Voltin kanssa olimme kisaamassa Lägillä. Juuri sopiva kisamatka itselleni, jotenkin kauemmaksi lähteminen ottaa niin voimille jo ajatuksena.
Kolme rataa, kaksi nollaa ja hyppiksellä 2. sija huolimatta mahdottoman nolosta olettamus- ja ohjausmokasta, joka vei liioittelematta sekunteja. No, oppipa taas jotain. Agilityradalla kontaktit vievät aikaa paljon ja mahtui sinne yksi mahdottoman pitkä kaarre. Kuitenkin pääosin tekeminen on helppoa ja mukavaa.
Viimeiselle radalle jalat olivat kaput. Ikinä en muista käyneen noin, että menin niin tukkoon ettei vaan päässyt enää valsseja ympäri eli hyllyhän siitä tuli huolimatta jo yhdestä pelastelusta. Ei vaan jaksanut, ei kyennyt.
Eli ihan vinkiksi kaikille, ja etenkin itselle, JUO! Ja syöminenkään ei ole pahasta. Olin käynyt ennen kisoja ratsastamassa ja lähtenyt tallille parin kupillisen kahvia voimin. Kisapaikalla kahvi ja se pakollinen mokkapala. Siinä klo 17 aikoihin havahduin tähän, unohtanut syödä ja juoda vaikka on liikkunut.
Kun ei ole enää mikään teinityttö, niin ei enää kroppa pystynyt. Luulisi tähän ikään jo ymmärtänyt.
Tukossa alkaa olla pääkin kropan lisäksi. Pakko myöntää.
Hei, kohta on joulu! Loma. Miniloma. Melkein loma. Yrittäjän loma.
Meidän elämää. Pääosissa bordercolliet ja niiden kanssa puuhailut. Välillä takaperin kerien ja toisinaan pylly edellä puuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti