Voltti hoiti tämänkin tavoilleen uskollisena. Tyynesti ilman hötkyämistä, luottaen omaan ihmiseen ja putkauttelemalla plussapallon tavoin pennut ulos ilman minkaanlaista draamaa, petaamista, kiljumista, pyörimistä tai muuta Voltin mielestä epäkorrektia käyttäytymistä.
Silloinkin kun avautumispolttoja tuli ja lämmöt laskivat, ei se näkyvillä mitään petaillut. Piilossa sängyn tai kopin alla. Sitten näkyvillä oli tyyni ja kiehnäsi kainalossa tyytyväisenä.
Myöskään ruokaa ei ylenkatsottu missään vaiheessa. Kaikki syötiin mikä annettiin!
Mutta tosiaan, kuusi pientä, mutta kovin eläväistä pentua on nyt maailmassa ja tiukasti tississä kiinni. Painot vaihtelivat hiukan, pienin poika oli vain 207g ja suurin 299g. Nämä ovat melkein chihuahuan kokoisia! Hiukan erilaisia kuin Viuhkan pennut, jotka painoivat melkein tuplat syntyessään.
Pentuja on tässä väsymystilassa hiukan vaikeakin erottaa toisistaan, mutta pieniä eroja tottakai löytyy. Kun muistaisi vaan mitä kelläkin, tällä hetkellä muistiinpanoissa lukee "viiru päässä katkeaa", "musta etujalka" yms.
Niitä siis on kuusi, kaksi narttua ja neljä urosta. Alustavasti tuntuntuisi koteja olevan enemmän tarjolla kuin pentuja. Mutta eihän sitä koskaan tiedä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti