Vompatin kanssa on niin helpon tuntuista, se lukee minua ja minä luen sitä. Pujottelu ei ollut mikään haaste, Voltti osaa ja tekee. Iso sydän. Vaikkakaan ei lainkaan yllättävä.
Jaakko jotenkin sanoi, että se vaan liikkuu siellä radalla ja täydellisessä ohjauksessa vaikkei siltä yhtään näytä kun ei todellakaan vilkuile minua missä ja miten. Synkronoitu hyvin yhteen. Eli rata läpi ja muutama kokeilu kohta, kaikki onnistuu.
Kilpailen tyyliin kerran kuussa (Lägillä) ja nyt lhinnä menen vain nautiskelemaan Voltin kanssa menemisestä. Totuus on, että meidän kontaktit ovat todella levällän ja ihan 1X2 meiningillä. Silti voisihan niitä hyviä tuloksia odottaa ja yrittääkin.
Voltin kanssa treenaan niin vähän nykyään, ei oikein tarvitse. Ylläpitoa agilitykunnossa. Tai tarvitsisi kontakteja, mutta kun... muuttuuko ne 7 vuotiaalla, itse olen ne pilannut.
Vinkkikin oli pätevä pieni. Vähän keskustelua Jaakon kanssa miten ja kuinka, koirahan tulee jopa liian hyvin ohjaukseen ajoittain. Mikä ei minun koiralla haittaa lainkaan, koska tunnetusti ne kyllä irtoavat ja lukevat rataa.
Jonkun verran olen yrittnyt ja kokeillut erilaisia ohjauksia Vinkin kanssa, mutta ei ne kyllä ole minun juttu. Uskon vahvistaviin sanoihin ja rytmityksiin yms., mutta miksi en auttaisi koiraa katsomalla ja ohjaamalla kun kerta voin eikä se ole minulta pois mitenkän mistään. Eikä koiralta.
Kontaktien kanssa olen edelleen kahden vaiheilla. Juoksarin alkua tehty, mutta mutta.... pysäytys puomilla minun tasolla pärjää ja olisi helpompi opettaa & pitää kriteereistä kiinni. Minä olen hiukan huolimaton ja lepsu niissä omien koirien kanssa.
Aikakin rientää, Voltti x Ässä pennut jo 9kk. Omistajat vaikuttavat enemmän kuin tyytyväisiltä, pennnut ihan hienoilta ja tekeviltä. Ja nopeilta.
Voltin mahdollisten pentujen ajankohta olisi nyt kevät. Kysyntääkin on jo eli ei ne käsiin varmaan jäisi. Kyllä vielä ehkä tekisi mieli... junnaan tätä varmaan jokaisessa blogikirjoituksessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti