sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Korona päiväkirja - 0sa 6

#pysykotona

Torstaina satoi eteläänkin niin paljon lunta, että treenit oli peruttava. Lähes koko talvi onkin mennyt ilman lunta ja sitten.... #pysykotona

Perjantaina Mikkelissä isolla kentällä pari ihmistä kerrallaan ja turvaväliä todellakin oli. Sää oli, noh se oli. Tuuli todellakin, onneksi vain pieniä kuuroja räntää, plussan puolella oltiin. Paleltanut ei, koska osaan pukeutua. Siis kaiken muun vaatetuksen päälle vedin toppahaalarin, pipo syvälle päähän ja tumppujen alle hanskat.
No hevonen otti ja pudotti satulasta sillä aikaa hoitajan pienen unohduksen takia (satulavyö unohtui kiristää). Se oli sitten kateissa tovin ja palasi tallille jalat naarmuilla, ohjat katki ja matkalla katosi myös jalustinremmit ja jalustimet. Että #pysykotona, olisi tullut halvemmaksi ja ei olisi tarvinnut hevosen olla puolisaikulla hetken taas.

Perjantaina aukesi Vihdissä yksinyrittäjien tuen haku. Lauantai aamuna sitten vietin muutaman tunnin hakiessa haluttuja tietoja ja laittaessa hakemusta eteenpäin. Kaksi tonniakin on kaksi tonnia. Meneeköhän siitä verot? Onko se alvillista tuloa?
Voi olla ettei tarvitse murehtia moista, katsotaan millä perusteilla ja kuinka monelle sitä jaetaan. Pelastaisihan se yhden kuukauden.

Agilityn arvokisat ovat tältä vuodelta peruttu. Kuinka kaikki tämä vaikuttaa asiakasmääriin ja motivaatioon? Kuitenkin lopulta aika pieni osa on siellä huipulla. Täytyy ajatella positiivisesti ja koittaa vaan porskuttaa eteenpäin!

Treenailin eilen omia koiria meidän pihalla neljän hypyn voimin. Plus jotain muita juttuja. Meneehän se aika näinkin. Tosin tarvitsisin puomin...

Mikkelissä juteltiin, että on vähän omituinen fiilis. Korona siellä ja korona täällä. Kellään meistä ei ole siitä kuitenkaan heko kokemusta edes lähipiirissä. Se on olemassa, maailmanlopun meininki, pelko persiissä, huoli muista vahvana. Mutta kuitenkin me luemme siitä vain lehdistä.
Onneksi, todettiin. Ollaan hyvässä asemassa ja toistaiseksi erinomaisella tuurilla varustettuja. Joko ei ole tarttunut tai olemme sairastaneet sen oireettomasti tai ainakin melkein.

Minulla oli eilen pää todella kipeä. Ei migreeni kipeä vaan vain kipeä. Hetken mietin, että iskikö korona. Ei, niska- ja hartiajumi. Huomaan sen vieläkin.

Mies kävi eilen kotikonnuilla ja mökillä. Olin vähän kade vaikka en ollutkaan, sillä jos jaksaa ajaa sinne saakka ilman pysähdyksiä (kylmäasema tankkaus), vilkuttaa vanhemmilleen ikkunan läpi vaihtaessa heidän autoonsa kesärenkaat, käydä mökillä nukkumassa ja ajaa sitten takaisin kotiin...
Siinä mietittiin, että meilläkin on monta vanhempaa sukulaista. Nyt nämä aktiiviset vanhukset istuvat neljän seinän sisällä.
He eivät ole aktiivisia somettajia. Osa hyvä kun käyttää kännykkää. Käyvät kerran viikossa kaupassa tai ei edes sitä. Pää höpertyy, mieli mustuu ja kunto rapistuu. On tämä....
Yksi jo totesi, että selvisi sodasta ja sen jälkeisestä elämästä. Kivisistä pelloista ja umpeen menneestä ainoasta lehmästä, tuhkarokosta ja poliosta. Kesti muuton maalta kaupunkiin. Nyt hän viruksen takia tuijottaa ulos ikkunasta tai telkkaria, hakee kauppaostokset rapulta. Ei saa mennä pihaansa (vanhaan kotiinsa) kevät kuntoon laittamaan, ei kuoroon, ei jumppaan, ei kahville sukulaisiin.
Uhkasi kyllä lumien sulettua mennä pihaansa (kotiinsa) ja olla siellä loppuelämänsä. Sama kuoleeko sinne saunaan, mielummin onnellisena ja vapaana kuin tuijottaen kaupungissa kiviseinää.









tiistai 14. huhtikuuta 2020

Korona päiväkirja - osa 5

Reilu kuukausi ollut nyt poikkeusaikaa. Tähän alkaa tottua, mutta stressitila ottaa välillä vallan yöunista edelleen. Uutisia tulee edelleen luettua ahkerasti ja oikeastaan olen toistaiseksi positiivisesti yllättynyt Suomen tilanteesta. Taudin etenemisen ja rajuuden suhteen. Tosin voihan olla, että Suomessa vaan ollaan niin paljon jäljessä muuta maailmaa.

Taloudelliset huolet maailmasta tottakai huolestuttaa, ketäpä ei. Lisäksi eristäytymisen vaikutukset ihmisten mieleen. Yhteisön paine "pysy kotona" on valtava. Hetkellisesti ajaessaan tallille miettii, että pitäisi olla kotona, siellä neljän seinän sisällä. Mutta kun... hevonen on hoidettava, minut on ehkä pitänyt kohtuullisen järjissäni mahdollisuus poistua kotoa sinne tallille ja saada hetki turpaterapiaa ja liikuntaa.
Minähän muuten viihdyn kotona. Alkuun aika tuli pitkäksi, tuli tehtyä tylsiä hommia kuten kirjanpitoa alta pois (ja samalla stressitaso nousi mm. ALV'ien maksusta...). Nettikurssien sisältöön videointeja yms., nämä tuossa omalla pihalla veikin aika paljon aikaa. Lisäksi kun jotenkin järkevään muotoon niitä yritti vääntää ja samalla koki olevansa ihan täydellinen huijari. Ei minun nettivideot vie mihinkään, kurssitkin nyt ovat "minä teen näin, kokeile sinäkin" versioita. Ei jatkoon minun osalta.
Nettikurssien tuottohan ei varsinaisesti ollut mitään tuottoa, useimmilla oli rahaa sisällä keskeytyneistä treeneistä ja tottakai saivat käyttää ne niihin.
Mutta siis muuten viihdyn kotona. Olen tehnyt ruokaa, leiponut. Katsonut telkkaria ja vaan ollut. Siivoamaan vaatekaappia en ole vielä ehtinyt.

Hiukan turhautuneena, edelleen, vertailen agilitya ja ratsastusta. Ratsastuksessa kaikki jatkuu lähes ennellaan. Ei toki ole kisoja, mutta valmennukset pyörivät ja suurinosa talleista on ihan normaalisti auki. Joillakin isoilla talleilla on kävijämäärä rajoituksia ja ajastettuja käyntejä, suosituksia ettei kuin yksi tai kaksi yhtä aikaa satulahuoneessa jne.
Agilityssa suunilleen kaikki on seis. Siis totaalisesti seis. Osa yksityisyrittäjistä pitää hallit auki ja treenit pyörivät ilmeisen normaalisti. Tiedän ainakin muutamalla toki olevan rajoituksia. Moni seura on sulkenut myös ulkokentät, tai siis eivät ole avanneet niitä talven jäljiltä. Monella ei ole mahdollisuutta treenata lainkaan. Useat omakotitaloissa asuvat ovat nikkaroineet esteitä. Tai ostaneet.

Koirat kyllä kestävät tauot ja hyvä niitä onkin pitää. Kuitenkin täytyy toivoa, että treenaamaan pääsee normaalisti ennen kuin kisat alkavat pyöriä. Se hyvä peruskunto vrt agilitykunto on kuitenkin hiukan eri asia. Omat koirathan ovat aina vuoden sisällä normaalisti kaiken kaikkiaan pari kolmekin kuukautta treenaamatta, mutta liikkuvat paljon. Hyppääminen ja kropan käyttö kärsii jonkun verran taukojen aikana, hyväkuntoisella nyt ei kauaa mene hankkia se takaisin. Silti jos tyyliin kentät ja hallit aukeaa 15.6. ja ekat kisat ovat 1.7. Voi olla ettei kaikki ole valmiita kisaamaan, mutta hinku päästä radalle ja ihmisten ilmoille on jo suuri.
Toki osa on saanut treenata kokoajan, eli tavallaan epäreiluahan se on. Mutta elämä harvoin tasapuolisesti menee, on valintoja ja osaan asioista itse ei voi vaikuttaa lainkaan.
Monelle se treenaaminen on myös sosiaalista kanssa käymistä, irtiotto arjesta, sporttinen suoritus, yhteistä kivaa tekemistä koiran kanssa. Tottakai sitä tekemistä löytyy jos haluaa, siis yhteistä koiran kanssa. Vaikka metsissä samoilu, jos sinne pääsee. Koska pysy kotona.

Mutta hei. Ilon ja onnen viikko. Ehkä vähän vahvasti ilmaistuna, mutta a) pääsin tekemään edes pari tuntia töitä b) koirat pääsi treenaamaan c) mun tilillä on vieläkin rahaa
Edelleenkään paljon rahaa ei treeneistä tipu, edelleen sitä rahaa on niin monella sisällä ja tottakai kenttä pitää maksaa. Mutta olipa niin kropalle kuin päälle hienoa päästä vähän hommiin. Vaikka tuli rakeita, lunta, aurinkoa ja tuulta. Ihanaa!
Toki tällä määrällä koulutuksia ei elä (n.11h/vko), mutta saa edes jotain.
Toteutan treenit nyt niin että kaikki koulutukset ovat "yksäreitä" eli jokaisella on 20-30min aika. Tutustuvat rataan, treenaavat ja lähtevät. Seuraava tulee. Minä rakennan radat, korjaan esteet jne. eli esteisiin kosken vain minä. Hanskat kädessä. Lopuksi sumutin desinfiointiaineella pinnat.
Eli kontaktia muihin ei ole, etäisyyttä pystyy pitämään vaikka 20 metriä ja tuolla on myös tilaa alku- ja loppuverkata koirat kulkematta vierekkäin. Riskiryhmään kuuluvia ei tule treeneihin.

Tiedän osan paheksuvat minua ja treenaajia "koska pysy kotona", "vältä turhaa liikkumista". Kuitenkin suurinosa näistä saa ja pystyy tekemään töitä, käy kaupassa, käy lenkillä...
Edelleen olen sitä mieltä, että tuollaiset treenit eivät ole mitenkään riskaabelit viruksen tarttumisen kannalta ja voi olla osalle viikon pelastus, pään nollaus kaiken tämän keskellä. Mielenterveys on myös iso juttu.

Yksinyrittäjät saavat hakea kunnilta 2000€ tukea. Saa nähdä saako... miten sitä riittää kaikille. En väheksy "ilmaista" rahaa, mutta onhan se yksi kärpäsen pieru. No, saa maksettua kuukauden alvit, verot ja ehkä yelinkin.





sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Korona päiväkirja - osa 4

Alkaa jo oikeasti hymyilyttää. Ehkä se tästä! Alan jo tottua rauhallisempaan elämän rytmiin, onneksi voin käydä tallilla joka päivä.
Takapihan nurmikko ei kiitä pikkutreeneistä, joita olen lähinnä tehnyt verkkokursseille. Osaksi tunnen itseni jopa huijariksi kursseineni. Tunne vahvasti, että onhan nämä jo nähty ja kaikkihan näitä tekee, osaa ja tietää.

Koirat juoksevat onneksi omassa pihassa ja niillä on isohko alue aidattuna. Voltilla on juoksu ja niinpä Vänkä ja Vinkki puuhailevat etupihalla ja meidän vanhat rouvat Maliina 14+v. ja Voltti 9+v. saavat käydä aidatulla takapihalla. Onneksi nuori mies on fiksusti eikä ole ulvonnut, merkkaillut eikä ollut syömättäkään vaikka emolla juoksu. Vinkin juoksua odotellessa... Kai se juoksu nro 2 joka päivä tulee? Täyttäähän se toukokuun lopussa jo 3 vuotta.
Lenkkeilty ollaan pääsääntöisesti niin että koirat autoon ja metsään suoraan. Ei ole vastaan tulijoita ja rauhassa on saanut olla.

Viikon päästä olisi ensimmäinen fyysistä läsnäoloa vaativa työilta, tosin vain 1,5h. Mutta seuraavana aamuna jo 3h ja pari iltaa 4h. Siitä nyt x-aikaa oltaisiin ulkona ellei tule uusia rajoituksia tms. Parempi vähän kun ei ollenkaan.

Ehkä tämä valoisuus ja jopa muutama lämpimämpi päivä nostaa myös fiilistä. Huoli on monesta kaverista ja taloudellisesta selviämisestä. Uutisia luen edelleen paljon, suunilleen kokoajan melkein vahingossa. Yksinyrittäjille lupaillaan paria tonnia. Onhan se tyhjää parempi, mutta ei sillä kyllä pelasteta kuin kuukausi. Jos sitäkään. Alvit yms. on edelleen maksettava ja nehän tulee aina jälkijunassa. Onneksi olen aina tallettanut riittävän summan niihin, mutta moni ei ole pystynyt vaan laskenut aina tulojen kuittaavan alv velan. Ilmeisesti niiden maksua saisi nyt siirtää, mutta jossain vaiheessahan ne on silti maksettava. Laastaria laastarin päälle.
(Huom! Toki huoli kaikesta terveydestä yms., mutten nyt käsittele niitä asioita tässä.)



ps. Ruotsissa on jo halliyrityksiä mennyt konkkaan, huhua kuuluu saman tapahtuneen Suomessakin mutten tiedä onko totta vai ei