Eilen työrupeama päättyi jo klo 20 jälkeen ja omat koirat saivat hiukan rillutella ennen lomaa.
Voltti on niin tuttu ja ihana, mutta huomana kuinka Vinkille on joitakin asioita opettanut jo paljon paremmin kuin sille. Esimerkiksi takaakiertoihin lähtee helpommin ja kauempaa.
Vänkä vielä vähän humputtelee ja opettelee seuraamaan ohjausta, siinä nyt ei välttämättä edes esteitä tarvita. Tietää se mikä on hyppy (rima 5cm maasta) ja mikä on putki.
Nyt kohta rauhoitutaan Joulun viettoon. Kunhan ensiksi on siivottu, siivottu ehkä uudestaankin, tehty muutamat jouluruoat, käyty kyläilemässä, hoidettu hevonen, lenkitetty koirat ja aloitetaan koko rumba taas uudestaan. Oma valinta, kukaan ei käske pitämään montaa koiraa, tehdä useampaa lasta saati omistaa hevosta. Mutta siitä minun elämäni rikkaus ja rakkaus tulee.
lauantai 22. joulukuuta 2018
maanantai 17. joulukuuta 2018
Ensimmäiset Veet 8 vuotta!
Aika rientää.... vastahan he syntyivät! Viuhkan ja Tip'in pupsit, neljä kovasti odotettua bordercollien pentua.
Pennuista kehittyi tekeviä harrastuskoiria, mutta valitettavasti jo 3/4 ovat onnettomuuksien myötä jääneet vähän sairaseläkkeelle agilitysta. Onneksi kuitenkin on olemassa muutakin tekemistä kuin aksa, sillä ei ikä vielä tassuissa tunnu.
Volttihan on edelleen täysin terve ja tekevä, ehkei enää niin nopea kuin joskus. Muttei tarvitsekaan. Voltti on uurastanut kolmen pentueen verran lisää LS pentuja, yhteensä 18 pentua ja se on melkein liian paljon se. Ellei se olisi niin hyvä emo ja palautunut nopeasti, niin en tietenkään olisi teettänyt kolmatta pentuetta.
Voltti on ollut enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitellakaan sen olevan! TVA, agility- ja hyppyvalio, BH suoritettu. Se paimentaa vaikkei kovin vahva siinä olekaan. Treenannut hakua ja jälkeä, niissäkin olisi ollut oiva kisakoira jos olisin ehtinyt hiukan enemmän panostamaan. Pienestä koostaan huolimatta PK-esteet eivät olleet sille ongelma.
Luonnetestissä se hylättiin, mutta oikeassa elämässä se ei reagoi ääniin, ilotulitteisiin, ukkoseen tms. Eikä sen jälkeläisetkään.
Toivottavasti tämä pieni kultakimpale pysyykin terveenä ja ilonani vielä pitkään <3
Pennuista kehittyi tekeviä harrastuskoiria, mutta valitettavasti jo 3/4 ovat onnettomuuksien myötä jääneet vähän sairaseläkkeelle agilitysta. Onneksi kuitenkin on olemassa muutakin tekemistä kuin aksa, sillä ei ikä vielä tassuissa tunnu.
Volttihan on edelleen täysin terve ja tekevä, ehkei enää niin nopea kuin joskus. Muttei tarvitsekaan. Voltti on uurastanut kolmen pentueen verran lisää LS pentuja, yhteensä 18 pentua ja se on melkein liian paljon se. Ellei se olisi niin hyvä emo ja palautunut nopeasti, niin en tietenkään olisi teettänyt kolmatta pentuetta.
Voltti on ollut enemmän kuin olisin ikinä voinut kuvitellakaan sen olevan! TVA, agility- ja hyppyvalio, BH suoritettu. Se paimentaa vaikkei kovin vahva siinä olekaan. Treenannut hakua ja jälkeä, niissäkin olisi ollut oiva kisakoira jos olisin ehtinyt hiukan enemmän panostamaan. Pienestä koostaan huolimatta PK-esteet eivät olleet sille ongelma.
Luonnetestissä se hylättiin, mutta oikeassa elämässä se ei reagoi ääniin, ilotulitteisiin, ukkoseen tms. Eikä sen jälkeläisetkään.
Toivottavasti tämä pieni kultakimpale pysyykin terveenä ja ilonani vielä pitkään <3
lauantai 1. joulukuuta 2018
Ensimmäiset kilpailut
Sitä joutuu joskus miettimään mitä vastaa kun kysytään milloin koira on kisavalmis. Karkeasti ehkä silloin kun se osaa kaikki esteet useamman esteen kokonaisuuksissa. Ei haitanne jos pysyy lähdössä ja viretila suunilleen kohillaan. Toisaaltaan kisoissa voi löytyä koirasta aivan uusia puolia, joita ei ole onnistunut huomaamaan treeneissä.
Osa voi johtua ohjaajan erilaisesta käytöksestä (jännitys?), siitä ettei ole perussääntöjä yleistänyt koiralle erilaisissa tilanteissa tai ihan vaan koska meno ja meininki muuttaakin koiran virettä enemmän kuin odottaakaan. Joskus niistä tulee ihan villejä ja jotkut alkavat sijaistoimintana esim. haistella mattoa kesken homman.
Toisaaltaan kisaamaan oppii vain kisaamalla, niin ohjaaja kuin koira. Saati yhdessä koirakkona.
Tästä päästiinkin siihen, että Vinkki ja sen veli Bou starttasivat tänään agility uransa 18kk ja 5 vrk:tta vanhoina. Tarkoitus ei ollut startata heti vaan sitten kun siltä tuntuu. No tuntui, Tessan kanssa vähän silleen puolisalaa lähdettiin katsomaan miten teinit baanattaisi.
Minuahan ei jännitä. Paitsi kun uusi koira aloittaa kisaamisen, sillä ei voi tietää mitä tapahtuu. Jos nyt yleensäkään voi varmaksi. Mutta kun on uusi paikka, Vinkki on luvattoman vähän tehnyt missään muualla kuin Lägi Areenalla, kisatilanne ja kaikkea. Plus se puomi.... joka oli jo vautsi vau ja kivaa, mutta sitten kun muuttui erilaiseksi puomiksi, niin eipä ollutkaan.
Koko viikon olen sairastanut enemmän ja vähemmän flunssaa. En ollut treenannut kuin edellisenä päivänä muutaman kerran kontaktit läpi ja siitä nousi lähinnä ärsytys, koska se puomi. Mutta nyt mentäisi ja katsottaisi missä mennään.
Kisoissa oli heti kivaa. Oli tuttuja ihmisiä runsaasti ja paljon heitäkin, joiden nimiä en tiedä, mutta tunnistan. Oli leppoisaa, kannustavaa ja suorastaan hauskaa. Koska Sari Mikkilä oli tuomarina, niin senkään puolesta ei tarvinnut jännittää. Radat olisivat sujuvia ja oikeasti 1-luokan tasoa ilman kommenvinkkejä, kuitenkin jotain piti osatakin. Vaikka edes ne esteet.
Ainakin pikku-makseissa ja makseissa tuli aika paljon pujottelusta virheitä. Koirat tulivat ehkä liian kovaa eivät osanneet jarruttaa ajoissa sisään, usein sitten jäi toinen keppiväli pujottelematta tai meni rytmi sekaisin jossain muussa välissä.
Toisella agilityradalla tultiin keinulle muurin takaa, useimmat ohjaajat hiukan jäljessä. Useampi meni ohi keinun kuin keinulle. Toisaaltaan hyppyradalla oli yhdistelmä pujottelusta suunilleen suoraan hyppy-muuri-rengas-putkeen ja sitä koirat kyllä tekivät yllättävän hyvin.
Jonkun verran ihan perus kieltoja esteiden ohituksen merkeissä, osalla kun vauhti kasvoi ja kaarrokset pitenivät. Toisilla sitten jäi ohjaus vähän vajaaksi tai oltiin myöhässä. Osaksi ehkä koska varmisteltiin nuoren koiran kanssa, varmistelusta tulikin virheitä jatkoon. Ja rimoja & kontaktivirheitä nyt taitaa tulla aina.
Vinkki käyttäytyi kisapaikalla erinomaisesti. Kyllähän se katseli kun joku meni ja vähän siinä meinasi jonkun piipin päästää, mutta lopetti heti kun pyysi. Oli lunki ja normaali, huippukisakaveri.
Lähdöissä pysyi niin kuin pitikin ja ohjauksiin tuli jos niitä tein ajoissa. Hyppyradalla lennätin sen kunnolla ja irtosi extrana ylimääräisen hypyn, mutta voi vain katsoa peiliin. Koira oli ihan huippu.
Ensimmäisellä oli ehkä hiukan varovaistakin menoa, nolla ja voitto sellainen. Keinu oli turhan nopea.... mutta sitähän on nyt haettu. Muuten Vinkki teki just eikä melkein, kiltti tyttö.
Hyppiksellä tosiaan oikein hienoa menoa, mutta oma moka.
Toisella agilityradalla oli vähän enemmän jo tekemistä. Vinkki hoiti tonttinsa tokavikalle asti ja hyvin löysi suoraan myös keinulle. Puomilla ei sitten enää malttia ollut ja teki loikan lopussa, vitonen. Olisi voinut myös ottaa sen yhden laukan enemmän. No, kelpo tyttö silti ja 3. sijalle.
Kisapäivä oli siis antoisa ja hauska. Puomitreenit jatkukoon ja täytyy nyt saada treeniä erilaisilla puomeilla! Galican oli meille ihan uusi tuttavuus.
LINKKI
Osa voi johtua ohjaajan erilaisesta käytöksestä (jännitys?), siitä ettei ole perussääntöjä yleistänyt koiralle erilaisissa tilanteissa tai ihan vaan koska meno ja meininki muuttaakin koiran virettä enemmän kuin odottaakaan. Joskus niistä tulee ihan villejä ja jotkut alkavat sijaistoimintana esim. haistella mattoa kesken homman.
Toisaaltaan kisaamaan oppii vain kisaamalla, niin ohjaaja kuin koira. Saati yhdessä koirakkona.
Tästä päästiinkin siihen, että Vinkki ja sen veli Bou starttasivat tänään agility uransa 18kk ja 5 vrk:tta vanhoina. Tarkoitus ei ollut startata heti vaan sitten kun siltä tuntuu. No tuntui, Tessan kanssa vähän silleen puolisalaa lähdettiin katsomaan miten teinit baanattaisi.
Minuahan ei jännitä. Paitsi kun uusi koira aloittaa kisaamisen, sillä ei voi tietää mitä tapahtuu. Jos nyt yleensäkään voi varmaksi. Mutta kun on uusi paikka, Vinkki on luvattoman vähän tehnyt missään muualla kuin Lägi Areenalla, kisatilanne ja kaikkea. Plus se puomi.... joka oli jo vautsi vau ja kivaa, mutta sitten kun muuttui erilaiseksi puomiksi, niin eipä ollutkaan.
Koko viikon olen sairastanut enemmän ja vähemmän flunssaa. En ollut treenannut kuin edellisenä päivänä muutaman kerran kontaktit läpi ja siitä nousi lähinnä ärsytys, koska se puomi. Mutta nyt mentäisi ja katsottaisi missä mennään.
Kisoissa oli heti kivaa. Oli tuttuja ihmisiä runsaasti ja paljon heitäkin, joiden nimiä en tiedä, mutta tunnistan. Oli leppoisaa, kannustavaa ja suorastaan hauskaa. Koska Sari Mikkilä oli tuomarina, niin senkään puolesta ei tarvinnut jännittää. Radat olisivat sujuvia ja oikeasti 1-luokan tasoa ilman kommenvinkkejä, kuitenkin jotain piti osatakin. Vaikka edes ne esteet.
Ainakin pikku-makseissa ja makseissa tuli aika paljon pujottelusta virheitä. Koirat tulivat ehkä liian kovaa eivät osanneet jarruttaa ajoissa sisään, usein sitten jäi toinen keppiväli pujottelematta tai meni rytmi sekaisin jossain muussa välissä.
Toisella agilityradalla tultiin keinulle muurin takaa, useimmat ohjaajat hiukan jäljessä. Useampi meni ohi keinun kuin keinulle. Toisaaltaan hyppyradalla oli yhdistelmä pujottelusta suunilleen suoraan hyppy-muuri-rengas-putkeen ja sitä koirat kyllä tekivät yllättävän hyvin.
Jonkun verran ihan perus kieltoja esteiden ohituksen merkeissä, osalla kun vauhti kasvoi ja kaarrokset pitenivät. Toisilla sitten jäi ohjaus vähän vajaaksi tai oltiin myöhässä. Osaksi ehkä koska varmisteltiin nuoren koiran kanssa, varmistelusta tulikin virheitä jatkoon. Ja rimoja & kontaktivirheitä nyt taitaa tulla aina.
Vinkki käyttäytyi kisapaikalla erinomaisesti. Kyllähän se katseli kun joku meni ja vähän siinä meinasi jonkun piipin päästää, mutta lopetti heti kun pyysi. Oli lunki ja normaali, huippukisakaveri.
Lähdöissä pysyi niin kuin pitikin ja ohjauksiin tuli jos niitä tein ajoissa. Hyppyradalla lennätin sen kunnolla ja irtosi extrana ylimääräisen hypyn, mutta voi vain katsoa peiliin. Koira oli ihan huippu.
Ensimmäisellä oli ehkä hiukan varovaistakin menoa, nolla ja voitto sellainen. Keinu oli turhan nopea.... mutta sitähän on nyt haettu. Muuten Vinkki teki just eikä melkein, kiltti tyttö.
Hyppiksellä tosiaan oikein hienoa menoa, mutta oma moka.
Toisella agilityradalla oli vähän enemmän jo tekemistä. Vinkki hoiti tonttinsa tokavikalle asti ja hyvin löysi suoraan myös keinulle. Puomilla ei sitten enää malttia ollut ja teki loikan lopussa, vitonen. Olisi voinut myös ottaa sen yhden laukan enemmän. No, kelpo tyttö silti ja 3. sijalle.
Kisapäivä oli siis antoisa ja hauska. Puomitreenit jatkukoon ja täytyy nyt saada treeniä erilaisilla puomeilla! Galican oli meille ihan uusi tuttavuus.
LINKKI
keskiviikko 26. syyskuuta 2018
Treenejä
Se arki iskenyt päälle oikein toden teolla! Onni on oma, aidattu piha ja koirat, jotka myös viihtyvät siellä ilmojen salliessa. Helpottaa paljon aamuja ja iltoja kun voi vain laskea heidät ulos tarpeilleen.
Treenimotivaatiota on ja nyt Volttikin on jo päässyt vähitellen vähän mukaan hommiin. Vinkin aika-ajoin hiukan kaoottisenkin tekemisen jälkeen tuntuu Voltti niin helpolta ja jopa hitaalta. Ei se hidas ole, mutta varmempi. Toisaaltaan sillä ei ole mm. niin hyvät takaakierrot ja joudun saattamaan pidemmälle. Kontaktit ovat kamalat. Hitaat tai läpijuoksut eli panen silmät kiinni enkä treenaa niitä. Niillähän ne paranee, eikös.
Vinkki on aika vauhdikas ja nyt olen nostanut rimoja ylemmäs. Ei ole oikein sinut niiden kanssa ja osa hypyistä on melkoisia. Yrittää olla pudottamatta, mutta tipluja tulee kun vauhti vie ja järki &jalat eivät aina pysy mukana. Toisaaltaan se on kyllä järkevä ja hyvin yritteliäs, kokoajan haluaa tehdä oikein.
Isommilla rimoilla ei osaa koota ja käännökset siis leviää eli tähän täytyy nyt ottaa täsmä kuuri.
Kontaktit. A on hyvä, uskallanko edes ääneen sanoa! Keinu paranee kokoajan, muutama ihan vautsi vau suoritusta tullut! Puomi. No. Se on vähän sixty-fifty juoksarin kanssa. Paljon on kiinni millainen puomi ja mistä tullaan ja mikä on mielentila. Puomin jälkeiset elämät toistaiseksi ok, mutta eipä sitä oikein Lägillä saa vaikeeta sen jälkeen kun kenttä loppuu.
Olimme Jaakolla joku viikko sitten ja ihan selvisimme tehtävistä pätkissä toki. Sitten Games-treeneissä Jaakko & Janita ja eikä sielläkään menoa tarvinnut häveta, Gamblers on päivän sana. Tosin vauhti puomilla oli jotain.... huh ja osuiko, tuskin. Snookerissa tuli esille koiran osaamattomuuksia esteillä vielä, mutta sain kuin sainkin sen kuljetettua kovin monen esteen ohi kerätäkseni paljon pisteitä.
Treenimotivaatiota on ja nyt Volttikin on jo päässyt vähitellen vähän mukaan hommiin. Vinkin aika-ajoin hiukan kaoottisenkin tekemisen jälkeen tuntuu Voltti niin helpolta ja jopa hitaalta. Ei se hidas ole, mutta varmempi. Toisaaltaan sillä ei ole mm. niin hyvät takaakierrot ja joudun saattamaan pidemmälle. Kontaktit ovat kamalat. Hitaat tai läpijuoksut eli panen silmät kiinni enkä treenaa niitä. Niillähän ne paranee, eikös.
Vinkki on aika vauhdikas ja nyt olen nostanut rimoja ylemmäs. Ei ole oikein sinut niiden kanssa ja osa hypyistä on melkoisia. Yrittää olla pudottamatta, mutta tipluja tulee kun vauhti vie ja järki &jalat eivät aina pysy mukana. Toisaaltaan se on kyllä järkevä ja hyvin yritteliäs, kokoajan haluaa tehdä oikein.
Isommilla rimoilla ei osaa koota ja käännökset siis leviää eli tähän täytyy nyt ottaa täsmä kuuri.
Kontaktit. A on hyvä, uskallanko edes ääneen sanoa! Keinu paranee kokoajan, muutama ihan vautsi vau suoritusta tullut! Puomi. No. Se on vähän sixty-fifty juoksarin kanssa. Paljon on kiinni millainen puomi ja mistä tullaan ja mikä on mielentila. Puomin jälkeiset elämät toistaiseksi ok, mutta eipä sitä oikein Lägillä saa vaikeeta sen jälkeen kun kenttä loppuu.
Tuossa joitain erotteluja.
Ja siksak-treeniä.
Vänkä on vänkä, kamalan reipas ja rohkea pentu! Iloinen, ystävällinen ja avoin kaikelle. Liikkuu reippaasti kaikkialla ja kaikilla alustoilla, ei haittaa ritilät eikä liukkaudet.
Leikkii ja syö. Siinähän ne tärkeimmät just nyt.
perjantai 7. syyskuuta 2018
Pennut viittä vailla luovutusikäisiä
On hyvin tasainen pentua sekä koon että luonteiden puolesta. Kaikki ovat reippaita, leikkisiä ja vilkkaita pentuja. Uteliaita, ahneita ja vallan riiviöitä jo. Sotkevat, riekkuvat ja ovat mielettömän ihania.
Kaikille on hyvät kodit tiedossa ja olen niin tyytyväinen jälleen kerran tähän asiaan. Volttikin voi mainiosti ja on ollut hyvä emo niinkuin aina. Edelleen antaa pentujen imeä hetkittäin, mutta muuten ei juurikaan viihdy niiden kanssa enää, mikä on täysin ymmärrettävää.
Ettei kaikki menisi kuin elokuvissa.... pennut olivat pentutarkastuksessa ja samalla Päivi Vanhapelto tarkasti silmät ja sirutti pennut. Kaikki käyttäytyivät 10+ arvoisesti ja saivat ansaitut kehut tästä. Mutta silmätarkki. Kolmella on crd pisteet. Asia, minkä pitäisi olla täysin mahdotonta jo pelkästään Voltin geenitestin perusteella. Oli melkoinen järkytys ja epäuskoinen olo. Löydökset olivat todella pienet ja todennäköisesti ei enää nähtävissä myöhemmin. Mutta ne ovat.
Eläinlääkäri kertoi, ettei tämä ole tavatonta. Ettei varmaksi tiedetä kuinka monesta geenivirheestä tämäkin silmäsairaus oikeasti tulee ja voi olla harvinaisemman aiheuttama. Tai jotain. Mutta löydös ei ole vakava, ei koiria haittaava ja mm. collieilla&shelteillä löydös on hyvin tavallinen eikä sulje yksilöitä pois jalostuksesta.
Tämän jälkeen, kerrottuani asiasta kohtuullisen monelle taholle, alkoi tulla tietoa ja viestejä kuinka monessa eri rodussa geenitesti sanoo yhtä ja pentueen tuloksen toista. Eli mikään testi ei ole 100%, voi olla useampi geeni, joka laukaiseekin sairauden tai ihan vain virhe geenitestissä.
Nämä pennut nyt myydään kuitenkin jalostukseen kelpaamattomina ja koko pentue tullaan geenitestaamaan vähän myöhemmin.
Nyt just epäilen etten enää tee yhtään pentuetta. Monestakaan syystä. Tottakai tämä voi muuttua joskus, mutta nyt tunne on vahva.
Nyt tässä näpytellessäni tätä talossa on kamala rieha. Pennut ovat päässeet ulos tunti sitten, saaneet ruokaa, käyneet uudelleen pihalla ja nyt ne riehuvat koko huushollissa. Meteliä piisaa ja kaikki irtain saa kyytiä.
Pieniä eroavaisuuksia näissä on jo hetken alkanut nähdä. Joku on vähän räyhäkkäämpi, toinen enemmän oman tiensä kulkija ja kolmas niin hirveästi rakastaa ihmisiä.
Kaksi lähtee jo maanantaina. Onneksi.
Kaikille on hyvät kodit tiedossa ja olen niin tyytyväinen jälleen kerran tähän asiaan. Volttikin voi mainiosti ja on ollut hyvä emo niinkuin aina. Edelleen antaa pentujen imeä hetkittäin, mutta muuten ei juurikaan viihdy niiden kanssa enää, mikä on täysin ymmärrettävää.
Ettei kaikki menisi kuin elokuvissa.... pennut olivat pentutarkastuksessa ja samalla Päivi Vanhapelto tarkasti silmät ja sirutti pennut. Kaikki käyttäytyivät 10+ arvoisesti ja saivat ansaitut kehut tästä. Mutta silmätarkki. Kolmella on crd pisteet. Asia, minkä pitäisi olla täysin mahdotonta jo pelkästään Voltin geenitestin perusteella. Oli melkoinen järkytys ja epäuskoinen olo. Löydökset olivat todella pienet ja todennäköisesti ei enää nähtävissä myöhemmin. Mutta ne ovat.
Eläinlääkäri kertoi, ettei tämä ole tavatonta. Ettei varmaksi tiedetä kuinka monesta geenivirheestä tämäkin silmäsairaus oikeasti tulee ja voi olla harvinaisemman aiheuttama. Tai jotain. Mutta löydös ei ole vakava, ei koiria haittaava ja mm. collieilla&shelteillä löydös on hyvin tavallinen eikä sulje yksilöitä pois jalostuksesta.
Tämän jälkeen, kerrottuani asiasta kohtuullisen monelle taholle, alkoi tulla tietoa ja viestejä kuinka monessa eri rodussa geenitesti sanoo yhtä ja pentueen tuloksen toista. Eli mikään testi ei ole 100%, voi olla useampi geeni, joka laukaiseekin sairauden tai ihan vain virhe geenitestissä.
Nämä pennut nyt myydään kuitenkin jalostukseen kelpaamattomina ja koko pentue tullaan geenitestaamaan vähän myöhemmin.
Nyt just epäilen etten enää tee yhtään pentuetta. Monestakaan syystä. Tottakai tämä voi muuttua joskus, mutta nyt tunne on vahva.
Nyt tässä näpytellessäni tätä talossa on kamala rieha. Pennut ovat päässeet ulos tunti sitten, saaneet ruokaa, käyneet uudelleen pihalla ja nyt ne riehuvat koko huushollissa. Meteliä piisaa ja kaikki irtain saa kyytiä.
Pieniä eroavaisuuksia näissä on jo hetken alkanut nähdä. Joku on vähän räyhäkkäämpi, toinen enemmän oman tiensä kulkija ja kolmas niin hirveästi rakastaa ihmisiä.
Kaksi lähtee jo maanantaina. Onneksi.
keskiviikko 15. elokuuta 2018
aina ei mene niin kuin suunnittelee
Pennut kasvavat hyvin, ovat eläväisiä, tapaavat jo leikin alkeita, haukkuvat, murisevat ja hännät heiluvat. Mielettömän valloittavia!
Huolta tuotti Voltti, joka alkoi viikko sitten sunnuntaina oksentaa. Kerran vain ja en huolestunut edes. Koska koirat nyt välillä oksentaa ja muuten Voltti näytti aivan normaalilta itseltään. Ruokakin maistui ja näytti pysyvän sisällä.
Kunnes yöllä oksensi uudestaan sulamatonta ruokaa. Ja oli niin kipeän näköinen kuin voi olla, kuolasi ja oli pahoin voiva. Limakalvot olivat vaaleat. Oksensi vielä kolmannenkin kerran ja lääkäriinhän sitä lähdettiin pika pikaa. Onneksi VihtiVetissä Päivi otti meidän siihen väliin, koska kuitenkin imettävä narttu.
Voltista otettiin kolme kertaa verikokeita, ultrattiin ja tutkittiin kaikki mahdollinen. Verikokeissa maksa- ja verihiutalearvot olivat poikkeavia. Voltti myös vuosi tavallista enemmän ihan verta.
Pois suljettiin punkkien aiheuttamat sairaudet, autoimmuunisairauksia, tukos, kohtutulehdus. Hetken mietinnässä leikataanko kohtu pois, mutta siihen ei ollut selkeää syytä ja olisi voinut olla riski mahdollisen verenvuodon takia.
Voltti sai pahoinvointilääkettä, kaliumia ja n.12h imettämiskiellon, nestettä niskaan tiputettiin reilusti ja kotiin vielä satsi tarvittaessa.
Pennut olivat kaksi viikkoisia ja saivat siis aloittaa lisäruoan etuajassa. Eläinlääkäristä mukaan Royal Canin maitovastiketta ja kotona jääkaapista sika-nautajauhelihaa & laktoositon kermaviili.
Pullostahan ei suostunut kukaan juomaan, ei tullut kuuloonkaan. Mutta jokaiselle maistui hyvin sormesta tarjoiltu vastike-kermaviili-raaka liha puuro. Tietenkään kaksi viikkoiset eivät osanneet syödä suoraan astiasta eli jokainen oli ruokittava käsin. Siinä sitten muutaman tunnin välein suoritin tämän toimenpiteen ja koitin yöllä silmät ristissä miettiä kuka olikaan syönyt ja kuka ei... osa näistä pennuista ovat aikalailla toistensa näköisiä.
Voltti oli paremman näköinen, muttei suostunut
syömään. Maailman ahnein koira. Ei millään, ei mitään, ei herkkuja eikä ruokaa. Se onneksi joi ihan hyvin vettä, mutta korviketta ei. Aiemmin emot ovat rakastaneet korviketta....
Voltti pääsi hoitamaan pentuja ja teki sen huolellisesti, sitten poistui nukkumaan kerälle muualle. Joi paljon ja pissasi sängyn, peitot, kaiken tekstiilin mitä huoneessa oli. Muttei oksentanut, ei sillä kyllä varmaan mitä oksennettavaa ollutkaan. Enkä usko paljoa maitoakaan tulleen, jatkoin pentujen lisäruokkimista.
Keskiviikkona uudestaan lääkäriin, Volttihan näytti jo hyvältä ja käyttäytyi normaalisti. Muttei syönyt kuin kädestä palan sitä ja palan tätä. Uudet verikokeet otettiin ja lähdimme kotiin toivoen, että ruokahalu nyt palaisi ja arvot vähitellen normalisoituisi.
Keskiviikkona illalla se alkoi vähitellen syömään. Vähän kerrallaan, mutta söi! Torstaina näytti maitoa riittävän hyvin ja Voltti söi jo ihan normaalisti! Viihtyi pentujen luona ja näytti omalta itseltään.
On todella iso kysymysmerkki mitä oli tapahtunut. Isoin epäilys jostain myrkytyksestä, mutta mitä se olisi syönyt ja mistä? Jos olisi saanut insuliinishokin, niin olisi voinut olla xylitolmyrkytys. Jos olisi löytynyt edes purkkapussia jostain, mutta ei. Rotanmyrkkyä, mutta mistä? Sitä ei ole mökillä eikä kotona eikä Voltti ole käynyt missään.
Todennäköisesti jää arvoitukseksi ja nyt tottakai vain toivomme, että Voltti kuntoutuu ja veriarvot normalisoituvat. Mitään ei voida nyt tehdä, käydään kontrollissa toki tässä jossain vaiheessa.
Onneksi olin vielä lomalla tuon viikon, muuten en tiedä miten olisin jaksanut. Meni tosin viimeisen viikon menot uusiksi, sillä niitä ei niin enää ollut. Pentujen ja emon hoitaminen vei paljon tunteja päivästä, muu aika meni torkkuessa ja kotihommissa.
Pennut muuttivat isoon aitaukseen olkkariin tottumaan elämän menoon ja ääniin. Ensimmäiset vieraatkin kävivät jo. Ulkoilemaan ovat päässeet nyt päivittäin, hullut ampiaiset vain pelottelevat minua! Kamala ajatus, että ne tyhmänä pörräävät tökkäävät piikkinsä pentuun!
Syöminen on jo omatoimista ja "hiukan" siistipää kuin alkuun. Nyt vaan voi vielä ruokalautasen aitaukseen ja pennut hoitavat oman osansa ihan itse. Välillä kyllä seisten lautasella, mutta ihan sama. En muuten syö jauhelihaa ehkä enää ikinä.
Huolta tuotti Voltti, joka alkoi viikko sitten sunnuntaina oksentaa. Kerran vain ja en huolestunut edes. Koska koirat nyt välillä oksentaa ja muuten Voltti näytti aivan normaalilta itseltään. Ruokakin maistui ja näytti pysyvän sisällä.
Kunnes yöllä oksensi uudestaan sulamatonta ruokaa. Ja oli niin kipeän näköinen kuin voi olla, kuolasi ja oli pahoin voiva. Limakalvot olivat vaaleat. Oksensi vielä kolmannenkin kerran ja lääkäriinhän sitä lähdettiin pika pikaa. Onneksi VihtiVetissä Päivi otti meidän siihen väliin, koska kuitenkin imettävä narttu.
Voltista otettiin kolme kertaa verikokeita, ultrattiin ja tutkittiin kaikki mahdollinen. Verikokeissa maksa- ja verihiutalearvot olivat poikkeavia. Voltti myös vuosi tavallista enemmän ihan verta.
Pois suljettiin punkkien aiheuttamat sairaudet, autoimmuunisairauksia, tukos, kohtutulehdus. Hetken mietinnässä leikataanko kohtu pois, mutta siihen ei ollut selkeää syytä ja olisi voinut olla riski mahdollisen verenvuodon takia.
Voltti sai pahoinvointilääkettä, kaliumia ja n.12h imettämiskiellon, nestettä niskaan tiputettiin reilusti ja kotiin vielä satsi tarvittaessa.
Pennut olivat kaksi viikkoisia ja saivat siis aloittaa lisäruoan etuajassa. Eläinlääkäristä mukaan Royal Canin maitovastiketta ja kotona jääkaapista sika-nautajauhelihaa & laktoositon kermaviili.
Pullostahan ei suostunut kukaan juomaan, ei tullut kuuloonkaan. Mutta jokaiselle maistui hyvin sormesta tarjoiltu vastike-kermaviili-raaka liha puuro. Tietenkään kaksi viikkoiset eivät osanneet syödä suoraan astiasta eli jokainen oli ruokittava käsin. Siinä sitten muutaman tunnin välein suoritin tämän toimenpiteen ja koitin yöllä silmät ristissä miettiä kuka olikaan syönyt ja kuka ei... osa näistä pennuista ovat aikalailla toistensa näköisiä.
Voltti oli paremman näköinen, muttei suostunut
syömään. Maailman ahnein koira. Ei millään, ei mitään, ei herkkuja eikä ruokaa. Se onneksi joi ihan hyvin vettä, mutta korviketta ei. Aiemmin emot ovat rakastaneet korviketta....
Voltti pääsi hoitamaan pentuja ja teki sen huolellisesti, sitten poistui nukkumaan kerälle muualle. Joi paljon ja pissasi sängyn, peitot, kaiken tekstiilin mitä huoneessa oli. Muttei oksentanut, ei sillä kyllä varmaan mitä oksennettavaa ollutkaan. Enkä usko paljoa maitoakaan tulleen, jatkoin pentujen lisäruokkimista.
Keskiviikkona uudestaan lääkäriin, Volttihan näytti jo hyvältä ja käyttäytyi normaalisti. Muttei syönyt kuin kädestä palan sitä ja palan tätä. Uudet verikokeet otettiin ja lähdimme kotiin toivoen, että ruokahalu nyt palaisi ja arvot vähitellen normalisoituisi.
Keskiviikkona illalla se alkoi vähitellen syömään. Vähän kerrallaan, mutta söi! Torstaina näytti maitoa riittävän hyvin ja Voltti söi jo ihan normaalisti! Viihtyi pentujen luona ja näytti omalta itseltään.
On todella iso kysymysmerkki mitä oli tapahtunut. Isoin epäilys jostain myrkytyksestä, mutta mitä se olisi syönyt ja mistä? Jos olisi saanut insuliinishokin, niin olisi voinut olla xylitolmyrkytys. Jos olisi löytynyt edes purkkapussia jostain, mutta ei. Rotanmyrkkyä, mutta mistä? Sitä ei ole mökillä eikä kotona eikä Voltti ole käynyt missään.
Todennäköisesti jää arvoitukseksi ja nyt tottakai vain toivomme, että Voltti kuntoutuu ja veriarvot normalisoituvat. Mitään ei voida nyt tehdä, käydään kontrollissa toki tässä jossain vaiheessa.
Onneksi olin vielä lomalla tuon viikon, muuten en tiedä miten olisin jaksanut. Meni tosin viimeisen viikon menot uusiksi, sillä niitä ei niin enää ollut. Pentujen ja emon hoitaminen vei paljon tunteja päivästä, muu aika meni torkkuessa ja kotihommissa.
Pennut muuttivat isoon aitaukseen olkkariin tottumaan elämän menoon ja ääniin. Ensimmäiset vieraatkin kävivät jo. Ulkoilemaan ovat päässeet nyt päivittäin, hullut ampiaiset vain pelottelevat minua! Kamala ajatus, että ne tyhmänä pörräävät tökkäävät piikkinsä pentuun!
Syöminen on jo omatoimista ja "hiukan" siistipää kuin alkuun. Nyt vaan voi vielä ruokalautasen aitaukseen ja pennut hoitavat oman osansa ihan itse. Välillä kyllä seisten lautasella, mutta ihan sama. En muuten syö jauhelihaa ehkä enää ikinä.
torstai 2. elokuuta 2018
Pentuja
Kuin kello Voltti synnyttää jälleen kuusi pentua justiinsa laskettuna aikana, helposti ja kohtuullisen nopeasti. Pennut olivat kaikki virkeitä heti ja tississä kiinni, pienikokoisia kuten Voltin pennut ovat joka kerta aiemminkin olleet.
Myös jatko seuraa samaa tuttua kaavaa, pennut syövät, nukkuvat ja syövät. Voltti hoitaa ja huolehtii, ei ylitse vuotavasti vaan sopivan tarkasti. Malttaa käydä ulkona ja syödä.
Kaikki ovat musta-valkoisia just niin kuin pitikin, 4 urosta ja 2 narttua. Nyt pennut ovat 10 vrk, tapaavat hiukan jo jaloilleen ja silmät ovat viirut eli on vain hetkestä kiinni kun ne aukeavat.
Alustavasti kaikki ovat varattuja, sukupuolijakauma meni vähän pyllylleen eli mahdollisesti yksi urospentu olisi vapaana. Tosin itseäni kiehtoisi uros ja todella haluaisin tästä yhdistelmästä pennun! Mutta kun Vinkki yksi vee.... narttulauma.... ei niin mitään järkeä. Toisaaltaan onko näissä koira asioissa järkeä?
Sukutaulu on kohtuullisen mukava noin harrastuskoiria, etenkin kai agility, ajatellen. LINKKI
Nämähän linjaa FETCH GRANTING PLEASURE'en ja saa nähdä kuinka linjaus on onnistunut kaikin puolin. Euroopassa vastaavia löytyy ja kuulemani perusteella ovat tyytyväisiä.
Terveys on aina iso geenilotto.... siellä on riskinsä ei priimaan lonkkaan, ocd vapaata sukua ei varmastikaan oikeastaan enää löydy jne. Epilepsiaa, autoimmuunisairauksia yms. ei ainakaan tiettävästi lähisuvussa ole.
Aika näyttää mitä tulee, on tämä taas kamalan jännää!
Vinkki on nauttinut Notten ja Maliinan kanssa lomailusta, aktiviteetit ovat lähinnä olleet rantaan juokseminen, uiminen ja takaisin mökille. Vinkki on myös talleillut ahkerasti ja totutellut hevosiin.
Parin päivän päästä karavaani suuntaa kohti Nummelaa takaisin ja viikko aika saada arkea kasaan ennen kuin syksy ja työt alkavat. Oikeastaan sitäkin jo odottaa.
Myös jatko seuraa samaa tuttua kaavaa, pennut syövät, nukkuvat ja syövät. Voltti hoitaa ja huolehtii, ei ylitse vuotavasti vaan sopivan tarkasti. Malttaa käydä ulkona ja syödä.
Kaikki ovat musta-valkoisia just niin kuin pitikin, 4 urosta ja 2 narttua. Nyt pennut ovat 10 vrk, tapaavat hiukan jo jaloilleen ja silmät ovat viirut eli on vain hetkestä kiinni kun ne aukeavat.
Alustavasti kaikki ovat varattuja, sukupuolijakauma meni vähän pyllylleen eli mahdollisesti yksi urospentu olisi vapaana. Tosin itseäni kiehtoisi uros ja todella haluaisin tästä yhdistelmästä pennun! Mutta kun Vinkki yksi vee.... narttulauma.... ei niin mitään järkeä. Toisaaltaan onko näissä koira asioissa järkeä?
Sukutaulu on kohtuullisen mukava noin harrastuskoiria, etenkin kai agility, ajatellen. LINKKI
Nämähän linjaa FETCH GRANTING PLEASURE'en ja saa nähdä kuinka linjaus on onnistunut kaikin puolin. Euroopassa vastaavia löytyy ja kuulemani perusteella ovat tyytyväisiä.
Terveys on aina iso geenilotto.... siellä on riskinsä ei priimaan lonkkaan, ocd vapaata sukua ei varmastikaan oikeastaan enää löydy jne. Epilepsiaa, autoimmuunisairauksia yms. ei ainakaan tiettävästi lähisuvussa ole.
Aika näyttää mitä tulee, on tämä taas kamalan jännää!
Vinkki on nauttinut Notten ja Maliinan kanssa lomailusta, aktiviteetit ovat lähinnä olleet rantaan juokseminen, uiminen ja takaisin mökille. Vinkki on myös talleillut ahkerasti ja totutellut hevosiin.
Parin päivän päästä karavaani suuntaa kohti Nummelaa takaisin ja viikko aika saada arkea kasaan ennen kuin syksy ja työt alkavat. Oikeastaan sitäkin jo odottaa.
torstai 14. kesäkuuta 2018
kuulumiset, päivitykset, pohdintaa ja avointa mieltä
Kun on kivaa, niin aika rientää!
Vauhdikkaat Veet siis jo vuoden ja pari viikkoa päälle, onnea onnea. Aikamoisia tehopakkauksia tuntuvat olevan, omistajat ovat tyytyväisen oloisia porukkaan tai eivät ainakaan uskalla muuta sanoa. Hah hah.
Tanja ja Vola kipaisivat jo tokokokeessa tehden huiman suorituksen ja kasvattaja pystyi vain suu auki ihailemaan videota. Vautsi vau ja onnea. Tästä riemastuneena Vinkkikin treenasi ainakin kaksi kertaa tokoa. Tai siivekkeen kiertoa. Melkein tokoa.
5/6 on ehtinyt jo virallisiin kuviinkin, osan mielestä aivan liian nuorina. No niin tai näin, kuvattu on ja treeniluvat niitä myöten saatu eli ei tarvitse varoa luuston puolesta. Tosin lonkkien osalta en ole mitenkään super ilahtunut kirjainyhdistelmistä, sillä vaikka kahdella tuli B/B (Vinkki ja Rane) niin muilla toinen lonkka C. Löysyyttä ja matalaa maljaa eli ei koiria haittaa. Silti. Rumalta näyttää tilastoissa.
Toisaaltaan taas, jokaisella 0/0 kyynäret, olat puhtaat (harmillista ettei niitä nyt sitten lausutakkaan Kennelliitossa!), ei LTV muutoksia. Eikä ole allergioita tms. Toki epilepsia voi puhjeta ja joku autoimmuunitauti. Toki voivat myös juosta auton alle tai kyy purra. Elämä on.
Erät tuttavani oli jo huolissaan kasvattieni, tai Voltin pentujen, lonkka tuloksista ja heitti esimerkkinä erään toisen kasvattajan bc nartun jälkeläisten %, kuinka vain A/A ja yksi B/B. Koska ihminen on utelias, kävin vakoilemassa Jalostusnetistä. Totta toki. MUTTA sen koiran 11 jälkeläisestä oli kuvattu n.1/4 ainakin sillä hetkellä. Toki koira on terve kunnes toisin todistetaan. Voltin pennuista on kuvattu jo 11/12 ja vikakin menee just ihan kohta.
Samainen ihminen ei kuitenkaan maininnut, että vautsi vau, ei yhtään ocd kasvattia. Ihminen on jännä, helposti huomataan ja muistetaan ei ne niin hyvät asiat. Ihan minä itsekin!
Kysymys kuuluu olisinko astuttanut Voltin nyt jos olisin etukäteen tiennyt tulokset. Olisin. Koska asia ei vaikuta koiriin, koska minun mielestä jälkeläiset ovat oivia harrastuskoiria ja olleet hyvin terveitä muuten. Koskaan en ole salaillut terveystuloksia tms., luonteista ja tekemisestä voidaan aina olla montaa mieltä.
Ja jokainen pentua harkitseva tietää tulokset, riskit ja vähän vielä lisää.
Harkitsen tässä, että ultrata vai eikö ultrata.... nyt olisi 3 viikkoa + astutuksesta. Kohtahan sen nyt näkeekin onko vai eikö pentuja tulossa. Toisaaltaan miksei olisi, ei se ennenkään ole tyhjäksi jäänyt ja Royllakin on jo pennut. Astutukset meni hyvin ja Voltti on laiska & ahne.
Vinkki on noin kerran viikossa treenaillut agilitya, joskus kaksikin eli samaa tahtia. Radan pätkiä, ohjauksia ja esteitä. Se on todella nopea oppimaan ja haluaa tehdä kokoajan parhaansa. Sillä on aivot mukana kokoajan eli ei yhtään paahda täysiä vain jonnekin, vauhti tulee aina varmuuden kautta.
Kuuntelee todella hyvin ja koska olen kova höpöttämään enkä oikein osaa olla radalla(kaan) hiljaa, niin olen jonkun verran opettanut sille vihje sanojakin tukemaan ohjausta.
Viime viikolla tein sillä rataa parissa pätkässä ja olin itsekin yllättynyt kuinka hienosti se kulkee! Nyt tämän viikon jälkeen jäädäänkin lomalle ja menee melkein kaksi kuukautta ilman säännöllistä agilitya, jos vaikka leirillä jokusen esteen ottaisi. Jos ehtii ja jaksaa.
Ja Roy. Marihan sen kanssa kerran viikossa treenailee ja minä teen noin kerran/3kk. Että tykkään siitä. Voi kun olisi enemmän vapaita viikonloppuja, sen kanssa olisi nyt kyllä päästävä kisaamaan!
Ja voihan pitää pennun, eikös?
Vauhdikkaat Veet siis jo vuoden ja pari viikkoa päälle, onnea onnea. Aikamoisia tehopakkauksia tuntuvat olevan, omistajat ovat tyytyväisen oloisia porukkaan tai eivät ainakaan uskalla muuta sanoa. Hah hah.
Tanja ja Vola kipaisivat jo tokokokeessa tehden huiman suorituksen ja kasvattaja pystyi vain suu auki ihailemaan videota. Vautsi vau ja onnea. Tästä riemastuneena Vinkkikin treenasi ainakin kaksi kertaa tokoa. Tai siivekkeen kiertoa. Melkein tokoa.
5/6 on ehtinyt jo virallisiin kuviinkin, osan mielestä aivan liian nuorina. No niin tai näin, kuvattu on ja treeniluvat niitä myöten saatu eli ei tarvitse varoa luuston puolesta. Tosin lonkkien osalta en ole mitenkään super ilahtunut kirjainyhdistelmistä, sillä vaikka kahdella tuli B/B (Vinkki ja Rane) niin muilla toinen lonkka C. Löysyyttä ja matalaa maljaa eli ei koiria haittaa. Silti. Rumalta näyttää tilastoissa.
Toisaaltaan taas, jokaisella 0/0 kyynäret, olat puhtaat (harmillista ettei niitä nyt sitten lausutakkaan Kennelliitossa!), ei LTV muutoksia. Eikä ole allergioita tms. Toki epilepsia voi puhjeta ja joku autoimmuunitauti. Toki voivat myös juosta auton alle tai kyy purra. Elämä on.
Erät tuttavani oli jo huolissaan kasvattieni, tai Voltin pentujen, lonkka tuloksista ja heitti esimerkkinä erään toisen kasvattajan bc nartun jälkeläisten %, kuinka vain A/A ja yksi B/B. Koska ihminen on utelias, kävin vakoilemassa Jalostusnetistä. Totta toki. MUTTA sen koiran 11 jälkeläisestä oli kuvattu n.1/4 ainakin sillä hetkellä. Toki koira on terve kunnes toisin todistetaan. Voltin pennuista on kuvattu jo 11/12 ja vikakin menee just ihan kohta.
Samainen ihminen ei kuitenkaan maininnut, että vautsi vau, ei yhtään ocd kasvattia. Ihminen on jännä, helposti huomataan ja muistetaan ei ne niin hyvät asiat. Ihan minä itsekin!
Kysymys kuuluu olisinko astuttanut Voltin nyt jos olisin etukäteen tiennyt tulokset. Olisin. Koska asia ei vaikuta koiriin, koska minun mielestä jälkeläiset ovat oivia harrastuskoiria ja olleet hyvin terveitä muuten. Koskaan en ole salaillut terveystuloksia tms., luonteista ja tekemisestä voidaan aina olla montaa mieltä.
Ja jokainen pentua harkitseva tietää tulokset, riskit ja vähän vielä lisää.
Harkitsen tässä, että ultrata vai eikö ultrata.... nyt olisi 3 viikkoa + astutuksesta. Kohtahan sen nyt näkeekin onko vai eikö pentuja tulossa. Toisaaltaan miksei olisi, ei se ennenkään ole tyhjäksi jäänyt ja Royllakin on jo pennut. Astutukset meni hyvin ja Voltti on laiska & ahne.
Vinkki on noin kerran viikossa treenaillut agilitya, joskus kaksikin eli samaa tahtia. Radan pätkiä, ohjauksia ja esteitä. Se on todella nopea oppimaan ja haluaa tehdä kokoajan parhaansa. Sillä on aivot mukana kokoajan eli ei yhtään paahda täysiä vain jonnekin, vauhti tulee aina varmuuden kautta.
Kuuntelee todella hyvin ja koska olen kova höpöttämään enkä oikein osaa olla radalla(kaan) hiljaa, niin olen jonkun verran opettanut sille vihje sanojakin tukemaan ohjausta.
Viime viikolla tein sillä rataa parissa pätkässä ja olin itsekin yllättynyt kuinka hienosti se kulkee! Nyt tämän viikon jälkeen jäädäänkin lomalle ja menee melkein kaksi kuukautta ilman säännöllistä agilitya, jos vaikka leirillä jokusen esteen ottaisi. Jos ehtii ja jaksaa.
Ja Roy. Marihan sen kanssa kerran viikossa treenailee ja minä teen noin kerran/3kk. Että tykkään siitä. Voi kun olisi enemmän vapaita viikonloppuja, sen kanssa olisi nyt kyllä päästävä kisaamaan!
Ja voihan pitää pennun, eikös?
perjantai 11. toukokuuta 2018
Se olisi juoksua nyt
Varmaan ensimmäisen kerran sain kiinni, puolivahingossa, Voltin juoksun heti. Eli jos nyt kaikki menee niin kuin kohtuullisen laadukkaassa elokuvassa, Roy ja Voltti tapaavat toisensa niissä merkeissä kohta puoleen.
Uroksen valinta oli olevinaan ensin niin haastavaa, mutta lopulta hyvä ystäväni kysyi että miksi ihmeessä en käytä Royta? Niin miksi ihmeessä en???
Roy on Sloveniasta Mirja Lapanjalta tuotu pitkäkarvainen uros. Olen tavannut sen emon ja emon linjaa useampia koiria, ne vaan ovat minun makuuni niin hienoja. Sellaisia simppeleitä, sosiaalisia ja ns. helppoja koiria. Nopeita ja elastisia, menestyneitäkin. Löytyy jokunen Suomestakin!
Royn isä on Kanadalainen "Summit", vahva lyhytkarvainen uros. Edustanut maata useampaan otteeseen MM-kisoissa (agility).
Royn sisarukset niittävät mainetta agilitykentillä Euroopassa ja Kanadassa, meillä itse Roy on jäänyt harrastuskoiran asemaan kun ei sijoituskodilla eikä minulle ole nyt oikein kisavirettä.
Roy on simppelu, miellyttämishaluinen uros. Sille ei jää asiat ns. "päälle", kestää painetta ja yrittää kokoajan parhaansa. Oppii nopeasti, hyppää luontaisesti todella hyvin ja kokoaa. Vauhtia riittää ilman, että menee ylivireiseksi. Varovainen koira positiivisessa mielessä, ei juokse läpi aitojen tai rysäyttele itseään mihinkään.
Roy on todella sosiaalinen niin ihmisille kuin koirille, ihan kaikkien kaveri! Ja ollut todella perusterve tyyppi. Silmissä on pari ylimääräistä ripseä.
Voltti on Voltti. Sen pentujen terveystulokset näkyy KoiraNetissä ja julkisesti kerrottu mm. yhden pennun LTV3, siksi en käyttänyt samanlinjaista urosta tähän pentueeseen. Ikäväkyllä näitä nuorempia pentuja ei ehdi kuvaamaan ennen astutusta.
Voltin silmät on pelattu viime viikolla ja terveet, ei näy vielä KoiraNetissä.
Tulevan pentueen sukutaulu.
Siitä näkeekin, että linjautuu Fetchiin. Kyselin Euroopasta näitä linjoja käyttäviltä ja tuntevilta, että uskaltaako yhdistelmän tehdä. Kyllä vain, oli vastaus. Ovat tehneet ja tiukempiakin onnistuneesti niin terveyden kuin harrastus ominaisuuksien puolesta.
Tavoite ja odotus on saada näistä melko helppoja, ohjaaja nöyriä, tekeviä harrastuskoiria. Koiria, jotka osaavat olla vaan ja rauhoittua kun ei ole tekemistä, mutta syttyvät heti kun sellaista luvallista toimintaa tarjotaan. Toivottavasti myös terveitä!
Riskinä on toki bordercollie vitsaus OCD, mutta luotan vieläkin vahvaan emälinjaan ja mahottoman hyvään tuuriini! Epilepsia riski pitäisi olla mitätön, mutta tokihan sekin siellä jossain ehkä on vaikken yhtään tiedäkään taustoissa. Samaan syssyyn luetellaan luuston ongelmat, voi tulla huonoa lonkkaa ja selkäongelmia. Oikeastaan voi tulla ihan mitä vaan, autoimmuunisairauksista johonkin harvinaisempaan tautiin.
Kristallipalloa en edelleen omista, isoimmat terveysriskit pyritty nytkin karsimaan niin ettei ainakaan molemmilta puolilta kertautuisi.
Kysyntää on jo varsin mukavasti eli uusia varauksia en ota vastaan ennen kuin näkee onko pentuja edes tullakseen ja mitä syntyy.
Uroksen valinta oli olevinaan ensin niin haastavaa, mutta lopulta hyvä ystäväni kysyi että miksi ihmeessä en käytä Royta? Niin miksi ihmeessä en???
Roy on Sloveniasta Mirja Lapanjalta tuotu pitkäkarvainen uros. Olen tavannut sen emon ja emon linjaa useampia koiria, ne vaan ovat minun makuuni niin hienoja. Sellaisia simppeleitä, sosiaalisia ja ns. helppoja koiria. Nopeita ja elastisia, menestyneitäkin. Löytyy jokunen Suomestakin!
Royn isä on Kanadalainen "Summit", vahva lyhytkarvainen uros. Edustanut maata useampaan otteeseen MM-kisoissa (agility).
Royn sisarukset niittävät mainetta agilitykentillä Euroopassa ja Kanadassa, meillä itse Roy on jäänyt harrastuskoiran asemaan kun ei sijoituskodilla eikä minulle ole nyt oikein kisavirettä.
Roy on simppelu, miellyttämishaluinen uros. Sille ei jää asiat ns. "päälle", kestää painetta ja yrittää kokoajan parhaansa. Oppii nopeasti, hyppää luontaisesti todella hyvin ja kokoaa. Vauhtia riittää ilman, että menee ylivireiseksi. Varovainen koira positiivisessa mielessä, ei juokse läpi aitojen tai rysäyttele itseään mihinkään.
Roy on todella sosiaalinen niin ihmisille kuin koirille, ihan kaikkien kaveri! Ja ollut todella perusterve tyyppi. Silmissä on pari ylimääräistä ripseä.
Voltti on Voltti. Sen pentujen terveystulokset näkyy KoiraNetissä ja julkisesti kerrottu mm. yhden pennun LTV3, siksi en käyttänyt samanlinjaista urosta tähän pentueeseen. Ikäväkyllä näitä nuorempia pentuja ei ehdi kuvaamaan ennen astutusta.
Voltin silmät on pelattu viime viikolla ja terveet, ei näy vielä KoiraNetissä.
Tulevan pentueen sukutaulu.
Siitä näkeekin, että linjautuu Fetchiin. Kyselin Euroopasta näitä linjoja käyttäviltä ja tuntevilta, että uskaltaako yhdistelmän tehdä. Kyllä vain, oli vastaus. Ovat tehneet ja tiukempiakin onnistuneesti niin terveyden kuin harrastus ominaisuuksien puolesta.
Tavoite ja odotus on saada näistä melko helppoja, ohjaaja nöyriä, tekeviä harrastuskoiria. Koiria, jotka osaavat olla vaan ja rauhoittua kun ei ole tekemistä, mutta syttyvät heti kun sellaista luvallista toimintaa tarjotaan. Toivottavasti myös terveitä!
Riskinä on toki bordercollie vitsaus OCD, mutta luotan vieläkin vahvaan emälinjaan ja mahottoman hyvään tuuriini! Epilepsia riski pitäisi olla mitätön, mutta tokihan sekin siellä jossain ehkä on vaikken yhtään tiedäkään taustoissa. Samaan syssyyn luetellaan luuston ongelmat, voi tulla huonoa lonkkaa ja selkäongelmia. Oikeastaan voi tulla ihan mitä vaan, autoimmuunisairauksista johonkin harvinaisempaan tautiin.
Kristallipalloa en edelleen omista, isoimmat terveysriskit pyritty nytkin karsimaan niin ettei ainakaan molemmilta puolilta kertautuisi.
Kysyntää on jo varsin mukavasti eli uusia varauksia en ota vastaan ennen kuin näkee onko pentuja edes tullakseen ja mitä syntyy.
torstai 12. huhtikuuta 2018
hei mehän treenataan
Ihan hurjaksi heittäydyin ja treenasin kaikki kolme koiraa eilen aamulla....
Henkilön Saija Mustonen (@saijamustonen) jakama julkaisu
Henkilön Saija Mustonen (@saijamustonen) jakama julkaisu
Henkilön Saija Mustonen (@saijamustonen) jakama julkaisu
sunnuntai 4. maaliskuuta 2018
Kun se vaan menee
Harvinaista herkkua, kouluttautumassa Jaakolla Voltin ja Vinkin kanssa. Radan vaikeus oli pujottelussa, jossa putket molemmissa päissä tyrkyllä. "No ykdi onnistui...." ja haaste otettu vastaan.
Vompatin kanssa on niin helpon tuntuista, se lukee minua ja minä luen sitä. Pujottelu ei ollut mikään haaste, Voltti osaa ja tekee. Iso sydän. Vaikkakaan ei lainkaan yllättävä.
Jaakko jotenkin sanoi, että se vaan liikkuu siellä radalla ja täydellisessä ohjauksessa vaikkei siltä yhtään näytä kun ei todellakaan vilkuile minua missä ja miten. Synkronoitu hyvin yhteen. Eli rata läpi ja muutama kokeilu kohta, kaikki onnistuu.
Kilpailen tyyliin kerran kuussa (Lägillä) ja nyt lhinnä menen vain nautiskelemaan Voltin kanssa menemisestä. Totuus on, että meidän kontaktit ovat todella levällän ja ihan 1X2 meiningillä. Silti voisihan niitä hyviä tuloksia odottaa ja yrittääkin.
Voltin kanssa treenaan niin vähän nykyään, ei oikein tarvitse. Ylläpitoa agilitykunnossa. Tai tarvitsisi kontakteja, mutta kun... muuttuuko ne 7 vuotiaalla, itse olen ne pilannut.
Vinkkikin oli pätevä pieni. Vähän keskustelua Jaakon kanssa miten ja kuinka, koirahan tulee jopa liian hyvin ohjaukseen ajoittain. Mikä ei minun koiralla haittaa lainkaan, koska tunnetusti ne kyllä irtoavat ja lukevat rataa.
Jonkun verran olen yrittnyt ja kokeillut erilaisia ohjauksia Vinkin kanssa, mutta ei ne kyllä ole minun juttu. Uskon vahvistaviin sanoihin ja rytmityksiin yms., mutta miksi en auttaisi koiraa katsomalla ja ohjaamalla kun kerta voin eikä se ole minulta pois mitenkän mistään. Eikä koiralta.
Kontaktien kanssa olen edelleen kahden vaiheilla. Juoksarin alkua tehty, mutta mutta.... pysäytys puomilla minun tasolla pärjää ja olisi helpompi opettaa & pitää kriteereistä kiinni. Minä olen hiukan huolimaton ja lepsu niissä omien koirien kanssa.
Aikakin rientää, Voltti x Ässä pennut jo 9kk. Omistajat vaikuttavat enemmän kuin tyytyväisiltä, pennnut ihan hienoilta ja tekeviltä. Ja nopeilta.
Voltin mahdollisten pentujen ajankohta olisi nyt kevät. Kysyntääkin on jo eli ei ne käsiin varmaan jäisi. Kyllä vielä ehkä tekisi mieli... junnaan tätä varmaan jokaisessa blogikirjoituksessa!
Vompatin kanssa on niin helpon tuntuista, se lukee minua ja minä luen sitä. Pujottelu ei ollut mikään haaste, Voltti osaa ja tekee. Iso sydän. Vaikkakaan ei lainkaan yllättävä.
Jaakko jotenkin sanoi, että se vaan liikkuu siellä radalla ja täydellisessä ohjauksessa vaikkei siltä yhtään näytä kun ei todellakaan vilkuile minua missä ja miten. Synkronoitu hyvin yhteen. Eli rata läpi ja muutama kokeilu kohta, kaikki onnistuu.
Kilpailen tyyliin kerran kuussa (Lägillä) ja nyt lhinnä menen vain nautiskelemaan Voltin kanssa menemisestä. Totuus on, että meidän kontaktit ovat todella levällän ja ihan 1X2 meiningillä. Silti voisihan niitä hyviä tuloksia odottaa ja yrittääkin.
Voltin kanssa treenaan niin vähän nykyään, ei oikein tarvitse. Ylläpitoa agilitykunnossa. Tai tarvitsisi kontakteja, mutta kun... muuttuuko ne 7 vuotiaalla, itse olen ne pilannut.
Vinkkikin oli pätevä pieni. Vähän keskustelua Jaakon kanssa miten ja kuinka, koirahan tulee jopa liian hyvin ohjaukseen ajoittain. Mikä ei minun koiralla haittaa lainkaan, koska tunnetusti ne kyllä irtoavat ja lukevat rataa.
Jonkun verran olen yrittnyt ja kokeillut erilaisia ohjauksia Vinkin kanssa, mutta ei ne kyllä ole minun juttu. Uskon vahvistaviin sanoihin ja rytmityksiin yms., mutta miksi en auttaisi koiraa katsomalla ja ohjaamalla kun kerta voin eikä se ole minulta pois mitenkän mistään. Eikä koiralta.
Kontaktien kanssa olen edelleen kahden vaiheilla. Juoksarin alkua tehty, mutta mutta.... pysäytys puomilla minun tasolla pärjää ja olisi helpompi opettaa & pitää kriteereistä kiinni. Minä olen hiukan huolimaton ja lepsu niissä omien koirien kanssa.
