina molemmilla vähän tokoiluja. Su sain itseni jopa kentälle asti.
Prim tekee ihan kivasti, tosin on kovin levoton välillä ja jumittuu korvien välistä helposti etenkin noutokapuloihin.
Teimme nyt ehkä 3. kerran ruutua ja aika hyvin alkoi tajuta minne pitää mennä. Ja menee muuten kovaa ;) Eikä flänkkää.
Myös merkkiä ja ei mennyt sekaisin merkki ja ruutu nyt.
Ihan perusjuttuja, Z:n liikkeitä. Kesti hyvin taakse kävelyn ja asennotkin oikein. Istumisessa avustin vielä.
Lopuksi päätin aloittaa ohjatun noudon treenaamisen. Ja oi kuinka jumittu kapuloihin. Mutta positiivista oli, että haki aina sen minkä halusinkin.
Volttilla Z, hyvin kaikki. Ruutu, flänkkää kyllä vasemmalle aika paljon. Mutta itse ruutuhan kyllä löytyy hienosti. Samoin merkille menot on nyt hienoja.
Seuraamista ja siinä takapään käyttöä eli paljon käännöksiä. Siirtymisiä.
Kaukoja ja muuten ne kyllä toimii, mutta ne takajalat vähän steppaa seiso-istu vaihdossa. Kestäiskö tämän, ei mihinkään huipulle olla menossa tai siitä edes haaveilla.
Muuten vain lenkkeilyä. Prim pujottelu-projekti on nyt vähän jäissä. Tai sanoisko kurassa. Piha on niin liukas kurasta ettei voi mennä kokeilemaan.
Mitenhän saisin agilityesteet mökillä? Siellä olisi kilsan päässä vanha koulun kenttä, hyvin pystyisi sinne virittää.
Ollut vähän kiireinen ajanjakso ja siitä kärsii kaikki. Koirat, perhe ja minä. Lauantai iltana alkoi sitten migreenikohtaus, onneksi tällä kertaa lievempi versio. Tai sain lääkkeet ajoissa. Mutta ei mitään jakoja lähteä sunnuntaina kisaamaan Turkuun.
Niinpä illalla vähän tokotemppuja Primin ja Voltin kanssa, ei kummempaa.
Alkuviikko, tai itseasiassa koko viikko, on ollut taas hei haipakkaa. Unet jääneet pakosta ja myös tahattomasti todella vähälle. Mun pää ja kroppa ei oikein kestä sellaista, mutta nyt on pakko.
Tiistaina olin treenaamassa ja ei ollut meidän päivä. Tai mun. Ihan säälittävää menoa ja perussimppeliä ja helppoa radan pätkää, minä en edes muistanut sitä loppuun. Inhoan valsseja. Olen tosi huono niissä. Mun koirat ei käänny niillä silleen tiukasti.
Voltti nyt oli pätevä. Niin pätevä, että olin usein ihan liikaa edellä ja sitten olinkin jäljessä. Mitäs oli niin taitava pujotteluissa.
Prim. No treenattiin eteenmenoa ja hyvin meni aluksi palkan kanssa. Sitten sama ilman eikä ongelmaa. Ongelma meinasi tulla kun se luuli siellä olevan lelun edelleen ja siitä ajatuksesta irrottaminen oli haastavaa hetkellisesti. Ne valssit sen kanssa ei ainakaan parantuneet. Koirassa isompaa vikaa ole, en vaan oikein hallitse edes ajatusta kahdesta peräkkäisestä ei niin kivoissa kulmissa. Lopuksi se läksi flänkkäämäänkin väsyessään. Tai paremminkin meni läpi ohjauksen, ehkä enemmänkin niin.
Tein hihnassa 6 keppiä ja sain hihnan jumittumaan keppeihin... onneksi ei ole kovin herkkä koira! Lopuksi suorana 6 ilman hihnaa ja hei, se pujotteli! Kovasti on fyysistä sen homma edelleen. Ehkä se tajuaa ettei kannata runnoa. Vauhdissa ei ole valittamista.
Torstai oli niin kamala päivä että. Lähdin liikkeelle 7.30 4h yöunien jälkeen. Iltapäivällä kävin kotona syömässä ja ottamassa torkut. Takas töihin koirien kanssa ajatuksena lähteä sieltä suoraan treenaamaan. Turha toivo, ei vaan ehtinyt tehdä hommia ajoissa. Ja sitten iski kamala väsy ja ilmakin oli huono. Kotona ysin jälkeen ja siinähän se. Koirat joutuivat taas tyytymään ei edes niin pitkään lenkkiin :(
Aloitettu leveällä kujalla = juoksi vain läpi.
Jatkettu leveällä kujalla = harjoiteltiin kulmia, lähetyksiä, vastaanottamista ja leikkauksia
Väliaikaraportti syksy -13: Meni miljoonaa läpi, kesti leikkaukset, aika hyvin löysi myös oikean aloituksen
Talvi -14: ei tehty pujottelua, koska nuori, ei kujalla mahdollisuutta
Lopputalvi -14: otettiin käyttöön Sporttiksen vinokepit
1. kerta hihnassa & ohjurit: vähän pomppuloikkaa, mutta hyvin tahdista kiinni
2. kerta ilman hihnaa & ohjurit alussa ja lopussa: oikein hyvin melko vinoilla kepeillä. Tosin todella fyysinen, täysiä ja päin. Kulmat melko hyvin. Menee tajuttoman kovaa.
3. kerta ilman hihnaa ja ei ohjureita: sama kuin yllä
Tauko noin 1,5kk.
Nyt siis noin maalikuun puoliväli. Pihassa kujakepit. Noin 10-15cm auki, meni kovaa ja "hulluna".
Sporttiksella vinokepit. Pomppuloikkahullukiljunta. Kepit vaan levis melkein maahan saakka, "ei haittaa jos vähän sattuu". Omistajalla meni usko ja miettiminen, että kuis nyt kun oppii vaan hulluna vetämään läpi. Ei terveellistä, ei keskity.
Kerrottiin, että hihna on keksitty. Tässä pääsi syvä huokaus. Prim olisi ehkä huokaissut kanssa jos olisi tajunnut.
Tänä aamuna siis koira hihnaan, kepit pihalla suoriksi, syvään hengitys ja mantraa "en hermostu, en hermostu, en hermostu".
Väliotos: hulluna kiljuva koira, punaisena helottava ohjaaja ja melkein rakot käsissä. Onnistuttu jäämään hihnasta kiinni keppeihin, tallomaan koiran hännälle (pitkäkarvaiset ei siis ole minua varten), törmätty aitaan, saatu hihnan käsilenkin rinkula silmään, naapurit ehkä luulee minun tappavan koiraa sen ääntelystä päätellen, turhautunut koira (joka ei tajua nyt yhtään miksi ei saa vaan juosta hulluna).
Lopputulos aamun treenistä: rakko kädessä, matala kiljuva koira, joka yrittää mennä hulluna läpi ja muutaman kerran jo jaksoi keskittyä ainakin melkein puolet kepeistä ja huomio, ettei Prim todellakaan onneksi ole kamalan herkkä tai ota nokkiinsa. Eikä kukaan naapuri kai soittanut eläinsuojeluvalvojallekaan ja vain yhdet aamulenkillä olevat jäivät katsomaan mitä ihmettä me puuhataan (tietysti tässä kohin muistin kehua Primin kovaan änneen ;o)
Koiralle tuli kaiketi kova aivohiki, ohjaajalle ihan fyysinen hiki (toppatakki oli vähän liikaa) ja nurtsissa on melkein ura pujottelun kohdalla.
Voltti oli etupihalla ja kaivautunut koppinsa takanurkkaan. Miksi lie.
(kovasti tuli ikävä sitä _ajattelevaa_ koiraa just nyt)
Operaatio jatkuu... joskus.
*Päivitys*
Jatkettiin illalla kerta vielä näki jotain. Mitä tapahtui päivän aikana? Nyt veto oli edelleen kova pujotteluun, mentiin matalana ja ei tietenkään jaksettu ihan kaikkia välejä joka kerta keskittyä, MUTTA noin 6 toistolla 3 meni oikeasti hyvin. Oho.
Minun tarvitsee opetella taistelemaan. Jos joku kohta k***see, niin on vain jatkettava. Eikä heitettävä hanskoja tiskiin. Ongelma on siinäkin, että Voltti on melko nopea ja kun lähtee leviämään, niin sitten se kanssa leviää kunnolla.
Jokaista käännöstä ei saa jäädä miettimään ja yliohjaamaan, joskus vaan tarvitsee mennä ehtiäkseen jatkoon. Ei mitään mutkuja.
Ja kyllä se vaan hienosti reagoi rytmitykseen myös kauempaa, teki sellaisen pienen kauniin käännöksen.
Miksi se on alussa aina niin vaikeaa? Saada rytmistä kiinni.
Mutta treeni oli hyvä. Kaikesta selvitään, vieläpä ihan kunnialla. Ajatusta siihen takaaleikkaukseen, ei toimi niinkuin "normi koiralla" se vaan on rikottava linjaa vähän väärään suuntaan. Vahvistetaan suuntakäskyjä. Kun ei vaan aina ehdi niin ei ehdi.
Mutta on se Voltti vaan <3
Ja Prim. Perusjuttuja, tai siis sitä alkua. Pöllö ei pysy lähdössä. Mutta tekee kyllä. Ja juoksi päin mun kinttuja kun seisoin edessä. Palkkailin käteen ja ehkä se vähitellen tuottaa tulosta. "Heiluta sitä kättä _alhaalla_". Yksi irtoamis paikka ja irtosi, oikeaan suuntaan ja oikeille esteille.
Rimat oli 40cm ekaa kertaa, ei näyttänyt haittaavan. Ehkä niitä voisi nyt nostaa vähitellen. Hui.
Tiistaina treenit taas. Otetaan nyt kiinni kaikki laiskuudet ja ei ehtimiset.
Aika nopea rata. Voltin kanssa muistutus, että tarttee tiukempaa käskytystä joissakin käännöksissä. Ja pyörittäessä sen pitää nähdä mihin sen haluan, muuten ottaa mitä ekana näkee. Mutta muuten, ei pöllömpää. Ja itseasiassa hyvä kun taas muistui noin perusjutut mieleen.
Prim teki pätkiä. Ärsyttävää on se, että se jo pysyi hyvin lähdössä. Nyt taukoilun jälkeen taas ei, etenkin kun on niin täpinöissään.
Muutamia erilaisia käännöksiä alkuun. Kyllä sekin vaan aika muikkuna kääntyy. Mutta myös leviää pakkovalssi-jaakotuksesta kun näkee edessä esteen. Ei lähde minun liikkeeseen vaan nappaa ajatuksissa jo esteitä. Luopumista siis sielläkin. Prim rukan (?) elämä on yhtä luopumisen opettelua. Oli laji mikä tahansa ;o)
Ja toisaaltaan onhan se hienoa kuinka hakee esteitä. Lukee jo ohjauksiakin. Osaa kääntyä putkista yms. Whiskyleikkausta ei osannut.
Kahdet treenit peräkkäin, ohoh. Nyt lepopäivä. Tosin ainakin Prim on erimieltä, siinä on jostain syystä virtaa taas enemmän kuin tarpeen. Voltti ymmärtää ottaa rauhassa sohvalle käpertyen.
Pitkästä aikaa hiukan tokoa Sarin kanssa kentällä.
Pääosin vain häiriötä, sen treenaminen yksin on vähän hankalaa. Paitsi jos lähtisi pahimpaan kauppa-aikaan vaikka Prisman eteen.
Primillä oli energiaa vähän yli ja perusasennon vaatiminen & pysyminen häiriöistä huolimatta oli hiukan vaikeaa. Muttei mahdotonta. Tosin alkoi ujeltaa, painetta tuli ja se purkautui sitten vinkumisena.
Hiukan seuraamista ja sivulle tulemisia. Parempaan päin. Olisi varmaan vielä enemmän jos ehtisi niitä tekemään. Onneksi kohta ehtii, ei ole enää sitäkään tekosyytä laiskuudelle.
Jääviä ja kappas, ei onnistunut seisominen heti. Hiippaili. Vähän palautusta ja palkkaa, ei enää häiriitynyt taakse kävelyistä tai mistään. Maahan meni niin kovaa ja nopeasti, että oli kuin sammakko.
Volttilla häiriö seuraamiseen. Hyvin selviytyi vaikka selkeästi hiukan paineistui ja silloin painautuu enemmän kiinni. Paljon vasemmalle käännöksi, Sari tarkkaili takapään käyttöä ja asentoa.
Ruudulle saatiin lisähäiriötä kun Mari asetteli merkkejä sinne tänne ja viereen. Läksi kovasti kaartamaan "valeruutuun", mutta ratkaisi asian aina oikein. Aika pätevää melkeinpä.
Kaukokäskyissä myös alkoi tehdä omiaan kun liikkeiden väli olikin pitempi. Mutta asentovaihdot ok muuten, nyt kun ei todellakaan ollut enää ylivireinen, niin seiso-istu siirrossakin malttoi peruuttaa istumaan.
Lopuksi luoksetulo läpijuoksuna ja sitten pysäytyksillä. En osaa sanoa ajoissa, koira kyllä pysähtyy hyvin.
Mutta Voltille ei ehkä oikeasti sovi kaavoista poikkeaminen ainakaan pitkän päälle. Se on varmempi, rennompi ja iloisempi kun oikeasti tietää mitä tekee. Häiriötä tarvitsee treenata ja sen se alkaa kestääkin ilman kummempaa ahdistusta.
Prim sai vielä illalla vähän keskittyä tunnareilla. Voi verenpaineen nousu... aivan liikaa intoa ja sähellystä. Kyllä se oikea sieltä tulee, mutta ihan kummaa sähellystä ja maistelua ja vaikka nyt mitä. Yksi kapula tuli myös kahtena kappaleena. Kun se sähläys loppui ja alkoi keskittyä pienen keskustelun jälkeen, niin työkin parani.
Sai tehdä lasten antamilla häiriöillä perusasentoa, istumista ja paikallaoloa. Voikuin tsemppasi hienosti. Silmävalkuaiset vain pyöri kun Juuli kutsui ja heitteli nameja ja taputteli käsiä ja maata. Hyvä Prim.
Taisi simahtaa aikalailla, on nukkunut siitä saakka reporankana.
Mia Laamasen radat, Riihimäki.
Kivat radat, tekemistä oli ja koiraltakin vaadittiin osaamista. Saati ohjaajalta. Tänään(kin) se loppui viimeksi mainitulta.
Ekalla radalla niin hyvin kuin vaan pystymme 12 ekaa estettä. Mitkä ei kai olleet helpoimmassa järjestyksessä muita katsellessa. Sitten kosahdettiin niinkin typerään kuin takaaleikkaukseen muurilla. Että silleen.
Tokalla meni taas alku kelvokkaasti, sitten vaan ohjausvirhe, en ihan ehtinyt. Mutta muuten, mikäs siinä kun koira osasi. Taas etenkin pujottelussa vaadittiin jonkinmoista pätevyyttä ja sen se esitti.
Hyppis loppui esteelle nro 2. Voltti olikin jo vallaton ja pinkaisi ihan itse väärälle hypylle. Rallati rallati.
Mutta oli aika kiva fiilis etenkin sen ekan jälkeen. Voltti osasi kyllä, minä onnistuin valitsemaan ne oikeat vaihtoehdot. Paitsi se muuri, siinä tuli kiire ja en rytmittänyt jne. Muutenkin ihan perus takaaleikkaukset mättää...
Tokalla jo vähän harmittikin, plääh.
Ja hyppikseltä ei voinut kuin nauraa.
Positiivisena ettei pudottanut yhtään rimaa vaikka olikin hiekkapohja. Myös, että muistin ja uskalsin jättää Voltin hoitamaan oman hommansa ja etenin enkä jäänyt kökkimään. Paitsi sen kerran ja hyllyhän siitä tuli.
Kontaktit jes, tosi se pysäytyspuomi on aika hitaan puoleinen.
Mutta ratoja ei saada nollana läpi. Ei edelleenkään. Eikä kai koskaan.
Ehkä tyydyn treenailemaan, koska niistäkin, ja varsinkin niistä, saa kiksejä riittämiin just nyt. Tai viikon päästä on kisat... mietitään sitten uudestaan. Jos treenailisi ja miettisi ensi vuodeksi oisiko mitään tavoitteita ja mahkuja mihinkään. Nyt ei ole.
Meinasi iskeä muistamattomuus, en muistanut Christan tokotreenien olevan just nyt torstaina eikä seuraavana. Mutta onnistuin sentään olemaan paikalla suunilleen oikeaan aikaan.
Otin Primin ja seuraamisen & noudon.
Seuraamisessa on just se paikka ja pää. Miten ja kuinka ja voi että. Se ei mitenkään ole aina samalla tavalla, pitäisi ne kriteerit asettaa. Ei voi seurata kuono ylöspäin, pärskii ja on vaikea pysyä asennossa & menee ihan jumiinkin. Tästä oltiin samaa mieltä. Sitten kun en halua sen laskevan päätä myöskään sinne polven tasolle, joku välimuoto. Saatiin muutamia hyviä asentoja ja selkeä tavoite siihen.
Se on sitten myös pikkasen vino. Johtuen kaiketi siitä liian pystystä asennosta, josta ensin yrittää lähteä. Korjattiin sivulle tuloa, tulee vähän turhan asenteella ja fyysisesti. Oma vika, mitäs opetin.
Saatiin se korjattua kunhan itse tajusin koko asian (no en ehkä tajunnut, mutta Prim tajusi eli pääasia kai?). Täytyy näitä tehdä nyt sitten kun taas ehtisi treenaamaan!
Ja se nouto. Mitä ollaan tehty viimeksi öööh.... ennen joulua.
Ei ihan muistanut sitä luovuttamis hommaa. Sitten kun muisti niin eipäs se luovuttanutkaan vaikka peruutti siihen mun sivulle. Mutta eipä varastanutkaan sinne, sillä hetkellä. Eli tätä juttua vähän fixailtiin ja voi pieni Prim raukka. Ei korvia, ei korviaa, ei ymmärrystä laisinkaan... Eli kun sitten tuli sivulle, niin pelkästä vaikka "hyvä" sanasta ampaisi noutamaan. Jep jep. Purkuun ja vaatimuksia. Ei jankkaamista vaan selkeät säännöt. Mutta hei, mun puucee sentään pystyi leikkimään (josta muistona taas mustunut sormi) eikä jäänyt kyyläämään kapulaa.
Nyt sitten kotiläksynä näitä, sekä vauhtinoutoja (kun on vaan niin lapsi vielä, pitää olla myös hauskaa!), sivulle palautuksia ja kaikkea siitä ja väliltä.
Kehuja taisi saada, ei pöllömpi koira ;) Mun kaupasta siis saa kohtuullisen kilttejä ja ehkä varsin kivoja koiria.
Nyt sitten kohta alkaa treenaaminen. Vielä pari viikkoa on aika hektistä, mutta sitten!
Eilen en ehtinyt agilitytreeneihinkään kun töissä meni myöhään ja päälle lapsen kuljetusta.
Mutta Primillä oli hauskaa myös vapaa-ajalla :D Sai uuden lelun, ei se raukka ole tainnut saadakkaan koskaan ikiomaa pehmolelua!
Mökkireissulla ei tullut tehtyä edes tokoa. Ei liikkeen liikettä vaikka niin kovin kuvittelin. Ei muka ollut aikaa. Mutta lenkkeiltiin senkin edestä.
Oli paljon ilveksen/ilvesten jälkiä siellä jänisten jälkien joukossa. Todennäköisesti ilves voi paksusti, jäniksiä oli niin hurjasti. Teeriparvia lähettiin liikkeelle, olipa niitäkin paljon. Arvuuteltiin joitakin jälkiä, ahma vai ei. Kuka oli raapinut kaarnaa puista? Hirvikin oli oikaissut järven poikki, kovasti kiinnosti sen jäljet koiria. Lumikieppejäkin löytyi, taisi joku olla kohtalokas linturaukalle. Kettu tai ilves saanut saalista.
Sorsia jo lensi taivaalla töräytellen. Koski on tietysti sula, kai ne jo sinne meni. Hassua kun oli täysin hiljaista, niin linnun siipien iskut kuuli.
Haukkoja kaarteli taivaalla ja pöllö säikäytti meidän hämärässä. Hitsi että se olikin iso tai antoi ainakin sellaisen efektin.
Jonkun elukan koirat ajoivat laiturin alle piiloon, oisko ollut saukko. Ehkä.
Talitintit jo vähän virittelivät kevät laulujaan, aika nihkeästi irtosi vielä. Metsähiiret juoksi hangella, Prim yritti pyydystää niitä onneksi siinä onnistumatta.
Pimeällä saunareissulla otsalampun valossa jotkut silmätkin pysäyttivät. Hetken katsoivat, sitten läksivät. Mikä lie, sitä en nähnyt. Jänis, ilves?
Lunta oli ehkä 20cm, mutta melko raskas kävellä kun siinä oli pieni kuori. Aukeammilla ehkä enemmänkin lunta, metsässä ei sitäkään. Koirien tassut onneksi kestivät lumen. Tai siis sen kovemman kerroksen.
Äiti pelotteli minun mennessä metsiä pitkin poikin, että herätän karhun. No en herättänyt :o) Myönnetään, että vaaralla hiukan katselin kuusien alle tarkemmin.
Hassua kävellä pitkin poikin helmikuussa tuolla. Olikohan viime vuonna suunilleen samaan aikaan -34°C, nyt +2. Lunta silloin paikoitellen n.70cm (äiti pitänyt kirjaa). Silloin mentiin lumikenkien kanssa, nyt ei edes voinut ajatella niitä käytettävän. Tai ehkä jäällä.
On Voltti ja Prim vaan niin helppoja reissukavereita. Autossa nukkuvat tyytyväisiä. Mökillä nukkuvat jossain tai ovat rapsutettavana. Remmejä ei tarvitse, ei ne mihinkään karkaa.
Maanantai matkustettiin takaisin Nummelaan ja ehdin töihinkin hetkeksi.
Tiistaina Voltilla Sporttis treenit. Vähän oli alussa kiirus ja sainkin sen nappaamaan väärän esteen. Muuten rata taas kerran onnistui :o) Mikä ihme, että tuolla tyyliin "kaikki onnistuu" ja kisoissa ei.
Lauantaina kokeillaan taas.