Aikakin rientää, Voltti x Ässä pennut jo 9kk. Omistajat vaikuttavat enemmän kuin tyytyväisiltä, pennnut ihan hienoilta ja tekeviltä. Ja nopeilta.
Voltin mahdollisten pentujen ajankohta olisi nyt kevät. Kysyntääkin on jo eli ei ne käsiin varmaan jäisi. Kyllä vielä ehkä tekisi mieli... junnaan tätä varmaan jokaisessa blogikirjoituksessa!
keskiviikko 7. helmikuuta 2018
lunta, talvi ja kisat
Jes, meilläkin on talvi! Lunta, hankea ja pakkasta. Tykkään. Eikä koiratkaan kiukuttele päästessään juoksemaan pellolle. Toki täytyy vähän hillitä juoksuhaluja, hangessa rämpinen on rankkaa. Toisaaltaan kävely siinä on mainiota liikuntaa, mutta meidän beeceet tahtoo mennä pomppulaukkaa.
Voltti kävi kilpailemassa toisen kerran pikkumakseissa. Oli niin kivat Jarin radat! Hyppyradalla (kun olikin liikaa aikaa...) tein valssin minne en ollut suunnitellut ja tadaa, kadotin seuraavan hypyn ja hyl. Muuten voi että oli hyvä rata! Ihan vaikka itse sanonkin. Kovasti harmitti oma hölmöily, olisi kyllä Voltti ansainnut voittaa sen radan. Kaikille oli ajat ja vaikka me otimme eka kiellon ja sitten hyppy ja vielä kerran se hyppy (voi säätämisen määrää), meni Voltti 6s. nopeammin kuin seuraava paras aika. Huh.
Tokalla radalla voitettiin nollalla, kontaktit olivat niin hitaan etten melkein kestänyt. Ensimmäistä kertaa pysäytysA ja pysähty harjalle. No, muuten kai ihan jees. Ei video todisteita.
Kolmannella iski oma typeryys, väärä ohjausvalinta tai paremminkin askeleen säästäminen ja kielto. Sitten ihan jees menoa ja toinen kielto koska vähän niin kuin oletin. Tulikin tiukemmin. Ja kolmas virhe juoksu A:lta. 15vp., 3.sija.
Oli kivat kisat, hienot radat ja mukavia ihmisiä. Melkein jo ilmoitin nyt sunnuntaille kisaamaan kun on vapaapäivä, mutta en sitten kuitenkaan. Jos säästäisi yhden päivän ihan ihmisille ja perheelle.
Voltin astuttaminen on niin kiperä kysymys oman pään sisällä. Vaakakuppi heiluu puolelta toiselle... Mietitään.
Vinkki on tehnyt hiljaksiin hommia vaikkei aina niin hitaasti. Näppärä koiran alku, kovin tuntuu sopivalta minun käteen.
Lauantaina onkin pienimuotoinen kokoontumisajo, Ässä x Voltti pennuista tulee 5/6 ja sitten yksittäisiä muista. Nina Manner tulee kouluttamaan niin minäkin pääsen treenaamaan!
Voltti kävi kilpailemassa toisen kerran pikkumakseissa. Oli niin kivat Jarin radat! Hyppyradalla (kun olikin liikaa aikaa...) tein valssin minne en ollut suunnitellut ja tadaa, kadotin seuraavan hypyn ja hyl. Muuten voi että oli hyvä rata! Ihan vaikka itse sanonkin. Kovasti harmitti oma hölmöily, olisi kyllä Voltti ansainnut voittaa sen radan. Kaikille oli ajat ja vaikka me otimme eka kiellon ja sitten hyppy ja vielä kerran se hyppy (voi säätämisen määrää), meni Voltti 6s. nopeammin kuin seuraava paras aika. Huh.
Tokalla radalla voitettiin nollalla, kontaktit olivat niin hitaan etten melkein kestänyt. Ensimmäistä kertaa pysäytysA ja pysähty harjalle. No, muuten kai ihan jees. Ei video todisteita.
Kolmannella iski oma typeryys, väärä ohjausvalinta tai paremminkin askeleen säästäminen ja kielto. Sitten ihan jees menoa ja toinen kielto koska vähän niin kuin oletin. Tulikin tiukemmin. Ja kolmas virhe juoksu A:lta. 15vp., 3.sija.
Oli kivat kisat, hienot radat ja mukavia ihmisiä. Melkein jo ilmoitin nyt sunnuntaille kisaamaan kun on vapaapäivä, mutta en sitten kuitenkaan. Jos säästäisi yhden päivän ihan ihmisille ja perheelle.
Voltin astuttaminen on niin kiperä kysymys oman pään sisällä. Vaakakuppi heiluu puolelta toiselle... Mietitään.
Vinkki on tehnyt hiljaksiin hommia vaikkei aina niin hitaasti. Näppärä koiran alku, kovin tuntuu sopivalta minun käteen.
Lauantaina onkin pienimuotoinen kokoontumisajo, Ässä x Voltti pennuista tulee 5/6 ja sitten yksittäisiä muista. Nina Manner tulee kouluttamaan niin minäkin pääsen treenaamaan!
perjantai 26. tammikuuta 2018
Pentuja vai eikö pentuja
Voltti täytti seitsemän vuotta joulukuussa. Sillä on ollut kaksi hyvän kokoista pentuetta. Se synnytti helposti, hoiti pentunsa esimerkillisen hyvin ja toipui nopeasti. Pennut ovat hienoja harrastuskoiria tai niiden alkuja, keskiverroin terveitä.
Tosin ensimmäisessä on kahdet C/C lonkat ja yksi selkämuutos LTV3. Lonkat tuskin ikinä koiria haittaavat. Selän muutokset voivatkin haitata, mutta ainakin toistaiseksi koira on tekevä, nopea ja oireeton agilitykoira.
Toisen pentueen pennut ovat vasta 8kk eli niitä ei ehditä virallisesti kuvata ennen mahdollisen seuraavan pentueen alulle laittamista. Kolme kuudesta on nyt ns. välikuvattu etuosasta ja terveitä ovat sen osalta. Yksi on kivesvikainen. Kaikki vaikuttavat oikein mukavilta koirilta niin arjessa kuin harrastuksissa.
Löytyi uroskin, josta pidän kovasti. Sukutaulu on sellainen molemmin puolin, että olen erittäin kiinnostunut jo aiemmin. Jotain uutta, jotain vanhaa ja tuttua. Uroksen omistaja antaisikin koiraansa Voltille.
Voltin kanssa kisatavoitteita ei ole, mennään ja pidetään hauskaa kun ehditään. Treenaaminen sen kanssa on niin kivaa, kun se oikeastaan lukee ajatuksia. Toki ne minun ajatukset ajoittain harhailevat kovin.
Se on terve, hyvässä kunnossa ja mitään iän tuomaa ongelmaa ei näy. Varpaatkin kuvattiin talvella kun ontui hetken (jumi selässä) ja ei rikkoa. Silmäpeilata se toki pitäisi.
Tässä nyt on muutama kuukausi aikaa pohtia asian mielekkyyttä ja punnita ne monelta taholta. Mutta kovasti alan olla sillä kantilla, että miksei. Onhan uroksillakin lukuisia jälkeläisiä, ehkä yhdet pikku voltit vielä mahtuu tähän maailmaan.
Tosin ensimmäisessä on kahdet C/C lonkat ja yksi selkämuutos LTV3. Lonkat tuskin ikinä koiria haittaavat. Selän muutokset voivatkin haitata, mutta ainakin toistaiseksi koira on tekevä, nopea ja oireeton agilitykoira.
Toisen pentueen pennut ovat vasta 8kk eli niitä ei ehditä virallisesti kuvata ennen mahdollisen seuraavan pentueen alulle laittamista. Kolme kuudesta on nyt ns. välikuvattu etuosasta ja terveitä ovat sen osalta. Yksi on kivesvikainen. Kaikki vaikuttavat oikein mukavilta koirilta niin arjessa kuin harrastuksissa.
Löytyi uroskin, josta pidän kovasti. Sukutaulu on sellainen molemmin puolin, että olen erittäin kiinnostunut jo aiemmin. Jotain uutta, jotain vanhaa ja tuttua. Uroksen omistaja antaisikin koiraansa Voltille.
Voltin kanssa kisatavoitteita ei ole, mennään ja pidetään hauskaa kun ehditään. Treenaaminen sen kanssa on niin kivaa, kun se oikeastaan lukee ajatuksia. Toki ne minun ajatukset ajoittain harhailevat kovin.
Se on terve, hyvässä kunnossa ja mitään iän tuomaa ongelmaa ei näy. Varpaatkin kuvattiin talvella kun ontui hetken (jumi selässä) ja ei rikkoa. Silmäpeilata se toki pitäisi.
Tässä nyt on muutama kuukausi aikaa pohtia asian mielekkyyttä ja punnita ne monelta taholta. Mutta kovasti alan olla sillä kantilla, että miksei. Onhan uroksillakin lukuisia jälkeläisiä, ehkä yhdet pikku voltit vielä mahtuu tähän maailmaan.
keskiviikko 24. tammikuuta 2018
1-lk radoista
Lägillä olin katsomassa 1-lk kilpailuja parin luokan verran. Aika erikoisia rataprofiileja ja ehkä 1-lk aika haastaviakin asioita. Tosin 1-lk taitaa olla sellainen villi viidakko ratoineen, koskaan ei oikein tiedä mitä tuomarin mielestä koirakoiden pitäisi jo osata kilpailemaan lähtiessään. Videoita katsellessani ei ole aina selkeää kuvaa mikä luokka on kyseessä.
Aikoinaan joskus muistan kuulleeni, että 1-lk testataan osaako koira kaikki esteet ja siellä selviytyi vielä ilman mitään isompia kommervinkkejä. Ohjaajakin voi olla aloittelija, ensimmäisissä kilpailuissaan, ei vielä niin syvälle perehtynyt koirien linjoihin ja vaikeisiin lähestymiskulmiin yms.
Kuitenkin olen nähnyt ratoja, joissa koiran täytyy olla jo oikeasti aika taitava. Esteosaamiseen kuuluu siis myös esim. pujottelun avokulmat kovastakin vauhdista, tiukat takaakierrot, ei niin suorat lähestymiset kontakteille yms. Ohjaajalla täytyy olla ajatusta, mistä koira ponnistaa ja mihin se laskeutuu. Miten mahdollisesti korjata koiralle linjaa turvalliseksi seuraavalle esteelle jne.
Kun laitetaan sitten yhteen nopea koira ja kokemattomampi ohjaaja, ei ole helppoa ei.
Jos ja kun 1-lk kilpailija on kokenut harrastaja, hän osaa ja taitaa nämä asiat. Ehkei hänen koiransa vielä, mutta kilpailijalle ei tule paha mieli, koska hän ymmärtää sen. Ehkä jopa tekee oman ratavalinnan ettei laita koiraansa mahdottoman eteen. Tätä näkee jonkun verran kaikissa luokissa.
Mutta kun sinne laitetaan ensimmäisiä kilpailujaan starttaava, hermostuneena kynsiään pureskeleva ohjaaja, joka on jo valmiiksi lannistunut ettei tästä mitään tule.... Etenkin jos ja kun hän kuuntelee niiden kokeneempien puheita ja mahdollisia kauhisteluja joistakin radan kohdista.
Siinä osa lannistuu ja toteaa treeneissä ettei hänestä ole kilpailemaan, ei hän vaan pysty kun on niin vaikeaa. Ei osaa, ei pysty soveltamaan oppimaansa treeneistä kilpailuihin vielä. Ei kun radat tuntuvat liian vaikeilta, tehtävät liian haastavilta.
Onneksi suurinosa radoista on oikeasti kivoja, jouhevia, just sopivia ja kuitenkin hiukan koirakkoa haastavia. Pelkät juokse tuonne päähän ja sieltä takaisin maaliin-ei myöskään ole kivaa. Paitsi ehkä joskus.
Ja kyllä, on mahdottoman helppo arvostella toisten tekemisiä. En haluaisi tuomariksi. Arvostan tuomareita monellakin eri tavalla. Enpä juurikaan harrasta kisojen valitsemista tuomarin perusteella.
Mutta onko olemassa jotain sääntöä, ajatusta miten etenkin ne 1-lk radat suunnitellaan? Kenelle ne on tarkoitettu? Mitä siellä mitataan?
On kamalan ikävää jos kilpailija joutuu miettimään uskaltaako mennä sille tai tuolle tuomarille. Vaikka ihan varmasti jokaisella on, tai uudemmilla tulee olemaan, oma käsialansa ratojenkin suhteen, niin eikö 1-lk asiat voisi pitää vielä simppeleinä ja ns. perusasioita mittaavana.
ps. itse pitäisin kovastikin niistä ns. haastavimmista radoista jo 1-lk. Mutta suurinosa minun asiakkaista ei.
Aikoinaan joskus muistan kuulleeni, että 1-lk testataan osaako koira kaikki esteet ja siellä selviytyi vielä ilman mitään isompia kommervinkkejä. Ohjaajakin voi olla aloittelija, ensimmäisissä kilpailuissaan, ei vielä niin syvälle perehtynyt koirien linjoihin ja vaikeisiin lähestymiskulmiin yms.
Kuitenkin olen nähnyt ratoja, joissa koiran täytyy olla jo oikeasti aika taitava. Esteosaamiseen kuuluu siis myös esim. pujottelun avokulmat kovastakin vauhdista, tiukat takaakierrot, ei niin suorat lähestymiset kontakteille yms. Ohjaajalla täytyy olla ajatusta, mistä koira ponnistaa ja mihin se laskeutuu. Miten mahdollisesti korjata koiralle linjaa turvalliseksi seuraavalle esteelle jne.
Kun laitetaan sitten yhteen nopea koira ja kokemattomampi ohjaaja, ei ole helppoa ei.
Jos ja kun 1-lk kilpailija on kokenut harrastaja, hän osaa ja taitaa nämä asiat. Ehkei hänen koiransa vielä, mutta kilpailijalle ei tule paha mieli, koska hän ymmärtää sen. Ehkä jopa tekee oman ratavalinnan ettei laita koiraansa mahdottoman eteen. Tätä näkee jonkun verran kaikissa luokissa.
Mutta kun sinne laitetaan ensimmäisiä kilpailujaan starttaava, hermostuneena kynsiään pureskeleva ohjaaja, joka on jo valmiiksi lannistunut ettei tästä mitään tule.... Etenkin jos ja kun hän kuuntelee niiden kokeneempien puheita ja mahdollisia kauhisteluja joistakin radan kohdista.
Siinä osa lannistuu ja toteaa treeneissä ettei hänestä ole kilpailemaan, ei hän vaan pysty kun on niin vaikeaa. Ei osaa, ei pysty soveltamaan oppimaansa treeneistä kilpailuihin vielä. Ei kun radat tuntuvat liian vaikeilta, tehtävät liian haastavilta.
Onneksi suurinosa radoista on oikeasti kivoja, jouhevia, just sopivia ja kuitenkin hiukan koirakkoa haastavia. Pelkät juokse tuonne päähän ja sieltä takaisin maaliin-ei myöskään ole kivaa. Paitsi ehkä joskus.
Ja kyllä, on mahdottoman helppo arvostella toisten tekemisiä. En haluaisi tuomariksi. Arvostan tuomareita monellakin eri tavalla. Enpä juurikaan harrasta kisojen valitsemista tuomarin perusteella.
Mutta onko olemassa jotain sääntöä, ajatusta miten etenkin ne 1-lk radat suunnitellaan? Kenelle ne on tarkoitettu? Mitä siellä mitataan?
On kamalan ikävää jos kilpailija joutuu miettimään uskaltaako mennä sille tai tuolle tuomarille. Vaikka ihan varmasti jokaisella on, tai uudemmilla tulee olemaan, oma käsialansa ratojenkin suhteen, niin eikö 1-lk asiat voisi pitää vielä simppeleinä ja ns. perusasioita mittaavana.
ps. itse pitäisin kovastikin niistä ns. haastavimmista radoista jo 1-lk. Mutta suurinosa minun asiakkaista ei.
torstai 11. tammikuuta 2018
Loma tuli, loma meni
Koiratkin saivat lähes täysin hallittoman loman, pääasiassa tekeminen oli pellolla kirmailua ja vatsan vieressä köllöttelyä. Pellolla, koska joka paikka oli niin jäässä ja liukas, ettei liikkuminen edes niillä neljällä tassulla näyttänyt turvalliselta. Koirat sutivat ja liukuivat, Vinkki etenkin veti nurin useamman kerran. Hihnassa kaikki kävelivät sipsuttaen ja varoen, omistaja etenkin. Mutta tallin vieressä on luvalliset pellot, joilla sai lenkkeillä, niin sitten liikkuminen tapahtui siellä.
Vatsan vieressä köllöttelyyn syyllistyi lähinnä Voltti ja Maliina. Voltti nyt syö ihan kaiken syötäväksi kelpaavan ja on mestari varas. Koska vieraat eivät sitä ymmärtäneet, niin joulun aikana katsoi parempiin suihin yksi sun toinen leipä- ja piirakkapussi. Tai niiden sisältö. Taisi Voltti syödä suklaatakin kääreineen päivineen, mutta onneksi maitosuklaata eikä sen teräsvatsa mene edes sekaisin. Mutta kakan mukana tuli paljastavia käärepapereita.... saa vielä joskus jonkun suolitukoksen ihan varmasti!
Maliina taas "unohtaa" saaneensa ruokaa. Yön aikana se syö myös pöydät tyhjäksi jos mahdollista ja kaatelee ruokatynnyriä toivekkaana saada kansi auki. Onnistuikin ja oli hiukan pöhötynyt koiravanhus raukka. Oppiko mitään, ei tietenkään.
Maliina on vanhus. Se on vaan hetkessä muuttunut selkeästi vanhaksi. Onneksi se on hyvässä kunnossa ja oikeastaan ihan mahdottoman hellyyttävä. Kun Vinkin kanssa tekee jotain pikku tokojuttuja, on se heti mukana seuraamassa sohvalta ja osallistuu välillä aktiivisesti mukaan. Palkkailen sitä odottamisesta ja pikkujutuista, vanhus on niin onnellinen.
Paha valeraskaus vaivaa taas, maitoa tulee ja karvaa lähtee. Sanoinko, että karvaa lähtee.... se on ihan mahdotonta miten paljon sitä voi yhdestä malista lähteäkkään!
Kävin Janitan mentaaliluennolla ja oli hyvä. Oikeasti hyvä, koska se liittyi agilityyn ja esimerkein oli mielenkiintoista kuunneltavaa. Olen aika huono yleensä keskittymään kuuntelemiseen noin kauaa, mutta tehtävät välissä pitivät hienosti koko päivän hereillä.
Sisältö oli henkilökohtaisesti sekä työn kannalta erittäin mielenkiintoinen, vaikka suurinosa oli jo tuttua juttua, niin kyllähän muutamat asiat taas herättivät ajattelemaan.
Muuttuuko mitään omassa ajattelussa tai tekemisessä, sitä en osaa vielä sanoa. Mutta ehkä hiukan voisi yrittää, elämänlaatu voisi parantua. Ehkä.
Myöskin pari päivää kouluttelin ja yksi oli varsin kiintoisan jutun takia. Onnistuin myös tekemään paperityöt ja hoitamaan monta asiaa valmiiksi eli loma oli tarpeen :D
Eilen olimme Jaakolla Voltin ja Vinkin kanssa. Kannatti, vaikka päivästä tuli mahdottoman pitkä kun aamusta 8 läksi, klo 14 jälkeen käväisi kotona jatkaakseen hallille kouluttamaan 15-22.
Voltti oli vaan taas niin helppo ja hieno. Kamalan kiva ja onnellinen tunne tästä ihanasta koirasta.
Vinkki teki parastaan ja sai kiitosta Jaakoltakin, hän on niin kiva ja teki paljon sellaista mitä ei koskaan ennen ja oppi nopeasti. Kyllä hyvillä mielin ajeli kotiin.
Plus rakastan kaunista luontoa ja menomatkalla oli ihanaa huurretta, sumua, aurinkoakin. Kotimatkalla vaikka pilvet olivat aika alhaalla, niin maisemat olivat vaan niin kauniit.
Tammikuu nyt alkaa olla puolessa välin ja 5kk seuraavaan lomaan. Siihen mahtuu todennäköisesti ihan mahtavia päiviä, hienoja juttuja ja tottakai ei aina voi vetää positiivisella pössiksellä. Mutta yritetään!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)